Viime yö oli taas vaikea. Olin yhdeltätoista illalla väsynyt pitkän päivän ja salitreenin jäljiltä ja ihan valmis unille. Pyörin sängyssä ikuisuuden yrittäen nukahtaa. Välissä taisin torkahdella, mutta heräsin katsomaan kelloa tasaisin väliajoin. Kahdeltatoista, yhdeltä, puoli kahdelta, puoli kolmelta. Aamun puolella pysyin onneksi paremmin unessa ja sain rauhassa levättyä, sallin itseni nukkua pitkään ja lopulta taistelin itseni hereille hyvällä tuulella.
En ole koskaan kärsinyt varsinaisesta unettomuudesta tai vakavammista uniongelmista, ja olen siitä todella kiitollinen. Mutta siitä huolimatta olen aina ollut todella huono nukkumaan. Mulla menee pitkä aika nukahtaa, heräilen pitkin yötä ja herääminen on vaikeaa. Aina välillä tulee vastaan otsikkoja, kuinka "keskiverto ihminen nukahtaa seitsemässä minuutissa", ja mua alkaa joka kerta vähän naurattaa. Missä nämä ihmiset ovat, kun mulla menee ihan helposti se tunti. Ja ne ihmiset, joilla huono yö oli sellainen, kun piti herätä vessaan. Mä en tiedä, olenko elämässäni koskaan nukkunut kokonaista yötä putkeen heräämättä kertaakaan.
Mulle hyvät yöunet ovat sellaiset, kun menen aikaisin nukkumaan, onnistun nukahtamaan ehkä puolessa tunnissa turhautumatta kyljen kääntelyyn, onnistun nukahtamaan saman tien uudestaan yöheräämisten jälkeen ja heräilen aamulla itsekseni rauhassa sopivan aikaisin. Ja mulla ehdottomasti menee hyvät ja huonot yöunet kausittain. Viime aikoina mulla on ollut huonompia yöunia, ja eilen illalla keksinkin ajatuksen tämän postauksen kirjoittamisesta. Sitten tulikin oikein erityisen huono yö, hehe.
Viime aikoina olen melkein joka yö herännyt johonkin ikävään tai pelottavaan uneen. Näissä tapauksissa se herääminen itsessään ei ole edes se ongelma, vaan se, että uni jää vaivaamaan mua. Silloin mun on pakko pidätellä itseäni hetki hereillä ja vaikka selata puhelinta, että uskallan taas mennä nukkumaan eikä ahdistava uni enää pelota. Ja tällöin tietysti uudestaan nukahtaminen on taas vaikeampaa, kun olen pakottanut itseni irti autuaasta väsymyksestä.
Tätä sattuu myös iltaisin, kun makaan sängyssä ja yritän nukahtaa. Eilen illalla esimerkiksi rauhassa makoillessani ja ajatusten pyöriessä aloin miettiä Netflixin You-sarjaa (joka ei ole ihan siellä hyvän mielen ohjelmien kärkipäässä), ja taas onnistuin pelottelemaan itseäni. Piti avata silmät ja tietoisesti harhauttaa ajatuksia.
Kaikista eniten turhauttaa silloin, kun koko kroppa on väsynyt, mieli on aivan puhki, mutta uni ei vain tule. Kun alitajuisesti ajattelee, että kunpa vihdoin pääsisi nukkumaan ja sitten tajuaa, että sitä tässä koko ajan yritetään onnistumatta. Kun tuntuu, että kylkeä on vaihdettu puolelta toiselle jo noin miljoona kertaa ja silti tässä maataan hereillä. Turhauttavaa.
Mutta kuten jo heti alussa sanoin, olen hyvinkin onnekas siinä mielessä, että aina lopulta onnistun nukahtamaan ja yleensä nukkumaan ihan hyvin niitä muutamia heräämisiä lukuun ottamatta. Aina välillä sitä kuitenkin jää miettimään, että miksi tämä ei voisi olla vähän helpompaa.
Kuvissa mukana mun luotettu unikaveri Nenä, joka sujahtaa kainaloon aivan täydellisesti ja jota ilman nukkumisesta ei tule sitäkään vähää.
Miten sä nukut? Tämän jälkeen voisin jakaa Instagramissa pari faktaa mun nukkumisesta, siirry siis seuraavaksi sinne (@sannalovesfood) ja osallistu keskusteluun!
.jpg)