perjantai 16. huhtikuuta 2021

Kesän bucket list 2021

Mun suosikkivuodenaika saapuu ihan hurjaa vauhtia, äsken vielä niin kaukainen kesä on jo aivan käsinkosketeltavissa. Olen selaillut ihan hurjasti kesäkuvia, muistellut viime kesien ihania seikkailuja ja suunnitellut seuraavia. Olen käynyt shoppailemassa kesävaatteita ja löysinkin yhden aivan unelmamekon! Olen kuvitellut itseni taas järven äärelle, hiljaiseen luontoon ja kuumille heinäkuun kaduille. 

Tänään uhmasin kevättuulia ja puin ensimmäistä kertaa tänä vuonna jalkaani ohuet kesähousut. Tuntui niin hyvältä, enemmän omalta kuin missään vaatteissa ihan liian pitkään aikaan. Kesäpukeutuminen on mulle kaikista ominta ja siksi haluankin löytää kaappiini uusia kesäihanuuksia etenkin nyt, kun monet vanhat eivät enää mahdu kunnolla päälle. Yllätyin myös täydellisesti kun tajusin, ettei ulkona tullut ohuemmissa housuissa edes kylmä! Toki ulkoilin vain muutaman sekunnin pätkissä, mutta aurinko lämmitti eikä tuuli ottanut lainkaan pahasti. Mä olen niin onnellinen, että pääsen taas pukeutumaan kevyesti mun lempivaatteisiin kuukausien tauon jälkeen.

Ajellessamme tänään äidin kanssa isoja teitä auringon paahtaessa pohdittiin, millaista olisi nyt olla ajamassa mökille, ja vitsi se tuntui hyvältä ja oikealta. Ihan kohta pääsee, olen jo katsellut viikonloppuja sillä silmällä! Varma kesän merkki oli myös se, että Cittarin vihannesosastolla oli kaikki grilliherkut nostettu esiin ja herkkusienten kysyntä oli kuulemma kasvanut räjähdysmäisesti.

Tämän kaiken kesäfiilistelyn lomassa totesin, että nyt on korkea aika perinteiselle kesän bucket listille, siis kaikille ihanille jutuille, mitä aion ja toivon kesällä toteuttaa. Listasta tulee lyhyt ja ytimekäs ja se kattaa kaikki ne tärkeimmät ja olennaisimmat jutut.

Mökkeile. Mökit jää mulla varmaan tänäkin vuonna pelkkiin viikonloppuihin töiden takia, mutta niitä aion ottaa monta ja useassa eri kohteessa. Mökki on todella mun happy place, enkä todellakaan malta odottaa. Toivotaan, että päästäisiin korkkaamaan mökkikausi jo toukokuussa, who knows!

Vietä ihania kesäpäiviä ystävien kanssa. Lanseerattiin tänään kaveriporukan kanssa virallinen kesäpäiväkäsite. Halutaan jatkaa viime vuosien perinteitä ja mökkeillä, tehdä päiväreissuja ympäri Etelä-Suomea, hölmöillä ja hulluilla ja herkutella ja diippeillä ja nauraa vatsamme kipeiksi. Nämä ovat niitä ehdottomia kesän kohokohtia.

Ota upeita kesäkuvia. Olen nähnyt somessa niin paljon kaikkia upeita kesäkuvia ja haluan ottaa ja saada itsestäni lisää. Jos teillä on vinkkejä upeista kukkapelloista tai muista kuvauslokaatioista pääkaupunkiseudulla, otan äärimmäisen lämpimästi vastaan!

Juhli rakkaita läheisiä. Kesällä olisi luvassa kerrankin iso kasa ihania juhlia ja toivon niin kipeästi, että päästään niistä nauttimaan.

Syö kesäherkkuja, polski ja souda, nauti lämmöstä ja kesätuulista, nauti rakkaimpien ihmisten seurasta ja pitkistä automatkoista ja t-paitakeleistä ja tuoreista mansikoista.

Mä en oikeasti tiedä mitä tähän enää lisäisin. Kaikki pienemmät jutut tuntuvat tällä hetkellä aivan turhilta lisäyksiltä, kun mielessä pyörii kaikki kesän ihanuus: lämpö, luonto ja läheiset. Siinä se.

Ja voitteko kuvitella, että kello on yli kahdeksan illalla ja on aivan täysin valoisaa. Mun sydän räjähtää ihan kohta. ♥️

Mitä sä odotat eniten kesältä?

Liity lukijaksi tästä!

lauantai 10. huhtikuuta 2021

Merkittävästä alipainosta lievään ylipainoon: mitä BMI oikeasti kertoo sinusta

Laskin yksi päivä pitkästä aikaa painoindeksini. Tiedän, että BMI kertoo vain osan totuutta ja ettei sen määritelmille ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Halusin kokeilla täyttä uteliaisuuttani, vaikka tiesinkin jo etukäteen, mitä olisi luvassa. Laskuri näytti lievää ylipainoa.


On se tavallaan hurja tajuta, että tähän on tultu. Koko ikäni olen ollut pienikokoinen. Lapsuuden kasvoin alakäyrillä ja yläasteella sama BMI näytti merkittävää alipainoa. Aikuisuutta edetessä olen siirtynyt jatkuvasti kohti normaalipainoa, ylittänyt sen alarajan ja edennyt kohti ylärajaa.

Mua vähän huvittaa muistella, miten tuolloin yläasteella tai lukiossa terveydenhoitaja totesi (näennäisesti alipainoiselle mutta täysin terveelle) minulle, että mun painossa ei ole mitään vikaa sellaisenaan, mutta saisin huoletta lihoa vaikka 20 kiloa ja pysyisin silti edelleen normaalipainon rajoissa. Koko ajatus 20 kiloa painavammasta minusta tuntui täysin absurdilta, ihan niin kuin sellainen koskaan olisi mahdollista. Ja niin vaan tässä sitä ollaan, 25 kiloa painavampana.


Näiden 25 kilon aikana olen kasvanut (melkein) aikuiseksi, muuttunut ulkoisesti ja muuttunut sisäisesti. Tyyli on muuttunut ja vaatteet ovat jääneet pieneksi. Koko tämän ajan olen säännöllisen epäsäännöllisesti kriiseillyt vartalostani ja ulkonäöstäni, mutta koko tämän ajan olen ollut täysin terve.

Mitä tästä opimme? Vaa'an lukemat ja painoindeksit ovat ohjenuoria ja viitearvoja, mutta hyvinvointiin kuuluu niin paljon muutakin. Mun paino on lukion alun ja yliopiston välillä kulkenut 45 ja 70 kilon väliä ja painoindeksi on määrittänyt mua niin merkittävästi alipainoiseksi kuin lievästi ylipainoiseksikin. Koskaan mun paino ei kuitenkaan ole aiheuttanut mulle ongelmia.


Mä olen 70-kiloisena aivan yhtä hidas, huonokuntoinen ja kömpelö kuin 45-kiloisenakin. Mä vihaan edelleen liikuntaa täydestä sydämestäni, kuten olen koko elämäni vihannut, enkä sitä siksi harrastakaan. Suurin muutos ehkä on, että parantuneiden elämäntapojen vuoksi voin ja jaksan nykyään huomattavasti paremmin kuin lukiossa. Syön paremmin joskin epäsäännöllisesti, rakastan juustoa ja salaatteja.

Tähän painonnousun ulkonäköaspektiin liittyen aion vielä jossain vaiheessa kirjoittaa oman postauksensa (ja jakaa reilusti ennen- ja jälkeen -kuvia), joten en sitä tässä ala puimaan sen enempää.


Haluan vain päättää tämän toteamalla vielä kerran, että mun BMI:n vihjaama "ylipaino" tai "alipaino" ole itsessään vaikuttanut mun terveyteen tai hyvinvointiin millään tavalla. En koe olevani, siis edellä mainittujen asioiden kannalta, yhtään erilainen eri painossa. Joten muista sinäkin rakas tämä: Painoindeksi ei määritä sinua. Numerot eivät kerro koko totuutta. Sinä olet niin paljon enemmän kuin pelkkää matematiikkaa, joten älä anna tämän kaiken sokaista sinua. Keskity sun hyvinvointiin ja terveyteen, niin fyysiseen kuin henkiseenkin, ja pääset pitkälle.

(Niin ja for the record, näin pääosin edelleen S-koon vaatteita käyttävänä ja suhteellisen pienikokoisena ihmisenä ei kyllä yhtään tunnu ylipainoiselta.)

Olet ihana ❤

Liity lukijaksi tästä!

tiistai 30. maaliskuuta 2021

Palmusunnuntai ja kovan onnen pajunoksat

Sunnuntaina vietettiin tosiaan palmusunnuntaita. Meillä ei virvota eikä virpojia käy ovellakaan, mutta silti tahdoin tänä vuonna ehdottomasti väsätä omaksi ilokseni virpovitsoja kotia koristamaan. Se ei ollutkaan sitten ihan niin yksinkertainen prosessi se! 

Torstaina päätin siis vakaasti, että minähän etsin käsiini pajunkissoja ja koristelen ne niin maan kauniisti, että niitä kelpaa ihailla osana sisustusta läpi ihan koko pääsiäisen kesän alkuun saakka. Perjantaina lähdin kiertämään keskustan kauppoja silkkipaperin tai kreppipaperin tai ihan minkä tahansa koristeen perässä. Kiersin Suomalaisen kirjakaupan, Tigerin, Saiturin pörssin ja kaksi Tokmannia, eikä mistään löytynyt yhtään mitään hommaan kelpaavaa. Aloin jo muodostaa luovaa suunnitelmaa tehdä ruusuja silkkipaperin sijaan sanomalehdistä tai lahjapaperista. Päätettiin kuitenkin lähteä vielä seuraavana päivänä katsomaan Prismasta, siellä kun netin mukaan pitäisi olla.

Keskustassa toisena haasteena oli se, etten tiennyt yhtään, mistä koko pajupuun edes löytäisin. Soittelin äidin kanssa ja sovittiin, että hän tuo mulle muutamat oksat, kun hän tiesi lähistöltä hyvän paikan. Lauantaiaamuna äiti sitten soitti mulle, että oli kyllä lähtenyt noita oksia hakemaan, mutta onnistunut paikan päällä vajoamaan lumihankeen ja kaatumaan ojaan. Äidille ei onneksi käynyt mitenkään, mutta ymmärrettävästi halusi keskeyttää mission ja lähteä kotiin siistiytymään ja toipumaan. 

Me sitten sovittiin, että käydään meidän Prisma-reissulla kiertelemässä lähialueita pajujen perässä. Prismasta löytyi silkkipaperit ihan sekunnissa, ja päästiinkin ajelemaan. Bongasin auton ikkunasta tasan yhden ruipelon pikku pajun tien risteyksestä ilman jalkakäytävää, ja palattiin sitten siihen hakemaan oksia kun ei muutakaan keksitty. Paikka oli hankala, en onneksi itse kaatunut ojaan mutta farkkuni kyllä kurasin. Sain napattua neljä suhteellisen pajunkissaista mutta erittäin yksinkertaista oksaa mukaani. Lähdettiin vielä toiseen paikkaan kiertämään, josko satuttaisiin löytämään lisää.

Ei löydetty. Homma nimittäin paranee: hetken päästä auto alkoi temppuilemaan huolestuttavasti. Pysähdyttiin, soitettiin huolto ja jäätiin odottelemaan. Kotiinpaluu venähti siinä sitten muutamalla tunnilla, kun selviteltiin huoltoasioita sun muita ja käytiin hakemassa korvaava peli tilalle. Meidän hengailupaikalla ei ollut edes pikaruokaloita lähellä ja olin jo kotoa lähtiessä nälkäinen, joten tallustin R-kioskille ja nälissäni ostin sitten vähän kaikkea.

Lopulta onneksi päästiin kotiin, saatiin ruoka nopeasti laitettua ja jäätiin makoilemaan loppuillaksi telkkarin eteen. Ryhdyin väsäilemään silkkipaperiruusuja ja tajusin, että sekin on ihan hullujen hommaa ja kaikki mun viritelmät tuntuivat näyttävän ihan kauheilta.

Seuraavana aamuna heräsin (liian) aikaisin ja lähdin töihin. Kotiin palatessani aurinko paistoi, teippasin tekemäni ruusut kiinni pajunoksiini ja totesin, että lopputuloksesta tuli oikeasti aika kaunis. Korjailin hieman aamulla väsättyjä pikameikkejä ja ei-niin-hehkeää hiuspehkoani, asetin kameran jalustaan ja otin kuvat, jotka olin suunnitellut hoitavani jo edellisenä päivänä. Kuvistakin tuli onneksi aika kivoja.

Nyt mulla on siis söpöt virpovitsat ikkunalaudalla kotia koristamassa ja yksi hullu tarina lisää kerrottavana. Selostin meidän epäonnisesta viikonlopusta jo sunnuntaina Instagramissa, mutta halusin tulla vielä kertomaan koko stoorin tänne blogin puolelle. Tämä on ehkä ennen kaikkea omaksi muistokseni, blogin avulla on niin ihanan helppo palata takaisin tämänkaltaisiin päiviin. Enkä mä myöskään voinut tunkea näitä kaikkia kuvia Instaan, hehe.

Viisi päivää pääsiäiseen, iik! Jos haluat lukea enemmän mun ajatuksia tulevasta pääsiäisestä ja menneiden pääsiäisten muisteloa, käy tsekkaamassa mun tänne kirjoittama blogipostaus.

Liity lukijaksi tästä!

tiistai 23. maaliskuuta 2021

Totuus Instagram-kuvien takana

Siis tiedättekö mitä, mä olen suunnitellut tätä postausta vaikka kuinka pitkään ja keksinyt tähän kaikkia hauskoja tarinoita, mutta nyt kun olen tässä aloittamassa kirjoittamista, en meinaa muistaa noista yhtäkään. Selasin kuitenkin äsken Instagram-tiliäni (käykää ottamassa @sannalovesfood seuraukseen jos ei vielä ole!) kevääseen 2017 saakka ja koitin napata sieltä kuvia, joiden taustalla olisi hauskoja tarinoita. Nyt siis kurkistetaan mun instakuvien kulissien taakse!

Alkuperäinen julkaisu täällä

Mulla oli visio ystävänpäiväteemaisesta sydänmeikistä. Meikki kuitenkin meinasi feilata, kuvista ei tullut yhtään mitään, meikkipöytä (ja puoli kämppää muutenkin mun säätämisen ohessa) oli ihan sekasorto ja oltiin jo valmiiksi myöhässä mun äidin luota. Sain lopulta kuvat otettua ja rupesin pohtimaan, viitsinkö lähteä sydämet naamassa. Päädyin sitten vessapaperilla pyyhkimään nuo pois ja nopeasti heitin puuteria päälle peittämään pahimmat punoitukset, haha!

Alkuperäinen julkaisu täällä

Mä olin nähnyt näitä lätäköiden heijastusten kautta otettuja kuvia aikaisemmin, ja aina olen tahtonut ottaa sellaisen itsekin, mutten koskaan tietenkään sitten tajua tai muista. Tällä kertaa huomasin kuitenkin mun perinteisellä auringonlaskukävelyllä, kun yksi kaveriporukka pysähtyi ottamaan samankaltaisia lätäkkökuvia. Mä jäin siinä sitten hengailemaan ja muka ihailemaan maisemia (toki sitäkin) ja odottelin, että he lähtivät ja olivat tarpeeksi kaukana, että pääsin sitten heidän jalanjäljissään ottamaan lätäkkökuvia, haha!

Alkuperäinen julkaisu täällä

Tämä oli ihan täydellinen tilannekuva, kun kesken kuvaussession piti riisua yksi kerrasto, että saisi vähän erilaista asua kuviin. Kuvia selaillessa kuitenkin tykästyin tähän, ja jemmasin sen talteen jotain oikein kylmää talvipäivää varten, jolloin tämän voisi hyvin kaivaa throwbackiksi. Ja niin tein!

Alkuperäinen julkaisu täällä

Näiden kuvien ottamisen jälkeen menin leikkaamaan pullaani kahtia ja pudotin toisen puolikkaan lattialle. Onneksi olin kuitenkin juuri siivonnut lattiat, joten viiden sekunnin säännöllä mentiin! Oli hyvä pulla.

Alkuperäinen julkaisu täällä

Tahdoin lumisadekuvia ja oon ihan älyttömän tyytyväinen, millaisia näistä tuli. Todellisuudessa oltiin jokaisen oton välissä ravistelemassa liikoja lumia pois mun hiuksista ja hanskat kastuivat. Ja siis olin tähän kyllä varautunut, mutta päädyin sitten lainaamaan varalapasiani palelevalle kuvaajalleni :D

Alkuperäinen julkaisu täällä

Tämä kuva otettiin uudenvuoden aikaan iltapäivästä, joten menin ikkunalaudalle maksimoidakseni luonnonvalon. Siinä kömpiessäni jalat koukussa polvi jotenkin niksahti, enkä saanut sitä ollenkaan suoristettua kun sattui niin kamalasti! Mulla aina välillä käy noin, sattuuko teille samoin? Siinä sitten yritin tuskissani saada jalkaa suoraksi, onnistuin, kipu helpotti. Ja koska mä oon mä niin vedin varmaan saman tien uusiksi koukkuun. Hehe.

Alkuperäinen julkaisu täällä

Siis tämä jos mikä oli farssi! Jälleen oltiin joulukuisessa iltapäivässä ja alkoi nopeasti olla jo tosi pimeää. Otin nämä kuvat yksin jalustan kanssa, ja koska mun teknologia ei ole ihan niin edistyksellistä kuin monella muulla, en mä nähnyt ollenkaan, mitä olin tekemässä ja kuvaamassa. Kauheassa kiireessä asettuessani kameran eteen läikytin sitten tuon mun kädessä olevan glögini päälleni ja valkoisille lakanoilleni. Siinä sitten onneksi saatiin kuvat pakettiin, kiskoin vastavaihdetun lakanan pois sängystä ja soitin hädässä äidille, mitä tehdä. Tahranpoistoaine loppui kesken kaiken ja lähdin siinä sitten hakemaan lähikaupasta Vanishia. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin, Vanish teki taikoja eikä lakanasta enää edes pysty sanomaan, mihin kohtaan siihen olisi kaatunut (mustikka)glögiä.

Alkuperäinen julkaisu täällä

Kuvaajani mielestä mulla oli puskapissa-asento (ehkä enemmän vielä muissa kuvissa kuin tässä kyseisessä). Oli tai ei, kuva pääsi blogin banneriksi saakka. Puskapissat kunniaan!

Alkuperäinen julkaisu täällä

Pitihän sitä kerrankin somehaasteeseen osallistua! Mä en omista bleiseriä enkä edes mustaa neuletakkia, joten tällä mentiin. Yritin saada semi-isoja tissejäni vähän siveellisemmiksi sivulle piiloon, ja tuolla neuletakin alla on ihan järjettömät kasat teippiä. Niitä ei ollut ihan niin kiva ottaa pois, heh. 

Alkuperäinen julkaisu täällä

Myös tällaisen lokaatiopeiliselfien olin halunnut ikuisuuden ajan ottaa, ja mökillä tahdoin lopulta toteuttaa! Harmi vaan, että ainoa peili meillä mökillä on tällainen mun naamaakin pienempi miniskidi, joka kaiken lisäksi oli semilikainen. Siinä rannassa sitten kastoin sammalta järveen ja yritin pyyhkiä suurimmat tahrat peilistä pois.

Alkuperäinen julkaisu täällä

Tämä on aika perinteinen: oltiin porukalla piknikillä (silloin kun maailma oli vielä normaali), ja pidettiin kaverin kanssa varmaan tunnin auringonlaskuphotoshootit. Muut siellä taustalla naureskeli meidän touhuille. Mutta hei, tuli ainakin kivoja kuvia!

Alkuperäinen julkaisu täällä

Näiden kuvien julkaisun jälkeen opin, miten julkaistaan kerralla useampi kuva ilman, että kaikki rajautuivat neliöiksi.

Alkuperäinen julkaisu täällä

Ja loppuun vielä klassikko: asetutaan selfietä varten sopivaan asentoon, ettei takana lojuvat tiskit näy.

Mikä näistä oli sun lemppari? Millaisia tarinoita sun kuvien takaa paljastuu?


Liity lukijaksi tästä!

torstai 18. maaliskuuta 2021

Ostin ensimmäiset farkut kahteen vuoteen

Mä olen etsinyt itselleni uusia sinisiä farkkuja aivan liian kauan. Selailin vanhoja blogipostauksia ja jo elokuussa 2018 puhuin uusien farkkujen hankinnasta. Farkkujen ostaminen on mulle kuitenkin totaalinen pain in the ass, sopivia ei löydy mistään! 

Mulla on lyhyet jalat, kapeat nilkat ja pömppömaha, joten kaupoista hyvin harvoin löytää mitään lähellekään istuvaa. Olen vaatinut mahdollisimman korkeaa vyötäröä (joka reilusti ylittäisi navan), runsaasti joustavaa istuvuutta, kapeita ja istuvia lahkeita ja juuri oikeaa sinistä väriä. Toki muiden upeita asuja katsellessa rupesin haaveilemaan myös ihanan rennoista mom jeanseista. Niissä kuitenkin tuo mun vaatima jousto puuttuu yleensä täysin, enkä ole yksinkertaisesti löytänyt paria, joka sopisi mun päälle.

Bikbokin Peachy-mallin farkkuja kokeilin päälle jo heti, kun ne ensimmäisen kerran tulivat kauppoihin. Malli oli paljon parempi moniin muihin verrattuna. Olisin silti kaivannut vyötäröön pari senttiä enemmän korkeutta  ja vähän kirkkaampaa sinistä väriä. Farkut jäivät kauppaan.

Pari kertaa olen sittemmin näitä samoja farkkuja palannut kokeilemaan. Aina mun mielipide on ollut sama: hyvä, muttei täydellinen. Ja kun en millään jaksaisi lähteä ostamaan ihan ok -farkkuja kaappini täytteeksi. Muutenkin musta tuntuu (enkä varmasti ole ainoa), että viimeistään vuoden 2020 aikana mun farkkujen käyttö on romahtanut. Olen suosinut mukavan rentoja housuja ja hameita, tavallisina kotipäivinä (eli melkein joka päivä) tyytynyt verkkareihin ja juoksupöksyihin, eivätkä ainoat käytössä olleet farkkuni enää sattuneesta syystä tuntuneet yhtä mukavalta päällä kuin eilen.

Pari viikkoa sitten kiertelin sitten kauppoja, näin yhden parin näitä alerekissä omassa koossani ja menin huvikseni sovittamaan. Ja siis kun on vuosien aikana sovittanut niin monet epämukavat farkut kuin minä, sitä todella hämmästyy sovittaessaan uusia farkkuja, jotka todella tuntuvat mukavalta ja hyvältä päällä, jotka sujahtavat jalkaan ja ovat kenties jopa miellyttävämmät päällä kuin ne farkut, jotka päällä saavuit kauppaan. Edelleen vyötärö olisi voinut olla korkeampi, lahje kapeampi ja väri sinisempi. Olin kuitenkin kaivannut sinisiä farkkuja vaatekaappiin jo vuosia ja nämä ovat selvästi korkeammat kuin esimerkiksi tällä hetkellä käytössä olevat mustat farkkuni (Vero Modan Sophiat). Niinpä farkut lähtivät mukaan (ja uusi pehmoinen collegepaita).

Eniten olen innoissani siitä, että voin taas ihan huoletta käyttää mustia yläosia näiden uusien farkkujen kanssa, kokomusta kun harvemmin on mun juttu. Mä jotenkin rakastan mustan paidan ja sinisen farkun yhdistelmää! Intoilinkin näiden oston jälkeen, että vihdoinkin pääsen mätsäämään mun Snapchatin bitmojin kanssa, jolle laitoin mustan t-paidan ja siniset housut vuosia sitten, haha! Lisäksi nyt on ihanaa, että pahimmat pakkaset ovat väistyneet ja olen voinut näitä jopa käyttää, kun en oikein tykkää tiukkojen farkkujen alle sukkiksia tai legginsejä kerrostaa.

Ai vitsi, en olekaan vuoteen kirjoittanut ihan rehellistä asupostausta, enkä tiedä olenko tätä lajia koskaan osannut. Ainakin tämä on mulle mainio väylä omaan tapaani hölöttää, selitellä kaikkea ja intoilla pikkujutuista. Onko teidän joukossa samanlaisia vai meneekö tämä kaikki ihan yli hilseen? :D

Aurinkoista päivää/iltaa/yötä/aamua just sulle, missä ikinä oletkaan ja milloin ikinä tämän luetkaan ♥️

Liity lukijaksi tästä!

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Jokainen pömppö on arvokas

Näin yhtenä päivänä Instagramissa kelan, joka todella puhutteli mua. Sen sanoma oli äärimmäisen tärkeä ja iski kohtaan, jota olen itsekin joskus voivotellut. Niinpä tahdoin tulla tänne jatkamaan keskustelua. Kelan on julkaissut @make_love_not_diets ja pääset katsomaan sen tästä linkistä.

Somessa tulee vastaan paljon erilaisten kehojen ylistystä ja kehopositiivisuutta, mikä itsessään on ihana asia. Mä esimerkiksi olen monesti puhunut omasta pömppövatsastani ja sen aiheuttamista epävarmuuden fiiliksistä. Monesti näissä somessa leviävissä julkaisuissa kuitenkin korostuu sama näkökulma, että kehon "erilaisuus", tässä tapauksessa se pömpöttävä maha, on jollain tavalla poikkeus tavallisesta, tilapäistä ja jonkin aiheuttamaa. Vatsan pömpötystä selitellään raskaudella (käynnissä olevalla tai taakse jääneellä), turvotuksella tai muuten epätoivottuna piirteenä, josta aktiivisesti yritetään päästä eroon, jotta päästään taas joskus kesäkuntoon. 

Missään näissä ei itsessään ole mitään vikaa tai väärää. Mutta jos tämä on ainoa tapa, jolla pömpöistä puhutaan, levitetään me mielikuvaa, että pömppö on epätoivottu tai ainakin ehdottoman tilapäinen ominaisuus.


Mun vatsa pömpöttää, ei raskauskilojen tai turvotuksen takia vaan ihan vaan koska. Joskus se pömpöttää vähän enemmän, joskus vähän vähemmän, aina kuitenkin jonkin verran.

Pyöreälle vatsalle ei tarvitse olla mitään selvitystä. Pömppöjä voi olla, vaikket olisikaan raskaana tai synnyttänyt, vaikket kärsisikään turvotuksesta tai suolisto- tai ruoansulatusongelmista tai yhtään mistään. Pömppö saattaa olla geneettinen tai ruoalla ja rakkaudella kasvatettu. Pömppö EI ole automaattinen merkki ylipainosta tai epäterveellisistä elämäntavoista, mulla on ollut pömppövatsa vaikka BMI:t näyttivät alipainoa. Pömpön ei tarvitse hävitä tai ilmaantua. Vatsa voi pömpöttää ihan ilman syytä ja koko ajan. Ja kaikista tärkeintä, sitä ei tarvitse koskaan pahoitella tai häpeillä. Ihan totta. Sun ei tarvitse KOSKAAN pyytää omaa kehoasi anteeksi. 


Se on ihan ok, jos joskus itse koet epävarmuutta omasta vartalostasi ja pömpöstäsi, niin tunnen minäkin. Kenenkään muun ei kumminkaan pitäisi aiheuttaa sulle noita tunteita. Kanna pömppöäsi siis ylpeydellä, selittelemättä ja häpeilemättä. Sun keho on sen ansainnut.


Lue myös:

perjantai 12. maaliskuuta 2021

Rahapäiväkirja 4: Opiskelijan tulot ja menot helmikuussa 2021

Lue myös: Rahapäiväkirja 1, rahapäiväkirja 2 ja rahapäiväkirja 3

Pitkästä aikaa rahapäiväkirjaa! Olen listannut kuukauden kaikki tuloni ja menoni ja jakanut blogissa jo kolme kertaa aikaisemmin, edellisen kerran maaliskuulta 2020. Viimeisestä katsauksesta kaksi asiaa on muuttunut taloudessani merkittävästi: olen muuttanut astetta suurempaan ja näin myös kalliimpaan asuntoon, ja olen aloittanut uudessa työpaikasta, josta saan enemmän palkkaa. Helmikuussa päätinkin pitkästä aikaa kirjata ylös kaiken rahanmenoni ja summailla, miten mun menot kohtaavat tulot.

Noita kahta muutosta lukuunottamatta asiat menevät mun talouden suhteen pitkälti samalla tavalla kuin ennenkin. Suuret menot, kuten matkakortin, kotivakuutuksen ja sähkölaskun, maksan kerralla suuremmissa erissä, eikä yhtäkään näistä näy näissä helmikuun laskelmissa. Liittymä puolestaan mulla on edelleen äitini nimissä ja hän omasta tahdostaan maksaa edelleen mun puhelinlaskuni. 

En juuri tuhlaile, mutta mun rahatilanne takaa sen, ettei mun myöskään tarvitse laskea pennejä. Mä olen todella onnekas sen suhteen, ettei mun ole koskaan joutunut kituuttaa tai stressata rahan kulutusta. Tilipäivänä menee rahaa aina suoraan myös säästöön, ja tuo samainen äiti mielellään tukee mua esimerkiksi satunnaisten kauppareissujen tai tiettyjen suurempien menojen kanssa. Olen läpi yliopiston tehnyt töitä opintojen ohella, ja mulla on alueen tasoon nähden erittäin edullinen vuokra.

Kyselin Instassa, kiinnostaisiko teitä ennemmin päiväkohtainen seuranta siitä, mihin mun rahat kuluvat, vai laajempi katsaus esimerkiksi ruoka- tai vapaa-ajan menoihin. Kaikki vaihtoehdot saivat teiltä tasaista kannatusta, joten molempi parempi ja katsotaan kummallakin tavalla!

Ruokakauppa

Tänä vuonna olen pyrkinyt karsimaan päivittäisiä kauppareissuja ja sen sijaan suunnittelemaan useampia ruokia etukäteen niin, että voin keskittää ruokaostokset noin kertaan viikossa. Tässä olen suhteellisen hyvin pysynyt, ja olenkin noin kerran viikossa tehnyt isot ruokaostokset ja tarpeen mukaan käynyt välissä täydennysostoksilla. Kertasummat ovat kasvaneet (miten pienellä ihmisellä voi mennä kerrallaan 65 euroa kauppaan...), mutta aikaisempia listauksia vertaillessa ei kokonaissumma ole juuri muuttunut. Helmikuussa taisin ehkä kerran käydä kaupassa niin, että äiti maksoi, en kyllä muista varmasti. Kokkaan ja syön lähes kaikki ateriat itse kotona, noin puolet ajasta teen kahdelle hengelle. Isot ostokset teen vaihdellen S-marketissa ja Lidlissä.

Helmikuussa ruokakauppaan meni yhteensä 213,44 €.

Ravintolat

Syön ulkona tai tilaan kotiin ruokaa varmasti viikottain. Yleensä nämä ovat juuri niitä kertoja, kun näen äitiä, jolloin hän maksaa meidän ruoat. Helmikuussa tilasin itse kotiin ruokaa kerran kahdelle ihmiselle, kun laiskotti ja teki mieli hemmotella, muuten en rahojani ravintolaan sijoittanut. Eikun sijoitinhan, ostin nimittäin laskiaispullat lähileipomosta. Voin nyt jo sanoa, että maaliskuun osalta tämä kohta näyttäisi kovin erilaiselta, hehe.

Helmikuussa ravintoloihin meni yhteensä 35 €.

Suoraveloitukset

Helmikuussa tililtä lähti maksu niin Netflixistä, Spofitysta ja Discovery +:sta, lisäksi 5 dollarin kuukausilahjoitus Orphan Kitten Clubille. Näiden lisäksi mulla on myös Disney+-tilaus, jonka maksoin syksyllä vuodeksi. Mulla on pääsy katselemaan myös Viaplayta, CMorea ja Ruutu +:aa, mutta näistä mun ei tarvitse maksaa itse.

Helmikuussa suoraveloituksiin meni 33,27 €.

Shoppailut

Helmikuussa tuli jonkin verran osteltua sitä sun tätä. Suurin yksittäinen ostos oli lippu Nightwishin (toivottavasti) toukokuussa järjestettävälle virtuaalikeikalle, mutta sekin oli 26 euron hinnallaan äärettömän huokea normaalikeikkalippuun verrattuna. Helmikuuhun mahtui myös yksi Ikea-reissu, H&M:stä ostin tarjouslakanat ja Lindexistä rintaliivit hajonneiden tilalle. Cittarista ja Tokmannilta tuli ostettua muun muassa lankoja ja kosmetiikkaa.

Helmikuussa shoppailuun meni 118,36 €.

Muut menot

Näiden lisäksi kuittasin vielä yliopiston kirjaston myöhästymismaksut.

Helmikuussa muihin menoihin meni 2,90 €.

Pakolliset laskut

Kuten yllä sanoin, suurin osa mun pakollisista, toistuvista menoista menee suuremmissa erissä eikä niitä tullut helmikuussa makseltua. Siispä ainoa pakollinen lasku helmikuulle oli vuokra.

Tulot

Helmikuussa sain asumistuen, opintorahan ja tammikuun palkan.

HELMIKUUN MENOT YHTEENSÄ: 899,13 €
HELMIKUUN TULOT YHTEENSÄ: 1401,44

Siinä oli helmikuun 2021 rahatilanne! Kuun tulot nousivat selkeästi korkeammalle kuin edellisissä katsauksissa, ja sille on kaksi selittävää tekijää. Koska mun vuokra on noussut tässä välissä, saan mä myös korkeampaa asumistukea. Lisäksi nykyään saan tosiaan enemmän palkkaa kuin aiemmasta työpaikastani. Mun tuntipalkka itsessään ei ole merkittävästi korkeampi. Mulla on kuitenkin nykyään vakiona kahdeksan tunnin työvuorot (kun ennen jäivät usein minimiin neljään tuntiin) ja säännöllisesti myös sunnuntaivuoroja, ja muutenkin nykyisellä tessillä saan paremmin lisiä kuin ennen. 

Menot sen sijaan ovat pysyneet hyvinkin samana edellisiin katsauksiin verrattuna, toki tässä kuussa ei ollutkaan mitään sen suurempia hankintoja tai ostoksia. Ja koska en juuri tuhlaile, voin huoletta laittaa vähän enemmän rahaa esimerkiksi siihen ruokaan (ruoka on ihana asia). Lisäksi laitoin säästöön isomman summan rahaa kerralla, kun tilin tilanne sen mahdollisti.

Ja koska te toivoitte myös päiväkohtaista katsausta, laitan sen tähän vielä mukaan! Se on kuitenkin helppo skipata, jos se ei juuri sua kiinnosta.

1.2. Asumistuki ja opintoraha tulivat tilille. Ostin uuden vihon ja rintaliivit sekä käväisin kaupassa ostamassa Koskenlaskijaa ja mangon (haha).

2.2. Maksoin vuokran.

3.2. Kävin isoilla ruokaostoksilla ja palautin pullot. Pullorahaa en laskenut yllä mukaan tuloihin, vaan menoissa huomioin sen lopullisen kauppasumman, josta tuo pulloraha oli jo vähennetty.

4.2. Ostin kaksi laskiaispullaa leipomosta.

5.2. Ostin lipun Nightwishin virtuaalikeikalle.

6.2. Ikea-reissu (tänne ei onneksi mennyt kuin kaksikymppiä), Netflix ja Spotify tililtä.

7.2. Kävin Tokmannilla ostamassa hygieniatuotteita ja lankoja.

10.2. Pieni täydennyskauppareissu lähi-Alepassa.

11.2. Isompi kauppareissu Lidlissä ja motivaatioherkkuja Alepasta, Orphan Kitten Clubin suoraveloitus tililtä.

14.2. Hedelmätäydennyskauppareissu Lidlissä.

15.2. Kävin Cittarissa ostamassa poskipunan ja Tokmannilla sukkalangan.

16.2. Tilattiin Woltin kautta ruokaa kotiin Siipiweikoilta.

19.2. Palkka. Ostin H&M:ltä lakanat. Isommat ruokaostokset LIdlissä, Discovery+ tililtä.

22.2. Maksoin yliopiston kirjaston myöhästymismaksut.

24.2. Isommat ruokaostokset S-marketissa.

26.2. Alepasta eväslounas seuraavaksi päiväksi töihin. Thai cube, mikäpä muukaan.


Mihin sun taloudessa kuluu eniten rahaa?

Liity lukijaksi tästä!