perjantai 10. heinäkuuta 2020

Kesä ilman lomaa

Tämä kesä on mulle monin tavoin poikkeuksellinen. Kaksi edellistä kesää ovat olleet mulle vapauden juhlaa, neljä kuukautta pelkkää lomaa. Leirejä ja yksittäisiä työvuoroja lukuunottamatta olen huidellut menemään oman mieleni mukaan, mökkeillyt, nähnyt kavereita, sotkenut unirytmini, tapittanut telkkaria, postaillut, tuskastellut kotipäiviä ilman ainuttakaan agendaa, siivoillut, kiertänyt kotimaan ja naapureiden lomakohteita ja täysin nollannut.

Tänä vuonna on toisin. Mä hioin kandintyötäni siihen asti, kun mun työt alkoivat toukokuussa (ja vähän vielä sen jälkeenkin), ja töissä käyn lähes päivittäin, kunnes uusi lukuvuosi taas syksyllä alkaa. Kahdeksan tunnin työvuoro vie voimia sen verran, että sitä ennen tai sen jälkeen ei samana päivänä enää kauheasti jaksa.


Mun kesäloma tiivistyy tänä vuonna vapaapäiviin ja viikonloppuihin, parin yön mökkireissuihin ja spontaaneihin irtiottoihin. Koko kesän pisin vapaaputki kesti neljä päivää, ja ennen syyskuun alkua mulla on tällä hetkellä kalenterissa kuusi päivää, joille en ole vielä suunnitellut mitään konkreettista. Noista kuudestakin päivästä osa menee tulevaan muuttoon valmistautuessa, siivoillessa ja pakkaillessa. Tänä kesänä päiviä ei kulu toimettomana kotona loikoillessa.

Toisaalta näin on ihan hyvä. Olen äärimmäisen kiitollinen (siunattu onnelliineen) tästä työpaikasta, mulla on ollut todella hauskaa, saan paljon oppia ja kokemusta ja tietenkin myös todella tervetullutta tilintäytettä. Samalla kiireisen arjen keskellä pyrkii ottamaan niistä vähistä vapaista kaiken irti ja jollain tavalla saattaa saada jopa enemmän aikaiseksi kuin normikesänä.


Tänään lähden viikonlopuksi mökille, jo kolmatta kertaa tänä kesänä. Edessä on vielä ainakin kaksi mökkiviikonloppua. Väliin mahtuu kotimaanmatkailua, kotikaupunkikierroksia ja yksi muutto. Mahtavan kesätyökesän lisäksi tässä taitaa olla aika upea saldo, vaikka vähän samalla tuntuukin, että kesä menisi kokonaan ohi (miten nyt voi olla jo heinäkuu miten, tuntuu ihan erilaiselta kun takana on kaksi kuukautta töitä ja arkea eikä kahta kuukautta loikoilua).

Korjaan vielä aikaisempaa toteamustani: en ehkä saa enempää aikaiseksi kuin normikesänä. Kiirettä on enemmän, mutta ennen kaikkea kiireen keskellä osaan ehkä rentoutua enemmän. Nauttia. Hypätä spontaanisti järveen, istua hiljaisuudessa ja kuunnella lintujen ja kalojen ääniä. Elää kesää.


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 6. heinäkuuta 2020

15,5 neliön yksiön asuntoesittely videolla & muuttouutisia!


Olen asunut mun viidentoista ja puolen neliön kokoisessa opiskelijayksiössäni nyt jo melkein kolme vuotta. Mä olen kotiutunut tänne tosi hyvin, ja pienestä koostaan huolimatta tämä kämppä on toiminut mulla on ihan mahtavasti. Oon muutamaan otteeseen jo kotiani täällä enemmän esitellyt (tsekkaa ensimmäinen esittelypostaus, perintökalusteet ja meikkinurkan esittely), mutta aina olen mielen pohjalla pohdiskellut kaikenkattavan kämppäkierrosvideon tekemistä.

Tässä sellainen siis vihdoin on! Perjantaina siivosin ja puunasin puoli päivää, ja esittelinkin teille sitten koko asuntoni lattiasta kattoon. Videolla pääsette kurkistamaan mun kaikkiin kaappeihin ja samalla vähän esittelen, miten olen oikein saanut kokonaisen elämän mahtumaan mun minikotiini.


Jos upotus ei toimi, näet videon myös täältä.


Nyt vietelläänkin sitten viimeisiä hetkiä minikodissa. Mä nimittäin sain vihdoinkin mahdollisuuden muuttaa naapuriin vähän isompaan yksiöön ja muutto on edessä kuun vaihteessa! Oon tosi innoissani tulevista ekstraneliöistä (jotka mahdollistavat esimerkiksi oikean parisängyn ja pyykinpesukoneen ja pianonkaltaisensoittimen), mutta enemmän ja enemmän on myös kaihoisat fiilikset siitä, että mun pitää luopua tästä mun ekasta omasta kodista. Mä oon viihtynyt täällä tosi hyvin ja tehnyt tästä kodista just mun näköisen, ja oon ollut tähän tosi tyytyväinen. Tulevassa kodissa on myös pienempi ikkuna ja sinne tulee vähemmän päivänvaloa, mutta se on oikeastaan ainoa downgrade nykyisestä.

Aion tänne sitten kuun vaihteessa päivitellä urakalla muutto- ja sisustuskuulumisia kuten myös Instagramiin (@sannalovesfood), joten kannattaa seurailla siellä, jos yhtään muuttojutut kiinnostaa! Vielä ehtii myös heittää kysymyksiä mun tulevaan Q&A-postaukseen, aihe on vapaa mutta jos esimerkiksi juuri minikodista tai muutosta haluaa kysellä, niin voin niihinkin sitten vastailla <3

Ja voitteko uskoa, että julkaisin jo toisen videoni kuukauden sisään, who am I?


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 2. heinäkuuta 2020

Mielessä tällä viikolla

Ihanat helteiset kuvat viime kesältä @jokiwonn

Hei, ihanaa heinäkuuta! Ihan käsittämätöntä, että nyt ollaan jo heinäkuussa, kesätyöt puolivälissä ja kesä jo pitkällä. Jotenkin kun tällä kertaa ei ole lomaa, ei samalla tavalla tunnu kesältä. Työt ovat muutenkin vieneet ison osan ajasta, ja vapaa-ajalla tulee vain maattua kotona. En edes tiedä, kuinka monta kertaa olen viimeisen kahden kuukauden aikana kotona avannut konetta, en varmaan edes viikottain. Viime aikoina on mielen päällä ollut kuitenkin kaikkea ihanaa ja jännittävää, ja ajattelin tässä vähän raottaa, että mitkä asiat näinä päivinä ovat oikein pyörineetkään mielessä.


Sisustaminen

Mulla on edessä taas hieman kodinlaittamista (iik!), ja viimeisen viikon olen selaillut aktiivisesti kaikkien mahdollisten huonekalukauppojen sivuja ja Toria ihan jatkuvalla syötöllä. Tänään puolestaan käytiin Ikeassa ja muissa lähikaupoissa. Lähdettiin tyhjin käsin ja täysin vatsoin, mutta tulemme vielä uudestaan!

Rakkauden juhlaa

Herkkuja ja donitseja, vanhojen klassikkokomedioiden katselua sängyssä, spessuviikonlopun suunnittelua ja ihanaa kutkuttavaa onnellisuutta ja hölmöjä hymyjä kesken työpäivän. <3.


No ne työt

Olen taas vaihteeksi saanut soitella mielenkiintoisille ihmisille, näpytellä ahkerasti ja pitää mielen luovana. Nyt on ihanat kaksi päivää vapaata, ja sitten taas uudella tarmolla! Ensi viikolla mulla on viisi aamukuuden vuoroa putkeen, tsemppaavia ja piristäviä ajatuksia saa lähettää :D

Shoppailu

Mun kaikki vaatteet, erityisesti alaosat, ovat tuntuneet jääneen pieneksi, ja mulla on ollut koko ajan ihan kauhea vaatekriisi, kun ei ole mitään kivaa päälle pantavaa. Pitkästä aikaa olenkin siis ostellut uusia vaatteita! Muutama viikko sitten ostin ihanan simppelin ja rennon mustan mekon, jossa voisin kirjaimellisesti asua (ja melkein olenkin). Tiistaina kävin ostamassa uudet rintsikat sekä housut, jotka eivät ole mustat eivätkä kiristä yhtään mistään! Pitää varmaan taas joku päivä yrittää asukuvailla hieman, niin saisi nämäkin löydöt tänne ikuistettua.


Yöunet

Aamuvuorot tarkoittaa aikaisia unia. Tätä näpytellessä kello on puoli kymmenen, ja olen ihan poikki kun normaalisti tähän aikaan olen ainakin melkein nukkumassa! Huomenna on kuitenkin vapaapäivä, joten olen antanut vähän "lipsahtaa" tässä nukkumaanmenossa. Tulin muuten kotiin varmaan kolme tuntia sitten, ja olen siitä asti vain maannut sängyllä, vaikka tarkoitus olikin tiskata ja tehdä muuta järkevää. Ehkä mä vaan tän julkaisun jälkeen haen lasillisen vettä ja kömmin peiton alle. Nukkuminen on kuitenkin yksi elämän ihanimmista asioista! Mä olen muuten aina ollut tosi huono ja öisin paljon heräilevä nukkuja, mutta viime aikoina musta tuntuu, että olen nukkunut paljon paremmin. Osaltaan ehkä tämä aikaisempi rytmikin vaikuttaa, mutta on se jotenkin rentouttavaa, kun ei yöllä herää tunnin välein aamua odottamaan.

Millaisia asioita teillä on ollut viime aikoina mielessä?


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 29. kesäkuuta 2020

Kun ei osaa olla rauhassa



Olipa taas päivä. Tultiin eilen mökiltä, ja kaikessa hulinassa mun päivä meni niin, etten aamupalan ja iltapalan välissä syönyt mitään. Tänään meninkin sitten taas jo kuudeksi töihin, ja vaikka kiltisti söin aamupalaa ja lounasta, oli mulla pitkin päivää vieläkin vähän heikko olo.

No, fiksu ihminen olisi tietenkin töistä päästyään mennyt kotiin laittamaan ruokaa ja syömään kerrankin kunnolla. Mutta minäpä en, mulla nimittäin on huutava pula uusille vaatteille, joten lähdin jälleen kerran shoppailemaan. Kiertelin ympäri kauppoja, ja kävin sovittamassa housuja, joita olin aiemmin ihaillut kaverini päällä. Nuo housut olivat aivan ihanat ja maailman ihanimmat päällä. Mun sovittama M-koko oli kuitenkin hieman reilu, eikä heillä ollut S-kokoa vertailun vuoksi, joten lähdin jatkamaan kierrostani. Lopulta päädyin, väsyneenä ja nälissäni, kahlaamaan läpi kolmen tunnin ajan kolmea eri kauppakeskusta ympäri Helsinkiä noiden yksien housujen perässä.

Housuja ei löytynyt, mutta eipä hätää. Päätin, että käyn huomenna hakemassa ne vähän reilut m:t (jotka olivat supermukavat ja rennot päällä ja joiden kanssa voi hädässä käyttää vaikka vyötä), otin ruokaa Fafa'sista mukaan (koska en todellakaan enää aikonut kotona ruveta kokkaamaan), tulin kotiin ja jähmetyin loppuillaksi telkkarin eteen. Kotimatkalla taivas synkkeni ihanan tunnelmalliseksi ja sain kävellä kotiin vesisateessa. Ei kuitenkaan satanut kauhean ankarasti, ja puiden alla oli sen verran kuivaa, että mun oli pakko jäädä vielä hetkeksi kuvailemaan. 

Nyt on kuitenkin uniaika, niin huomenna ehkä jaksaa taas shoppailla (ja mennä töihin tai jotain) paremmin voimin. Ihanaa viikkoa kaverit!

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Juhannus joka melkein meni pieleen

Tämä juhannus tuntui alkavan vapaapudotuksella alamäkeen. Vietin viime vuonna hauskaa juhannusta porukalla, ja tänä vuonna olisi ollut luvassa mökkijuhannus samojen ihmisten kanssa. Mä olen kuitenkin töissä tätä juhannusaattoa lukuunottamatta, enkä millään olisi ehtinyt lähteä yhtään minnekään kauemmas. Vähän harmitellen seurailin kavereiden päivityksiä kun mielelläni olisin itsekin lähtenyt mukaan, mutta onneksi pystyin kehittelemään kaikkea kivaa juhannustekemistä kaupunkiinkin.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Ensin sovin kaverin kanssa, jonka kanssa ei olla pitkään aikaan nähty, että grillattaisiin yhdessä hänen perheensä kanssa. Kaverilla kuitenkin muuttui suunnitelmat, eikä hänkään päätynyt viettämään juhannusta kaupungissa. Ei haittaa, soittelin äidille ja rupesin kehittelemään suunnitelmia. Sovittiin, että vietetään äidin kanssa kesäpäivää rannalla ja mentäisiin siitä kotiin herkuttelemaan. Äiti oli ostanut kalat ja sienet ja vihannekset ja mä odotin innoissani yhteistä päivää. Sovin vielä illasta näkeväni toista kaveria, jonka kanssa voitaisiin jatkaa juhannusjuhlintaa. Aamulla sitten äiti soitti, kertoi sairastuneensa eikä tietenkään voisi tai jaksaisi lähteä minnekään. Tämä jo vähän harmitti, mutta onneksi pystyin sitten laittamaan kaverille viestiä, että ehtisin näkemään jo aikaisemmin. Sitten työkaveri laittoi mulle viestiä. Hän ei ollut varma, pystyisikö hoitamaan iltavuoroaan, ja hetken pelkäsin, että onko mun nyt pakko viettää ainokainen vapaani töissä ja mennä iltavuorosta huomenna aamuun.


Loppujen lopuksi juhannuksesta tulikin aika kiva. Kun sain varmistuksen ettei mua tarvita töissä, lähdettiin kaverin kanssa rannalle nauttimaan kesäpäivästä. Makoiltiin auringossa, höpöteltiin ja otettiin  hetkestä kaikki irti. Ilta grillattiin ja hypittiin trampoliinilla. Viikonloppu menikin sitten taas töissä, ja vaikka seuraavaa vapaapäivällä innolla jo odotankin, oli toi ainokainenkin oikein mukava.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Q&A - kysy mitä vaan ja videovastaukset vanhoihin kysymyksiin


Ei vitsit, en tiedä muistatteko kun kaksi ja puoli vuotta sitten julkaisin Q&A-aiheisen postauksen, jossa pyysin teitä laittamaan kysymyksiä ja lupasin vastata videomuodossa? Te laitoitte ihan sikakivoja kysymyksiä, mä taistelin pari kuukautta sen kanssa, että sain videon kuvattua, ja sen jälkeen muutaman kerran olen taistellut editoinnin kanssa. 

Muutama viikko sitten kysyin, että kiinnostaisiko teitä edelleen nähdä tämä keväällä 2018 kuvattu video vai tehtäisiinkö suosiolla vain uusi kysymyspostaus, ja tosi iso osa teistä toivoi tätä vanhaa videota julki! Joten tästä siis saatte, mun vastaukset teidän laittamiin kysymyksiin vuodelta 2018. Videon laatu on vähän heikko, editointi nopealla aikataululla tehty ja paljon on erinäisiä bugeja joita en osaa tai jaksa selvittää, mutta ehkä siinä on syynsä, miksi en suunnittele uraa tubettajana haha!


Jos upotus ei toimi, videoon pääsee suoralla linkillä tästä.

Paljon on kuitenkin tässä välissä ehtinyt tapahtua eivätkä kaikki tuon hetken vastaukset ole enää ajankohtaisia (vaikka editoidessa laitoinkin muutamaan kohtaan tähän päivään sopivia huomautuksia). Siispä nyt uuden q&a-postauksen aika! Seuraavaa en lähde videomuodossa yrittämään, koska tiedän että kirjallisesti saan vastattua paljon paremmin sekä huomattavasti nopeammin ja helpommin.

Laita siis alle kysymys, ihan mikä tahansa kysymys, ja mä vastaan siihen täällä blogissa! Laitan myös mun Insta-stooreihin kysymystarran, jos haluat heittää kysymyksesi mieluummin sitä kautta. Mitään rajaa kysymysten määrälle ei ole eikä varsinaista aikataulua. Mikään aihe ei myöskään ole poissuljettu, ja toivonkin teiltä kutkuttavia ja ajatuksiaherättäviä kysymyksiä! Mihinkään sopimattomaan en tietenkään kiinnitä huomiota, mutta muuten sana on aika lailla vapaa ja kysymyksiä saa heittää aiheesta kuin aiheesta.


Heitä kysymyksesi alle tai Instaan, ja mä vastaan siihen. En malta odottaa, millaisiin puheenaiheisiin päästään tällä kertaa käsiksi!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Kesän ensimmäinen mökkiviikonloppu



Mulla oli pitkästä aikaa koko viikonloppu vapaa, ja luonnollisesti otin siitä kaiken ilon irti. Juna vei perjantaina mökille, jossa äiti oli jo vastassa. 

Vuoden ensimmäinen mökkiviikonloppu oli lyhykäisyydessään ihana. Harmaus ja sade ei haitannut, kun nukuin makoisasti (ja heräsin silti ajoissa, työrytmi best!), lueskelin jo kesän toista Poirotia, saunoin, heitin talviturkin (ja kävin hetken päästä uudestaan järvessä just to make sure), herkuttelin supernamilla grilliruoalla ja nautin olostani. Oli ihanaa viettää laatuaikaa äidin kanssa kokkaillessa ja makoillessa, oli ihana päästä kaupunkia pakoon luonnonhelmaan ja hetkeksi irtautua arkimaailmasta. En malta odottaa, että pääsen takaisin. ♡

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

15 minuutin tomaatti-katkarapugnocchit

Mulla on noin miljoona eri reseptiä ja ruoka-aiheista postausta suunnitteilla ja arkistoihin unohdettuina. Tällä viikolla kuitenkin tuli kokeiltua niin namia ruokaa, että piti päästä heti jakamaan teillekin (ja kirjoittamaan tänne itselleni muistiin). Taisin syödä ensimmäistä kertaa gnoccheja, eli siis perunasta tehtyjä "pasta"mykyjä, kun asuin Lontoossa. Siitä asti olen yrittänyt etsiä niitä kaupasta, tuloksetta. 

Tänä keväänä onnistuin kuin onnistuinkin lopulta bongaamaan tuoreita gnoccheja K-kaupan tuorepastahyllyltä. Ekalla kerralla tein vain tavallisen voi-valkosipuliversion, johon olen aikaisemmin käyttänyt ihan vain gnocchi-nimellä kulkevaa pastaa. Mulla pasta on viime vuosina ollut aika lailla pääasiallinen ravinto, ja nyt viime aikoina olen tietoisesti yrittänyt kehitellä enemmän muita ruokia.

Alkuviikosta mulla oli sitten taas ihan kauhea kriisi sen suhteen, mitä teen ruoaksi. Polveilevan pohdinnan tuloksena päädyin kokeilemaan yhdistelmää, jota en ollut koskaan aiemmin kokeillut ja jonka toimivuudesta mulla ei ollut mitään takuuta: gnoccheja, katkarapuja ja tomaattikastike. Todennäköisyydet tämän ruoan suhteen olivat aika lailla fiftyfifty, ja sain kyllä yllättyä miten herkullista siitä tulikaan!

Vaikka gnocchit muistuttavatkin pastaa, ovat ne paljon täyttävämpiä. Yhdestä kaupan 500 gramman pussista riittää hyvin kahteen annokseen. Lisäksi niiden valmistus on ihan superhelppoa, kun keittoaika on huimat kaksi minuuttia. Katkarapuja mulla oli valmiiksi pakkasessa, ja otin ne hyvissä ajoin sulamaan, jotta ne olivat käyttövalmiita ryhtyessäni kokkailemaan. Katkiksiahan, ainakaan näitä pakkasen esikypsennettyjä, ei myöskään tule paistaa tai muutenkaan liikaa keittää vaan ihan nopeasti käyttää pannulla, etteivät ne sitkastu. Tämän ruoan valmistuksen hitain osio olikin odotella veden kiehumista, ja katkarapujen sulattamista lukuunottamatta valmistukseen kuluu alusta loppuun helposti alle vartti. Ja on hyvää. 

Mä menin tämän reseptin kanssa vähän "mitä kaapista löytyy" -tyylillä, eli soveltaminen on aina, noh, soveliasta!


15 minuutin tomaatti-katkarapugnocchit, 2 annosta


Pussi gnoccheja (500g)
Purkki säilyketomaatteja (itse ostin Muttin kuorittuja kirsikkatomaatteja, mutta tällä tuskin on niin väliä)
Sulatettuja katkarapuja (ei mitään hajua minkä verran, puoli pussia, 200g? sen verran mikä tuntuu sopivalta)
Punasipulia
1/2-1 chili
Valkosipulinkynsi
Suolaa, pippuria, yrttimaustetta
Päälle parmesaania

Laita kattilaan vesi kiehumaan. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili ja kuullota pannulla öljyssä. Lisää katkaravut, tölkkitomaatit ja mausteet pannulle samaan aikaan, kun kaadat gnocchit kiehuvaan, suolattuun veteen. Anna kiehua paketin ohjeen mukaan pari minuuttia ja valuta. Laita gnocchit ja kastike sekaisin, annostele, tarjoile parmesaanin kanssa ja nauti. Ihan älyttömän iisiä.

Joku päivä mä otan tästä vielä taiteellisemman ruokakuvan, mutta nyt mennään tällä ainokaisella. Mun ei nimittäin ollut todellakaan tarkoitus jakaa tätä ohjetta, kun en yhtään etukäteen tiennyt, että onnistuisiko tämä kokeilu ylipäätään. Onnistui, vallan mainiosti. Nam.

Mikä on sun lemppari uusi ruoka, jonka olet löytänyt?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Esittelyssä meikkinurkka


Eilen mä vietin mun ainokaisen vapaapäiväni lähes täysin siivotessa. Pyykkäsin, imuroin, kuurasin lattioita rätillä ja järjestin ikkunalautani ja siinä sivussa myös meikkinurkkani. Innostuin uudesta siististä ikkunalaudasta ja meikkipisteestä (ja siististä kodista muutenkin) niin paljon, että napsaisin saman tien kuvat ja päätin ottaa viikonlopun projektiksi vihdoinkin postata tästä mun pienestä meikkinurkastani.


Tämä on tosiaan ikuisuusprojekti. Julkaistessani kotiesittelyni maaliskuussa 2018 olin aikeissa heti perään tehdä meikkinurkkausesittelyn. Kirjoitin tuon postauksen valmiiksi syyskuussa 2018, se on edelleen luonnoksissa ja unohdin sen olemassaolon täysin ihan liian pitkäksi aikaa. Tässä parin vuoden aikana olen järjestänyt meikit monta kertaa uudestaan ja taas uudestaan. Järjestyksen vaihtaminen on virkistävää, mutta samalla mulla on ihan liikaa meikkejä, joita on mahdoton saada järkevästi esille. Aina välillä siis karsin meikkejä, heitän tyhjiä (vastahakoisesti) roskikseen ja vähemmällä käytöllä olevia kuskaan kylppäriin piiloon.

Jotta tämä prosessi ja kaikki läpikäydyt vaihtoehdot tulisi mahdollisimman selväksi, esittelen seuraavissa kuvissa muutamat aiemmat järjestykset. Niitä on siis varmasti ollut enemmänkin, mutta näistä onnistuin nyt kaivamaan kuvat. Ensimmäinen näistä on tuolta maaliskuulta 2018, toinen marraskuulta 2018 ja kolmas maaliskuulta 2020. Neljäntenä on sitten tämä tämänhetkinen asetelma.


Mun meikkinurkka siis koostuu muutamasta toimivasta peruselementistä. Peili on Ikean Karmsund, tätä oon nähnyt monella meikkipeilinä enkä ihmettele ollenkaan. Itse peili on todella hyvänkokoinen ja alle saa hyvin laitettua tavaraa säilöön. Peilin kulmaa pystyy myös säätämään helposti ruuvien kuitenkaan löystymättä. Musta teräs myös sopii mun sisustukseen tosi hyvin ja on mun mielestä todella nätti. Peilin alla mulla on tuollainen Tigerista (tai Targetista, mulla on näitä monta eri paikoista) ostettu muovilokerikko, jossa mulla on muutamat lempipunat, rajauskynät, puuterit ja aurinkopuuterit ja poskipunat sekä meikkivoiteet.


Vieressä mulla on tällainen Ikean metallinen taso, jota yritin hakea mutten kerta kaikkiaan löytänyt. Se kuitenkin helpottaa ihan hirveästi, että pystyy kätevästi kasaamaan purkkeja päällekkäin siististi ja näin säästää tilaa. Loput meikkituotteet mulla on sitten paletteja lukuunottamatta järjestelty näihin Ikean metallisiin kukkaruukkuihin. Isoimmassa on kaikki siveltimet, yhdessä on nudehuulipunat, yhdessä kirkkaat ja tummat huulipunat ja yhdessä kaikki muut pitkulaiset meikit, kuten ripsarit, kulmakynät, peitevoiteet ja nestemäiset luomivärit.


Sitten vielä mulla on nämä pari Jyskin muovikoria, joita mulla on toistakymmentä ympäri mun pikkukotia eri kokoisina. Ne ovat ihan todella käteviä, mulla on näissä koreissa mausteita ja alusvaatteita ja vaikka mitä. Toisessa korissa mulla on siis ponnarit ja hiusdonitsit ja toisessa luomiväripaletit.

Alun perin mulla oli järjestys tosiaan tämän nykyisen kaltainen, että valkoinen hylly ja peili olivat vierekkäin ikkunaa vasten. Myöhemmin siirsin valkoisen hyllyn seinää vasten, jotta meikkipiste vei vähemmän tilaa ja peilin sai lähemmäksi. Nyt kuitenkin parin vuoden jälkeen palasin tähän alkuperäisasetelmaan, ja on ihan sikapaljon helpompaa, kun hyllyn alle saa laitettua tavaraa eikä taaempana olevia tarvitse vaivalla kaivaa esiin. Sekään ei haittaa että peili on kauempana, vaan on itse asiassa kätevämpää, kun sen saa sitten paremmin käännettyä meikkaamista varten. Tämänhetkisellä asetelmalla tämä ei myöskään vie niin paljoa tilaa kuin alun perin, kun meikkien määrä on vähentynyt ja luomiväripaletit ovat siististi korissa.


Mulle ikkunalauta on ollut paras ja oikeastaan ainoa mahdollinen paikka säilyttää mun suurta meikkivarastoa, tässä ne ovat helposti saatavilla ja esillä, kun keittiön pöydän ääressä meikkaan luonnonvalossa. Suurin uhka tässä kuitenkin on auringonvalo, jota varsinkin kesällä paistaa suoraan sisään juuri missä mun meikit ovat. Erinäisiä suojamenetelmiä olen yrittänyt keksiä, ja enimmäkseen auringonvaloa olen lähinnä huulipunilta blokannut isoimmilla luomiväripaleteilla. Monista mun paleteista selvästi huomaakin, miten ne ovat auringossa haalistuneet. Nyt mä kuitenkin keksin laittaa ison, harvakseltaan käytetyn lehtiöni sinitarralla kiinni ikkunaan meikkien taakse. Nyt mun meikit ovat enemmän tai vähemmän suojassa auringolta, eikä täällä ole onneksi yhtään sen hämärämpää vaikka pieni osa ikkunasta onkin peitetty.


Meikkinurkkaus on ehdottomasti yksi mun lempiasioita mun kodissani, ja musta on ihana järjestellä sitä ja ihailla sitä, kun se kerrankin on järjestyksessä! Mua myös ihan hirveästi kiinnostaa, miten teillä on meikit järjestetty? Harvalla ehkä on yhtä laajaa valikoimaa kuin mulla, mutta varmasti teistäkin moni on joutunut keksimään luovia meikkipisteratkaisuja pienissä kodeissanne. Kertokaa ihmeessä alla, miten teillä toimii!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

PALAUTETTU


...kandidaatintutkielmani nimittäin! Olen koko työn unohtanut lähes kokonaan pariksi viikoksi, välillä palannut hetkeksi sen pariin tekemään viimeiset viilaukset. Tänään vielä selasin työn kerran läpi, korjasin muutamat lyöntivirheet ja huonosti muotoillut lauseet ja kirjoitin sen saamarin tiivistelmän. Ja palautin. Nyt se on ohi, nyt se on palautettu.

Tuntuu kyllä ihan sikahassulta, että tässä tämä nyt oli. Nyt on kaikki kandidaatintutkinnon työt tehty ja olen viimeisiä arviointeja vaille valmis kandidaatti. Todella hassua, mutta kai se on pakko uskoa. Vaikka hommat ei vieläkään tähän lopu. Nyt pitäisi keksiä, miten nuo kaikki opintokokonaisuudet saadaan rekisteröityä että voin oikeasti valmistua, kun kukaan ei oikein ole osannut konkreettisesti mulle neuvoa, miten se tapahtuu. Ehkä sen takia mä olen tutkintoa vailla vielä elokuussakin, saa nähdä.


Voi apua! Ei mulla muuta, huomenna palataan taas viikonlopun jälkeen töihin ja toivottavasti joku päivä ensi viikolla enemmän näiden ihanien kuvien tunnelmiin, koska kirsikankukat ovat parhaita. Ihanaa viikkoa kaverit, kohta on kesä ja kohta mä virallisesti valmistun!

Reaaliaikainen kandidaatintutkielman palautus on muuten seuraavat 24 tuntia nähtävissä mun Insta-stooreissa hyvin ruhtinaallisin tunnelmin, käyttäjäni on nimeltään @sannalovesfood !

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

lauantai 9. toukokuuta 2020

Hei hei opiskelu, tervetuloa työt!

Huh, tulikin pidettyä ihan ansaitusti vähän pidempi breikki postaamisesta. Kiirettä silti on pitänyt! Viime viikon lopun pidin lomaa ihan muuten vaan, en murehtinut kouluhommia enkä mitään muutakaan, olin vaan. Maanantaina mulla sitten alkoikin ihan oikeat kesätyöt.


Aion tarkemmin ehkä kertoa mun kesätöistä vielä myöhemmin, mutta tähän väliin vähän ensifiiliksiä. Mulla on nyt viisi työpäivää takana, ja ihan käsittämätöntä, miten paljon näihin päiviin on ehtinyt jo mahtua. Pääsin oikeisiin hommiin jo heti ekana päivänä, ja viikon päivänä on järjestelmät ja menetelmät ja oma työskentelytyyli ja työyhteisö alkanut jo tulla tutuiksi. Olen jo nyt saanut olla ylpeä työni tuloksesta, olen ollut tehokas ja saanut ihanaa palautetta. Tämä kaikki ensimmäisen viikon jälkeen. Hullua nähdä, mitä kaikkea seuraavaan kolmeen kuukauteen ja kolmeen viikkoon mahtuukaan.


Samalla on ollut mielenkiintoista asettua ihan siihen perinteiseen päivätyörytmiin. Opiskellessa päivärytmi on aika vapaa, kun luentoja ja läsnäolopakkoja ei juurikaan ole ja hommia tehdään (tai yleensä ei tehdä) ihan oman fiiliksen mukaan. Nyt on joka aamu ollut herätys 7.30, olen syönyt aamupalan ja meikannut ja lähtenyt yhdeksäksi töihin, puolenpäivän maisasa syönyt lounasta ja tullut iltapäivällä kaupan kautta kotiin. Sitten kun on vielä laitettava ruokaa ja syötävä ja yritettävä mennä hyvissä ajoin nukkumaan ettei aamulla väsyttäisi, niin ei mulla arkipäivinä juuri ole vapaa-aikaa. Viimeisillä voimilla on sitten raahauduttu pesemään meikit ja kömmitty peiton alle, eikä blogi ole käynyt mielessä. Omaa tietokonettani en avannut kertaakaan puoleentoista viikkoon, en blogin takia enkä koulutöiden takia.

Opinnot alkavat olla pulkassa. Yksi kurssi odottaa vielä arviointia ja se kandi pitäisi viimeistellä. Tänään olen yrittänyt lukea sitä läpi, ja vaikka vielä on hiottavaa ja lisättävää niin kyllä mä aika hemmetin ylpeä olen siitä, mitä olen saanut aikaiseksi. Yritän nyt tänä viikonloppuna saada sen valmiiksi, sitten se on ohi.


Arki on todella kyllä muuttunut, ja vaikka kaiholla välillä muistelenkin chilliä kotikevättä ja menneiden vuosien pitkiä rentoja kesälomia, oon mä tästäkin aika innoissani. Nyt on hyvä totutella tähän uuteen normaaliin. Kesän jälkeen mulla on iso kasa lisää kokemusta ja miljoona tarinaa kerrottavana. Eikä se tavallista isompi palkkakuittikaan haittaa. Heh.

Miten teillä menee? Alkaako jo kesälomat lähestyä?

torstai 30. huhtikuuta 2020

Vappu tämäkin vappu


Piti tulla hyppäämään tänne hetkeksi ja toivottaa teille kaikille hyvää vappua! Tänä(kään) vuonna ei vietetä opiskelijavappua kavereiden kanssa ja oma lakkikin unohtui. Tämä tosiaan on jo tullut tavaksi: vaikka tämä on jo mun neljäs vappu ylioppilaana ja kolmas opiskelijana, oli viime vuosi ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa vappu haalareissa ja oma lakki päässä. Perinteisesti ollaan oltu reissussa kaikki vaput, ja niin olisi tälläkin hetkellä ollut tarkoitus nauttia Kreikan auringosta.


Kiva vappu kuitenkin on varmasti luvassa. Ollaan jo juotu äidin tekemää simaa ja ostettu munkit, luvassa herkuttelua ja rentoa oleskelua. Mulla alkaa maanantaina kesätyöt, joiden parissa seuraavat neljä kuukautta menevätkin. Nyt mä siis pidän huimat viisi päivää kesälomaa ja yritän parhaani mukaan nollata ja rentoutua ja eristäytyä kaikista paineista ja stressinaiheista. Lomafiiliksissä oon ollutkin, kännykkä on jäänyt sivuun ja tänään oikeasti harkitsin päikkäreitä ilman tippaakaan syyllisyyttä!


Nyt mä laitan kännykän taas pois ja irrottaudun arjesta loppuillaksi. Kivaa vappua kaverit! ♡