tiistai 26. tammikuuta 2021

Etäopiskelun rutiinit

Viime syksyn (ja edelleen tämän kevään) toistuvin aihe oli sopeutuminen uuteen arkeen. Miten opiskelu on lähtenyt käyntiin poikkeusajan keskellä, entä miltä näyttää työt? Tänään ajattelinkin tehdä katsauksen siihen, miltä arki näyttää nykyään ja millaisia uusia rutiineja olen itselleni muodostanut.

Meillä siirryttiin yliopistolla maaliskuussa kokonaan etäopetukseen, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Viimeksi siis olen ollut fyysisesti läsnä luennolla helmikuussa. Tuntuu toisaalta ihan käsittämättömältä ajatukselta, etten ole ollut luokkasalissa melkein vuoteen. Toisaalta paluu takaisin "normaaliin" opetukseen tuntuu vielä kaukaisemmalta. Humanistinen tiedekunta on ilmoittanut järjestävänsä tämän kevään opetuksen etänä, ja ensi syksyn tilanne on käsittääkseni vielä auki.

Mun kaikki luennot toteutetaan siis Zoomin välityksellä. Alkusyksystä taisin kerran käydä yliopistolla syömässä ja kerran hakemassa lukuvuositarran opiskelijakorttiini. En siis ole käynyt yliopistolla fyysisesti kuukausiin. Viime keväänä mun opiskelu oli todella itsenäistä joka tapauksessa, kun työstin ainoastaan kandia, joten etäopiskelu ei juuri tuonut siihen muutosta. Nyt viime syksystä kuitenkin olen päässyt kokeilemaan ihan täysipäiväistä etäopiskeluarkea kotona neljän seinän sisällä.

Mulle etäopiskelu on tuntunut yllättävän luontevalta eikä mulle ole tässä neljän opiskelukuukauden aikana tullut missään vaiheessa suurta kaipuuta luentosaleihin ja vanhaan arkeen. Eniten etäily tuntuu ehkä siinä, että pitää oikeasti itse ruokkia itsensä kolme kertaa päivässä, itse keksiä mitä syö ja laittaa ruokaa. Nyt todella tajuaa, mikä helpotus puoli-ilmainen yliopistoruokailu olikaan. Toisaalta ei mua sekään haittaa, sillä kotona teen itselleni parempaa ruokaa! Myös alituinen kotoilu on toisinaan vähän ankeaa ja välillä kaipaa sitä, että oli syy poistua kotoa ja ehkä pukea muutakin kuin verkkarit. Viime kesän muutto isompaan asuntoon tuli kyllä ihan täydelliseen aikaan, etäarki vanhassa minikodissa olisi varmasti tuntunut paljon ankeammalta.

Joka tapauksessa etäopiskelu tuntuu sopivan mulle. Aamulla tietenkin on helppoa nukkua pitkään, käydä nopeasti tekemässä aamutoimet ja asettua koneen ääreen syömään aamupalaa samalla kun seuraa luentoa. Mun on muutenkin todella vaikea keskittyä kuuntelemaan ja seuraamaan luentoa vain paikallaan istuen, ja Zoom-luennoilla on helppo laittaa kamera ja mikrofoni pois ja puuhailla samalla muita juttuja ilman, että tarvitsee pelätä häiritsevänsä muita. Tavallisesti luentojen aikaan mulla onkin tapana syödä, siivota, meikata tai neuloa sukkaa - eikä kurssitovereideni tai opettajan tarvitse koskaan tietää! Monille etäluennoilla istuminen tuntuu kuitenkin todella raskaalta, ja monet opettajat ottavat tämän todella hyvin huomioon pitämällä esimerkiksi pieniä jaloittelubreikkejä kesken luennon. Luentoja mulla on tässä periodissa kuusi kappaletta neljänä päivänä viikossa, ja perjantait jäävät kokonaan itsenäiselle työlle tai jopa vapaa-ajalle!

Tämän lukuvuoden aikana olen myös tietoisesti pyrkinyt muodostamaan itselleni selkeät rutiinit ja päiväohjelmat, joita seurata. Nyt kun kulkemiseen ei kulu aikaa enkä enää vietä iltoja harrastustenkaan parissa, mulla on näennäisesti ennätysmäärät vapaa-aikaa. Samalla mulla on ihan älyttömän paljon tehtävää kursseja varten, jotka ilman kunnon suunnitelmaa tuntuvat pelottavalta, epämääräiseltä työtaakalta. 

Olen siis ottanut tavaksi joka viikko tehdä to do -listan, johon kirjaan kaikki koulutehtävät, jotka mun pitää viikon aikana tehdä. Merkitsen siis jokaisen luettavan artikkelin sivumäärineen ja kaikki muut hommat jokaiselta kurssilta, jotta pystyn kunnolla hahmottamaan kaiken enkä havahdu luentoa edeltävänä iltana siihen, että olisi pitänyt lukea tämä ja kirjoittaa tuo ja valmistella tämä, niin kuin ennen saattoi tapahtua. Lisäksi pyrin tuohon listaan hahmottelemaan, minä päivänä mun tulee tehdä mitäkin. 

Tuo to do -lista on auttanut mua ihan älyttömästi arjen hallinnassa ja stressin kanssa. Mä hahmotan, mitä mun pitää juuri tänään tehdä, mitkä ovat kiireellisiä ja mitkä voin hyvillä mielin jättää huomiselle tai loppuviikkoon. Lisäksi lista motivoi mua ihan hirveästi tekemään noita asioita ihan sen takia, että pääsen ruksailemaan lisää kohtia tehdyiksi! Olen myös suunnitellut listan ajoitukset niin, että pyrin jättämään viikonloput kokonaan vapaaksi, koska en silloin kuitenkaan saisi mitään aikaiseksi. Tässäkin olen onnistunut todella hyvin viime kuukaudet. Lista auttaa mua paremmin myös vapauttamaan illat rentoutumiselle, kun tiedän, missä kohtaa olen tehnyt yhdelle päivälle tarpeeksi.

Aloitin tämän to do -listojen tekemisen alkusyksystä, ja sillä on ollut todella suuri merkitys mun arjen hallinnassa. Mä kaipaan järjestystä ja visuaalista hahmotusta, ja to do -listan avulla mä näen yhdellä silmäyksellä toisaalta kaiken, mitä mun pitää tehdä, mutta toisaalta myös kaikki ne asiat, mitkä olen jo saanut suoritettua. Nykyään mä teenkin listoja ihan kaikkeen. Mulla on lista kevään deadlineista ja maisteriopintojen aikana käytävistä kursseista, teen nykyään aina suunnitelmallisen ja harkitun kauppalistan ruokaostoksille, ja tällä viikolla aloin tehdä myös erillisiä päiväkohtaisia to do -listoja! En tiedä, kuinka pitkäksi aikaa tämä tapa jää ylle, mutta on päivälistakin hauska lisä. Ainakin saa enemmän poisruksattavaa, kun päivälistaan voi merkitä esimerkiksi ruokailut, blogi- ja instajulkaisut ja suihkussa käynnit.

Töiden suhteen mulla on sen verran hyvä onni, että saan onneksi mennä toimistolle tekemään töitä. Vaikka opiskelu sujuukin hyvin kotona, kahdeksan tunnin työvuorot vaativat maisemanvaihdoksen, kaksi isoa näyttöä ja hiiren! Alkusyksystä olin töissä joka sunnuntai ja joka toinen lauantai, mikä kävi aika rankaksi tiiviin opiskeluarjen ja vapaa-ajan ylläpitämisen rinnalla. Loppuvuodesta pidin pari kuukautta vapaata töistä, ja nyt teen yleensä yhden vuoron melkein joka viikonloppu. Tämä tahti vaikuttaa nyt juuri sopivalle, ja ehdin välillä rauhassa hengähtää tekemättä liian suurta lovea tilin saldoon.

Tämä postaus nyt vähän venähti, mutta ainakin tuli käytyä suhteellisen kattavasti kaikki läpi! Tällä hetkellä mulla on kenties toimivampi arki kuin koskaan tietoisten pyrkimysten ja aikataulutuksen ansiosta. Joten vaikka harmittaakin, ettei kavereita tule nähtyä yliopistolla ja välillä ärsyttää, että ruokaa pitää laittaa ihan joka ikinen päivä, en mä juuri kaipaa varsinaiseen lähiopetukseen. Näiden olosuhteiden valossa nämä järjestelyt toimivat mulle just hyvin.

Opiskeletko tai työskenteletkö sä tällä hetkellä etänä? Miltä sun arki näyttää? Ja hei, kiinnostaisiko teitä joskus vaikka my day -tyylinen postaus mun tyypillisestä etäopiskelupäivästä vai onko ne jo ihan last season?

Ihanaa viikkoa just sulle ♥️

Liity lukijaksi tästä!

keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Joululoman 10 parasta & paluu arkeen

Moikka tyypit! Tällä viikolla on mullakin pyörähtänyt arki taas loman jälkeen käyntiin. Ja kovaa pyörähtikin! Kahden päivän jälkeen mulla on seuraavalle viikolle jo 120 sivua lukemista, kahden sivun kirjoitelma ja sivun mittainen näkökulmateksti to do -listalla. Luvassa on siis äärimmäisen kiireinen kevät, joten yritän heti alusta pitää hyvää opiskelurytmiä päällä. Viimeistään ensi viikolla mun on tarkoitus julkaista postaus mun etäopiskelurutiinista tämän "uuden arjen" keskellä, joten jos siihen liittyen teillä on kysymyksiä, niitä saa ehdottomasti mulle laittaa!

Eilen mä pidin ankaran siivouspäivän: lakaisin lattiat (mun imuri on niin huono, että saan yksinkertaisesti parempaa jälkeä harjalla ja rikkalapiolla, rip selkä), pesin neljä koneellista pyykkiä, vein kaikki roskat ja kierrätettävät ja pullot ja paristot ja laitoin koko kämpän kuntoon. Ostin lisäksi piristykseksi vielä spontaanisti neilikkakimpun ja vuoden ensimmäisen laskiaispullan! Aamulla oli sitten taas niin ihana herätä siistiin kotiin. Ainoa ikävä puoli on, että mun asunnossa on viime aikoina ollut ihan järkyttävän kylmä. Olen joutunut nukkumaan verkkarit ja sukat jalassa, kun tavallisesti tyydyn pelkkään yöpaitaan, ja päivisin saatan usein pukeutua kahteen villapaitaan.

Nyt keskiviikkoiltana mulla on tämän viikon luennot käyty ja kaikki vuoden kurssit startattu, ja ihan rehellisesti mä olen jo ihan valmis uuteen lomaan! Ehkä kaiken kaikkiaan meillä oli niin ihana joululoma, että paluu arkeen tuntuu jotenkin kankealta, varsinkin kun kaikki uudet kurssit eivät onnistu motivoimaan ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Tahdon siis ottaa vielä pienen hetken fiilistelylle ja kerrata, mitä kaikkea ihanaa mun noin kuukauden joululomaan mahtuikaan!

♡ Vietettiin pisin yhteinen loma ikinä. Oli vaan parasta ikinä herätä joka aamu aikaisin toisen vierestä ja mennä yhdessä nukkumaan, tavallisessa arjessa kun tämä ei meillä onnistu. Ja kun vietettiin yli viikko koko ajan yhdessä, oli mun ainakin helppo irtautua kaikesta muusta ja rentoutua ihan täysin. Toisen palatessa töihin oli mulla vielä kaksi viikkoa omaa lomaa jäljellä, mutta ei se enää tuntunut yhtään samalta. Seuraavaa yhteistä lomaa niin kovin odotellessa!

♡ Irtauduin puhelimesta. Tähän vaikutti ehdottomasti tuo edellinen kohta, yksin ollessa kännykkää tulee selattua ihan koko ajan, mutta seurassa on puhelin niin helppo vain unohtaa. Mun keskimääräinen päivittäinen ruutuaika putosi loman aikana seitsemästä tunnista kolmeen, ja oli niin ihanaa todella jättää puhelin huomiotta. 

♡ Herkuttelin ihan täysillä. Jouluruoka maistui tällä kertaa jotenkin erityisen hyvältä! Lomalla tuli syötyä urakalla myös juustoa ja pipareita, ja uudeksi vuodeksi väsäsin ihan älyttömän hyviä hodareita. 

♡ Innostuin lukemaan kirjoja taas kunnolla. Aloitin yhtä kauan odottamaani kirjaa muistaakseni joulukuun alkupuolella, ja kuukauden aikana luin neljä kokonaista kirjaa! Mulla tuli koluttua läpi Ransom Riggsin Conference of the birds (ihan paras, onneksi seuraava, joskin viimeinen, osa sarjasta ilmestyy kuukauden päästä), John Greenin Abundance of Katherines (tämä oli odottanut mun hyllyssä vuosia, tykkään todella John Greenin tavasta kirjoittaa, nämä kirjat ovat todella nerokkaita ja hauskoja vaikkeivät juonellisesti välttämättä niin rikkaita), Agatha Christien Salainen vastustaja (loman viimeisinä päivinä uppouduin tähän kirjaan täysin ja luin 235 sivua yhden päivän aikana!!) ja Jennifer E. Smithin Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea (en koskaan lue tämäntyylisiä kirjoja enkä oikein tykännyt kerronnasta, mutta tämä oli silti kevyt ja nopea luettava). Nyt mulla on menossa Agatha Christien Simeon Leen testamentti ja seuraavana vuoroaan odottaa John Greenin tuorein, Kilpikonnan kuorella. Saa nähdä kauanko lukuinto säilyy opiskeluarjen keskellä, mutta ainakin tämä on mahtava vaihtoehko kännykän ainaiselle selailulle.

♡ Neuloin sukkia. Viimeistelin yhdet joululahjasukat ja innostuin vihdoinkin kokeilemaan kirjoneuletta kauan kaavailemiini Marimekko-sukkiin. Unikko-kuvioisista tuli aivan liian kireät joten annoin ne eteenpäin, mutta tulossa olevat Räsymatot ovat kyllä yhdet omat suosikit ja tulevat varmasti käyttöön.

♡ Katsottiin kaikki Potter-elokuvat. Katsottiin Viisasten kivi ihan spontaanisti ja päädyttiin sitten seuraavan reilun viikon aikana katsomaan loputkin. Olin ihan unohtanut, miten hyviä nuo elokuvat ovatkaan, mutta samalla harmitti, miten moni juonen kannalta todella tärkeä asia oli täysin sivuutettu elokuvissa. Kun oltiin saatu kaikki kahdeksan katsottua, sain kunnon identiteettikriisin kun tuosta ihanasta tavasta piti luopua, ja aloin jopa nähdä Potter-aiheisia unia!

♡ Yllätin läheisiäni. Perhettä ja ystäviä on vuoden aikana tullut luonnollisesti nähtyä tavallista vähemmän, joten sitä suuremmalla syyllä tahdoin joulun aikaan käydä piipahtamassa rakkaiden luona. Kävin aatonaattona, joulupäivänä ja tapanina nopeasti pyörähtämässä spontaanisti oven takana pudottamassa itse rakkaudella tehtyjä lahjoja. Oli niin ihanaa ilahduttaa läheisiä ja myös nopeasti nähdä itselle rakkaita ihmisiä!

♡ Löysin ihan uuden motivaation somehommiin. Joulukalenterin jälkeen oli todella aika uudistua, ja rupesin kirjaamaan ylös postausideoita niin blogiin kuin instaankin. Ihan hetkessä mulla oli kasassa vaikka kuinka pitkä lista aiheita, joista olen todella innoissani. Olen myös innostunut ottamaan kotona itsestäni kuvia jalustan ja itselaukaisimen avulla ja pyrkinyt todella ottamaan ilon irti lisääntyneestä päivän valosta. Olenkin nyt todella paljon tyytyväisempi viimeisiin Insta-julkaisuihin mitä olin joulukuussa.

♡ Ulkoilin ja nautin talvesta. Kävin luistelemassa (enkä edes kaatunut!) ja pitkällä lumisella kävelylenkillä ystävän kanssa.

♡ Nautin hyvästä seurasta, aikaisista aamuista, sikeistä yöunista, pitkistä automatkoista, true crime -tarinoista, uusista resepteistä, lumisista maisemista ja siitä, että elämässä on oikeastaan kaikki aika hyvin ja olen todellakin onnellinen juuri tässä ja nyt.

Mitä teillä jäi joululomasta mieleen? 

Superiso kiitos vielä kaikille viime tekstin lukeneille ja siitä palautetta antaneille, olette parhaita ja teidän kommentit tekevät mut ihan älyttömän onnelliseksi! Ja sinä, juuri sinä, muista aina, että olet upea ja täydellinen, kun olet vain oma aito itsesi. Muuta ei siihen vaadita ♥️

Liity lukijaksi tästä!

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Enää en aio laihistella

Mä olen tottunut laihistamaan kuvissa. Mä olen tehnyt sitä niin kauan kuin muistan, ainakin koko kahdeksanvuotisen blogiurani ellen pidempäänkin. Eikä laihistelu ole aina rajoittunut pelkkiin kuviin, siitä on tullut niin vankka tapa, että saatan arjessa vetää vatsaa sisään ihan huomaamattanikin. Kaikki mun pömpön takia.

Pienikokoisuudestani huolimatta mulla on aina ollut (ainakin omasta mielestäni) pieni pömppö, joka viimeisen vuoden aikana on kasvanut jälleen lihomisen myötä. Lihominen ei ole kuitenkaan kasvattanut tätä epävarmuutta pömppöni suhteen, sillä olin ihan yhtä epävarma, ellen jopa epävarmempi, 25 kiloa sitten kuin olen nyt. 

Joten aina kun kamera kuvaa, vatsa vedetään sisään. Kaikki muut ovat kuvissaan niin kauniita ja hoikkia, en mä kehtaa julkisesti läskejäni esitellä. Hoikempi on kauniimpi, tasainen vatsa on viehättävämpi kuin möykkykasa, eikö niin?

Ei ole niin. On ihan totta, että kuvissa ja somessa kaikki tuntuvat olevan niin atleettisia eikä mun kaltaisia möykkymahoja ole missään. Stereotyyppisillä pluskoonkin naisilla vatsa tuntuu olevan sileä ja jäävän rintoja kapeammaksi, kenelläkään ei tunnu olevan tällaista synnynnäistä neljännen kuun vauvamahaa. Vaikka somessa ne neljännen kuun "niin isot" vauvamahatkin tuntuvat jäävän mulle kakkoseksi.

Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita, tai ainakaan pitäisi tarkoittaa, sitä, ettei näille möykkymahoille olisi sijaa somessa. Sen sijaan olen yrittänyt muuttaa ajatusmaailmaani siihen, että ehkä se on juuri mun tehtävä näyttää myös toisenlaista vartaloa. Mä olen kokenut, ettei mun vartaloni ole sopiva, koska kaikki mitä itse olen nähnyt ovat olleet erilaisia, yhdenlaisia. Kollektiivinen ajatusmaailma muuttuu sillä, että tuodaan kaikki muu näkyväksi.

Monelle tässä oli varmasti pitkä lista kliseitä ja itsestäänselvyyksiä, mutta itseni kannalta pyrin aloittamaan tällä muutosta. Tulevaisuuden kuvissa tahdon tuoda enemmän näkyviin mun ihan rehellistä vartaloa, pömppöineen ja möykkyineen. Tietenkin mahat ovat siitä kummallisia otuksia, että päivästä ja vuorokaudenajasta ja kuun asennosta riippuen ne näyttävät erilaiselta, vaatetuksesta tietenkin puhumattakaan. Ja kuten ehkä näistäkin kuvista saattaa huomata, ei laihistelu ole ihan yhtä helppoa, kun mua on vähän enemmän. Mutta eipä se mitään haittaakaan. Pakon edessä laihistelu saattaa olla todella tukalaa joskus, joten miksi sellaista harrastaakaan. Tahdon oppia rakastamaan ja arvostamaan omaa kehoani enemmän juuri sellaisena kuin se on ilman kommervenkkejä.

Jos teillä on omia pömppötarinoita tai muita kokemuksia ulkonäköpaineisiin tai kehopositiivisuuteen liittyen, olisi ihan mahtava kuulla niitä kommenttikentässä tai vaikka Instagramin yksityisviesteissä! Ollaan yhdessä se muutos, jota maailma kaipaa. ♥️

Mä katson näitä kuvia itsestäni, joissa annan mahamöykkyjeni näkyä peittelemättä. Ja arvatkaa mitä? Mä näytän ihan helvetin hyvältä.

Lue myös nämä:

Liity lukijaksi tästä!

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Kesä toimittajana: Mitä opin osana valtakunnan suurinta viihdemediaa

Ai että mä rakastan yllä olevan kaltaisia sanaleikkejä. Kuten viimeistään vuosikatsauksesta kävi ilmi, mulla kävi niin hyvä onni, että pääsin viime kesäksi kesätöihin Iltalehden viihdetoimitukseen ja jatkamaan hommia tarpeen mukaan kesän jälkeenkin. Nyt kun mulla on reilu puoli vuotta takana unelmatyötä toimittajana, tahdon tulla blogiinkin jakamaan fiiliksiä ja ennen kaikkea mitä tämä työ on mulle opettanut. Millaista on siis kesätyö Iltalehdellä ja millainen työnantaja Iltalehti on kesätoimittajalle?

Disclaimer: Vaikka mun virallinen nimike taitaakin olla monimediatoimittaja, en ole puolivuotisen työurani aikana päätynyt vielä kertaakaan (varsinaisesti) kameran taakse. Nämä ystäväni kesällä ottamat otokset toimivat vain mahtavana kuvituksena tälle postaukselle.

Ihan ensimmäisenä mun arvostus ja kunnioitus toimittajia ja media-alan ammattilaisia kohtaan on kohonnut taivaisiin. Tätä työtä tehdään tunnollisesti, omistautuneesti, kaikki kivet kääntäen ja ennen kaikkea lukijaa palvellen. Tässä tietenkin on eroavaisuuksia eri medioiden ja toimijoiden välillä, mutta koen, että Iltalehdellä otetaan suuren valtakunnallisen median vastuu todellakin tosissaan. Jokainen linjaus perustellaan, jutuissa käytetään rohkeutta ja luovuutta, ja esimerkiksi turhia klikkiotsikoita vältellään. Mä olen todella ylpeä ja kiitollinen, että saan olla osa tällaista kokonaisuutta.

Erityisesti haluan ylistää tässä viihdetoimittajia ja viihdemediaa ylipäätään, sillä se tuntuu olevan yleisesti kaikista aliarvostetuin uutismedian ala. Viihdetoimituksessa me saadaan kuitenkin todella luoda suhteita ihmisiin, käsitellä tärkeitäkin aiheita ja myös viihdyttää. Kevyemmät uutiset eivät missään nimessä ole yhtään huonompia eikä jokaisessa jutussa tarvitse käsitellä painavaa asiaa. Viihdetoimittajana saa tuoda iloa ihmisten päivään, ja esimerkiksi vuonna 2020 koen keveille viihdeuutisille olleen todella tarvetta.

Viihdetoimittajan työ myös vaatii aivan erilaisia ihmissuhdetaitoja kuin moni muu median ala. Siinä missä uutistoimittaja soittelee poliisille ja muille viranomaisille, taitava viihdetoimittaja luo henkilölle turvallisen ympäristön avautua kenties itselleen aroistakin aiheista. Mä olen tyytyväinen mun tekemiin haastatteluihin, mutta tämän uskon ennen kaikkea olevan taito, joka kehittyy ajan ja kokemuksen myötä.

Iltalehden viihdetoimittajana olen oppinut, miten suomalainen media eroaa ulkomaisista (ja miten suuria eroja kotimaistenkin medioiden käytännöissä saattaa olla), kuinka itsenäistä tämä työ saattaa parhaimmillaan olla, kuinka samaan aikaan seurata kolmea televisio-ohjelmaa, uutisoida niistä ja suunnitella puhelinhaastattelua (en suosittele), kuinka olla itse hiljaa ja antaa toisten puhua hahhah, kuinka käyttää erikoisen modernia mikroa ja kuinka selättää testintekotyökalu, jonka jokainen työkaverini on mulle ainakin kertaalleen kironnut.

Ennen kaikkea olen oppinut, että mä pärjään. Mua pelotti hypätä näinkin isoilta vaikuttaviin kenkiin, kun en koskaan ollut media-alan töitä aiemmin tehnyt. Mulla kuitenkin on paljon kokemusta kirjoittamisesta ihan jo kahdeksanvuotisen blogiurani kautta, vahva kielitaito ja kyky kirjoittaa sujuvaa ja ymmärrettävää kieltä (joita suomen kielen opintoni ovat luonnollisesti vahvistaneet), ja suhteellisen hyvä tuntemus suomalaisesta viihdekentästä. 

Olen onnistunut yllättämään itseni, miten nopeasti kaikki on tullut tutuksi ja miten nopeasti löysin tehokkaita rutiineja omaan työntekoon sekä oman tyylini kirjoittaa uutistekstejä. Ehkä tämä kaikki kertoo siitä, että (viihde)toimittajuus ei ole ala, jonka voi yksinkertaisesti opetella kirjoista. Olen myös päässyt hyödyntämään omia kiinnostuksenkohteitani ja omaa tietämystäni, ja kesällä musta tulikin epävirallisesti Iltalehden virallinen kuninkaallistoimittaja. Eilen puolestaan käytin muutaman tunnin vapaapäivästäni spontaanisti kirjoittaakseni näkökulmatekstin Marko Hietalan Nightwish-erosta (nyyh), sillä jos joku aihe on mulle tuttu, niin Nightwish. Mä en koskaan osannut kuvitella itseäni nimenomaan viihdetoimittajana, mutta kun ajattelen niitä asioita, joita aikoinaan haaveilin toimittajana tekeväni, on se juuri tätä. 

Mulla on mun toimittajanura vielä ihan lapsenkengissä, ja toivon, että saan jatkaa tällä tiellä pitkään, oppia lisää ja kehittää ammattitaitoani. Pakko vielä mainita tähän, että ehkä yksi Iltalehden parhaista asioista on sen työporukka ja ilmapiiri. Mä olen saanut ihan mahtavia vinkkejä työkavereiltani ja koen, että mut otettiin kesällä upeasti vastaan. Vaikka olin jopa kesätyöläisten joukossa kenties koko talon nuorin ja kokemattomin, en ole koskaan joutunut vähätellyksi tai epäillyksi. Muhun on luotettu ja mua on tuettu. Itse olen taas pyrkinyt tekemään joka tilanteessa parhaani, ottamaan jokaisen uuden ja pelottavan haasteen vastaan ja rohkeasti kysymään silloin, kun en tiedä. Olen tahtonut ottaa aloittelijana asenteen, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan, eikä se onneksi ole vielä koskaan pettänyt.

Mulla tulee mieleen niin paljon kaikenlaista, mitä voisin aiheesta vielä sanoa, mutta ehkä tässä on nyt tarpeeksi yhteen postaukseen. Mä pidin tosiaan loppuvuoden töistä taukoa ja mulla on viikonloppuna eka vuoro kahteen ja puoleen kuukauteen. Vähän jännittää, minkä verran asiat ovat unohtuneet, osaanko enää keksiä otsikoita tai meinaako joku tekninen asia pudota muistista. Ainakin eilen totesin työkonetta avatessani pitkän tauon jälkeen autuaasti unohtaneeni salasanani, ja tänään toimistolle käymään lähtiessä jouduin palaamaan rappukäytävästä takaisin kotiin hakemaan avaimia. Ehkä kaikki kuitenkin palautuu mieleen, toivotaan niin!

Musta olisi todella mahtava puhua mun työstä ja työpaikasta lisää teille toisessakin postauksessa. Jos siis sulle tuli mieleen joku aihe tai kysymys, josta mielellään kuulisit, jätä alle kommenttia (tai viestiä Instagramiin), niin vastaan siihen tulevassa postauksessa. 

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Liity lukijaksi tästä!

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Vuosikatsaus 2020

 Aiemmin ilmestynyt jo vuoden 2020 parhaat ja luetuimmat postaukset sekä Instagram-katsaus 2020.

TAMMIKUU

Vuosi 2020 alkoi rennosti kotona hengaillen. Kävin kaverin kanssa ensimmäistä kertaa kurkkaamassa Triplan kauppakeskuksen ja nautin upeasta talviauringosta! Täyttä lomaa joululoma ei kuitenkaan ollut, kun yhden oppimispäiväkirjan deadline oli vielä tammikuussa. Ennen opintojen alkua ehdin ihan rauhassa lomailla onneksi muutaman päivän, jolloin nappasin junan ja vietin viikonlopun Tampereella ystävän luona. Kierreltiin kaupunkia ja tapitettiin Netflixin You-uutuussarjaa. Toi sarja oli niin sairas ja koukuttava, katsottiin koko eka kausi tuon viikonlopun aikana ja kotona aloittelin toista kautta, mutten yksinäni enää pystynyt sitä sen enempää jatkamaan.

Kuun puolessavälissä palattiin sitten arkeen. Käytiin matkamessuilla ja kauhistelin tulevan kevään aikatauluja, kun oli miljoona kurssia ja tenttiä ja kandi siihen päälle. Yhden viikon ajan myös kuvasin kaikki ateriani ja loppukuusta jaoin yhdessä vuoden suosituimmista postauksista, mitä oikein syönkään viikon aikana. Kävin viimeisiä kertoja salilla kuukausien tauon jälkeen, kun mun vuoden salikortti oli vanhenemassa. Lähettelin epätoivoisesti kesätyöhakemuksia vähän joka paikkaan. Olin kuitenkin jäänyt ilman varsinaista kesätyöpaikkaa aiemmatkin vuodet, joten tälläkään kertaa odotukset eivät olleet korkealla.

HELMIKUU

Helmikuussa tuo kiireinen arki todella alkoi tuntua ja näkyä myös hiljentyneessä bloggaustahdissa. Mulla tuntuu joka vuosi toistuvan sama kaava, että tammikuussa loman myötä postailen ahkerasti ja helmikuu taas on yksi vuoden hiljaisimmista kuukausista. Mutta ai että, mitä kaikkea helmikuussa tapahtuikaan! Mua haastateltiin kavereiden kanssa Apu-lehden kuusisivuiseen artikkeliin opiskelijoista, jotka eivät juo alkoholia. 

Helmikuussa koin myös elämäni yllätyksen, kun puhelin soi ja sain kutsun kesätyöhaastatteluun Iltalehdelle! Muistan tuon hetken niin selvästi. Puhelin soi ensimmäistä kertaa kesken luennon, enkä siihen vastannut vaan yritin soittaa sen jälkeen takaisin. Mulle soitettiin hetkeä myöhemmin uudestaan, kun olin kandiohjaajani vastaanotolla, ja ohjaaja lainasi mulle kynää, että sain kirjoitettua haastattelun ajan ja paikan ylös. En voinut uskoa, että juuri musta oltiin kiinnostuttu, ja vaikka olinkin varma, että tie tyssäisi haastatteluun, kerroin heti läheisilleni uutiset ja olin loppupäivän yhtä hymyä. 

Pari päivää myöhemmin mulla olikin sitten työhaastattelu, josta poistuin maailman levein hymy kasvoillani, ja parin viikon päästä sain vahvistuksen, että olin päässyt kesätöihin. Siinä sitten puolet ajasta hämmästelin, miten olin onnistunut pääsemään unelmatöihin käytännössä ilman varsinaista alan koulutusta, ja puolet ajasta iloitsin, että olin ylipäätään saanut kesätöitä ja ensimmäistä kertaa elämässäni saisin ihan aikuisten ihmisten kuukausipalkkaa.

Helmikuu meni siis ankarasta opiskelusta ja koulustressistä huolimatta aika hyvissä merkeissä. Juhlistettiin ystävänpäivää Geisha-leivoksilla, listasin kaikkia ihania asioita, jotka toivat mulle iloa, nautin auringonpaisteesta ja vertailin, miten kandikevät eroaakaan fuksisyksystä.

MAALISKUU

Maaliskuu alkoi taukoviikolla, ja paketoin kolmosperiodin viimeiset opinnot niin, ettei mulla loppukeväälle juuri hommia kandin lisäksi enää ollutkaan! Taukoviikkoa seuraavalla viikolla mun ainoa luento oli poikkeuksellisesti peruttu, eikä osattukaan arvata, että helmikuussa oltiin osallistuttu vuoden viimeiselle fyysiselle luennolle. Ennen poikkeustilaa ehdittiin kuitenkin viettää ihan maailman parhaat pikkujoulut työporukan kanssa, ja postailin Sara Ticklen innoittamana 18 viimeisintä.

Kuun puolessa välissä sitten muiden kansalaisten tavoin katsottiin enemmän uutisia ja hallituksen tiedotustilaisuuksia kuin koskaan aiemmin, ja yksi toisensa jälkeen tuli tietoa peruuntuneista matkoista ja tapahtumista. Kaikki meni säppiin, kuten myös mun oma työpaikkani. Töiden tilapäinen loppuminen ei mua onneksi liikaa haitannut, sillä mun tuista jää myös elämiseen ja tiesin, että parin kuukauden päässä odotti kesätyöt. 

Kaiken ankeuden keskellä postailin viime aikojen parhaista jutuista, jaoin lempisarjani Netflixistä (joista ainakin kolme on sittemmin poistunut palvelusta, siis cmon!) ja sukelsin syvälle kymmenen vuoden takaiseen Facebookiin, kun paljastin teille, millaisia tilapäivityksiä olin jakanut 12-vuotiaana (voi tätä myötähäpeää). 

Vietin poikkeusoloja rennosti kotosalla ja äidin luona, nautin auringonpaisteesta ja jokaviikonloppuisista herkkuaamiaisista, otin pitkän tauon jälkeen asukuvia ja pohdin identiteettikriisiä kun tajusin, etten olekaan ollut niin hyvä ystävä kuin olin kuvitellut ja toivonut.

HUHTIKUU

Huhtikuussa mentiin uusien rutiinien mukaan. Puolet viikosta vietin äidin luona, sillä mulla oli piano- ja laulutunnit etänä eikä mulla kotona ollut soitinta. Väsäsin ankarasti kandia, tai ehkä stressasin enemmän kuin oikeasti tein mitään. Jaoin katsauksen maaliskuun tuloihin ja menoihin, joista erityisesti jälkimmäiset olivat sattuneesta syystä hyvin erilaiset kuin aiemmin. Odotin innolla pääsiäistä, vaikka kaikki perinteiset pääsiäismenot olivatkin peruttu, ja valvoin yömyöhään kuunnellakseni Nightwishin uuden levyn ensisoiton Radio Rockilla. Jännittelin, voisiko koronatilanne viedä multa kesätyöt alta ja sitä, miten oikeasti voisin pärjätä osana yhtä valtakunnan suurinta uutismediaa.

Sitten tuli ihana pääsiäinen! Pääsiäisyönä katsottiin juhlapalvelus Youtubesta striimattuna. Pyhien aikana nähtiin perhettä ja herkuteltiin urakalla. Pääsiäismaanantaina pääsin itsekin kirkkoon pitkästä aikaan laulamaan lasten pääsiäisen palveluksen. Kirkossa ei tosiaan vuonna 2020 tullut montaa kertaa käytyä, ja olen niin onnellinen, että mun osalta se pääsiäisenä mahdollistui. Kaikesta huolimatta pääsiäinen oli täynnä iloa, laulua ja herkkuja, vaikka suuret bileet ja isolla porukalla hengailu jäikin välistä.

Kandin viimeistelyn ohella listasin blogiin mun tulevaisuuden haaveita ja jaoin throwback-kuvia mun Lontoo-kesään. Vapuksi karattiin alun perin suunnitellun Kreikan matkan sijaan Jyväskylään, ja mä vietin muutaman päivän ihan rehellistä "kesälomaa" kaikesta arjesta ja velvollisuudenpaineesta irtautuen.

TOUKOKUU

Toukokuun alussa mulla sitten alkoikin kesätyöt! Jaoin blogissa ensifiiliksiä uuden työn aloittamisesta ja yritin sopeutua uuteen arkirytmiin hyvin rennon kevään jälkeen. Palautin kandin pitkän uurastamisen jälkeen ja pääsin unohtamaan opiskeluelämän kokonaan tuleviksi kuukausiksi. Äitienpäivänä käytiin ottamassa nopeat räpsyt kukkivien kirsikkapuiden luona. Siivosin ja esittelin vihdoinkin mun lempinurkan kotona, nimittäin meikkinurkkaukseni. Loppukuusta jaoin myös superherkullisen, helpon ja ennen kaikkea nopean arkiruokareseptin 15 minuutin tomaatti-katkarapugnoccheihin.

KESÄKUU

Kesäkuun ensimmäisen viikonloppuna suuntasin vapaiden kunniaksi mökille ja nautin joka hetkestä. Sitä ennen olin viikolla ehtinyt tehdä töissä kaksi isoa haastattelua, joista ensimmäinen oli mun eka kasvokkainen haastattelu ja toinen pääsi painetun lehden kanteen ykkösjutuksi! 

Editoin mun yli kaksi vuotta vanhan vastausvideon teidän esittämiin kysymyksiin ja julkaisin sen uuden Q&A-postauksen muodossa. Pääsin töissä tekemään testejä ja päädyin auttamaan myös muita testien tekijöitä testiohjelman kanssa. Mun ja toisen kesätyöntekijän aikaansaannosta oli muun muassa Iltalehden legendaarinen juhannusheilatesti, tehtiin sitä oikein antaumuksella ja oli ihan superhauskaa! Itse juhannuksena olin aattoa lukuun ottamatta koko viikon töissä, ja itse juhannusaattokin meinasi mennä ihan kokonaan pieleen. Lopulta mun ainoasta juhannusvapaasta tuli ihan mahtava kesäpäivä ystävän seurassa. Loppukuu meni pitkälti töissä ja mökkeillessä, kun mulla oli kesän pisin vapaaputki, jopa neljä päivää!

HEINÄKUU

Voi että, kun heinäkuun arkistoja selaillessa tulee hyvä mieli! Heinäkuu oli täynnä kesää, aurinkoa, rakkautta ja ystäviä, ja niitä töitä. Kuu alkoi romanttisella hotelliyöllä ja jatkui ankaralla työnteolla. Mulla oli koko kuu vuorotellen viikko aikaista aamuvuoroa ja viikko myöhäistä iltavuoroa, joten unirytmiä sain sumplia jatkuvasti edestakaisin. Vietin sateisen viikonlopun mökillä ja yhden tavattoman ihanan kesäpäivän Salossa! Nähtiin alpakoita, otettiin paljon ihania kuvia ja söin ehkä maailman parasta kolmen suklaan kakkua, pitää ehkä ajaa ensi kesänä Mathildedaliin ihan sen perässä.

Heinäkuussa esittelin mun koko 15,5 neliön pikkuyksiön videolla (selkeästi kaikkien aikojen katsotuimmassa Youtube-videossani!) ja aloin valmistautua muuttoon! Heinäkuu menikin siis pitkälti sisustusta suunnitellessa ja uusia sängynrunkoja googlaillessa. Pohdin blogissa, millaista on ensimmäistä kertaa elämässä viettää koko kesä ilman varsinaista lomaa. Vietettiin myös rakkaan ystäväni kanssa todellinen treffipäivä: pidettiin kuvaukset, käytiin pizzalla ja karattiin rankkasadetta kaakaolle. Kuu lopulta päättyi siivoamiseen pakkaamiseen ja kaikkeen muuttoon liittyvään itse muuttoa lukuun ottamatta.

ELOKUU

Elokuun ensimmäisenä päivänä olikin sitten mikäpä muukaan kuin muuttopäivä! Mulla oli äärimmäisen helppo muutto saman rapun sisällä, ja tehokkaiden apulaisten avulla saatiin kaikki tavarat siirrettyä asunnosta toiseen tunnissa. Halusin saada tavarat mahdollisimman nopeasti paikoilleen ja järjestykseen, ja 36 tuntia muuton alusta mulla olikin melkein kaikki jo laitettu mitä siihen mennessä oli mahdollista ilman uusia huonekaluhankintoja. Sittemmin on parit kalusteet tänne hommattu ja vähän järjestystä muutettu, mutta hyvin nopeasti saatiin kuitenkin muuton jälkeen kämppä ainakin semikuntoon. Haikeasti hyvästelin myös ensimmäisen oman kotini.

Elokuun alussa sain viimein kaikki viimeiset opintokokonaisuudet rekisteriin ja pääsin hieman kaoottisesti täyttämään valmistumislomakkeet ja valmistumaan kandiksi. Syksyn arki lähestyi ja tein vaikean päätöksen olla jatkamatta enää piano- ja laulutunteja, joilla olin yli kymmenen vuotta ehtinyt käydä. Hämmästelin nopeasti ohivilahtanutta työkesää ja sain ilokseni vahvistuksen siitä, että työt jatkuvat mulla myös syksyllä. Kuun lopussa postasin ensimmäisestä kuukaudesta uudessa kodissa ja pohdin alkavaa syksyä ja uusia, maisterivaiheen opintoja. 

SYYSKUU

Syyskuussa palattiin arkeen. Muodostin uutta etäarkirutiinia ja välttelin opiskelua. Kuun alkupuoleen mahtui vielä kaksi kerrassaan ihanaa mökkireissua sekä ihan älyttömän mahtava sienireissu! Metsästettiin myös auringonkukkia, mutta päädyttiin ottamaan upeita peltokuvia auringon laskiessa. 

Postasin kämppäkuvia kuusi viikkoa muuton jälkeen ja kävin ensimmäistä kertaa kampaajalla melkein vuoteen. Vuosien blondauksen jälkeen lähdin ihan eri suuntaan, ja hiuksistani tuli paljon helpommat, kupariin taittavat ja lyhyemmät kuin kertaakaan sitten ehkä ala-asteen. Tuo punertava sävy ei näissä kuvissa vielä juuri näkynyt, mutta on aikaa myöten korostunut entisestään oman sävyttämisen myötä. Uuden kodin ja uuden parisängyn myötä ostin uudet isot tyynyt sängyn päätyyn ja pitkään odotetun tuplapeiton, joka tarkoitti, että sain vihdoinkin monta vuotta varastossa olleet nostalgiset Unikko-lakanat käyttöön! Loppukuusta käytiin vielä toisella, edellistä jopa menestyksekkäämmällä sienireissulla, josta on saalista edelleen pakkasessa odottamassa.

LOKAKUU

Lokakuun aluksi listasin syyskuun parhaita asioita ja vastasin teidän esittämiin kysymyksiin. Pohdin takkuillutta postaustahtia ja totesin, etten tahdo blogini kuolevan

Lokakuussa arkipäivät täyttyivät opiskelusta ja viikonloput töistä. Puolet syyskuusta ja koko lokakuun olin töissä joka sunnuntai ja joka toisen lauantain, joten varsinaisia vapaapäiviä ei juurikaan ollut. Kaipasin vähän enemmän vapaa-aikaa ja tilaa opiskelulle, ja tulorajat alkoivat paukkua Kelan tukien suhteen, joten sovin työnantajan kanssa, että lokakuun jälkeen pitäisin loppuvuoden töistä vapaata ja palaisin toimistolle jälleen tammikuussa. 

MARRASKUU

Marraskuu alkoi ja hehkutinkin teille, miksi tämä niin synkkä ja vihattu kuukausi on niin ihana. Marraskuussa vietettiin myös kilokaupalla synttäreitä. Blogin 8-vuotissyntymäpäivän kunniaksi pohdin, mitä kaikkea blogi on mulle mahdollistanut ja mitä kaikkea olen sen kautta saavuttanut. Omana 23-vuotissyntymäpäivänäni puolestaan kertasin menneitä syntymäpäiviäni ja jaoin itsestäni kuvan seitsemänä perättäisenä syntymäpäivänä. Pääsin myös hieman jo suunnittelemaan ystäväni häitä, joissa saan kunnian olla kaasona! Päädyin kuukausien pohdiskelun jälkeen julkaisemaan postauksen mun painonnoususta ja siihen liittyvistä kehonkuvaan liittyvistä kysymyksistä.

Arki helpottui paljon, kun ei tarvinnut mennä töihin, ja teinkin tietoisen päätöksen aikatauluttaa opiskeluja niin, että pystyisin pitämään viikonloput kokonaan vapaana. Tätä samaa taktiikkaa aion vastedeskin hyödyntää, ja kuun viimeisessä postauksessa hehkutin, miten olin kerrassaan rakastunut viikonloppuihin

JOULUKUU

Joulukuun alku tarkoitti luonnollisesti joulukalenteria, ja siinä missä joulukalenterin pääpaino oli tälläkin kertaa Instagramissa, mahtui blogiinkin reilusti jouluista sisältöä. Listasin muutaman vuoden tauon jälkeen 24 jouluista ja talvista puuhaideaa, ison kasan kirjasuosituksia niin itselle kuin lahjaksikin, parhaat viime hetken lahjavinkit ja vastaukset tämä vai tuo -tägiin. Julkaisin kaksi joululaulucoveria ja huhuilin joulufiiliksen perään vielä jouluviikolla. Niin ja tehtiin piparkakkutalo!

Uudistin blogin ulkoasua ja järkytyin mun päivittäisestä ruutuajasta, jota aktiivisesti pyrin sittemmin vähentämään. Joulun jälkeen pohdin, jaksanko enää ensi vuonna toteuttaa joulukalenteria ja uuden vuoden kunniaksi onnittelin teitä (meitä) kaikkia siitä, että selvisimme vuodesta 2020. Joulu vietettiin kotona, välipäivät Keski-Suomessa luistellen ja uusi vuosi ihan vaan kotosalla. Hodarit olivat herkullisia ja ilotulitukset katsottiin Youtubesta.

Siinä oli vuosi 2020 paketissa! Mun vuoteen mahtui ihan sikana kaikkea suurta ja hienoa, ja kun käyn läpi vuoden tapahtumia, mulle tulee onneksi niin moni asia mieleen ennen koronaa. Siitä voin olla todella kiitollinen.

Nyt kun vuotta ollaan kunnolla katsastettu, voidaan palata tavanomaisen ohjelman pariin. Mulla on noin miljoona postausideaa kirjattuna, ja ensi viikolle on tarkoitus saada julki pari pitkään listalla ollutta postausta, joista toivottavasti te tykkäätte yhtä paljon kuin minä!

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille ♥️


Liity lukijaksi tästä!

perjantai 8. tammikuuta 2021

Upea talvipäivä ja lomakuulumisia


Viime viikolla saatiin Helsinkiinkin viimein kunnolla lunta pitkän odotuksen jälkeen. Mä olen niin onnellinen kauniista maisemista ja vähän valoisemmista päivistä, vaikka kieltämättä meidän Jyväskylä-reissun jälkeen olin jo hyväksynyt kohtaloni, että en tuon matkan jälkeen enää hankia näkisi ja tämä talvi olisi yhtä musta kuin edellinenkin. Tällä kertaa lumi onneksi on pysynyt maassa eikä hirmupakkaset ole vielä tänne saapuneet, joten piti ottaa heti tilanteesta kaikki ilo irti ja lähteä ottamaan kuvia lumisissa maisemissa.

Nähtiinkin eilen sitten mun hyvän ystävän kanssa ja lähdettiin kävelylle lumiseen Rastilaan. Valkoisissa metsissä ja rannoilla on vaan niin käsittämättömän kaunista ja yhdessä fiilisteltiin meidän jalkojen alta kuuluvaa lumen narinaa. 

Vaihdettiin kuulumisia, hölöteltiin ja hassuteltiin ja otettiin yli neljäsataa kuvaa. Parin tunnin ulkoilun jälkeen vetäydyttiin sisään välipalalle ja kuumalle kaakaolle. Meillä oli ihan maailman ihanin talvipäivä rakkaan ystävän seurassa, ja kun lopulta pääsin kotiin asti, olin niin väsynyt, että makasin vain paikoillani monta tuntia!


Olen myös niin tyytyväinen niin moniin kuviin, mitä saatiin. Eilisilta ja tämä aamu meni editoidessa, ja siihenkin uppouduin niin täysin, etten malttanut mennä nukkumaan. Nyt onkin iso kasa kuvia niin eiliseltä kuin mun omalta tiistain kuvaussessiolta valmiina varastossa odottamassa tulevia postauksia!

Tänään olen väsännyt blogin virallista vuosikatsausta, joka toivottavasti pääsee julkaistavaksi sunnuntaina. Samalla olen yrittänyt vähän jälleen siivota ja järjestellä. Maanantaina siivosin kaikki joulukoristeet varastoon, ja taisin ensimmäistä kertaa elämässäni itse riisua joulukuusen koristeista! Aina aiemmin olen itse vain reippaasti koristellut ja myöhemmin äiti on itsekseen purkanut ja vienyt kuusen pois. Nyt olen nauttinut raikkaammasta, simppelimmästä joulunjälkeisestä kodista, vaikka lakanapyykit ja imurointi ovat edelleen saaneet odottaa. 

Kuusen poistumisen (ja kaikkien ihanien Instakuvien) myötä vähän olen nyt kaipaillut uusia kukkasia mun kotiin tuomaan vähän raikkautta ja elämää sisustukseen. Mulla oli hetken ikkunalaudalla sekä basilika että salaatti keräämässä voimia, mutta nyt nekin molemmat alkavat olla syöty! Ehkä jos tarpeeksi vihjailen, ilmestyy mun kotiin uusia kukkasia ihan itsekseen, haha. Tai sitten käyn ensi viikolla ostamassa jonkun ihanan ruusu- tai tulppaanikimpun, sekin on oikein hyvä vaihtoehto. Vaikka kieltämättä se salaatti oli varsin tyylikäs tuossa ikkunalaudalla myöskin!


No niin nyt mun on ehkä parempi lopettaa mun höpötykset tähän. Ollaan lomalla katsottu Pottereita läpi, ja huomenna päätetään urakka molempiin Kuoleman varjeluksiin! Ensi viikolla mulla on ensimmäinen työvuoro kahden ja puolen kuukauden tauon jälkeen ja sitten alkaakin jo kevään opinnot, nyt pitää siis tämä viimeinen lomaviikko lomailla ja röhväillä ihan täysillä.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle tätä lukevalle ♥️

keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Instagramin parhaat 2020

Musta on ihana aloittaa vuosi vuosikatsausten parissa. Toki näissä kaikissa on aina iso työ, mutta musta on mahtava päästä jälkeenpäin muistelemaan kaikkea, mitä vuoden aikana on ehtinyt tapahtua. Vuoden 2020 tammikuun ja joulukuun välillä kuitenkin ehti tapahtua aika tavalla kaikkea. Ennen kaikkea näitä poostauksia on ihan parasta palata lukemaan vuosia myöhemmin, ja pitkän blogiuran parhaita puolia onkin, että tämänkinkaltaisia postauksia löytyy jo useammalta peräkkäiseltä vuodelta.

Mulla on tullut tavaksi vuosikatsausten yhteydessä tehdä katsaus myös kuluneeseen Instagram-vuoteen ja nostaa esiin omat suosikkijulkaisuni. Nämä kaikki kuvat ovat alun perin Instan puolella julkaistuja, mutta osa on saattanut myöhemmin olla osana myös blogipostausta. Alun perin blogissa julkaistuja en kuitenkaan ole tähän laskenut mukaan. Kurkataanpa siis instavuoteen 2020!

Instagramin parhaat 201920182017 ja 2016!


Uusi vuosi aloitettiin tuttuun tapaan uuden vuoden selfiellä. Siinä missä vuoden 2019 alkua juhlistin liilalla cut creasella (yksi mun lempparimeikeistä ikinä!), turvauduin uutena vuotena 2020 asuuni mätsäävään oranssiin cut creaseen. Viikko sitten taiteilin uudenvuoden kunniaksi kasvoilleni ilotulituksia, mutta sisällä kuvatessa oli jo niin hämärää, että kovista editointiyrityksistä huolimatta en saanut yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Okei nyt mun pitää vähän tiivistää ilmaisuani, ettei tämä postaus ihan täysin venähdä!

Tammikuuhun mahtui lisäksi throwbackia niin edellissyksyn mökkijärvimaisemiin kuin parin vuoden takaisiin Lintsi-kuviin (jossa olin tullut juuri kampaajalta ja olin blondimpi kuin koskaan) sekä hehkutusta siitä, että mun meikit olivat säilyneet lähes täydellisinä läpi pitkän työvuoron. Helmikuun alussa kaivoin esiin pitkästä aikaa mun kirkkaan liilan vanhan lempparipunan, jonka perään olen jällee viime päivinä haikaillut - tuollainen puna on vaan hieman haastava maskin kanssa. Throwbackia tuli myös siistiin kesäkotiin, tuo pikkukämppä näytti tuolloin kyllä niin ihanan kodikkaalta! Maaliskuussa otin selfieitä jouluvalojen säihkeessä (ja esittelin kokonaan mattaista meikkiä) ja käytiin metsässä kuvailemassa. Huhtikuussa puolestaan pääsiäinen oli jo hyvin lähellä, tämä kukkakimppu oli vaan niin upea, että olisin mielelläni ottanut sen itselleni talteen!


Sitten koittikin ihana, odotettu pääsiäinen, vaikka hyvin erilaisissa tunnelmissa kuin tavallisesti. Pääsiäispäivän edustin luonnollisesti keväisissä keltaisissa, ja vähän myöhemmin kokosin meidän etäpääsiäisen tunnelmia throwback-kuvan saattelemana. Mulla on ollut jo vuosia tapana heittää talviturkki pääsiäisenä leirillä, mutta viime vuonna se sattuneesta syystä jäi ikävä kyllä väliin.

Huhtikuussa olin tosiaan siirtynyt täysin etäopiskeluun eikä mulla muita hommia enää ollutkaan kuin kandin työstäminen. Sänky tekikin monesti virtaa kotitoimistona, mutta sopivassa suhteessa katseltiin myös esimerkiksi muumeja. Taiteilin hiuksista sydämiä (ja avauduin vuolaasti moisesta työmaasta) ja vapuksi karattiin ulkopaikkakunnalle, kun Uudenmaan rajat jälleen saatiin auki.

Pian tulikin kesä, ja siitä nautittiin ihan täysillä! Käytiin Hietsussa jäätelöllä ja mökillä (jonne saavuttiin toki kaunista auringonlaskua seuraamaan, mutta jossa seuraava ja ainoa kokonainen päivä meni kokonaan kylmässä rankkasateessa). Kavereiden kanssa vietettiin myös superihana kesäpäivä aurinkoisessa Salossa!


Tuo Salo-päivä oli kyllä ihan mahtava ja saatiin ihan järkyttävän upeita kuvia iso kasa. Mutta oli se kieltämättä hassua hengata paikassa, jolla oli sama nimi kuin itsellä, haha! Heinäkuussa vielä muistutin somessa leviävän mustavalkokuvahaasteen alkuperästä ja valmistauduin muuttoon. Elokuussa olikin sitten muutto uuteen kotiin, mökkiviikonloppu ja kaupunkikiertelyä Lappeenrannassa ja Kouvolassa sekä mun nimpparit! 

Auringonkukkakuvailuja ei tälläkään kertaa saatu aikaiseksi. Sen sijaan ensin kuvailin toisenlaisia auringonkukkia ihan kotosalla ja myöhemmin otettiin upeita peltokuvia auringon laskiessa. Syksyn pikkuhiljaa saapuessa muistelin ihanaa kesää kampaajan penkissä istuessa, korkkasin vuosien odotuksen jälkeen mun ihanan värikkäät Unikko-lakanat ja tein ekaa kertaa elämässäni köyhiä ritareita erään rauhallisen lauantain aamupalaksi.


Loppuvuoden julkaisuissa alkoikin uusi tukka jo näkymään. Osallistuin Sanna Marinin puolivahingossa innoittamaan bleiserihaasteeseen (joskin neuletakilla, sillä en bleiseriä omista) ja julkaisin ekan kelani! Ostin asuntooni kauan kaivatun peilin ja rakastuin tuohon nurkkaan ihan täysin. Jaoin vähän lisää kesäkuvia ja jaoin mun omia lempparitilejäni ihan muuten vaan. Pikkuhiljaa aloin fiilistellä joulua, ja tästä Stockmann-kuvasta tuli yhtäkkiä mun koko Instagram-historian menestynein julkaisu. Loppuvuodesta innostuin entistä enemmän kuvailemaan itsekseni kotona jalustan ja itselaukaisimen turvin, ja päädyin poseeraamaan muun muassa mun ihanien synttäriruusujen kanssa. 

Joulukuussa mun Instagram täyttyi joulukalenterisisällöstä. Välipäivinä lomailin ihan täysillä ja karattiin pariksi päiväksi Jyväskylään. Kävin parin vuoden tauon jälkeen luistelemassa (en kaatunut!) ja ihailtiin Kirkkopuiston jouluvaloja.

Vuosi 2020 meni kyllä ihan supernopeasti, sillä esimerkiksi nuo kesän julkaisut ovat vielä ihan tuoreessa muistissa. Tammikuusta puolestaan tuntuukin olevan jo hetki, ja noiden ensimmäisten kuvien kohdalla vähän yllätyinkin, että ne olivat vielä vuodelta 2020.

Instavuoteen 2020 tallentuu todella hyvin vuoden kulku: etäily, ihana kesä, muutto ja uusi koti. Uusista töistä ei juuri feedissä tullut höpistyä, mutta kohokohdista puolestaan löytyy Iltalehti- my day, jos sellainen kiinnostaa!

Vuosikatsauksista jäljellä enää onkin sitten vain se viimeinen ja suurin, pikkuhiljaa pitää sitä tosissaan alkaa väsätä. Huomenna mennään ottamaan ilo irti tästä upeasta lumimaisemasta ja lähdetään ottamaan talvikuvia! Loppuviikoksi on luvassa ihan kunnon pakkasia ja mä kaipaisin oikein kunnon pitkää, paksua ja lämmintä toppatakkia. Olen pari päivää yrittänyt katsoa kauppoja ja selailla nettisivuja, mutta mistään ei tunnu löytyvän kivaa. Saa nähdä, ehkä mun pitää vaan ankarasti kerrostaa nykyisen takin alle, haha!

Ja hei, kannattaa seuraavaksi mennä kurkkaamaan mikäpä muukaan kuin mun Instagram-tili, jaan siellä mun viime vuoden best ninen eli yhdeksän tykätyintä!

Liity lukijaksi tästä!