Muistatteko vielä neljännen luukun? Siellä jaoin tarinanalun, jonka olin kirjoittanut pienenä viidesluokkalaisena. Tarinanalku jäi ikävä kyllä vain aluksi, ties mitä ihmeyksiä sieltä olisi tullut esiin jos sen vain olisin saanut loppuun asti kirjoittaa. Heitin pallon teille: jos joku postauksen lukija innostuisi, ja haluaisi itse keksiä tarinalle lopun. No, Katriinahan halusi. Tarinan alun voit siis lukea täältä, ja näin se saattaisi jatkua:
"Mitäpä jos TV:ssä vuoroaan vartova Samu, Nannan joulun henki - juhlakauden omatunto - olisi havahtunut tytön uhkaaviin lauluihin ja muistanut, että tapakasvatus on syytä aloittaa nuorena. Pienellekin tytölle tekisi hyvää oppia, ettei joulun lahjojen välttämättä tarvitse olla valmiita leluja (juuri sopivan kliseinen opetus), joten Samu pyytää tähdeltä päivystystoiveen. Pinokkiosta tuttu Haltiatar tai mikäsenytoli muuttaa paketit tämän pyynnöstä puisiksi.
Kun juhlaväki palaa kaupasta sormet syyhyten lahjojen pariin, pettymys on vielä hämmennystäkin suurempi. Muuten niin kivasta päivästä huolimatta Nannan joulu tuntuu tärvellyltä.
Yön tullen uneton Nanna palaa kuusen juurelle, turhien pakettien tykö ja kuulee vislauksen, sitten toisen ja kolmannen. Ääni kantautuu kuusesta. Nanna ryhtyy uteliaisuuttaan pinoamaan turhia puupaketteja toistensa päälle korkeaksi linnaksi. Kun linna vihdoin valmistuu ja tyttö pääsee korkeuksiin, on hän jo unohtanut miksi oli aloittanut ja jää leikkimään linnansa jouluvaltiattareksi.
Sitten kuuluu viimeinen vislaus, ja Nanna huomaa vihdoin. Kuusen oksalla hänen vierellään myhäilee työssään onnistunut Samu eli joulun henki. Nanna on saavuttanut sen mielikuvituksellaan ja nuorella avoimuudellaan. Tyytyväinen Sirkka muuttaa yhden paketeista oikeaksi. Sen sisältä Nanna löytää pienen pajuhuilun.
Kun Nanna vie Samun takaisin paikalleen - TV:n luo - tämä muistuttaa vielä tyttöä: "Minua vain vislaa." Sitten tämä katoaa.
Joulupäivän aamuna Nanna viettää elämänsä parasta joulua ja perhe kummastelee, miten joulusta niin hyvä lopulta tulikin (= oikea lahja, kuten Pinokkion oikea poika). Hän kiipeilee linnassaan ja pyytää äitiä soittamaan huilulla "Joulupuu on rakennettu".
Kun veljet kysyvät, onko Samu Silkka liputettu, pikku-Nanna vain nauraa - pois kuusestahan hän Samun nimenomaan oli ottanut. Niin hän laulaa riipustetuista namusista loppiaiseen saakka ja kaikki elämänsä joulut; ainakin silloin, kun ei laulamisen sijasta vislaa."
Kiitos Katriina ihan kauheasti tästä, ihan paras :D Meillä täällä on kakku hyytymässä, laatikko kypsymässä, kuusi valotta ja Jarkko Ahola äänessä. Illalla tai huomenna ehkä palailen sitten meidän joulukuulumisilla. Tämä joulukalenteri nyt kuitenkin oli sitten tässä, apua! Paljon oli ideoita, jotka jäivät nyt toteuttamatta. Ehdottomasti otetaan ensi vuonna kuitenkin uudestaan, paremmalla toteutuksella ja aikataulutuksella! Mitä te tykkäsitte tästä tämänvuotisesta, mitä vinkkejä antaisitte ensi vuodelle? :) Mutta nyt kuitenkin, hyvää joulua ihmiset! ♥