Ääriabsolutistista baarissaistujaksi

 Olen kirjoittanut omasta suhteestani alkoholiin alun perin täällä, ja juomiskulttuurin normista täällä

”Miten sä jaksat tätä selvin päin?”

Näitä keskusteluja on viime aikoina tullut käytyä useamman kerran. Alkukesä on ollut täynnä tapahtumaa ja illanistuntaa toisensa perään, ja minä ollut niissä mukana. Muutaman vuoden takaiselle Sannallehan tämä olisi ollut ihan absurdi skenaario, että vapaaehtoisesti muka viettäisin illan toisensa jälkeen bileissä ja baareissa.

Mut tuntevat tietävät varsin hyvin mun suhtautumisen alkoholiin. Mähän en siis ole koskaan juonut, enkä koskaan aiokaan. Alkoholin käyttö, juominen ja humalaiset ihmiset ovat aina ahdistaneet mua ihan järjettömästi, ja kaikkia juomisen huonoja puolia vuosien aikana seuranneena en ole vieläkään keksinyt yhtään syytä itselleni tämän naurettavan ja haitallisen harrastuksen aloittamiseksi. Mä olen se tyyppi, joka on itku kurkussa ensimmäistä kertaa katsonut alaikäisiä luokkakavereitaan olut kädessä, se tyyppi joka on kaatanut muiden juomat viemäristä alas, se joka on jäänyt nukkumaan kun muut ovat pitämässä keskenään hauskaa.

Tämä kaikki on toki tapahtunut ihan mun omasta päätöksestäni, eikä mua ole ollenkaan haitannut jättäytyä ulkopuolelle. Mä en ole tarvinnut ihmissuhteita, jotka edellyttävät bileitä ja humalatilan rakentuakseen. Mä olen ympäröinyt itseni samanhenkisillä ihmisillä, ja antanut koko tuon puolen maailmasta olla. Pitkään se toimikin, out of sight, out of mind.

Mä en tiedä, mitä sitten tapahtui, mutta jotain. Mä olen elämäni aikana kuulunut moniin yhteisöihin, ja fakta on, että kaikissa sosialisointi keskittyy enemmän tai vähemmän yhteisen juomisen ympärille. Koska mä olen jäänyt kaikista noista tapahtumista ulkopuolelle, olen jäänyt ulkopuolelle ihan noin muutenkin.

Viimeisen vuoden tai kahden aikana mä olen hiljalleen tullut siihen tulokseen, etten jaksa antaa oman alkoholivastaisuuteni jäädä yhteisen hauskanpidon esteeksi. Karkeasti ja aika ankean kuuloisesti sanottuna jos mun pitää mennä baariin, jotta voin todella kuulua porukkaan, niin silloin mä menen baariin muiden mukana.

Ensimmäisinä kertoina muiden kanssa synttäreitä tai valmistumisia tai tupareita juhlimassa mä olin todella oman mukavuusalueeni ulkopuolella, ja ympäröivä meno ja alkoholin ja tupakan haju ahdistivat mua ihan järjettömästi. Pikkuhiljaa aloin ehkä tottua, ehkä oppia sivuuttamaan muiden juomisen mielestäni, ehkä vain lakkaamaan välittämästä. Mun puolestani toki nuo jälkimmäiset ovat siinä mielessä välillä helppoja, että mä olen usein todella huono tunnistamaan, onko ihminen humalassa, jolloin mun ei tarvitse kiinnittää siihen lainkaan huomiota.

Vaikka mä en edelleenkään nauti siitä, että ympärillä olevat ihmiset juovat, on mulla oikeasti ihan hauskaa noissa tilanteissa. Rento yhdessäolo ja hauskanpito yömyöhään voi olla tosi mukavaa, kun kaikki osaavat kuitenkin huolehtia itsestään ja toimia järjellä. Siinä vaiheessa mulla ei heru vieläkään myötätuntoa, kun joku sössii asiansa sen takia, että on itse juonut itsensä niin huonoon kuntoon, ja mielelläni vaihdan viimeistään silloin maisemaa.

16-vuotias minä ei olisi todellakaan voinut kuvitella, että 21-vuotiaana odottaisin innolla seuraavaa baari-iltaa (tai että huomaisin laulavani vauvaa nukuttaessa juomalauluja). Toki edelleen kaikki kohtuudella, mulla on nyt takana esimerkiksi ensimmäinen oikea bilejuhannukseni, ja vaikka mulla oli tosi kiva juhannus, tarvitsi sen jälkeen kyllä taas taukoa ja etäisyyttä niistä kuvioista.

Sijoittaisinko siis kaikki yhteiset illanvietot mieluummin alkoholittomaan ympäristöön? Ehdottomasti. Kuitenkin olen huomannut, että mulla voi olla hauskaa, vaikka muut tulevatkin Alkon kautta paikalle. Lisäksi mähän olen ensinnäkin itse niin villi ja äänekäs, ettei musta edes ulkopuolinen tajuaisi olevan selvin päin, ja toiseksi huonosti nukutun yön jälkeen aamulla niin väsynyt ja uupunut, että mulla on melkein pahempi darra kuin toisilla jo valmiiksi.

Alkoholiyhteiskunta on karu, vakiintunut paikka, johon vuosien kamppailun jälkeen olen ruvennut sopeutumaan.

Mikä on sun suhde alkoholiin?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Turisti omassa kotikaupungissa

Meidän ulkomaalaisia sukulaisia tuli tällä viikolla Suomeen käymään, ja parina päivänä ollaan heidän kanssaan kierrelty ympäri Helsinkiä. Ollaan käyty ihmettelemässä Uspenskia ja Tuomiokirkkoa, ostettu päärynäjätskit Senaatintorin reunalta ja pakoiltu Espan lokkeja, bongailtu hassuja nimiä veneiden kyljistä ja kaluttu Stocka ylhäältä alas. Olen piirrellyt karttoja, selittänyt metroreittejä ja yllättänyt itsenikin Helsinki-tietämykselläni. 

Kun itse aina lähtee ulkomaille reissuun, on todella hassu ajatus, että joku matkustaa lomalle minun omaan Helsinkiini. Mutta etenkin näin kauniina kesäpäivinä huomaa tämän kaupungin hienouden. Keskustan vanhat, kauniit rakennukset, siistit kadut ja houkuttelevat ravintolat. Muut matkustavat vaikka kuinka kaukaa päästäkseen tänne. Mä asun täällä, kävelen näitä samoja katuja joka päivä.

Ulkomaalaisten kanssa kierrellessä tulee myös jännä hengenheimolaisuuden tunne, kun esimerkiksi siinä jätskikiskalla voi päästää englanninkielellä takkuilevan työntekijän hetkeksi tuskistaan ja itse tilata suomeksi. Suomalaisten keskellä suomalaisuus ei ole huomionarvoinen asia. Lisätään yhtälöön muunmaalaisia, ja yhtäkkiä ollaan muiden suomalaisten kanssa yhtä kansaa, samaa porukkaa, ja se on tosi mukava huomata välillä, muita maita ja kulttuureita yhtään väheksymättä.

Tänäkin kesänä tahdon ottaa tästä ihanasta kaupungista kaiken irti. Vielä on edessä Suokki-piknikit ja Hietsu-päivä, mutta varmasti silti listalla. On ilo kutsua itseään helsinkiläiseksi, varsinkin tähän aikaan vuodesta.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Luonnon rauhassa

Muutama viikko sitten vietin rauhallista kesäiltaa metsälenkillä (siis ehkä kilometrin lenkki, jossa pysähdyin muutaman askeleen välein ottamaan kuvia). Menkää tekin metsään, se tekee hyvää.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Parasta kesässä

...on, kun voi kulkea ulkona hiukset auki. Talvella kuivan ilman ja miljoonien vaatekerrosten takia hiukset olisivat menneet sekunnissa takkuun!

...on, kun voi aurinkolasien takaa rauhassa tarkkailla ja vakoilla muiden ihmisten puuhia kenenkään huomaamatta.

...ovat ainakin vähentyneet asukriisit - kesä tarkoittaa rajattomia pukeutumismahdollisuuksia! Toki viime päivät ovat olleet eri tavalla haastavia, kun yhtenä päivänä farkut on must ja toisena shortsitkin ovat liikaa.

...on ostaa joka kauppareissulla jätski, ja oikeuttaa se sillä, ettei muuten selviäisi mitenkään kotiin asti läkähtymättä.

...on karata sisätilojen viileyttä ulos lämpimään.

...on se, että vaikka lähtisit töihin kuudelta aamulla tai tulisit kotiin yhdeltätoista illalla, on aina valoisaa.

...on viettää päivä siivoten, tai koneella, tai rannalla, tai kokkaamalla, tai retkeilemällä, tai nukkumalla kolmet päikkärit, ilman stressiä kaikesta siitä, mitä pitäisi olla tekemässä. Kesällä kaikki on mahdollista!

...on kaikki. Sanoinko jo, että rakastan kesää?

Taitaa olla kesä

Voi mikä ihana viikko. Keskiviikkona me käytiin järven rannassa sukulaisvauvan kanssa. Lilluteltiin jalkojamme rantavedessä, kuunneltiin lintujen laulua, käveltiin paljain jaloin hiekalla ja nurtsilla ja katseltiin, kun lapset hyppäsivät vuoron perään laiturin päästä. Lämmin tuuli heilutti koivun oksia ja elämä oli ihanaa.

Kesän tullessa mulle palaa aina myös Lontoo-kaipuu, kaksi vuotta sitten kun nautin tällaisista upeista helteistä Englannissa. Helsingin halki kulkiessani huomaan kuitenkin, että monet ne asiat, joita sieltä kaipaan, löytyy ihan täältäkin. Kotonakin on upeaa aurinkoa (ja yhtä epäluotettavat sääennusteet), vehreitä puistoja ja kaupungin vilinää. Kesä ulkomailla on ihanaa. Jos kuitenkin yksi pitää vain valita, on kesä Suomessa kaikista paras.

Tähän viikkoon mahtuu kaksi piknikiä, lyhyitä hameita ja aurinkolaseja, spontaaneja jätskejä "koska en mä muuten selviä kotimatkasta", hikeä ja kuumaa josta en valittaisi hetkeäkään. Ensi viikolla mä pääsen virallisesti kesälomalle tentin jälkeen, ja siitä lähtee täydellinen rentoutuminen. Aion nauttia leirielämästä, hypätä järveen jos toiseenkin, läträtä aurinkorasvaa kun siihen kerrankin on aihetta, kierrellä ja kaarrella ja seikkailla, syödä hyvin ja pukeutua söpösti ja olla vain. Kesä on mun aikaa enkä voi uskoa, että se on oikeasti täällä.

En myöskään voi uskoa, että ihan vapaaehtoisesti julkaisen täällä puhelinkuvia. Ostin viikko sitten vihdoin uuden puhelimen, ja kamera on "hieman" laulanut. Ihanaa, että uuden kännykän kamera antaa lisämotivaatiota ikuistaa niitä ihania arkisia hetkiä, joihin voi myöhemmin helposti palata.

Ihanaa kesää ♥️

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

New York päivä kerrallaan

Tsekkaa edellinen New York -postaus täältä

Perjantai 1.3.2019

Matka alkaa. Sain Helsinki-Vantaalta ilmaisen Akkarin, tunnin lento Tukholmaan oli ehkä elämäni helpoin, koneessa syötiin ehkä parhaita macaronseja ikinä. Oltiin perillä paikallista aikaa kymmenen aikaan illalla ja painuttiin suoraan nukkumaan.

Lauantai 2.3.2019

Mulla oli jäänyt housut kotiin, joten lähdimme ensimmäisenä aamuna suoraan ostoksille Times Squarelle. Kierreltiin aamupäivä (ei löytynyt housuja), ja nukuttiin melkein koko iltapäivä iltaan asti. Illalla olimme host-perheemme koiravahtina, joten kävimme hyvällä tekosyyllä kävelemässä Central Parkissa.

Sunnuntai 3.3.2019

Jos Primark on lähellä, me olemme Primarkissa. Toki ei ihan lähellä, New Yorkin Primarkit sijaitsivat Staten Islandilla ja Brooklynissa. Lähdimme siis ensimmäiseen. Menomatkaan meni metrolla ja bussilla puolitoista tuntia, siellä kiertelimme ja ostelimme oikein onnellisina ja antaumuksella. Paluumatka menikin sitten eri tavalla: räntäsateessa kahdella bussilla, lautalla, metrolla ja vielä bussilla, siis viidellä eri kulkuneuvolla meni yhteensä kolme tuntia, että päästiin takaisin kotiin. Illalla olikin sitten ihana vaihtaa kotivaatteisiin ja syödä hostiemme kanssa meksikolaista noutoruokaa.

Maanantai 4.3.2019

Edellisen yön lumimyrskyn takia koko kaupunki oli sekaisin ja koulut kiinni. Aurinko paistoi, katujen reunoilla oli juuri sopivasti kinosta, että koirat pääsivät pissimään. Päivällä tehtiin pikavisiitti juutalaismuseoon, ja pääsin vihdoinkin meikkiostoksille Ultaan. Ostettiin ihan sikahyvää pekaanipiirakkaa kalliista leipomosta, ja haikailtiin Whole Foodsin evästarjontaa Suomeen. Illalla suunnattiin taas Times Squarelle, jossa käytiin sushilla Wasabissa. Nam.

Tiistai 5.3.2019

Kierreltiin taas keskustassa, piipahdettiin Macy'sillä ja ostettiin toinen pekaanipiirakka. Illalla tehtiin hostperheen kanssa fondueta, mikä nerokas ruokalaji dipata kasviksia sulaan juustoon!

Keskiviikko 6.3.2019

Käytiin läntisen pallonpuoliskon korkeimmassa rakennuksessa, siis One World Trade Centerissä, katselemassa vähän maisemia. Hissi meni 102. kerrokseen niin nopeasti, että korvat meni lukkoon.  Tsekattiin samalla viereinen muistomerkki entisten kaksoistornien paikoilla. Syötiin hampparia, ja sanon vaan, että tää tyttö tarvitsee juustoranuja suomalaisiinkin ravintoloihin.

Torstai 7.3.2019

Hyödynnettiin suhteita, ja käytiin lounaalla Googlen toimistoilla. Kierreltiin Greenwich Villagessa, jossa käytiin sekä Carrie Bradshaw'n että Frendien taloilla (myös Phoeben, vaikkei sitä sarjassa kuvatakaan). Illalla mentiin katsomaan Aladdin, joka oli ehkä paras esitys, mitä olen koskaan nähnyt (Mamma Mian jälkeen tietty). Aladdin oli hyvännäköinen, Henki oli ihan superhauska ja sassy, ja koko musikaali oli vain täydellinen. Iltapalaksi hain purilaisen Five Guysista, voi miten muistelen kaiholla!

Perjantai 8.3.2019

Tehtiin vielä kerran kierros Ultassa ja Whole Foodsissa, ja illalla mentiin katsomaan näkymiä puolestaan Top of the Rockista. Vaikka Top of the Rock on matalampi kuin 1WTC, oli sieltä paljon paremmat näkymät, koska se oli keskustassa. Kannattaa ehdottomasti käydä molemmissa!

Lauantai 9.3.2019

Vikana koko päivänä laitettiin toimeksi. Kierrettiin China Town ja Little Italy, ostin superhienon juustoraastimen, ja käveltiin Brooklyn Bridgen yli auringon laskiessa. Jalkoihin sattui illalla, mutta kannatti.

Sunnuntai 10.3.2019

Kotiinlähtöpäivä. Tarkoitus oli aamulla osallistua gospeljumalanpalvelukseen, mutta naistenpäivän takia kirkko oli niin täynnä, ettei turisteja otettu sisään. Siispä otettiin bussi vielä kerran Times Squarelle, ja syötiin pieni välipala Forrest Gump -teemaisessa Bubba Gump Shrimp -ravintolassa. Korkeista hinnoista huolimatta oli ihan paras paikka, jonne pitää ehdottomasti mennä taas seuraavalla Lontoon reissulla! Kotiin palattua tietenkin piti katsoa taas Forrest Gump, on se vaan hyvä elokuva. Pakkaamaan ja lentokentälle, aika palata kotiin.

Maanantai 11.3.2019

Laskeuduttiin aikaisin aamulla Lontooseen, ja olin ihan superonnellinen edes tuosta pienestä Lontoo-maistiaisesta Gatwickissa vietetystä puolessatoista tunnista. Meidän lento Helsinkiin oli puolitoista tuntia myöhässä paperiongelmien vuoksi. Kotona valkenikin, että me lennettiin juuri sillä Norwegianin konemallilla, joka myöhemmin samalla viikolla kiellettiin kokonaan lentokäytöstä. Jet lag painoi päälle, ja seuraavana yönä nukuinkin lyhyet 13 tunnin yöunet. 

Minne sä olet seuraavaksi reissaamassa? Mulla ei kerrankin ole hajuakaan!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)