sunnuntai 19. toukokuuta 2019

TOTUUS MENKOISTA

Reilu neljä vuotta sitten (hyvänen aika) mä kirjoitin teille paljastuspostauksen mun menkoista (joka muuten edelleen pitää paikkaansa yhtenä mun blogini luetuimmista postauksista). Tuossa postauksessa kerroin mun siihen astista menkkahistoriaa, järkytyksen ensimmäisten kuukautisten alkaessa ja kauheimmat menkkakokemukset. Kuukautiset ovat puolet elämästäni olleet yksi iso kiusankappale, joka ei koskaan tunnu tajuavan, miten helppoa olisi vaan antaa mun elää elämääni normaalisti ja hiljaisesti asettua nurkkaan vierailunsa ajaksi. Menkat sattuu ja ovat kauhean epäkätevä fyysinen toiminto, se me tiedetään. Menkkoihin liittyy kuitenkin noin miljoona muuta oiretta ja bonuskaveria silloinkin, kun kutsukorttiin ei olla merkattu avecia, ja ne tuntuvat vaihtelevan, lisääntyvän ja muuttavan muotoaan vielä näin vuosikymmenen jälkeen, kun luulisi tuntevan toisensa jo aika hyvin.

Miten menkat siis oikeasti vaikuttaa mun kehon toimintaan ja yleiseen olotilaan? Jokaiset menkat tuntuu olevan erilaiset, ja jokainen nainen kokee menkat täysin eri tavalla. Luvassa on kuitenkin aivan liian yksityiskohtaista ja henkilökohtaista kuvausta kehon eri toiminnoista kuukautisten aikaan, joten jatkathan omalla vastuulla.



Sattuu. Niin monella tapaa. Usein se pahin kipu ei edes ole varsinaista kipua, se ei satu. On vaan äärettömän epämukava olo, tunnetta ei voi paikallistaa yhteen kohtaan eikä mikään asento tai kikka sitä helpota, ja se on ehkä kipuakin inhottavampaa. Toisinaan on kauhea paineen tunne, tai tuntuu kuin jalkojen välissä olisi vain jättimäinen aukko. Joskus iskee terävä kipupiikki aivan tyhjästä, jolloin on pakko vain pysähtyä ja hengitellä, kunnes se menee ohi. Nämä ovat erityisen mukavia esimerkiksi tietä ylittäessä tai muualla ihmisten ilmoilla kävellessä. Luonnollisesti kuukautiset aiheuttavat myös saatanallisia vatsakipuja, jolloin sitten ihan oikeasti sattuu.

Heikotus. Tämä on ehkä se pahin. Kipu on äärimmäisen inhottavaa ja epämiellyttävää. Siihen kun yhdistää sen, että jalat eivät vain kanna, hiki nousee pintaan vessaan kävellessä, kädet tärisee ja luennolle pitäisi lähteä viiden minuutin päästä. Mä kerroin jo edellisessä postauksessa, miten nuorempana mulla kesti viiden minuutin kävelymatkassa metrolta kotiin vartti, kun piti jäädä katukivetykselle istumaan ja keräämään voimia kahdenkymmenen metrin välein. Rappuun päästyäni jäin käytävään istumaan, koska en jaksanut kaivaa laukusta avaimia ja avata kotiovea. Pari vuotta sitten olin menossa aamulla luennolle, ja kahdensadan metrin päässä yliopistolta en oikeasti tiennyt, jaksanko perille asti. Hitaalla vauhdilla ja kaikkiin viimeisiin henkisen voimani rippeisiin tukeutuen pääsin perille kymmenen minuuttia myöhässä. Heikotuskohtaukset ovat onneksi yleensä suhteellisen nopeita. Tuolla jälkimmäisellä kerralla olin ihan ok kotoa lähtiessäni, matkalla voimat loppuivat, ja luennon loputtua ei ollut heikosta olosta tietoakaan.

Nämä ovat ne suurimmat oireet, jotka onneksi ovat helpottaneet vuosien ja lääkityksen myötä. Moneen vuoteen en onneksi ole joutunut oksentelemaan, nukkumaan päikkäreitä vessan lattialla tai ahdistumaan, kun menkat sattuivat alkamaan jossain muualla kuin turvallisesti kotona äidin kanssa. Tuo oli kuitenkin mun kuukausittainen todellisuus yläasteella, ja reseptilääkkeeni saatuani olen ottanut niitä hyvin tarkkaan aina menkkojen alkaessa, etten vain joutuisi taas tuota samaa kokemaan.


Viime vuosina mulla on tullut kuitenkin uusia, kevyempiä oireita, jotka kuitenkin osaavat ärsyttää aika tavalla. Näitä kirjoittaessa alkaa todella ihmettelemään ja jopa naurattamaan, miten sekaisin menkat voivat kehon saada.

Aina vessahätä. Nyt viimeistään klikkaat pois, jos et halua tietää enempää yksityiskohtia. Menkkojen aikaan on ihan normaalia käydä ainakin kolmesta neljään kertaa päivässä isolla hädällä. Se myös tulee nopeasti tyhjästä ja aggressiivisesti. Juuri tällä viikolla kävin vessassa, ja kymmenen minuuttia myöhemmin oli pakko mennä uudestaan, ihan kuin olisin pidättänyt puoli viikkoa.

Myös ilmavaivat kuuluvat yhtälöön.´

Ylipäätään vatsan toiminta tuntuu ottavan jonkinlaisen parin päivän pikaspurtin.

Aina nälkä, mutta usein ei kuitenkaan tee mieli syödä. Turhauttava kombo, koskaan ei ole kylläinen!

Tässä vaiheessa mulle tuli stoppi. Kai näitä on vielä lisää?


Menkkoihin tietysti liittyy paljon kivoja kylkiäisiä. Eilen aamulla esimerkiksi oli todella mukava herätä veritahraisiin valkoisiin lakanoihin, siitäkin huolimatta, että olin nukkunut pitkässä yöpaidassa ja verkkareissa sekä vuorannut itseni yösiteellä. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kiireessä ennen töitä tai koulua pitää saada lakanat likoamaan ja rukoilla, että tahrat lähtevät. Patjat tietenkin ovat jo toivottomia tapauksia, mutta tuskin niitä kukaan muu pahemmin enää käyttääkään.

Vielä mukavampaa on kaupungilla huomata vuotaneensa vaatteiden läpi. Näin ei mulla enää onneksi melkein koskaan tapahdu, mutta viime vuonna sain todella yllättyä, miten vain parissa tunnissa side oli ehtinyt täyttyä ja liata mun (onneksi punaiset) housut. 

Nättejä pikkareita en omistakaan, mutta aina vaan vähenee niiden siistien ja tahrattomien määrä. Niistäkin jokainen tulee varmasti vielä joskus kokemaan verisen kohtalonsa.


Kaikesta huolimatta koen itseni onnekkaaksi, että nykyään mun menkkakärsimys on suhteellisen vähäistä, eikä nämä loppupuolen vaivat haittaa ollenkaan, kun muistaa muutaman vuoden takaisen tai tiedostaa, miten toisilla naisilla on paljon pahempaa. 

Mitä sä lisäisit sun listaan? Niin kuin sanottua, jokaiset ja jokaisen menkat ovat ihan erilaiset, ja mua kiinnostaisi ihan hirveästi kuulla teidän enemmän tai vähemmän omituisista menkkaoireista! Samalla isketään kiinni jälleen yhteen tabuun, jota meidän ei tarvitse pelätä. Paljastetaan totuus menkoista ja tuetaan toisiamme näinä rankkoina hetkinä!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

tiistai 14. toukokuuta 2019

Euroviisut 2019: Läpileikkaus ja ensireaktiot


Euroviisut on yksi mun vuoden lempitapahtumista. Yleensä mä en valmistaudu viisuihin etukäteen, vaan vasta semifinaalissa kuulen biisit ekaa kertaa, Suomen biisiä tietenkään lukuun ottamatta. Tällä kertaa halusin kuitenkin tehdä eri tavalla. 

Mä kuuntelin tänään siis kaikki tämän vuoden euroviisubiisit, ja kirjoitin ylös ensireaktioni. Mä kuuntelin biisit sokkona, joten en kuunnellessa ja kirjoittaessa siis tiennyt biisin nimeä tai esittäjämaata. Osaan heitin enemmän tai vähemmän sivistyneitä arvauksia esimerkiksi kielen tai biisin tyylin perusteella, ja kun jälkikäteen lisäsin esittäjämaan ja biisin tiedot jokaisen biisin kohdalle, saatoin vielä kommentoida tältä kantilta.

Mä kerran rupesin itse asiassa jo kuuntelemaan näitä kappaleita salimusiikkina muutama viikko sitten. Osan biiseistä olin siis jo kuullut kertaalleen aiemmin, mutta silloinkaan en katsonut kappaleiden nimiä enkä tiennyt esittäjämaita. Tuolloin kuulin ensimmäistä kertaa myös Suomen kappaleen, eli tänään oli toinen kerta, kun senkin kuulin. Toki Daruden tyyli ja Sebastian Rejmanin ääni ovat sen verran tuttuja (ja tiesin Suomen kappaleen nimen), että pystyin biisin aika helposti tunnistamaan Suomen ehdokkaaksi vain kuuntelemalla.

Kappaleet ovat siis virallisessa esitysjärjestyksessä niin, että kappaleet 1-17 kisaavat tänään ensimmäisessä semifinaalissa (kakkoselta klo 22!), ja 18-35 torstaina. Kappaleet 36-42, eli tämän vuoden isäntämaa Israel sekä suurimmat rahoittajamaat, pääsevät suoraan finaaliin, joten ne kuullaan ensimmäistä kertaa livenä vasta lauantaina. Koska Suomi esiintyy tänään, me saadaan äänestää tämän illan semifinaalissa, mutta emme torstaina.

Nyt kun on viisut pähkinänkuoressa selitetty, siirrytään itse asiaan!


1. Kypros: Tamta - Replay. Perusdiskobiisi, laulajan artikulaatiosta ei saa mitään selvää. Biitti ja rakenne on niin nykymassaa, ettei mitään rajaa. Varmaan ihan hyvä biletanssibiisi, muttei ollenkaan mun tyyliä. Tuskin jää tarkemmin mieleen.

2. Montenegro: D-mol - Heaven. Jaa duetto, miehen ja naisen vuorottelu ja joku oudonkuuloinen soitin, jota en tunnista, taattua viisukamaa. Mitä pidemmälle biisi etenee, sitä geneerisemmältä euroviisulta tämä kuulostaa. Ja modulaatiokin, ai että! Sijoittaisin tämän jonnekin päin itä-etelä-Eurooppaa, Kreikkaa tai Maltaa tai ex-Jugoslaviaa?

3. Suomi: Darude - Look Away. Hei onks tää Darudee? Pakko olla, jei! Ihan toimiva biisi, en kyllä tiedä miten tarttuva ja mieleenpainuva. Mulla on vähän sellainen fiilis, että kun viisuiltana (tai ainakin tämän illan semifinaalissa) Suomen esitys on ohi ja seuraava kuultu, ei tätä pahemmin enää muisteta. Toisen säkeistön rumpukuvio on ihan kiva! Tykkään kyllä tästä biisistä, ja Darudehan on maailmallakin kova nimi, mutten kuitenkaan usko sen riittävän hirveän korkeisiin sijoituksiin. 

4. Puola: Tulia - Fire Of Love. Okei mitä? Jännä laulutyyli ja jännät asteikot. Ai kuorolaulu ei ollukaan pelkkä intro, vaan jatkuu koko biisin. Kielikin taisi vaihtua, tai sitten se oli vaan mun päässä. Ehdottomasti erilainen, en äänestäisi jatkoon. Toki tämä erottuu massasta, joten hyvin voikin päästä finaaliin. Mä en tiedä miksi, mutta jotenkin lauluosuuksista tulee mieleen Venäjän mummot vuodelta 2012, ne oli ihan parhaita! <3

5. Slovenia: Zala Kralj & Gašper Šantl - Sebi. Ihan kiva intro, vähän haikeampi, rauhallinen mollibiisi. Jotenkin olin valmistautunut miesvetoiseen poppibiisiin, mutta tämä onkin nainen! Kieltä en taas tunnista, mutta niitähän on Euroopassa ihan hullu määrä. Aika yksitoikkoinen biisi, vähän liian hitaastietenevä ja yksiulotteinen viisuihin. Tämä saattaa olla sellainen biisi, jossa teksti (ja sen käännös) omalta osaltaan saisi kerättyä lisäpisteitä, mutta tällaisenaan vähän pettymys.

6. Tsekki: Lake Malawi - Friend of a Friend. Tän on pakko olla sellainen ilmeilevä flirttimies! Sen huomaa jo laulutyylistä, ja biisikin kertoo seksistä. Tämän muistan kuulleeni edellisellä kierroksella, se on jo ihan hyvä merkki että tämä jää mieleen. Tarttuva biisi, ja ihan hauska. Spontaanit puheosuudet brittiaksentilla ja naisen kommentit (jenkkiaksentilla?) jänniä. Näen keltaista ja iloisia värejä, olisin niin pettynyt mustavalkoiseen lavaesitykseen! She's only a friend of a friend of a friend...

7. Unkari: Joci Pápai - Az én apám. Balladi, mieslaulaja, kieltä en taas tunnista. Lyön vetoa, että tämä kertoo sydänsuruista. Välisoitossa taas jänniä soittimia niin kuin kakkosessakin (okei myöhemmin mukaan tuli viulu, ehkä ne aiemmatkin oli? mun muusikkoego murenee). Loppui aika lyhyeen, ei ehkä kerennyt pääsemään kunnolla käyntiin.

8. Valko-Venäjä: Zena - Like It. Nuori nainen laulaa nopeasti. Kuvittelen bongaavani sanan karma? Ihan hyvä ääni ja vakuuttava ääniala molempiin suuntiin. Ihan kivoja musiikillisia yksityiskohtia esimerkiksi tokan kertsin lopussa ja c-osassa. Ihan hyvä biisi, tämän voisin ottaa finaaliin.

9. Serbia: Nevena Božović - Kruna. Ehkä vähän vanhempi nainen, synkkä balladi. Ai saatana näitä vihaan, osa biisistä omalla kielellä ja osa englanniksi, monikielisyys toimii niin harvoin. Ja toi englanninkielinen pätkä oli vielä niin irrallinen, kun säkeistö ja kertsi kuitenkin omalla kielellä. Oi mutta nythän tämä parani, bändi ja sähkökitarat ja jouset mukaan, tästä mä tykkään. Mystinen miesääni taustalla. Mä todella voisin tykätä tästä biisistä, mutta noi muutamat englanninkieliset säkeet vaan vie kaiken uskottavuuden. 

10. Belgia: Eliot - Wake Up. Okei tää taitaa laulaa englanniksi, mutten taaskaan saa mitään selvää sanoista. Alkaa rauhallisesti, kertsissä tulee mukaan erilainen komppi mitä olisin odottanu, toisessa säkeistössä rytmi taas muuttuu ja kertsissä palaa takaisin. Ehkä vähän hajanainen biisi, mutta laulajan aksentilla varmaan on fanikuntansa. C-osassa oli lievä nostatus, mutta vika kertsi taas tuotti pettymyksen. 

11. Georgia: Oto Nemsadze - Keep On Going. Intro luo kivan mystisen tunnelman, ekan säkeistön pianokuvio tuo mieleen Linkin Parkin. Ollaanko me kertsissä, sanooko se mitään vai meneekö Lady Gaga -tyyliin raaraalla? Aika tavallinen mukataiteellinen viisuballadi pianollaan ja jousillaan, ei herätä pahemmin tunteita. Ihan hauskat vokaalit loppupuolella, voimakkaat miesäänet on ihania!

12. Australia (yllättävää!): Kate Miller-Heidke - Zero Gravity. Söpö ääni, mutta vähän sekava alku ensikuulemalta. Ai tää on tää, viisujen vuosittainen pakollinen oopperabiisi! Ja tietynkin toisessa säkeistössä diskobiitti kertsin klassistyylisten vokaalien jälkeen. Korkealle oopperamaisesti lähtevät lauluosuudet tuntuvat väkinäisiltä eivätkä sovi biisiin pahemmin. It's a no for me.

13. Islanti (arvasin): Hatari - Hatrið mun sigra. Tää kuulostaa joltain viime vuosikymmenen poppibiisiltä, I'm a Slave 4 U kohtaa emopunkbändin. Underground-fiilis tuo ihan kivaa vaihtelua, mutta ei ehkä tässä ihan toimi. Olen jo toisessa säkeistössä, eikä vieläkään mitään hajua kielestä, siis että onko englantia vai jotain muuta. Ok ei taida olla. Oi yllättävä modulaatio, en sitä olisi tähän biisiin osannut odottaa, mutta niitä onkin tähän mennessä tullut yllättävän vähän! Not a fan.


14. Viro: Victor Crone - Storm. Tämä kuulostaa ihan söpöltä, rennolta biisiltä. Tässä ei ole liikaa viisuleimaa, eikä kuulosta siltä, että tässä olisi liikaa yritetty mitään. Mieslaulaja, joka pääsee ihan kunnioitettavan korkealle. Ei yllätyksiä, mutta ei niitä aina tarvitakaan. Tästä mä tykkään, paras tähän mennessä. Kesähitti 2019? Villi veikkaus, biisin nimi on Safe And Sound (nyyh ei ollutkaan). 

15. Portugali: Conan Osiris - Telemóveis. Okei nyt on erikoisempaa kansanmusavibaa, vitsi kun en saa yhdistettyä mielessä mihinkään tiettyyn maahan tai kulttuuriin. Tietenkin väliin pitää tuoda vähän modernimpaa fiilistä, ei toimi. Selkeästi viisuihin tehty biisi, en odota kuulevani finaalissa.

16. Kreikka: Katerine Duska - Better Love. No pain,  no gain! Tämänkin olen tainnut kuulla aiemmin, muttei muuten mitään tarkempia muistikuvia. Ihan kiva, kertsi lähtee ihan hyvin käyntiin. Tämäkin hyppää parhaimmistoon tähänastisten joukossa, vaikkakin ehkä vähän mitäänsanomaton ja tarttumaton. Toivon kuitenkin kuulevani finaalissa. 

17.  San Marino: Serhat - Say Na Na Na. 2000-luvun alun diskoa, syvä miesääni, joka kuulostaa ihan siltä sedältä, joka houkuttelee lapsia auton kyytiin. Haha ei ehkä ihan, kertsin taas tunnistan kuulleeni aiemmin! Kertosäe kuulostaa puolestaan Matti ja Teppo -tyyliseltä iskelmältä. Naisen vetämänä tämä voisi toimia ehkä paremmin, voisin kuitenkin kuvitella esimerkiksi isäni tykkäävän tästä biisistä! En yllättyisi, jos tämä olisi finaalissa, en itse kuitenkaan äänestäisi. 

18. Armenia: Srbuk - Walking Out. Asennemuija, vähän niin kuin mun lemppari Georgian Nina Sublatti vuodelta 2013! Tästäkin biisistä tykkään. Vittu mikä ääni, ja modulaatio <3 I'm walking out? Jatkoon!

19. Irlanti: Sarah McTernan - 22. Ihan rento biisi, ei hirveästi herätä ajatuksia muttei negatiivisiakaan fiiliksiä. Biisin nimi taitaa olla 22, haha. Kivasti pientä nostatusta lopussa, tykkään!

20. Moldova: Anna Obodescu - Stay. Vähän gagamainen ääni, ihan jees. Viisutyyliin dramaattinen biisi. Loppupuolella yleisö messiin taputuksilla, jaaaa modulaatio. Ehkä vähän persoonaton biisi, mutta ihan kiva. 

21. Sveitsi: Luca Hänni - She Got Me. Tää kuulostaa ihan Darinilta, oi niitä aikoja! Ihana menevä biisi, sopivan tarttuva. Tämänkin muistan kuulleeni aiemminkin, biisin nimi taitaa olla Dirty Dancing. Ihan kiva biisi, jatkoon.

22. Latvia: Carousel - That Night. Tämä kuulostaa ihan Amy Macdonaldilta! Chilli kantriviba, ehkä vähän yksitoikkoinen biisi, tuskin lavalla erottuu edukseen muiden joukosta. 

23. Romania: Ester Peony - On A Sunday. Introssa vähän old school rock-fiilistä, vaikka toki poppibiisiksi myöhemmin osoittautuukin. Hidas, seksikäs tempo, toisen säkeistön komppi vähän latistaa tunnelmaa. Tykkään kuitenkin! Kertosäkeen melodia on kiva. Tää on erilainen hyvällä tavalla, kyllä kiitos!

24. Tanska: Leonora - Love is Forever. Intro kuulostaa ihan joltain pyykinpesuainemainokselta? Okei tästä tulee muutenkin mieleen mun lempparivaippamainos, se oli niin söpö! Jaa söpö rakkausbiisi, love is forever and for everyone. Haha eikä, c-osa ranskaksi ja saksaksi, oisko joukossa ollut hollantiakin! Paljastaa aika hyvin, jos tää ei oo Belgian biisi, olen syvästi järkyttynyt. (Mitä helvettiä? Okei googlasin ja hollanniksi tulkitsemani kieli olikin tanskaa. Mutta silti, hämmentävä kieliyhdistelmä tanskalaiselle!)

25. Ruotsi: John Lundvik - Too Late for Love. Tää on söpö biisi, voisin kuvitella kuulevani ihan muuten vaan radiosta. Tää saattaa jopa pärjätäkin! Tarttuva ja kiva loppu, toimii.

26. Itävalta: Pænda - Limits. Taas yksi hiljainen biisi, ihan söpö ääni ja biisi. Taso selkeästi nousee, kun listaa mennään eteenpäin! Tokaan säkeistöön mennessä koko ajan korkealta falsetilla laulaminen alkaa vähän häiritä. Ihan söpö biisi, oisin ehkä kaivannut jotain lisää.

27. Kroatia: Roko - The Dream. Alkaa tosi nätisti ja rauhallisesti, mutta veikkaan että kohta tapahtuu jotain outoa ja villiä, Euroviisu-kokemus valmistaa sellaiseen. Kertsiin ihan tavallista nostatusta, olen tainnut tämänkin kuulla aikaisemmin. Okei, ehkä tämä jatkuu ihan samaan tyyliin. Toisessa säkeistössä vaihtuu taas kieli. Luulen bonganneeni sanan molitva, voisko tämä olla Serbia?


28. Malta: Michela - Chameleon. Tästä tulee mieleen se viime vuoden Kyproksen biisi, Fuego! Okei, kertsiin asti oli ihan jees, sitten tapahtui jotain tosi outoa. Ilman tuota yhtä kohtaa tämä voisi olla ihan kivakin biisi, nyt en oikein tiedä.

29. Liettua: Jurijus - Run with the Lions. Ihan kiva biisi, vaikkei tarjoakaan mitään uutta. Tarttuva ja nätti, jatkoon.

30. Venäjä: Sergei Lazarev - Scream. Tässä on vähän sellaista pohjoismaisen mystistä tunnelmaa, toinen viisudramaattinen biisi. Lopussa oli hyvää nostatusta, ja sitten se loppui, oisin kaivannut vielä vähän lisää! Ihan kiva kipale kuitenkin.

31. Albania: Jonida Maliqi - Ktheju tokës. Eksoottista käärmeenlumoojavibaa, Aladdin-tyyliä. Todella kiinnostaa nähdä, millainen esitys tämän ympärille on tehty. En vielä oikein osaa sanoa mitään.

32. Norja: KEiiNO - Spirit in the Sky. Kuulostaa ihan kivalta, houkutteleva miesääni. Ai siellä on joku tyttökin, ja poppibiitti, pisteet laski samantien. Kertosäkeen melodia muistuttaa vähän viime vuoden Suomen biisiä, Monstersia. Olen edennyt c-osaan, mitä tämä viidakkoääntely oikein on?

33. Alankomaat: Duncan Laurence - Arcade. Tosi iisi ja rauhallinen biisi, joka etenee hienosti. Ihan kiva stoorikin, mitä siitä sain irti. Tämä biisi oli kyllä ihan kiva!

34. Pohjois-Makedonia: Tamara Todevska - Proud. Tässä on samanlaista Bond-fiilistä kuin muutaman vuoden takaisessa voittajabiisissä Rise Like A Phoenixissä, samankaltainen tarinakin! Siis oikeasti, Rise Like A Phoenix 2.0. Muuten olisi ihan kiva biisi, tuo samankaltaisuus vaan häiritsee.

35. Azerbaidjan: Chingiz - Truth. Tässä vaiheessa on vaikea enää keksiä ainutlaatuista sanottavaa. Ihan kiva nykypoppibiisi, toimii, muttei mitään, joka erottaisi massasta. Saattaa pärjätä tai unohtua. 

36. Israel: Kobi Marimi - Home. Laulaja käyttää ääntään tosi erikoisesti kurkusta. Balladeja on tähän mennessä ollut niin monta, että tuskin monikaan pääsee finaaliin. Ei mitään pahaa sanottavaa, mutta ei jää mieleen.

37. Ranska: Bilal Hassani - Roi. Siis tämä olisi kiva biisi, mutta kaksikielisyys taas pilaa. Pelkästään ranskaksi tämä toimisi tosi kivasti (laulajan selkeää ranskaa on ihana kuunnella!), miksi vetää puolet englanniksi? 

38. Saksa: S!sters - Sister. Kiva biisi, kertsissä tosi kivat, toimivat stemmat. Toimii, vaikkei lemppariksi nousekaan.

39. Italia: Mahmood - Soldi. Onko tää italiaa? Ihan ok, ei kauheasti herätä ajatuksia. 

40. Espanja: Miki Núñez - La Venda. Tää on espanjaa! Ihanan menevä biisiä edellisten jälkeen. Tää saa tanssittamaan ja varmasti tarttuu mieleen, uskon että tämä voi pärjätäkin. Tokaan kertsiin mennessä todellakin laulaisin mukana, jos osaisin kieltä (okei laulan muutenkin). Tykkään!

41. Iso-Britannia: Michael Rice - Bigger Than Us. Ja takaisin balladeihin. It's bigger than us, bigger than you and me, näitä ajatuksia heitteli ilmoille jo Hannah Montana aikanaan. Näitä biisejä on tässä listassa ollut 13 tusinassa, ihan kiva mutta.

(42. Ukraina: MARUV - Siren Song. Tässä on sitä samaa I'm A Slave 4 U -vibaa, vaikka onkin aivan erilainen biisi kuin 13. Tämäkin on erilainen, mutta jotenkin ei onnistu vakuuttamaan. Ukraina vetäytyi sopimuserimielisyyksien vuoksi tämän vuoden kisasta Ukrainan oman esikarsinnan jälkeen, jossa Siren Song valittiin edustuskappaleeksi. Tätä kappaletta ei siis tämän vuoden viisuissa kuulla.)


Summa summarum: tältä vuodelta ei mikään biisi erottunut varsinaisesti edukseen, eikä mulle noussut ainakaan vielä kertaheitolla selkeää suosikkia. Ehkä tilanne muuttuu vielä semifinaalien myötä, kun pääsen näkemään kaikki esitykset telkkarista. Yleiskuvaksi jäi, että tänä vuonna on paljon balladeita, ja paljon monikielisiä biisejä. Omasta mielestäni taso on kenties hieman kovempaa toisessa semifinaalissa, mutta sehän olisi vain hyvä juttu Suomen kannalta, molemmista semifinaaleista kun valitaan muistaakseni 10 maata finaaliin.

Onko siellä muita viisufaneja yhtä innoissaan tänä iltana alkavasta viisuhuumasta? <3

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 13. toukokuuta 2019

Ihana kesäloma

Mä kirjoitan samantyylisen postauksen joka syksy ja joka kevät, mutta tämä on vaan niin vastustamattoman ihana hetki, että sitä on pakko päästä hehkuttamaan joka kerta. Yksi kerrallaan olen viimeisen kuukauden aikana palautellut erinäisiä tehtäviä, esseitä ja päiväkirjoja, ja joka kerta olo on keventynyt hieman lisää. Tämän postauksen julkaistessani mä olen palauttanut kevään viimeiset oppimispäiväkirjat, ja voin sanoa olevani kesälomalla.


Okei, "kesäloma" on tässäkin suhteellinen käsite. Mulla on kesäkuussa vielä yksi tentti, johon valmistautumisen olen jo aloittanut, ja mahdollisesti vielä toinen perään. Tähän seuraavaksi tulevaan tenttiin valmistautuminen tuntuu kuitenkin niin mukavalta ja nautinnolliselta kevään kestäneen oppimispäiväkirja- ja projektistressin jälkeen, että otan sen ilolla vastaan ja nautin joka hetkestä, kun voin aidosti keskittyä vain yhteen asiaan kerralla.


Kesäloman alun tavoitteet ovat hyvin tavanomaiset: aion siivota asuntoni ja päivitellä blogia ahkerammin, ensi viikolla lähden mökille ja siitä reissuun kuoron kanssa. Vaikka en varsinaisesti kesätöitä tällekään vuodelle onnistunut saamaan, on mulla kesä- ja heinäkuun kalenterit jo aika hyvin täynnä töitä ja ohjelmaa, ettei toimettomaksi ehdi sentään jäämään!


Tämä viikko on muutenkin ihan täydellinen loman aloittamiseen, on nimittäin viisuaika! Euroviisujen ensimmäinen semifinaali tulee huomenna (jossa Suomikin on mun muistaakseni esiintymässä!), toinen semifinaali torstaina ja huippumahtava finaali lauantaina. Mä aion tietenkin seurata kaikkia suoraan telkkarista, ja lauantaina järkätään kunnon kisakatsomo. Mä olin viime vuonna viisufinaalin aikaan Lontoossa, joten nyt odotan suurella innolla taas myös hulvattomia viisusuomennoksia, haha! Huomiselle on luvassa postausta tämän vuoden viisubiiseistä (en ole koskaan tehnyt mitään tällaista, jännittää!), ja lauantaille suunnittelin väsääväni tuttuun tapaan viisubingon, jonka voisin jakaa teillekin vaikka Insta-stoorien kautta, jos olette kiinnostuneita. 

Mä voisin höpötellä tässä vaikka mitä turhuuksia, mutta tästä on aika hyvä lähteä. Kesä, olen valmis.

Sain lauantaina kaupungilla kävellessäni ruusun, ja otettiin tietenkin sen kanssa asukuvia. Näistä kuvista tuli vähän lakkiaisfiilis, mutta ehkä se melkein jopa sopii tunnelmaan!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 9. toukokuuta 2019

Vaaleanpunaiset asukuvat kirsikankukkien keskellä


Viimeisen viikon aikana on somessa näkynyt niin paljon ihania vaaleanpunaisia kuvia kirsikankukista, että todettiin, että nyt on aika lähteä kuvailemaan, ennen kuin ne katoavat. Eilen siis lähdettiin Roihuvuoren kirsikkapuistoon kameroidemme kanssa!

Vaikka olikin arki-ilta, oli puisto täynnä ihmisiä tasan samoilla aikeilla. Oli useammat valmistujaiskuvaukset, vauva- ja pariskuntakuvauksia, kavereiden väliset kuvaussessiot söpöissä mekoissa, lemmikkikuvauksia ja ammattilaistason kuvailuja kunnon välineistön kera. Me vähän pelättiin, miten saadaan itse otettua kunnollisia kuvia siinä väenpaljoudessa, kun joka paikka ja joka puu tuntui olevan täynnä ihmisiä.


Hämmästyttiin vähän itsekin, miten oikeilla kuvakulmilla ja asetteluilla saatiin niin hyviä kuvia aikaiseksi. Paljon kukkia eikä ollenkaan muita ihmisiä, ihan täydellistä! Sain taas muistutuksen, miksi rakastan mun objektiivia niin paljon, tällä Olympuksen 45-millisellä saa kyllä niin täydellisiä muotokuvia <3

Mä olin luonnollisesti pukeutunut teemaan sopivasti kokovaaleanpunaiseen meikkejä myöten. Hame on mun kaikkien aikojen lemppari, ja oon niin onnellinen, että olen nyt saanut kaivaa sen esiin talven jälkeen. Hame on tarkemmin esitelty täällä, maailman paras löytö vain kolmella punnalla! 


Mä olisin mielessäni yhdistänyt hameen mieluusti esimerkiksi tähän valkoiseen neuleeseen, mutta olin jättänyt sen äidin luo. Joku päivä pitää kokeilla vielä sillä kombolla, mutta onneksi tämä vaaleanpunainen kokonaisuus toimi hyvin tähän tilanteeseen! Mä sain tämän paidan muutama viikko sitten siskoltani, kun hän karsi vaatekaappiaan, ja olen ihan rakastunut. Tämä on niin pehmoinen ja lämmin, ja ihan syötävän suloisen värinen. Mä olen käyttänyt tätä vähintään kerran viikossa siitä asti, kun sen sain! Oli myös ihanaa tuolla kylmässä puistossa kuvaillessa aina ajatella, että vaikka takin otti pois, oli päällä edelleen lämpöinen pitkähihainen.


Kauaa ei jääty kuvailemaan, kun sormet alkoivat olla ihan kohmeessa. Illalla rupesin heti selailemaan ja muokkailemaan näitä kuvia, ja oon kyllä tosi tyytyväinen, saatiin niin hyvin irti miljöön kauneus näihin kuviin, vaikkei mitään ammattilaisia ollakaan! Ja onhan se nyt ihan mahtavaa, että omasta kotikaupungista löytyy kokonainen puisto täynnä kirsikkapuita, jotka keväällä kukkivat niin kauniisti vaaleanpunaisina. Mä en tiedä, kuinka pitkäikäisiä kirsikankukat ovat, mutta nyt ne ovat kauneimmillaan, joten suosittelen ehdottomasti teitäkin suunnistamaan tuonne kuvailemaan, jos yhtään tekee mieli ja pääkaupunkiseudulla olette!

Ja voin jo nyt varoittaa, ettei tämä jää ainoaksi postaukseksi näiden kuvien tunnelmissa, haha!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 2. toukokuuta 2019

Mitä kuuluu?

Ihan hyvää! Mulla oli tämän kevään viimeiset luennot jo pari viikkoa sitten, ja enää pitää viimeiset työt saada palautettua. Ensimmäisen oppimispäiväkirjan sain tehtyä ja palautettua ennen pääsiäistä, ja viimeiset pari kuukautta mua stressanneen kurssin ja esseen viimeisteltyä sunnuntaina. Näiden jälkeen olo on ollut niin rento ja vapautunut, sillä varsinkin tuo jälkimmäinen essee oli todellakin viikkokausia kummitellut mielessä. 

Nyt mulla on toinen oppimispäiväkirja tekeillä, jonka pyrin huomiseen mennessä palauttamaan, vaikka dedistä siirrettiinkin. Sen jälkeen vielä kevään viimeinen oppimispäiväkirja, jonka palautuspäivä on reilun viikon päästä, ja mä olen kesälomalla, täydellisen sopivasti juuri ennen euroviisuja! Toki mulla kesäkuussa vielä yksi tentti ja mahdollisesti toinenkin, mutta ainakin nämä kevään hommat saan pian pois alta. Sitä on kyllä tullut naurettua, että koko elämäni olen onnistunut välttelemään oppimispäiväkirjoja, ja tänä keväänä niitä tuli sitten neljä. Not a fan, vaikka tentitön kevät onkin ollut ihan virkistävä.


Vajaa pari viikkoa sitten alkanut pääsiäisjuhlinta on ollut ihan parasta, vaikka meno onkin ensimmäisten päivien jälkeen hiljentynyt. Huomenna lähden taas viikonlopuksi Lällyyn koulutusleirille, joten pääsen nauttimaan taas pääsiäishumusta ja rentoutumaan erillään muusta maailmasta. Nyt kun toivottavasti saan tämän tällä hetkellä kesken olevan oppimispäiväkirjan valmiiksi, aion jättää koneen kotiin koko viikonlopuksi. Mä en koskaan lähde ilman tietokonetta mihinkään, ja tuleva viikonloppu tuntuu sen suhteen niin virkistävältä! En mä leirillä mitään sillä kuitenkaan tekisi, ja nyt voin nauttia olostani kavereiden kanssa ilman ylimääräistä stressiä siitä, että pitäisi olla tekemässä jotain muuta. Sauna, järvi, kirkko, herkkuruoat ja huonot jutut odottavat <3


Vappu on nyt juhlittu, ja oli kyllä hauskaa vaikka odotukset olivatkin jostain syystä kauhean korkealla! Tämä oli mun eka oikea opiskelijavappu, ja eka vappu omalla lakilla! Mulla on ollut lakki hukassa viime vuodet, joten kaksi viime vappua olen lainannut aina toisten lakkeja. Viime vappuna olin jo opiskelija, mutta reissussa. Kaverit olivat hehkuttaneet viime vappua koko vuoden, ja tänä vuonna mäkin olin onneksi messissä. Seurattiin Mantan pesua ja lakitusta, ja nyt ei enää toistamiseen tarvitse! Keskustassa oli ihan järjetön väenpaljous eikä pois meinannut päästä ollenkaan, ja vasta jälkikäteen kuvia nähdessäni tajusin, miten tukossa koko tuo alue oikeasti olikaan. Siitä jatkettiin Kaisaniemeen piknikeilemään, ja seuraavana aamupäivänä Kaivopuistoon. Oli hauskaa päästä taas pitkästä aikaa ulkoiluttamaan haalareita ja ekaa kertaa myös lakkia lakkiaisviikonlopun jälkeen, vaikka tajuttomat ihmismassat vähän ahdistivatkin. 

Loppupäivän hengasin kotona Netflixin ääressä, laitoin ruokaa hieman epäilyttävän näköisestä jauhelihasta ja leikin meikeillä. Jossain vaiheessa tajusin, että halusin saada mun meikkitaiteilut ikuistettua Instagramin puolelle. Siinä mä sitten ryhdyin yhdeksän jälkeen illalla luonnonvalossa ottamaan edustavia kuvia, ikkunaan nojaten ja häivyttäen faktaa siitä, että olin meikannut vain puolet naamastani, haha! Oon kyllä ihan rakastunut tähän sateenkaarilookiin, pitää joskus toteuttaa ihan kunnolla johonkin tapahtumaan.


Kevät on ihana, valo on ihana, viime viikonlopun 20 asteen lämpötilat olivat ihania ja samalla surrealistisia, tämän päivän sadekelikin on ihana. Tällaisesta sateesta tulee ihan kesäfiilis, ei talvella nimittäin tällaisia päiviä ole! Mä kaivoin kirkkaankeltaisen sadetakkini kaapista ja aion nauttia raittiista ilmasta ja ikkunaan ropisevista pisaroista. Toki kesän kunniaksi voisin käydä kaupasta hakemassa jäden. Tasapainoa?

Tässäpä mun viime aikojen kuulumiset hyvin suuressa pähkinänkuoressa. Mitä sulle kuuluu? Rupatellaan kommenteissa <3

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Kiitollinen pienistä asioista


Kun keskiviikon ja torstain välisenä yönä kävin viisi kertaa halailemassa pönttöä, muistelin parin vuoden takaista oksennustautia, kun Lontoossa 12 tuntia putkeen piti täsmällisesti 20 minuutin välein käydä laattaamassa, ja olin kiitollinen siitä, miten helpolla tällä kertaa pääsin ja miten huonovointisuudesta huolimatta sain jopa kunnon yöunet nukutuksi. 

Kun torstaina edellisyön sairastelun jälkeen vietin koko päivän yökkäreissä kotona, olin kiitollinen siitä, miten kaikista kauneimpien kesäisten kevätpäivien jälkeen mun sairaspäivänä oli pilvistä - ei ainakaan mennyt hyvät kelit täysin hukkaan.

Kun maanantai-iltana ollessani puolenyön jälkeen lähdössä juhlista, jotka järjestettiin käytännössä omassa naapurissani, huomasin jättäneeni kotiavaimet äidin luokse toiselle puolelle kaupunkia, olin kiitollinen siitä, miten helposti yöbussi kulki ja että mulla ylipäätään oli vaihtoehtona lähteä keskellä yötä äidille ja jäädä yöksi. 


Katsellessani erinäisiä Youtube-videoita ja Insta-stooreja viime päivinä olen ollut todella kiitollinen omasta terveydestäni ja kaikista niistä asioista, jotka suurin osa meistä ottaa itsestäänselvyytenä.

Erilaisia rahakeskusteluja selaillessani olen tuntenut suurta kiitollisuutta siitä, että vaikka olenkin yksinasuva opiskelija, ei mulla ole (ainakaan vielä) ollut suurempia taloudellisia haasteita eikä mun ole tarvinnut vielä koskaan elämässäni tosissaan laskeskella senttejä.

Näin pääsiäisaikana olen ollut superkiitollinen suuresta juhlasta ja tästä upeasta yhteisöstä, jossa jokainen otetaan lämmöllä vastaan ja voidaan pitää hauskaa yhdessä iästä tai siitä, kuinka kauan ja hyvin ollaan tunnettu, riippumatta.

Tämä postaus on muistutus meille kaikille siitä, että jopa huonoimpina hetkinämme elämässä on lukemattomasti asioita, joista olla kiitollisia. Kaiken negatiivisuuden keskellä on ihana välillä keskittyä myös siihen positiiviseen - se on aina siellä jossain.

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)