Mä olen tottunut laihistamaan kuvissa. Mä olen tehnyt sitä niin kauan kuin muistan, ainakin koko kahdeksanvuotisen blogiurani ellen pidempäänkin. Eikä laihistelu ole aina rajoittunut pelkkiin kuviin, siitä on tullut niin vankka tapa, että saatan arjessa vetää vatsaa sisään ihan huomaamattanikin. Kaikki mun pömpön takia.
Pienikokoisuudestani huolimatta mulla on aina ollut (ainakin omasta mielestäni) pieni pömppö, joka viimeisen vuoden aikana on kasvanut jälleen lihomisen myötä. Lihominen ei ole kuitenkaan kasvattanut tätä epävarmuutta pömppöni suhteen, sillä olin ihan yhtä epävarma, ellen jopa epävarmempi, 25 kiloa sitten kuin olen nyt.
Joten aina kun kamera kuvaa, vatsa vedetään sisään. Kaikki muut ovat kuvissaan niin kauniita ja hoikkia, en mä kehtaa julkisesti läskejäni esitellä. Hoikempi on kauniimpi, tasainen vatsa on viehättävämpi kuin möykkykasa, eikö niin?
Ei ole niin. On ihan totta, että kuvissa ja somessa kaikki tuntuvat olevan niin atleettisia eikä mun kaltaisia möykkymahoja ole missään. Stereotyyppisillä pluskoonkin naisilla vatsa tuntuu olevan sileä ja jäävän rintoja kapeammaksi, kenelläkään ei tunnu olevan tällaista synnynnäistä neljännen kuun vauvamahaa. Vaikka somessa ne neljännen kuun "niin isot" vauvamahatkin tuntuvat jäävän mulle kakkoseksi.
Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita, tai ainakaan pitäisi tarkoittaa, sitä, ettei näille möykkymahoille olisi sijaa somessa. Sen sijaan olen yrittänyt muuttaa ajatusmaailmaani siihen, että ehkä se on juuri mun tehtävä näyttää myös toisenlaista vartaloa. Mä olen kokenut, ettei mun vartaloni ole sopiva, koska kaikki mitä itse olen nähnyt ovat olleet erilaisia, yhdenlaisia. Kollektiivinen ajatusmaailma muuttuu sillä, että tuodaan kaikki muu näkyväksi.
Monelle tässä oli varmasti pitkä lista kliseitä ja itsestäänselvyyksiä, mutta itseni kannalta pyrin aloittamaan tällä muutosta. Tulevaisuuden kuvissa tahdon tuoda enemmän näkyviin mun ihan rehellistä vartaloa, pömppöineen ja möykkyineen. Tietenkin mahat ovat siitä kummallisia otuksia, että päivästä ja vuorokaudenajasta ja kuun asennosta riippuen ne näyttävät erilaiselta, vaatetuksesta tietenkin puhumattakaan. Ja kuten ehkä näistäkin kuvista saattaa huomata, ei laihistelu ole ihan yhtä helppoa, kun mua on vähän enemmän. Mutta eipä se mitään haittaakaan. Pakon edessä laihistelu saattaa olla todella tukalaa joskus, joten miksi sellaista harrastaakaan. Tahdon oppia rakastamaan ja arvostamaan omaa kehoani enemmän juuri sellaisena kuin se on ilman kommervenkkejä.
Jos teillä on omia pömppötarinoita tai muita kokemuksia ulkonäköpaineisiin tai kehopositiivisuuteen liittyen, olisi ihan mahtava kuulla niitä kommenttikentässä tai vaikka Instagramin yksityisviesteissä! Ollaan yhdessä se muutos, jota maailma kaipaa. ♥️
Mä katson näitä kuvia itsestäni, joissa annan mahamöykkyjeni näkyä peittelemättä. Ja arvatkaa mitä? Mä näytän ihan helvetin hyvältä.
Samaistun tähän tekstiin tosi paljon! Mäki oon aina ollu muuten tosi hoikka, mutta pömppövatsa on aina pistänyt omaan silmään. Ei sitä kuitenkaan kukaan muu edes niin tarkasti ajattele ja pitäähän sisäelimillä olla tilaa asettua vatsassa paikoilleen! Mahtavaa, että aiot nyt lopettaa laihistelun ♥ Kiitos tästä postauksesta!
VastaaPoistaJust näin, itsekin olen aina kriiseillyt pömppöä, vaikka nyt esimerkiksi lukioaikaisia kuvia katsellessa tuo kaikki tuntuu ihan järjettömältä. Kiitos sulle Sini kommentista! <3
PoistaSanna sä näytät tosi hyvältä <3
VastaaPoistaTunnistan tuon tunteen. Mulla on ollut aina alavatsapömppö. Toki kun olin paremmassa fyysisessä kunnossa, oli pömppökin pienempi, mutta aina se on olemassa. Pidän korkeavyötäröisiä housuja, ja pömppö jää aina vyötärön alle tylsän näkösesti. Olen nyt alkanut hyväksymään sen, koska pömppö on ja pysyy, tuskailin mä sitä tai en. En sano, ettei se enää vaivaisi, mutta paljon tää on myös asenteesta kiinni. Teet tosi tärkeää työtä kun puhut näistä ulkonäköpaineista somessa ja levität positiivista asennetta. :)
Mä tykkään korkeavyötäröisistä housuista just sen takia, että ne vähän kursii vatsaa kasaan (yhtään matalammat näyttävät mulla ihan kamalilta). Ja jep, oman ajatusmaailman muuttaminen on todella vaikeaa ja hidas prosessi, mutta näiden asioiden tiedostaminen ja oma asenne vaikuttaa ihan kauheasti! Kiitos tosi paljon Laura, niin ihanasti sanottu <3
PoistaTärkeän asian puolesta puhut jälleen! Hyvä postaus ja ihana sinä :)
VastaaPoistaKiitos tosi paljon, ihanasti sanottu!
PoistaVoi vitsit kun samaistun niin paljon. Melkeen alkoi itkettää tätä lukiessa, kun itselläkin pieni pömppö joka häiritsee aivan hemmetisti. Mt ongelmat on tuonut lisäkiloja kun ei oo jaksanut kokata vaan syönyt vaan mitä sattuu eteen.. ihana kun oot niin aito ❤️
VastaaPoistaVoi miten sun sanat koskettivat, kiitos tosi paljon tästä kommentista! Ja hei on ihan ok syödä vähän huonommin ja epäterveellisemmin jos ei jaksa, tärkeintähän on että ruoalla pysyy hengissä 🤍
Poista