tag:blogger.com,1999:blog-916648198788098731.post5070488518478573966..comments2023-10-22T20:01:49.330+03:00Comments on Pancake Palace: Entä mun oma vartalo?Sanna Salohttp://www.blogger.com/profile/17545536797558377441noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-916648198788098731.post-87230841875929887202017-07-20T17:53:28.954+03:002017-07-20T17:53:28.954+03:00Toi on niin totta. Mä hämmennyin todella, kun tämä...Toi on niin totta. Mä hämmennyin todella, kun tämän postauksen jälkeen yksi kaverini oli sanonut, miten ihaili mun vaatteita eikä itse ajatellut voivansa sellaisia käyttää, kun hänen mielestään hänellä oli pömppö ja mulla ei. Mä taas ajattelin hänestä aivan samalla tavallaSanna Salohttps://www.blogger.com/profile/17545536797558377441noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-916648198788098731.post-42818936287962416612017-07-20T11:20:02.481+03:002017-07-20T11:20:02.481+03:00Kiitos tästä! Vihaan omaa pömppistäni niin paljon,...Kiitos tästä! Vihaan omaa pömppistäni niin paljon, etten halua katsoa alastonta vartaloani kuin pakon edessä. Olen myös paljon haaveillut keskivartalon kiinteyttämisestä, mutta se ei kestä kauaa. Olen niin laiska. Eniten tässä postauksessa iski huomioni kommentti: "Muistutan itselleni, ettei mua kiinnosta muiden ihmisten pömpöt tai mukaepäsuhtaiset vartalot, ei niitäkään kiinnosta mun". Niin, ehkäpä jos itsekin nostaisin silmäni ylös oman navan tienoilta :D huomaisin, että ketään ei kiinnosta. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-916648198788098731.post-43585825014631781692017-01-18T11:23:40.497+02:002017-01-18T11:23:40.497+02:00Niinhän se yleensä on ja yrittää ajatella, ettei k...Niinhän se yleensä on ja yrittää ajatella, ettei ketään oikeasti kiinnosta. Mutta sitten kun joku tulee kysymään että oonko raskaana (eikä usko vaikka sanon etten oo), niin alkaa vähän taas epäillä :D mutta niin kuin sanoitkin, tärkeintä on se mitä tapahtuu oman pään sisällä! Kiitos kauheasti ihanasta kommentista, ja tervetuloa! ❤Sanna Salohttps://www.blogger.com/profile/17545536797558377441noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-916648198788098731.post-62677643144213960922017-01-18T09:00:19.550+02:002017-01-18T09:00:19.550+02:00Ihanan rohkea teksti! Vartalon muutokset vaikuttav...Ihanan rohkea teksti! Vartalon muutokset vaikuttavat yleensä aina jollain tapaa myös siihen omaan pääkoppaan, mutta pääasia että pystyy siitä huolimatta hyväksymään itsensä, ja se on tärkeintä :) Ja niinkuin tuossa kirjoititkin, muut ihmiset tuskin ensimmäisenä kiinnittävät huomionsa siun vatsaan, vaan pyrkivät näkemään ennemminkin kokonaiskuvan. <br /><br />Itselläni on myös kokemusta oman kropan muutoksista ja siitä, kun se teini-iän laihuus muuttuikin ajan saatossa jenkkakahvoiksi vyötärölle ja sai pömppiksenkin kunnolla esiin. Tällä hetkellä olen kuitenkin suht tyytyväinen omaan kroppaani, mutta tottakai pään sisällä jyskyttää aina ajatus pienestä kiinteytymisestä ja muutaman kilon tiputtamisesta. Tietenkään koskaan ei pitäisi myöskään sokeasti tuijottaa sitä vaa'an lukemaa, sillä peilikuva kertoo yleensä parhaiten missä mennään! <br /><br />Mielenkiintoinen blogi siulla, jäin lukijaksi :) Tuulihttps://www.blogger.com/profile/13317878188075123506noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-916648198788098731.post-46954521381950781642017-01-16T16:00:16.609+02:002017-01-16T16:00:16.609+02:00Se on kyllä totta! Ja niinhän se on että jokaisell...Se on kyllä totta! Ja niinhän se on että jokaisella löytyy joku asia, mistä ei ole niin tyytyväinen ja niin on myös, ettei kukaan muu niitä välttämättä huomaa.Sanna Salohttps://www.blogger.com/profile/17545536797558377441noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-916648198788098731.post-18583632340765661982017-01-16T14:52:49.946+02:002017-01-16T14:52:49.946+02:00Tästä toki voisi puhua aivan liian pitkään, mutta ...Tästä toki voisi puhua aivan liian pitkään, mutta pidän puheenvuoroni tiiviinä. Sen sanon, että vaikka melko lättänä muutoin olenkin, niin tuo "ongelmallinen" napapiiri on jaksanut aiheuttaa täälläkin aika ajoin päänvaivaa siitä lähtien kun on tajunnut yleensäkin ajatella ulkonäköään. Vaan eihän siinä mitään tolkkua ole! Jotenkin pitäisi oppia katsomaan näitä asioita yksinkertaisesti terveyden mittapuiden mukaisesti. Johan katoaisivat epämääräiset kriittiset kiintopisteet ja huomio kiinnittyisi olennaisempiin pointteihin kuten siihen, jaksaako hyvin vai huonosti.<br /><br />Toisaalta: ehkä onnellisen ihmisen osa on vaan pysytellä varuillaan milloin minkäkin vuoksi. Kyllähän kaikkea epämääräistä turhakeärsykettä aina löytyy :DKatriinahttps://www.blogger.com/profile/15946878587787766974noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-916648198788098731.post-91495170617141338822017-01-16T13:24:20.924+02:002017-01-16T13:24:20.924+02:00Kiitos ihanasta kommentista, ja ihana etten ole yk...Kiitos ihanasta kommentista, ja ihana etten ole yksin! Mulla tosin tämä pömppis on ollut mukana ihan niin pitkään kuin muistan, kun tarhaikäisillä on ihan normaalia että masu vähän pullottaa, niin ei mulla koskaan lähtenyt ja ihan ala-asteelta lähtien oon ollut siitä epävarma ja yrittänyt vähän piilotella. Nyt vaan tuntuu että takamus ja reidet ovat viime aikoina levinneet, eikä ne kauppojen pienimmät housut meekään kiinni! Mut hei käyn lukaisemassa sen sun tekstin jos löydän, mahtavaa että muutkin tästä kirjoittaa!Sanna Salohttps://www.blogger.com/profile/17545536797558377441noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-916648198788098731.post-48020689374041273462017-01-16T12:56:49.181+02:002017-01-16T12:56:49.181+02:00Mä luin sun edellisen postauksen ja vaikka aihe ei...Mä luin sun edellisen postauksen ja vaikka aihe ei ollut mulle ihan uusi, postaus oli täyttä asiaa ja osallistuneille naisille pisteet kotiin: on tosi toivottavaa, että ihmiset heräisivät näihin vaatekokoihin liittyviin epäkohtiin. <br /><br />Tässä postauksessa sen sijaan samaistun tosi vahvasti tohon, mitä päässä pyörii kun kroppa yllättäen muuttuu. Oon kokenut saman, se alkoi salakavalasti ja pääsi lopulta yllättämään - yhtäkkkä tutun tuumakoon farkut ei enää menekään kiinni, yhtäkkiä se väliainen turvotus onkin jämähtänyt kiinteäksk pömppikseksi. Ja se on mulle henkinen kriisi, vaikka muuten olisin tyytyväinen ulkonäkööni ja itseeni. Ei se muuten, mutta juuri siksi, että sitä ei ennen ollut ja mä olin tottunut siihen, mitä mun vartalo tähän asti on ollut. Muutoskriisiä, ja epävarmuus sen suhteen, pitäisikö asialle tehdä jotain vai vaan hyväksyä. <br /><br />Avauduin tästä itse viime syksynä <a href="http://www.helmihytti.fi/2016/08/kun-vartalo-muuttui.html" rel="nofollow">omaan blogiini</a>, ja aiheesta saatiin aika hyvin keskustelua. <3 Rehellisesti tuntuu, etten vieläkään ole päässyt tän asian kanssa etenemään mihinkään suuntaan (eli alkaakko liikkua enemmän ja vahtimaan asiaa vai antaakko olla ja hyväksyä asia sellaisenaan), mutta ei se toisaalta ole kai ainakaan negatiivisesti vaikuttanut. Ainoastaan itsekriittisyys on noussut uuteen huippuunsa, kun en enää oikein viihdy valokuvissa... Se kun liittyy tietysti taas siihen, kun ei näytä kuvissakaan enää samalta, kuin mitä on tottunut. Eikä se muuten haittaa, mutta on bloggaamisen kannalta välillä vähän haastavaa. :') Mutta minkäs teet, varmaan tää jossain vaiheessa helpottaa - joko sitä tekee asialle jotain, tai päättää oikeasti löytää sen sisäisen hyväksynnän.Helmi Hyttihttps://www.blogger.com/profile/10261612705406058016noreply@blogger.com