Mä olen tällä hetkellä tosi hämmentyneessä mielentilassa. Parin tunnin takaiset tapahtumat pyörii mun mielessä enkä oikein edes osaa sanoa, miltä musta tuntuu. Tahdon selventää ja purkaa mun ajatuksia ja kirjoittaa, mutten ollenkaan tiedä, miten tai mistä aloittaa.
Niin kuin parissa viime postauksessa ehdinkin jo hehkuttaa, mä tulin tänään junalla Vaasaan Raskasta joulua -kiertueen päätöskonserttia katsomaan. Ettekä voi kuvitellakaan mun innostusta. Matkalla keikkapaikalle mä naureskelin ja hyppelin itsekseni ajatukselle siitä, että tänä iltana mä näen sekä Marco Hietalan että Tarja Turusen että Elize Rydin että Tony Kakon samalla lavalla esiintymässä.
"Todennäköisesti taas käy joko niin, että pillitän puolet konsertista, tai olen niin järkyttynyt ja hämmentynyt että kaikki tuntuu vaan unelta. Ainutlaatuinen ilta edessä joka tapauksessa". Näin mä kirjoitin tämänaamuisessa postauksessa. Ja oikeassahan mä olin.
Mulla meinasi kyyneleet nousta pintaan jo siinä vaiheessa, kun lavan sivusta näin vilauksen Marco Hietalasta. Aiemmin mua oli vähän ärsyttänyt, kun mun oma paikka oli aika kaukana lavasta ja sivussa, ja mietin minkä verran parempi näkymä keskellä permannolla istuvilla oli. Mutta hyvä puoli sivupaikassa tosiaan on juuri se, että näkee muutakin kuin tasan sen yleisölle tarkoitetun. Konsertti alkoi ja ihana Marco oli lavalla laulamassa, ja mä olin kolmannessa taivaassa, yritin hallita mun päänsisäistä tunnemyrskyä. Tuli Tony, tuli Marco ja Tony, tuli Joe Lynn Turner. Ihan upeita vetoja, ja aivan käsittämättömän kova bändi. Fiilis vaan nousi ja hymy levisi korviin, kun seurasi sitä soittajien hyvää fiilistä.
Neljännen biisin jälkeen Tony Kakko tuli pitämään ensimmäistä kunnon välispiikkiä, muistutti meitä salin takana sijaitsevasta myyntikojusta ja kehotti ostamaan uuden levyn. Hiljaisena hetkenä mun katse osui kattoon ja johonkin, joka siellä liikahti.
Seuraavien sekuntien aikana mun mielessä ehti käydä hyvin monta ajatusta. Ensimmäisenä säikähdin, ettei kai tuolta putoa jotain alas. Seuraavassa sekunnin murto-osassa mun mielen järkevämpi osio tuli kehiin: mulla on taipumus pelätä vähän kaikkea ja aina ajatella sitä pahinta, dramaattisinta skenaariota, ja totesin todennäköisemmäksi, että kyseessä on varmaan joku erikoistehoste, joka kuuluu asiaan. Katossa olevat rakenteet alkoivat liikkua ja vajota entistä enemmän, ja tajusin että se mun ensimmäinen johtopäätös taisi kauhukseni sittenkin olla se oikea. Tämä ajatuskehä kesti ehkä puoli sekuntia.
Ja nyt tulee maailman suurin klisee: kaikki tuntui tapahtuvan tosi hitaasti. Keskellä areenan kattoa olleet ilmastointiputket alkoivat vajoamaan alas, lamput ja sähköjohdot mukanaan. Johdot hidastivat putoamista, ja hetken taas mietin, että ehkä ne eivät tulekaan alas asti. Pelkäsin todistavani taas uutta suuronnettomuutta, josta huomenna luettaisiin uutisista. Toivoin, että ehkä tässä ei kävisikään pahasti. Mutta silti järkyttyneenä seurasin sivusta, kun nuo isot metalliputket putosivat alas, suoraan niiden alla juuri niillä parhailla paikoilla istuneiden ihmisten päälle jotka tuskin edes ehtivät kunnolla säikähtää.
Siitä missä mä istuin tilanne näytti tosi pahalta. Edelleen lavalla seissyt Kakko sanoi mikkiin jotain, mitä en enää muista. Hetkeä myöhemmin hän uudestaan mikin kautta pyysi lääkintämiehiä paikalle. Onnettomuuspaikalla porukka oli jo noussut ylös ja ruvennut raivaamaan tilaa, siirtämään pudonnutta rojua ja taittotuoleja. Mun säikähdys hälveni hieman kun tajusin, että onneksi ilmeisesti nuo kattorakenteet eivät olleet niin raskasta tekoa, mitä ensin ajattelin, ja että ehkä ihmiset selvisivät kaikista pahimmilta vammoilta. Sali tyhjennettiin, ja koko yleisö käskettiin ulos. Pihalle ajoi paloautoja ja ambulansseja yksi toisensa perään. Mä jäin pihalle kiertelemään ja seisoskelemaan vielä, kun hämmennyksissäni en osannut muutakaan. Ehkä puolen tunnin jälkeen otin areenan edestä taksin ja palasin kaverini kämpille.
Tuon lyhyen konsertin aikana ehdin ottaa muutaman snäppivideon lisäksi kolme kuvaa, yksi niistä tuossa yllä. Mä en tiedä missä fiiliksissä mä olen huomenna tai viikon päästä, miten nukun ensi yönä tai miten tämä vaikuttaa muhun jatkossa. Niin kuin sanoin, mä oon tosi pelkääväinen ihminen, mutta toivon ettei tästä jää mulle mitään suurempia traumoja.
Samaa toivon täydestä sydämestäni jokaiselle yleisön jäselle, esiintyjälle ja tapahtuman järjestäjälle. Mä olen enemmän kuin onnellinen siitä, ettei kenellekään käynyt sen pahemmin. Mutta mä en voi kuvitellakaan, miltä heistä tuntuu, keitä tämä onnettomuus oikeasti kosketti. Mä en voi kuvitellakaan, miltä Raskasta joulua -tiimistä nyt tuntuu. Miltä tuntuu lavalta todistaa tällaista tapahtumaa. Miltä tuntuu tajuta, että oma esiintyminen, upean kiertueen viimeinen sellainen, jääkin tekemättä. Jos kukaan teistä tätä tekstiä lukee, mun ajatukset on teissä kaikissa.
Kyllä, mua harmittaa kun en nähnyt Tarjaa enkä Elizen ja Tonyn duettoa. Kyllä, mua harmittaa että mun innolla odottama ilta ei toteutunutkaan sellaisena, kuin kuvittelin. Mutta oikeasti tuo kaikki on tällä hetkellä täysin toissijaista. Mä yritän selvitä järkytyksestä ja hämmennyksestä, ja olla kiitollinen ettei pahempaa käynyt.
Suunnittelin aiemmin postaavani Vaasan reissulta perinteistä kuulumispostausta ja päivitteleväni kulttuurishokkia, kun H&M:n kassalla mua palveltiin samassa lauseessa sekä suomeksi että ruotsiksi. Sanottakoon, että tuollaista postausta ei taida enää tulla. Huomenaamuna joulukalenteri kuitenkin ilmestyy taas vanhaan tuttuun tapaan (ja muistakaa kurkata mun aiemmin tänään julkaisemani, Raskasta joulua -version inspiroima Julen är här -veto, jos ette ole jo!).
Mä en tiedä, saako tästä tekstistä mitään selvää tai että onko millään mun selittämällä mitään järkeä. Mutta nyt, hyvää yötä ihmiset. Olkaa turvassa, ja pitäkää huolta toisistanne. Huomenna taidan pysytellä vähän kauempana somesta, tänä iltana Facebookin avatessani oli nimittäin neljä ensimmäistä julkaisua Vaasa Arenan onnettomuudesta, enkä mä kaipaa sitä mun fiidiin ja mieleen yhtään enempää.
♥
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)
Siis onneksi kenellekään ei käynyt tuolla pahemmin! Voin vaan kuvitella, miltä susta tuntuu just nyt koska ite olisin ainakin ihan shokissa, enkä tiedä mitä sanoisin. Jo pelkästään asiasta kuuleminen sai mun sydämen sykkeen nousemaan ja pelkäsin, että siellä oleville tutuille on käynyt jotain. Eipä onneksi ollut. Hyvät yöt sinne, toivottavasti saat nukuttua! ♥
VastaaPoistaSiis onneksi todella ei vakavasti sattunut kenellekään ja suurin osa vaan säikähti pahasti <3
PoistaHuh huh, apua! Onneksi tuossa ei käynyt tuon pahemmin (vaikak tuokin oli jo ihan riittävän kamalaa)!
VastaaPoistaOnneksi!
PoistaOlipa harmillinen konsertin loppu. :( Onneksi kenellekään ei kuitenkaan käynyt pahemmin!
VastaaPoistaSiitä voi kyllä olla kiitollinen :/
PoistaToi on kyllä niin kauhee tapahtuma! Kuhan vaan muistat, että et rupee rajottaa sun tekemisiä tai menoja ton onnettomuuden takia. Vaikka nyt kävi noin, se ei tarkoita, että aina tulee käymääm noin. Muista nyt levätä ja käydä tapahtumaa läpi vaikka juttelemalla jollekulle. Onneksi sulle ei käyny pahemmin♡
VastaaPoistaKiitos Sini <3 Ja en mä usko että tämä suuremmin mun elämään vaikuttaa, vaikka tietysti nyt on tullut kattoja katseltua vähän enemmän. Hyvä on ollut myös jutella muiden paikallaolleiden ja esiintyjien kanssa, että on vähän saanut vertaistukea ja samalla päässyt antamaan terveisiä muille joihin tämä on vaikuttanut.
PoistaOnneksi kenellekään ei käynyt mitenkään! Tänään katsottiin musiikin tunnilla YouTubesta video, jossa siis oli juurikin tuo putoamiskohta kuvattuna. Itse olisin ainakin ollut aikamoisessa paniikissa, jos olisin ollut paikanpäällä.
VastaaPoistaMäkin katsoin tämän sun kommentin jälkeen tuon videon, ja aikamoinen hälinä ja kaaos tuolla paikalla näytti olevan tuon onnettomuuden jälkeen - itse jotenkin hämmennyksissäni blokkasin kaiken sen pois enkä muista mitään kiljahduksia tai paniikkia, varsinkin kun mun ympärillä istuneet olivat ihan yhtä hämillään hiljaa paikallaan kuin minäkin.
PoistaItsekin istuin samalla puolella suojassa, mutta vielä kauempana, kuin Sinä.
VastaaPoistaHuomasin, että ilmeisemmin pudonneen ilmastointiputkikokoonpanon T-haaran toinen, esiintymislavan haaran puoleinen, pää näkyy tuossa sun kuvassa vasemmassa ylänurkassa vinossa. Minäkin olin ottanut ennen konserttia klo 18:58 yhden kuvan, jossa tuon vinon asennon olin myöhemmin havaitsevinani ja sitä kummastelin: https://www.facebook.com/reijo.salmela.9
Kuvasi todentaa nyt, että oma tulkintani pitää paikkansa. Olen ymmärtänyt uutisoinneista, että poliisi olisi saanut pyyntönsä johdosta sellaisiakin kuvia, joissa putki olisi kuvattu vinossa asennossa jo aiemmin edellispäivien kiekkomatsissa. Siitä en ole saanut vielä selkeää tietoa, että onko tuo vino asento putken oikea asento vai ei.
Toimitin oman kuvani originaalin poliisin pyynnöstä heille. Onkohan poliisi mahdollisesti pyydellyt Sinulta kuvia, joissa putki näkyy?
Olen ymmärtänyt RJ:n FB-sivujen kommenteista, että tiistaina olisi sairaalasta kotiutettu eräs kahden niskanikaman murtumavammat saanut. Toivottavasti hänelle eikä kenellekään muullekaan jää mitään pysyviä vammoja - tai jälkeen päinkään ei ilmenisi mitään vammautumisen peruisia muitakaan ongelmia.
Ja samaa toivon kaikille muillekin tapahtuman johdosta erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä vammoja kokeneille. Ja olihan siellä yleisössä lapsiakin. Toivottavasti myöskin vakuutusasiat lutviutuvat kaikille vammautuneille ja vahinkoja kärsineille parhain päin.
Heippa! Mä en edes tajunnut, että tästä mun kuvastani tuo putki näkyy. Hyvä että laitoit kuvan eteenpäin - multa ei mitään ole kyselty, mutta voisin itsekin laittaa kuvamateriaalia heille, kerta tuo putki munkin kuvissani näkyy.
PoistaLuinkin tänään uutisista tuosta samasta henkilöstä, ja järkytyin kun tajusin että loukkaantuneiden joukossa oli jollekulle oikeasti käynyt noinkin pahasti. Toivotaan että hän ja kaikki muut toipuvat pikaisesti <3
Kiitos kommentistasi!