keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Hyvästi Pannariblogi

Postaus tehty yhteistyössä Zonerin kanssa: oma domain saatu Zonerilta blogiyhteistyön myötä

Mulla on takana bloggailua tässä vaiheessa yli kuusi vuotta. Kuusi vuotta mä olen teille tänne kirjoitellut, jakanut kuvia, kertonut tarinoita ja päästänyt teidät osaksi elämääni. Kuuden vuoden jälkeen voisi luulla, että olisin jo jonkin sortin puoliammattilainen, mutta todellisuudessahan mun blogini on edelleen pieni ja kodikas yhteisö, johon toivottavasti on kaikkien helppo tulla ja jossa tekin viihdytte. 

Tällä viikolla mä otin kuitenkin yhden askeleen lähemmäs hieman ammattimaisempaa (nauran täällä itsekseni tuolle sanalle, minäkö ammattimainen?) otetta ja suuntaa. Mulla on nimittäin vihdoin oma domain! 


Domain ei ollut koskaan asia, jota olisin vakavissani harkinnut omalle kohdalleni. Mä olin tyytyväinen pitempään osoitteeseen ja blogspot.fi-päätteeseen. Se oli merkki turvallisesta Blogger-kodista ja tykkäsin siitä. Osoitteen alkuosa toimi myös täydellisenä lempinimenä blogille, ja ihanasti olen nähnyt, miten muutkin ovat rennosti ottaneet Pannariblogin osaksi sanavarastoaan.

Kuitenkin kun Zonerilta otettiin muhun yhteyttä ja mulle tarjottiin yhteistyön merkeissä ikiomaa domainia, mä en nähnyt syytä kieltäytyä. Mä olen huomannut, että jopa kaltaisteni pikkubloggaajien keskuudessa oma domain on nykyään sääntö eikä poikkeus, ja meitä blogspot-päätteellä bloggaavia oli enää kourallinen säkissä. Kieltämättä myös ajatus lyhyemmästä osoitteesta, jota kännykällä näpytellessä ei kuluisi puolta ikuisuutta, ei tuntunut erityisen vastenmieliseltä.


Hieman oli haikeaa luopua Pannariblogista osoitteena, ja jopa harkitsin ottavani domainiksi osoitteen pannariblogi.fi. Se olisi ollut söpö ja selvän suomenkielinen osoite, josta olisin kovasti tykännyt. Itse blogin nimeä en kuitenkaan ole muuttamassa, ja teidän nykyisten ja tulevien lukijoiden kannaltahan on kaikista helpoin ratkaisu, että osoite on sama kuin blogin nimi. 

Mä olin todella tyytyväinen Zonerin kanssa työskentelyyn, mun sähköposteihin vastattiin lähes aina ennätysvauhtia, jopa minuuttien sisällä, ja heidän valmiin ohjeistuksen avulla mun oli äärettömän helppoa asentaa domain käyttöön omatoimisesti yhden junamatkan aikana. Joten jos siellä on kanssabloggaajia, jotka ovat harkinneet (tai viimeistään tämän postauksen myötä alkavat harkita) omaa domainia, mä täysin sydämin suosittelen Zonerin puoleen kääntymistä. Domainhaun kautta pystyt kätevästi tsekkaamaan, onko sun miettimä osoite vapaata riistaa, ja varaamaan sen itsellesi. Mä itse tosiaan sain domainini yhteistyön kautta, mutta esimerkiksi domain viideksi vuodeksi kaikkine kuluineen maksaa 75 euroa, jolloin vuosi- tai kuukausihinta jää hyvin pieneksi (vertauksena esimerkiksi Netflixiin saat viidessä vuodessa kulutettua 600 euroa, hui!).

Tässä samalla päätin hieman myös piristää blogin ulkoasua. Mitään suurta muutosta ei jälleen ole tapahtunut, mutta pieni freesaus aina piristää ainakin omaa fiilistä. Toivottavasti viimeistään kesällä päästään sen verran kuvailemaan, että saan kokonaan uuden kuvan banneria varten, haha! 

Eli tiivistettynä, pannariblogi.blogspot.fi on nykyään pancakepalace.fi! Vanhalla osoitteella edelleen löytää perille, eli kaikki vanhat linkit toimivat eikä tämä vaadi teiltä mitään toimia, nyt mulla on vaan vähän kompaktimpi ja helpommin muistettava osoite. Mä päivittelen tässä uutta osoitetta myös someihini kunhan muistan, mutta onneksi tosiaan vanhakin edelleen toimii.

Siispä, tervetuloa taas askeleen kehittyneempään Pannariblogiin! Ja niin, ei se Pannariblogi taida kuitenkaan koskaan mihinkään hävitä, vaikkei enää sitä osoiterivillä luekaan. Mitä te olette mieltä tästä muutoksesta?

Psst..! Jos kiinnostaa blogin nimen tarina ja se, miten tästä blogista tuli Pancake Palace, siitä lisää löytyy täältä!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Miten muokkaan blogikuvani - muokkaamaton vs. muokattu

Hyvin iso osa blogin pitämistä on valokuvaus. Mä en ole tainnut kertaakaan blogihistoriani aikana julkaista täällä muokkaamattomia kuvia. Yleensä kyse on ihan pienestä valojen, varjojen ja värien hienosäädöstä, mutta joskus mäkin innostun editoimaan vähän rankemmalla kädellä. Mä en koe olevani mikään mestarivalokuvaaja, ja kuvanmuokkauksessakin menen matalan kynnyksen ilmaisohjelmilla ja kokeilen, mikä tuntuu hyvältä. Multa ei siis kannata varsinaisia neuvoja lähteä kyselemään, koska todennäköisesti vain nolaisin itseni siinä selitellessä. Mäkin olen kuitenkin vuosien mittaan muodostanut ne omat kuvanmuokkausrutiinini, jonka läpi suurin osa mun julkaisemista kuvista menee. Ennen kaikkea tämän postauksen idea on näyttää, miten huimasti parhaimmillaan kuva muuttuu muokkausprosessin aikana näiden ennen-jälkeen kuvien avulla.

Muokattu Valokuvat-sovelluksella
Ensimmäinen kuva julkaistu alun perin täällä, toinen täällä

Mä käytän kuvanmuokkaukseen kolmea eri sovellusta kuvasta ja haluamastani lopputuloksesta riippuen. Selvästi eniten käytän ihan vain Windowsin omaa Valokuvat-muokkausominaisuutta. Mun valokuvaajakaverini nauroi mulle, kun kerran esittelin mun kuvanmuokkaustapojani, mutta tällainen yksinkertainen kaava sopii mulle ja mun tarpeisiin. Suurimmassa osassa tapauksista mä en halua kuvieni erityisesti näyttävän muokatuilta, ja editoidessa yksinkertaisesti lisään kuviin eloa lisäämällä valoa, varjoja, kontrastia, värikylläisyyttä, selkeyttä ja useimmiten hieman lämpöä. Näissä kuvissa ei yleensä huomaa suurta eroa, mutta lopputulos on kuitenkin hieman edustavampi ja blogiystävällisempi. Joskus saatan tälläkin sovelluksella hieman leikitellä, ja värikylläisyyden ja lämpötilan lisäämisen lisäksi laitankin miinuksen puolelle. Villiä, eikö? Ennen kaikkea tykkään tämän sovelluksen helppoudesta, kun voi kuvia selaillessa aina hyvän kuvan kohdalla klikata "Muokkaa", ja jälkeenpäin taas jatkaa siitä, mihin jäi.

Muokattu Adobe Photoshop Expressillä
Ylempi kuva alun perin täältä, alempi täältä

Joskus mä kuitenkin haluan todella leikkiä ja taiteilla kuvilla, ja silloin tarvitsen vähän järeämpiä keinoja. Tällöin mä käytän Abode Photoshop Expressiä, joka on siis perinteiselle Photoshopille ilmaisvaihtoehto. Mä latasin tämän sovelluksen ekaa kertaa muistaakseni pari vuotta sitten, mutta silloin se ei pahemmin tarjonnut mitään lisää tuohon Windowsin sovellukseen verrattuna, joten en siihen jossain vaiheessa enää palannut. Nykyään se on kuitenkin ihan eri luokkaa kuin aiemmin, ja mä saan sillä todella paljon aikaiseksi omat taitoni huomioon ottaen. Photoshop Expressissä on laaja filtterivalikoima ja monipuoliset editointivaihtoehdot ainakin näin ilmaisohjelmaksi. Täällä mä pääsen leikittelemään kunnolla kuvien kanssa ja kanavoimaan luovuuttani, eikä kuvien ole jälkikäteen enää millään tavoin tarkoitus näyttää "luonnollisilta". Mä tykkään tosi paljon siitä jäljestä, mitä tällä saan aikaan, ja monet tällä sovelluksesta muokkaamistani kuvista ovat ihan mun lemppareita. Tietenkin joku Lightroom tai Photoshop olisivat ihan mahtavia saada joku päivä käyttöön, mutta näin aloittelijalle tämä sopii vielä ihan hyvin.

Ylempi kuva muokattu Valokuvat-sovelluksella, alun perin täältä
Alempi kuva muokattu Pixlrin puhelinsovelluksella, alun perin täältä

Blogiin tulevat puhelinkuvat muokkaan puolestaan yleensä sitten kännykän Pixlr-sovelluksella. Myös tässä sovelluksessa on monipuolinen filtterivalikoima (ylläolevaan kuvaan oon käyttänyt sanna-nimistä filtteriä, haha!), joskin mun tyyliin sopivia suht neutraaleja filttereitä voisi olla enemmänkin. Tässä sovelluksessa on ehdottomasti puutteita ja esimerkiksi vinjetointia jään kaipaamaan, mutta mä tykkään siitä jäljestä, mitä saan tällä puhelinkuviini aikaan. Tämä on ilmainen, monipuolinen ja helppo käyttää, enkä mä enempää siltä voikaan vaatia!

Näistä kuvista näkee hyvin sen monipuolisen skaalan, miten mä blogia varten kuvia muokkaan. Kaikista tyypillisimpiä esimerkkejä ovat nuo kaksi kuvaa musta, joissa tosiaan ei ihan suuria ihmeitä tapahdu, eikä jälkimmäinenkään versio näytä varsinaisesti mitenkään erityisen muokatulta. Musta on hauska kuitenkin aina vertailla näitä ennen-jälkeen-kuvia, ja huomata, että kyllä sitä ainakin omasta mielestä aina on onnistunut ihan positiivisen muutoksen saamaan aikaan!

Mä voin niin kuvitella teidät kaikki etevämmät valokuvaajat naureskelemassa ja pudistelemassa päitänne. Valokuvaus on ehdottomasti yksi ala, jolla haluaisin kehittyä. Onneksi mä olen näillä vähäisillä taidoillani kuitenkin ihan hyvin pärjänny tähänkin asti!

Mikä näistä muokkauksista oli sun lemppari?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

tiistai 12. helmikuuta 2019

Tällaisista aamuista mä tykkään


Sunnuntai, 10.2.2019, 12.25

+2. Sataa. Kiitos joo ei.

Ulkona tuoksuu raitis ilma. Autiosta kaupungista voisi kuvitella, että olisin aikaisinkin liikkeessä, kun vielä puolenpäivän aikaan on keskustassa hiljaista. On märkää, mutta mukavan lämmin: olo on raikas, mutta päätä ei palele ilman pipoa. Tyhjillä kaduilla on helppo väistää autoilijoiden jalkakäytävälle roiskimat lätäköt. Mulla on päällä samat kengät, farkut ja talvitakki kuin melkein joka päivä viime kuukausina, mutta tänään tykkään jotenkin erityisesti asustani. Mulla on takana kunnon yöunet puhtaissa Muumi-lakanoissa ja siistissä kodissa sekä herkullinen pieni aamupala, edessä rauhallinen vapaapäivä ja lounastreffit äidin kanssa.

Tällaisista aamuista mä tykkään.

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 11. helmikuuta 2019

Kuka olisi uskonut


En minä ainakaan. Koko ikäni mä olen vihannut liikuntaa. Mä olen inhonnut urheilua, kuntoilua, kaikkea mihin liittyy fyysisiä aktiviteetteja lapsesta asti. Tarhassa en koskaan tykännyt mennä ulos, koulussa liikuntatunnit olivat pelkkää tuskaa ja kidutusta. Ja aina jos yritin jotain jopa innoissani ja avoimin mielin, olin kuitenkin aivan täyspaska (nimimerkillä sain yläasteella tukiopetusta kärrynpyörien tekoon).

Kyllä mä olen vuosia miettinyt, että pitäisi alkaa kuntoilla enemmän. Oman hyvinvoinnin, terveyden ja jaksamisen vuoksi. Että vanhana ei olisi niin huonossa kunnossa. Että saisi kehitettyä kehonhallintaa joka auttaisi laulamisessa. Että en hengästyisi joka kerta portaat kotiin kiivetessäni tai että jaksaisin juosta enemmänkin kuin sata metriä putkeen. Olen saanut kuntoiluspurtteja, tehnyt vatsalihaksia joka ilta pari viikkoa putkeen, käynyt kesäiltoina metsälenkeillä tai aloittanut aamun seitsemän minuutin hikitreenillä ja palkinnut itseni pekonilla. Aina kironnut, miten tämä on niin kamalaa ja miten ihmeessä ihmiset tähän pystyvät, ja huomannut lipsuvani ja herännyt neljää kuukautta myöhemmin sängyn pohjalta Netflixin äärestä.

Pari viikkoa sitten rakas ystäväni, lähes yhtä urheilullinen luonnostaan kuin allekirjoittanutkin, aloitti saliharrastuksen. Ja tänään, tänään mä lähdin hänen mukaansa. Aloitettiin päivä reilun tunnin kuntosalitreenillä, hän opasti minua eri laitteiden käyttöön ja minä tuskailin pienimpien mahdollisten painojen kanssa. Pukuhuoneesta lähtiessä tuntui, ettei jalat kanna, ja loppupäivä oli yhtä tuskaa ja uupumusta. Yhtään ei helpota tieto siitä, että siinä missä tänään väsyttää, huomenna sattuu.

Mutta mä aion jatkaa. Nyt mulla on hyvä mahdollisuus käydä salilla, lähellä ja suhteellisen edullisesti, ja ennen kaikkea kaveri jonka kanssa kärsiä. Mua ei yksin saisi salille (ainakaan tässä vaiheessa) vielä kirveelläkään, mutta nyt on tarkoitus opetella ja rakentaa rutiinia. Lähtötavoitteena olisi pyrkiä käymään tästä eteenpäin aina näin maanantaiaamupäivisin salilla (koska miksi ei hankkia lisäsyitä inhota maanantaita), ja mahdollisesti kasvattaa käyntejä kahteen viikossa, jos satun innostumaan. Motivaationi tukemiseksi ja innostuksen kasvattamiseksi suunnitelmissa on New Yorkista etsiä uusia, syötävän söpöjä urheiluvaatteita, jotta salille alkaa tehdä mieli lähteä ihan jo että saa laittaa ne päälle.

Kaikista todennäköisintä on, että tämä harrastus jäi tähän yhteen kertaan. Mutta hei, toivossa on aina hyvä elää, ainakin hetken.

Onko täällä muita liikunnanvihaajia, jotka ovat aloittaneet saliharrastuksen?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

lauantai 9. helmikuuta 2019

Mitä syön päivässä

Mä rakastan ruokaa. Mä tykkään panostaa hyvän makuiseen ruokaan, ja mieluummin jätän syömättä kuin syön pahaa (tai edes vähemmän maukasta) ruokaa. Ruoka on ihana asia, ja siksi tykkään jakaa mun syömisiä myös teille. 

Heti alkuun sanon, että mä en todellakaan syö näin joka päivä. Tämän päivän kuvaus ei rehellisesti kauheasti vastaa mun tyypillistä ruokapäivää, mutta toisaalta siksi se on juuri niin hyvä. Mä en jaksa syödä rutiininomaisesti aina samoja juttuja, ja siinä missä toisinaan tykkään todella panostaa ruokaan, välillä ei vaan jaksa. Tässä kuitenkin mun päivän syömiset viime viikon perjantailta, kun mulla oli vapaapäivä, enkä lopulta päätynyt poistumaan kotoa kertaakaan koko päivänä.


Myöhäinen aamupala: 

✗ Avokadotoastia (bataatti-porkkanapaahtoleipää, yksi avokado, sitruunamehua, suolaa, pippuria ja chilihiutaleita)
✗ Smoothie (luonnonjogurttia, yksi avokado, pakastemarjoja ja -mangoa, kaurahiutaleita, chiansiemeniä, kookoshiutaleita ja appelsiinimehua)
✗ Keitetty kananmuna (päällä chilihiutaleita)
✗ Kaksi minipaprikaa
✗ Appelsiinimehua

Mä olen tosi huono syömään aamupalaa, mutta vapaapäivän kunniaksi panostin oikein kunnolla. Paahtoleipä avokadolla on mulle hyvin tyypillinen myöhäisen aamun aamupala, jonka kaveriksi usein paistan kananmunan. Tällä kertaa halusin kuitenkin päästä helpolla, joten paistamisen sijaan keitin yhden kananmunan. Koska leivät itsessään eivät riitä täyttämään, tein kaveriksi smoothien. Mä olen viime aikoina tehnyt smootheja tosi usein aamupalaksi, ne on helppo vetää kiireessä tai vaikka ottaa aamuluennolle matkaan. Mä olen viime aikoina alkanut laittaa kookoshiutaleita kaikkeen, ja ne sopivat smoothieenkin ihan superhyvin. Olin aikaisemmin viikolla ostanut Lidlistä paketin minipaprikoita, joten leikkasin niitä pari naposteltavaksi lautaselle.

Mä en varsinaisesti tullut täyteen tästä ateriasta, mutta mä en aamuisin osaakaan syödä mahaani täyteen. Olen tosi huono aamusyöjä, ja tämäkin kuvassa näkyvä ateria oli paljon monipuolisempi, kuin tavallisesti! Kouluaamuina usein juon pelkän smoothien, tai vedän kiireessä kitusiini pienen kulhollisen puuroa, jotta jaksan pyörtymättä lounaaseen asti. Aamujen kiire ja väsymys ei vaan toimi yhdessä monipuolisen, ison ja ravitsevan aamiaisen kanssa.


Päiväruoka:
(koska kello oli liian paljon lounaaksi mutta voiko syödä päivällistä jos ei ole syönyt lounasta?)

✗ Riisiä ja parsakaalia
✗ Avokado (maustettu tuoreella sitruunamehulla ja suolalla)
✗ Mustapapuja, sipulia, chiliä, valkosipulia ja paprikaa (lämmitetty pannulla, maustettu suolalla ja valkoviinietikalla)

Mä laitan melkein aina ruoaksi pastaa, mutta tällä kertaa kaipasin vähän vaihtelua. Tämä olikin siis hyvin perus "katsotaan mitä kaapeista löytyy" -ateria, ja toimi! Ainekset eivät maksa paljon mitään (ja kaikki ovat sellaisia, mitä multa löytyy enemmän tai vähemmän aina kaapista), ja valmistukseen meni tasan niin kauan kuin kesti keittää riisit. Tällaisista annoksista tulee usein myös puolivahingossa vegaanisia, pasta-aterioihin kun tungen poikkeuksetta isot kasat juustoa :D Mä olin ihan ehtinyt unohtaa, miten hyvää tuore sitruunamehu mausteena on, ihan mahtava lisä! Viime aikoina olen todella huomannut, mikä ero tulee, kun käyttää tuoreita raaka-aineita, ja kun yhden sitruunan tai muutaman chilipalon saa noin 50 sentillä, pystyy opiskelijakin (tai minä ainakin) panostamaan herkullisuuteen ♥️

Tämä oli ihan sikaherkullinen ruoka, mutta taas laiskuus iski ja olisin todellisuudessa voinut syödä enemmänkin kuin tuon yhden kulhollisen, mutta säästin loput seuraavalle päivälle töihin evääksi. usein tällaiseen ateriaan paistan kananmunan kaveriksi, mutta tällä kertaa ei tehnyt mieli, kun olin aamupalallakin jo kananmunaa syönyt.


Iltapala:

✗ Lämpimiä voileipiä (äärimmäisen low-key: bataatti-porkkanajuuresleipää, ketsuppia, chilihiutaleita, cheddaria, oreganoa)

Mä olen vielä huonompi syömään iltapalaa kuin olen aamupalaa. Usein mun illan kunnon ruoka tulee syötyä niin myöhään, että menen sen jälkeen suoraan nukkumaan. Usein käy myös niin, etten illalla enää jaksa väsätä syötävää, joten helpompaa on mennä nälkäisenä nukkumaan. Jep, mä olen tosi huono syömään! Nyt iltapalaksi kaipasin jotain superyksinkertaista, juustoista ja tomaattista. Niinpä tein kolme lämmintä voileipää, joiden päälle laitoin pohjalle ketsuppia, siihen päälle chilihiutaleita, juustoa ja oreganoa. Onnistuin polttamaan leivät vielä uunissa, niin mun piti rapsutella palaneet osat pois, ja muistin ottaa kuvan vasta siinä vaiheessa, kun olin jo kaksi leipää syönyt. Koska nämä olivat näinkin yksinkertaisia,  mulle kieltämättä jäi vähän nälkä, mutta laiska  kun olen, annoin vain olla.

Tämä on vähän surullisen kuuluisa kuvaus mun vapaapäivien syömisistä, yhdelläkään aterialla ei varsinaisesti tullut syötyä mahaa täyteen. Aamuisin en vaan osaa syödä niin isoa aamupalaa, ettei jäisi ollenkaan nälkä, varsinaiselta ruoalta mun piti loput jättää töihin evääksi ja illat nyt vaan ovat sellaisia. Älkää ottako musta mallia, vaikka hyvältä nämä kaikki ateriat maistuivatkin!

Mä haluaisin kyllä ehdottomasti tehdä enemmänkin tämänlaisia postauksia. Kiinnostaisiko teitä esimerkiksi ruokapäiväkirja, jossa viikon ajalta näyttäisin teille mun syömiset? Omasta mielestäni siis teen ainakin ihan sikahyvää ruokaa, ja itse aina alitajuisesti haen lisäinspiraatioita kokkailuihini!

Tänään mä olen syönyt tortillaa (ja pari tacoa), nachoja, pastaa ja hedelmiä. Huomenna syön taas jotain muuta. Mitä sä söit tänään?


Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

tiistai 5. helmikuuta 2019

Instagramin parhaat 2018

Arvonnan voitti Sanni, onnea! Laitan sulle viestiä tulemaan ♥️

Jo parina vuotena olen julkaissut koosteen omista lemppareistani vuoden Instagram-julkaisuistani (lempparit 2016 ja 2017!). Tänä vuonna meinasin jättää tämän kokonaan välistä. Laitoin kuitenkin stooriin kyselyn pystyyn, ja teitä näytti todella kiinnostavan! Tässä siis mun omat lempparini Insta-feedistäni viime vuodelta. Tästä olen jättänyt pois siis kaikki blogissa aiemmin julkaistut kuvat, ja tämä on omistettu Insta-originaaleille. Edellisvuosista poiketen tällä kertaa mukana on myös pari stoorijulkaisua!


Aiemmista Insta-koosteista tuttu selfietyyli ei ole kyllä muuttunut yhtään mihinkään! Ihan naurattaa kun näitä katsoo, kamera aina yhtä vinossa :D Mustavalkoisia kuvia tulee nykyään tosi harvoin julkaistua, etenkin selfieissä vaikka mustavalkoisuus näyttäisi ihan sikahyvältä, tahdon meikkini yleensä kuitenkin pääsevän oikeuksiinsa täysissä väreissä. Toinen kuva oli throwback edelliskesältä noiden ihanien hiusten vuoksi, ja kolmannessa ikuistin ensimmäiset meikit viikon tauon jälkeen tämän postauksen innostamana.

Keskirivi onkin omistettu Bangkok-kuville, oi että! Toi venereissu oli yksi reissun kohokohdista vaikka olinkin tosi epäileväinen etukäteen, eikä tällä hetkellä ole kyllä yhtään ikävä 30 asteen helteitä. Toisaalta kotiin palattuammekin saatiin nauttia auringosta, pääsiäisenä oli nimittäin ihan uskomattomat säät! Kävin perinteisesti heittämässä talviturkin pääsiäisleirillä (avannossa), ja laiturin nokassa oli niin ihana olla saunatauolla, kun aurinko lämmitti eikä tuullut tippaakaan, että piti ottaa muutama taiteellinen kuva. Alarivin selfiestä yksi paljastus: mulla ei ole tuossa kuvassa ollenkaan paitaa päällä, vaan ainoastaan urheilurintsikat. Oisitko arvannut? :D


Toukokuussa alettiin olla jo ihan täysin kesätunnelmissa! Noin viidentoista tunnin bussimatkan (enää ei muista) jälkeen ensimmäisenä Puola-iltana keräännyttiin paikallisten nuorten kanssa jättimäisen nuotion ääreen, grillailtiin sapuskaa ja laulettiin lauluja. Yhdellä meidän reissulaisella oli filmikamera mukana, ja kollaasin vika kuva on vapulta Puola-bussista, minä lainalakissa toista vuotta putkeen, kun oma oli ties missä. Käytiin kavereiden kanssa Suomenlinnassa piknikillä, kiipeiltiin leikkipuistossa, seikkailtiin raunioiden mutaisilla käytävillä ja otettiin noin miljoona valokuvaa. Ensimmäisen rivin selfien julkaisin maaliskuussa Bangkokista, mutta kuva itsessään oli edellissyksyltä, kun suunnittelin meikkejäni Suomi100-teemaisiin fuksiaisiin. Siniset meikit ovat vain niin ihanat! Seuraavan selfien meikkien teemaväri olikin puolestaan punainen Nikkietutorialsin aloittaman #REDforMikai-haasteen myötä. Jotenkin hassusti mun silmään tämä kuva näyttää ihan siltä, että olisin sen ottanut makuultaan, vaikka todellisuudessa taustalla jopa näkyy mun valkoinen ikkunaverho!

Kesä oli parasta aikaa, todella. Tein aamupalaksi harva se päivä jogurttijääpuikkoja Revontulipalo-Lindan ohjeella, ja kampaajakäynnin jälkeen lähdin suoraan ulkoiluttamaan supervaaleaa tukkaani Lintsille Nooran kanssa. Kesäkuussa olikin meidän mökkireissun vuoro, ja piipahdettiin kuvausreissulla Tiurun hylätyssä sairaalassa jossain Imatran seudulla. Ja selfiekulma tietenkin piti pintansa kesälläkin!


Kesän ja syksyn mittaan jaoin enemmänkin sairaalakuvia, ja taltioin ekan merikastautumisen (vaikkakin vain polviin saakka) moneen vuoteen Suomessa! Piipahdettiin tuolloin ex tempore Hietsussa, ja tuolloin ei levätilanne ollut vielä täysin kamala. Syksyllä instailut taas vähän vähenivät, mutta ainakin pääsin hehkuttamaan ihania syysmeikkejäni! Keskirivin ensimmäinen kuva on stoorista ja kolmas fiidistä, mutta molemmat kuitenkin samaan aikaan otettu. Syksyllä muistutin itseäni taas sinisen linerin ihanuudesta, ja tietenkin siitä piti ottaa selfie todisteeksi, vaikka olinkin töissä ja ulkona oli aivan pimeää! 

Joulukuussa näin ihanan ihanan Nightwishin (tarviiko mun edes sanoa, että oli parasta?), ja uutena vuotena kokeilin ekaa kertaa elämässäni tehdä kunnon cut creasen. Oli haastetta, mutta lopputulos oli ihan superkiva, vaikka aina tietenkin keksii kehitettävää! Ja nyt vasta tajusin, että tuo kollaasin viimeinen kuva olikin tammikuun puolelta, hups! No mutta kiva kuva kuitenkin, tekotaiteellinen peiliselfie verhon läpi. Ehkä se pääsee mukaan uudestaan ensi vuodenkin koosteeseen, haha.

Näitä Insta-koosteita tehdessä ja etenkin aiempiin vuosiin verratessa todella huomaa oman Instagramin käyttönsä kehityksen. Enää en esimerkiksi osaisi kuvitella laittavani Instaan snäppikuvaa teksteineen päivineen, niin kuin vuonna 2016! Selfiekulma pysyy kuitenkin samana vuodesta toiseen, niin kuin reissukuvatkin, kohteet vain vaihtuvat. Näin jälkikäteen ajateltuna oon kyllä iloinen, että tämän postauksen toteutin, ja ehdottomasti aion tässä pysyä jatkossakin, kun pääsee katsastelemaan vuotta blogin ulkopuoleltakin. Tälle vuodelle otan myös tavoitteeksi postailla Instaan ahkerammin, mun fiidi kun täyttyy lähinnä blogin kuvista, eikä Instaan tule enää pahemmin ladattua mitään "ekstramateriaalia". Tässä kuitenkin aion tosiaan tsempata!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)