Karanteenipääsiäinen

Sieltä se pääsiäinen kaikesta huolimatta tuli! Tämä pääsiäinen on ollut kyllä tosi erilainen ja kaikki tavalliset perinteet jääneet pois, joten samalla lailla ei ole ollenkaan pääsiäisfiilis. Vuodesta 2013 oon ollut yhtä vuotta lukuunottamatta jokaisen pääsiäisen leirillä, eikä meillä perheen kesken ole koskaan ollut erityisiä pääsiäisperinteitä. Ihan kiva pääsiäinen me ollaan kuitenkin saatu aikaiseksi, vaikkei tullutkaan osallistuttua munabingoon tai edes heitettyä talviturkkia!

Valmistauduttiin pääsiäiseen vikalla tiukalla (tai no, ainakin melkein tiukalla) vegepaastoviikolla. Leivottiin ja suunniteltiin pääsiäisen ruokalistaa. Kirkkoon ei päästy, joten seurattiin ahkerasti seurakunnan Youtubeen striimaamia palveluksia, harmiteltiin kun ei päästä tänä vuonna itse laulamaan mutta silti yökkäreissä hoilailtiin mukana. Mulla tosin kävi sen verran hyvä tuuri, että pääsin kuin pääsinkin pariin jumalanpalvelusstriimiin laulamaan, joten täysin kirkottomaksi ja lauluttomaksi ei tämäkään pääsiäinen jäänyt!

Pääsiäisyönä laitettiin herkut valmiiksi, sammutettiin valot ja laitettiin Uspenskin striimi pyörimään. Laitettiin tuohus ikkunalaudalle palamaan ja mä ainakin meinasin revetä housuistani, kun olin niin innoissani. Kaikesta huolimatta pääsiäisyö oli täynnä tunnelmaa ja iloa. Menin kiltisti nukkumaan palveluksen jälkeen neljän maissa ja heräsin puoliltapäivin, ja pakko sanoa, että kaikista hämmentävintä oli ehkä viettää pääsiäissunnuntai ilman törkeää univajetta, kun sai sen tavallisen 2-5 tunnin sijaan nukuttua kahdeksan!

Viime päivät ollaan herkuteltu, vietetty aikaa perheen kanssa ja herkuteltu vähän lisää. Ostin ihan järjettömän kasan suklaata ja herkkuja koska miksi ei, ja ollaan saatu sieltä sun täältä vielä lisää suklaamunia. Tässä naureskelen itselleni, että noita on vielä aivan jäätävä määrä jäljellä, vaikka mukamas ollaan niitä kovaa tahtia myös syöty. Olen päässyt kirkkoon laulamaan, ja pidettiinpä yhdet laulusessiot pihallakin. 

Paria pääsiäispuuhailuissa vietettyä vapaapäivää lukuun ottamatta mun viime päivät ovat kyllä menneet aika tiukasti kandin kimpussa. Mun olisi tarkoitus saada tämän viikon aikana työ mahdollisimman valmiiksi, kun viikon alussa on mun työn opponointivuoro. Sitten kovasti tahtoisin ensi viikon aikana hioa muiden kommenttien pohjalta työni lopulliseen kuntoonsa (tai ainakin mahdollisimman lähelle sitä), niissä toiveissa että ehkä saisin tungettua itselleni jopa viikon kesäloman ennen töiden alkua! Intensiivisen kriiseilyn jälkeen olen todennut, että mun työ alkaa olla jo aika hyvässä kunnossa, eilen raavin puolitoista sivua keskinkertaista tekstiä kasaan ja tänään oioin rakennetta selkeämmäksi. Pituuden puolesta ei ole enää montaa sivua vajaa, nyt vaan pitäisi kehitellä iskevät päätelmät, keksiä parit lähteet villien väitteideni tueksi, muokkailla johdantoa ja teoriaosuutta vähän täsmällisemmiksi ja hioa työ lopulliseen loistoonsa. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että kandidaatintutkielma olisi se yksi työ, jonka tekisin huolella ja kunnialla, mutta viimeksi tänään mun epätoivo taas nousi, ettei tässä mun työssä oikeasti ole mitään järkeä. Noh, kunhan edes valmistuisi. Enkä vieläkään ihan täysin tiedä, miten sekään tapahtuu, kun kaikkialta tulee eri ohjeita. Oi voi.

Kohta on kuitenkin kandi valmis ja kandidaattivaiheen opinnot suoritettu ja tulee kesätyöt ja kesä ja pääsiäinen jatkuu! Työt tulevat pitämään mut kiireisinä eikä mulla siis kunnon lomaa ole lainkaan. Töissä on kuitenkin se iiiihana puoli, että vapaa-aika on oikeasti vapaa-aikaa, eikä tarvitse stressata siitä, että koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain hyödyllistä, niin kuin mulla opintojen kanssa tuntuu. Saan vapaapäiväni siis ihan rauhassa käyttää kirjojen lukemiseen tai suihkun siivoamiseen tai Au pairit Uudessa-Seelannissa -kauden maratoonaamiseen tai mihin tahansa. Kaikki ovat puhuneet koronakaranteenitylsyydestä ja ajantappamisesta, ja mä vaan oikeasti odotan että pääsen itsekin samaan moodiin kiinni, kun ei mulla ole oikeasti ollut aikaa!

Mitäs teidän pääsiäiseen ja kevääseen ja elämään? ♥️

Tsekkaa aiempien vuosien pääsiäiskuulumiset:

2019

2018 (ja etukäteistunnelmia, vitsi mikä keli ja miten kaunista oli tuolloin avantoon pulahtaessa!)

2017 (niin ja niitä etukäteisfiilistelyjä)

2013 (voi. ei. sos.)

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Viikonloppu Saarenmaalla & marraskuulumisia

Jälleen takana yksi reissu täynnä bussissa istumista, laulamista, kavereiden kanssa rentoilua, kirkkojen kiertämistä (joissa kaikissa oli sama askeettinen ulkomuoto ja valkoinen ja turkoosi värimaailma) ja ihanaa yhdessäoloa. Lähdettiin aikaisin perjantaiaamuna laivalla Tallinnaan, josta jatkettiin bussilla ja lautalla Kuressaareen Saarenmaalle. Meidän hotellissa oli uima-allasosasto ja sauna, jonne päästiin heti ensimmäisenä iltana rentoutumaan pitkän matkan jälkeen. Katsottiin tietysti myös jalkapalloa ja laulettiin jopa karaokea, huonolla menestyksellä tosin. Viikonlopun aikana osallistuttiin myös kahteen palvelukseen, ja koska paikallisissa kirkoissa lämmitys vaihtelee vähäisestä olemattomaan, höyrystyi hengitys toppatakeissa laulaessamme. Päivät olivat pitkiä ja yöt lyhyitä, ja sunnuntai-iltana paluumatkalla olin niin väsynyt, että olisin voinut nukahtaa laivaan. Harvoin tuntuvat yöunet niin hyviltä, kuin tuon reissun jälkeen omassa sängyssä kaikessa rauhassa! Pääsin reissun aikana myös hyödyntämään pariin otteeseen ensimmäisen yliopistovuoteni aikana kertyneitä viron kielen taitojani, ja oli ihana huomata, miten paljon ainakin ymmärsin, vaikka puhumista en kovinkaan paljon päässyt harrastamaan.

Nyt on reissusta saatu toipua pari päivää, ja arki on melkein jälleen normaalia. Eilen aloitin suursiivouksen, järjestin kaikki kaappini ja kirjahyllyni, ja sain kassillisen täyteen poisannettavia vaatteita. Nyt mun pitää opetella taas opetella suunnistamaan uudelleenjärjestetyssä (ja huomattavasti vähemmän täyteenahdetussa) vaatekaapissani, kun eri vaatteet ovat vaihtaneet paikkaansa! Tämä alkuviikko oli siinä mielessä täydellinen sauma kauankaivatulle siivoukselle ja järjestelylle, sillä huomenna on mun syntymäpäiväni ja tahdon herätä siistiin kotiin. Ihan käsittämätöntä, ei mulla ole ollenkaan synttärifiilis, mutta sieltä se vaan muutaman tunnin kuluttua saapuu! Meidän perheessä synttärit ovat aina olleet iso juttu ja tällekin vuodelle on muutamat juhlinnat kaavailtu. Mahtava tekosyy viettää laatuaikaa rakkaiden ihmisten seurassa <3 Kakskytkaks, täältä tullaan!

Ihana oli taas pitkästä aikaa kirjoitella ihan muuten vaan kuulumisia, mulla on ollut ikävä näitä. Tällaisia on myös ihan parasta lukea myöhemmin, ihan tavallisia arkikuulumisia! 

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Hesari, pidetään kaikki kirkot tasavertaisina

Bongasin tänään Hesarin eilen julkaiseman jutun siitä, miten kirkko päätti laskea vaaditun kummimäärän yhteen entisestä kahdesta. Uutinen itsessään oli ihan mielenkiintoinen. Tapa, miten se oli kirjoitettu, puolestaan jäi mua häiritsemään sen verran, että avauduttuani ensin kavereilleni avauduin myös Insta-stooreihin. Halusin kuitenkin vielä jakaa tuon saman avautumiseni blogin puolella, hieman täydennettynä.

Nimittäin.

Jutussa ei missään vaiheessa suoraan ilmaista, että kyse on evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen päätöksestä, ja koskee kummiutta evankelis-luterilaisessa seurakunnassa. Joo, se tulee kiertoteitse ilmi, kun jutussa mainitaan, että kummin tulee olla evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Hesarilta odottaisin kuitenkin täsmällisyyttä ja kyseessä olevan kirkkokunnan mainitsemista viimeistään heti ingressissä, se kun on huomattavan olennainen tieto uutisen informaatioarvon kannalta. Esimerkiksi ortodoksisessa kirkossa kummeja ei koskaan ole jäsenelle vaadittu yhtä enempää, ja suurta kummilukua jopa kaihdetaan. Kahden kummin minimi on ollut tähän asti nimenomaan evankelis-luterilaisen kirkon tapa, josta nyt on päätetty luopua.

Varsinainen ongelma ei kuitenkaan mun mielestä ole edes uutisen potentiaalisessa harhaanjohtavuudessa ja epätäsmällisyydessä, sillä "kyllähän kaikki nyt tajuavat, että kyse on ev.lut.-kirkosta". Ongelma on tuossa kyseenomaisessa ajatusmallissa: evankelisluterilaisuus on normi, itsestäänselvyys, jonka mainitseminen on turhaa, koska viesti menee muutenkin perille. 

Tuo tausta-ajatus sivuuttaa kaikki muut kristilliset kirkot (joita muuten on Suomessa aika monta muutakin kuin evankelis-luterilainen), niiden käytänteet ja näkemykset täysin, ja asettaa ne vähäpätöisemmiksi. Evankelisluterilaisuus on selviö, oletusarvo, kaikki muut poikkeuksia.

Itse luonnollisesti puhun nyt ortodoksin näkökulmasta, mutta sillä ei oikeasti pitäisi olla mitään väliä tämän asian suhteen. Kyseessä ei ole valtio, tai jokin yleisesti kaikkia kirkkoja koskeva taho, jonka muutokset vaikuttaisivat yksiselitteisesti kaikkiin. Kyseessä on yhden kirkon toimintaa koskeva muutos, joka ei liity muihin kirkkoihin mitenkään. Tällainen yhden kirkon priorisointi ja normittaminen voisi mennä läpi esimerkiksi Kirkon ja kaupungin kaltaisessa vakaumuksellisessa lehdessä, mutta ei Helsingin sanomien kaltaisessa valtakunnallisessa, Suomen suurimmassa sanomalehdessä.

Evankelis-luterilainen kirkko on Suomessa suurin, mutta ei ainoa, ei tärkein, eikä oletusarvo - eikä edes ainoa, jolla on esimerkiksi oikeus kirkollisveron keräämiseen tai jonka tunnustaman uskonnon mukaisen oppiaineen voi kirjoittaa ylioppilaskokeessa. Kirkko ei ole synonyymi evankelisluterilaisuuden kanssa, ei edes Suomessa. Vaikka suurin osa suomalaisista kuuluukin yhteen tiettyyn kirkkokuntaan, on se silti kirkko monien joukossa, eikä sillä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ole erityisasemaa, jonka myötä muut kirkot ovat epäolennaisia poikkeuksia. Se, että suomalainen kristitty tai kirkko on evankelis-luterilainen, on merkittävä tilastollinen todennäköisyys, ei automaatio. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Joku voisi olla sitä mieltä, että nostan ison haloon tyhjästä. Helsingin sanomien kaltaiselta valtavirtamedian edustajalta odotan kuitenkin täsmällistä, laadukasta journalismia, joka ei sorru turhiin olettamuksiin ja yleistyksiin. Hesarilla on niin laaja levikki tässä maassa, että sillä on valtavan merkittävä asema tietoisten ja tiedostamattomien asenteiden, mielikuvien ja käsitysten luomisessa. Ollaan jatkossa jooko tarkempia ja pidetään kiinni täsmällisestä tiedonvälityksestä.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

PIETARI

Ai että, viime päivät on olleet kiireisiä! Viime viikon alun mökkireissun jälkeen lähdimme neljän yön reissulle Pietariin seurakuntakuoroporukalla. Neljä päivää kavereiden kanssa hengailua, kaupungin kiertelyä, lyhyitä unia, kipeitä jalkoja ja tietenkin kiekkohuumaa. Pujoteltiin metroasemia käsi kädessä, ettei vain hukattaisi toisiamme, ja pitkät matkat liukuportaita ylös kulutimme laulamalla Hämähämähäkkiä ja joululauluja neliäänisesti. Vierailtiin Eremitaasissa (ihan sikahienot katot), Ksenia Pietarilaisen haudalla (koko hautausmaa oli ainakin näin kesällä niin upea, että mielellään siellä itsekin sitten joskus makoilisi), Verikirkossa (saatiin valitus kun laulettiin rukousta ja ylistystä "koska päiväsaikaan kirkko on museokäytössä", heti perään turistiporukat ja -oppaat tulivat kiittelemään meitä) niin kuin parissa muussakin kirkossa. Lauantaina suunniteltiin aikataulu niin, että ehdittiin hotellille takaisin katsomaan peli, ja kun Venäjän tv katkaisi lähetyksen ennen Maamme-laulua, laulettiin itse. Samoin tehtiin laivassa kultaottelun jälkeen, kun televisiossa ei ollut ääniä, ja perään tietty Finlandia. Maanantaiaamuna tultiin aikaisin kotiin, ja muutaman tunnin päikkärien jälkeen piti lähteä kurkkaamaan kultajuhlia 50 000 kaverin kanssa.

Tämän ankaran reissu- ja puuhaputken jälkeen oonkin siirtynyt ihan eri hommiin, kun tämän ja ensi viikon vietän vahtiessani rakasta siskonpoikaani. Viime yönä nukuin myös ihanat 9 tunnin yöunet ensimmäistä kertaa viikkoon, ja aamulla tätäkin näpytellessä oli aivan törkeän levännyt olo (voiko ennen kahdeksaa aamulla olla virkeä?).

Mä en ole varmaan koskaan julkaissut reissupostausta näin nopeasti. Pietarin-matkan koin kuitenkin saavani aika hyvin tiiviiseen pakettiin, joten tässä sitä nyt jo ollaan! Voisi yrittää perään saada New York -postauksen tehtyä, saa nähdä miten siinä onnistun.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Juhlien juhla ja bileiden bileet - kuulumiset pyhiltä

Hyvää pääsiäistä! Oi että, pääsiäinen tuli tänäkin vuonna oikein ryminällä, loppumattomalla juhlatunnelmalla, lyhyillä yöunilla ja pakollisilla päivittäisillä päikkäreillä. Pääsiäisviikonlopun vietin taas leirillä, jossa muun muassa heitin taas perinteisesti talviturkkini (kahdesti!). Pääsiäisyönä juhlittiin, mä jopa voitin munabingon, joku olisi saattanut kuvailla mun reaktiota liioitelluksi, mutta mä todella innostuin, haha! Siitä sitten lähtikin juhlakausi, tänä iltana jo kolmannet juhlat, eikä loppua ole näkyvissäkään. Pääsiäinen on vaan ihmisen parasta aikaa <3

Juhlafiilis alkoi kuitenkin jo ennen pääsiäistä, nimittäin kiirastorstaina oli Tiktakin odotettu areenakeikka! Tästä kirjoittelin jo enemmän Instan puolella, mutta oli se vaan jotenkin uskomatonta bilettää lapsuuden lempibändin kanssa niitä koko elämän verran kuunneltujen biisien tahtiin, eturivissä yhdessä bändiläisten kanssa fiilistellen. Tässä oli kokemus, jollaista en olisi osannut kaivata ja jota en vaihtaisi mihinkään <3

Mä palaan tästä taas pääsiäisjuhlinnan pariin, hyvää pääsiäistä bebet <3

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

THROWBACK TO SERBIA

Vuosi sitten tähän aikaa olimme reissussa Serbiassa. Syötiin superihanassa buffetissa Budapestissä, ylitettiin semikuumotellen EU:n raja mennen ja tullen, käppäiltiin Novi Sadin keskustassa ja vierailtiin ainakin miljoonassa kirkossa ja luostarissa, joista yhdessä yövyttiinkin kaksi yötä. Siellä oli ihanat kukkaniityt kirkon ympärillä kivimuurien sisällä, ja vastassa näkyi sumun peittämät kukkulat, ihan törkeän upea näky. Pyörähdettiin Belgradissakin, ja kurkattiin vielä Budapestin vaatekaupat ja ravintolat. Syötiin aivan liikaa lihaa ja otettiin aivan liinaa valokuvia. Asiaan kuuluvasti istuttiin myös ihan liian monta tuntia bussissa ja käännettiin katseita (ja päästiin kuvattavaksi) kun laulettiin vähän joka paikassa jotakin. Viisikymmentä ihmistä laulamassa ruokarukouksia täyteen ääneen keskellä ravintolaa jostain syystä tuntui vähän kummastuttavan ihmisiä. Mulla myös hajosi puhelin heti reissun alussa, joten sain viettää monet tunnit vuoristossa kiemurtelevan bussin kyydissä erittäin pahoinvoivana ilman helpottavaa musiikkia korvissa (mä muuten suunnittelin kirjoittavani oman postauksensakin siitä, kun jouduin olemaan neljä päivää reissussa täysin ilman puhelinta, en tässä vuoden aikana ole sitä saanut aikaiseksi, mutta olisiko teitä vielä kiinnostanut?).

Paljon käänteitä mahtui viiteen päivään, mutta oli sikahyvä reissu! Nyt me ollaan saman porukan kanssa viimeisiä päiviä Puolan (ja vähän myös Baltian) matkalla, ja lupaan ettei tämän reissun kuulumisia tarvitse odottaa vuotta! (ja hei, ainakin melkein ajankohtaisia matkakuulumisia löytyy Snapin (sannapannari) ja Instan (sannalovesfood) puolelta, eli ehdottomasti sieltä )