perjantai 17. syyskuuta 2021

Tuplarokotettu: hoitajan sanat hämmensivät

Sain viikko sitten mun toisen koronarokotteeni. Kokemus oli superhelppo ja nopea. Siinä missä kesäkuussa ekaa rokotetta ottaessani osuin pahimpaan ruuhka-aikaan, ja helteessä odottelu nälkäisenä ja menkkaisena hieman vaikuttivat olotilaan, ei tällä kertaa muita ihmisiä ollut juuri ollenkaan, ja olin jo odotustilassa istuskelemassa, kun mun virallinen aika olisi vasta ollut. Myös jälkioireissa selvisin ainakin lähes yhtä helpolla, käsi oli astetta kipeämpi ja pistokohta turposi hieman.


Rokotuksen tehtyään hoitaja alkoi kertoa mulle asioita, joita tuplarokottautuminen mulle nyt soisi. Kärkeen hän totesi, että nyt saan matkustaa, ja mikäli jonkun mallin koronapassi astuisi voimaan, pääsisin osallistumaan tapahtumiin, vierailemaan museoissa ja elää elämää vapaasti.


Hoitajan sanat jäivät mua mietityttämään. Pohjustan nyt sillä, että mulla on täysi luotto terveydenhuollon ammattilaisiin ja tutkijoihin, eikä mulla ole mitään sellaista tietoa, jolla voisin kiistää tai kyseenalaistaa heidän osaamistaan ja ammattitaitoaan.

Mä en vain tiedä, olenko itse valmis. Mua rehellisesti sanottuna kauhistuttaa ajatus normaaliin arkeen paluusta. Ajatus täysistä keikka-areenoista, maskittomista ruuhkabusseista, ulkomaan matkailusta. On se hassua, miten niin moni ennen aivan normaali asia, kuten halit ja yhteiset vesipullot ja ehtoollislusikat, tuntuu nyt niin kaukaiselta ja kummalliselta.


Joka tapauksessa musta on ihanaa, että mäkin olen nyt saanut mahdollisuuden rokottautua, että pitkän odotuksen jälkeen mäkin olen nyt tässä. Mulla on turvallisempi ja varmempi olo, itseni ja muiden puolesta. Tätä kaikkea on vaan ollut niin kauan, että paluu normaaliin, mitä se ikinä tarkoittaakaankin, vaatii jälleen hieman sopeutumista.

Mitkä ovat teidän fiilikset kaikesta tällä hetkellä?


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

tiistai 7. syyskuuta 2021

Vika eka koulupäivä

Eilen mulla oli syksyn ensimmäinen koulupäivä. Samalla se oli mulle ehkä elämän viimeinen ensimmäinen koulupäivä. Mulla alkoi viides vuosi yliopistossa, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ensi keväänä valmistun filosofian maisteriksi ja mun seitsemäntoista vuoden koulutaival on ohi.

Ajatuksenahan tämä on aivan käsittämätön. Seitsemäntoista vuotta on pitkä aika. Melkein koko elämä. En mä oikeasti tiedä muuta kuin koulun ja opiskelun, lukuvuodet ja loma-ajat, oppitunnit ja kokeet ja stressin ja pänttäyksen. Toki viimeisen viiden vuoden aikana etenkin on tullut tehtyä paljon myös töitä. Mutta vain sivussa. Olenhan päätoiminen opiskelija.

Tuntuu tosi kummalliselta, että vuoden päästä tätä arkea ei enää olisi. Sillä vaikka opiskelu on turhauttavaa ja stressaavaa ja raskasta, tämä on kuitenkin juuri mulle sopivaa arkea. Saa tehdä hommia omaan tahtiin ja omalla tavalla, saa suunnitella arkensa itselle sopivaksi. Saa nukkua pitkään ja tehdä ex tempore -reissuja. Saa aina huokaista helpotuksesta yhden palautuksen tehtyä, ja taas kriiseillä seuraavaa.

Opiskelu tarjoaa ihan erilaista vapautta kuin työelämä. Ja vapaus on juuri se mun juttu. Yliopistoaika on ollut mulle niin paljon mielekkäämpää ja helpompaa kuin esimerkiksi lukio juuri vapauden (ja niiden riittävien yöunien) ansiosta. Ja vaikka töistä tykkäänkin, on nämä kaksi viime kesää kokopäivätöissä olleet rankkoja, kun aikaa muulle ei juuri tunnu olevan. Olen mä tässä viime päivinä leikilläni pyöritellyt jo ajatusta esimerkiksi yrittäjyydestä, mutta siinä saisi lomailla vielä entistä vähemmän, haha!



Niin, opiskelu on oikeastaan kaikki mitä tiedän. Tuntuu, että opiskelun jälkeen vuoroon tulee karu aikuisuus. Kalliit hinnat ilman opiskelijaetuja ja -alennuksia, aikuisten vastuut ja velvollisuudet, arki ja niukat loma-ajat. Huomaatteko, miten nautin pitkistä lomista ja lukuisista (ainakin teoreettisista) vapaapäivistä?


Toki mistä sitä tietää. Suuri osa mun tuttavista on palannut uudestaan koulun penkille. Suurella osalla opiskelututuista on aiempi koulutus tai työuraa jo alla. Ehkä mäkin vielä siis palaan. Se tuntuu ajatuksenakin lohdulliselta. Tuntuisi liian isolta ajatella tätä kokonaan lopullisena. Ja mistä sitäkään tietää, että oikeasti onnistun vuoden päästä valmistumaan. Elämä saattaa heittää eteen vielä ihan mitä tahansa (ja vähintäänkin Helsingin yliopiston aikataulut herättävät suurta epäluottamusta).


Tällä hetkellä on hyvä tässä. Tutussa opiskelija-arjessa, jonka raadollisuus ei ihan vielä ole päässyt sulattamaan hermoja (kun en vielä ole mitään oikeasti ehtinyt tehdä). Tästä lähtee taas to do -listat ja aikatauluttaminen, ja ankara gradutaisto. Kohta mä taas valitan, miten on kiire eikä osaa eikä jaksa, mutta sen aika ei onneksi ole ihan vielä.

Mulla oli muuten tänään mun ensimmäinen lähiluento sitten helmikuun 2020, ja pakko sanoa, että oon ihan iloinen, että jatkossa taas etäillään! Toki on turvallista ja mukavaa olla ruudun takana piilossa, mutta etäluennot kotona tarjoavat taas niin paljon sitä mun toitottamaa vapautta. Heti tuli tänään kriisi, miten iski nälkä juuri luennolle lähtiessä, etäillessä olisin voinut vain heittää ruokaa mikroon ja syödä luennon aikana. Oon myös niin kova säheltäjä ja tykkään puuhailla kaikkea muuta samalla, ja luokassa pitää kuitenkin koko ajan varoa häiritsemästä muita. Hassulta toki tuntuu, jos koko loppuopiskeluaika olisi vain etää, eikä sitä fyysistä yliopistokokemusta enää saisi, mutta rehellisesti mä kyllä oikeasti tykkään tästäkin.

Muita opiskelijoita siellä, mitkä ovat teidän fiilikset?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Kesälomareissu Turkuun + kuvapäiväkirja

Mulla alkoi kesäloma (eli päättyi kesätyöt) reilu viikko sitten, ja lomailen nyt kaksi viikkoa ennen opintojen alkamista. Pienen loman kunniaksi tahdottiin tehdä pieni matka. Koska ulkomaille ei vieläkään pääse, päätettiin siis matkustaa kotimaassa. Varattiin siis majapaikka pariksi yöksi, ja viime viikon maanantaiaamuna ajettiin äidin kanssa Turkuun. 

Turku on meille molemmille kohtalaisen vieras kaupunki, joten oli kyllä semisti turistifiilis. Yövyttiin vaatimattomassa mutta oikein mukavassa bed and breakfastissa keskustan kupeessa, jonka pienistä jaetuista kylppäreistä tuli mulle ihan laivafiilis. Keskustori, tavallisesti avara mutta nyt suuren rempan keskellä, puolestaan muistutti mua Tukholmasta.

Otettiin matka suhteellisen rennosti. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului lähinnä kävelyä, kiinalaista ruokaa ja kakkua. Pysähdyttiin kahville Gaggui-kahvilaan, ja oli niin suloinen paikka! Otin vadelmajuustokakun ja kaakaon, ja oli ihan supernamia.


Toisena päivänä me suunnattiin Naantalin vanhaan kaupunkiin. Kesäsesonki alkoi olla jo ohi, joten koko paikka oli ihan tyhjä. Silti koko paikka oli todella suloinen, ja sää ihan mahtava. Vietettiin hyvä hetki kirkkoa ihmettelemässä ja kierrellen hautuumaata, lounastettiin buffetissa ja pujoteltiin puutalojen keskellä. Illemmalla lähdettiin taas kävellen kaupungille, ja syötiin pizzaa joen rannalla, niin kuin moni teistä ehdottikin!


Keskiviikkona oli meidän toisen "isomman" kohteen vuoro. Kierreltiin Turun linnassa aamupäivä, tosin vain esilinnan puolella, kun ei enää jaksettu lähteä toista puolta kiertämään. Sitten olikin vuorossa ehkä yksi mun eniten odottamista kohteista, nimittäin Raision Ikea! Joo, ei ehkä normaalisti matkata lomareissulla Ikeaan. Mulla oli kuitenkin joka tapauksessa tarve Ikea-visiitille, me oltiin autolla liikenteessä ja meistä oli hauska käydä kurkistamassa meille kokonaan uusi ja vieras Ikea. Ei saatu lopulta mukaan, mitä tultiin hakemaan, mutta luonnollisesti pari ekstrajuttua löytyi.

Alun perin meidän oli tarkoitus keskiviikkona siirtyä seuraavaan, ennalta määräämättömään kohteeseen, mutta lopulta otettiin vielä yksi ekstrayö Turussa, josta ajettiin torstaina kotiin. Oltiin jo puolenpäivän aikaan kotona, ja Instaseuraajat ehkä huomasivatkin, että mä vietin sitten loppupäivän ahkerasti siivoillen ja järjestellen. Perjantaina päästiin sitten lopulta myöskin Vantaan Ikeaan, ja sain hommattua uuden hyllyn, jota edellisessä postauksessa jo esittelinkin.

On se kaikenlainen reissaaminen ja tietty arjen pakoilu vaan niin tarpeellista ja ihanaa ainakin mulle. Ensi viikonloppuna käydään taas pienellä reissulla loman lopun kunniaksi, ja vapaa opiskeluaikataulu mahdollistaa vielä yhden ekstrapyrähdyksen ensi viikolla. 

Ja jep, maanantaina mulla onkin syksyn ensimmäinen luento. Tänään mä ylitin itseni ja OIKEASTI edistin jälleen mun graduaineistoa. Pienikin rutistus tuntuu isolta tässä vaiheessa, ja ensi viikolla mun ei ainakaan tarvitse sanoa ohjaajalle, etten olisi saanut loman aikana mitään aikaiseksi, haha. Mutta vähän tässä alkaa kauhistuttaa tuleva syksy, tajusin nimittäin tässä yksi päivä että mulla on tosiaan kolme kuukautta aikaa käytännössä kirjoittaa gradu. Syksyn mittaan onkin sitten varmasti luvassa taas opiskelu- ja graduaiheista sisältöä niin täällä blogissa kuin Instankin puolella!

Ootko sä reissannut kesän aikana kotimaassa?


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)