maanantai 22. elokuuta 2022

Tänä kesänä olen... | LIFE UPDATE

...leikannut hiukseni. Tämä kesä on ollut isoja juttuja ja mullistuksia täynnä, mutta tästä on ehdottomasti aloitettava! Olen asteittain lyhentänyt hiuksiani joka kampaajakäynnillä viimeiset pari vuotta, mutta kesäkuussa oli kaikista suurimman muutoksen aika. Kerrankin annoin vain rohkeasti mennä, en halunnut jäädä arastelemaan ja jopa rohkaisin kampaajaakin leikkaamaan reippaasti vielä enemmän. Nyt mun hiukset ovat kokonaisuudessaan luonnolliset ja käsittelemättömät ja lyhyimmillään sitten ala-asteen.

Ensimmäistä kertaa on oikeasti pitänyt myös totutella uuteen tukkaan eikä kyse ole ollut salamarakkaudesta. Nyt mun hiukset ovat sellaisessa pituudessa, että ihan käytännönkin käsittely on muuttunut. Hiuksia ei saa korkealle ponnarille, ja ylipäätään on todella vähän tapoja, joilla hiukset saa kunnolla kiinni ja pois kasvoilta ja niskasta. Tämä kesä on menty matalilla ponnareilla ja tuplahollantilaisilla leteillä.

Samalla tämän helppous on hämmästyttänyt monessa kohtaa. Hiukset eivät ole kahden ja puolen kuukauden aikana menneet kertaakaan oikeasti takkuun ja hiustenharjaus hoituu noin kymmenessä sekunnissa (unheard of). Hoitoainetta kuluu paljon vähemmän kuin aiemmin, ja edelleen sitä tulee helposti laitettua liikaa kädelle. Eikä toisen vieressä nukkuessa tarvitse koko ajan siirrellä hiuksia pis tieltä, ettei ne jää jumiin ja puserruksiin ja satuta.

All things said, en aio jäädä ylläpitämään tätä pituutta kovin pitkäksi aikaa, koska esimerkiksi juuri kampausten suhteen pidän vähän pidempää mallia paljon kätevämpänä ja itselleni sopivampana. Olen kuitenkin superiloinen, että rohkaistuin ja päätin tätäkin kokeilla.

ja sitten muihin aiheisiin...

...valmistunut. VIHDOIN. Ja samalla jo. Tarkoitus on kirjoittaa vielä ihan oma postauksensa valmistumisen ja koulun päättämisen aiheuttamista fiiliksistä, niitä kun riittää. Mutta niin tosiaan kävi kesäkuussa, että musta tuli ihan virallisesti maisteri. Eniten mua aina naurattaa ja ihmetyttää lähes joka ikisen ihmisen reaktio, että miten valmistuin näin nopeasti ja näin nuorena (en voi edes laskea, kuinka monta kertaa olen tämän kuullut). Mä kuitenkin suoritin tutkintoni viidessä vuodessa, eli juuri siinä tavoiteajassa, miten tutkinto on laskettu ja mitoitettu ja tarkoitettu suoritettavan. Joten mitäpä muutakaan mä olisin tehnyt kuin opiskellut ja valmistunut, heh.

Valmistujaisia juhlittiin mökillä pari viikkoa sitten. Vaikka koskaan kaikki ei menekään aivan kuin Strömsössä, oli mulla ihanat juhlat, oli ihania ihmisiä ja ihanaa ruokaa, ihana mekko ja ihania kuvia muistona! Näitä spämmäilinkin jo Instagramin puolelle, eli kannattaa sieltä tsekata lisää.

...muuttanut. Ja pikkuhiljaa alan ymmärtää niitä ihmisiä, jotka sanovat muuton olevan ihmiselämän kauheimpia asioita. Aikaisemmin olen päässyt muuttojen suhteen ihan superhelpolla, ja vaikka nytkin päästiin tekemään muuttoa pikkuhiljaa ja asteittain, kyllä se myös tuntui. Mulla ei ollut juuri yhtään vapaapäiviä omistaa muutolle, joten kamoja roudattiin ja paikkoja siivottiin töiden jälkeen (tai ennen). Nyt virallisesta muutosta on kolme viikkoa, enkä vieläkään ole ehtinyt viettää kokonaista vapaapäivää uudessa kodissa. Tavaroita ollaan kuitenkin pikkuhiljaa laitettu paikoilleen, ja kun joka päivä ollaan tehty edes jotain, alkaa kotona näyttää jo kodilta. Mulla on syyskuu vapaata, joten se on omistettu hyvin isolta osin juuri kodinlaitolle!

...ollut töissä. Ja tuntuu, etten juuri muuta ole tehnytkään. Onneksi mulla on tosi siisti työ, ja nyt kun olen samassa paikassa jo kolmatta vuotta, huomaan oikeasti kehittyneeni ja osaavani juttuja ihan eri tavalla kuin esimerkiksi vielä viime kesänä. Mutta kyllä ne kokopäivätyöt vaan pitävät ihmisen kiireisenä. Ihan hullua ajatella, että tätäkö ne muut aikuiset tekevät oikeasti ihan koko ajan elämänsä halki? Huh.

Ja kuten on aiemmin tullut monessa yhteydessä todettua, ne harvat vapaat käytetään täysillä hyödyksi eikä tänäkään kesänä ole tosiaan tullut juuri kotona maattua. Kaikki yhtään pidemmät vapaat on vietetty mökillä tai satunnaisilla kotimaan matkoilla (ja yhdellä Tallinnan-reissulla).

Tätä tekstiä istun kirjoittamassa mökkilaiturilla, järven ääressä upeassa hiljaisuudessa ja raikkaan luonnon keskellä. Tämä mökkireissu on ihan ihmeellinen. Ollaan kolme yötä, joten ei ole ollenkaan samanlainen kiire kuin tyypillisillä kahden yön rypäisyillä. Mulla ei myöskään ole mitään, mitä olisi pakko tehdä: ei tarvitse opiskella, järjestää juhlia tai mitään muutakaan. 

Sen sijaan olen hypännyt spontaanisti järveen (vesi on melkein lämmintä!), ostanut keikkaliput, ottanut valokuvia, lukenut Potteria ja avannut Bloggerin ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan. Silloin kun ei tarvitse tehdä mitään, saa ihmeen paljon aikaiseksi. Mutta voi miten rentoa voi olo onkaan, kun pääsee tekemään kaikessa rauhassa juuri niitä juttuja mitä itse haluaa. Tai olla tekemättä, ihan miten vain. Parasta. Ja ihan parasta, että vielä elokuun loppupuolella pääsee nauttimaan ihan täysin rinnoin kesästä ja helteistä ja järvestä ja lomasta. Rakastan.

Ja nyt kun elämä rauhoittuu, toivon, että kirjoitan seuraavaa postausta jo aiemminkin kuin kahden kuukauden päästä.


Liity lukijaksi tästä!