Roihuvuoren kirsikkapuisto 2021

Joka vuosi mä missaan auringonkukat, en ole vielä kertaakaan päässyt loppukesästä kuvaamaan auringonkukkapellolle keltaiseen loisteeseen. Kirsikankukkien kanssa mä kuitenkin onnistun!

Tajusin viime viikolla, että kirsikankukka-aika on ihan kohta tulossa. Katsottiin, että kelit ovat lämpenemässä, eli kukat ovat tulossa, ja sovittiinkin kuvaustreffit jo ennen kukkien puhkemista.

Helatorstaina oli vuoden tähän mennessä lämpimin päivä, ja kun me saavuttiin Roihuvuoreen, oli kirsikkapuisto jo täydessä loistossaan. Lähdettiin taktisesti liikkeelle melko aikaisin, mutta selkeästi saavuttiin päivän suosituimpaan kohteeseen. Paikalla oli paljon ihailijoita, valokuvaajia ja piknikkeilijöitä, joten ihmisiä ehdottomasti sai varoa. Ajettiin kuitenkin myöhemmin päivällä vielä ohi, ja onneksi kuitenkin alun perin saavuttiin paikalle jo ennen yhtätoista eikä vasta iltapäivällä, huh!

Eipä väkijoukko meitä kuitenkaan haitannut. Otettiin iso kasa ihania kuvia, kuvakulmilla kun saa hyvin ihmiset piiloon ja voi vain nauttia pinkistä taustasta. Oli myös oikeasti ihan törkeän kuuma, sukkahousut kävivät nopeasti tukaliksi ja suorassa paisteessa todellakin paahtui. Vähän siinä naureskeltiinkin, että vaikka mä joka vuosi odotan kesää ja lämpöä, niin miten mä oikeasti taas kestän kymmenen asteen päästä, kun jo hädin tuskin 20 asteen kelissä alkaa raja tulla jo vastaan. Tässä muistelen, miten aikaisempina vuosina on kirsikankukkia kuvaillessa näpit jäätynyt ja villapaidalla ollaan värjöitelty ilman takkia. Aika upeaa siis kuitenkin, että tänä vuonna näiden kukinta osui oikeasti lämpimille päiville.

Mutta oli meillä ihana aamupäivä. Onnea on ystävä, jonka kanssa voi keskittyä valokuvailuun ja hullujen luovien ideoiden toteuttamiseen. Vaikka eihän tässä siis mitään ihan hirveän hullua ja luovaa ollutkaan, kovasti yritystä kuitenkin. Mulla oli jokin luova visio peilin kanssa kuvaamisesta, joka ei kuitenkaan ihan käytännössä toteutunut. Ihan siistejä otoksia kuitenkin saatiin! Ja muutenkin on vaan parasta nauttia ystävän seurasta ja hengailla rennosti. Näinä aikoina ystäviä ei kuitenkaan ihan liiaksi pääse näkemään. Ai niin, ja tajusin muuten vasta kuvien ottamisen jälkeen, että olin unohtanut kokonaan laittaa huulipunaa. Onneksi menee ihan hyvin ilmankin!

Kirsikkapuistoilun kanssa treffasin vielä äidin kanssa ja käytiin meidän vakkarikesäravintolassa syömässä. Mietittiin vähän ulkona syömistä, mutta mulla ei ollut hattua ja merenrannassa tuuli sen verran kovaa, että sisällä viihdyttiin vallan mainiosti. Oli aika hauska huomata, että oltiin vahingossa pukeuduttu äidin kanssa ihan samantyylisiin vaatteisiin sukkia myöten!

Seuraavaksi haaveilen kesäisestä kuvaushetkestä vihreiden koivujen lomassa, ja jollain villikukkapellolla, ja ehkä tänä vuonna päästään lopulta näkemään ne auringonkukatkin. Kaiken kaikkiaan odotan niin innolla kaikkia kesän seikkailuja, kuvailuhetkiä, päiviä ja viikonloppuja ystävien kanssa, järven liplatusta, lämpimiä tuulahduksia ja mökkiteitä. Kesäkesäkesä!

Aiempien vuosien kukkaloistoa: 

2020

2019

2016

2015

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Kevät tekee mut niin onnelliseksi

Niin kevät tuli kuin silmiä räpäyttämällä. Ihan niin kuin luonto olisi tiennyt, että nyt siirrytään kalenterissa kevätkuukausiin ja alkanut toimia sen mukaan. Yhtenä päivänä porukka hiihteli meren jäitä pitkin ja seuraavana saa käppäillä sulia katuja pitkin upeimmassa auringonpaisteessa. Aurinkolasit on kaivettu talviteloilta ja valoa riittää sekä aamuvuoroon lähtiessä kuin päivän opiskeluita päättäessäkin. Ulkona olen kulkenut takki auki ja nauttinut paljaisiin sormiini osuvasta, melkein lämpimästä tuulenvireestä.

Ja joo tiedän, että pakka saattaa kääntyä uudestaan ympäri aivan yhtä nopeasti ja kohta ikkunat vuorautuvat taas lumeen. Silti tämä valo ja aurinko on mulle paras asia ikinä enkä koskaan voi hehkuttaa sitä tarpeeksi. Ja muutenkin, varmasti liittyen siihen, että kuluneiden kuukausien aikana olen liikkunut missään kodin ulkopuolella huomattavasti harvemmin, on tämä talvi mennyt äärimmäisen sutjakasti ja kivuttomasti. Ei ole tarvinnut palella bussipysäkeillä tai rämpiä räntäsateessa.

Pahiten talvi tuntuikin muutama viikko sitten, kun ulkona oli paukkupakkaset ja mun asunto oli kirjaimellisesti jäätävän kylmä. Tiedättekö sen fiiliksen, kun olet mökillä eikä ole se kaikista kaunein kesäpäivä, ulkona on ehkä hyvällä tuurilla 15 astetta ja pilvistä eikä mökki ole kunnolla lämmennyt, joten ensiavuksi vuoraat itsesi niin monella vaatekappaleella kuin päälle vain mahtuu? Sellainen fiilis mulla oli useamman viikon verran omassa kaupunkiyksiössäni. Ikkunat vetivät ja seinät olivat jääkylmät, eikä aamulla peiton alta meinannut uskaltaa lähteä yhtään mihinkään. Mulla oli aina tuplakerros lämpimiä vaatteita ja kerros vilttiä päällä, ja silti jäätyi vähintään näpit. Nyt on onneksi kotonakin lämmennyt, ja hetkellisesti saattaa tarjeta jopa ihan t-paidalla! Villasukat ovat silti ihan must, ja luentoja seuratessa viltti lämmittää edelleen. 

Kevään ensimmäinen kurssi on saatu pakettiin ja toisesta on enää loppuessee jäljellä. Ensi viikolla on taukoviikko luennoista, ja sen jälkeen lähtee käyntiin nelosperiodi (siis apua, vastahan tämä lukuvuosi syyskuussa alkoi!). Mulla on ollut koko vuoden tosi kiireinen aikataulu opintojen kanssa, joten ihanasti kevenee nyt, kun kaksi kurssia tippuu pois. Toisaalta mulla on tässä viime aikoina ollut pari hiljaisempaa viikkoa, enkä ole osannut olla oikein ollenkaan, kun olen tottunut siihen, että koko ajan pitää edistää jotain! Ja kun vietän muutenkin kaiken ajan kotona, tuntuu ylimääräinen vapaa-aika ihan kummalliselta. Ehkä sitä aikaa pääsisi sitten tappamaan vaikka täällä?

Olen edelleen lukenut ahkerasti, neulonut sukkia (ja lapasia!) ja epätoivoisesti ainakin yrittänyt pitää kotia siistinä. Olen myös aikaistanut mun unirytmiä, ja tänään heräsin jo neljättä aamua putkeen ennen yhdeksää! Ihan ennen kuulumatonta mulle, että heräisin vapaaehtoisesti niin aikaisin. Illalla olenkin sammutellut valoja jo kymmenen jälkeen. Olen nukkunut ehkä vähän tavallista levottomammin, kun on ollut totuttelemista tähän aikaisempaan rytmiin, mutta olen tähän kyllä todella tyytyväinen. Yritänkin pitää tästä mahdollisimman pitkään nyt kiinni! Parin viikon päästä kumminkin murenee taas, kun odottaa iltavuorot töissä. 

Olen myös ostanut ekaa kertaa ikinä tuoretta leipää leipomosta (nam!) ja nauttinut iltapäiväkävelylenkeistä auringonlaskun aikaan. Siis katsokaa näitä maisemia. Kevät on parasta ikinä.

Mikä sulle tuo iloa just nyt? ♥️

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Vaaleanpunaiset asukuvat kirsikankukkien keskellä

Viimeisen viikon aikana on somessa näkynyt niin paljon ihania vaaleanpunaisia kuvia kirsikankukista, että todettiin, että nyt on aika lähteä kuvailemaan, ennen kuin ne katoavat. Eilen siis lähdettiin Roihuvuoren kirsikkapuistoon kameroidemme kanssa!

Vaikka olikin arki-ilta, oli puisto täynnä ihmisiä tasan samoilla aikeilla. Oli useammat valmistujaiskuvaukset, vauva- ja pariskuntakuvauksia, kavereiden väliset kuvaussessiot söpöissä mekoissa, lemmikkikuvauksia ja ammattilaistason kuvailuja kunnon välineistön kera. Me vähän pelättiin, miten saadaan itse otettua kunnollisia kuvia siinä väenpaljoudessa, kun joka paikka ja joka puu tuntui olevan täynnä ihmisiä.

Hämmästyttiin vähän itsekin, miten oikeilla kuvakulmilla ja asetteluilla saatiin niin hyviä kuvia aikaiseksi. Paljon kukkia eikä ollenkaan muita ihmisiä, ihan täydellistä! Sain taas muistutuksen, miksi rakastan mun objektiivia niin paljon, tällä Olympuksen 45-millisellä saa kyllä niin täydellisiä muotokuvia <3

Mä olin luonnollisesti pukeutunut teemaan sopivasti kokovaaleanpunaiseen meikkejä myöten. Hame on mun kaikkien aikojen lemppari, ja oon niin onnellinen, että olen nyt saanut kaivaa sen esiin talven jälkeen. Hame on tarkemmin esitelty täällä, maailman paras löytö vain kolmella punnalla! 

Mä olisin mielessäni yhdistänyt hameen mieluusti esimerkiksi tähän valkoiseen neuleeseen, mutta olin jättänyt sen äidin luo. Joku päivä pitää kokeilla vielä sillä kombolla, mutta onneksi tämä vaaleanpunainen kokonaisuus toimi hyvin tähän tilanteeseen! Mä sain tämän paidan muutama viikko sitten siskoltani, kun hän karsi vaatekaappiaan, ja olen ihan rakastunut. Tämä on niin pehmoinen ja lämmin, ja ihan syötävän suloisen värinen. Mä olen käyttänyt tätä vähintään kerran viikossa siitä asti, kun sen sain! Oli myös ihanaa tuolla kylmässä puistossa kuvaillessa aina ajatella, että vaikka takin otti pois, oli päällä edelleen lämpöinen pitkähihainen.

Kauaa ei jääty kuvailemaan, kun sormet alkoivat olla ihan kohmeessa. Illalla rupesin heti selailemaan ja muokkailemaan näitä kuvia, ja oon kyllä tosi tyytyväinen, saatiin niin hyvin irti miljöön kauneus näihin kuviin, vaikkei mitään ammattilaisia ollakaan! Ja onhan se nyt ihan mahtavaa, että omasta kotikaupungista löytyy kokonainen puisto täynnä kirsikkapuita, jotka keväällä kukkivat niin kauniisti vaaleanpunaisina. Mä en tiedä, kuinka pitkäikäisiä kirsikankukat ovat, mutta nyt ne ovat kauneimmillaan, joten suosittelen ehdottomasti teitäkin suunnistamaan tuonne kuvailemaan, jos yhtään tekee mieli ja pääkaupunkiseudulla olette!

Ja voin jo nyt varoittaa, ettei tämä jää ainoaksi postaukseksi näiden kuvien tunnelmissa, haha!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Hullujen päivien inspiroima asu

Postauksen kuvat: Linda / Revontulipalo

Jei, nyt on menossa yksi mun lempivuodenajoista, nimittäin Hullut päivät (oliko joku muukin muuten yhtä ihmeissään, että ne ovat tänä vuonna jo maaliskuussa?)! Mä olen tehnyt näillä Hullareilla jo useamman poikkeuksellisen hyvän löydön, ja mun lempparia piti päästä heti teille hehkuttamaan - nimittäin näitä housuja!

Mä olen etsinyt tämän tyylisiä housuja aina meidän viime kevään Bangkokin-matkasta asti, kun ostin elämäni ensimmäiset suorat housut ja tajusin, miten ihanaa elämä on, kun on muitakin päivittäisiä housuvaihtoehtoja farkkujen rinnalla. Kesä meni niin raidallisilla culottes-tyylisillä housuilla sekä ihanilla kukkapöksyillä, joita mulla on jopa kaksin kappalein. Kaipasin kuitenkin siistimpää, yksiväristä vaihtoehtoa, joka materiaalinsa puolesta sopisi myös ympärivuotiseen käyttöön.

Ja joo, onhan näitä tämän tyylisiä housuja ollut kaupat pullollaan. Mä en vaan ole millään hennonut laittaa 40 euroa yhteen housupariin, vaikka kuinka himottavat ovatkin, varsinkaan kun en tiennyt, ovatko ne oikeasti yhtään mun tyyliä. Sitten tuli Hullut päivät ja Vero Modan rusettihousut hintaan 24,95€. Olin myyty, ja housut myös, minulle nimittäin. Jei!

Mä olen ollut nyt kaksi vuorokautta näiden housujen onnellinen omistaja, ja olen ihan täysin rakastunut. Näissä on ihana korkea vyötärö ja rusetti edessä, niin kuin viime kesänä H&M:stä nappaamissani shortseissa, ja tuo korkeus tuo ihan ainutlaatuista ryhdikkyyttä niin asuun kuin omaan olemukseen. Saisipa farkkujakin yhtä reilusti korkealla vyötäröllä! Nämä ovat myös ihan supermukavat päällä, ja jos nämä eivät näyttäisi niin hemmetin tyylikkäiltä ja siisteiltä ja rusetillisilta, voisi melkein luulla kulkevansa verkkareissa. Vyö on myös irrotettava, jos joku päivä sattuu olemaan rusetittomalla tuulella, mulla vaan on niin kapea vyötärö korkealla kapeimmassa kohdassa, että ilman vyötä nämä mulla luultavasti lähtisivät valumaan. Nämä ovat myös tarpeeksi jämäkkää kangasta, että olen pystynyt näillä olemaan näillä yllättäen tulleilla 10 plusasteen keleillä jopa ilman sukkiksia. Voin siis helposti kuvitella, että näistä tulee uudet vakivaihtoehdot niin kesään kuin talveenkin. Pitäsköhän mun ruveta työkseni markkinoimaan näitä housuja, oiskohan se ees mahdollista?

Housut Stockmann (Vero Moda) / T-paita Primark / Takki Vero Moda / Neuletakki Stockmann / Kengät Vans

Teemaan sopivasti mä yhdistin mun ihanat mustat rusettihousut keltaiseen Primarkin t-paitaan, jotta olin ihan Hullari-haamun lailla keltamustissa tunnelmissa (korvamato, anyone?). Mä myös ensimmäistä kertaa tänä vuonna vedin kissa-Vansini esiin, takuuvarma kevään merkki! Näiden kuvien ottamisen jälkeen jätin myös neuletakin kokonaan pois ja olin pelkällä t-paidalla takin alla, eikä edes tullut kylmä! Hullut päivät taitaa jotenkin olla yhteydessä hyvään säähän, viime kerrallakin lähdin käymään Hullareilla kokonaan ilman takkia, vaikka lokakuu oli jo pitkällä. Tää kevät on nyt tullut ihan vauhdilla, ja vaikka takapakkeja koko ajan ennustetaankin, niin tuskin me enää talveen palataan. Kevät on vaan paras asia ikinä, kohta on jo kesä ♡

Kun me oltiin sovittu Lindan kanssa kuvaustreffit, tulin mä suoraan salilta uupuneena ja suihkunraikkaana. Ihan asukuvia varten olin pakannut salille meikit mukaan - en vaan ollut muistanut laittaa niitä laukkuun. Siellä ne siis olivat odottamassa keittiön pöydällä. Vaikka ajatus meikittömistä asukuvista tuntui tylsältä, muistin mä taas kaikki mun omat luennoinnit luonnollisuudesta, ja vetää meikittömyyden ihan kunnialla. Se on hyvä muistutus meille jokaiselle aina välillä, että vaikka somessa ja kadulla nyt näkyy niitä meikattuja naamoja enemmän, niin ei meikkaamattomuudessakaan ole mitään huonoa tai väärää. Mulla on kuitenkin aina kaikki taskut täynnä huulipunia, joten tahdoin kokeilla pelkkää huulipuna-lookia, kun sellainen harvemmin tyyliin kuuluu. En ole ihan varma, onko tää ihan mun lempparijuttu, mutta ainakin jotain uutta!

Mutta joo, ehkä tässä oli ihan tarpeeksi höpöttelyä ja hehkutusta yhdelle asulle, haha! Ootteko te tehneet löytöjä Hullareilta, vai kierrättekö kaukaa? Ja onko muut nyt yhtä kikseissä keväästä ja lämmöstä ja valosta (jota huomenna on jo pitkälle iltaan, jei!) ja tennarikeleistä? 

Ihanaa loppuviikonloppua tyypit <3

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

KEVÄT

Mulla oli suunnitteilla tälle päivälle noin miljoona eri postausvaihtoehtoa, mutta tämä tänä aamuna ottamani kuva kiilasi suoraan kärkisijoille. Mä tiedän, että joku siellä vieläkin tahtoo vängätä vastaan, vielä parin upean aurinkoisen viikon ja sulavien asfalttien jälkeen. Mutta tämän aamun lämpömittarin lukemalle on paha enää kääntää selkäänsä: olemme saapumassa kevääseen.

Voi kevät, kevät, kevät. Mä en voi tarpeeksi painottaa, miten paljon keväinen sää ja etenkin auringonpaiste vaikuttaa mun mielialaan, virkeyteen ja energiatasoon. Aurinko yhdistettynä lämpöön on todellinen lottovoitto. Mä kävelin tänään ulkona aurinkolasit päässä ja meinasin paahtua kevyttoppatakissani, ja muistin viime keväänä kirjoittamani postauksen:

"Kun aamulla lähdin kouluun kumppareissa, otin iltapäivällä ehkä vähän uhkarohkeasti kevättakin ja tennarit kaapista, ja jopa nilkkasukatkin! Vähän pelotti lähteä ulos nilkat paljaana ja vielä kotieteisessä seisoessani pystyin tuntemaan epämiellyttävän vedon, mutta ulkona ei enää tuntunut missään!" 

Tuon tekstipätkän olin kirjoittanut fiiliksissä siitä, että ulkona oli huimat neljä lämpöastetta, ja pystyin vetämään tennarit jalkaan ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Tuo postaus on julkaistu huhtikuussa. Ihan hullua ajatella, että tänään, 25. helmikuuta, lämpömittari näytti jo seitsemää astetta, kadut ovat lähes lumettomat, ja mulla on tennarit jo toista päivää putkeen jalassa. Otin selfieitä aurinkolasit päässä, ja salilla (jep, mä käyn edelleen salilla, tästä lisää myöhemmin!) laitoin virallisen kevätalbumini, Avril Lavignen Goodbye Lullabyn, soimaan. 

Me lähdetään perjantaina New Yorkiin (!!!), ja mä tiedän, että kun kahden viikon päästä sieltä palataan, voi täällä meitä odottamassa olla joko samanlaiset ihanat kevätkelit, tai täydellinen takatalvi ja puoli metriä luntaa ja loskaa. Mutta mua ei kiinnosta, enkä tällä hetkellä anna sen mahdollisuuden haitata mua tippaakaan. Nyt mä aion varastoida itseni täyteen ihkaoikeaa kevättä, koska se nyt vaan sattuu olemaan ihan paras asia just nyt.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Oi ihana pääsiäinen

Voi pääsiäinen! Harva juhla on niin odotettu ja näkyy ja tuntuu niin kokonaisvaltaisesti kuin pääsiäinen. Mulla oli taas aivan ihana pääsiäisleiri, ja tällä viikolla juhlinnat ovat vain jatkuneet. Onneksi pääsiäisestä myös saa nauttia pitempäänkin kuin sen päivän tai pari! Isoimmat juhlat ovat jo varmasti  juhlittu, mutta yleinen juhlafiilis jatkuu läpi pääsiäisen vielä toukokuun puolelle. Pääsiäinen on vaan parasta <3

Ajattelin tähän ruveta vielä höpöttelemään kuulumisia, mutta ehkä pidetään tämä tällä kertaa tiiviinä ja lörpötellään joku toinen kerta. Ihania ihmisiä, kouluhommien välttelyä, telkkarin tuijottelua ja kadonneita hiusharjoja, ihan siis täysin lomafiiliksissä :D

Siispä KNK ja XB ja CiR ja KoSÜ ja mitä näitä nyt on, ja ihanaa pääsiäisen aikaa itse kullekin <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Kohta se on taas täällä

Ihan kohta se on täällä taas, juhlista suurin, yksi vuoden odotetuimmista. Torstaina lähden taas pitkästä aikaa Lällyyn, ja on niin ihana fiilis päästä taas leireilemään ja ottamaan taukoa kaikesta stressistä ja kouluhommista, syömään ja saunomaan ja hengaamaan mahtityyppien kanssa mun lempipaikassa. Ja sitten on pääsiäinen, oi pääsiäinen. Bileet, jotka kestää koko yön, vakava univaje ja kestohymy. En oikeasti malta odottaa, että saan nämä tällä hetkellä päälle painavat kouluhommat hoidettua ja torstaina pääsen täydellä sydämellä lällyilemään. 

Tänään vietin Uspenskissa palmusunnuntaita, ja sain ihan oman virpovitsan! En ehkä kestä, se on niin nätti ja koristaa tällä hetkellä mun meikkinurkkausta. Ei mulla ikinä sellaisia itelläni oo ollut, niin tää tuntuu ihan superspessulta :D

Huomenna tulee vähän erityisempää postausta aiheesta, josta on sormet syyhynneet kirjoittaa jo pitkään, joten olkaas kuulolla sitten! <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

KOHTA ON KEVÄT

Musta tuntuu että mä aloitan tän kevätintoilun aina vähän aikaisemmin joka vuosi. Mutta mä oon vaan just sellanen ihminen, johon pikkuhiljaa lisääntyvällä valonmäärällä on ihan huima vaikutus. Saatiin tänne Helsinkiin tosin lumikin vasta eilen niin, että se on yli vuorokauden pysynyt maassa, mutta se ei lainkaan haittaa tätä mun fiilistelyä. Kirkas, vaaleanpunertava taivas ja lumen peittämät puut on yksi kauneimmista asioista mitä tiedän. Ulkona tuoksuu raikas pakkasilma ja muutenkin ulkona on paljon ihanampi hengailla kuin loskakeleillä. Ja on siellä vaan niin nättiä.

Koko postauksen pointti oli siinä, että tuo kuva on otettu kymmentä yli neljä iltapäivällä. Muutama viikko sitten neljältä oli ihan täysin pilkkopimeää ollut jo pitkään, ja nyt oli vielä näin kaunista ja valosaa. Musta edelleen tuntuu, että kesä olisi ollut ihan justiinsa, mutta sieltä se seuraavakin vaan on jo kovaa vauhtia tulossa! <3

Ihanaa kevättalvista viikonloppua <3 Ja huomenna blogimiittiä Tampereella! Muistakaa laittaa snappi (sannapannari) jo nyt seuraukseen, jos haluut pysyä huomenna meidän menossa mukana!

Ja muista myös käydä heittämässä kysymystä mun Q&A-postaukseen!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Rinta täynnä kevättä

Mä en tiedä miksi, mutta mulla on ollut tänään jotenkin tosi hyvä fiilis. Oon ollut ihan käsittämättömän väsynyt, mun hartiat ovat superkipeät ja jumissa painavasta repusta ja kyseenalaisisita uniasennoista, ja jostain mulle täysin tuntemattomasta syystä myös mun käsivarsien lihakset ovat totaalisen kipeät aivan kuin korkeammankin maailmanluokan treenin jäljiltä, vaikka vietin eilen koko päivän töissä. Mutta silti, tästä päällehyökyvästä raihnaisuudesta huolimatta mulla on pohjimmiltaan tosi iloinen ja inspiroitunut fiilis! Koko päivän on ollut ihan uskomattoman upea auringonpaiste ja kirkkaansininen taivas, ja fiilikset olivat äärimmäisen ristiriitaiset, kun mittari näytti uskomatonta kolmeatoista lämpöastetta, samalla kun mä käppäilen samoilla talvitakilla ja puhkikuluneilla talvikengillä kuin viimeiset liian monta kuukautta. Pitkästä aikaa on ihan kauhea into lähteä ostelemaan uusia vaatteita, vielä kun tilin saldo ja ennen kaikkea mun äärettömän pihi luonteeni antaisi periksi. Voi mä näen sieluni silmin niin monta ihanaa asukokonaisuutta niistä ihanista vaatekappaleista, joita tänään kaupoissa ohimennen vilkuilin!

Vähän ("vähän") lähti tämä teksti rönsyilemään, mutta minkä sille mahtaa kun inspiroi kirjoitella ilman mitään erityistä aihetta! Mutta juuri tällaista kirjoittelua mulla on ollut ikävä, niin kuin oon täällä maininnutkin, sitä puhdasta fiilistelyä ja ajatuksenvirtaa. Mulla on totaaliset kesäfiilikset, kun aurinkokin laski vasta kahdeksalta illalla. Nyt kuuntelen täällä Billy Talentia ja vanhoja euroviisulemppareita (apua viisuihinkin on enää puolitoista kuukautta aikaa, kevät on ihanaa aikaa!) ja fiilistelen näitä aamulla otettuja selfieitä, jossa mulla on murun supermukava paita päällä ja naamassa pelkkää kosteusvoidetta, ja vaikka naama on kärsinyt viime aikoina kauheasta kuivuudesta ja finneilee ja punoittaa ja kaikkea mahdollista, niin tykkään silti. Eikä tää tukka kyllä petä, mä niin rakastan tätä harmaata!

Vielä jos vähän heittäisin lisää tavaraa tähän sekasoppaan, niin suuri kiitos vielä teille kaikille eilisen postauksen kommenteista, ihanasti sain keskustella teidän kanssanne aiheesta ja ihanasti tykkäsitte mun tekstistä! Nyt taidan mennä chillailemaan vielä loppuillaksi ja tekemään parit autokoulutehtävät ennen nukkumaanmenoa, mulla kun on se teoriakoe huomenna! En oo sitä osannut vielä jännittää kun ei näin pitkän ajan jälkeen tajua, että nyt ollaan ihan oikeasti loppusuoralla, mutta kyllä mä osaan aika hyvin niitä juttuja ja pitää vaan toivoa, että tulee kiva koe ja menee helposti läpi!

No niin ja teille kaikille, jotka selvisitte tämän supersekavan tekstin loppuun, onnittelut ja ihanaa sunnuntai-iltaa ja uutta viikkoa teille kaikille, mä vaan hymyilen tätä kirjoittaessa ilman mitään syytä :D

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

Tiisua, au paireja ja kavereita - viikonlopun tunnelmia

Mä olen ihan täysin unohtanut, miten tavallisia kuulumispostauksia kirjoitetaan, ja tuntuu että jokaisessa postauksessa on tarkka aihe mistä puhutaan. Sehän on jees sekin, mutta silloin tuntuu tämä kirjoittelu jäävän kovin pinnalliseksi, ja sitähän mä en halua! Nyt on vielä takana sen verran kiva viikonloppu, että haluan siitä jutella teidänkin kanssa.

Perjantai nyt oli ihan huippupäivä, vaikka satoi ja mulla oli viimeinen työpäivä koulussa, jossa olin muutaman viikon avustanut. En kyllä olisi uskonut, että ihan oikeasti jäisi harmittaa työn loppuminen, mutta mä ihan oikeasti viihdyin siellä! Ei tarvinnut patistaa itseään aamulla töihin eikä ihan kauheasti vilkuilla kelloa, että milloin pääsee pois. Mutta se kaikista spessuin juttu perjantaissa oli Tiisun aivan käsittämättömän mahtava  levynjulkkarikeikka Somerolla! Mä itse asiassa kuvasin ihka ensimmäisen vlogini tuosta perjantaipäivästä jonka toivottavasti saan piakkoin editoitua ja jaettua teillekin, että pääsette mun kanssa fiilistelemään tuota päivää ja keikkaa. Voin kyllä sanoa, että oli ehkä yksi parhaista keikoista millä oon ikinä ollut, jotenkin hirveän aito. Kiitos hurjasti vielä Tiisulle <3

Eilen lauantaina käytiin sitten Kaislan kanssa katsomassa uusi Beauty and the Beast. Meillä on tapana aina käydä katsomassa nämä uudet Disney-filmatisoinnit aika lailla heti, kun ne ensi-iltaan tulevat, joten toki tehtiin niin tälläkin kertaa. Oli kyllä tuokin ihana leffa, välillä muakin meinasi pelottaa! Oli vaan tosi hämmentävää kun oli ensin katsellut hirviötä koko elokuvan, ja sitten yhtäkkiä se onkin ihminen :D Mutta suosittelen ehdottomasti, ei maailman paras elokuva mutta todellakin katsomisen arvoinen.

Tänään mulla olikin koko päivä töitä, joiden jälkeen käytiin vielä Ronjan kanssa vanilja-valkosuklaakaakaolla ja mutakakulla. Ja siis mä en käsitä tätä Suomen "kevättä", tiedän että paasasin tästä jo yhden postauksen verran mutta vähän pitää vielä jatkaa. Siis mun tämän päivän vuoron aikana paistoi aurinko, satoi lunta, satoi vettä ja paistoi aurinko samaan aikaan ja lopulta oli vain pilvistä. Samaan aikaan kuulee Hollannin kovasti lähestyvästä keväästä ja itse miettii että miksi. No mut, ehkä se tännekin joskus kerkeää, jooko?

Tänä viikonloppuna oon myös tykittänyt Au pairit Kanadassa -ohjelmaa (totta kai) ja vielä on kaksi jaksoa tälle illalle katsottavana. Mä en vaan pysty katsomaan ohjelmaa yhdeltä istumalta läpi, vaikka tuon suhteen se olisikin ihan mahdollista. Mä haluan venyttää sitä mun katselukokemusta ainakin siihen kolmeen päivään :D Koska miten tyhjää mun elämä sitten onkaan kun tuokin on katsottu! Viime keväänä mulla oli sentään kolme sarjaa katsottavana eikä vaan tuo yksi, pitäisköhän nekin katsoa tässä nyt läpi?

Sellaista tänne! Olen nyt täysin unohtanut sen Linkkaa somesi -postauksen, mutta lupaan yrittää saada sen ensi viikolla ulos! Lisäksi aion ottaa itseäni niskasta kiinni niin pääsykokeisiin lukemisen kuin autokoulunkin (ei, mulla ei ole vieläkään korttia) suhteen. Ylioppilaskiitoskortitkin pitäisi tilata... No ehkä mä ennen kesää saan kaikki rästohommat hoidettua, oisko hyvä tavoite?

Ihana pitkästä aikaan vaan rupatella tänne teille, mut hei rupatelkaa takaisin! Mitäs te puuhasitte viikonloppuna? Oliko muita katsomassa Tiisua perjantaina? :D

Talvi mene jo pois

Saako vähän valittaa. Niin monta ihanan kaunista, aurinkoista, melkein lämmintä päivää ollaan jo saatu viime viikkojen aikana. Sellaisia, joina yläasteaikoina oltaisi lähdetty kavereiden kanssa kaupungille hippusen liian kevyissä vaatteissa palelemaan, ihan vaan koska niistä talvitakeista piti vihdoinkin päästä eroon. Sellaisia, joina meinaa pakahtua kaikesta inspiraatiosta, joina haluaa tehdä biisin tai siivota kämpän tai oppia uuden kielen. Sellaisia, joina kaikki aistit kuiskaavat kevät, kevät. 

Mutta minkä vitun takia heti seuraavana yötä pitää sataa lisää lunta? Anteeksi kielenkäyttöni, mutta mua alkaa oikeasti vähän jo kyllästyttää. Don't get me wrong, mä tykkään lumesta ja siitä, miten se valaisee ja kirkastaa maailman ja piristää muutenkin. Joulukuussa. En maaliskuussa, kun on muutenkin jo niin valoisaa, että kohta ruvetaan taas siirtämään kelloja. Maaliskuussa pitäisi alkaa jo kevät, pikkuhiljaa alkaa kuulua lintujen laulua ja ruohon kasvaa ja maan kuivua. 

Sekin olisi siedettävämpää, jos sieltä marras-joulukuun vaihteesta olisi ollut lunta tähän päivään saakka, mutta kun tällaista iänikuista veivaamista! Mun mielestä on vain ilkeää herättää turhia toiveita koittavasta keväästä, vain että voidaan seuraavana päivänä herätä joko kahdeksan asteen pakkaseen tai räntäsateeseen. Nyt sanokaa ihan rehellisesti, nauttiiko joku teistä ihan oikeasti tästä säästä?

Minä haluan käyttää muutakin, kuin villapaitoja. Haluan laittaa tennarit monen kuukauden tauon jälkeen takaisin jalkaan ja kävellä kuivalla tiellä, mun talvikengät menevät kohta muutenkin rikki. Haluan ostaa uuden kevättakin ja päästä käyttämään sitä. Haluan kävellä metrolta kotiin palelematta. Talvi, mene kotiin. Me ei haluta sua tänne.

Kuvat marraskuun lopulta. Kun oli vielä hyväksyttävää, että maa oli jäässä.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)