Kun inspiraatio katoaa

Mä kaipaan bloggaamista. Sitä vapauttavaa ja hurjan palkitsevaa fiilistä, kun pääsee vuodattamaan omaa luovuuttaan näppäimistölle ja jakamaan sen teidän kanssanne. Sitä loputonta itseäänruokkivaa inspiraatiota, paloa julkaista uusia lapsosia ja ennen kaikkea aikaa ja voimia ja resursseja toteuttaa edes puolet niistä upeista ideoista, mitkä mieleen juolahtaa. Mulla oli superhyvä blogikesä, ehkä vähän liiankin hyvä kun miettii, kuinka monta kirjoitteluun kulunutta tuntia olisin voinut käyttää yhdessä maailman ihanimmista kaupungeista kiertelyyn.

Tänä syksynä mä olen vähän kadottanut tuon palon. Mulla on ollut niin paljon tekemistä, etten ole ehtinyt päivittää blogia lähellekään sen verran, mitä olisin toivonut. Silloin kun olisi ollut aikaa, en ole kerta kaikkiaan jaksanut. Ja mitä vähemmän sitä kirjoittaa, sitä vähemmän uusia ideoita syntyy. Kunnes silloin, kun voisi oikeasti käyttää aikaa postailuun, ei enää keksi mistä kirjoittaa, tai jo kehitellyt ideat eivät kiinnosta. Mulla on miljoona postausideaa mielessä ja kuvamateriaalitkin valmiina, mutta en vaan ole ehtinyt niitä valmistella ja julkaista. Ehtinyt, jaksanut, viitsinyt.

Joku saattaa tässä kohtaa miettiä, että miten yli kahden viikon päivittäisen postausputken jälkeen voi puhua "kaipaavansa bloggailua", ihan niin kuin takana olisi viikkojen tai kuukausien tauko. Mutta vaikka mä olenkin kuinka innoissani tahansa tästä joulukalenterista ja vaikka mä kuinka sitä haluaisinkin tehdä, on se oikeasti aika stressaavaa, kun joka päivä on pakko julkaista tietyn aihepiirin ympärille postaus. Jossain vaiheessa siitäkin tulee pakkopullaa, kun on asettanut itselleen tietyt tavoitteet ja standardit eikä myöhään illalla tiedäkään, mitä seuraavana päivänä julkaisisi. 

That being said, mä jatkan joulukalenterin loppuun erittäin mielelläni, ja mulla on näille loppuluukuille vielä niin monta mahtavaa ideaa toteutettavana! Mutta kaikista eniten mä odotan sitä aikaa joulukalenterin jälkeen. Sillä se on aina ollut mulle sitä kaikista parasta ja inspiroivinta bloggailuaikaa. Joulukalenterin myötä on jäänyt hyvä rutiini päälle kirjoitteluun, ja lomalla on aikaa ja vapaus kirjoitella ihan mistä ikinä tahtoo. Ja parasta on se, kun inspiraatio iskee ja voi vaan kirjoittaa ja jakaa sen maailmalle. Ilman pakkoa tai aikarajoja, vaan täydestä vapaasta tahdosta ja innostuksesta.

Mä rakastan bloggailua ja sitä kaikkea, mitä se mulle antaa. Välillä se on vaan vähän kovemman työn takana. Mutta vaikka mulla olisi ollut kuinka pitkiä hiljaisempia kausia ja vaikka kuinka olen joskus suorastaan pakottanut itseni postaamaan, koskaan en ole harkinnut tästä luopumista. Koska aina tulee taas ne paremmat ajat ja se antaa kymmenenkertaisena takaisin.

Ettekä uskokaan, miten hyvältä tuntuu kirjoittaa tätä.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)