sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Totuus kokolapuista: vaatekaapin kartoitus

Mä olen puhunut täällä ja Instagramin puolella paljon vaatekoista, siitä miten yhdessä kaupassa tai yhden vaatekoon kohdalla M on liian iso, toisessa 42 ei mahdu päälle. 

Saman sain huomata jälleen tällä viikolla, kun yritin etsiä itselleni juhlamekkoa (joka on työmaa jo itsessään). Ainoa kunnollinen valikoima tuntuu olevan Halosella, sielläkin tosin mun tarpeisiin hyvin surkea. Eniten mua sielläkin häiritsi juhlamekkojen mitoitus. Löysin kaksi ihanaa mekkoa, jotka melkein olisin itselleni huolinut. Kuitenkin toisessa suurin koko oli XL ja toisessa 42, eikä kumpikaan näistä mahtunut mun päälleni. Lopulta yksi mekko lähti mulla mukaan, isoille tytöille tarkoitetusta Zizzi-vaatekaupasta. Mekko oli heidän S-kokoa, joka vastaa kokoa 42-44. Mulla tuo kyseinen mekko lähtee vielä kavennukseen, eli oli mulle liian iso, vaikka Halosella vastaava koko oli liian pieni.

Siitä ei ole kauaa, kun itse vaatekaupassa arvoin XS:n ja S:n välillä, joten tuntuu käsittämättömältä, että nykyään vertailu on yhä useammin 42:n ja 44:n välillä. Käsittämättömältä useastakin syystä. Se, etten mäkään välttämättä mahdu kauppojen isoimpiin kokoihin, saa mut tajuamaan, kuinka iso osa väestöstä näin rajautuu pois. Mutta silti samaan aikaan mulla on käytössä vanhoja ja jopa uusiakin vaatteita edelleen S-koossa. Hämmentävää, eikö?

Halusin nyt konkreettisesti vertailla mun vaatekaapista löytyviä vaatteita ja niiden kokolappuja, ja sen avulla havainnollistaa tätä täydellistä epäloogisuutta. Uusimmat kuvat on otettu tänään, vanhimmat elokuussa. Jokainen näissä kuvissa näkyvä vaatekappale on mulla aktiivisessa käytössä ja mahtuu mun päälle, ellen toisin mainitse. Osa näistä on ollut käytössä vuosikausia, osa on hiljattain ostettu. Näkyykö tämä ero kokolapuissa? Sen saa nähdä. 


COLLEGEPAITA S (MANGO), FARKUT S (BIKBOK SOPHIA)

Kuvien collegepaita on ehkä mun suosikkivaatteeni ja etenkin kylmempään vuodenaikaan lähes päivittäisessä käytössä. Mä olen rakenteeltani kovin pienikokoinen ihminen, joten tällaisissa rennoissa, vähän oversize-vaatteissa otan S-koon, kun ei tarvitse huolehtia, että puristaako tisseistä tai mahasta.

Farkut ovat tässä listassa siinä mielessä poikkeus, että vaikka saan ne hyvin päälleni (kuten kuvista näkyy), kiristävät ne sen verran, etteivät ne enää juuri päälle eksy. Kun ostin nuo pari vuotta sitten, oli tuo S mulle jopa turhan iso, paitsi iltaa kohti, kun turvotuksen ja täyden mahan myötä saattoi nappi vähän kiristää. Kävin tässä yksi päivä huvikseni sovittamassa, ja jos nyt ostaisin saman mallin pöksyt, lähtisi mulla mukaan L-koko.


T-PAITA S (PRIMARK), HOUSUT M (CUBUS)

Housut ostin viime kesänä, kun olin melko lailla samankokoinen kuin nyt. Rakastuin näihin housuihin vaivuttuani epätoivoon muiden kauppojen liian pienien housujen kanssa, sillä näissä M oli mulle jopa turhan reilu! Myymälöistä ei kuitenkaan enää S-kokoa löytynyt sovitettavaksi, joten nämä isommat lähtivät mukaan. Nämä ovat aivan ihanan rennot päällä, kun eivät purista yhtään mistään. Joskus meinaa istuessa nousta vyötärö ihan tisseihin asti, kun valmiiksi korkealla vyötäröllä on leveyden puolesta vielä liikkumavaraa.

Primarkin t-paitoja mulla on tosiaan iso kasa kaikissa mahdollisissa väreissä, kun olen monta vuotta sitten Lontoosta ostanut. Ne ovat pääsääntöisesti mulla kokoa S tai 36 ja edelleen käytössä.


T-PAITA S (VERO MODA), FARKUT M (BIK BOK PEACHY)

Näistä farkuista kirjoitin oman postauksensa täällä, sieltä voi lukea lisää! Näistä mulla on tosiaan koko M, joka on ihan sopiva. Ruoan jälkeen näistäkin kyllä pitää nappia avata. 


MEKKO 40 (NANSO), SADETAKKI S (PRISMA: HC)

Tämä ihana Nanson pellavamekko on suhteellisen tuore lisäys mun vaatekaappiin. Mulla oli tämän kanssa hyvin tyypillinen ongelma, niin kuin aina tällaisten napitettavien, joustamattomien yläosien kanssa. Mun vartalo (siis esimerkiksi hartiat ja vatsa) olisi ollut kokoa 36, mutta tissit mahtuivat vasta kokoon 40. Ostin siis suosiolla isomman koon, ja mekko on mukavan rento päällä. Sadetakki on ollut mulla vuosia, ja edelleen on sopivan löysä päällä.


HUPPARI L, LÖKÄRIT M (PIECES)

Tätä supermukavaa oloasusettiä kävin Vilassa sovittamassa, ja lopulta tilasin söpömmän värin ja pienen alennuksen perässä Zalandolta. Halusin rennon ja mukavan kokonaisuuden, ja yläosassa L oli juuri sellainen, ilmava ja puristamaton. Alaosassa L kuitenkin pussitti vähän turhaan, joten ostin M:n. Rakastan näitä todella, housuissa on niin ihanan korkea vyötärö ja täydellinen istuvuus!


TAKKI M, MEKKO S (LINDEX)

Kevättakki on tänä vuonna ostettu, kun edelliset jäivät kaikki pieneksi. Olin todella yllättynyt, kun sekä tässä että toisessa harkitsemassani Lindexin takissa mulle istui M. Tästä mekosta sovitin kaupassa myös M-kokoa, mutta se oli selvästi ihan liian iso mulle.

Ei kuitenkaan tämän pohjalta oleteta, että Lindex kokonaisuudessaan olisi "kokoystävällisempi". Selitinkin aiemmin stooreissa, kuinka sovitin yksiä suoria, joustamattomia housuja, joista muistaakseni edes koko 44 eivät menneet kiinni. 


T-PAITA S (KIRPPIS), HOUSUT 42 (LINDEX)

Myös nämä rennot kesähousut ovat Lindexistä. Näistäkin lähti mukaan koko 42, muistaakseni 38 oli liian pieni eikä kokoa 40 ollutkaan. Tämä 42 on mulle kuitenkin täydellisen sopiva, mulla kuitenkin eniten massaa tuntuu olevan tissien ohella vatsan ja takapuolen alueella. T-paita on selästä avoin, joten koon suhteen ei ole niin tarkkaa. Se on kuitenkin myös esimerkiksi hihoista varsin mukava ja hyvä päällä.


T-PAITA 32 (PRIMARK), HAME XS (TORILTA)

Nämä ovatkin erityisen hauska kaksikko, yksi mun suurimmista kesäasusuosikeista ja edelleen käytössä. Hameen bongasin Lontoosta markkinoilta, ja rakastuin ihan täysin. Myynnissä taisi olla vain yksi kappale, XS-koossa (ja kolmen punnan hinnalla), ja se sitten lähti mukaan. Vyötärö on aika kireä, kun sen vetää päälle (ja jonkinnäköistä ääntä siitä saattaa välillä lähteäkin), päällä se on kuitenkin varsin mukava.

Näitä paitoja mulla on kaksi kappaletta, valkoinen koossa 34 ja musta koossa 32. Ne olivat käsittääkseni oversize-malleja (näin ainakin koista päättelen), mutta itse tykkäsin enemmän istuvasta mallista, joten otin reippaasti pienet koot mukaan. Nämä ovat tosi cropattuja, ja ulottuvat juuri ja juuri tissien alle. Näin korkeavyötäröisen alaosan kanssa ne ovat kuitenkin varsin ihania! Ja kyllä, edelleen mahtuu mulla tissit tuohon pikkupaitaan, vaikka ostohetkestä onkin jo kolme vuotta.


TALVITAKKI 42 (DIDRIKSSON), COLLEGE L (BIKBOK), HOUSUT S (VERO MODA)

Mun viime vuonna vielä käytössä ollut talvitakki oli muistaakseni S-koossa. Siksi oli hurjaa viime syksynä lähteä ostamaan uutta, kun joka ikinen sovittamani takki oli vielä koossa 40 liian kireä lantiolta. Sen takia ehkä juuri yllätyinkin, kun keväällä löysin välikausitakin, joka sopi M-koossa.

Talvella ostetusta college-paidasta olisin voinut ottaa pienemmänkin koon, mutta halusin oikein ison ja rennon oversize-paidan, johon hautautua kylmillä keleillä kotoillessa. Suorat rusettihousut mulla on ollut jo monta vuotta. Aiemmin tämä olivat jopa liian isot ilman vyötärölle solmittua rusettia, nyt kyllä pysyisivät päällä ilmankin.

Siinä siis nähtiin, mun aktiivisessa käytössä oleva vaatekaappi, jonka koot vaihtelevat XS:stä L:ään ja 32:sta 42:een. Ehkä tämä selittää, miksi en halua tilata vaatteita netistä, kun koista ei oikeasti koskaan voi tietää.

Mulla on tähän loppuun vain yksi kysymys teille: Samastutteko?


Liity lukijaksi tästä!

tiistai 18. toukokuuta 2021

Euroviisut 2021: Sokkoensireaktiot

Tällä viikolla koittaa vihdoin pitkän odotuksen jälkeen Euroviisut, ensimmäinen semifinaali nähdään jo tänä iltana! Ollaan töissä suunniteltu ja julkaistu jo vaikka mitä viisumeininkejä, mutta pakko niitä oli tuoda myös tänne blogin puolelle.

Kaksi vuotta sitten tein tämän saman postauksen, jossa kuuntelin kaikki kisakappaleet sokkona läpi ja kirjoitin tiiviisti mielipiteeni niistä. Ja samalla kaavalla mennään tälläkin kertaa!

Kuuntelin siis biisit sokkona, joten en kuunnellessa ja kirjoittaessa tiennyt biisin nimeä tai esittäjämaata. Osaan heitin enemmän tai vähemmän sivistyneitä arvauksia esimerkiksi kielen tai biisin tyylin perusteella, ja kun jälkikäteen lisäsin esittäjämaan ja biisin tiedot jokaisen biisin kohdalle, saatoin vielä kommentoida tältä kantilta.

1. Islanti: Daði og Gagnamagnið - 10 Years. Okei tämä spoilaantui mulla väkisin, kun laitoin soittolistaa Spotifysta pyörimään. Kyseessä on siis Islanti ja Daði og Gagnamagnið. Kyseinen esittäjähän oli viime vuoden ennakkosuosikki, ja ehdottomasti sama fiilis jatkuu tälläkin biisillä. Menevä ja toimiva, tykkään, tämä on hyvinkin mahdollisesti kärkikahinoissa! Hyvä biitti ja ihan mahtava instrumentaalisoolo. Uu mitkä taustakuorot! Ja on tämän laulajan ääni ja vaibikin aika suloinen. Hyvä!

2. Ruotsi: Tusse - Voices. Only Tearsdrops -vibat introssa melodian ja fiiliksen suhteen. Laulaja kuulostaa natiivilta englannin puhujalta (ARVASIN ETTÄ KUN NÄIN SANON, KYSEESSÄ ONKIN RUOTSALAINEN). Ja huh mikä autotune, onneksi sellaista ei kai viisulavalla hyödynnetä. Aika basic hitaampi poppiviisu, tuskin kymmenen minuutin päästä juuri mitään muistan. Ihan hyvä, mutta tylsä. Voin jo kuvitella tän maailmanparannuskoreografian.

3. San Marino: Senhit ft. Flo Rida - Adrenalina. Nonnin balkanilaista diskomeininkiä, Kreikkaa tai jotain sitä aluetta. Adrenaline! AI TÄÄ ON SE FLO RIDA -BIISI, vitsi kun en muista minkä maan kanssa hän oli lyöttäytynyt yhteen. Ihan toimiva biisi, vähän tulee jotkut JLo- tai Eleni Foureira -vibat. Erikoinen yhdistelmä viisuihin, en tiedä miten tähän on päädytty tai että miten viisuyleisö tämän ottaa vastaan. Ihan jees, mutta suhteellisen tylsä. 

4. Kypros: Elena Tsagrinou - El Diablo. El Diablo, tää on joku katkera eksä -biisi. Mystistä diskovibaa ja wannabe-räppiä. Kyllä tän tahdissa alkaa tanssimaan. Kertsi ja säkeistö eivät jotenkin ihan mätsää. 3, mukaansatempaavasta kertosäkeestä plussa, muuten melko heikko. Tämän kertosäe on muuten ensimmäisen kuuntelukerrankin jälkeen jäänyt soimaan päähän, siinä mielessä siis hyvinkin onnistunut.

5. Yhdistynyt kuningaskunta: James Newman - Embers. Ihana kesäbiisi! Kertsin nostatus oli heikko, taustalauluista tulee Disney-fiiliksiä. Laulajasta tykkään, tulee hyvä mieli. Jos lavaesitykseen ei kuulu kesäistä keltaista ja vihreää, oon vähän pettynyt. 

6. Sveitsi: Gjon's Tears - Tout l'Univers. Balladi ja synkistelyä. Ilmeisesti tää on ranskaa, laulaja ei vaan artikuloi pätkääkään ja muutenkin laulaa vähän turhan hissukasti. Mutta välillä tämä ei sitten kuulosta yhtään ranskalta. Tässä kappaleessa voisi olla potentiaalia, mutta kaikki on tehty vähän puoliteholla. Tämän esitys näkyy mun mielessä mustavalkoisena. Ei jatkoon.

7. Liettua: The Roop - Discoteque. Hmm, mystistä ja seksikästä. Turkin 2019 edustaja Serhat feat Vidal. Tässä on samaa mysteerifiilistä kuin joissain 2000-luvun alkupuolen kappaleissa. Dance alone? Kyllä tänkin tahdissa hytkyy, mutta ei kuitenkaan ole ihan mun kuppini teetä. 

8. Kreikka: Stefania - Last Dance. Näitä hämyisiä (melkein-)balladeita tuntuu olevan joka raossa. Tulihan tässäkin biitti mukaan, ja lisää tanssiteemaa. Eipä tämäkään mua erityisesti vakuuta.

9. Italia: Måneskin - Zitti E Buoni (minkä ihmeen takia italialaisesiintyjällä on ruotsalaismallinen nimi?). Tällä on sentään vahva alku, vanhaa kunnon rock'n'rollia. Odotin vahvaa naisääntä, joten italiaa laulava mies oli ehkä vähän pettymys. Plussaa kuitenkin omasta (kauniista) kielestä. Siis tämä on hyvä, ei mene perinteistä Euroviisu-kaavaa eikä yritä keksiä pyörää uudestaan, vaan turvautuu vanhaan kunnon rokkiin. Kunnon kitaraa ja rumpukomppia on ihana kuunnella, tykkään biisistä koko ajan enemmän. Tästä tulee hyvä mieli! En kuitenkaan osaa kuvitella tätä kappaletta yhtään viisuissa, ja lavashow varmaan pilaa tämän hehkutuksen. 

10. Latvia: Samanta Tina - The Moon Is Rising. No tämä sitten on outo. Laulajalla on iso ääni ja se halutaan näyttää. Mä en oikein tiedä mitä tästä sanoa. Tokassa säkeistössä fiilis vaihtuu ihan täysin. You got something to say say it to my face. Laulaja on selkeä bad ass bitch, mutta biisi on taas vähän heikomman puoleinen ja jopa hieman sekava. 

11. Malta: Destiny - Je Me Casse. Haha, ihan alusta tuli mieleen pappamericano. Tässä on sitten toisenlainen bad ass bitch, tästä tykkään enemmän, tässä on ihan aitoa asennetta ilman mitään ylimääräistä todistelua. Ja ilmeisesti superhyvä viesti! Kertsin jälkeinen droppi kyllä taas vähän latisti fiiliksen, tätä en viime vuosien musatrendeissä ole ymmärtänyt. Toimiva tarina ja aiheeseen sopiva toteutus, räppikohta on hyvä vaikka kuulostaa TOSI paljon Avril Lavignen ja Nicki Minajin Dumb Blondea (kai?? vai jotain toista biisiä). Onko biisin nimi nyt sit ranskaa? Naisvoimaa! 

12. Moldova: Natalia Gordienko - Sugar. Olen jo puolessa välissä biisiä enkä keksi mitään sanottavaa. Perusdiskopoppimeininki tosi geneerisellä kaavalla. Nääh. Nyt kuuntelin sanoja ja ilmeisesti jotain rakkauden ja kosketuksen perään kerjäämistä, tuplanääh. 

13. Irlanti: Lesley Roy - Maps. Tässäkin on ihanaa Disney-fiilistä! Toiveikasta seikkailua. Sanat tosin ovat suhteellisen epäomaperäiset, Saara Aallon Monstersiakin mukana. Tämä on ihan suoraan jostain uudemmasta Disney-tuotannosta. Tai miksei vähän vanhemmastakin, good old Hannah Montana. Erottuu juuri sopivalla tavalla joukosta, ei ole liian euroviisumainen. Tykkään! 

14. Australia: Montaigne - Technicolour.  Ihan hauska konsepti, joku tässä ei kuitenkaan aivan nappaa. Mistä tämä oikein kertoo, time to take off our clothes? Ei yhtään sovi fiilikseen. Tässä on paljon hyvää, paljon ei niin hyvää. Ainakin tämä osaa laulaa. Ja hei vihdoinkin me saatiin modulaatio, oliko eka tähän mennessä! Best. 

15. Belgia: Hooverphonic - The Wrong Place. Ensitahtien perusteella ei taas erotu joukosta millään tavalla. Ihan hyvä biisi, tykkään kyllä. En näe tälle kuitenkaan suurta menestystä. 

16. Bulgaria: Victoria - Growing Up Is Getting Old. Ihanat jouset. Ihana ääni. Odotan innolla, mihin suuntaan biisi etenee, alku lupaa mahdollisuuksia. Wau, miten isoja äänimaisemia, mutta silti niin simppeli kokonaisuus. Ihana biisi, jäi vähän vaisuksi. 

17. Romania: Roxen - Amnesia. Tämän laulutyyli ei taas muhun uppoa. Jälleen yksi tusinaviisu. Ihan jees, kyllä tätä kuuntelee. 

18. Israel: Eden Alene - Set Me Free. Miksi jokainen kappale alkaa samalla tavalla? Näillä ei kyllä voiteta, kun on niin monta samanlaista. Oli tämäkin hyvä ja kasvoi mukavasti. Loppua kohden oli oikein hyvä meininki. 

19. Kroatia: Albina - Tick-Tock. Ja taas. Tämä on kovin euroviisu. Tällainen underground-meininki ei mulle toimi. Ihan ok mutta ei. 

20. Azerbaijan: Efendi - Mata Hari. Eteläeurooppalainen asennemimmi, vaiko itä. Kleopatra! Kulunutta mutta mikäs siinä. Tämäkin on hyvin euroviisu, mutta ainakin tässä on menoa ja sitä asennetta. Olen tästä siinä mielessä onnellinen, koska ilman tällaisia biisejä ei ole Euroviisuja. Ja vähän helpottaa tätä iänikuista kaukokaipuuta. Ja ai vitsi mikä loppunostatus, ihan mahtava!

21. Ukraina: Go_A - Shum. Ja perään slaavimeininkiä. Tavallaan aina kyllä mielessäni annan lisäpisteitä heille, jotka lähtevät kieleen omalla kielellään, vaikka englanninkielistä kappaleista itsekin yleensä tykkään. Ihan hyvä folk-meno, omaan musiikkimakuun ei kuitenkaan ihan iske. 

22. Ranska: Barbara Pravi - Voilà. Ranskaa, ihanaa! Ranskaa, jota mä jopa ymmärrän. Kaunista ja jotenkin perinteisen ranskalaisen mystistä ja pahaenteistä. Tästä mä kyllä tykkään! 

23. Norja: TIX - Fallen Angel. Tämän väitän olevan natiivi englanninkielinen. Aika peruspoppia, ulospäin iloista mutta sisältä haikeaa ja surkeaa. Ja modulaatiota. Tämä on tällainen kunnon poikabändibiisi. 

24. Venäjä: Manizha - Russian Woman. Venäjää ja englantia, eipä näitä kaksikielisiä juuri vielä ollutkaan. No for me. 

25. Georgia: Tornike Kipiani - You. Vähän tylsä biisi. Tässä on vähän kaikenlaista, mutta kokonaisuus jää kovin vaisuksi. Tämä ei lähde oikein missään vaiheessa kunnolla käyntiin, koko ajan odottaa jotain enemmän. 

26. Puola: Rafal - The Ride. Taas mulla meni koko biisi mitään kirjoittamatta. Siinäpä meni. Ihan mukava kipale mutta suhteellisen mitäänsanomaton. 

27. Tanska: Fyr Og Flamme – Øve Os På Hinanden. Tämä on hauska! Onko tämä norjaa vai tanskaa? Tässä hytkyy ihan huomaamatta mukana, ihanaa iloista kasarimenoa. Tykkään tosi paljon! Tämän toivon menestyvän, vaikka ei mennäkään englannilla. Pohjoismaat muutenkin tosi harvoin laulavat omalla kielellä viisuissa, joten tämä on aivan ihana. Todellinen kesähitti. Loppu oli tosin vähän antiklimaattinen. Mutta silti, yes from me!

28. Slovenia: Ana Soklic - Amen. Sitten taas vähän synkistelyä. Hello 2.0. Ei kun tämähän onkin motivaatiota, onko tämä gospelia? Vautsi, jotenkin en osannut tätä odottaa. Tykkäsin. 

29. Portugali: The Black Mamba - Love Is On My Side. Aika suloinen käheä ääni. Tästä tulee vähän mieleen Alankomaiden vuoden 2013 Birds, ja Christina Aguileran Beautiful! Tässä on jotain todella klassista ja yksinkertaisuudessaan toimivaa. Tykkään tästä. 

30. Itävalta: Vincent Bueno - Amen. Ai lisää aamenta (SITÄPÄ JUURI). Ihan hyvä biisi, hyvät soundit ja sointukuviot ja harmoniat. Tässäkin on Beautiful-fiilistä melodiassa? Hyvä biisi, mutta ehkä vähän tylsä. 

31. Alankomaat: Jeangu Mocrooy - Birth Of A New Age. Onpa jännä ääni! Ja siisti taustakuoro. You know my broccoli, haha. Oispa. Tässä on myös jotain disneymäistä. Ihan toimiva hyvän fiiliksen biisi.

32. Pohjois-Makedonia: Vasil – Here I Stand. Tämä on alun perusteella sitten ihan muuten vaan musikaalibiisi. Okei tämä alkaa pikkuhiljaa menettää tehoaan. Ihan suloinen  mutta meh. Ainakin loppu oli vakuuttava. 

33. Viro: Uku Suviste – The Lucky One. Stoori ei ainakaan innosta tippaakaan, niin tylsät sanat. Better off alone joojoo. Epäomaperäisyydessään heikko. 

34. Albania: Anxhela Peristeri – Karma. Taas vähän tylsä slaavi(?)kappale. Ei jää mieleen, en oikein tykännyt. 

35. Tsekki: Benny Cristo – Omaga. Laulajan taidot ei ihan riitä tähän biisiin, vaikka toisaalta se onkin varmaan osa charmia. Ihan suloinen biisi, ihan hyvä fiilis. Mutta siihen se taitaa jäädäkin. Tulispa seuraavaksi taas joku bängeri. 

36. Espanja: Blas Cantó – Voy A Quedarme. Alku on hyvin Adele tai Christina Perri. Oi mitä espanjaa, kyllä kiitos! Tätä on ihana kuunnella, Marcos Serrano -fläsärit (tai miksei nyt ihan vaan Fran Perea). Tämä olikin oikein hyvä kappale, ja toki ihana espanja. 

37. Suomi: Blind Channel – Dark Side. Haha, aloin miettiä miten kuulosti tutulta biisi, mutta sieltähän tuli Suomi! Tämän biisin olen toki kuullut jo monta kertaa, joten ensireaktioista ei enää voi kuulla. Mutta voi vitsi kun tämä tuntuu niin hyvältä kaikkien näiden lässyttelybiisien läpi. Itsessään Dark Side ei mun lempibiisi kyllä ole. Mä olen kuitenkin henkeen ja vereen raskaan musiikin tyttö, joten tämä on juuri sitä, mitä viisuihin tarvitsenkin. Mitä enemmän tätä biisiä kuuntelee, sitä enemmän siitä tykkään. Toimiva, hyvät korvamatokoukut ja juuri sopivasti rokkia että tekee mieli lähteä vaikka moshaamaan. Ei Suomi tällä voita, mutta kovasti toivon meille finaalipaikkaa. Kun seuralaiset ovat mitä on, yllätyn todella jos sitä ei tule. 

38. Saksa: Jendrix – I Don't Feel Hate. Haha, nyt muuttui fiilis sitten ihan täysin! Tämä on oikein hauska, vaikka välillä toteutus tuntuukin vähän ontuvan. Tuo välikohta ei tunnu istuvan tähän pomppivaan tunnelmaan ollenkaan. Mutta vitsi, tämän biisin kanssa on ainakin uskallettu pitää hauskaa. Jotain tästä kuitenkin jää puuttumaan, tässä olisi potentiaalia niin paljon enempään. Vitsi mikä radiojuonto keskellä, tässä ainakin on käytetty luovuutta. 

Tässä näköjään on käynyt niin, että osallistujia on 39 mutta virallisella soittolistalla on vain 38 kappaletta. Tässä välissä siis selvitän edellisten kappaleiden maat, jonka jälkeen kuuntelen vielä puuttuvan 39. maan edustuskappaleen. 

...

Ilmeisesti Spotify-listalta on syystä tai toisesta tipahtanut Serbian edustusbiisi, kuunnellaan se vielä tähän loppuun.

39. Serbia: Hurricane – Loco Loco. Aika hauska, miten nämä huutavat omaa nimeään biisin alussa. Ihanaa tyttöbändienergiaa. Tämäkin on jälleen hyvin perinteinen Euroviisu-tanssibiisi. Hauska kappale. 

Olipas siinä taas musiikkia! Yleinen taso ei tänäkään vuonna vakuuta, mutta  moni näistä varmasti paranisi useammalla kuuntelulla. Mun suurimmat suosikit ovat Islanti, Tanska ja Suomi. Tarkoitus ei ole vetää yhtään kotiin päin, ja näissäkin tosiaan kaikissa enemmän tai vähemmän tiesin biisin esittäjämaan. Nämä ovat kuitenkin ehdottomasti menevimmät ja tarttuvimmat kappaleet tästä kasasta, ne jotka parhaiten hytkyttävät ja saavat pikku-Sannan mukaansa. 

Näiden lisäksi positiivisesti ovat jääneet mieleen Espanja, Ranska, Italia ja Bulgaria. Rahoittajamaat harvemmin menestyvät (ja tuskin tälläkään kertaa), mutta ainakin biisit toimivat vallan mainiosti. Tuttuun tapaan nuo kolme ensimmäistä myös laulavat omalla kielellään, he harvemmin turvautuvat yhtä herkästi englantiin kuin muut maat.

Ai että ai että, miten innoissani jo olen! Mulla on koko viikko aamuvuoroa, joten semifinaalit jäävät seuraavalle päivälle katsottavaksi. Melkein meinasi käydä finaalinkin suhteen samoin, jolloin olisin missannut kaiken jännityksen ja töissä sitten seuraavana päivänä spoilaantunut. Onnistuin kuitenkin lopulta saamaan sunnuntaiaamun vapaaksi, ja pystyn lauantai-iltana viisuilla ihan kaikessa rauhassa, bingoilla ja napostella. Väsään taas oman viisubingoni, jonka jaan teille sitten Insta-stoorien puolella. Pääsette sitten täyttelemään omiannekin!

Me muuten kirjoitettiin Iltalehteen arvostelut näistä kaikista kappaleista, annettiin arvosanat ja kruunattiin meidän oma voittaja! Pääset lukemaan jutun täältä, jos haluat jatkoa näille mun pohdinnoille (vähän ehkä siistimpiä versioita, hahhah!). 

Mikä näistä on sun lemppari?

Ensimmäinen semifinaali TV1:llä tänään klo 22.00. Toinen semifinaali torstaina samaan aikaan, ja finaali lauantaina!

Liity lukijaksi tästä!

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Roihuvuoren kirsikkapuisto 2021

Joka vuosi mä missaan auringonkukat, en ole vielä kertaakaan päässyt loppukesästä kuvaamaan auringonkukkapellolle keltaiseen loisteeseen. Kirsikankukkien kanssa mä kuitenkin onnistun!

Tajusin viime viikolla, että kirsikankukka-aika on ihan kohta tulossa. Katsottiin, että kelit ovat lämpenemässä, eli kukat ovat tulossa, ja sovittiinkin kuvaustreffit jo ennen kukkien puhkemista.

Helatorstaina oli vuoden tähän mennessä lämpimin päivä, ja kun me saavuttiin Roihuvuoreen, oli kirsikkapuisto jo täydessä loistossaan. Lähdettiin taktisesti liikkeelle melko aikaisin, mutta selkeästi saavuttiin päivän suosituimpaan kohteeseen. Paikalla oli paljon ihailijoita, valokuvaajia ja piknikkeilijöitä, joten ihmisiä ehdottomasti sai varoa. Ajettiin kuitenkin myöhemmin päivällä vielä ohi, ja onneksi kuitenkin alun perin saavuttiin paikalle jo ennen yhtätoista eikä vasta iltapäivällä, huh!

Eipä väkijoukko meitä kuitenkaan haitannut. Otettiin iso kasa ihania kuvia, kuvakulmilla kun saa hyvin ihmiset piiloon ja voi vain nauttia pinkistä taustasta. Oli myös oikeasti ihan törkeän kuuma, sukkahousut kävivät nopeasti tukaliksi ja suorassa paisteessa todellakin paahtui. Vähän siinä naureskeltiinkin, että vaikka mä joka vuosi odotan kesää ja lämpöä, niin miten mä oikeasti taas kestän kymmenen asteen päästä, kun jo hädin tuskin 20 asteen kelissä alkaa raja tulla jo vastaan. Tässä muistelen, miten aikaisempina vuosina on kirsikankukkia kuvaillessa näpit jäätynyt ja villapaidalla ollaan värjöitelty ilman takkia. Aika upeaa siis kuitenkin, että tänä vuonna näiden kukinta osui oikeasti lämpimille päiville.

Mutta oli meillä ihana aamupäivä. Onnea on ystävä, jonka kanssa voi keskittyä valokuvailuun ja hullujen luovien ideoiden toteuttamiseen. Vaikka eihän tässä siis mitään ihan hirveän hullua ja luovaa ollutkaan, kovasti yritystä kuitenkin. Mulla oli jokin luova visio peilin kanssa kuvaamisesta, joka ei kuitenkaan ihan käytännössä toteutunut. Ihan siistejä otoksia kuitenkin saatiin! Ja muutenkin on vaan parasta nauttia ystävän seurasta ja hengailla rennosti. Näinä aikoina ystäviä ei kuitenkaan ihan liiaksi pääse näkemään. Ai niin, ja tajusin muuten vasta kuvien ottamisen jälkeen, että olin unohtanut kokonaan laittaa huulipunaa. Onneksi menee ihan hyvin ilmankin!

Kirsikkapuistoilun kanssa treffasin vielä äidin kanssa ja käytiin meidän vakkarikesäravintolassa syömässä. Mietittiin vähän ulkona syömistä, mutta mulla ei ollut hattua ja merenrannassa tuuli sen verran kovaa, että sisällä viihdyttiin vallan mainiosti. Oli aika hauska huomata, että oltiin vahingossa pukeuduttu äidin kanssa ihan samantyylisiin vaatteisiin sukkia myöten!

Seuraavaksi haaveilen kesäisestä kuvaushetkestä vihreiden koivujen lomassa, ja jollain villikukkapellolla, ja ehkä tänä vuonna päästään lopulta näkemään ne auringonkukatkin. Kaiken kaikkiaan odotan niin innolla kaikkia kesän seikkailuja, kuvailuhetkiä, päiviä ja viikonloppuja ystävien kanssa, järven liplatusta, lämpimiä tuulahduksia ja mökkiteitä. Kesäkesäkesä!


Aiempien vuosien kukkaloistoa: 

2020

2019

2016

2015

Liity lukijaksi tästä!

maanantai 10. toukokuuta 2021

Neljä vuotta sitten lähdin au pairiksi

Neljä vuotta sitten tänä päivänä mä pakkasin suuren matkalaukkuni ja lähdin viettämään au pair -kesää Lontooseen. Oli kyllä muuten aikamoinen päivä. Olin toipumassa kyynärpään limapussin tulehduksesta, ja kävin viime hetkellä ajamassa sairastelun vuoksi siirretyn (toisen) inssini keväisessä räntäsateessa ja tappoflunssassa ja nappaamassa itselleni ajokortin. Pari tuntia myöhemmin äiti kuskasi mut lentokentälle.

Helsinki-Vantaalla vaelsin tottuneesti käytäviä, menin passintarkastuksen läpi ja täytin vesipulloni vessassa. Istahdin lähtöportin eteen ja kirjoitin puhelimella blogipostauksen valmiiksi.

Tuona päivänä lensin ensimmäistä kertaa yksin lentokoneella. Olin kuitenkin äärimmäisen tottunut reissaaja, ja matkustanut ympäri maailmaa ilman vanhempia niin koulumatkoilla kuin kaverin kanssa kahdestaankin. Edellisestä Lontoon-reissustakin oli vain vuosi. Matka ei mua jännittänyt.

Ei mua sinänsä jännittänyt monen kuukauden elo kaukana kotoa (melko) vieraassa paikassa. Mun alkuaika meni sen verran hassusti, että jo ensimmäisen Lontoo-viikon jälkeen lensin pitkäksi viikonlopuksi kotiin tekemään pääsykokeet. Pitkä ero ei siis hermostuttanut tai surettanut, kun tiesin tulevani pian jo takaisin kotiin.

Saavuin Lontooseen ja hyppäsin junaan. Keskustassa perheen host-isä oli mua vastassa. Automatkalla juteltiin säästä (joka on Suomessa ja Englannissa ihan yhtä arvaamaton), idästä (miten mä asuin itä-Helsingissä ja host-perhe itä-Lontoossa ja miten paljon samaa kummassakin oli) ja vasemmalla puolella ajavista autoista. Vetelin autossa nälkääni nuudeleita, jotka isä oli mulle napannut. Jokaista sanaa seurasi valtava yskäkohtaus, mikä vaikeutti hieman keskustelua.

Kotikadulle päästyämme isä parkkeerasi auton väärälle puolelle tietä (miten Suomessakin nykyään saa tehdä). Perheen äiti oli ikkunassa kurkkimassa kun saavuttiin kotiin, lapset olivat jo nukkumassa. Mulle tehtiin pikainen ja hiljainen kotiesittely ja raahattiin mun kamat mun omaan huoneeseen. Mulla oli kyllä ihan parhaat oltavat näin oman tilan suhteen. Lontoossa talot ovat kapeita ja korkeita, ja huoneet olivat todella pieniä. Mulla oli kuitenkin käytössä koko yläkerran kattava makuuhuone ja ikioma kylppäri. Siellä sain olla omassa rauhassa, puuhailla mun juttuja ja ihailla maisemia, pihalla hiippailevia eläimiä ja pinkkejä auringonlaskuja.

Ihan hurjaa, että tuosta on jo neljä vuotta aikaa. Hurjaa, että siitä on jo neljä vuotta, kun olin 19-vuotias, haha! Toisaalta tässä ajassa on ehtinytkin tapahtua. Pääsykoereissun ansiosta nappasin itselleni opiskelupaikan, ja muutaman viikon sisään mun kotiinpaluusta muutin ekaan omaan kämppään ja aloitin yliopistotaipaleeni. Ja kohta mulla alkaa viides (ja toivottavasti viimeinen) opiskeluvuosi, ihan käsittämätöntä.

Mun oli tarkoitus kirjoittaa enemmänkin muisteloita ja fiiliksiä mun au pair -kesästä, mutta tuon yhden päivän kertaus täyttikin jo kokonaisen postauksen. Aion kuitenkin ehdottomasti palata noihin au pair -tunnelmiin tässä ihan lähipäivinä (tai ainakin -viikkoina), mulla tosiaan on vaikka miten asiaa! Ja jos sulla tulee mieleen kysymyksiä mun au pair -kesästä tai aupairiudesta ylipäätään, heitä alas kommenttia tai tule Instan puolelle juttelemaan, käsittelen niitä tosi mielelläni vaikka siinä seuraavassa postauksessa tai Instan puolella.

Ootko sä ollut au pairina tai vaikka ulkomailla vaihdossa? Kerro sun kokemuksia!

Kaikki blogin au pair -postaukset löydät tämän linkin takaa!

Liity lukijaksi tästä!

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Vappuviikonloppu 2021

Saippuakuplia, ystäviä ja perhettä, herkkuja, taivaisiin juokseva Mupe ja hyvää fiilistä.

Vappuviikonloppu tarjosi hyvän mahdollisuuden nollata koulutehtävien murehtimisesta ennen kesätöiden alkua. Vappuaattona käytiin äidin kanssa syömässä ja kiertelemässä kauppoja. Ostin munkkeja ja äiti oli tehnyt simaa. 

Vappupäivä hengattiin kavereiden kanssa, tehtiin lenkki ruuhkaisessa keskustassa, puhalleltiin niitä saippuakuplia, syötiin ja naurettiin. Jätettiin haalarit kotiin, mutta ainakin mun mekossa oli haalareiden värit, vihreä ja musta. Otettiin iso kasa valokuvia ja iloittiin toistemme seurasta ja hyvistä keskusteluista. Samalla harmiteltiin, kun ei tälläkään kertaa saatu koko porukkaa kasaan (tämä on opiskeluaikana onnistunut meiltä vain yhden vappuaaton verran), ja kauhisteltiin, miten vuoden päästä vietetään viimeistä yhteistä opiskelijavappua.

Vappupäivänä sain myös söpöimmän yllätyksen, kun kuriiri ilmestyi oven taakse Muumipeikko-vappupallon kanssa! Hänet ristittiin tuttavallisesti Mupeksi, ja todettiin, että hänen narunsa on ilmeisesti solmittu väärään kohtaan, sillä hän juoksee iloisesti kohti taivasta. Hän hengailee nyt mun kämpän nurkassa lampunvarjostimeen sidottuna ja ilahduttaa mua aina, kun häntä vilkaisen. Vappuaattoiltana en jaksanut enää väsätä ruokaa, joten tilattiin ihan maailman parhaat burgerit Mortonista. Todella lämmin suositus, näitä onneksi löytyy ympäri Suomea, joten ehdottomasti kannattaa kokeilla!

Sunnuntaina vietettiin pitkästä aikaa laatuaikaa perheen kesken. Syötiin todella hyvin, leikittiin autoilla, potkittiin jalkapalloa ja piirrettiin rekkoja. Sain myös jälleen hämmästellä, miten hurjan nopeasti nuo pienet kasvavat. Ei olla nähty ikuisuuteen, ja hän on kuin eri ihminen! Hän myös ensimmäistä kertaa kutsui mua nimeltä, ja oli aivan ihanaa olla hänelle Hanna ♥️ Sunnuntaiaamuna luin myös loppuun Keskiyön auringon, ja nyt mulla on ihan kauhea Twilight-kuume! Tahdon lukea lisää, mutten halua kuitenkaan heti perään aloittaa alkuperäistä saagaa alusta. Tarvitsisin nyt kipeästi uutta Twilight-luettavaa, lisää uutta tietoa ja näkökulmaa. Ainakin taidan tietää, mitä leffaa viikonloppuna katsotaan, heh. Maanantaina puolestaan aloitin viimeisen Neiti Peregrine -kirjan, se vaan ei mulla oikein toimi iltalukemisena, kun alkaa pelottaa. Hups!

Maanantaina mulla oli todellinen panostuspäivä, ainakin puoliksi. Aloitin ja palautin ranskan lopputehtävän, kirjauduin journalismikesäkurssille ja tein ennakkotehtävät, palautin yhden suomen kielen lopputehtävän ja jatkoin toista. Mulla alkaa tänään keskiviikkona kesätyöt täysipäiväisesti, ja mun tavoite oli saada kaikki mahdolliset koulutyöt hoidettua sitä ennen pois alta. Tiistai mulla meni kuitenkin täysin opiskeluhommia vältellessä, vaikka itseni kiireisenä pidinkin. 

Tämän viikon aion nyt kuitenkin hyödyntää aamupäivät tehokkaasti ennen iltavuoroja. Tänään olen syönyt jo aamupalaa, laittanut itseni valmiiksi, jatkanut tehtävää, leiponut piirakan, pakannut eväät töihin ja kirjoittanut tämän postauksen. Kokkaaminen vie vähän ikävästi aikaa pois koulutöiltä, ja huomenna täytyy tiskatakin ennen töitä, mutta tällä viikolla teen kuitenkin viimeisetkin koulujutut, vaikka menisikin vähän viikonlopulle.

Ehkä hassuinta tässä hetkessä on, etten malta odottaa lähteä töihin. Mulla on nyt ollut sopivasti pieni hengähdystauko töistä ennen kesän alkua, ja olen oikeasti innoissani kaikesta, mitä kesä tuo töiden puolesta tullessaan! Ihan mahtavaa myös, että nyt ei tarvitse samalla tavalla jännittää kuin vuosi sitten, kun kaikki on pitkälti tuttua. Olen vain onnellinen siitä, että talven keikkailun jälkeen pääsen taas täysipäiväisesti hommiin ja kunnolla menoon mukaan, ja sen myötä ehkä toteuttamaan taas erikoisempiakin projekteja.

Miten sun vappu meni? Entä millainen kesä teillä on tulossa, onko opintoja vielä jäljellä?

Liity lukijaksi tästä!