torstai 9. huhtikuuta 2020

Hopeareunuksia

On kyllä ollut sen verran hassua taas vaihteeksi pari kertaa putkeen postailla ihan oikeista aiheista, että pakko on kirjoitella ihan vaan kuulumisia tähän väliin, vaikka ideoita olisi iso kasa takataskussa. Mulla on kandin ekan version palautus kovaa vauhtia lähestymässä ensi viikon lopussa, joten olen viime päivinä yrittänyt sitä työstää. Viimein sunnuntaina sain ahaa-elämyksen aiheeni suhteen, ja tällä viikolla olen päässyt aloittelemaan analyysiosiotakin. Ihan mahtava fiilis, kun tuntee saaneen oikeasti jotain aikaiseksi ja kuvitella, että tämä ehkä johtaakin jonnekin. Hitaasti mutta varmahkosti. Tänään sain myös taas edistettyä sitä yhtä esseetä, joka on mulla kohta vuoden roikkunut to do -listalla. Ehkä mä tän pikkuhiljaa saan valmiiksi, sitten vaan kandi kasaan ja valmistumaan!


Superihanaa on myös se, että ihan kohta on pääsiäinen! Kovasti on harmittanut, että tämä pääsiäinen ei mene ollenkaan suunnitelmien mukaan. Nyt meidän pitäisi olla paraikaa leirillä, juhlia pitäisi olla sunnuntaista eteenpäin joka päivälle eikä kirkkoonkaan pääse. Mulle osui kuitenkin suuri piristys tälle päivälle, kun mentiin porukalla laulamaan muutama pääsiäislaulu näin ennakkoon pienen rukouspalveluksen yhteyteen, joka kuvattiin ja julkaistaan pääsiäismaanantaina. Oli ihan parasta päästä pitkästä aikaa hetkeksi kirkkoon laulamaan pääsiäislauluja kavereiden kanssa. Maanantaina päästään laulamaan kokonainen palvelus! Joten vaikka pääsiäinen ei menekään tavalliseen malliin, pitää näistäkin olla todella onnellinen ja kiitollinen. Paljon ollaan myös keskusteltu siitä, miten monilla ihmisillä ei ole ollenkaan mahdollisuutta mennä kirkkoon pääsiäisenä tai muutenkaan esimerkiksi poliittisten kiistojen vuoksi, ollaan tämän suhteen todella etuoikeutetussa asemassa täällä Suomessa.


Kevyestä opiskelustressistä ja pääsiäisharmituksesta huolimatta elämä on ollut viime aikoina aika mukavaa. Ollaan joka viikonloppu nautittu ihania herkkuaamiaisia (joista yksi vilahtikin jo tässä postauksessa), ja vitsi mä odotan pääsiäisen superherkuttelua! Mä olen tämän paaston viimeisen viikon yrittänyt ryhdistäytyä paaston suhteen, ja olen karsinut herkut kokonaan viime päivinä ja pyrkinyt mahdollisimman vegaaniseen ruokavalioon. Muuten olen onnistunut mainiosti, en ole laittanut tai ostanut mitään epävegaanista, olin kuitenkin pari yötä taas äidin luona enkä viitsinyt nyrpistellä äidin perinteiselle makaronilaatikolle. Kohta kuitenkin paasto päättyy, ja on entistä ihanampaa herkutella kaikella ihanalla!

Viime aikoina ollaan tapitettu Remppaa vai muuttoa (parasta Kanada-versiota, oon päässyt siihen pisteeseen, että oikeasti tarkistan tv-oppaan ja tsekkaan, milloin tätä ohjelmaa tulee!) ja samalla selaillut asuntoilmoituksia ja haaveillut mun kodista sitten joskus kun olen iso ja mun on mahdollista asua kodissa johon mahtuu sohva ja piano ja jossa pystyy ehkä tekemään jopa kuperkeikan. Ei sillä että tekisin, tai osaisin tai ainakaan uskaltaisin. Mutta oishan se kiva että siihen olisi mahdollisuus, jos sattuisi tekemään mieli ruveta keikkailemaan. Olen musisoinut ja siivoillut, lukenut eteenpäin kirjaa, jonka aloitin kesäkuussa, soitellut monia videoryhmäpuheluita ja suunnitellut kesän mökkireissuja. Olen katsonut YouTube-videoita, jopa Netflixin kustannuksella! Olen käynyt pitkillä kävelylenkeillä mutta samalla suurimmaksi osaksi vain kotoillut. Olen nauttinut auringonpaisteesta ja fiilistellyt ikkunaan ropisevaa sadetta.


Ai että niin vielä oli yksi ihana asia, jota ei voinut sisällyttää tuohon edelliseen kappaleeseen. Viime yönä valvoin melkein kolmeen, joka on mulle nykyään jopa poikkeuksellista. Radio Rockilla oli Nightwishin huomenna (muutama tunti enää!!) julkaistava levy ensisoitossa ja bändiläisiä haastateltavana. Mä vähän epäilin, että jaksaisin valvoa koko lähetyksen läpi, mutta kun se puoliltaöin alkoi, ei väsyttänyt enää ollenkaan. Mulla ei ollut oikein tarkkoja odotuksia uuden levyn suhteen, mutta oli se aika siistiä kuulla iso kasa uusia biisejä ja vaan fiilistellä. Paljon upeita melodioita ja harmonioita ja rytmikuvioita ja lyriikoita bongasin, mutta tuo levy vaatii vielä monta kuuntelukertaa, ennen kuin voin parempia mielipiteitä sanoa. Oli se vaan jotain, huomenna saa kuunnella taas lisää! <3

Vaikka moni asia voisi olla (varsinkin näinä aikoina) paremminkin, on moni asia oikeasti aika ihanasti. Miten teillä menee?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Rahapäiväkirja 3: Miten tienaan ja kulutan opiskelijana?

Ensimmäinen rahapäiväkirja täällä, toinen täällä


Alkuvuodesta huomasin kuluttavani ihan liikaa rahaa ruokaan. Kävin ruokakaupassa lähes päivittäin, eikä suunnitelmallisuus ollut ihan huipussaan. Totesin, että mun oli pakko alkaa tekemään ruokaostoksia keskitetymmin, harkitusti harvemmin ja enemmän kerrallaan. Tuolloin oltiin sopivasti kuun vaihteessa, ja keksin yhdistää tähän pitkästä aikaa rahaseurannan.

Viimeksi olen pitänyt rahapäiväkirjaa yli vuosi sitten ja ensimmäinen osa ilmestyi helmikuussa 2018. Tuossa ensimmäisessä selitin myös taustatietoa mun elämisestä ja taloudesta, ja sama pätee pitkälti edelleen, mutta pieni kertaus ei ole koskaan pahitteeksi. Olen yliopisto-opiskelija, ja asun yksin miniyksiössä Helsingissä. Mulla on pienet tulot mutta myös hyvin pienet menot, ja olen onnekkaassa asemassa, ettei mulla vielä toistaiseksi ole vielä ollut kertaakaan oikeasti tiukkaa rahan kanssa. Mä laitan rahaa aina säästöön kun vain mahdollista, ja mun äiti omasta tahdostaan on aina valmis tukemaan mua taloudellisesti. Tuolloin pari vuotta sitten mä laitoin lähes poikkeuksesta jokaisesta palkasta 100-200 euroa säästöön kaksi kertaa kuukaudessa. Viimeisen ehkä noin vuoden aikana mun palkkatulot ovat jääneet vähän pienemmiksi, joten joka kuukausi en välttämättä saa säästöön ollenkaan. Myös nyt keväällä töiden jäädessä kokonaan pois kuukaudeksi on talouskin luonnollisesti vähän tiukemmilla. Mä onneksi pärjään opinto- ja asumistuella tosi pitkälle, mulla on hyvin niitä aiemmin mainittuja säästöjä, ja kesällä onneksi mulla on mahtava kesätyö tiedossa ja turvaamassa mun toimeentuen.


Karanteeniolosuhteet ovat luonnollisesti muutenkin hieman vaikuttaneet mun talouteen niin suuntaan kuin toiseenkin. Palkkatulojen väheneminen koronan vuoksi ei vielä maaliskuussa näkynyt. Kotoilun lisääntyessä kotona laitettujen aterioiden määrä on noussut, joten kauppaan on mennyt enemmän rahaa. Yliopiston edullisia lounaita ei puolestaan kuun toisen viikon jälkeen ole tullut syötyä. Toisaalta kaikki turha kulutus on muutenkin jäänyt pois, eikä mun tullut ostettua ruoan lisäksi juuri mitään koko kuussa.

Tämän kuukausiraportin aion teidän kommenttien ja toiveiden pohjalta toteuttaa samaan tyyliin, kuin tuon ensimmäisenkin rahapäiväkirjan. Erittelen kategorioittain, miten paljon mulla on mennyt rahaa esimerkiksi ruokakauppaan tai viihteeseen, ja lopussa summaan kaikki tulot ja menot yhteen ja katson, miten maaliskuu rahan osalta oikein menikään. Samalla yritän vähän valottaa mun kulutustottumusten taustoja.


Mihin käytin rahaa maaliskuussa 2020 yksinasuvana helsinkiläisopiskelijana?


Kuten alussa totesin, maaliskuussa pyrin keskittämään ruokaostoksiani ja käyttämään rahaa fiksummin ruokaan. Tämä onnistui osittain, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Kuukauden aikana kävin ruokakaupassa yhteensä 12 kertaa (joskus useamman kerran päivän aikana). Näistä viisi kertaa oli S-marketissa, kerran Lidlissä, kaksi kertaa Alepassa ja neljä kertaa K-ryhmän kaupoissa. 

Ruokakauppaan mulla meni kuukauden aikana yhteensä 226,77 €.

Mä syön ulkona suhteellisen säännöllisesti, ja niin tein myös maaliskuussa. Usein mun ravintolareissut menevät kuitenkin niin, että esimerkiksi äidin kanssa ravintolassa syödessäni äiti tarjoaa mulle ruoan. Itsekseni kävin maaliskuun aikana ravintolassa kolme kertaa, kaksi kertaa Hesessä (hakemassa töihin purtavaa haha) ja kerran läheisessä kiinalaisessa.

Ravintoloihin mulla meni kuukauden aikana yhteensä 25,50 €.

Maaliskuun ensimmäinen viikko oli mulla "lomaa", joten kotoilin jo ennen poikkeusolojen alkamista. Toisellakaan viikolla mulla ei poikkeuksellisesti ollut yhtään luentoa (kun se ainoa oli koronaan liittymättömistä syistä peruttu). Kävin silti tuon yhden viikon aikana jokaisena arkipäivänä yliopistolla syömässä edulliset opiskelijalounaat. Sen jälkeen yliopistolle ei ole ollutkaan asiaa, kuten ei myöskään sen ruokaloihin.

Yliopiston ravintolaan mulla meni kuukauden aikana 13 €.

Mulla menee tililtä suoraveloituksena kuukaudessa kolmeen eri paikkaan: Netflix, Spotify Premium sekä viiden dollarin kuukausilahjoitus Orphan Kitten Club -eläinsuojelujärjestölle. Lisäksi kävin yhtenä päivänä Tokmannilla ostelemassa ison kasan ihonhoitotuotteita ihan vaan, koska teki mieli. Näiden lisäksi en ostanut koko kuussa mitään ylimääräistä tai ainakaan mitään, mitä ei saa tavallisesta ruokakaupasta.

Palveluihin ja muihin tuotteisiin mulla meni kuukauden aikana yhteensä 47,97 €.

Pakollisia, toistuvia menoja mulla ei maaliskuussa juuri ollut. Mulla tulee sähkölasku neljä kertaa vuodessa, kotivakuutuksen maksan kerran vuodessa ja matkakortin lataan kahdesta kolmeen kertaa vuodessa. Mun äiti myös maksaa edelleen mun puhelinlaskun. Ainoa toistuva meno mulla maaliskuussa oli siis vuokra. Tämän summan lisään kokonaissummaan.


Mun tulot koostuvat kahdesta osasta: Kelan tuista ja palkkatuloista. Kelalta saan opintotuen täysmääräisenä sekä asumistukea myös täysmääräisenä eli 80% vuokrani suuruudesta. Vakityöstäni saan palkan kaksi kertaa kuussa, ja se vaihtelee aina kuukausittain tehtyjen tuntien mukaan. Maaliskuulle mahtui yksi hyvin pieni palkka ja yksi melko hyvä palkka. Lisäksi sain vielä kolmannesta paikasta pienen kertaluontoisen palkan, koska kirjoitan tarinoita kirkkomme lasten- ja nuortenlehteen. Kokonaisuudessaan maaliskuu oli tulojen kannalta oikein hyvä kuukausi, ja mun oli mahdollisuus laittaa hyvä summa säästöönkin.

MAALISKUUN MENOT YHTEENSÄ 676,89 €.
MAALISKUUN TULOT YHTEENSÄ 916,51 €.
RAHAA JÄÄNYT YLI 239,62 €.


Mua taas vähän jännitti nämä laskelmat, kun olin niin usein käynyt ruokaostoksilla. Kaiken kaikkiaan mä kuitenkin selviän vähällä, eikä tämän kuukauden aikana tullut ostettua ollenkaan esimerkiksi meikkejä tai vaatteita, en matkustellut tai käynyt leffassa tai Ikeassa. Tähän tyyliin mennään varmasti vielä toistaiseksi, on ihan lohdullista näin konkreettisesti nähdä, että vaikka poikkeusolojen takia tulot tippuvat, vähenevät myös menotkin. Samoin on myös ihana tietää, että vaikka palkat jäisivät kokonaan pois, selviäisin mä tuilla ja vain vähän säästöihin kajoamalla ihan hyvin jättämällä turhat ostelut pois, eikä tekisi tiukkaa. Ja taas korostan täysillä sitä, että olen todella onnekkaassa asemassa siinä, että mulla on superedullinen vuokra, ja mun äiti on valmis tukemaan mua vaikken sitä välttämättä aina tarvitsisikaan selvitäkseni. Olen myös onnellinen, että maaliskuulta jäi reilusti rahaa yli, koska huhti- ja toukokuun tilanne on todennäköisesti täysin toinen.

Muutenkin on hauska nähdä, miten poikkeusolot ovat vaikuttaneet mun kulutukseen. Yleensä Lidl on mun vakkarikauppa S-marketin ohella, sieltä saa tietyt tuotteet huomattavasti edullisemmin ja se on mun työmatkan varrella. Nyt kun työt ovat jääneet pois, niin ovat myös Lidl-visiitit! Maaliskuussa tuli myös enemmän käytyä pienemmissä Alepoissa ja K-marketeissa, aina kun ei jaksanut kävellä kauemmas isompaan kauppaan tai muuten vaan kävi ohikävellessä piipahtamassa ostoksilla.

Näitä katsauksia on tosi kiva tehdä aina välillä, ja neljäs osakin on varmasti tulossa joskus tulevaisuudessa. Jos tän myötä teille tuli mieleen jotain kysymyksiä tai muita juttuja, joita teitä kiinnostaisi tietää juuri mun rahankäyttöön liittyen, laittakaa ihmeessä kommenttia, niin vastailen niihin viimeistään sitten seuraavassa osassa.

Miten viime aikojen rajoitukset ovat vaikuttaneet teidän kulutukseen?

Kuvituksena vanhoja kämppäkuvia yli vuoden takaa, lähiaikoina saatte taas ajantasaista kämppäesittelyä!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Entä jos en olekaan se, joka luulin olevani?

Käytiin tässä yksi myöhäisilta ystäväni kanssa taas vaihteeksi syvällisiä keskusteluja. Päädyin puimaan ärtymystäni siitä, kun ihmiset kuin harrastuksenaan kritisoivat toisia. Tarkoitan siis ihmettelyä, että jollakulla on liikaa meikkiä tai hassut vaatteet, kommentteja tutun tai tuntemattoman painosta tai ruokavaliosta, kummastelua jonkun sisustuksesta tai musiikkimausta tai elämänvalinnoista. Sitä, että kommentoidaan kriittisesti jonkun ihmisen ulkonäköä tai arkisia ja kenen tahansa ulkopuolisen kannalta mitättömiä valintoja.

Seuraavalla hetkellä mulla putosi kivi mahaan, kun ystäväni kevyesti totesi mun harrastavan samaa, että kyllä mäkin osaan olla kriittinen muita ihmisiä kohtaan. Totuus iski vasten kasvoja ja syöksi mut itsetutkiskelun syvyyksiin.


Totta, mä olen suorasanainen ja äänekäs, etenkin lähimpieni kanssa, tapaan ajoittain ilmaista mielipiteitäni voimakkaasti ja mun suusta saattaa välillä livahtaa viattomia vitsejä, jotka jollekin toiselle ovat hyvän maun rajoilla. Mun Facebook-muistelopostauksessani totesinkin, että nuorempana olen ollut netissäkin vähän liian näsäviisas (ai kamala kun mä vihasin tuota sanaa silloin, ja nyt pikkuhiljaa ymmärrän, miten osuva se silti oli) ja jopa töykeä. Kuitenkin viime vuosina olen tietoisesti pyrkinyt eroon alun kaltaisesta kommentoinnista ja liiasta negatiivisuudesta, ymmärtää ihmisiä ja yksilöitä ja kaikkien erilaisuutta ja moninaisuutta ja tiedostaa, että mun on turha kommentoida ja murehtia asioita, jotka eivät vaikuta muhun eivätkä keneenkään muuhunkaan.


Siksi tuntui niin pahalta tajuta, että olen epäonnistunut. Että olen loukannut toisia ihmisiä niillä samoilla käytösmalleilla, jotka mua itseäni loukkaavat. Että olen ollut niin sokea tälle käytökselle, että vaikka tietenkin tiedän ystäväni olevan oikeassa, en silti saa päähäni esimerkkejä, milloin näin olen toiminut. Että tiedän, miten piikittelevä välillä saatan olla, mutten osaa keksiä sille vaihtoehtoa. Että jossain seurassa siitä piikittelevyydestä on tullut jopa automaatio, tapa jolla ehkä saattaa joskus saada naurut aikaiseksi mutta joka pitemmän päälle alkaa nakertaa.

En mä tietenkään tahallani ketään koskaan tahtoisi loukata. Mä olen sellainen ihminen, joka aina pyrkii olemaan toisille mukava, joka kaihtaa jokaista mahdollista riitaa ja konfliktia ja sen vuoksi helposti on mieluummin hiljaa kuin puolustaa itseään ja sanoo vastaan. Ja samalla toki toivon, että kaikki mitä sanon otettaisiin vastaan lämmöllä ja rakkaudella, niin kuin mä sen tarkoitan. Mutta vaikka itsekin tiedän, että toinen tarkoittaa pelkkää hyvää, kyllä se sattuu jos sisältö tai äänensävy välittävät mulle toista viestiä.


Muistan myös tarha- ja peruskouluajat, kun kaikki oli kilpailua ja kettuilua. Itse jäin aina alakynteen, ja opin että ollakseen cool pitää osata heittää vitsiä muiden kustannuksella. Koulumaailma oli osaltaan niin karu ja lapset osasivat oikeasti olla ilkeitä, mutta jotenkin tuo sama ajatusmalli on jäänyt mulla alitajuntaan ja se inhottaa mua ihan kauheasti. Iina Hyttinen kirjoittikin tästä viime päivinä hyvin, miten ainakin mun lapsuudessa lähtökohdat kaikkeen tuntui olevan negatiiviset tai vähintään kriittiset. Se on hakattu niin tiukasti mun mieleen, että tunnistan aina ne pilkalle ja ivalle oivalliset tilanteet, ja hämmästyn, kun joku osaa vastata lämmöllä, rakkaudella ja kehuilla.

Mä en halua olla enää sellainen. Mä olen niin kovasti yrittänyt olla olematta sellainen. Ja olen onnellinen, että tämä tuli puheeksi, jotta voin ja osaan kiinnittää asiaan entistä enemmän huomiota ja kehittää itseäni. Mä haluaisin olla se ihminen, jota ajatellessa ihmisille tulee mieleen sellaiset sanat kuin mukava, ystävällinen tai välittävä. En se, jonka reaktiota tai napautusta joutuisi jännittämään tai jonka seurassa pitäisi olla varautunut.


Mä olen iloinen tästä herätyksestä. Kukaan ei ole täydellinen, eikä minkään luonteenpiirteen suhteen tarvitsekaan olla täysin absoluuttinen. Mutta tässä yritän parantaa tapojani, yrittää entisestään lähestyä asioita ja ennen kaikkea toisia ihmisiä positiivisen kautta. Entistä enemmän kohdella toisia niin kuin itse tahtoisin itseäni kohdeltavan, tällä ajatuksella olen jo vuosia yrittänyt edetä. Ehkä seuraavaksi voisi sitten taas yrittää opetella avaamaan suunsa kun jokin harmittaa ja puolustamaan itseään pelkän nieleskelyn sijaan. Tavallaan hassua ajatella, miten mussa on nämä kaksi hyvin vastakkaista luonteenpiirrettä, jotka ilmenevät eri yhteyksissä ja eri seurassa. Ehkä se on sitä kultaisen keskitien hakemista.

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 26. maaliskuuta 2020

Karanteenin luottoasu ja paluu metsään


Mä oon pari viime yötä ollut kotikotona äidin luona. Mulla oli eilen etäpianotunti, ja äidin luona mulla on ainoa mahdollisuus päästä pianon ääreen tällä hetkellä. Muutenkin nyt kun kökötellään kaikki päivät sisällä, on pieni maisemanvaihdos muutenkin ollut ihan tervetullut. Täällä on saanut ravata useamman huoneen väliä, vaihtaa paikkaa keittiön pöydän äärestä sohvalle ja takaisin ja hikoilla selfieitä ottaessa aurinkoa vasten. Tätä kirjoittaessani kello on kuusi iltapäivällä, mulla on edelleen pyjama päällä ja aamutossut jalassa, eikä se edes vaivaa mua niin kuin kotona ehkä tekisi!


Tästä ihan mahtava aasinsilta tän postauksen väljään aiheeseen, koska nimittäin kotona mä en jaksa makoilla koko päivää yöpuvussa tai edes verkkareissa joka päivä, vaikken minnekään olisikaan lähdössä. Viime viikolla mulla pari päivää olikin tarpeeksi verkkareilua. Kaivoin kaapista mun lempparikesähousut, pitkät ja ohuet ja rennot, jotka toimivat viileilläkin keleillä vallan mainiosti sukkisten kanssa. Ne ovat ihan yhtä rennot päällä kuin ne verkkaritkin, mutta joiden kanssa tulee ehkä vähän huolitellumpi olo. Kaveriksi vielä rento arkipaita, ja heti tulee ryhdistäytyneempi olo.

Eilen sitten käytiin karanteenin piristykseksi rakkaan ystäväni kanssa metsälenkillä (turvavälistä huolehtien), ja napattiin siinä samalla muutamat kuvat juuri tämän samaisen asun kanssa. Ei olla pitkään aikaan oltukaan kuvailemassa, ja oon taas niin innoissani näistä kuvista! Viime aikoina tuntuu, että on ihan liikaa tullut postailtua pelkkiä kännykkäkuvia tai sitten kaiveltua vanhoja arkistoja, eikä talvella otetuissa kuvissa muutenkaan ole sitä samaa fiilistä. Näistä lähimetsässä otetuista kuvista puolestani innostuin ihan täysillä. Edellisistä kuvauksista tuolla samassa paikassa olikin jo ihan liian pitkä aika, kesällä kyllä pitää ottaa taas uusiksi!


Housut aiemmin täällä, samankaltaiset täällä
Paita aiemmin täällä

Oon mä tässä kotoillessa ollut tuon lenkin lisäksikin ihan kohtuullisen ahkera. On ollut etäluentoa, -laulutuntia ja -pianotuntia. Olen käsitellyt kandiaineistoa ja treenannut soittamista. Olen myös jatkanut jälleen yhtä ikuisuusprojektia, ja käynyt urakalla läpi koneen kuvia, poistellut turhia ja ennen kaikkea valikoinut kehitettäväksi lähteviä. Mä olen viimeksi kehittänyt valokuvia melkein kolme vuotta sitten, joten nyt onkin jo todella korkea aika! Kolmen vuoden aikana mun elämään on tullut  paljon uusia rakkaita ihmisiä, ja mun kodin valokuvaseinäkin kaipaa jo kipeästi päivitystä. Ehkä mä nyt saan tänkin projektin pian valmisteltua kun vauhtiin pääsen, että pääsen kohta taas hypistelemään ihania kuvia ja muistelemaan kaikkia ihania hetkiä kaikkien ihanien rakkaiden kanssa. Mulla vaan tällaiset projektit venähtävät, mä tahtoisin aina saada hommat kerralla tehtyä, ja kun se ei onnistu, ei mun tule edes aloitettua. Sama on nyt vähän tuon kandinkin kanssa, sitä kun ei kerralla raapaista kasaan, niin koko työmaa tuntuu vaan liian valtavalta!

Meneekö teillä karanteenipäivät verkkareissa ja yökkäreissä?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Poikkeuspäiviä & linkkaa blogisi!

Siis vitsi miten ihanan rento, aurinkoinen viikonloppu takana! Viime päivinä on (eilisen lumisateesta huolimatta) tuntunut ihan keväältä, parasta. Maanantaina mulla oli viimeinen työpäivä toistaiseksi, ja pari seuraavaa päivää pysyttelinkin kiltisti ihan vaan kotona. Torstaina oli kuitenkin pakko saada jo vähän raitista ilmaa ja päästä näkemään se kuuluisa aurinko, ja lähdin puolenpäivän aikaan reippaana kävelylle. Nautin täysin siemauksin lämpimästä kevätilmasta ja kirkkaasta auringosta, kuuntelin podcasteja ja höpöttelin kaverin kanssa tunnin videopuhelun. Lopulta olin ulkona kaksi tuntia, en kovin pitkää lenkkiä edes tehnyt, kävelin vaan kaikessa rauhassa ja piipahdin matkalla kaupassa. Oli ihan parasta, ja kotiinpalattua oli just täydellisen väsynyt, että sitten jaksoikin vaan maata. Toki illalla aloin taas kaivata tuota ihanaa ulkoilmaa sen verran, että tein vielä pienen iltakävelyn pimeässä. 

Perjantaina kävin pienellä kauppareissulla ja eilen äidin luona syömässä, mutta muuten olen ollut taas ihan kiltisti sisätiloissa. Tämä on myös suunnitelma tuleville päiville: pari isompaa kauppareissua viikkoon ja ihania aurinkoisia kävelylenkkejä, mutta muuten kotona oleskelua ja ulkonakin turvavälin huomioimista. Ensi viikolla, kuten varmaan joka viikko tästä lähin, aion myös viettää pari yötä äidin luona. Mun soittotunnit ovat kaikki tulevat viikot etänä, ja äidin luona mulla on ainoa pääsy pianon ääreen. Lisäksi onhan se nyt parasta, että jos kerta pitää eristäytyä, niin ainakin on useampi huone siihen, ikkunat joista näkyy muutakin kuin vastapäiset seinät, ja isot metsät heti oven ulkopuolella, jonne voi rauhassa mennä samoilemaan ilman pelkoa ruuhkasta.


Muutenkin tämä etäily on lähtenyt mulla oikeastaan ihan hyvin käyntiin. Mä olen herännyt viimeistään kymmeneltä joka aamu, mulle siis oikeasti ihan täydellisesti ihanan aikaisin. Olen syönyt kunnon aamupalan joka aamu, jonka turvin olen jaksanut pitkälle päivää. Opiskeluun olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa, mutta mun kandin työstäminen on ehdottomasti edinnyt ihan sikana viime päivinä. Telkkaria on kyllä katsottu, teidän vinkin myötä katsoin eilen ekan jakson The Good Doctoria (ja varmasti tulen katsomaan lisääkin), tänään ollaan katsottu Poirotia ja Remppaa vai muuttoa, vihdoinkin telkkarista näytetään Kanada-versiota ainaisen (tylsemmän) jenkkiversion sijaan! Niin ja huomaahan tämän lisääntyneen vapaa-ajan myös siinä, että nyt on jo toinen viikko putkeen kolmen postauksen viikkotahdilla. Tämähän kyllä varmasti johtuu karantenisoinnin sijaan ennemmin juuri vähentyneestä koulustressistä ja ylipäätään vauhtiin pääsemisestä. Tämä on kyllä sellainen tahti, jota haluaisin yrittää ylläpitää. Selailin taas tänään vaihteeksi mun postauksia muutaman vuoden takaa, ja jotain niin ihanaa fiilistä niissä on, enemmän rentoa arkikuulumisrupattelua, ja kesäpostausten kesäkuvien kesäfiilis, kohta on kesä!

Haha, tämä alkaa vähän jo riistäytyä käsistä. Mä taidan tästä seuraavaksi ryhtyä tiskaamaan ja kuuntelemaan podeja, väsäämään iltapalaa ja vaihtamaan tulppaanien veden. Jep, vihdoinkin antauduin keväälle ja ostin vuoden ekat tulppaanit! Ja ne ovat niin ihanat, ostin illalla ihan pienessä nupussa, ja aamulla ne olivat auenneet ja puhjenneet niin kauniiseen kukkaan. Tulevat päivät ja viikot tulevat olemaan täynnä opiskelua ja aamupalaleipiä koskenlaskijalla ja kananmunalla, pitkiä videopuheluita kavereiden kanssa, musisointia ja kävelylenkkejä, Netflixiä ja siivousta. Jotta tämän poikkeustilan takia ei hajoa pää, aion ottaa tästä kaiken irti ja keskittyä kotoilun positiivisiin puoliin, luonnollisesti vastuullisuudesta ja turvallisuudesta tinkimättä. Ehkä suurimmaksi haasteeksi saattaa muodostua se, että saisin päivässä opiskeltua enemmänkin kuin sen puoli tuntia ja oikeasti etenisin hommissani aikataulussa ilman järjetöntä stressiä, haha.

Ja hei, tässä kun on aikaa nyt myös paneutua siihen blogien lukemiseen, kaipaisin ihan niitä uusia tuttavuuksia ja vanhoja unohtuneita! Mun mielestä nykyään on myös ihan hirveän vaikeaa löytää blogeja, ja iso osa muutama vuosi sitten aktiivisina olleista on jo lopettanut. Välillä myös tekisi mieli lukea enemmän ihan tällaisia perusharrastelijablogeja eikä pelkästään niitä isoja ammattiblogeja. Eli linkkaa alas blogisi jos sulla on sellainen, ihan mihin teemaan liittyvä! Lupaan tulla kurkkaamaan ja heittelemään kommentteja ♡

Mites teidän poikkeusviikkonne on sujunut?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

perjantai 20. maaliskuuta 2020

NETFLIXIN PARHAAT

Edellinen sarjalempparipostaukseni täällä


Jos joskus voi puhua ikuisuuspostauksesta, niin nyt. Mulla on tämä postaus ollut mielen sopukoiden pohjassa ollut to do -listalla valehtelematta varmaan viisi vuotta, siitä asti kun nämä Netflix-suosikkipostaukset olivat pinnalla. Nyt lopulta totesin meidän kaikkien kotonalagailuajan massiivisesti lisäännyttyän, että now or never. Tähän olen siis koonnut kaikki mun lempparisarjat, joita Netflixistä katson, sekä muutamat ihan jees sarjat, joita olen ainakin aloitellut. Ootte varmaan nämä kaikki jo katsoneet läpi, en mä niin poikkeuksellinen sarjavinkkeineni ole. Ehkä voidaan yhdessä sitten hehkuttaa näitä ihania sarjoja!


Frendit

Siis pakkohan tämä lista on avata tällä. Mulla itse asiassa on kaikki kaudet myös DVD:llä, kun keräsin ne itselleni joskus 6 vuotta sitten ennen omaa Netflix-aikakauttani (ja jopa ennen, kuin Frendit edes tulivat kokonaisuudessaan Netflixiin, voitteko kuvitella aikaa, jolloin Frendejä ei ole ollut Netflixissä?). Ei tätä varmaan tarvitse perustella enempää. Sarja, jonka on katsonut läpi useammin kuin pystyy muistamaan. Sarja, jota katsoessa pystyy ärsyttämään kaveria lausumalla jokaisen repliikin puoli sekuntia etuajassa. Sarja, joka on legenda ihan omassa sarjassaan. Eipä mulla muuta tähän ole lisättävääkään, Frendit vaan on.

Ensisilmäyksellä (eli HIMYM)

Omalla tavallaan niin nerokas ja hauska ja hieno. Tää sarja saa mulla superbonuspisteet jatkuvuudesta ja yhteneväisyydestä. Vielä en ole kauhean montaa kertaa läpi katsonut, mutta vielä ehtii.


Moderni perhe

Siis tää on todellinen hyvän mielen sarja. Just sellainen sarja, jota tämä maailma kaipaa. Tätä katsoessa on niin ihana ajatella, että kaikki on oikeasti hyvin, että vaikka jakson aikana tapahtuisi mitä, lopuksi kaikki on hyvin. Tästä puuttuu lähes kokonaan kaikki ärsyttävät isot ihmissuhdedraamat, ja sarjaa katsoessa päädyn aina nauramaan ääneen. Siksi todellinen hyvän mielen sarja. Maailman suurin miinus vaan siitä, että yhdestoista ja viimeinen kausi ei ole vielä edes ilmestynyt kokonaisuudessaan, kymppikausi ei ole vielä tullut Netflixiin, ja kaiken lisäksi Netflix on mennyt poistamaan ensimmäiset neljä kautta. Nyyh.

Full House

Aloin katsoa tätä viime syksynä, ja rakastuin ihan täysin. Tätä on esitetty vuosina 1987-1995, eli se on ehtinyt jo loppua ennen mun syntymää. Silti sen raffista kasari-ysäritunnelmasta tulee mulle niin nostalgiset fiilikset, joihin on ihana sukeltaa. Tätä katsoessa myös tulee aina niin läpeensä onnellinen olo, etten kestä. Lisäksi musta tällainen perhesarja on ihan mahtava, jossa myös lapsihahmot ovat oikeasti keskiössä ja tasa-arvoisessa asemassa aikuispäähenkilöiden kanssa. 

Full Housesta on myös tehty vuonna 2016 alkanut spin off Fuller House, jossa esiintyy suurin osa alkuperäisen sarjan hahmoista ja näyttelijöistä. Samalle tasolle se ei tietenkään alkuperäisen kanssa yllä, mutta varsinkin sarjan edetessä rakastuin tähänkin. Fuller House on Netflix Original, ja viidennen eli viimeisen kauden toinen puolisko ilmestynee tässä lähiaikoina. Sitä odotellessa aloitinkin emosarjan toisen kierroksen.


Valehtelevat viettelijät (eli Pretty Little Liars)

Siirrytään komedioista draamaan. Aloin katsoa tätä ihan puoliläpällä neljä vuotta sitten, ja jäin saman tien koukkuun. Joo, tämä sarja on vähän teini ja tosi monimutkainen ja jopa kaukaa haettu, mutta samalla niin koukuttava ja tuottaa ihan omanlaisensa fiiliksen. Mä ahmin tätä aikanani ihan hurjalla syötöllä, ja sitten illalla pimeässä kodissa nukkumaanmennessä mua aina alkoi pelottaa, haha. Kolmatta kertaa olen jo tätä aloitellut alusta, ja tämän sarjan juonikuviot ovat kyllä kieltämättä välillä sen verran mielenkiintoisia, että useampi katselukerta on täysin perusteltuja, että pääsee oikeasti kärryille siitä, mitä onkaan tapahtunut. Suosittelen vahvasti antamaan tälle mahdollisuuden. Tämä onkin loppulistalta ainoa, jonka olen katsonut kokonaan läpi, seuraavat ovat jääneet toistaiseksi kesken syystä tai toisesta.

Riverdale

Ekan kauden ahmin muutamassa päivässä pari vuotta sitten, sen jälkeen vauhti on jämähtänyt sen verran, että olen edelleenkin kakkoskaudessa. Monet ovat puhuneet sarjan laadun epätasaisuudesta, mutta mulla välillä käy näin, että innostun jostain sarjasta ihan täysin ja sitten unohdan sen määräämättömän pitkäksi ajaksi. Kyllä mä tän pariin vielä palaan.

You

Tämän kanssa sama, yhdessä viikonlopussa katsottiin eka kausi loppuun, tokaa kautta aloittelin, mutta palasin sitten komedian pariin. En oikein tiedä mitä tästä ajatella, tää on ehdottomasti koukuttava mutta niin kiero ja ajoittain superällö. Mun on muutenkin tosi vaikea missään asettua pahisten puolelle, joka mulla muodostui ongelmaksi myös Breaking Badin kanssa (jonka ekan kauden katsoin Lontoossa ollessani ja jonka tahtoisin kyllä vielä joskus katsoa loppuun). Joku päivä mä kyllä vielä palaan tämänkin pariin.

13 syytä (eli 13 Reasons Why)

Tän sarjan kanssa mulla on käynyt aika lailla samalla tavalla. Katsoin ekan kauden Lontoossa asuessani: metromatkat olivat pitkiä ja netittömiä, ja tän sarjan pystyi Netflixissä lataamaan offline-tilassa katsottavaksi, joten tästä tuli mun metrovakkari. Myöhemmin jo kotiin palattuani ilmestyi toinen kausi, enkä vain ole saanut siitäkään katsottua muutamaa jaksoa enempää. Oon selkeästi huono muuten vaan katsomaan synkkiä sarjoja, vaikka ne mua kiinnostaisivatkin. Toistan taas itseäni, mutta someday!


Mitä sarjoja te tykkäätte katsoa? Mulla olisi listalla Netflixin ulkopuolelta vielä ainakin Rillit huurussa (tarkoitus olisi saada kaverilta DVD:t lainaan) ja HBO Nordicilta The Act (koska Patricia Arquette!) ja Chernobyl, jos sen joskus itselleni vielä lataan. Mullahan on myös Viaplay ja CMore käytössäni, mutta en mä osaa niitä selailla kun Netflix tuntuu niin omalta. Ja mä oon muutenkin sellainen tyyppi, joka ihan mielellään katsoo niitä samoja, hyväksi havaittuja sarjoja aina uudestaan läpi. Mutta ehdottomasti jos on hyviä vinkkejä etenkin komediasarjojen suhteen tarjota, niin vinkatkaa ihmeessä! Ja voidaan muutenkin heitellä ideoita hyvistä sarjoista, että saadaan kaikki tekemistä karanteenisimulaatioihimme. Ja muistakaa kurkata tuo edellinen sarjalistaukseni, kaikkia oon itse katsonut DVD:ltä mutta esim. House löytyy nykyään Viaplaysta!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

tiistai 17. maaliskuuta 2020

10 vuotta Facebookissa - mistä päivittelin vuonna 2010?

Noin vuosi sitten bongasin Saijiksen ihan mahtavan postauksen, jossa hän kaivoi esiin vanhoja Facebookin tilapäivityksiään. Tuota lukiessani mä tiesin, että tahdon toteuttaa postauksen samalla idealla. Mä liityin Facebookiin 12-vuotiaana (kahdeksan kuukautta alaikäisenä!), kolmanneksi viimeisenä mun luokkalaisista. Vuonna 2010 Facebook oli muutenkin hyvin eri paikka, ja sinne tuli päivittäin päiviteltyä kaikenlaisia asioita. Totesinkin jo tuolloin vuosi sitten, että tämän postauksen haluan säästää mun Facebookin 10-vuotispäivälle, joka joskus myöhemmin keväällä olisi tulossa. 

Ja viime viikolla se päivä ihan puolivahingossa sitten saapuikin: mä olen ollut 10 vuotta Facebookissa (tai niin kuin tuolloin sanottiin, feississä). Sen kunniaksi kaivankin noilta aktiivisimmilta alkuvuosilta muutamat mielenkiintoisimmat ja geneerisimmät tilapäivitykset ja reagoin niihin tässä! Mun oli tarkoitus tämä postaus julkaista jo tuolloin merkkipäivänä, mutta tässä nyt sattuneesta syystä pari edellistä postausta kiilasivat edelle. Mutta, ootteko valmiita nostalgiavyöryyn ja hienoiseen myötähäpeään? Mä en tiedä, oonko. Tässä valikoidut tilapäivitykset vuosilta 2010-2011, maustettuna ensimmäisen vuoden valikoiduilla profiilikuvia (koska sekin piti päivittää usein).



hmm...

Tämä oli ensimmäinen tilapäivitykseni heti tilin luomiseni jälkeen. Facebook oli hämmentävä paikka!

FORKS ON OIKEEST OLEMASSA!!! *(ja linkki Forksin kaupungin Wikipedia-sivuun)*

Pienen Twilight-fanin viikon kohokohta.

njam....

Tämä saattoi liittyä aiemmin samana päivänä julkaistuun päivitykseen siitä, että olin menossa kasvohoitoon. Mutta kuka kuvailee kasvohoitoa sanalla njam? Sanna 12v, get it together.

LIIAN KUUMA!!!! tänne läkähtyy ku ilta-aurinko paistaa ikkunoista sisää ja mittari näyttää kolmeaviittä. Ja House on niii epärealistinen, mut silti pakko kattoo :PPP

Tämä oli pakko ottaa mukaan ihan vaan sen takia, että olen viime aikoina tapittanut Housea taas urakalla, pakko kattoo!!

Has no one told you she's not breathing, hello...

Tää oli mun erikoisuus, irralliset biisinlyriikat ilman mitään kontekstia tai yhteyttä todelliseen elämään. Varsinkin tällaiset synkemmät katkelmat varmaan vaikuttivat semisti huolestuttavilta. Ei hätää ihmiset, fiilistelen vaan hyvää musaa!


lähtee mökille kolmex yöks ilman konetta

Omg apua, selviix ees hengis?

huoh... *kommenteissa: "väsytti..."*

Some things never change.

Tykkää tilastani niin kirjoitan nimesi penaalini. Laita  jos haluat sydämmen perään :):)) kerro myös jos haluat itsesi mainittavan matikan vihkoni kannessa =)=)))

Tämän tyylisiä julkaisuja oli tyyliin kolme kahden päivän sisällä.

50 sivuu luettavana bilsan kokeeseen, mieluumin nukkuis... 

I feel you sis.

jee! Kännykä
llä feissis! 

Huomatkaa rivinvaihto. Tää oli kyllä elämänmullistava hetki mulle, enää ei tarvinnut odottaa, että pääsi kotiin koneen äärelle vaan voi datailla ihan koko päivän!


ruoka o hyvää :)

Niin o :)<3

mua väsyttää :P ja kaikkii kiinnosti (; 

Todennäköisesti.

mu wilma lagii... taiku siel näkyy ne merkinnät, mut ei niit huomautuksii ja nään et sinne on tullu hissan koenumerot mut en nää minkä oon saanu!! argh

Vitsi miten siistiä olis, jos pääsis vielä näkemään kaikki vanhat Wilma-merkinnät!

hienoa isabella holm :D taas kerran ;) 

Salkkarit taisivat mennä tunteisiin. Ja mikä on tää juttu noiden silmäniskuhymiöiden kanssa?

Maani: Slovenia
Olenko käynyt siellä?: oon
Kuinka monta kertaa?: emt... yli 5, ehk 10? entiä :D
Aijotko käydä siellä koskaan?: jjuu vrm :)
Voitko asua siellä?: kkai... ? :)
kommentoi ''█'' niin annan sinulle maan:D

Hämmentävää tässä oli se, etten koskaan ole käynyt Sloveniassa. Oonko kopsannut suoraan kaverilta ja unohtanut vaihtaa omat vastaukseni? Emme ehkä saa koskaan tietää.


Pakko sanoa, että tämän postauksen kokoaminen otti vähän sydämestä. Ensinnäkin, minä (mun kavereiden mukana) olin aktiivinen tuolloin alkuvuosina. Siis aktiivinen. Mulla taisi mennä tunti selatessani vain tuon ensimmäisen vuoden läpi Facebook-seinälläni. Itse päivittelin lähes joka päivä jonkinlaisia tilapäivityksiä (erittäin laadukkaita, kuten edellä näkee). Siihen päälle kaikki kavereiden mun seinällä julkaisemat kirjoitukset ja jatkuvat kiertopostaukset, joihin tägäiltiin kavereita. Kamaa oli siis paljon!

Ehkä enemmän mua kuitenki häiritsi mun oma nettikäyttäytymiseni. 12-vuotias Sanna oli Facebookissa vielä ihan lapsi, ja se kyllä näkyi. Näsäviisastelin kommenteissa enkä muutenkaan ollut aina kaikista kohteliain somekäyttäjä. Sainkin tästä paljon vastakommenttia koululaisiltani, ja mun kaverit varmasti muistavat tämän edelleen, itse en vain silloin tätä tajunnut. Onneksi kymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon muutosta, ja uskon osaavani käyttäytyä kunnioittavammin muita kohtaan somessa kirjoitellessani. Ja onneksi heti jo vuoteen 2012 päästessä (jolloin olin jo 14-vuotias kasiluokkalainen) alkoi sisältö muuttua huomattavasti siedettävämmäksi!

Olipa kyllä aika pläjäys! Tätä oli kaikesta huolimatta kyllä tosi hauska tehdä, ja ehkä tälle voisi joskus jonkinlaisen jatko-osankin väsätä. Tällä viikolla onkin tulossa vielä toinen samantyylinen postaus, nimittäin näiden kuvien innoittamana! Muutenkin mulla on iso kasa postauksia suunnitelmissa lähiaikoina toteutettavaksi, kun kandia työstäessä ja muiden kurssien loputtua nyt hennoo blogillekin käyttää aikaa. Ainakin kämppäpostauksia olisi tarkoitus julkaista ihan liian pitkän tauon jälkeen! Laittakaa ihmeessä myös postaustoiveita tulemaan, jos teillä sellaisia on, olisi ihan mahtava niitäkin toteutella ja kuulla, millainen sisältö teitä kiinnostaisi.

Milloin te liityitte Facebookiin? Ootteko uskaltaneet käydä selailemassa vanhoja julkaisuja?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Keskitytään positiiviseen - viikon plussat

Kyllästyttääkö teitäkin pirujen maalaileminen seinille, jatkuvat uhkakuvat ja kauhistelut sukupuuton pelossa? Nyt jos koskaan on aika miettiä kaikkia niitä ihania arkisia asioita elämässä. Tässä ihania lemppariasioita kuluneelta viikolta, mulla on ollut paljon ilonaiheita! ♥️


♡ Nightwishin koko tuotanto palasi vihdoin takaisin Spotifyhin - mä olen itkenyt mun kaikkien aikojen lempialbumini Oncen perään juhannuksesta saakka!

♡ Tää järjettömän upea auringonpaiste. Talvettomasta talvesta huolimatta ehkä maaliskuun puolessavälissä saa jo olla kevätfiiliksissä! Pitääkin käydä ostamassa keltaisia tulppaaneja kotia piristämään.

♡ Vaikka mulla ei koko viikkona ollut ainuttakaan luentoa, vietin silti jokaisena arkipäivänä aikaa yliopistolla ja näin rakkaita ystäviäni vielä enemmän kuin tavallisesti!

♡ Maanantain huippukivaa päivää hehkutin jo täällä, nimittäin superhauskoja pikkujouluja pakopelien ja herkkuruoan parissa. Siitä innostuneena ruvettiin heti suunnittelemaan kavereiden kanssa samanlaista päivää loppukeväälle, kun saadaan vihdoinkin lukuvuoden uurastukset pakettiin.


♡ Aikaiset aamut. Oon tällä viikolla herännyt kahtena aamuna jo ennen yhdeksää ja kerran puoli kymmeneltä. Mut ja etenkin mun viime aikojen unirytmin tuntien tuo on mulle todella saavutus, ja niin ihanaa! Kirkkaaseen päivänvaloon on kyllä ollut hyvä herätä. 

♡ Muutenkin superhyvin nukutut yöt ja superihanat rennot aamut.

♡ Iso kasa juuri täydellisen kypsiä avokadoja. Tällä viikolla ollaan syöty avokadoleipiä, avokadopastaa, tortillaa ja guacamolea. Nom.

♡ Kolme julkaistua postausta yhden viikon aikana! Ja varastossa ja ideoissa vaikka kuinka monta lisää, Insta-seuraajat ainakin tietävät pari hauskaa tiedossa olevaa postausta.


♡ Kaiken kaaoksen keskellä syntynyt tunne siitä, että me ollaan koko maailma yhtä.

♡ Vika tentti ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen.

♡ Hieman taas edennyt kandiprojekti - nyt ehkä jopa tiedän aiheeni!

♡ Raikastettu ulkoasu. Edellinen banneri ei ehtinyt montaa kuukautta ollakaan, päätin mä eilen jälleen hetken mielijohteesta lähteä kehittelemään jotain syksyisen kokonaisuuden tilalle. Sain myös idean kirjoittaa itse blogin nimen tuohon banneriin. Oli vaan niin vaikea saada kahdesta sanasta kivan näköisiä ja vielä niin, että ne olisivat keskenään sopineet yhteen, että päädyin tähän kompromissiin. Tällä hetkellä kyllä tykkään tästä uudesta ilmeestä, mutta saa nähdä, milloin uudistuskriisi taas iskee!


Taistellaan ikävyyttä vastaan oikein urakalla. Kommentoi alas tai jaa vaikka Instagramissa joku positiivinen asia tältä viikolta vai muuten viime ajoilta, ihan mikä tahansa! Keskitytään positiiviseen, kaikkeen ihanaan ja kivaan ja meitä ilahduttavaan ♥️

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 12. maaliskuuta 2020

Korona rajoittaa matkustamista ja tapahtumia - saako tervettä ärsyttää?

En olisi kuvitellut, että päädyn tästä isosta K:sta tänne kirjoittamaan, mutta nyt koitti sekin päivä. Viime viikot ja kuukaudet olen itse ollut aika rauhallisin mielin koko koronan suhteen - joo, kyseessä on todellinen uhka maailmalla, mutta itse tauti on vain harvalle vakava eikä Suomessa todettuja tapauksia ollut kuin muutama. Keskityin informaatiotulvassa siihen, ettei paniikkiin ole syytä, että kausi-influenssa tai noro olisivat selkeästi huolestuttavampia tai jopa tappavampia sairauksia, ja että jos jotain kautta kaikesta huolimatta itse tämän viruksen myötä sairastuisinkin, tarkottaisi se mulla yli 80 % todennäköisyydellä lähinnä ehkä tavallista ilkeämpää flunssaa. Suomen kokoisessa maassa tuntui kauhean epätodennäköiseltä saada tartunta tai oireettomana levittää virusta, kun sairastuneita oli vain kourallinen.


Viimeisen vuorokauden aikana koko homma on kääntynyt päälaelleen. Mun suhtautuminen itse sairastumisen suhteen ei ole juurikaan muuttunut, mutta viruksen ja sen aiheuttamien varotoimien seuraukset ovat iskeneet omaankin elämään. Ensin koronasta julistettiin pandemia, sitten Trump kielsi matkustamisen Yhdysvaltoihin Schengen-maista muttei Britanniasta koska eihän siihen olisi varaa. Tänään kaikkea matkustamista on kehotettu välttämään ja suuret yleisötapahtumat kehotettu perumaan. Kiva.

Mulla on takana kiireinen kevät (ja koko lukuvuosi), joka huipentuu seuraavien viikkojen kandirupeamaan. Mulla oli selkeä aikataulu ja tietyt välipyykit, jotka motivoivat mua pysymään aikataulussa. Ensi viikolle meillä on varattuna Tukholman-risteily, hetken hengähdys ennen kolmen viikon ankaraa kandispurttia. Ensimmäinen versio tutkielmasta on tarkoitus saada valmiiksi ja esittelykuntoon 7.4. mennessä, sopivasti ennen samalla viikolla vihdoinkin koittavaa pääsiäistä. Pääsiäispyhät viettäisin tuttuun tapaan leirillä, jolloin nauttisin muutaman päivän irtiotosta kaikista koulupaineista ja vain iloitsisin vuoden suurimmasta juhlasta. Huhtikuun loppupuolisko olisikin sitten vielä omistettu kandin viimeistelyyn, ja kuun loppuun mennessä koko kandivaiheen opinnot olisi ollut tarkoitus saada pakettiin, jotta vapuksi olisin saanut vapain mielin lähteä viikon matkalle Kreikkaan ja siellä juhlistaa purkkiin saatettua suoritusta. Kreikan jälkeen mulla olisikin sitten suoraan alkanut kesätyöt, joiden parissa olisin viettänyt seuraavat neljä kuukautta, kiireisenä mutta ainakin ennakkoon ainakin noiden kahden viikon pätkän verran lomailleena ja rentoutuneena.

Tänään tuo kaikki meni kaivosta alas. Kreikan matka peruttiin, pääsiäisleiri peruttiin. Päivän mittaan olen päivitellyt Viking Linen sivuja lisäohjeistusten toivossa, ainakaan toistaiseksi sellaista saamatta. Pahalta näyttää senkin kannalta. 


Mä ymmärrän nämä varotoimet ja miksi niitä tehdään, ja olen täysin niiden puolella. Musta on hienoa, että näin suuriin toimiin ryhdytään, ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että mieluummin ollaan liian varovaisia, kuin puolihuolimattomuuden takia annettaisiin taudin levitä hallitsemattomiin mittakaavoihin ja uhrattaisiin ihmishenkiä. Mä tiedostan, että vaikka mulle sairastuminen tuskin olisi vakava asia, jollekin toiselle kysymys on ihan toisenlainen. 

Silti ärsyttää ihan suunnattomasti, kun kaikki ne kivoimmat jutut, joita olen koko talven odottanut ja jotka ovat mua motivoineet opiskelujen suhteen kaatuvat täysin kenestäkään riippumattoman syyn seurauksena. Vaikka suuressa mittakaavassa nämä ovatkin pieniä takapakkeja. Vaikka ymmärrän niiden takana olevat syyt ja olen niiden kannalla. Vaikka monen mielestä olenkin itsekäs tässä itsesäälissäni. Silti ärsyttää.

Ja kyllä mä olen sitä mieltä, että mulla on oikeus ärsyyntyä ja harmistua, jos matka, jota olen viikkokaupalla niin innoissani odottanut, josta olisi hyvin mahdollisesti tullut yksi elämäni kivoimmista matkoista, peruuntuu. Samoin pääsiäisleirin suhteen, mä olen odottanut pääsiäistä viime pääsiäisestä asti ja tuo leiri on mulle yksi vuoden kohokohdista. Matkoja tulee lisää ja leirejä myös, mutta just nyt se ei ihan hirveästi mua ilahduta.


Mun pitäisi tänään lukea ahkerasti vielä huomiseen (kandiopintojen viimeiseen) tenttiin, mutta jostain syystä ei just nyt hirveästi nappaa. Sen sijaan kirjoitin tämän tekstin, ja tein vankan suunnitelman seuraavaksi lähteä kauppaan ostamaan suklaata ja leipomoon ostamaan pullaa (jos olisi Arnolds jossain matkan varrella niin hasselpähkinädonitsi tekisi kyllä terää, ehkä huomenna sitten). Sitten katson muutaman jakson Housea ja ehkä laitan ruoaksi ranskalaisia. Illalla sitten ehkä vielä jaksan sokeriövereiden voimalla kertailla.

Ja vaikka itsesäälissä vellominen on kieltämättä yksi mun lempiajanvietteistäni, on mun pakko myöntää, että tämän tekstin kirjoittaminen ja teidän kanssa yhdessä harmistelu Instagramin yksityisviestien kautta jo helpotti huomattavasti. Ärsyttääää, mutta onneksi matkoja tulee lisää ja leirejä tulee lisää, kivoja asioita tulee lisää ja tämä poikkeustila on onneksi vain hetkellistä. 

Jakakaa ihmeessä kommentteihin, miten korona on teidän elämäänne vaikuttanut, ja surkutellaan yhdessä. Niin ja peskää käsiä, älkää aivastako käsiinne, pysykää turvassa ♥️

Elli ehti jo tänään kirjoittaa aiheesta vähän eri näkökulmasta. Paljon oli kuitenkin samoja ajatuksia kuin mullakin, suosittelen lukaisemaan!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 9. maaliskuuta 2020

18 viimeisintä


Mun oli tarkoitus muutenkin tulla kirjoittelemaan teille tänään viime päivien kohokohdista ja vastoinkäymisistä. Nyt kuitenkin kun bongasin tämän Sara Ticklen haastepostauksen, totesin sen olevan mahtava vaihtoehto tämän postauksen toteuttamiseen! Tässä siis - hieman tuunattuna - mun viimeisin...


TV-sarja: House on saanut mut koukkuunsa jälleen. Tätä sarjaa olen katsonut telkkarista suorana silloin, kun se tuli. Ehkä kolme vuotta (hups) sitten aloin katsomaan sarjaa läpi kaveriltani lainaamilta DVD:iltä. Vähän on ollut taukoa välissä, mutta nyt olen taas päässyt tukevasti laivan kyytiin. Ihan mahtava sarja, niin nerokas ja hauska!

Ruoka: Vietettiin tänään työporukan pikkujouluja, ja olen niin täynnä meidän upeasta dinneristä, että maha tuntuu repeävän ihan minä hetkenä hyvänsä. Erityisesti mieleen jäi alkuruoan lohiceviche, nam!

Uni: Mulla on lähtökohtaisesti todella mielenkiintoisia unia. Usein näen unta raskaudesta tai vauvoista, mutta muutama yö sitten olin puolestaan menossa gynekologin vastaanotolle! Mukana unessa oli myös yksi rakas ystäväni, jonka kanssa harmiksi nähdään tosi harvoin nykyään.

Moka: Lauantaina töihin kävellessä kännykkä putosi taskusta, ja kaikista suojista huolimatta näyttöön tuli ikäviä säröjä ja pieniä häiriöitä kuvaan. Niin ärsyttää, kun tuo tietenkin vaikuttaa paitsi esteettiseen ulkomuotoon niin myös selailuun ja kuvien muokkaamiseen, ja tietenkin tämän myötä myös takuu raukesi alle vuoden ikäisestä puhelimesta. Heti jo googlasin näytön korjaustakin, mutta ei mulla ole sellaiseen heittää kolmeasataa euroa. Nyyh, kai tämän kanssa pitää vaan oppia elämään vaikka niin suunnattomasti ärsyttääkin.


Biisi: Kuuntelin tänä aamuna läpi yhden mun ala-asteaikoina iskän kuluttaman levyn läpi, Anna Erikssonin Sinusta sinuun. Jokainen biisi menee edelleen ulkoa ja aina säännöllisin väliajoin tuota tulee nykyäänkin välillä kuunneltua. Nuo biisit tietenkin tänään siis vuoron perään soineet päässä. Niin ja se Cicciolina.

Kohtaaminen: Tän päivän pikkujoulut olivat muutenkin tosi kivat, pääsi tutustumaan tyyppeihin, joita ei ollut välttämättä koskaan aiemmin nähnyt, ja ihan superihanaa oli, kun kotiin lähtiessäni kaikki tulivat antamaan heippahalit ja kiittämään kivasta päivästä <3

Ostos: Unicafe-lounas tänään. Maaliskuun ajan mun on taas tarkoitus pitää kirjaa menoistani tauon jälkeen, ja samalla pyrin keskittämään kauppareissuni ja näin välttää heräteostoksia ja suunnitella viikon ruokalistaa. Alkoi nimittäin helmikuussa vähän kirpaisemaan, kun lähes joka päivä tuli käytyä ruokakaupan kautta.


Meikki: Olen viime aikoina taas vähän kyllästynyt normiripsariin, ja parin viime päivän aikana rakastunut ihan täysin Benefitin sävytettyyn ripsiprimeriin! Sillä yksinään tulee tosi kauniit ripset, mutta ei liian meikatun näköistä tai jyrkän mustaa lopputulosta.

Leffa: Tää on oikeasti aika paha. Leffateatterissa Frozen 2 jouluna, telkkarista ja Netflixistä ollaan seurattu muun muassa Viimeinen soturi, Ace Ventura ja Robin Hood - mulle pidetään jonkinlaista leffakoulutusta kun en ole nähnyt yhtään mitään leffoja!

Onnistuminen: Ehkä vähän ikävääkin, että tämä jää mulla viimeiseksi kohdaksi, kun en vaan keksi. Elämä ja arki on täynnä pieniä ja isompia onnistumisia, joihin me ei vaan osata kiinnittää huomiota tai antaa itsellemme kunniaa. Tänään ainakin kaupunkia kierrellessä osasin opastaa seurueen kohteeseen onnistuneesti jokaisella kerralla. Onnistuin saamaan idean, joka toivottavasti edistää mun kandiprojektia taas merkittävästi. Onnistuin saamaan yhden esseen viimeistellyksi perjantaina ja näin saatettua mun viimeisen viestinnän kurssin päätökseen. Onnistuin lauantaina töissä antamaan positiivisia asiakaskokemuksia, tekemään enemmän tai vähemmän luovia hätäratkaisuja ja ajattelemaan eteenpäin yhteiseksi hyödyksi.  Ai niin ja keksin eilen myös, että tenttikirjan lukemisen sijaan voin e-kirjasta kopioida tekstin Word-tiedostoon, laittaa ääneenlukutoiminnon päälle ja kuunnella, kun teksti luetaan mulle! Olen saanut tuntea ylpeyttä itsestäni sekä kuulla positiivista palautetta. Se on jo paljon.


Herkku: Äidin tuoma Geisha-paketti. Piti säästää pääsiäiseen tai ainakin syödä ihan vähän kerrallaan, mutta jotenkin ne kummasti häviävät...

Podcast: Yhdessä on oikeastaan ainoa (ja ensimmäinen) podcast, jota olen kuunnellut. Siihen innostuttuani on kuitenkin pitänyt tutustua muihinkin, kun ei tuo yksi jakso viikossa meinaa riittää mihinkään! Muutama jakso on siis tullut kuunneltua Papupataakin välissä. Onneksi Yhdessä-podista tuli tänään taas uusi jakso, jei!

Sovellus: Oon ihan koukuttunut Nonogram-peliin. Peli on tosi yksinkertainen eikä siinä etene mihinkään, pelataan vaan tasoja toisensa perään. Ajattelin siis innostuksen lopahtavan aika nopeasti. Kaksi kuukautta olen sitä kuitenkin jo pelaillut, että ehkä siinä jokin kuitenkin pitää otteessaan!

Treeni: Tänään kyllä on tullut käveltyä ympäri kaupunkia sen verran, että jaloissa tuntuu. Ei kyllä haittaa, ihana että on kiva ja aktiivinen päivä takana.


Asu: Oon ihan rakastunut sinisen ohuen collegepaidan ja suorien rusettihousujen yhdistelmään. Pakko saada kuvat otettua tästä asusta teille lähiaikoina! Kun ekan kerran tämän asun vedin päälle, en olisi uskonutkaan miten paljon tästä kokonaisuudesta tykkään.

Aktiviteetti: Tänään käytiin pelaamassa kahdet pakopelit läpi. Oli ihan superhauskaa, noita olisi niin kiva harrastaa enemmänkin, muttei budjetti vaan millään anna myöten! En tiedä lasketaanko tätä aktiviteetiksi, mutta eilen kävin myös teatterissa, tykkäsin myös siitä esityksestä enemmän kuin olisin odottanut!

Kirja: Viime kuukaudet lähinnä ollaan kaluttu ahkerasti koulukirjoja läpi. Välillä olen kuitenkin taas luettua Stephen Kingin Uinu uinu lemmikkini -romaania, joka on kököttänyt sänkyni vieressä jo yhdeksän kuukautta. Ei enää montaa viikkoa, niin kandiopinnot ovat paketissa ja saan taas lukea tai olla lukematta just sitä mitä itse tekee mieli!

Onnen aihe: Kiva päivä, makoisat yöunet, keväinen valoisa aamu. Terveys (en edes muista milloin olisin viimeksi ollut flunssassa koputetaan nyt puuta), rakas perhe, hieman taas edenneet opinnot, herkullinen ruoka.


Tämä oli kyllä superhauska postaus, pääsee kertomaan viime aikojen tapahtumista ja kuulumisista ihan eri tavalla ja mainitsemaan hauskoja juttuja, jotka eivät varmaan muuten tulisi puheeksi. Mä aion katsoa vielä jakson Housea, ennen kuin hautaudun taas yöksi unien maailmaan, en malta odottaa! Hyvää yötä ihanat, kertokaa ihmeessä alas kommentteihin teidän viimeisimpiänne, teidän kommentit aina piristävät ja ilahduttavat ihan suunnattomasti <3

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)