PANNARIBLOGI VIISI VUOTTA - MIKÄ ON MUUTTUNUT

"Kirjottelin tänään meidän ortodoksisten nuorten omaan blogiin ja siinä heräsi ajatus omasta blogista. Ja tässä sitä sitten ollaan, kaksi tuntia myöhemmin. Tän blogin tarkoitus olisi vähän saada mun musiikille tunnettavuutta (kirjoitan nyt suomeksi joten lähinnä kotimaanlaajuisesti), ja koska tykkään muutenkin kirjoitella juttuja, niin ei tää varmaan ongelmia tuottaisi. Tottakai on eri asia kirjoittaa itsestään. Ehkä. Ehkei se eroa muusta kirjoittamisesta niinkään paljoa. Kirjoittaessani tekstiä yritän pitää sen jollain tasolla edes henkilökohtaisena, tai että siinä edes etäisesti kuvastuisi minä itse."

Marraskuu on meillä aina todellista synttärikautta, ja ensimmäinen sankari onkin tämä minun ikioma pieni blogini. Tuosta alun kirjoituksesta on nimittäin tänään viisi vuotta. Tasan viisi vuotta sitten, 13.11.2012, pimeänä, märkänä marraskuisena tiistai-iltana minä istahdin vanhan, hitaan pöytäkoneemme ääreen, ja perustin blogin, oman blogini joka tänä päivänä tunnetaan nimellä Pancake Palace.

Siinä mielessä tuo otsikkohan on hieman harhaanjohtava, että eihän tämä mun blogini aina Pannariblogi ole ollut. Tuolloin viisi vuotta sitten luonnollisesti vaikein osuus blogin aloittamisessa oli nimen keksiminen. Blogilaisesta tuli All you need is imagination, koska siihen aikaan se oli juuri se, mitä elämältä ajattelin. 14-vuotias Sanna oli hyvin aktiivinen musiikin ja muunkin taiteilun suhteen, ja uusi blogi oli vain yksi uusi kanava luovuudenpurkauksille. Mulle mielikuvitus ja luovuus oli tärkein asia maailmassa, joten aivan luonnollista oli, että sen mukaan nimesin blogini. Ja tuohan nimi pysyi matkassa aina kesäkuuhun 2015 asti, jolloin tein oikein suuren blogiuudistuksen ja sen mukana muutin sekä nimeä että osoitetta, kun tuo vanha alkoi pituudellaan ja, ironisesti, mielikuvituksettomuudellaan suorastaan hieman hävettää.

Niin kuin tuossa alkupätkässä totesinkin, joka on siis ensimmäisen postaukseni aloituskappale, blogini tarkoitin alunperin ensisijaisesti kanavaksi puhua mun musiikista ja jakaa sitä. Noh, ehkä tähän mennessä olette jo tajunneet, että aika nopeasti ne suunnitelmat siitä muuttuivat, mutta mua ei haittaa ollenkaan! En olisi ikinä uskonut tuolloin viisi vuotta sitten, mihin tämä blogi mut vielä johtaa ja millaiseksi se ajan myötä kehittyy. 

Mikä sitten on muuttunut viiden vuoden aikana? No ainakin kirjoitustyyli! Siis herranjestas, mä olen aina pitänyt itseäni taitavana kirjoittajana, mutta voi kamala nyt kun lukee tuota ysiluokkalaisen Sannan kirjoittamaa tekstiä, voi vaan olla kiitollinen tästä (näennäisestä?) kehityksestä, mitä on tapahtunut. Olen tässä nyt kahlannut vähän enemmänkin mun vanhoja postauksia läpi, ja ilmeisesti mä tykkäsin aikoinaan oikein kovasti jakaa sanomisiani lyhyisiin virkkeisiin ja heittää vähän liikaakin epämääräisiä välikommentteja sinne tänne. Varsinaisen oikeinkirjoituksen kanssa mulla ei ole koskaan ollut suurempia ongelmia, vaikka siinäkin huomaan tapahtuneen kehitystä. Lähinnä kyse on nyt tyylillisistä valinnoista ja tekstin sujuvuudesta, joiden suhteen mulla on ainakin toivottavasti nykyään vähän paremmin silmää! Lisäksi kuvat olivat pieniä ja sommiteltu eri puolelle tekstiä, ja kuvatekstit olivat tosi kova juttu. 

Myös postausten aiheet ovat muuttuneet aika dramaattisesti. Kun muutama päivä sitten selailin ensimmäisiäni postauksiani, useammassakin mä purin pahaa oloani, ja näin vuosia myöhemmin niitä lukiessa mulle tuli oikeasti paha mieli. Mä puhuin vähän liiankin tarkkaan asioistani, myös aika henkilökohtaisesti, vaikka yritinkin sensuroida suurimmat pois, ettei niistä muka tajuaisi. Toki mun blogilla oli ihan erikokoinen yleisö noihin aikoihin, eikä mun tekstejä tuohon aikaan lukenut todennäköisesti kuin muutamat hassut Facebook-kaverit ja koululaiset, niin hyvässä kuin pahassakin. Mulla oli kaikki mun ikinä julkaisemat postaukset siis vielä viime viikolla julkisena, mutta nyt noita läpikäydessä piilotin ihan muutaman sieltä, sillä en mä vaan halua tuollaisten tekstien olevan mahdollisesti satojen tai jopa tuhansien tuntemattomien luettavana. Onneksi olen kypsynyt tässäkin asiassa, enkä tuollaisia tekstejä voisi enää kuvitellakaan julkaisevani. Pahoittelut vielä kaikille, joille on joskus saattanut mielipahaa teksteilläni, oli ne itsellekin näin vuosien jälkeen aika ikävää luettavaa.

Ehkä suurimman muutoksen on kuitenkin (erittäin suureksi onneksi) kokenut mun blogin ulkoasu! Ennen blogini perustamista mä en ollut koskaan lukenut ainoatakaan blogia enkä siis tiennyt blogimaailmasta yhtään mitään. Mä en tiennyt enkä edes osannut ajatella, mitä blogille tai sen ulkoasulle voisi tai ehkä pitäisikin tehdä, eikä mulle olisi tullut mieleenkään edes miettiä, millainen blogi olisi lukijalle miellyttävä ja vaivaton. Mulla oli tuolloin aikoinaan taustana se bloggerin oma niin ihana murretun vihreä tausta, jossa lentelee ne lintuset yläkulmassa jos joku muistaa, ja se oli mun mielestä niin hieno! Sivupalkista en edes muista, oliko siinä mitään muuta blogiarkiston lisäksi, ja sivun yläreunassa luki blogin nimi valkoisella tekstillä, tyylitellysti "all you need is imagination.", pienillä kirjaimilla ja piste perässä. Mä en siis itse ollut muokannut tuota ulkoasua lainkaan taustan valintaa lukuunottamatta, enkä edes tiennyt että niin voisi tehdä. 

Joskus kuukausia, ehkä puolitoistakin vuotta myöhemmin joku jätti mulle kommentin, missä vinkkasi esimerkiksi bannerin ja erilaisten gadgetien hyödyllisyydestä, enkä mä edes tiennyt, mitä nuo sanat tarkoittavat. Ensimmäiset melkein kaksi vuottahan mä saatoin pitää kuukausienkin taukoja, ja ja esimerkiksi vuoden 2013 aikana julkaisin 9 postausta. Tässä vaiheessa mä olin kuitenkin alkanut postailla jo säännöllisemmin, ja olin löytänyt myös ensimmäiset blogit mun lukulistallekin. Niinpä tein vähän taustatutkimusta ja päivitinkin ensimmäistä kertaa ulkoasuani. Banneriksi tein hienon kollaasin (jota en ikävä kyllä löydä enää mistään, taitaa olla tallessa vain vanhalla läppärilläni joka ei enää mulla ole käytössä), ja sävy sävyyn vaihdoin blogin taustaa toiseen Bloggerin valmiiseen vaihtoehtoon. Lisäsin erilaisia gadgeteja, joiden tarkoituksesta en ollut kylläkään ihan varma. Tästä eteenpäin teinkin aina silloin tällöin erilaisia pienempiä ja suurempia ulkoasumuokkauksia. Uutenavuotena 2015 julkaisin ensimmäisen ison postaukseni Itsestäänselvä, joka edelleen on ehkä yksi mulle tärkeimmistä postauksistani. Sitä katsottiin jopa tuhat kertaa, siis ihan käsittämättömän paljon mun aiempiin teksteihin verrattuna, ja se on edelleen mun kaikkien aikojen toiseksi kommentoiduin postaukseni.

Aikaa myöten blogi kehittyi. Kirjoitustyyli muuttui selkeämmäksi, ulkoasusta tuli nätimpi, aihepiiri (ehkä) selkiytyi, ja jossain vaiheessa lukijoitakin alkoi liittyä matkaan. Suuri muutos tapahtui tosiaan kesällä 2015, kun vaihdoin blogin nimeä ja osoitetta sekä vedin ulkoasun täysin uusiksi. Samalla myös tein blogille Facebook-sivun. Aloin myös säännöllisesti julkaista asupostauksia Kurkistus Narniaan -postaussarjassa. Yhä enemmän ja enemmän blogi alkoi muuttua ja kehittyä siihen suuntaan, missä me tänä päivänä nyt ollaan.

Ja tässä sitä nyt ollaan. Mä voisin höpötellä tässä näistä vaikka kuinka kauan, mutta ehkä tässä oli tarpeeksi tarinointia yhdelle illalle. Viisi vuotta sitten en olisi millään uskonut, mihin blogin perustaminen mut veisi tai miten se mun elämääni vaikuttaisi. Saa nähdä missä ollaan viiden vuoden päässä, jos silloin naureskelen tämän tekstin kirjoitustyylille vai jos olenkin jättänyt tämän blogimaailman taakseni ihan kokonaan. Nyt mulla on kuitenkin hyvä fiilis tästä, paljon ideoita ja suuri into ja motivaatio jatkaa ja kehittää ja kasvattaa mun blogiani entisestään. Joten toivotetaan ihan superpaljon onnea viisivuotiaalle Pannariblogille, may there be many more to come! ♥

Kuvituksena bannereita vuosien varrelta, All you need is imaginationin ajalta sain nyt ikävä kyllä vain yhden, mutta Pancake Palacen kaikki bannerit olivat onneksi kaikki tällä koneella tallessa! Mikä on näistä sun lempparisi?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)