lauantai 14. joulukuuta 2019

Mistä keksiä joululahja, joka tulee todella tarpeeseen?

Pari päivää sitten pohdin joulun kulutuskeskeisyyttä ja kaikkia turhia lahjoja, joita ihmiset vuosittain pakon edessä ostaa ja antaa vain muodon vuoksi. Lupasin myös tulla jakamaan omia lahjavinkkejäni, ja tänään tulee ensimmäinen osa! Julkaisen kolmen postauksen verran lahjavinkkejä. Tänään vinkkaan ihan perinteisiä lahjoja ja tavaroita, jotka voivat olla saajalleen todella onnistuneita. Toisessa postauksessa vinkkaan aineettomista lahjoista, jotka voi helposti viime hetkellä ostaa vaikka omalta kotisohvalta. Kolmannessa postauksessa pohdin vielä, mitä tehdä, jos ei kerta kaikkiaan keksi, mitä antaa lahjaksi.

Aloitetaan kuitenkin ihan perinteisillä toivelahjoilla, sillä ihan käytännön syistä nämä ovat ne, jotka vaativat mahdollisesti enemmän aikaa ja valmisteluja. Tavaroita, niin kuin mitä tahansa lahjoja antaessa on tärkeintä huomioida lahjan saaja. En siis väitä, että kaikki tämän listan vinkit toimivat kenelle tahansa, vaan että nämä voivat olla hyviä vaihtoehtoja sellaiselle, joka näistä erityisesti hyötyisi. 

Parasta lahjaa miettiessä on yrittää kiinnittää huomiota lahjan saajan omiin toiveisiin ja haaveisiin, ja bongata niitä rivien välistäkin. Mikä olisi semmoinen asia, josta ystäväsi on puhunut tai miettinyt itse hankkivansa, mutta ei ole vain raaskinut tai saanut aikaiseksi? Oletko huomannut, että häneltä puuttuu jotain, joka voisi häntä todella hyödyttää arjessa? Entä onko ystäväsi yksinkertaisesti todella hemmottelun tarpeessa? Näitä salaisia toiveitahan on parasta yrittää bongailla pitkin vuotta, mutta kyllä näin kymmenen päivää ennen aattoa vielä ehtii!

Myöskään ajanpuutteen ei pitäisi jäädä esteeksi hyvän lahjan tielle. Jos olet keksinyt juuri täydellisen lahjan, muttet ehdi sitä saamaan käsiisi juuri tiettyyn päivään mennessä, haittaako se? Lahjan ehtii ihan hyvin antaa jälkikäteenkin, eikä sen ilahduttavuus siinä kärsi. Eikä todellakaan ole ennenkuulumatonta, että joululahjoja vaihdettaisiin tammikuussa tai kesäkuussa tai vasta seuraavana jouluna, haha!

Mutta asiaan, lahjavinkkeihin!


Kosmetiikkaa ja ihonhoitotuotteita. Onko ystävälläsi jokin luottotuote, jota hän käyttää ahkerasti ja jota varmasti kuluu? Mulla esimerkiksi on tässä vaiheessa jo suhteellisen vakiintunut kasvorutiini seerumeineen ja voiteineen, ja samoja purkkeja kuluu helposti useampi vuoden aikana. Se yksikin parinkympin rasvapurkki olisi ihan mahtava lahjapaketin sisältö! Rasvan sijaan lahjana voi toimia esimerkiksi lahjottavan lempparikulmatuote, -huulipuna tai -shampoo. Tämä lahja onnistuu parhaiten, kun tiedät, mitä tuotteita ystäväsi käyttää tai vaikka pääset kurkistamaan tämän varastoihin!

Toinen vaihtoehto tähän on antaa lahjaksi jokin meikki- tai kosmetiikkatuote, josta ystäväsi on puhunut ja haaveillut, mutta ei ole viitsinyt itselleen ostaa. Tämä pätee toki kaikkiin muihinkin lahjoihin, ja ystäväsi ilahtuu varmasti tarkkaavaisuudestasi!

Jos et kuitenkaan tiedä, millaisista tuotteista juuri sinun ystäväsi välittää, skippaisin tämän kokonaan. Pahimmillaan juuri ne rasvatuubit ja suihkusaippuat jäävät nurkkiin pyörimään, koska lahjansaaja ei niitä voi käyttää.

Kangaskassit, kynttilät, sukat, kirjat. Kaikki nämä voivat olla tosi hyviä lahjoja, jos tulevat saajalla käyttöön. Omalla kohdallani ehkä kuitenkin skippaisin nämä - kasseja ja kynttilöitä mulla on ihan tarpeeksi omaan käyttööni, hyvät kirjat ovat mahtavaa joulutekemistä mutta kirjoja saa myös kirjastosta, söpöt sukat toki ovat aina tervetulleita vaikka mun sukkavarastot ovatkin jo aivan liian pullollaan!

Lautapelit ja yhteinen tekeminen. Joulu on pelien juhla-aikaa! Lautapelit, seurapelit tai vaikka videopelit ovat usein todella toimiva lahja, jälleen kohdeyleisön huomioiden. Muista klassikot Alias tai Monopoly, Exit-pakolautapelin kaltaiset aivopähkinät (henkilökohtainen suositukseni!) tai vaikka Cards Against Humanity aikuisten hauskanpitoon! Tai entäs Frendit-teemainen Trivial Pursuit tosifanille? Ai että olen tästä haaveillut vuosia, ei ole vaan ketään kenen kanssa pelata!

Käyttötavara. Eikös sukat ja bokserit ole se ultimaattinen mieslahja? Pienet lapset tarvitsevat aina uusia vaatteita, kunhan muistaa ottaa tarpeeksi ison koon. Onko porukan äitihahmon uunikintaat jo palaneet puhki, näkeekö sen yhden tyypin aina teekuppi kädessä tai eikö se yksi ole vieläkään saanut hommattua uutta lamppua puoli vuotta sitten palaneen tilalle? Lahjan ei tarvitse olla hieno ja kallis ja erityinen. Itse olen antanut lahjaksi teepaketin ja saanut takaisin teippipaketin, ja molemmat lahjat tulivat todella käyttöön. Mukavat vaatteet, erityisesti neuleet ja villasukat, ovat myös jouluhittejä. Tämänkin kuitenkin jättäisin väliin, jollei todella hyvin tunne saajan tyyliä JA tiedä oikeaa kokoa.


Etkö vieläkään tiedä, mitä antaisit lahjaksi? Alkuviikosta vinkkaan ehkä niitä kaikista parhaita lahjoja, nimittäin aineettomia lahjoja! Silloin listaan omia lempparilahjaideoitani, sellaisia joita itse mielelläni ottaisin vastaan ja jopa sellaisia, joita itse olen tänä vuonna antamassa!

Millainen lahja on sun mielestä onnistunut tai epäonnistunut? Vastaa kommenteissa tai Instagramin tarinoiden kysymysboksissa!

Olethan muistanut seurailla Pannariblogin instajoulukalenteria? Mut löytää Instagramista nimellä @sannalovesfood, joka päivä aattoon asti ilmestyy ihanaa jouluista sisältöä!


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Joulu ilman materiaa

Esittelin Instagramissa tämän päivän joulukalenteriluukussa mun lokakuussa ostamani Last Christmas -joulucollegepaidan. Mä emmin tuon paidan ostamista pitkään, ja melkein jätinkin sen kauppaan. Kuitenkin rakastuin, hankin sen omakseni ja olen siitä asti käyttänyt sitä lähes päivittäin viimeiset puolitoista kuukautta. Ja juuri koska se on saanut niin paljon käyttöä, ei mua yhtään harmita tuon yhden sesonkivaatteen osto, vaikka se joulun jälkeen jäisikin kaapin pohjalle piiloon taas seuraavaksi kymmeneksi kuukaudeksi. Tämä ostopäätös oli harkittu ja perusteltu, ja onneksi mulle se oikea.


Olen viime aikoina ruvennut enemmänkin miettimään ostokäyttäytymistäni ja uuden materian tarvetta. Nuorempana shoppailu ja uusien asioiden hankkiminen on ollut ihan parasta. Mut on pienestä pitäen opetettu säästäväiseksi ja käyttämään rahaa harkiten, enkä mitään isompaa koskaan ole ostanutkaan ilman pidempiaikaista harkintaa. Mutta pieniä, mukatarpeellisia asioita on tullut heräteosteltua aina ja tulee edelleen, kuitenkin yhä vähemmän ja harvemmin.

Jossain vaiheessa mulla on kääntynyt vaihde päälle, etten tahdo ostaa mitään turhaa tai ylimääräistä. Suurena tekijänä on ollut mun asunto, jonka kaapit ovat jo nyt aivan täynnä ja jonne en järkevästi saa enää mahtumaan yhtään enempää tavaraa. Kuitenkin jossain vaiheessa myös todella tajusin, että mulla on oikeasti kaikki, mitä tarvitsen, joten mulla ei ole syytä ostaa enempää. Mun meikkikeräily on muuttunut kokoelman ylläpitämiseksi. Spontaanien meikkiostoskokeilujen sijaan ostan tuotteita, joista olen pitkään haaveillut tai uusia loppuneiden tilalle. Keväällä New Yorkissa sallin itseni tuhlailla rahaa meikkeihin oikein antaumuksella, kun pääsin itselleni ainutlaatuisten apajoiden ääreen. Muutenki nykyään shoppailen meikkejä lähinnä juuri ulkomailla, kun tarjonta on erilaista kuin suomessa.


Vaatteita ostan vielä vähemmän. Mulla on paljon, ja vaikka aina toivoo lisää, olen tosi tarkka siitä, mitä oikeasti haluan laittaa päälleni, enkä yleensä kaupoista edes löydä itselleni mitään mieluista. Lisäksi vaatteet ovat mulle usein ihan liian kalliita, ja jo parikymppiä on mulle iso satsaus, joka yleensä jää tekemättä.

Mä olen tosi tyytyväinen, että olen onnistunut pääsemään jo näin pitkälle siinä, etten koe tarvetta ostaa mitään tarpeetonta ja ylimääräistä, kun jo olemassaolevienkin tavaroiden joukossa on niitä vähemmälle käytölle jääviä. Ja musta tuntuu, että mun tuhlausvastaisuus vaan vahvistuu näin suuren kulutusjuhlan alla. Oi ihana joulu.

Materia. Krääsä. Tavaranpaljous. Tiedän, etten ole ainoa, jota aina vaan enemmän häiritsee joulun tämä aspekti. Joulu pyörii tavaran ja omistamisen ympärillä. Koristeiden, joita käytetään kerran vuodessa ja jotka silloinkin ovat tiellä. Lahjojen, jotka on pakko muodon vuoksi ostaa, ja jotka liian harvoin tulevat saajalleen aidosti käyttöön.


Tänä jouluna mä en tahdo ostaa mitään turhaa. En itselleni, enkä muille. Aion koristella kotini edellisvuosien jouluvaloilla ja lahjaksi saadulla minimuovikuusella. Aion harkita antamani lahjat huolella saajan tarpeiden mukaan ja suosia aineettomia lahjoja. Absoluuttisuuteen en pyri, mutta tahdon löytää tälle kulutushysterialle vaihtoehdon.

Joulukalenterissa ollaan päästy jo lähes puoliväliin. Seuraavan parin viikon aikana aion niin instassa kuin blogissakin antaa mun omia lahjavinkkejä, jotta kaikki voitaisiin parhaan mukaan välttää turhaa krääsää ja antaa lahjoja, joista todella on iloa. Ensimmäinen lahjavinkkipostaus on tulossa jo parin päivän sisään!

Mitä te olette mieltä joulusta ja siihen liittyvästä kulutushysteriasta ja materialismista?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

tiistai 10. joulukuuta 2019

Syksyn viimeiset kuulumiset


Mulla alkaa pikkuhiljaa loma häämöttää. Mulla oli tänään viimeinen espanjan luento, ja melkein on haikeat fiilikset! Lähdettiin tänä syksynä siis espanjan alkeiskurssille, ja oli kyllä mun lempparikurssi tänä syksynä. Uusien kielien opiskelu on superhauskaa, varsinkin kun alkeistasolla pystyy etenemään todella nopeasti ja mun kymmenen vuoden ranskan opiskelusta ja yleisestä kielitajusta on espanjan opiskelussa tosi iso apu. Mä tuskin ehdin keväällä jatkaa, mutta kyllä me jotenkin yritetään tätä uutta kielitaitoa pitää yllä (she said hopefully)!


Muuten mulla on huomenna syksyn viimeinen luento ja vielä tämä viikko yhden koulutehtävän kimpussa pakertamista (pitäisi tietää, mistä aikoo tehdä kandin keväällä), ja sitten mä oon melkein lomalla! Toki tammikuussa on yhden esseen palautus ja ehkä jopa tentti, jos sellaiseen osallistun, mutta ei nyt takerruta niihin. Onpa hassua, että syksy on jo näin vilahtanut ohi! Eikä vieläkään tunnu, että joulu olisi kahden viikon päästä, hah.


Tänään mä aloitin / jatkoin suursiivousta kotona: siirtelin huonekaluja, kyykin kylppärin viemärin kimpussa ja patterin alla, ja jopa pesin lattiat toista kertaa tässä asumisen aikana! Huomenaamuna haastan itseni ja aion raahautua pyykkitupaan jo kymmeneltä pesemään noin miljoona koneellista pyykkiä heti aamusta. Wish me luck.

Ei mulla muuta, hyvää yötä ja hyvää melkein lomaa ❤ Mitä teidän elämiinne kuuluu just nyt?

perjantai 6. joulukuuta 2019

Miksi Suomi on minun paras maani

Ihanaa itsenäisyyspäivää! Heti alkuun tahdon muistuttaa teitä joulukalenterista, joka on jo melkein viikon aktiivisesti pyörinyt mun Instagram-tilillä. Tähän mennessä on nähty jo joululauluvideoita, story templateja ja lapsuusmuistoja, näin muun muassa. Mä olen tästä joulukalenterista edelleen tosi innoissani ja superylpeä, olen todella tyytyväinen tähän asti tuottamaani sisältöön. Menkää siis kurkkaamaan @sannalovesfood jos ette vielä seuraile, joulukalenterimeiningit jatkuvat aina aattoon asti! <3

Mutta voi Suomi ja itsenäisyyspäivä. Mä olen maailman onnellisin siitä, että olen juuri suomalainen ja syntynyt Suomeen, ja tämä päivä on yksi mahtava syy arvostaa sitä jälleen kerran. Tällaiset "Miksi Suomi on maailman paras maa" -postaukset taitavat olla aika mainstreamiä näin itsenäisyyspäivisin, mutta tässä tajusin etten ole koskaan itse sellaista postausta varsinaisesti tehnyt. Lontoo-kesänäni tosin julkaisin tämän postauksen, jossa listasin asioita, joita koto-Suomessa kaipasin ja jotka omasta mielestäni olivat juuri Suomessa paremmin kuin esimerkiksi Englannissa. Mutta ehkä me tänään vielä hehkutetaan tätä maata vähän lisää.


Suomi on ihana maa. Mä en voisi kuvitella asuvani maassa, jossa ei olisi selkeästi neljää vuodenaikaa. Toki esimerkiksi Helsingin talvet ovat synkkiä ja märkiä eikä kesähelteistäkään koskaan ole varmuutta. Mutta ei tarvitse kauas eri puolille Eurooppaa lähteä, kun on ihan normaalia, ettei lapset tai aikuisetkaan ole nähneet lunta juuri koskaan. Talven pimeys on rankkaa, mutta siitäkin selviää, kun vastapainona on monta kuukautta pelkkää valoa, öitä täynnä mahdollisuuksia, maailman kauneimpia auringonlaskuja. 

Tästä kaikesta voi nauttia upeassa luonnossa, takapihan loppumattomissa metsissä ja oman mökkipihan järvissä. Tämä mua myös Lontoossa jopa ahdisti: ilmaisia, uimisen mahdollistavia luonnonvesiä ei ollut nimeksikään! Näin helsinkiläisenä mulla on kymmeniä merenrantoja lyhyen matkan päässä, tai heti rajan takana Kuusijärven biitsi.


Suomessa on mun myös turvallista elää. Mun ei tarvitse pelätä kadulla kulkiessani, mä voin luottavaisin mielin elää arkea lähes tilanteessa missä hyvänsä, ja jos mulle sattuisikin jotain, ei mun tarvitse huolehtia, että jäisin yksin ilman hoitoa, tai että mun terveyteni olisi rahasta kiinni. Ulkomaille matkustaessa on ihan hirveästi asioita esimerkiksi juuri terveyden suhteen, mitä pitää huomioida pitääkseen itsensä mahdollisimman hyvässä turvassa, joista ei täällä kotona tarvitse murehtia.

Suomessa koti tarkoittaa lämpöä, vesi tarkoittaa puhtautta, nälkä hoidetaan ruoalla ja itseään pääsee toteuttamaan juuri sillä tavalla, miten itse tahtoo. Suomessa meillä on vapaus, tietoisuus ja todella monipuoliset oikeudet. Meillä on kaunis kieli, upeaa musiikkia ja paljon viisautta.


Mä tiedän, että osa mun tässä postauksessa listaamani asia helposti saattaa herättää vastalauseita, ja mä tiedän, että Suomessakin on monessa asiassa parantamisen varaa. Meillä on niin moni asia kuitenkin ihan älyttömän hyvin verrattuna niin moneen muuhun valtioon, niin köyhiin kehitysmaihin kuin näennäisiin sivistysvaltioihinkin. Eikä Suomessakaan kenenkään epätoivo ja ongelmat ole sen vähäpätöisempiä. Mutta onhan se nyt aikamoinen etuoikeus asua ja elää maassa, jossa on niin helppo unohtaa, että muualla ei välttämättä ole mahdollisuutta tähän kaikkeen.

Suomi on mulle hyvä maa. Ja sen takia vaikka matkustaminen on äärettömän ihanaa ja vaikka on niin upeaa nähdä eri paikkoja ympäri maailmaa, on aina maailman parasta palata kotiin juuri tänne. Kiitos Suomi, kiitos että olet juuri minun kotini ♥️

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Joulukalenteri 2019 - erilainen toimintasuunnitelma

Huomenna alkaa joulukuu, ja huomenna alkaa joulukalenterikausi. Mä olen pitänyt blogissani joulukalenteria neljänä viime vuonna. Se tarkoittaa lähes sataa julkaistua luukkua. Joka vuosi olen innoissani ryhtynyt tekemään joulukalenteria ja todella tahtonut tuottaa runsaasti inspiroivaa sisältöä.

Joka vuosi joulukalenteri ja päivittäinen postaaminen on kuitenkin tuonut mukanaan ison määrän stressiä ja ahdistuksen seuraavaa vuotta kohtaan. Jokaisen joulukalenterin jälkeen olen miettinyt, miten sen voisi ensi vuonna toteuttaa eri tavalla, vähemmän kuluttavasti. Joka syksy ensimmäisen joulun kipinän herättyä olen kuitenkin päätynyt jälleen perinteisen blogijoulukalenterin toteuttamiseen.


Niin mä alun perin meinasin tänäkin vuonna. Mutta mä myös tiedän, että sama oravanpyörä nappaisi mut mukaansa tälläkin kertaa, enkä pystyisi täysin sydämin nauttimaan joulukalenterista ja joulun odotuksesta. Samalla on otettava huomioon, että viime vuosien blogijoulukalenteripostaukset eivät ole pääosin olleet niitä, jotka ovat mun blogissa suurimpia näyttökertoja keränneet, vaikka ihan hirveästi olenkin aikaa ja rakkautta ja ajatusta postauksiin laittanut ja olisin niistä ollut itse todella ylpeä.

Jokin aika sitten kysyin teidän mielipiteitä asiasta Instagramin puolella. Te toivoitte perinteistä, päivittäistä, joulunhuurteista joulukalenteria. Suurin osa teistä kuitenkin kannatti toteutusta Instagramin puolella ennemmin kuin blogissa. Isompi joulukalenteripainotus Instagramiin oli pyörinyt jo jonkin aikaa mielessäni, ja uskon sen tarjoavan täysin uusia mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia tähän hommaan. Instagramissa mun tuottama sisältö myös saattaisi kerätä suuremman yleisön, ja ehkä onnistuisin julkaisuillani ilahduttamaan useampaa ihmistä.

Mä kuitenkin rakastan myös blogin päivittelyä, ja tahdon myös blogin pitää aktiivisena ennen joulua. Pitkän pohdinnan myötä olen päätynyt toteuttamaan tämän vuoden joulukalenterin siis sekä Instagramissa että blogissa, yhteistyössä näiden kahden alustan välillä. Koko joulukalenterikauden pyrin julkaisemaan päivittäin Instassa, ja sen lisäksi mahdollisimman paljon blogin puolella. Blogissa saatan esimerkiksi käsitellä Instan aiheita laajemmin tai eri näkökulmasta, ja jotkut aiheet ja postaukset toimivat yksinkertaisesti paremmin blogialustalla.


Mistä mä sitten aion seuraavat viikot postailla? Niin kuin alussa puhuin, joulu voi olla kauhean kiireistä ja stressaavaa aikaa itse kullekin. Kaiken kiireen keskellä se joulun ydin unohtuu ja katoaa. Siksi tämän vuoden joulukalenterin teema on stressitön joulu. Mä aion julkaista ihan perinteisiä joulukalenteriluukkuja ja ikisuosikkeja. Mulla on etenkin Instagramiin suunnitteilla paljon juuri kyseiselle alustalle sopivaa kevyttä sisältöä, kuten haasteita ja templateja. Tahdon kuitenkin myös pohtia jouluhössötystä ja tähän sesonkiin liittyvää ahdistusta ja ylimääräistä oheissälää, ja sitä miten me kaikki ehkä voitaisiin päästä helpommalla ja keskittyä olennaiseen. Myös yksi näkökulma, jota tahdon käsitellä, on jouluun liittyvä materialismi, ja miten joulua voisi viettää ilman ylimääräistä krääsää ja ehkä hieman ekologisemmin.

Tärkeä osa tätä kaikkea on myös pyrkimys välttää stressiä, kiirettä ja ylisuorittamista, sitä meistä itsestämme ja ulkopuolelta syntyvää pakon tunnetta. Siksi mä en halua kokea noita tunteita itsekään oman joulukalentereilun suhteen. Mä en tavoittele joka päivälle syvää, keskustelua herättävää pohdintaa enkä elämäämullistavia vinkkejä. Mä yritän tuottaa aitoa hyvän mielen sisältöä. Ja niinä päivinä kun on kiire tai ei ole fiilistä, voin mä tulla ihan muuten vaan teille rupattelemaan. Somen ei tarvitse olla siloteltua tai vakavaa tai todella loppuun asti mietittyä, vaikka siihen suuntaan jatkuvasti ollaankin menossa (Iina esimerkiksi kirjoitti ihan mahtavan postauksen tästä pari viikkoa sitten, jossa pohti ihan samoja asioita, mitä mäkin olen ajatellut). Siksi päivän joulukalenteriluukku saattaa olla esimerkiksi pelkkiä kuulumisia tai päivän ajatuksia. Tuollaisesta rennommasta sisällöstä mäkin nautin kauheasti, ja on todella virkistävää kaiken informaatioähkyn keskellä nollata kevyemmän ja vähemmän asiapainotteisen postauksen parissa.

Mä en myöskään sitoudu tänä vuonna tiukkaan julkaisuaikaan. Tämä ensimmäinen joulukalenteripostaus ilmestyi tänne blogiin heti aamusta, ja tavoitteena on sijoittaa julkaisut pääasiassa aamuun ja aamupäivään sekä täällä että Instassa. Päivästä ja aiheesta riippuen osa luukuista saattaa ilmestyä kuitenkin vasta illemmalla. Näistä pyrin parhaani mukaan päivittelemään  sitten Insta-stooreissa! Kannattaa kuitenkin heti tänään jo suunnata myös Instan puolelle, sillä siellä julkaisen ja kirjoittelen joka päivä ja hyvin usein asioista, jotka blogista jäävät sitten kokonaan pois!


Tämän joulun ja joulukalenterin teema on stressittömämpi joulu. Vähemmän kiirettä, vähemmän ahdistusta, vähemmän kaikkea turhaa, enemmän itse joulua. Tiedän jo nyt, että kaikki nuo ensin mainitut asiat vielä saavat mut kiinni, varsinkin kun seuraavat pari viikkoa ovat taas äärimmäisen kiireisiä eri koulutöiden parissa. Pyritään kuitenkin rauhaan ja rentouteen, muistetaan välillä hengittää ja keskittyä siihen, mikä oikeasti on tärkeää. Rauhallista joulunodotusta rakkaat ♥️

Nyt jos koskaan on aika ottaa mun tili seurantaan Instagramissa käyttäjänimellä @sannalovesfood! Mut ja blogin löytää myös Facebookista, Youtubesta (jopa kahdelta kanavalta), Snapchatista nimellä @sannapannari ja jopa Twitteristä, vaikken sinne mitään koskaan päivittelekään :D

torstai 28. marraskuuta 2019

Mun lempivaate ympäri vuoden

Asupostaus, long time no see! Pidettiin eilen ihan pikaiset perinteiset asukuvaussessiot ennen luentoa, ja tuli ihan sellainen fiilis, ettei tätä olla vähään aikaan tehtykään. Tänään tarkistin ja ihan totta, edellisen kerran olen ottanut asukuvia toukokuussa, siis yli puoli vuotta sitten! Tuolloin mulla oli oikein panostusviikko, ja kahden kaverin kanssa kuvattiin neljän päivän sisään yhteensä kolmet asukuvat. Noista viimeiset julkaisin sitten heinäkuussa, eikä sen jälkeen asukuvia olekaan täällä näkynyt. 

Totta puhuen asukuvat tai asukuvapostaukset eivät koskaan ole oikein ollut mun juttu. Muistan, kun joskus vuosia sitten blogini alkuaikoina sain kommentteihin toiveen asukuvista (silloin, kun mun postauksiin tuli ehkä muutama kommentti vuoden aikana). Pikkuhiljaa otin asukuvat mukaan repertuaariini ja aloitin viikottaisen asukuvapostaussarjan, ja aloin jopa tykätä asukuviin pohjautuvasta sisällöstä. Enää en kuitenkaan ota painetta asukuvien julkaisusta, enkä koe omakseni niitä julkaista säännöllisesti esimerkiksi viikottain, mun tuottama sisältö kuitenkin pohjautuu muihin teemoihin. Mä kuitenkin tykkään välillä panostaa pukeutumiseeni, ja silloin ehdottomasti tahdon innoissani asuni jakaa myös teille!


Josta päästäänkin eilisen asuun. Tämä hame on ollut mun ikilemppari siitä asti, kun puolitoista vuotta sitten sen löysin Lontoon Portobello Road Marketilta, ja onkin useampaan kertaan täälläkin näkynyt. Tämä hame on mun ikilemppari, kesäisin. Voi sitä riemua, kun keväällä saan lämpimien kelien saapuessa kaivaa tämän kaapista ja käyttää monta kertaa viikossa kylmään syksyyn saakka. Hameet eivät itsessään mulle ole koskaan olleet pelkkiä kesävaatteita, mutta jotkut hameet vaan sopivat toisia paremmin sukkisten (tai tässä tapauksessa legginssien) kanssa, enkä mä koskaan oikein osannut lajitella tätä hametta tuohon luokkaan. 

Tänä syksynä olen kuitenkin yrittänyt päästä eroon tuosta ajatusmallista nimenomaan sen takia, etten halua luopua lempivaatteestani kokonaan yli puoleksi vuodeksi. Ja loppujen lopuksi eihän tässä yhdistelmässä ole mitään vikaa, paksut thermolegginsit, jotka lämmittävät paremmin kuin yhdetkään omistamani housut, ja nilkkurit ovat oikein passelit kaverit tälle hameelle vähän viileämmillä keleillä.


Mutta mihin sitten yhdistää hame, kun on kylmä? Mä olen laiminlyönyt t-paitaosastoani lähes totaalisesti viimeiset pari kuukautta, ja siirtynyt pääasiassa käyttämään neuleita ja college-paitoja. Ja jo viime keväänä näitä kuvia varten haaveilin juuri tästä yhdistelmästä, vaaleanpunainen midihame valkoisen villapaidan kanssa - tuossa postauksessa itse asiassa puhuinkin asiasta ja että miten tätä yhdistelmää pitää joku päivä vielä kokeilla. Tämä paita on ollut mulla jo vuosikausia (esitelty blogissa ensimmäistä kertaa jo syksyllä 2015!), mutten ole pitkään pitkään aikaan sitä käyttänyt. En edes ollut varma, oliko se mulla edelleen olemassa vai olinko vain jättänyt sen äidin luo poismuuttaessani. 

Pitkään sitä ilman elin, mutta nytkin syksyn mittaan oli tullut niin monta asua mieleen, jotka olisivat olleet ihan täydellisiä valkoisen villapaidan kanssa, että oli pakko ottaa selvää. Ja sieltähän se löytyikin mun vanhasta vaatekaapistani, äidin metsästystaidoilla kertavilkaisulla (vaikka muka olin itse jo sieltä katsonut enkä ollut löytänyt). Joo, paita oli jo vähän venähtänyt ja parhaat päivänsä nähnyt, mutta päällä aivan yllättävän ihana. Nyt mulla onkin ollut tuo paita päällä viimeisen viiden päivän aikana ainakin neljä kertaa, ja ihmettelen, miksi siitä koskaan luovuin. Sen malli on mun päällä ihan täydellinen, ja vaikka paita vaikuttaakin H&M-halpislaadulta, on se todella lämmin päällä. Toki voi olla, että muutama vuosi sitten mun ollessa hoikempi tämä paita venähdettyään ei enää tuntunut yhtä mukavalta, mutta tänä päivänä se istuu mun päälle todella hyvin. Ainakin omasta mielestäni, miten mun asupostaukset päätyvät aina tällaiseen hehkutukseen?


Näitä asukuvia ottaessa teki välillä myös mieli ottaa takki pois ja kuvata asu "sellaisenaan" ilman mitään ylimääräistä. Muistan, kun vanhoina aikoina ei koskaan otettu kuvia takki päällä, koska se oli jotenkin tyhmännäköistä. Mä en kuitenkaan enää halunnut sortua tuohon(kaan) ajatusmalliin. Me kuvattiin ulkona, ulkona oli vain muutama aste plussaa, takki oli pakko olla päällä, joten myös kuvat otettiin takin kanssa. Nämä ovat realistisia marraskuun asukuvia, ja asu pääsee kuitenkin hyvin oikeuksiinsa, vaikka hihat jäävätkin takin alle piiloon.

Tällä viikolla alkoi muuten myös Lempivaatteeni-kampanja, jossa tarkoitus on käyttää omaa lempivaatettaan joka päivä viikon ajan. Mä olen tätä hametta käyttänyt vain kerran tällä viikolla, eikä se tuskin jatkossakaan ainakaan näin talviaikaan ihan päivittäiseen käyttöön (kesä onkin sitten jo ihan eri asia!). Mulle tämä oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, ettei omia lempivaatteita tarvitse sitoa tiettyyn vuodenaikaan, kun asuja voi yhden vaatteen ympärille koostaa niin moneen lähtöön.

Pelottava ajatus muuten, että joulukuu ja joulukalenteri alkaa jo kolmen päivän päästä! Mulla ei ole kunnollista joulufiilistä vielä päällä, vaikka sunnuntaista asti olenkin joululauluja kuunnellut. Eikä tässä oikeasti mikään kiire olekaan, jouluun kun kuitenkin on vielä monta viikko aikaa! Sunnuntaina kuitenkin joulukalentereillaan, ja tänä vuonna kalenteri toteutetaan ihan eri tyyliin kuin aiempina vuosina. Kerron tästä lisää vielä viikonloppuna, jänskää!

Onko teillä hameet ympäri vuoden -vaatteita? Onko teillä samanlaisia muistikuvia entisaikojen asukuvaskenestä?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)