keskiviikko 31. toukokuuta 2017

FIRST PRIMARK & SUPERDRUG HAUL

Vähän kyselin, että kiinnostaisiko teitä ostosten esittely, ja kun kerta annoitte niin vahvasti vihreää valoa niin tässä tulee! Olen siis ehtinyt tehdä tähän mennessä kaksi ostoskierrosta sekä halpojen vaatteiden ja muun sälän taivaassa Primarkissa, että superedullisten meikkien paratiisissa Superdrugissa, ja tässä on nyt sitten ensimmäinen esittelypostaus mun löydöistä, koska kyllä mä noihin molempiin ehdin tänä kesänä syytää rahaa vielä ihan kiitettävästi! Tähän mennessä näihin tässä esiteltyihin tuotteisiin on mulla mennyt noin 120 puntaa, eli suurinpiirtein 150 euroa, sitä voidaan kaikki tän postauksen päätteeksi pohdiskella, että oliko vähän vai paljon ja onko rahan arvoista tavaraa :D


Mä olen yleensä todellä säästäväinen ihminen ja pieniäkin ostoksia saatan jäädä harkitsemaan ja todeta, etten mä tätä oikeasti tarvitse. Primarkissa on sitten taas ihan eri meininki mun ajatuksissa! Ei sillä, en mä sieltä ole koskaan mitään turhaa ostanut, mutta helposti kuitenkin innostun kaiken "tarpeellisen" ja "hyödyllisen" ja "onhan tää nyt tosi halpa niin voi ostaa jokaista väriä" -tavaran kanssa. Ja se näkyy mun ostoksissa myös tällä kertaa: mitään erityisiä vaatekappaleita en juurikaan ole koskaan Primarkista ostanut, vaan suurimmaksi osaksi ihan perus toppeja, t-paitoja ja pitkähihaisia, sekä sukkia. Viime kesän Lontoon-reissulta mukaan lähti vain muistaakseni 10 sukkaparia. Nyt ostin tuolla mun ensimmäisellä pyrähdyksellä vaatimattomat 41 paria (hups). Mutta faktahan on, että sukkia ei oo koskaan liikaa tarpeeksi, eikä varsinkaan söpöjä sukkia. Niinpä ostin ihan perus mustien ja valkoisten nilkkasukkien lisäksi muun muassa Harry Potter - ja Itse Ilkimys -sukkia. Koska miksi ei. T-paitoja ei tällä kertaa lähtenyt mukaan kuin kaksi ja pitkähihaisiakin vain yksi, mutta tasan siitä syystä, että koot (ja kivat värit) ovat aina loppu, ja saan kiittää onneani että edes nuo sain ostettua. Ihan innoissani jo odottelen, milloin tuo aivan ihana mintunvihreä toppi eksyy ekaa kertaa päälle, niin kesä! ♥ Tähän "perus"kategoriaan kuuluu myös tietenkin yhdettoista pikkarit ja kolmettoista sukkikset (joista ainakin kahdet on jo roskissa, nyyh!). Heti käyttöön pääsi tuo nude pikkulaukku, joka korvasi vaaleanpunaisen edeltäjänsä sekä suloisen ulkomuotonsa että säädettävän hihnansa takia. 


Ihan yksinkertaisia must-ostoksia oli myös ponnarit (60kpl punnalla) ja nuo naamanpyyhintäliinat miksinoitaoikeinkutsutaankaan. Mun viime kesänä ostamani Primarkin huulipuna osoittautui todella hitiksi, ja innoissani lähdin tutustumaan myös muihin meikkeihin. Mukaan tarttui voidehighlighterminipaletti, joka ainakin musta on osoittautunut ihan suhteellisen toimivaksi tuotteeksi, vaikka koko korotuskimallustrendiä vieläkin vähän epäluuloisesti yritän omassa meikkausrutiinissa kokeilla. Meikkipussin täytteeksi ostin myös elämäni ensimmäisen ripsentaivuttimen ja toiset pinsettini, kun ensimmäiseni vähän kärsivät kynsilakkapurkinavausoperaatiossa. 


Ehkä joukosta erottuvimmat ostokseni on aivan ihana maastonvihreä, polvien yli ulottuva vekkihame sekä supersiisti Kelmien kartta -t-paita. Niin kuin jo yllä mainitsin, Primarkissa on monissa tuotteissa koot hyvin tiukilla, ja niin oli myös tämän hameen kanssa. Sitä oli tuota väriä tasan yksi kappale hyllyssä, kokoa 32. Kaiken lisäksi meillä ei ollut aikaa eikä jaksamista lähteä jonottelemaan sovituskoppeihin, joten minä venyttelin ja tarkastelin tuota hameenkaunokaista, ja totesin että kyllä mä saan tuon mun kolmekutosen varteeni sujautettua. Ja niinhän se kotona menikin, reisien ja takamusten kohdalla toki hienoisten äänitehosteiden (hameesta siis, ei minusta) saattelemana, mutta vyötäröltä se löysi paikkansa oikein, noh, sopivasti. Tuo Harry Potter -paita puolestaan oli ihan toista maata: mä siellä hyllyssä niitä tarkastelin, ja joku niiden mallissa tai muodossa teki niistä ihan hassun kokoisen näköisiä. Mä sitten päätin ottaa koon 40, että näyttää sitten rehellisesti vähän isolta eikä vaan leveältä ja lyhyeltä. Ja onneksi otin, koska yhtään pienempi olisi vaan näyttänyt tyhmältä. Tää on ihan paras ja pääsi (ainakin melkein) heti yökkärikäyttöön.

voi ei miten tää postaus on jo näin pitkä vaikka vasta puolet takana? tsempit sulle, joka tätä luet. just sulle, oot paras! ♥


Kun mä parisen viikkoa sitten kävin Stratfordin Westfield-kauppakeskuksessa ja kiertelin Superdrugissa, mulla oli hyvin poikkeuksellinen fiilis, etten kaipaa juuri nyt yhtään uutta huulipunaa mun kokoelmaan. Haluaako joku tähän väliin arvata, miten siinä kävi? Heittää pientä vetoa? Juuh, puoli tuntia myöhemmin mä olin sitten kahdeksantoista (18) uuden huulipunan onnellinen omistaja. Mutta älkää ihan vielä mua tuomitko, mulla on hyvä selitys tälle kaikelle, on ihan oikeasti! Ensin mun sydämeni valloitti tuo Revolutionin Lip Kit aivan käsittämättömän kauniissa Regal-sävyssä. Myyjä huomasi mun kanniskelevan tuota, ja vinkkasi mulle, että jos ostaa 12 punnalla Revolutionin tuotteita, niin saa ilmaisen poski-, silmä- tai huulipaletin kaupan päälle. Niinpä ostin vielä tuon poskipuna/highlightpaletin ja kaupanpäällisiksi otin (tietenkin) huulipaletin, jossa on 12 eri sävyä. Entäs ne loput 5? Superdrugissa törmäsin itselleni täysin entuudestaan tuntemattomaan merkkiin nimeltä Freedom, jolla oli hylly täynnä edullisia meikkejä eikä testereitä tuntunut näkyvän missään. Riskillä mä sitten otin siitä paketin, joka sisälsi viisi täysikokoista huulipunaa ja maksoi kokonaisuudessaan viisi puntaa. Puolustelin sitä itselleni sitten niin, että viisi puntaa ei ole kuitenkaan ihan kauhean suuri menetys, vaikka punat olisivatkin täyttä sontaa, ja jos edes yksi osoittautuu hyväksi, niin se olisi täysin hinnan arvoinen. Näistä mä suunnittelin vielä tekeväni ihan oman postauksensa, niin pysykääs kuulolla! Toisella Superdrugin reissullani lisäsin kokoelmaani vielä Sleekin Matte me -mattahuulilakan, josta olin kuullut kovasti kehuja, sekä Lottien Slay All Day -mattahuulipunan, joka on aivan ihana kirkkaanpunainen ja muutenkin aivan mainio tuote, niin kuin aiemmin Snapchatissa teille jo päivittelinkin! Ikävä kyllä sekä Sleekin että Revolutionin mattahuulipunat olivat hienoisia pettymyksiä, jälkimmäistä kyllä pitää kokeilla vielä uudestaan kun edellinen testi oli vähän epäreilu! Tuo Sleekin vaan tuntui tahmaiselta ja paksulta huulilla, ja sitä oli lähes mahdoton saada pois.


Lisäksi mun piti ostaa uusi peitevoide, kun vanhat loppuvat tai osottautuvat jollain tavalla surkeiksi. Päädyin nyt kokeilemaan Revlonin Colorstay-peitevoitetta, joka on ainakin melkein riittävän vaalea ja peittää ihan kelvollisesti, mutta jossa olisi noiden molempien suhteen vielä parantamisen varaa. Sitä ei oikeasti tajua, kuinka vaalea oma iho on, ennen kuin yrittää epätoivoisesti löytää sopivan sävyisiä kasvomeikkejä. Lopuksi ostin vielä Niven After Shavea (joka täällä on ilmeisesti Post Shave Balm), jota siis käytän primerina ja jonka unohdin kotiin tänne lähtiessäni. 

Te pyysitte esittelyä ja sellaisen todella saitte, ihan itseäkin naurattaa miten sain tämän näin venytettyä :D Mutta toisaalta, ei mua koskaan ole harvasanaisuudesta tunnettu. Tässä en nyt maininnut mun muiden kauppojen ostoksia (joita on ehkä kaksi kappaletta?), enkä myöskään niitä mun torilta löytämiä mekkoihanuuksia esitellyt, ne toivottavasti pääsevät lähiaikoina asukuviin tekemään esiintymisensä! Mutta hei, saitteko te tästä postauksesta jotain irti? Mä toisaalta sanon aina, että mä tarvitsen Primarkin ja Superdrugin Suomeen, mutta toisaalta mä en yhtään tiedä, miltä mun pankkitili tai säilytystilan määrä näyttäisi sen jälkeen. Ehkä on vaan parempi jättää nää apajat ulkomaille! Vielä pitää sitten saada kaikki raahattua joku päivä kotiinkin.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Ihana viikonloppu ja ihana Lontoo


Tänä viikonloppuna oon ekaa kertaa täälläoloni aikana päässyt kiertelemään keskustassa ja kokemaan ihan sitä oikeaa Lontoota, ja voin sanoa että tuli kyllä tarpeeseen! Oon päässyt shoppailemaan vähän lisää, näkemään kaupunkia ja käymään ihanissa paikoissa, sekä siinä samalla myös tutustumaan uusiin ihmisiin!


Eilen olin erään ihanan suomalaisen au pairin kanssa Hyde Parkissa piknikkeilemässä. Lojuttiin auringossa, herkuteltiin suklaalla ja salaateilla ja hedelmillä, ja höpöteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Kun aurinko meni pilveen ja ilma alkoi vähän viiletä, suunnattiin Oxford Streetille ja vietettiin varmaan pari tuntia missäs muuallakaan kuin Primarkissa. 


Tänään puolestaan vietin päivää erään toisen suomalaisaupairin ja yhden panamalaisen au pairin kanssa Brick Lane Marketilla. Käveltiin pitkin katua, koluttiin kojuja, hypisteltiin vaatteita, haisteltiin (ja maisteltiin) ihania ruokia ja fiilisteltiin katumuusikoiden soittoa. Mulla oli kauhea tarve löytää uusia ihania kesämekkoja ja -hameita, ja niinpä mä löysinkin yhden aivan ihanan kojun, joka myi maailman ihanimpia kesämekkoja! Onnistuin rajaamaan ostokseni kahteen, vaikka yksi kolmaskin jäi nyt mieleen kummittelemaan, mutta olisin ihan oikeasti voinut ottaa omakseni vaikka jokaikisen. Löysin myös maailman ihanimman hameen, jossa on taskut ja kissaprintti! Se oli vaan selkeää voittajamateriaalia. 

Sanomattakin on selvää, että takana on hyvä viikonloppu, kävelystä uupuneista jaloista ja laukun kantamisesta kipeytyneistä hartioista huolimatta. Ihanaa seuraa, ihania löytöjä ja ihana kaupunki. Mitä muuta sitä voisikaan toivoa?

Kiinnostaisiko teitä muuten postaus, jossa esittelisin vähän tarkemmin näitä mun tekemiä löytöjä? Itse oon ainakin ihan rakastunut, vaikka kaikkia en ole päässyt edes vielä sovittamaankaan!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

perjantai 26. toukokuuta 2017

Absolutistin darramättö

Vaikka itse en olekaan koskaan kokenut humalaa enkä liioin sitä seuraavaa kankkusta, on mullekin tuttuja ne päivät, kun heikottaa ja väsyttää ja ei vaan pysty. Viimeksi näin oli pääsiäissunnuntaina - takana oli 22 tunnin valvomisen jälkeen nukutut neljän tunnin unet, bussimatkan aiheuttama huono olo ja aivan jäätävä nälkä. Siinä oli sellainen kuoleman olo käsillä, että tiuskin vaan takaisin, kun äiti ei ymmärtänyt mun nälän ja kurjuuden tilaa. Oli pakko saada heti jotain helppoa, hyvää, rasvaista ja täyttävää. Niinpä laitoin spagetit kiehumaan, lähdin kaupasta hakemaan puuttuvat tarvikkeet, ja kohta mulla olikin ruokaa nenän edessä. Tämä ei ole missään nimessä erityisen monipuolista, ravitsevaa tai terveellistä ruokaa eikä edes kaunista, mutta aivan täydellistä juuri tällaisiin hetkiin, kun haluaa äkkiä jotain, jonka tekemiseen tai itse syömiseen ei tarvitse käyttää vaivaa juuri ollenkaan. Tätä voi myös vähän muokkailla ja muunnella sen mukaan, mistä itse tykkää ja mitä kaapista löytyy, tämä on vähän sellainen tyhjä pohja, johon voi heittää ihan mitä vaan tekee mieli. Esimerkiksi kana, kirsikkatomaatit tai pinjansiemenet toimisivat aika mainiosti, mutta tämä on juuri sopivan yksinkertaista ja hyvää tähän tarkoitukseen.


Feta-pestopasta (ihan naurattaa kutsua tätä ruokaa tuolla nimellä, kuulostaa paljon hienommalta kuin oikeasti on :D), yhdelle tosi nälkäiselle tai kahdelle tavalliselle

spagettia sen verran mitä syöt
noin paketillinen fetajuustoa
purkki valmispestoa

Keitä ja valuta spagetit, heitä pestot sekaan ja murusta fetajuusto. Sekoita ja lapa lautaselle. Jos haluat olla vähän hienompi, laita koristeeksi vähän sitä fetajuustomurua. Syö. Lupaan, että tämä toimii.

Mitäs sanotte, kelpaako teille helpoksi ja epäterveelliseksi darramätöksi? Ja halvaksi, nää aineet saat vitosella ja sillä ruokit kaksi. Mun luottoruoka silloin kun ei vaan pysty eikä jaksa, suosittelen!

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

tiistai 23. toukokuuta 2017

Lopu jo

Voi voisiko tämä huono tuuri mennä jo ohi? Reilu pari viikkoa sitten kirjoittelinkin täällä teille, miten ensin puhelimeni hajosi kesken reissun, ja sen jälkeen oikea käteni irtisanoutui kaikesta toimintakyvystään muutamaksi päiväksi. No eihän se tietenkään voinut jäädä siihen. Muutama päivä tuon jälkeen iski vanha kunnon sitkeä flunssa, joka oli mun kimpussa mukavat kaksi viikkoa. Se alkoi siis juuri silloin, kun saavuin Lontooseen. Voin sanoa, että paljon tuli mietittyä antamaani ensivaikutelmaa, kun ei saanut kokonaista lausettakaan ulos ilman järkyttävää yskänpuuskaa. 


Noh, eilen tulin sitten kotiviikonlopulta takaisin Lontooseen. Otin torkut, että jaksaisin iltapäivän viettää lasten kanssa, kun edellisenä yönä sain nukuttua vaivaiset neljä tuntia. Pari tuntia myöhemmin heräsin sitten oksentamaan, ja sitä sitten jatkui seuraavat kaksitoista tuntia. Ihan kauheat kaksitoista tuntia olivatkin, kaikki syömiset ja jokainen juomani vesitilkka tuli ylös, oli kauhea jano mutta ei uskaltanut mitään sisään vetää. Nukkuminenkaan ei onnistunut, kun vartin päästä piti aina nousta ylös. Lopulta kahden aikaan yöllä mun vatsa oli niin tyhjä, että kakomisesta huolimatta ei mitään tullut ulos. Seisoin hetken suihkun alla ihan koska teki mieli ja sänkyyn palattuani sain vihdoinkin unen päästä kiinni. Tänään oonkin sitten vaan nukkunut suurimman osan päivästä ja vähän saanut jotain syötyäkin. Nyt mulla meni tässä sairastaessa pari työpäivää ohi, mutta onneksi nuo vanhemmat saivat työkuvionsa järjestettyä, mä ehdottomasti tarvitsin tämän päivän vielä lepäilyyn ja voimien keräämiseen vaikka ruoka alkoikin jo pysyä sisällä. Niin ja käteen sattuu ja nenä vuotaa edelleen.

Että tällaista täällä taas! Pahoittelut jälleen tällaisesta mahdollisesti semitraumaattisesta postauksesta, mutta jotenkin teki mieli tulla tänne teille vähän taas juttelemaan, kun niin vähän olen viime aikoina päässyt postailemaan. Mutta ehkä tämä nyt taas tästä kun pääsykokeetkin ovat ohi. Lähiaikoina olisi tarkoitus kirjoitella ainakin uusia meikkijuttuja ja ihan peruskuulumisia. Mutta nyt hyvää yötä teille kaikille, toivottavasti teillä menee vähän paremmin ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

RATISSA


Mä olen nyt ollut viime päivät minilomalla kotona mun perjantaisten pääsykokeiden vuoksi. Näiden kolmen päivän aikana mulla on myös ollut mun ensimmäiset mahdollisuudet lähteä ajelemaan kortin saannin jälkeen. Ja sitä tässä onkin viime päivinä tullutkin tehtyä: olen käynyt Vantaalla ja Roihuvuoressa eksymättä, ja tehnyt iltaisia ajolenkkejä rakkaan kotikaupunkini ulkopuolellekin. Ja arvatkaa mitä: mä olen alkanut viihtymään ratin takana. Meidän auto on vanhempi kuin autokouluautoni, mutta nopeasti mä olen siihenkin tottunut. Viime yönä aloin taas hieman hermoilla, kun ajattelin että aamulla pitää taas lähteä ajamaan, mutta nyt mua ihan harmittaa, kun en taas ainakaan kuukauteen pääse auton rattiin! On ollut jotenkin niin paljon rennompaa, kun on saanut ihan rauhassa ajaa ilman toisen ihmisen valvontaa ja arviointia. Ihan rauhassa on voinut kuunnella musiikkia ja rauhassa uskoa siihen, että mä ihan oikeasti osaan tän jutun ja pärjään itsekseni. Kertaakaan en ole vielä eksynytkään, vaikka siitä etukäteen huolehdinkin. Onneksi vuosia kuljetut reitit ovat tuttuja myös ensimmäisellä itsenäisellä ajokerralla, ja kauemmas lähtiessä navigaattori oli hyvä ystävä. 


Joku aika sitten en olisi uskonut sanovani näin, mutta mä tykkään ajamisesta. Ja lisäksi ollaan nähty upeita maisemia näillä meidän iltalenkeillä. Pakko kyllä kiittää onnea siitä, että Suomen kesä osui juuri tälle viikonlopulle, kun mä tulin käymään. Lontoossa on ilmeisesti ollut paljon viileämpää viime päivinä! Onneksi sielläkin on ensi viikolle luvattu tasaisia kahdenkymmenen asteen ylittäviä lämpötiloja. Voi kesä! <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ekat päivät Lontoossa

Nyt on mulla takana neljä päivää Lontoossa elelyä. Tässä ajassa olen jo ehtinyt hengaamaan lasten kanssa ihan keskenäänkin, viettämään mukavaa peli-iltaa, tutustumaan näihin mahtaviin tyyppeihin ja vähän tähän seutuunkin. Saavuin siis keskiviikkoiltana, ja tähän mennessä mulla on ollut kaksi työpäivää, joina molempina oli tosin toinen vanhemmista suurimman osan ajasta kotona. Viikonlopun oon ollut ihan vapaalla, nukkunut (tosi) pitkään ja vähän yrittänyt opiskella. Eilen katselin ihan omassa rauhassani Euroviisuja, joissa ekaa kertaa (Lordia lukuunottamatta tietenkin) mun lemppari voitti! 


Mun perhe asuu Itä-Lontoossa vähän kauempana keskustassa, joten täällä on tietenkin enemmän asuintaloja ja vähemmän kauppoja kuin ihan keskustassa. Torstai-iltana lähdinkin tutkiskelemaan seutua ilman minkäänlaista aavistusta siitä, mihin suuntaan lähteä tai missä suunnassa olisi jonkunnäköistä kauppaa. Lähdinkin sitten kävelemään ilman sen kummempaa päämäärää, käännyin yhdestä mutkasta vasemmalle ja seuraavasta oikealle. Tuolla taktiikalla sitten lähinnä pujottelin ympäri tätä asuinaluetta, ja vaikka vastaan tuli monenmonta koulua ja kirkkoa, meni mulla tunti ensimmäisten kauppojen löytämiseen. Eilen päätin sitten kysäistä perheeltä vähän parempaa ohjetta, ja niinhän siinä sitten kävi että meidän kotikadun toisesta päädystä viiden minuutin kävelymatkan päässä lähtee pääkatu. Hups. Eilen mä sitten tein toisen seikkailuretken ja löysin tieni ihan Tescoon asti! Mulla on huomenna vielä vapaapäivä, jonka meinaan viettää ihan kunnon kauppakeskuksessa. Primark, minä tulen!


Tähän mennessä mulla on lähtenyt tämä mun au pair -aika tosi hyvillä mielin käyntiin, vaikka koko ajan oonkin ollut ihan kauheassa flunssassa ja jatkuvasti yksimässä keuhkojani pihalle. Perhe vaikuttaa tosi kivalta ja ollaan ehditty viettää monta kivaa hetkeä yhdessä, vaikka äsken yksi lapsista ei ihan fiilannutkaan sitä, kun voitin hänet Afrikan tähdessä, haha! Ja ihanaa on myös ollut vertailla Helsingin ja Lontoon lämpötiloja, täällä kun on lähes poikkeuksetta koko ajan 10 astetta lämpimämpää. 


Kiitos kaikille vielä ihanista viesteistä edelliseen postaukseen liittyen niin ajokortista kuin au pair -tsempeistä! Ja hei, jos teitä kiinnostaa kuulla jostain tietystä asiasta enemmänkin au pairiuteen liittyen niin pistäkää ihmeessä kommenttia tai viestiä, olisi mahtava toteuttaa teidän postaustoiveita jos sellaisia tosiaan löytyy! Mut nyt, ihanaa sunnuntai-iltaa ja uutta viikkoa teille kaikille ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

LÄPI MENI

Kolmas kerta toden sanoo, ja nyt on tälläkin tytöllä ajokortti! Muistutuksena vielä mulla tosiaan ensimmäinen inssi jäi yhdestä pienestä virheestä kiinni, ja toinen jouduttiin perumaan, kun oikea käteni päätti menettää toimintakykynsä muutamaksi päiväksi. Tänään oli uusi yritys (ja melkein toimiva käsi), ja parin viikon ajotauosta ja satunnaisesta lumiräntäraesateesta huolimatta meni aika hyvin, jos itse voi sanoa!


Nyt onkin tän päivän toinen iso juttu edessä, ja varmasti yksi mun elämän suurimmista muutoksista. Kirjoittelen tätä Helsinki-Vantaan lentokentälle, kohta koneen nokka suuntaa Lontooseen, ja muutaman tunnin kuluttua mä tapaan mun host-perheen, joiden luona pitäisi tämä kesä aupaireilla. Mä en todellakaan osaa sanoa, miten ehdin koneelle tai bloggailemaan tässä tulevien päivien tai viikkojen aikoina, mutta muita someja lupaan edelleenkin pitää ajan tasalla! Joten vielä miljoonannen kerran, kannattaa seurailla Snapchatissa (@sannapannari), Instagramissa (@sannalovesfood) ja Pancake Palacen Facebook-sivuilla (johon löytyy linkki myös tuosta sivupalkista). Mutta nyt, minä nousen koneeseen ja lennän uuteen elämään ja arkeen, toivottakaa onnea! <3

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

MINÄ LÄHDEN ENGLANTIIN


Nyt on liput ostettu ja tän uskaltaa sanoa ääneen: minä lähden Lontooseen au pairiksi! Menolipun päivämäärä on ensi keskiviikkona, ja uusilla hoodeilla olisi tarkotus viihtyä elokuun puoliväliin saakka. Kyllä, jännittää, kyllä, olen innoissani, kyllä, pelottaa. Kaikki on tapahtunut todella nopeasti, ja vaikka oon enemmän tai vähemmän haaveillut tästä jo vuosia, on vaikea ajatella sitä todelliseksi, että mä olen nyt oikeasti lähdössä. Mun kaikki vaatteet ovat pesussa ja se eurooppalainen sairasvakuutuskorttikin varmaan olisi ihan hyvä idea. 


Seuraavan kolmen kuukauden aikana mun aupairius tulee luonnollisesti olemaan osa mun blogia, Sen näkee sitten kun arki lähtee käyntiin, että millaisella tahdilla blogi päivittyy mun Lontoossa oleillessa, ja missä osassa au pairin elämä siinä on. Mutta kysymyksiä ja toiveita saa kaikin mokomin esittää, jos niitä teillä mieleen tupsahtaa. Tämän myötä myös tuonne sivupalkin tunnistelistaan tulee kaksi uutta tunnistetta: au pair ja Lontoo. Ensimmäisen alle tulee tietenkin kaikki au pairiutta koskevat postaukset, ja Lontoon alle muut jutut kaupungin elämästä, joita saattaa tulla. 

Mutta nyt, jos tällaiset postaukset kiinnostaa niin nyt on hyvä hetki hypätä mukaan jos ei vielä ole! Niin kuin edellä sanottu, vielä en tiedä yhtään tulevasta mutta senhän näkee sitten! Mutta joo, jännittää ja pelottaa ja tekee mieli hymyillä koko ajan enkä tiedä yhtään mitä ajatella. Apua!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

perjantai 5. toukokuuta 2017

Epäonni tuli kylään

Heippa ihanat! Kuten mun Snapchat- ja Facebook-seuraajat tietävätkin, täällä ei oo kaikki mennyt ihan putkeen viime päivinä! Tiistai-iltana tosiaan palattiin Serbiasta, ja lauantaiaamuna mun puhelin pimeni täysin. Neljään päivään en siis ollut missään yhteyksissä matkaporukkamme ulkopuolelle paria äidille lähetettyä viestiä lukuunottamatta. Tästä syystä en sitten pystynytkään teille matkakuulumisia päivittelemään enkä blogiinkaan postailemaan. Keskiviikkona vietiin sitten puhelin heti huoltoon, josta se oli jo torstaina noudettavissa.


Siitä selvittiin onneksi suhteellisen helpolla, mutta eihän elämä liian helppoa voi olla. Eilen mulla alkoi oikea käsivarsi kipeytyä. Aluksi se tuntui ihan vaan lihaskivulta, mutta jossain vaiheessa en saanut kättä kokonaan suoraksi ja paidan päältä riisuminen osoittautui erittäin haastavaksi. Illalla en kyennyt enää koskettamaan kasvojani ja huomasin turvotusta kyynärpäässä, joten lähdettiin yhdeksän aikaan Malmille päivystykseen. Meitä oli vastassa tällä kertaa aivan ihanat lääkärit ja hoitajat. Sain todistuksen kyynärpään limapussin tulehduksesta ja reseptin Buranaan. Tämä päivä om mennyt melko lailla yksikätisenä, en saa haarukkaa tuotua suuhun oikealla kädellä, ja äidin piti harjata ja letittää mun hiukset. Mullahan piti tänään olla myös se toinen inssi, mutta sekin piti perua tämän takia. Ihan kamalaa, jos rehellisiä ollaan, mutta toivotaan että särkylääkkeet auttaisivat ja tämä paranisi pian. Tästä kerroinkin tosiaan eilen pitkät pätkät Snapchatissa (@sannapannari) ja myös Facebookissa, ja ihan älyttömän suuri kiitos kaikille, jotka laittoivat mulle tsemppiviestiä. En ois koskaan uskonut että niin moni tulisi toivottamaan lämpimiä ajatuksia ja pikaisia paranemisia, ootte ihan parhaita <3


Ei elämä kuitenkaan ihan kokonaan paskaa ole. Käytiin ostamassa uusi DVD-soitin meidän toimimattoman tilalle ja pääsin vihdoinkin jatkamaan House-maratoonaustani. Huomenna mennään äidin kanssa Anssi Kelan jäähallikeikalle, toivotaan että tulee mahtava keikka mun tilapäisvammaisuudesta huolimatta. Yritän myös päästä taas kunnolla postailemaan, pää onkin ihan tähnnä ajatuksia, tämä yhdellä kädellä kirjoittaminen vaan tuottaa vähän haastetta :D Mulla on myös ihan tosi pian tulossa tosi isoja ja jänniä uutisia, joten kannattaa pysyä kuulolla senkin puolesta! Niin ja näistä tän postauksen kuvista, samalla kun te hypetitte Suomen auringosta ja siitä miten vapun aikaan oli jopa 15 astetta lämmintä, nautittiin me toppikeleistä, kun Pohjois-Serbiassa oli 25 astetta ja Budapestissa 28. Onneksi täälläkin on nyt lämpöä riittänyt, niin ei kotiinpaluu ole ihan kauhea ollut. 

Mutta nyt lopetetaan tää höpöttely ja valittelu, palataan huomenna asiaan muruset ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)