torstai 29. lokakuuta 2020

Tauko unelmatöistä puolen vuoden jälkeen

Noin puoli vuotta sitten mä aloitin ehkä mahtavimmassa kesätyössä, paikassa jonne en olisi koskaan uskonut pääseväni. Mulla oli hauska ja opettavainen kesä. Koin, että uusista haasteista ja vaativasta ympäristöstä huolimatta pärjäsin hyvin, ja sainkin jatkosopimuksen kesätöiden päätyttyä. Pari kuukautta tein opintojen ohella töitä lähinnä viikonloppuisin, kunnes laskeskelin vuoden tulojani ja totesin, että Kela todella suuttuu, jos jatkan tähän tahtiin tienaamista. Päätin siis loppuvuoden ajaksi jättäytyä pois töistä, ja sovittiin, että palaan tammikuussa jälleen kuvioihin.

Pieni helpotus totutusti kiireisiin marras- ja joulukuuhun tulee todella tarpeeseen, kun kasaantuvia koulutehtäviä, merkkipäiviä ja jouluvalmisteluja ei tarvitse sumplia vielä töiden kanssa yhteen. Syys- ja lokakuussa mulla meni töissä käytännössä joka sunnuntai ja joka toinen lauantai, ja kieltämättä välillä harmitti, kun ei edes viikonloppuisin päässyt olemaan todella vapaalla.

Mutta kyllähän tämä tuntuu todella oudolta ja kummalliselta, lähteä sunnuntaina toimistolta tietämättä, milloin palaa takaisin. Edelleen olen äärimmäisen kiitollinen, että ylipäätään pääsin tuonne töihin, että sain jatkaa kesätyösopimuksen päätyttyä ja että oletettavasti olen edelleen tammikuussa tervetullut takaisin. Silti todella haikeaa jäädä hommista pois kahdeksi kokonaiseksi kuukaudeksi.

Ehkä tämä juuri kertoo siitä, että tämä on sellainen työ, jossa todella viihdyn ja jota on hauska tehdä, jossa pääsen toteuttamaan itseäni ja jossa koen olevani hyvä. Olen viime aikoina vapaillakin tsekannut työsähköpostit monta kertaa päivässä, kun haluan edelleen olla messissä työpaikan meiningeissä. Jossain vaiheessa tästäkin tavasta kyllä pitää varmaan irtautua. Kauhistuttaa vaan ajatella, millainen kasa meilejä on kahden kuukauden tauon jälkeen odottamassa!

Yhtenä päivänä tällä viikolla mun mieleen tuli myös toinen ehkä vähän hätkähdyttävä ajatus. Tavallisesti mun arki on ollut täynnä kiirettä, kun on ollut luennot, harrastukset ja työt. Nyt luennot ovat kaikki etänä, lopetin rakkaan harrastukseni tänä syksynä enkä töissäkään hetkeen käy. Mulla ei siis ole mitään syytä poistua enää kotoa, mitä nyt satunnaisesti kauppaan tai läheisiä moikkaamaan. Hurjaa ajatella, miten (suurelta osin ihan koronattomistakin syistä) mun sosiaalinen elämä on pikkuhiljaa näin vain kadonnut.

Mutta oikeasti olenhan mä nyt innoissani vapautuneista viikonlopuista. Marraskuu mulla on tunnetusti täynnä menoa ja meininkiä, kun on niin omat kuin muidenkin läheisten synttärit ja isänpäivät sun muut juhlat juhlittavana. Nytkin mulla on heti töiden päättymisen jälkeen jo ainakin kolmelle seuraavalle viikonlopulle sovittuna ohjelmaa. Ennen kaikkea haluan, että viikonloput tuntuvat jatkossa viikonlopuilta. Sellainen huvi on mulla ollut viime vuosina harvinaista!

Mulla on lähiaikoina tulossa myös postausta mun poikkeussyksyn arkirutiineista ja jossain vaiheessa myös tarkempaa juttua mun kesätöistä, tässä nyt halusin tulla kertaamaan tämän hetken fiiliksiä. Viime päivät olen siivonnut urakalla ja laittanut kotia, kun viime viikolla lähti viimeisetkin (ainakin melkein) ylimääräiset tavarat vanhasta asunnosta ja tänään saatiin peili seinälle. Enää ei ole sisustuksen suhteen juuri mitään laitettavaa, mitä nyt yksi lamppu pitäisi saada kattoon. Muuten olen opiskellut, maratoonannut Modernia perhettä, neulonut sukkia ja pelannut kännykkäpelejä. Useimpina viikonpäivinä en välttämättä poistu kotoa ollenkaan, mutta siinä missä ennen vanhaan tällaiset päivät olisivat ahdistaneet mua, tuntuvat nämä nykyään lähinnä siltä, että teen kiltisti tehtäväni enkä koe enää syyllisyyttä kotoilun täyteisistä verkkaripäivistä. Kotielämä on siis ihan kivaa!

Tosiaan tulevassa postauksessa kerron mun töistä vähän tarkemmin. Jos kuitenkin nyt jo kiinnostaa nähdä vilaus mun työpäivään, Instagramin kohokohdista löytyy mun tekemä my day eräästä kesäisestä työpäivästä!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 22. lokakuuta 2020

En tahdo blogini kuolevan

Tämä blogi on ollut mulla olemassa pian 8 vuotta. Olen päivittänyt tätä ahkerasti yli kuusi vuotta. Ja kun tuolloin kuusi vuotta sitten todella pääsin vauhtiin, tein itseni kanssa sopimuksen, ettei mun postausväli missään nimessä venyisi yli viikkoon.

Vuosikausia mulla tuo onnistui, niin että joukossa oli ehkä yksi kahdeksan ja yksi kymmenen päivän väli. Muuten mä aina viimeistään seitsemäntenä päivänä suorastaan pakotin itseni julkaisemaan jotain. Tietenkin postaustahti oli ihanteellisesti muutenkin huomattavasti tiheämpi, joten yleensä ei näistä joutunut stressaamaan.

Mä en tiedä, mitä tapahtui viimeisen vuoden tai kahden aikana. Tai ehkä tiedän. Musta on tullut mukavuudenhaluisempi ja laiskempi. Jos mua väsyttää, päätä särkee tai on iso kasa muita hommia odottamassa, mä en ala kaiken tuon ohessa stressaamaan blogin kanssa vain, että saisin viikottaisen postaukseni ulos. Tämä on tietenkin ihan hyvä asia, että yritän pitää omasta jaksamisestani ja hyvinvoinnistani huolta.

Mutta kun kerran alkaa lipsumaan, siihen on niin helppo palata aina uudestaan ja uudestaan. Nykyään se on suorastaan ihme, jos mun postausväli jää alle seitsemän päivän, ja pidempiä taukoja tulee yhä useammin ja useammin. Edelleen mä silti seitsemäntenä päivänä ryhdyn miettimään, mitä tänään postaisin ja missä välissä. Yhä on kuitenkin helpompaa siirtää blogihommat seuraavaan tai sitä seuraavaan päivään.

Ja niinhän se on, että mitä vähemmän postailee, sitä vähemmän tekee mieli postailla. Ei tule uusia ideoita, ei tule sitä ihanaa innostusta. Sitä vaan putoaa täysin kelkasta. Mulla on taas viikkokausia luonnoksissa odottaneita puolivalmiita postauksia, kuukausia tehtävälistalla olleita ideoita, joita en vaan ole saanut aikaiseksi toteuttaa. Kesällä myös Blogger uudistui, ja tätä opetellessa tuntuu postauksen mekaaninenkin kirjoittaminen ja muotoileminen ärsyttävältä työmaalta.

Ja sitten on se toinen aspekti. Lukeeko kukaan enää blogeja? Lukeeko kukaan enää mun blogia? Löytääkö tänne enää kukaan? Onko bloggaaminen täysin vanhentunut somen muoto, ala jolla pärjäävät enää vain ne, jotka onnistuivat vuosia sitten luomaan vakaan pohjan ja laajan yleisön sivulleen? Onko kaikki toiminta nyt keskittynyt Instagramiin ja Tiktokiin ja muualle? Onko tässä enää mitään järkeä?

Hyvin samaa pohdintaa siis kuin vuosi sittenkin melko lailla samoihin aikoihin. Mä itsekin innostun Instagramista koko ajan vain enemmän ja yritän siellä panostaa, ja koko blogi tuntuu jotenkin täysin turhalta siihen verrattuna. Mä todella tahtoisin panostaa blogiini, ja mä todella tahtoisin, että tänne löytäisi yhä useampi ihminen kiinnostavan sisällön perässä. Mutta en tiedä, miten se enää onnistuisi. Varsinkaan, jos suunta on tämä eikä mulla tunnu olevan enää mitään annettavaa. 

Kaiholla ajattelen muutaman vuoden takaista blogimaailmaa, jossa lukemat ja etenkin vuorovaikutus blogin ja lukijoiden välillä ja vuorovaikutus eri bloggaajien välillä olivat ihan eri luokkaa. Niin moni tuon ajan blogeista on kuopattu ja unohdettu, enkä halua oman blogini päätyvän niiden joukkoon.

Ehkä ennen kaikkea kyse on siitä, että työn ja koulun ohella en vaan enää osaa ja pysty laittamaan aikaa ja energiaa blogiin entisaikojen tapaan. Sillä heti, kun vähänkin tuntuu lomalta ja vapaalta, nousee blogi mieleen ja kaikki ihanat postausideatkin. Ei ole sattumaa, että tulen kirjoittelemaan juuri tänään, kun eilen sain kahdesta isosta koulutyöstä jälkimmäisenkin palautettua ja kodin siivottua ja tänään kalenteri näyttää pelkkää tyhjää.

Voi siis olla, että saatuani tämän tekstin valmiiksi ryhdyn heti työstämään toista. Tiedän myös varmasti, että nämä tässä postauksessa esittämäni ajatukset tulevat aina palaamaan takaisin mieleeni. Nyt mulla kuitenkin on pitkästä aikaa hyvä fiilis ja intoa tehdä. Toivottavasti se pysyy.

Olen myös alkanut ideoida tulevaa joulukalenteriakin, jos sulla on toiveita, mitä tahtoisit joulukalenterissa nähdä, voit laittaa alle kommenttia tai viestiä vaikka Instagramissa! Joulukalenteri toteutetaan viime vuoden tavoin sekä Instassa että blogin puolella. <3

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 12. lokakuuta 2020

Syyskuun ihanimmat

Mä en voi uskoa, että me ollaan jo lokakuun puolivälissä. Yliopistossa hämmentää vielä enemmän, kun tuntuu että syksyn opinnot alkoivat ihan justiinsa (siis vajaa puolitoista kuukautta sitten), ja ensi viikolla on perioditauko ja ekat kurssit tulevat jo päätökseensä. Päivämääriä ja deadlineja selaillessa huomaa, että kohta ollaan taas jo kuun lopussa ja marraskuussa ja synttäreissa ja joulussa.

Lokakuun kiireen keskellä haluan kuitenkin palata hetkeksi iki-ihanan syyskuun tunnelmiin. Syyskuu oli täynnä paitsi armotonta arkea, myös niin monia ihania hetkiä, että todellakin tahdon ne jakaa teidänkin kanssa.

Syyskuussa ihanaa oli muun muassa...

♥️ Mökkireissut. Syyskuussa pääsin vielä jopa kaksi kertaa mökille! Ensimmäinen mökkiviikonloppu oli ihanaa hengailua rakkaiden ystävien kanssa pitkästä aikaa, ja toinen täydellinen mahdollisuus rauhoittua ja irtiotto arjesta. Osana ekaa mökkireissua pääsin puoliksi sattumalta näkemään ohimennen perhettäkin, ihana oli heitäkin nähdä ihan nopeasti!

♥️ Sienireissut! Äidin kanssa käytiin kaksi kertaa sienessä, ja löydettiin paljon enemmän kantarelleja ja suppilovahveroita mitä olisin koskaan uskaltanut toivoa! Nyt on pakkasessa sieniä vielä ihan kiitettävä määrä syksyn varalle.

♥️ Valmistuminen - syyskuussa mä nimittäin sain vahvistuksen, että olen todellakin valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi, merkinnän rekisteriin ja todistuksen postissa! Vitsi mikä fiilis, kun neljän ja puolen kuukauden odottamisen jälkeen mulla oli vihdoinkin mustaa valkoisella ja voin rauhallisin mielin kutsua itseäni kandiksi. Kuvaussessiot kavereiden kanssa toki vielä odottavat, toivottavasti pian!

♥️ Kodin sisustaminen. Samana päivänä kun kandimerkintä tuli rekisteriin (itse asiassa kymmenen minuutin sisään), posti toi mun Ikea-paketin ja sain kauan kaivatun meikki-/työpöytäni. Mun pitää esitellä tämä nurkkaus joku päivä vielä tarkemmin, mutta tämä on aivan ihana ja sopii mun kotiin paljon paremmin, mitä uskalsin toivoa. Tämän pöydän ääressä istunkin melkein joka päivä kouluhommien ja etäluentojen parissa ja tätäkin kirjoittaessa! Tuli myös superhyvä fiilis, kun postin kuljettaja tuli jopa etuajassa ja kantoi mun (painavan) paketin ylös kotiin asti, vaikka virallisesti hänen ei olisi kuulunutkaan jättää sitä kuin vain alaovelle. Helpotti mun elämää tosi paljon ja toi hyvän mielen <3

♥️ Ihana peltokuvaussessio Haltialan kotieläintilan kupeessa kaverin kanssa. Kuvasaldoa tuolta reissulta lisää muun muassa täällä.

♥️ Sarjamaratoonit. Netflixistä olen ahkerasti katsonut jälleen Modernia perhettä (paras). Kivaksi rutiiniksi mulle puolestaan on muodostunut Salkkareiden katsominen tiskatessa ja kokkaillessa. Tylsää puuhaa alkaa jopa odottaa, kun se tarkoittaa sarjaan uppoutumista, ja mä olen vihdoinkin taas päässyt oikeasti etenemään Salkkareissa! Mulla Salkkareiden katsominen on siis vähän jäänyt, mutta tahdon katsoa kaikki jaksot enkä hypätä suoraan pitkän tauon jälkeen uusiin tapahtumiin. Nyt mä olen menossa jo kevään 2019 jaksoissa, eli oon alle 2 vuotta jäljessä! Aika monta sataa jaksoa kuitenkin on vielä katsottavana, että pääsen ajan tasalle. Mutta hei, muutaman kerran viikossa saa helposti katsottua neljästä viiteen jaksoa putkeen, ja keittiökin pysyy siistimpänä!

♥️ Iltaiset kävelylenkit kotikulmilla.

♥️ Herkulliset koti-illalliset (esim. tää maailman paras suppilovahveropiirakka itse kerätyistä sienistä!).

♥️ Uusi tukka! Ihanaa, että väri näyttää edelleen samalta (tai ainakin yhtä hyvältä), vaikka kampaajakäynnistä on jo kuukausi ja pesuja on ollut välissä moonta. Blondin kanssa kun tulokset valuivat saman tien kotona viemäristä alas.

♥️ Yhtenäisempi Instagram-fiidi! Kerrankin olen onnistunut pitämään edes jonkinlaista teemaa vähän pidempään yllä, ja vihreä fiidi on musta vaan niin kiva, luonnollinen ja suht helppo toteuttaakin.

♥️ Marimekon lempparilakanat ja muutenkin sängyn uusi ilme.

♥️ Raikas syysilma, viileät muttei kylmät illat ja ihan nätit maisemat. 

Mikä oli sun syyskuussa ihanaa?


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 5. lokakuuta 2020

Rakkaus, tulevaisuus, opinnot | Vastaukset teidän kysymyksiin

Mä pyysin teitä lähettämään kysymyksiä niin täällä blogissa kuin Instassakin. Ja vitsi kun oli kiva vastata näihin! Tuli höpöteltyä monesta asiasta, jotka ovat viime aikoina pyörineet mielessä ja joista täälläkin mielellään puhuu, mutta jotka on jotenkin vaikea upottaa niin sanottuihin normipostauksiin. Siispä, kysymykset teidän kysymyksiin ja throwbackia elokuun aurinkoisiin kesäpäiviin!


Parasta Lontoossa?

Lontoo on vaan niin ihana. Ensimmäisenä mun on pakko mainita Lontoon kauppojen valikoimat. Vaateshoppailut? Kyllä. Meikkishoppailut? Oi kyllä. Ravintolaan? Ai että kyllä. Ruokakauppojen valikoimat? Oi apua miljoona kertaa kyllä.

Lontoossa on myös ihan superisti nähtävää ja tekemistä. On museota, puistoa, ihmispaljoutta ja rauhaa. On erilaisuutta ja rohkeutta ja kulttuuria ja menoa ja meininkiä. Lontoosta löytyy kaikki.

Ennen kaikkea se on kuitenkin se fiilis. Lontoossa olen viettänyt elämässäni eniten aikaa Helsingin lisäksi, ja vaikka niin paljon on vielä löytämättä ja keksimättä, on se niin tuttu ja kodikas. Parasta Lontoossa on vain olla Lontoossa.

Mulla on viime viikot tullut muuten ihan järkyttävä Lontoo-ikävä, ja olen ties kuinka monta kertaa sanonut, että jos maailma olisi normaali, olisin jo ostanut lentoliput lokakuun lopun taukoviikolle. Sydäntä vähän särkee, kun en tiedä lainkaan, milloin pääsen Lontooseen tai yhtään minnekään muualle. Mutta älä huoli rakkaani, palaan heti kun se vain on mahdollista!

Mistä haaveilet tällä hetkellä? 

Hehe, Lontoosta tietenkin. Joulusta ja lomasta, mulla ei ole oikeaa lomaa ollut viime joulun jälkeen ja pikkuhiljaa alkaa kaivata pientä breikkiä. Pidemmän tähtäimen haaveina viime aikoina mielessä on pyörinyt niin häät kuin vauvatkin. Niiden aika ei ole vielä vuosikausiin, mutta ehkä toivottavasti vielä tämän vuosikymmenen puolella!

Unelmoitko edelleen samoista asioista kuin vuonna 2018?

Tässä kysymyksessä viitattiin mun edellisen Q&A-videon vastaukseen, jossa sanoin, että mun suurin unelma on olla laulaja, kiertää maailmaa ja elättää itseni musiikilla. Toi haave on ollut mussa niin syvällä ihan pienestä asti, ettei se tuskin koskaan tule katoamaan. Aina kuvittelen itseni äänitysstudioon ja esiintymislavoille yleisön eteen. En tiedä, tapahtuuko tämän haaveen suhteen mitään, varsinkaan kun en viime vuosina hirveän aktiivinen ole asian suhteen ollut.

Haave, jota ei meinaa uskaltaa sanoa ääneen?

Apua, tähän en jostain syystä osaa keksiä mitään, mun haaveet tuli yllä aika hyvin listattua. Yksi haave edellisten lisäksi on päästä hetkeksi vielä asumaan ulkomaille ja tehdä ehkä harjoittelu jossain toisessa maassa. Olin sitä kaavaillut ensi kevääksi, mutta sattuneesta syystä päätin jättää sen myöhemmäksi. Ehkä tuo haave saadaan vuoden päästä toteutumaan, sormet ristiin!


Seurusteletko? Tekisitkö joskus postauksen kumppanisi kanssa?

Hänen vastaus jälkimmäiseen on vahva ehkä!

Ootko parisuhde- vai sinkkutyyppiä?

Mulla ei tähän ole oikein yksiselitteistä vastausta. Ihanassa parisuhteessa oleminen on ihanaa. Silti sinkkuudessakaan ei ole mitään vikaa. En koe olleeni onneton tai vajavainen sinkkuna. Ollaan vuosien saatossa käytykin aiheesta monet keskustelut kavereiden kanssa. Parisuhteeseen ei kannata pyrkiä eikä parisuhteessa pidä olla parisuhteen takia, vaan sen oikean ihmisen takia. Jos elämässä on ihminen, jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa jakaa elämäänsä, parisuhde on parasta ikinä. Jos ei ole, sinkkuus on ihan yhtä parasta eikä millään tavalla huonompi tai voivoteltavampi vaihtoehto. 

Hulluinta, mitä olet tehnyt elämässäsi?

Mä olen aina ollut tosi varovainen ja harkitsevainen ihminen, joten kovasti en ole hulluillut. Rohkein siirtoni oli ehkä au pairiksi lähtö 19-vuotiaana. Muita tähän kategoriaan sopivia voisi olla oman otsatukan leikkaaminen (ala-asteella, yläasteella ja lukiossa, mulla on muistaakseni kaksi erillistä kertaa ollut otsis pikkulapsiajan jälkeen ja aina leikkasin itse!), 

Kadutko jotain asiaa tai päätöstä menneisyydestä erityisen paljon?

Mä olen aina pyrkinyt elämään elämäni niin, ettei mulle jäisi mitään katumisen aihetta (se osaltaan selittää myös edellämainittua varovaisuutta). Eniten mua jää vaivaamaan pienet ja mitättömät vastoinkäymiset ja nolostumiset ja kiusalliset kohtaamiset muiden ihmisten kanssa. Isojen asioiden suhteen yleensä joko seison päätösteni takana, tai annan olla, sillä enää en voi niihin vaikuttaa. Eniten ehkä harmittaa, kun joskus on tullut kohdeltua läheisiä huonosti. Pääosin en kuitenkaan juuri kadu asioita elämässäni.


Lempikarkkisi?

Mä en ole oikein karkki-ihmisiä, vaan käännyn aina suklaan ja keksien puoleen. Lempparisuklaita on Fazerin keltainen, Geisha, Fazerina, Maraboun appelsiinikrokantti ja Ferrero Rocherit. Geisha on niin klassikko ja kaikki tietävät, että rakastan Geishaa. Joka vuosi olen saanut synttäri- ja joululahjaksi Geishaa niin kavereilta kuin sukulaisiltakin ihan lapsesta saakka niin kauan kuin muistan, koska ihmiset tietävät sen olevan varma nakki! Mutta jos nyt tiukasti puhutaan karkeista, niin tykkään Aarrearkku-pussin niistä pienistä viinikumeista ja hedelmä-Panttereista.

Pepsi vai kokis?

Ei kumpikaan. Oon ruokarasisti, en tykkää mistään mustasta. Pikaruokaloissa tilaan Fantan tai Spriten (tai Jaffan tai 7upin, ei väliä). Paras juoma on kumminkin vesi.

Inhokkiruokasi?

Varsinaista ruokalajia en osaa sanoa, mutta tiettyjä ruoka-aineita kyllä. Melkein kaikesta saa hyvänmakuista oikein laittamalla, mutta mun ikuisiin inhokkeihin kuuluvat ainakin oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit. Ne pilaavat ruoan kuin ruoan :(

Milloin viimeksi kävit jalkahoidossa?

Luultavasti Bangkokissa keväällä 2018!


Ootko koskaan miettinyt teologian opintoja?

Itse asiassa mä olen tällä hetkellä ensimmäisellä Helsingin yliopiston teologian kurssillani. Aikomuksena on suorittaa niitä kolme kappaletta ja suorittaa pieni opintokokonaisuus teologiasta. Tiedän kuitenkin, että kysymyksellä tarkoitetaan ortodoksisen teologian opintoja Itä-Suomen yliopistossa, ja siihen pitää vastata ikävä kyllä ei. Keksin kyllä monta paljon huonompaakin koulutusvaihtoehtoa, ja teologian opinnot voisivat osaltaan olla ihan siistit (niin kuin esimerkiksi kirkkomusiikin tai uskonnonopettajan opinnot). Tällä hetkellä elämää ei silti kyllä pääse unelmaopiskelupaikkojen top kolmoseen. Ja suunnitelmahan on, ettei parin vuoden päästä tarvitse enää opiskella mitään, kun valmistuu maisteriksi haha!

Mikä on vaikeinta uuden oppimisessa?

Nykyään tuntuu että kaikki! Mun on jotenkin tosi vaikea hahmottaa ja oppia ja opiskella uusia asioita. Mä olen koko elämäni ollut niin hyvä koulussa ja oppinut helposti, etten koskaan oppinut kunnolla opiskelemaan. Se sitten on lukiossa ja yliopistossa vähän kostautunut. Nykyään opinnoissa vaikeinta on englanninkieliset tieteelliset artikkelit ja muutenkin suurten kokonaisuuksien hahmottaminen ja käsittäminen. Mun vahvuuksia on ennemmin yksityiskohdat.

Kuinka pidät huolta hyvinvoinnistasi?

Mä olen tässä ollut aina äärimmäisen huono, mutta viime vuosina olen ottanut pieniä kehitysaskeleita. Yritän aina taata itselleni tarpeeksi pitkät yöunet (vähintään 9 tuntia, mun unentarve on suuri ja tuota vähemmällä en kunnolla pärjää), ja nykyään priorisoin tarvittaessa riittävät unet esimerkiksi koulutehtävien edelle. Toisin siis kuin peruskoulussa tai lukiossa, en nykyään tahdo enää kiduttaa itseäni valvomalla yömyöhään tehdäkseni kouluhommia puoliksi sammuneilla aivoilla.

Lisäksi mä esimerkiksi juon paljon vettä ja joka aamu (illoissa välillä on tsemppaamista) poikkeuksetta pesen ja kosteutan kasvoni ja harjaan hampaat. Ruokailurytmit mulla taas on ihan päin persettä ja syöminen on ehdottomasti mun heikko kohta, vaikka mättöruokia en harrastakaan.

Onko teillä samanlaisia vastauksia kysymyksiin?


Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)