tiistai 12. marraskuuta 2019

Viime viikolla...


Melkein unohdin yhden tärkeän menon.

Unohdin yhden menon peruuntumisen.

Treenasin joululauluja.

Äänestin seurakuntavaaleissa.

Katsoin elämäni toisen Star Wars -elokuvan (aiemmin olin nähnyt seiskan, nyt katsoin ensimmäisen).


Söin Unicafessa neljä kertaa, tavallisesti tänä syksynä olen viikon aikana käynyt Unicafessa vain kerran, ehkä kaksi.

Pänttäsin ja opiskelin ihan kauheasti (siltä ainakin tuntui).

Tein elämäni ensimmäisen akvaariotentin. Oli kyllä ihan mukavaa tehdä tentti enemmän tai vähemmän omien aikataulujen mukaan omassa rauhassa, ja vielä tietokoneella!

Vietin kauan kaivattua laatuaikaa perheen kanssa ensimmäistä kertaa liian pitkään aikaan koko porukalla. Onneksi saatiin samalla tehtyä monenlaisia jatkosuunnitelmia heti lähitulevaisuuteen ♥️


Juhlin, lauloin ja vietin aikaa ystävien kanssa.

Katsoin Netflixiä, sillei sopivia määriä.

Suunnittelin (ensi viikolla koittavia!) synttäreitäni!

Hämmästyin, miten yhtenä iltana puoliksi vahvasti inspiroituneena ja puoliksi pakolla loppuunsaatettu postaukseni poiki älyttömän monta ihanaa ja samanhenkistä kommenttia teiltä rakkailta lukijoiltani. Oli ihana huomata, että teitä siellä edelleen oikeasti on näennäisestä hiljaisuudesta huolimatta, ja että ehkä blogeille on paikka vielä tulevaisuudessakin ♥️

Avauduin pitkästä aikaa taas kunnolla niin Insta-stooreissa kuin blogissakin, ja pääsin taas käymään kunnon keskustelua aiheesta, tällä kertaa ensisijaisesti yksityisviestien kautta. Tämä on juuri yksi niistä parhaista asioista bloggaamisessa: löytää asia, josta kirjoittaminen herättää intohimoa, argumentoida ja ilmaista itseään kirjallisessa muodossa parhaansa mukaan, hioa yksittäisiä lause- ja sanamuotoja niin, että ajatus välittyisi mahdollisimman hyvin myös vastaanottajalle, ja kaiken päälle käydä vielä jatkokeskusteluja niiden kanssa, jotka ovat uhranneet kallisarvoista aikaansa mun tuotosteni lukemiseen!

Niin ja paljon kaikkea muuta. Mitä sä oot viime aikoina puuhaillut?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

perjantai 8. marraskuuta 2019

Hesari, pidetään kaikki kirkot tasavertaisina

Bongasin tänään Hesarin eilen julkaiseman jutun siitä, miten kirkko päätti laskea vaaditun kummimäärän yhteen entisestä kahdesta. Uutinen itsessään oli ihan mielenkiintoinen. Tapa, miten se oli kirjoitettu, puolestaan jäi mua häiritsemään sen verran, että avauduttuani ensin kavereilleni avauduin myös Insta-stooreihin. Halusin kuitenkin vielä jakaa tuon saman avautumiseni blogin puolella, hieman täydennettynä.

Nimittäin.

Jutussa ei missään vaiheessa suoraan ilmaista, että kyse on evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen päätöksestä, ja koskee kummiutta evankelis-luterilaisessa seurakunnassa. Joo, se tulee kiertoteitse ilmi, kun jutussa mainitaan, että kummin tulee olla evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Hesarilta odottaisin kuitenkin täsmällisyyttä ja kyseessä olevan kirkkokunnan mainitsemista viimeistään heti ingressissä, se kun on huomattavan olennainen tieto uutisen informaatioarvon kannalta. Esimerkiksi ortodoksisessa kirkossa kummeja ei koskaan ole jäsenelle vaadittu yhtä enempää, ja suurta kummilukua jopa kaihdetaan. Kahden kummin minimi on ollut tähän asti nimenomaan evankelis-luterilaisen kirkon tapa, josta nyt on päätetty luopua.

Varsinainen ongelma ei kuitenkaan mun mielestä ole edes uutisen potentiaalisessa harhaanjohtavuudessa ja epätäsmällisyydessä, sillä "kyllähän kaikki nyt tajuavat, että kyse on ev.lut.-kirkosta". Ongelma on tuossa kyseenomaisessa ajatusmallissa: evankelisluterilaisuus on normi, itsestäänselvyys, jonka mainitseminen on turhaa, koska viesti menee muutenkin perille. 

Tuo tausta-ajatus sivuuttaa kaikki muut kristilliset kirkot (joita muuten on Suomessa aika monta muutakin kuin evankelis-luterilainen), niiden käytänteet ja näkemykset täysin, ja asettaa ne vähäpätöisemmiksi. Evankelisluterilaisuus on selviö, oletusarvo, kaikki muut poikkeuksia.


Itse luonnollisesti puhun nyt ortodoksin näkökulmasta, mutta sillä ei oikeasti pitäisi olla mitään väliä tämän asian suhteen. Kyseessä ei ole valtio, tai jokin yleisesti kaikkia kirkkoja koskeva taho, jonka muutokset vaikuttaisivat yksiselitteisesti kaikkiin. Kyseessä on yhden kirkon toimintaa koskeva muutos, joka ei liity muihin kirkkoihin mitenkään. Tällainen yhden kirkon priorisointi ja normittaminen voisi mennä läpi esimerkiksi Kirkon ja kaupungin kaltaisessa vakaumuksellisessa lehdessä, mutta ei Helsingin sanomien kaltaisessa valtakunnallisessa, Suomen suurimmassa sanomalehdessä.

Evankelis-luterilainen kirkko on Suomessa suurin, mutta ei ainoa, ei tärkein, eikä oletusarvo - eikä edes ainoa, jolla on esimerkiksi oikeus kirkollisveron keräämiseen tai jonka tunnustaman uskonnon mukaisen oppiaineen voi kirjoittaa ylioppilaskokeessa. Kirkko ei ole synonyymi evankelisluterilaisuuden kanssa, ei edes Suomessa. Vaikka suurin osa suomalaisista kuuluukin yhteen tiettyyn kirkkokuntaan, on se silti kirkko monien joukossa, eikä sillä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ole erityisasemaa, jonka myötä muut kirkot ovat epäolennaisia poikkeuksia. Se, että suomalainen kristitty tai kirkko on evankelis-luterilainen, on merkittävä tilastollinen todennäköisyys, ei automaatio. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Joku voisi olla sitä mieltä, että nostan ison haloon tyhjästä. Helsingin sanomien kaltaiselta valtavirtamedian edustajalta odotan kuitenkin täsmällistä, laadukasta journalismia, joka ei sorru turhiin olettamuksiin ja yleistyksiin. Hesarilla on niin laaja levikki tässä maassa, että sillä on valtavan merkittävä asema tietoisten ja tiedostamattomien asenteiden, mielikuvien ja käsitysten luomisessa. Ollaan jatkossa jooko tarkempia ja pidetään kiinni täsmällisestä tiedonvälityksestä.

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 7. marraskuuta 2019

Kannattaako enää blogata?

2019 on ollut mun aktiivisen bloggaamiseni huonoin blogivuosi. Keväällä oli kauhea kiire koulutöiden kanssa, kesällä oli kauhea kiire milloin töissä, milloin reissussa, milloin missäkin menossa, syksyllä on taas kauhea kiire kouluhommien kanssa. Ja kun kerran vauhti hyytyy, on uudelleenkiihdyttäminen ihan tavattoman vaikeaa. Mulla on aina ollut tavoitteena pitää postausväli korkeintaan viikossa, ja kesän ja syksyn mittaan huomasin lähes aina sunnuntaisin havahtuvani juuri tuohon viikon valomerkkiin. Sisältöä olisi kiva luoda, mutta ideoita ei enää tulvinut eikä aikaa ja jaksamista arjen keskellä löytynyt blogiin panostamiseen.


Viime aikoina bloggaaminen on kuitenkin alkanut kutkutella ja päivittäinen himo päästä kirjoittamaan on tehnyt paluunsa. En edelleenkään tiedä, mistä kirjoittaisin - mutta pakko keksiä jotain, siksi koska tahdon! Ja kun tämäkin postaus alkoi kuin itsestään muodostua mun päässäni, ei  mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin keskiviikon myöhäisillassa nukkumaanmenon sijaan avata kone ja ryhtyä kirjoittamaan.

Mutta onko bloggaamisessa enää mitään järkeä? Kukaan ei lue enää blogeja, kukaan ei enää kirjoita blogeja. Ensin porukka siirtyi YouTubeen ja nyt Instagramiin, ja omakin blogien seuranta ja etenkin kommentointi on jäänyt todella pahasti. Välillä panostamiseen on vaikea löytää motivaatiota, kun näyttökerrat vain laskevat ja vuorovaikutus heikkenee.


Mutta kun mä tykkään tehdä tätä. Joo, välillä on hiljaisempia kausia, välillä ne yksittäisetkin postaukset alkavat tuntua pakkopullalta. Mutta välillä sormet rupeavat suorastaan syyhyämään, että pääsee kirjoittamaan, ja mieleen alkaa tulvia ideoita toisensa perään. Tämä on mahtava itseilmaisun keino, mä rakastan katsoa oman työni jälkeä, ja onhan blogi nyt ihan mahtava päiväkirja, jonka avulla on helppo palata vuosien takaisiin kuulumisiin. Välillä bloggaaminen ei nappaa ihan yhtä tiukasti kuin joskus, mutta koskaan en lopettamista ole harkinnut. Tästä mä tykkään.


Ehkä tämä tästä, olen pikkuhiljaa taas saanut postausideoita kerättyä ylös, ja ehkä saan niitä jopa julkaistakin useammin kuin viikon välein. Mun blogi-intoa on myös kasvattanut nyt se, kun vihdoinkin sain ulkoasua päivitettyä ja bannerin vaihdettua! Edellinen ehti olla (eri muunnelmina) yli kaksi vuotta, kun en vaan saanut mitään tilalle. Ja vaikka sitä pitkään rakastinkin, siihenkin kyllästyin ajan myötä. Nyt mulla on uusi banneri, uusi harmonisempi värimaailma, jonka kanssa postaustenkaan kuvat eivät välttämättä lähde niin herkästi riitelemään. Kyllä mä tähänkin vielä kyllästyn, uskokaa pois, mutta nyt olen onnellinen ♡

Ja  hei tyypit, heittäkää ihmeessä postaustoiveita ja joulukalenteriehdotuksia, jos tulee jotain mieleen, mulla on pari (ainakin omasta mielestäni) ihan hyvää postausideaa jo mielessä ja jopa toteutuksessa!

Onko bloggaaminen jo ihan kuollut genre?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 31. lokakuuta 2019

Melkein marraskuu

Jep, melkein marraskuu. Vastahan lokakuu ja syyskuu ja elokuu ja heinäkuu ja tammikuu alkoi. Vastahan kesä loppui, ilmat viilenivät ja lehdet alkoivat vähän kellertää. Musta tuntuu, että tänä syksynä ei ollut kunnon ruskaa ollenkaan, tai sitten vain missasin sen. Vähän oli keltaista ja ruskeaa siellä täällä ja yhtäkkiä kaikki olikin jo maassa.

Jostain syystä ajan kuluminen ja syksyn eteneminen, eikä edes pimeät illat ole ahdistaneet mua niin valtavasti kuin yleensä. Tällä hetkellä mä olen ihan iloisin mielin toivottamassa tervetulleeksi marraskuun ja joulukuun ja uuden vuoden, synttärit ja miljoonat muut synttärit ja joulun, pimeyden ja kylmyyden. Kyllä se jossain vaiheessa taas kaatuu päälle ja viimeistään keväällä tajuaa, miten pitkä talvi on ollut takana, mutta vielä olen ihan toiveikas.


Tällä viikolla alkoi myös tämän lukuvuoden toinen periodi, joka on mulla onneksi vaikuttaa kevyemmältä kuin ensimmäinen. Hommaa varmasti riittää, mutta nyt mulla on vain kolme kurssia ykkösperiodin viiteen verrattuna - kunhan saan edellisistäkin loput suoritettua loppuun! Mulla on optimiset toiveet, että harvempaan kurssiin ehtii panostaa paremmin, mutta samalla on toiveet ainakin vähän vähemmän stressaavasta, lisääntyneestä vapaa-ajasta. Katsotaan, kuinka makeasti pääsen kuukauden päästä nauramaan näille tavoitteille, haha!

Marraskuu on meillä myöskin todellinen juhlakuu. Mun omiin synttäreihin on enää kolme viikkoa (kaksikymmentä päivää!!), joita toki juhlitaan ainakin pariin otteeseen erilaisilla porukoilla. Lisäksi marraskuuhun mahtuu vaikka kuinka monet lähipiirin synttärit (okei ainakin yhdet villit lastensynttärit) sun muuta juhlintaa, joten juhlakausi päästään potkaisemaan käyntiin jo hyvissä ajoin ennen joulua. Joulukaan ei muuten yhtäkkiä enää stressaakaan mua taas, niin kuin on koko vuoden tehnyt. Jotenkin syksyn ensimmäinen vastaantullut joululaulu onnistui laukaisemaan lämpöisen joulufiiliksen <3


Mun marraskuu lähtee huomenna käyntiin leirillä (ihana päästä leirille vielä kerran tälle vuodelle!), jatkuu seuraavan viikon tenttistressillä ja sitä seuraavana viikkona koittavalla Viron-matkalla! Marraskuissa on muutenkin yleensä se hyvä puoli, että loppuvuosi on usein niin täynnä erilaista menoa ja tapahtumaa, ettei vuodenajalle ominaisia paskoja puolia edes ehdi jäädä masistelemaan. 

Tl;dr summa summarum yhteenveto: marraskuu voi olla ihan jees, tervetuloa vuoden viimeinen kuudennes. Ja kohta mulla on synttärit jipii! Ei sillä, että niillä olisi mitään väliä, mutta onpahan vaan :D

Miten teidän syksy on mennyt? <3

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 28. lokakuuta 2019

Viikko Lontoossa - syksyinen matkapäiväkirja


Olotila on tällä hetkellä väsynyt mutta ihan onnellinen. Palattiin viime yönä reissusta, ja aion jälleen yllättää itseni ja julkaista matkapostauksen saman tien! Kukakohan musta on oikein tullut, kun toukokuun Pietarin-reissusta postasin kaksi päivää matkaltapaluun jälkeen ja elokuun Tukholman-matkastakin saman viikon aikana.

Yllätin itseni tämän reissun suhteen myös toisella tapaa, en nimittäin ottanut kameraa ollenkaan mukaan. Kuvailin kuitenkin kännykällä oikein antaumuksella reissun aikana, ja tämänkin postauksen räjähtäneestä kuvasaldosta on jo monta karsittu pois. Itse postauksen toteutan New York -postauksesta tuttuun tapaan päiväkirjamaisesti, niin ehkä säästytään mulle ominaisilta turhilta höpötyksiltä sen verran mitä mahdollista (ihan niin kuin se ei olisi tässä vaiheessa jo turha toivo).


Maanantai 21.10.

Herätys viideltä, kentällä kuuden jälkeen, lento kahdeksalta. Onnistuin torkahtamaan hetkeksi ennen laskeutumista, perille päästyämme täytimme vatsamme ja otimme parin tunnin päikkärit. Eka päivä meni juuri matkasta ja aikaisesta heräämisestä johtuen rennosti, ja ainoa suunniteltu ohjelmamme päivälle olikin Primark. Illalla kylvyn kautta aikaisin nukkumaan.

Tiistai 22.10.

Itä-Lontoo-päivä! Tätä päivää olin suunnitellut jo varmaan vuoden, ja tälle päivälle meillä olikin selkein ohjelma suunniteltuna. Junalla Stratfordiin, shoppailua Primarkissa ja Morphe-kaupassa (!!!), lounas Nando'sissa (en osannut päättää joten otin saman kuin aina: portobello-halloumihamppari salaatilla ja papusekoituksella). Sitten otettiin bussi mun vanhoille kotikulmille, esittelin äidille mun vanhan kotikadun ja näytin talon, jossa aikanani asuin, kävelin vanhaa tuttua reittiä metrolle ja bongasin lempparikahvilan. Väsyneenä kuitenkin skipattiin kahvit ja kakkuset ja palattiin kotiin lepäämään loppuillaksi.

Keskiviikko 23.10.

Lisää shoppailua! Aamu alkoi Primarkissa (ylläripylläri, kolmas eri Primark kolmeen päivään), lounastettiin ja otettiin päivälevot. Illalla lähdettiin kiertelemään Sohoon, pujoteltiin ihania pikkukatuja ja piipahdettiin söpöissä kaupoissa, ja syötiin nuudeleita China Townissa.

Torstai 24.10.

Aamusta tehtiin Pimlico-kierros, jonka jälkeen päästin äidin lepäämään ja lähdin yksin Oxford Streetille mitäpä muutakaan kuin kiertämään kauppoja. Mitään ei tarttunut mukaan, vaikka Pull & Bearista bongasinkin maailman ihanimman mekon jonka perään edelleen haikailen, mutta jossa ei vaan ollut mun kokoa ja jonka kaula-aukko oli mun varustukselle aivan liian avonainen.


Perjantai 25.10.

Aamusta pyörähdettiin Victoria & Albert Museumissa kiertämässä Mary Quant -näyttely. Siitä King's Crossille Harry Potter -kauppaan ja British Libraryn lahjatavarakauppaan - ihan mun lempparipaikat, jotka pitää joka kerta käydä kurkkaamassa! Illalla vielä, you guessed it, myöhäinen kierros Primarkissa. Ja tähän väliin mun on pakko puolustaa itseäni: vaikka hengattiin Primarkissa melkeinpä päivittäin, en mä perus alkkareiden ja sukkien ja muiden vastaavien lisäksi ostanut kuin kaksi varsinaista vaatetta: ihanan collegepaidan, jota olen käyttänyt joka päivä, ja treenipöksyt joita oikeasti käytän kotona oleskeluun, kauan etsityt seuralaiset edellisille pöksyilleni, joita olen rakastanut vuosien aikana suuresti, mutta joissa on tätä nykyä huomattavasti enemmän reikiä kuin olisi tarpeen.

Lauantai 26.10.

Notting Hill ja Portobello Roadin markkinat, ihmispaljous ja syötävän suloiset pastellitalot. Reissun ensimmäiset (ja ainoat) fish and chipsit, mä voisin syödä pubiruokaa viikottain jos vain Suomessa olisi siihen samanlaiset mahdollisuudet (ja jos annoksesta ei tarvitsisi maksaa 15 tai 20 euroa). Illalla lähdettiin käymään Covent Gardenissa kaatosateessa, ja päädyttiin lämmittelemään niin takkejamme kuin sielujamme iki-ihanaan Forrest Gump -teemaiseen Bubba Gump Shrimp -ravintolaan! Tuossa ravintolassa ei vaan voi olla huonolla tuulella, vaikka leffaa syömisen ohessa sivusilmällä seuratessani meinasikin pari tippaa tirahtaa linssiin. Voi Forrest!

Sunnuntai 27.10. 

Bussilla Piccadilly Circusiin, kävelylenkki Regent Streetiä pitkin Oxford Streetille ja sen toiseen päähän ja lopulta kakkuselle muun muassa Ellin hehkuttamaan supersöpöön Élan Cafeseen (jonka nimi nykyään taitaa taiteillusti olla EL&N Cafe). Viimeisteltiin pakkaukset ja lähdettiin matkalle kohti junaa ja lentokenttää. Kentällä vetäistiin kananuudelikeitot. jonotettiin parinsadan muun suomalaisen kanssa lähtöportille niin kuin vain meidän kansa osaa, herkuttelin koneessa susheilla, katsoin Netflixiä ja jopa luin tenttiin! Kone lähti myöhässä mutta saapui etuajassa, laukku pyöri jo hihnalla kun sen luo päästiin, ja napattiin taksi niin, että oltiin kotona jo tunnin sisällä laskeutumisesta, keskellä yötä toki. 

Missä sä olet viimeksi ollut reissussa? Minne tahtoisit seuraavaksi lähteä?

Mulla heräsi muuten ihan täydet joulufiilikset Lontoossa ja samalla inspikset joulukalenteria varten! Saa nähdä, mitä tälle vuodelle keksitään ♡

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Lontoo bucket list - mitä aiotaan tehdä viikon loman aikana

Apua, mä en voi uskoa, että me lähdetään Lontooseen jo h u o m e n n a! Lontoo on mun ikilempparikaupunki ja tässä vaiheessa jo sen verran tuttu, että mulla on aika hyvät suunnitelmat siitä, mitä tahdon tällä kertaa tehdä ja nähdä. Samalla lähden tälle reissulle ehkä vähän rennommalla asenteella nimenomaan lomailemaan, Lontoossa olen kuitenkin ollut niin monta kertaa ja varmasti tulenkin takaisin palaamaan vielä monesti, niin ei ole stressiä saada mahdollisimman paljon aikaiseksi ja tehdä ja nähdä ja sulloa koko viikko täyteen ohjelmaan. On mulla kuitenkin jo lista mielessä, mitä kaikkea toivon meidän Lontoo-viikon sisältävän, ja vaikka en otakaan painetta jokaikisen kohdan toteutumisesta, odotan mä näitä kaikkia innolla.


✰ Primark. On ehkä vähän surullista aloittaa lista tällä, mutta niin se vaan on. Nyt kun mä olen jo ehtinyt viime vuosina tottua Primarkin valikoimaan ja hintatasoon, ei mun edes tee mieli shoppailla kotona. Tuskin ihan hirveästi tavaraa tulen tällä kertaa ostamaan (tai niin mä ainakin tässä vaiheessa vielä luulen), mutta voi kun mä odotan, että pääsen pitkästä aikaa taas Primarkiin (jo heti huomenna!!) ♡ Lontoon shoppailumahdollisuudet innostaa muutenkin, esimerkiksi Stradivariuksesta olen monesti tehnyt löytöjä hyvään hintaan, unohtamatta tietenkään Superdrugin kaltaisia halpojen meikkien keitaita.


✰ Syödä hyvin. Me asutaan mun tädin luona, jonka kokkailuja on aina yhtä ihana syödä. Lontoossa on kuitenkin ihan valtavasti ihania ravintoloita: Nando's on ikilemppari, Wasabin ja Itsun herkulliset ja edulliset take away -sushit, Five Guysin hampparit, joiden perään olen kuolannut aina viime maaliskuun Nykin reissulta asti. Tällä reissulla meinataan vihdoin myös kokeilla Lontoon Forrest Gump -teemaista Bubba Gump Shrimp -ravintolaa (oltiin New Yorkissa ja vaikka hinnat luonnollisesti olivat taivaissa, on ravintolan teema vaan niin ihana <3), ja mua kiinnostaisi myös Gordon Ramsayn uusi pizzaravintola. Voi voi, viikko alkaa käydä lyhyeksi.

✰ Oman kohtansa listalla saa myös Lontoon söpöt kahvilat. Peggy Porchen Cakes saatiin yliviivattua listalta jo viime reissulla, mutta supersuloinen Elan Café on vielä kokeilematta, vaikka ohi monesti olenkin bussilla ajanut. Käykää vaikka tsekkaamassa Ellin kyseisestä kahvilasta tekemä postaus, eikö vaikutakin houkuttelevalta! Sky Garden on myöskin ollut vuosia mun listalla, ja tälläkin kertaa meillä jäi liput sinne varaamatta, mutta ehkä onnistutaan pääsemään sisään ilman varausta?


✰ Itä-Lontoo-kierros. Pitkään olen jo suunnitellut paluuta vanhoille "kotikulmilleni", ja onneksi sain äidinkin innostumaan ideasta. Ensin Stratfordiin Westfield-kauppakeskukseen (johon on avattu Lontoon ensimmäinen Morphe-kauppa!!), siitä bussilla Leytoniin kurkkaamaan vanhat kotikulmat, ja kävelylenkki Leytonstoneen, jossa on muun muassa mun lempparikahvila The Wild Goose Bakery, josta sain kerran kolme vuotta sitten maailman ihaninta porkkanakakkua, josta olen haaveillut siitä asti!

✰ Kävisin läpi vanhat vakkaripaikat: Harry Potter -kauppa King's Crossin aseman laiturilla 9 3/4, British Libraryn lahjatavarakauppa ja Covent Garden. Muita lemppareita ovat brick Lane Market, Camden Market ja Notting Hill ja Portobello Road Market (markkinoita kun Lontoossa riittää), saa nähdä kuinka innoissamme olemme kuitenkaan niitä kiertämässä syyssäillä. Toisaalta tällä hetkellä ensi viikolle on luvattu oikeinkin mukavia säitä, ainakin koto-Suomeen verrattuna, että ehkä sitä vietetään aikaa ulkona ihan mielelläänkin!


✰ Greenwich. Mä olen käynyt Greenwichissä viimeksi ihan pienenä, joten kiva mennä pitkästä aikaan ihan kuin uuteen paikkaan!

✰ Lontoossa pitää tietenkin joitain näytöksiä nähdä, vielä vaan ei yhtään tiedetä, mitä! Potter taitaa tälläkin kertaa jäädä välistä, kun se ei äitiä taida pahemmin kiinnostaa. Vähän oon miettinyt esimerkiksi Waitressia tai The Play That Goes Wrongia, mutta valikoimathan ovat valtavat! Jos teillä on vinkkejä Lontoossa pyörivistä näytelmistä tai musikaaleista, joista voi nauttia ja pysyä kärryillä rajallisemmallakin kielitaidolla, vinkatkaa ihmeessä, äiti kun on huolissaan ettei ymmärrä  :D


✰ Oikeasti odotan vain täydelliseen Lontoo-fiilikseen uppoutumista, Oxford Streetin, Regent Streetin, Carnaby Streetin ja Piccadilly Circusin seilaamista, kerrosbusseja ja undergroundeja! Me ei viime visiitillä kuljettu undergroundilla ollenkaan ja mulla on sitä ihan ikävä, kun Lontoo-kesänäni metro oli mun ensisijainen kulkuneuvoni, voi kuinka monta tuntia Lontoossa tulikaan kulutettua metrossa istuen, katsellen Netflixiä offlinessa tai kuunnellessa musiikkia! Lontoo on vaan unelma, en voi uskoa, että kohta olen taas aivan-kuin-kotona ♥️

Jos Lontoo-kuulumiset kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti seurailla mun instaa ensi viikolla (@sannalovesfood!), varmasti ainakin stooreja päivittelen ahkerasti. Iikiikiik ei enää monta tuntia, 11 tunnin päästä ollaan jo koneessa ja 14 tunnin päästä perillä! Lontoo, here I come!

Tsekatkaa myös mun keväällä kirjoittamani samankaltainen, hypoteettinen Lontoon to do -lista!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)