torstai 31. joulukuuta 2015

Uuden vuoden kunniaksi jälleen uudet kuteet

Tasan vuosi sitten, 31.12.2014 innosta ja onnesta soikeana loin blogilleni ensimmäistä kertaa ulkoasun, johon olin todellakin tyytyväinen. Pari kertaa se on vuoden aikana muuttunut, ja perinteitä kunnioittaen tänään uudistui taas ulkoasu. Uusi värimaailma ja uudet ihanat kuvat niin bannerissa kuin sivupalkissakin. Oksa naaman edessä on nyt jo ihan juttu.


Mun piti julkaista vuosikatsaus itse asiassa jo eilen, mutta sitten kävikin niin, että lähdin kummeilleni kahveille käymään ja jäinkin yöksi. Se siirtyy nyt huomiseksi kun en tänään sitä saisi tehtyä, mutta tämän halusin tänään kuitenkin saada tehdyksi. Ehkä vielä jotain tässä säätelen, kun on enemmän aikaa. Nyt kuitenkin uuden vuoden viettoon, pitäkää hauskaa ihmiset! Mutta pistäkää kuitenkin kommenttia, mitä tykkäätte uudistuneesta ulkomuodosta pannariblogissa? :)

maanantai 28. joulukuuta 2015

Maanantaimeininkejä

Tänään oli aika mukava päivä! Näin taas ei-ihan-niin-pitkästä aikaa mun kavereita, jotka asuvat Kuopiossa ja joita siksi ei tule niin usein nähtyä. Käytiin nopeasti pyörähtämässä keskustassa, josta vihdoin sain ostettua sen neuletakin, mikä multa meni eilen Itiksessä ohi. Ja pakko sanoa, tämä on vaan niin ihana, pehmoinen ja todella lämmin! Juuri sopiva näille nyt alkaneille pakkasille. En malta odottaa, että pääsen sitä esittelemään täällä!


Siitä mentiin sitten taas Itikseen, jossa vaan kierreltiin ja kaarreltiin. Mun kännykkä on lagaillut tosi ikävästi viime päivinä, ja nyt kiertelin elektroniikkakaupoissa haaveilemassa ja hipelöimässä uusia laitteita. Voi miksi niiden pitääkin maksaa niin paljon? Käytiin herkuttelemassa ihanalla crepellä Waffle Barissa, ja kierreltiin vähän lisää. Suomalaisessa kirjakaupassa oli näitä uusia Pizze-hittikirjoja joka puolella näytillä, ja niinhän siinä kävi, että kotiin päästyä oli pakko alkaa tehdä pizzaa. Tällä kertaa ei tehnyt ollenkaan mieli lihaa pizzan päälle, vaan toiseen tuli mozzarellaa, basilikaa ja balsamicoa, ja toiseen avokadoa, kirsikkatomaatteja ja punasipulia. Ja voi miten hyvää, varsinkin tuota edellistä pitää todellakin tehdä jatkossakin <3 Kiinnostaisiko ohje teitä?


Huomenna mulla on viiihdoin se kampaaja ja oon niin innoissani! Ja nyt yhtäkkiä alkaa vuosikin loppumaan, ja täksi viikoksi mulla on suunnitteilla monta oikein mielenkiintoista postausta. Pysykää kuulolla kaverit! 

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä


Jean Sibeliuksen päivää sekä suomalaisen musiikin päivää vietettiin 8. joulukuuta, ja siitä asti mun on ollut tarkoitus kirjoittaa tämä postaus. Mutta sitten oli joulukalenteri ja kiireitä ja väsymys ja tässä tämä nyt on. Mutta siis, koska olen Sibelius-lukiossa ja on Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuosi, ei meillä tätä tapahtumaa kokonaan ohitettu suinkaan! 



Ehkä luittekin tai näitte uutisista (tai olitte paikalla, hehheh) Sibelius-akatemian järjestämästä tempauksesta, johon meidänkin koulu osallistui. Yli tuhat ihmistä kokoontui Tuomiokirkon portaille laulamaan mitäpä muutakaan kuin Finlandia-hymniä. Portaat olivat ihan täynnä, ja me seisottiin siellä ihan ylhäällä ihmisten takana, ettei nähty mitään, mutta oikeasti se oli aika siistiä. Tuhat ihmistä laulamassa stemmoissa niinkin hienoa ja isänmaallista teosta kuin Finlandia-hymni. Laulun loputtua ilmaan vapautettiin kymmeniä Sibelius-akatemian ilmapalloja, ja se näytti niiin siistiltä!



Siitä sitten palattiin yhdessä koululle, jossa meillä alkoi Vuoden Sibis -juhla. Meidän koulussa siis palkitaan joka vuosi joku alallaan menestynyt entinen sibisläinen, joita aikaisempina vuosina on ollut muun muassa Elastinen ja Von Hertzen Brothers. Tänä vuonna palkinnon saajia oli poikkeuksellisesti kaksi, tutkija-kirjailija Sakari Ylivuori ja viulisti Minna Pensola, joista vain jälkimmäinen saapui paikalle. Oli haastattelua ja juttelua, sekä uuupea esitys, jossa hänen kanssaan soitti kolme hiljattain lukiostamme kirjoittanutta opiskelijaa. Tästä mä en nyt rupea enempää selittämään, jos teitä kiinnostaa niin koulun blogista löytyy tarkempaa juttua!



Aurinko paistoi, laulu soi, ilmapallot lensi, ja mulla ei ollut normaaleja oppitunteja ollenkaan ja pääsin pari tuntia aikaisemmin koulusta. Ihan hyvä päivä siis! Huomenna ei vielä tule Kurkistus Narniaan -postausta vaikka maanantai onkin ja kuvat valmiina, koska säästelen niitä hieman myöhemmälle. Tänään me oltiin Ronjan kanssa Itiksessä pyörimässä, ja melkein sain mun täydellisen neuletakin metsästyksen vihdoin päätökseen. Olin jo menossa maksamaan sitä ihanaista neuletakkia, mutta koska jono oli niiiiin pitkä, päätettiin tulla myöhemmin takaisin. No, me tultiin myöhemmin takaisin, ja juuri se ainoa XS-kokoinen harmaa neuletakki, jonka olisin halunnut, oli kadonnut rekistä, eikä S tietenkään näyttänyt yhtä hyvältä. Pitää nyt vaan toivoa, että saan sen haalittua omakseni jostain toisesta liikkeestä. Peukut pystyyn ja sormet ristiin, kamut! Mutta nyt kuitenkin. ihanaa sunnuntai-illan jatkoa, muruset ♥

lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulu


Tänä jouluna syötiin paljon suurimmaksi itsevalmistettuja ihanuuksia, ihasteltiin sävy sävyyn yhteensopivia lahjoja, vähän harmiteltiin valotta jäänyttä joulukuusta ja maisteltiin mun tekemää glögi-piparijuustokakkua. Rentouduttiin, pelattiin Guitar Heroa ja hukuttiin ihaniin uusiin lakanoihin ja jättipeittoon. Nukuttiin ja neulottiin. Siis minä neuloin. Kuunneltiin joululauluja ja katsottiin telkkaria. Ja tänään vihdoin satoi lunta, ja lasiton parvekkeemme kalusteita myöten on nyt valkoinen. Huomenna pääsee shoppailemaan vihdoin alennusmyynteihin, ja olen varautunut tuhlaamaan joululahjarahojani. Huomenna pitäisi (taas) aloittaa ylppäreihin opiskelu, ja ensi viikolla mulla on vihdoin kampaaja! Ensi viikolla on myös uusi vuosi ja silloin blogissa tapahtuu taas kaikkea jännää. Kaiken lisäksi mulla on hirmuinen ikävä ihanaa kummityttöäni enkä malta odottaa, että saan tavata hänet taas pian uudestaan. 

Oliko tarpeeksi sekava postaus? Sitä minäkin. Ihanaa joulunaikaa ♥

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 luukku 24


Muistatteko vielä neljännen luukun? Siellä jaoin tarinanalun, jonka olin kirjoittanut pienenä viidesluokkalaisena. Tarinanalku jäi ikävä kyllä vain aluksi, ties mitä ihmeyksiä sieltä olisi tullut esiin jos sen vain olisin saanut loppuun asti kirjoittaa. Heitin pallon teille: jos joku postauksen lukija innostuisi, ja haluaisi itse keksiä tarinalle lopun. No, Katriinahan halusi. Tarinan alun voit siis lukea täältä, ja näin se saattaisi jatkua:


"Mitäpä jos TV:ssä vuoroaan vartova Samu, Nannan joulun henki - juhlakauden omatunto - olisi havahtunut tytön uhkaaviin lauluihin ja muistanut, että tapakasvatus on syytä aloittaa nuorena. Pienellekin tytölle tekisi hyvää oppia, ettei joulun lahjojen välttämättä tarvitse olla valmiita leluja (juuri sopivan kliseinen opetus), joten Samu pyytää tähdeltä päivystystoiveen. Pinokkiosta tuttu Haltiatar tai mikäsenytoli muuttaa paketit tämän pyynnöstä puisiksi. 

Kun juhlaväki palaa kaupasta sormet syyhyten lahjojen pariin, pettymys on vielä hämmennystäkin suurempi. Muuten niin kivasta päivästä huolimatta Nannan joulu tuntuu tärvellyltä. 

Yön tullen uneton Nanna palaa kuusen juurelle, turhien pakettien tykö ja kuulee vislauksen, sitten toisen ja kolmannen. Ääni kantautuu kuusesta. Nanna ryhtyy uteliaisuuttaan pinoamaan turhia puupaketteja toistensa päälle korkeaksi linnaksi. Kun linna vihdoin valmistuu ja tyttö pääsee korkeuksiin, on hän jo unohtanut miksi oli aloittanut ja jää leikkimään linnansa jouluvaltiattareksi. 
Sitten kuuluu viimeinen vislaus, ja Nanna huomaa vihdoin. Kuusen oksalla hänen vierellään myhäilee työssään onnistunut Samu eli joulun henki. Nanna on saavuttanut sen mielikuvituksellaan ja nuorella avoimuudellaan. Tyytyväinen Sirkka muuttaa yhden paketeista oikeaksi. Sen sisältä Nanna löytää pienen pajuhuilun.

Kun Nanna vie Samun takaisin paikalleen - TV:n luo - tämä muistuttaa vielä tyttöä: "Minua vain vislaa." Sitten tämä katoaa. 

Joulupäivän aamuna Nanna viettää elämänsä parasta joulua ja perhe kummastelee, miten joulusta niin hyvä lopulta tulikin (= oikea lahja, kuten Pinokkion oikea poika). Hän kiipeilee linnassaan ja pyytää äitiä soittamaan huilulla "Joulupuu on rakennettu". 

Kun veljet kysyvät, onko Samu Silkka liputettu, pikku-Nanna vain nauraa - pois kuusestahan hän Samun nimenomaan oli ottanut. Niin hän laulaa riipustetuista namusista loppiaiseen saakka ja kaikki elämänsä joulut; ainakin silloin, kun ei laulamisen sijasta vislaa."

Kiitos Katriina ihan kauheasti tästä, ihan paras :D Meillä täällä on kakku hyytymässä, laatikko kypsymässä, kuusi valotta ja Jarkko Ahola äänessä. Illalla tai huomenna ehkä palailen sitten meidän joulukuulumisilla. Tämä joulukalenteri nyt kuitenkin oli sitten tässä, apua! Paljon oli ideoita, jotka jäivät nyt toteuttamatta. Ehdottomasti otetaan ensi vuonna kuitenkin uudestaan, paremmalla toteutuksella ja aikataulutuksella! Mitä te tykkäsitte tästä tämänvuotisesta, mitä vinkkejä antaisitte ensi vuodelle? :) Mutta nyt kuitenkin, hyvää joulua ihmiset! ♥ 

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 luukku 23

 

Tänään mun piti laittaa kuvia meidän joulukuusesta, tai ihanista jouluruoista. Mutta niinhän siinä kävi, ettei meillä vielä ole kumpiakaan valmiina. Joulukuusen koristeet ovat jokavuotisen perinteen mukaisesti teillä tietymättömillä, ja jouluruoat ovat osin vielä tekemättä. Joten taidan sitten kirjoittaa jostain paljon paremmasta. Tämä on se pieni suuri ihana asia, mistä olen vähän mystisesti vihjaillutkin, joka on saanut mun hymyn levenemään ja sydämen pakahtumaan.


Tämä ihanainen murunen on Kerttu, ja minulla on suunnattoman suuri kunnia saada olla hänen kummitätinsä. Kerttu on yhden kuukauden ja yhden viikon ikäinen pieni tyttö, ja tänään pääsin häntä moikkaamaan. Sain pitää häntä sylissä, ihailla hänen söpöyttään ja naureskella hänen hassuille ilmeilleen. Hän on kerrassaan ihana tyttö, ja minä olen niin onnellinen, että saan katsoa hänen kasvavan vielä isommaksi ihanaksi tytöksi. Nyt hän on silti vielä ihan pikkuinen. Onneksi. Pieni joulun ihme.


tiistai 22. joulukuuta 2015

Kurkistus Narniaan 24: Raitapaita

Paita joululahja vuosimallia 2013 / Farkut Only / Kengät Dinsko

Onpas tällä kertaa (taas) pöhköt ilmeet ja asennot. No mutta ei sitä aina tarvitse olla ihan vimpan päälle laitettuna. Ja tältähän mä oikeasti näytän joka päivä tuolla koulussa ja kaupungilla huidellessani. Mutta joka tapauksessa, tähän ihanan paidan sain pari vuotta sitten serkultani joululahjaksi, ja nyt oli taas aika kaivaa se kaapista, kun joku pitkähihainen piti saada päälle ja tämä tuntui upealta vaihtoehdolta. Kuvauspaikka oli myös aika ankea, mutta ulkona oli vaan ihan liian kylmä. Mutta ehkä tämä on vaan sellainen, arkinen postaus. Arkiset kuvat. Sitä oikeaa arkea ilman mitään blogihienosteluja. (Eilen oltiin Kaislan kanssa ottamassa vähän erilaisia asukuvia ja ai että kun tykkään, ensi viikolla saatte niitä täällä nähdä oikein urakalla!)

Joulukalenteri 2015 luukku 22


Tässä tulee aivan mahtava näpertely(ja myöhemmin herkku-)vinkki jouluksi! Me ollaan Kaislan kanssa tehty muutava vuosi sitten piparkakkutalo, eikä sen jälkeen ole hirveästi houkuttanut tehdä toista. Joku aika sitten bongasin kuitenkin Fazerin Instagramista Fazerin sinisestä tehdyn talon ohjeen. Yhtä screenshottia ja Whatsapp-viestiä myöhemmin se oli sovittu: me tehdään tollainen.


Ja niin me tehtiin. Taloon tarvittiin siis neljä suklaalevyä, mutta koska Itiksen S-marketista olivat siniset loppu (??????), käytettiin me taloon kaksi sinistä levyä ja kaksi punaiset marjat -levyä. Koristeluun käytimme hopeahelmiä ja avec-pastilleja, jotka kiinnitimme sulatetulla suklaalla. Vähän nonparelleja katon harjalle, valuvaa suklaata ja tomusokeria sekä ovi Domino-keksin puolikkaasta. 


Fazerin ohjeessa neuvottiin ensin kiinnittämään seinät toisiinsa ja kattolevyt toisiinsa, ja myöhemmin yhdistää ne yhdeksi. Näin me tehtiinkin alunperin, mutta kattopalat olivat aivan liian kapeassa kulmassa eivätkä siis sopineet seiniin kiinni. Me sitten kiinnitettiin ne kattopalat suoraan seiniin kiinni, ja hyvin toimi. Jääkaapissa ei noiden tarvinnut olla kuin ehkä puoli tuntia tai tunti, ja sulatettu suklaa pysyi varmaan pari tuntia sulana, ettei senkään kanssa tullut mitään kiirettä. Talon jähmettyessä pyöräytimme kolme pellillistä pipareita, mukaan lukien 24 kissanpentua. Yritin väsätä myös sokerikuorrutetta, muttei siitä oikein mitään tullut. Nätit valumat saatiin mökin seinille!


Mitäs tykkäätte? Ootteko itse kokeilleet suklaataloja? 

Vielä muuten ehtii osallistua kisaan ja kirjoittaa jatkoa joulutarinalle, jonka minä aloitin kahdeksan vuotta sitten! Tarina ja ohjeet tässä postauksessa.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 luukku 21


Tää on tällainen tuplaluukku: mulla oli muutama kuva Citycenterin jouluvaloista jotka unohtuivat eilisestä kauppakeskuspostauksesta, ja vielä toinen ja harmi kyllä viimeinen joululauluvideo. Biiseistä parhain, Petteri Punakuono. Toivottavasti tykkäätte taas tästä mun versiosta, pääsin kerrankin ainakin laulamaan kunnolla, ihanaa! ♥


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Maailman paras huulipuna


Okei, ehkä ei maailman paras, mutta kuitenkin. Ostin meidän Romanian-reissulta Sephorasta liikkeen oman merkin tummanpunaista huulipunaa. Siitä se sitten alkoi, meidän yhteinen taival. Kaikki on tähän mennessä mennyt äärimmäisen hyvin! Voin rehellisesti sanoa, etten koskaan ole ollut yhtä tyytyväinen huulipunaa, ja tämä Sephoran tapaus yllätti minut erittäin positiivisesti.

Tässä huulipunassa on erittäin vahva pigmentti ja ihana väri, joka ihan oikeasti pysyy! Huulipuna säilyy huulillani, ja vaikka pari tuntia nuoleskelisin vähän väliä huuliani tai jotain söisinkin, on vastaus kysymykseeni "onks mun huulipunat lähteny" ollut lähes poikkeuksetta negatiivinen, kaikeksi yllätyksekseni. Toki kunnon aterian mukana väriä jonkin verran lähtee, mutta ei niin, että reunoilla on vahvat värit eikä keskellä mitään, niin kuin muissa huulipunissani, vaan tasaisesti jättäen sellaisen mukavan hennon sävyn. 


Sain Ronjalta synttärilahjaksi (muun muassa) tähän huulipunaan täydellisesti yhteensopivan rajauskynän, ja olen ollut onnellinen. Nämä kaksi kaveria ovat oikeasti muodostuneet mun meikkipussin ykköstuotteiksi, tämän huulipunan kanssa tulee oikeasti niin nätti olo. Ja tästä kestävyydestä vielä, seuraavassa havainnoillistava kuva: mä illalla meikkailin tällä huulipunalla, kokeilin uutta rajauskynääni ja ihailin lopputulosta peilistä. Menin nukkumaan, ja kun aamulla heräsin pitkien yöunien jälkeen, oli ne mun huulet vielä ihan täydellisessä kunnossa! Niin ja mikä parasta, maksoin tuosta rakkaushuulipunasta vähän päälle kympin, parasta! 


Joulukalenteri 2015 luukku 20


Huijui kun ollaan jo loppusuoralla, viimeinen adventti ja viidenneksi viimeinen luukku käsillä, mun synttäreistäkin on jo kuukausi mennyt, ihan hullua! Ja kieltämättä tosta säästä huolimatta alkaa jo vähän tuntua joululta. Nyt tätä kirjoittaessani ollaan matkalla Jumboon ja kuusta hakemaan, ja huomenna meillä on oikein jouluiset leipomistuokiot Kaislan kanssa. Tämän päivän luukusta nyt kuitenkin paljastuu kuvia Helsingin kauppakeskusten joulukoristeluista. Jumbosta en nyt ehtinyt saada kunnon kuvia, mutta ehkä nämä riittävät. Itiksen koristeet ovat kyllä mun lempparit, vaikkei nämä kuvat ihan parhaita olekaan. Missä on teidän mielestänne parhaat koristeet? :)

Forum

Kamppi

Itis