Viikko sitten mä olin ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan luistelemassa! Siitä on oikeasti varmaan kolme tai neljä vuotta (apua), kun olen viimeksi ollut luistelemassa, joten olikin korkea aika vetää luistimet jalkaan ja lähteä kaverin ja tämän pikkusiskon kanssa vähän harjoittelemaan pystyssä pysymistä.
Ja pystyssä mä pysyinkin! Tunnin luistelusession aikana kaaduin kerran, ja sekin vain siksi, kun potkukelkan tukemana lähdin oikein reippaasti etenemään ja tökkäsin piikin jäähän. Meillä oli ihan sikahauskaa, ja oli ihan täydellinen päivä ulkoaktiviteeteille: oli sopivan lämmin eikä tuullut ollenkaan, ei satanut eikä aurinkokaan häikäissyt silmään. Joukon nuorimmainenkin tajusi hyvin luistelun idean, ja jäältä lähdettyämme poikettiin vielä pulkkamäessä. Mäki näytti mun silmään tosi jyrkältä (jota se kyllä olikin), mutta oli pulkkailukin ihan sikakivaa pitkästä aikaa! Mä siis oon tosi iso pelkuri, ja pulkkamäkeenkin lähtö on multa jo iso saavutus, haha.
Luistelun ja pulkkailun jälkeen piipahdettiin vielä leikkipaikalla. Siellä me saatiin vielä kunnon kyytiä, kun lennettiin kaikki alas yhdestä laitteesta selällemme, ja mäkin löin pääni ihan kunnolla. Onneksi ei kuitenkaan sattunut pahemmin, vaikka varalta googlettelinkin aivotärähdyksen oireita, haha! Tuli taas ihan lapsuuden leikit mieleen, olin jo aivan ehtinyt unohtaa, miltä tuntuu kun lyö pään johonkin :D
TL;DR: Luistelu on ihan parasta, ulkoilu kauniina talvipäivänä on ihan parasta, ulkoilu ja kiva tekeminen on ihan parasta, kun on hyvä sää ja tarpeeksi päällä. Oli ihanaa olla ulkona niin, ettei heti tehnyt mieli päästä takaisin sisään, ja sen voin sanoa, että kotiin päästyä väsytti! Toivottavasti ei ollut viimeinen kerta tälle talvelle jäillä. <3
Psst! Vika päivä osallistua!
Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)
Munkin täytyisi tänä vuonna lähteä pitkästä aikaa jäälle, piti jo viime vuonna mut se unohtui :') Itse en oo luistellut varmaan kymmeneen vuoteen, no ei nyt ihan mutta lähelle kymmentä kuin viittä vuotta silti :D Saas nähdä pysynkö itse pystyssä, sulla on mennyt aika hyvin toi monen vuoden jälkeen! Mulla on vaan hirmu hankala lähteä, kun luistimet pitäis hakea lapsuudenkodista (vaikka sielläkin käyn melkein kuukausittain) ja ne pitäis terottaa - tosi iso kynnys!! :D
VastaaPoistaLähde ihmeessä, oot ilonen sit kun lähdet! Ja kyllä mä uskon että säkin pystyssä pysyt, vaikka tietenkin eka pitää aina vähän totutella! Mä en oo tainnut koskaan terottaa mun luistimen teriä, hups... :D
Poista