keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Mitä gradulle kuuluu?

No se etenee, vihdoinkin ihan oikeasti!

Viime viikolla aloin litteroida ihan kunnolla. Keskustelunanalyyttinen litterointi on ihan tajuttoman pikkutarkkaa ja kammoksuin tätä prosessia jo etukäteen. Olin kuitenkin aiemmin saanut tehtyä itselleni jo niin hyvät pohjat, että kaiken ekstrasälän lisääminen niihin on käynyt ehdottomasti yllättävän kätevästi. Viime viikolla aloitin myös johdantoa, muovasin tutkimuskysymyksiä, kirjoitin ihan oikeaa teoriaa aiheesta ja päälle pitkän aineistoesittelyn.

Tällä viikolla onkin sitten ollut analyysiviikko. Analyysia on tuntunut haastavalta aloittaa, kun mielessä pyörii, kuinka kaikelle pitää kaivaa lähdeviite ja taustateoriaa ja miten millään mun selityksellä ei tunnu olevan mitään varsinaista pointtia. Ja miten sitä analyysia on tehtävä paljon.

Maanantaina tein kuitenkin ihan mullistavan keksinnön. Sen sijaan että lähtisin heti tekemään valmista tekstiä (niin kuin yleensä teen kun en muutakaan osaa), olen eilen ja tänään keskittynyt aina kerrallaan yhteen aineistoesimerkkiin ja lähtenyt ajatuksenvirtana kirjoittamaan analyysia kaikesta, mitä mulla tulee vain mieleen sanoa, välittämättä lähteistä ja teoriasta. Tällä tekniikalla mulla on jo vaikka kuinka monta sivua tekstiä ja jopa ihan pätevän kuuloisia havaintoja, ja ennen kaikkea olen onnistunut pääsemään vauhtiin ja irti lukoista. Koen, että nyt tuohon olemassa olevaan tekstiin mun on paljon helpompi lähteä metsästämään puuttuvia lähteitä ja selaamaan taustakirjallisuutta, kun tiedän mitä etsiä. Ja siis tämähän kuulostaa vinkkinä niin yksinkertaiselta, että mullekin tuli ihan tyhmä olo kun aloin miettiä, että miksi mä en ole koko ajan tehnyt näin. Mutta parempi hei myöhään kuin ei milloinkaan!

Nyt on siis ehkä paras into ja vauhti ja motivaatio päällä ikinä, mutta samalla tuntuu että on kauhea kiire. Perjantaina mun pitää nimittäin palauttaa ensimmäinen annos enemmän tai vähemmän valmista tekstiä vertaisarvioitavaksi. Dedikset ovat kuitenkin aina niitä parhaita motivaattoreita, ja vaikka yritänkin tarjoilla mahdollisimman paljon hyvää asiaa, en kuitenkaan oleta palauttavani valmista tekstiä vaan materiaalia, josta haluankin saada mahdollisimman paljon rakentavaa, hyödyllistä palautetta. Silti toki tässä vaiheessa tulee aina se sama tuttu fiilis, miten yksi tai kaksi ekstrapäivää eivät olisi pahitteeksi.

Nyt olisi parasta, jos saisi tämän saman innon ja draivin pidettyä päällä, että gradu joka (arki)päivä edistyisi ihan oikeasti edes vähäsen, että pitkän suunnittelun ja valmistelun jälkeen saisin ihan oikeasti tekstiä paperille ja mustaa valkoiselle. Mun tavoite on saada gradu valmiiksi ja palautettua ennen joulua, että se on sitten poissa mun käsistä, kun tammikuun alussa lähden Ranskaan (jos et näitä uutisia vielä bongannut, tsekkaa edellinen postaus!). Tässä on nyt kaksi kuukautta aikaa, ja vaikka säännöllisesti panikoinkin ja stressaan, on mulla taas paljon toiveikkaampi ja optimistisempi olo, kun olen tehokkaampi ja tehnyt konkreettista edistystä.

Huomenna onkin sitten teoriapäivä, ja saan lähteä etsimään taustalähteitä jokaiselle LÄHDE?-merkinnälle, jonka olen tekstiini tunkenut noin joka toisen virkkeen loppuun, haha. Onneksi nyt pääsee kuitenkin jo kirjastoon, pitää siellä pitää tehokas graduhetki.

Tämän päivän osalta onneksi hommat on tehty ja voin nauttia taas vapaaillasta, siis tiskaamisesta, ruoanlaitosta, syömisestä, Salkkareista ja Serranon perheestä! Katson aina Salkkareita tiskatessani ja kokatessani (nyt olen edennyt jo maaliskuun jaksoihin, kun yhdessä vaiheessa tosiaan olin yli kaksi vuotta jäljessä), ja sillä saan itseni jopa innostumaan tiskaamisesta. Serranon perhe on taas rentoa katseltavaa syödessä ja chillaillessa.

Mitäs muut opinnäytevääntäjät, miten teidän työt edistyy? :D

Liity lukijaksi tästä!

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Mä muutan Ranskaan!

Tämä on ollut haaveissa pitkään, mutta lopulta käytännössä tapahtui niin nopeasti. Mä muutan alkuvuonna neljäksi kuukaudeksi Ranskaan! 

Kyseessä on neljän kuukauden mittainen opetusharjoittelu Caenin yliopistossa Normandiassa, ja toimin siis harjoittelijana ja avustajana yliopiston suomen kielen kursseilla. Harjoittelu on Opetushallituksen järjestämä, ja vietän Ranskassa koko alkuvuoden suunnilleen uudestavuodesta vappuun.

Jännittää, mutta vitsit olen samalla innoissani. Mähän vietin yhden kesän au pairina Lontoossa 2017 ja olen aina matkustanut paljon, ja jo yliopisto-opintojen alusta lähtien olen haaveillut jonkinlaisesta mahdollisuudesta asua pieni pätkä ulkomailla. Vaihto-opinnot tuntuivat ajatuksena vaikeilta toteuttaa, ja pari vuotta sitten sain ajatuksen harjoittelusta ulkomailla. 

Tämän syksyn hakua odotin kuin kuuta nousevaa, ja bongasin juuri mulle sopivan hakukohteen. Ja kaikki meni tosiaan ihan supernopeasti, hakemuksen lähettämisestä haastatteluun ja siihen, että otin mulle tarjotun paikan vastaan. Tällä hetkellä odottelen sitten yhteydenottoa Opetushallitukselta, että saataisiin asiat käytännössäkin rullaamaan. Mullahan ei siis ole nyt aavistustakaan, että mitä seuraavaksi on luvassa, haha!

Mun pieni mieli on viime viikot olleet ihan täydessä suunnittelumoodissa (vaikka valinta ratkesikin vasta muutama päivä sitten). Olen pohtinut asumiskuvioita ja raha-asioita, suunnitellut mitä kaikkea pakkaan mukaan ja yrittänyt mielessäni visioida mun tulevaa arkea täysin tuntemattomassa paikassa täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Caen on pieni kaupunki, johon tutustumista innolla odotan. Mutta ainakin vähintään yhtä innolla olen suunnitellut päivä- ja viikonloppureissuja kahden tunnin junamatkan päässä sijaitsevaan Pariisiin, haha!

Ennen lähtöä mulla on syksyn aikana yksi gradu tehtävänä ja pari kurssia suoritettavana, jolloin mulle enää jää harjoittelun lisäksi 8 uupuvaa opintopistettä ennen kuin pääsen valmistumaan maisteriksi. Ihan käsittämätöntä!

Loppuvuoden aikana on tulossa siis paljon suunnittelu- ja valmistautumissisältöä, muun muassa näistä käytännön asioista ja pakkaamisesta. Keväällä taas ollaankin Ranska-meiningeissä ihan uusissa ympyröissä! Halusinkin nyt päästä äkkiä kertomaan tästä myös teille, että voin jatkossa höpötellä kaikesta, mitä mieleen juolahtaakin aiheeseen liittyen. Alle kolme kuukautta lähtöön!

Jos siis tällainen sisältö kiinnostaa, kannattaa nyt jäädä tiukasti seurailemaan tänne blogiin ja Instagramin puolelle, jättää postaustoiveita aiheesta ja myös kysymyksiä, jos sellaisia tulee mieleen! Ihan mahtava päästä dokumentoimaan tämä kokemus myös somen puolelle <3

Ja hei muut ulkomailla tilapäisesti asuneet tai asuvat (tai miksei vaikka ihan kokonaankin muuttaneet), jakakaa kokemuksianne ja vinkkejänne kaikkiin käytännön juttuihin, jokainen neuvo tulee varmasti tarpeeseen :D

Pakko muuten vielä jakaa stoori näiden kuvien taustalla: halusin ehdottomasti saada tämän postauksen tänään julki, mutta mulla ei ollut kuvia. Lähdin sitten juuri ennen auringon laskua yksin Kauppatorille kamerajalustan kanssa kuvaamaan! Eniten pelkäsin, että joku varastaa mun tavarat ja toiseksi eniten sitä, että joku näkee mut. Oli kuitenkin superhauska kuvaussessio, paikalla ei ollut ketään ja omaisuuskin pysyi tallessa :D

Lue myös:

Kootut au pair -postaukset

"Ai mitä sä opiskelet?"

Vika eka koulupäivä

Ei se gradu itsekseen valmistu


Liity lukijaksi tästä!

torstai 30. syyskuuta 2021

Travel bucket list

Olen sanonut tämän jo aiemmin ja sanon nyt uudestaan: ai kamala kun on ikävä matkustamista. En halua turhaan nostaa haaveitani pintaan, mutta nyt kun (ehkä) (melkein) matkustus alkaa hiljalleen tulla jälleen mahdolliseksi, on mun into ja kuume noussut uusiin ulottuvuuksiin. 

Olen pienen elämäni aikana ehtinyt nähdä ja matkustaa vaikka ja missä, ja ehkä juuri sen vuoksi kaipaan uusia maisemia ja uusia seikkailuja arjen keskelle. Ja kun haaveilen matkustamisesta, mun mukavuudenhaluinen puoleni haikailee takaisin tuttuihin, hyväksi koettuihin ja kerrassaan ihaniin kohteisiin.

Kuitenkin mulla on takataskussa myös lista kohteista, joissa en ole  koskaan käynyt mutta jotka tahdon jokin päivä vielä valloittaa. Tässä mun travel bucket listissä olevat paikat ovat siis sellaisia, missä en kertaakaan ole vielä elämässäni käynyt.

Islanti. Luonto ja valokuvaukselliset maisemat, jotain erityistä. Ne Islannissa vetoaa mua ja varmaan aika montaa muutakin. Muistan joskus ajatelleeni, että sitten kun mä opin valokuvaamaan, voin matkustaa Islantiin, haha

Uusi-Seelanti. Tänne tuskin tulee ihan heti lähdettyä valtavan pitkän matkan vuoksi, mutta joku päivä. Jostain syystä juuri Uusi-Seelanti kiinnostaa mua enemmän kuin esimerkiksi Australia. Lämpöä, maisemia, trooppista tunnelmaa kuitenkin länsimaalaisessa kohteessa.

Britannia-kierros. Tämä on tällä listalla mulla ehkä ykkösenä! Tahdon nähdä Brittejä enemmänkin kuin Lontoota ja lähialueita, sillä en tosiaan ole käynyt Lontoosta kuin tunnin junamatkan päässä. Englantilaiskyliä, Skotlanti ja Wales. Myös Irlantiin tahdon joskus päästä. Myös Jenkkien kierros olisi aivan mahtava, mutta ei ehkä vielä yhtä realistinen.

Lappi. Jep, pohjoisimmat paikat missä olen koskaan käynyt ovat Oulu ja Ruka. Lappi on mulle vielä suuri ja tuntematon, mutta kyllähän sinnekin pitää joskus vielä päästä.

Tanska. Kööpenhamina vaikuttaa niin suloiselta kaupungilta ja muutenkin Tanska todella kiehtoo. Vielä en ole sinne asti päässyt, mutta joku päivä.

Auschwitz. Tämä on ollut äidin haaveena pitkään ja ollaan vuosia puhuttu matkasta, mutta vielä ei olla saatu aikaiseksi. Uskoisin, että tämä olisi todella ikimuistoinen, vaikkei se kaikista iloisin reissu, ja ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Useampi tuttu on viime vuosina käynyt myös Tsernobylissä, ja jos kokemuksia ja elämyksiä kaipaa, voisin ehdottomasti senkin lisätä omalle listalleni.

Hollanti. Olen ollut ties kuinka monta kertaa Amsterdamin lentokentällä välilaskulla, mutta muuten Hollanti on mulle täysin vieras paikka. Kaikki muut kuitenkin hehkuttavat niin paljon Hollantia, että pitää itsekin käydä piipahtamassa.

Keski-Eurooppa muutenkin. Saksaa lukuun ottamatta Keski-Eurooppa on jäänyt ihan mun reissujen ulkopuolelle. Sveitsi, Itävalta, Belgia. Kuten tästä listasta ehkä huomaakin, mä en enää niin kaipaa esimerkiksi Aasiaan, vaikka esimerkiksi Kiina ja erityisesti Thaimaa ovat olleet aiemmin meidän matkavakkareita. Mua kiinnostaa Eurooppa ja länsimaat, tietty tuttuus ja turvallisuus. Ja kuten huomaa, mulla on näitäkin kohteita ihan sikana vielä näkemättä.

Jos ihan realistisia ollaan, niin tosiaankin ensisijaisesti himoitsen tällä hetkellä matkaa Lontooseen, Kreikkaan tai vaikka Ranskaan tai Saksaan, jonnekin minne himoitsen takaisin, jonnekin jossa tiedän olleen hyvä olla. Mulla ei ole siis hinkua lähteä heti ruksaamaan kohteita pois tältä listalta. Musta on kuitenkin aivan ihana ajatella, että mulla on vielä koko loppuelämä aikaa kiertää maailmaa. Ja jos mä nyt kävisin läpi saman tien kaikki mahdolliset paikat, mitä haaveiltavaa mulla sitten enää olisi? Niinpä, haaveita on ihana toteuttaa, mutta ainakin melkein yhtä ihanaa on ihan vain haaveilla.

Oletko sä käynyt näissä paikoissa? Mistä matkakohteesta sä haaveilet?

Liity lukijaksi tästä!

perjantai 17. syyskuuta 2021

Tuplarokotettu: hoitajan sanat hämmensivät

Sain viikko sitten mun toisen koronarokotteeni. Kokemus oli superhelppo ja nopea. Siinä missä kesäkuussa ekaa rokotetta ottaessani osuin pahimpaan ruuhka-aikaan, ja helteessä odottelu nälkäisenä ja menkkaisena hieman vaikuttivat olotilaan, ei tällä kertaa muita ihmisiä ollut juuri ollenkaan, ja olin jo odotustilassa istuskelemassa, kun mun virallinen aika olisi vasta ollut. Myös jälkioireissa selvisin ainakin lähes yhtä helpolla, käsi oli astetta kipeämpi ja pistokohta turposi hieman.


Rokotuksen tehtyään hoitaja alkoi kertoa mulle asioita, joita tuplarokottautuminen mulle nyt soisi. Kärkeen hän totesi, että nyt saan matkustaa, ja mikäli jonkun mallin koronapassi astuisi voimaan, pääsisin osallistumaan tapahtumiin, vierailemaan museoissa ja elää elämää vapaasti.


Hoitajan sanat jäivät mua mietityttämään. Pohjustan nyt sillä, että mulla on täysi luotto terveydenhuollon ammattilaisiin ja tutkijoihin, eikä mulla ole mitään sellaista tietoa, jolla voisin kiistää tai kyseenalaistaa heidän osaamistaan ja ammattitaitoaan.

Mä en vain tiedä, olenko itse valmis. Mua rehellisesti sanottuna kauhistuttaa ajatus normaaliin arkeen paluusta. Ajatus täysistä keikka-areenoista, maskittomista ruuhkabusseista, ulkomaan matkailusta. On se hassua, miten niin moni ennen aivan normaali asia, kuten halit ja yhteiset vesipullot ja ehtoollislusikat, tuntuu nyt niin kaukaiselta ja kummalliselta.


Joka tapauksessa musta on ihanaa, että mäkin olen nyt saanut mahdollisuuden rokottautua, että pitkän odotuksen jälkeen mäkin olen nyt tässä. Mulla on turvallisempi ja varmempi olo, itseni ja muiden puolesta. Tätä kaikkea on vaan ollut niin kauan, että paluu normaaliin, mitä se ikinä tarkoittaakaankin, vaatii jälleen hieman sopeutumista.

Mitkä ovat teidän fiilikset kaikesta tällä hetkellä?


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

tiistai 7. syyskuuta 2021

Vika eka koulupäivä

Eilen mulla oli syksyn ensimmäinen koulupäivä. Samalla se oli mulle ehkä elämän viimeinen ensimmäinen koulupäivä. Mulla alkoi viides vuosi yliopistossa, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ensi keväänä valmistun filosofian maisteriksi ja mun seitsemäntoista vuoden koulutaival on ohi.

Ajatuksenahan tämä on aivan käsittämätön. Seitsemäntoista vuotta on pitkä aika. Melkein koko elämä. En mä oikeasti tiedä muuta kuin koulun ja opiskelun, lukuvuodet ja loma-ajat, oppitunnit ja kokeet ja stressin ja pänttäyksen. Toki viimeisen viiden vuoden aikana etenkin on tullut tehtyä paljon myös töitä. Mutta vain sivussa. Olenhan päätoiminen opiskelija.

Tuntuu tosi kummalliselta, että vuoden päästä tätä arkea ei enää olisi. Sillä vaikka opiskelu on turhauttavaa ja stressaavaa ja raskasta, tämä on kuitenkin juuri mulle sopivaa arkea. Saa tehdä hommia omaan tahtiin ja omalla tavalla, saa suunnitella arkensa itselle sopivaksi. Saa nukkua pitkään ja tehdä ex tempore -reissuja. Saa aina huokaista helpotuksesta yhden palautuksen tehtyä, ja taas kriiseillä seuraavaa.

Opiskelu tarjoaa ihan erilaista vapautta kuin työelämä. Ja vapaus on juuri se mun juttu. Yliopistoaika on ollut mulle niin paljon mielekkäämpää ja helpompaa kuin esimerkiksi lukio juuri vapauden (ja niiden riittävien yöunien) ansiosta. Ja vaikka töistä tykkäänkin, on nämä kaksi viime kesää kokopäivätöissä olleet rankkoja, kun aikaa muulle ei juuri tunnu olevan. Olen mä tässä viime päivinä leikilläni pyöritellyt jo ajatusta esimerkiksi yrittäjyydestä, mutta siinä saisi lomailla vielä entistä vähemmän, haha!



Niin, opiskelu on oikeastaan kaikki mitä tiedän. Tuntuu, että opiskelun jälkeen vuoroon tulee karu aikuisuus. Kalliit hinnat ilman opiskelijaetuja ja -alennuksia, aikuisten vastuut ja velvollisuudet, arki ja niukat loma-ajat. Huomaatteko, miten nautin pitkistä lomista ja lukuisista (ainakin teoreettisista) vapaapäivistä?


Toki mistä sitä tietää. Suuri osa mun tuttavista on palannut uudestaan koulun penkille. Suurella osalla opiskelututuista on aiempi koulutus tai työuraa jo alla. Ehkä mäkin vielä siis palaan. Se tuntuu ajatuksenakin lohdulliselta. Tuntuisi liian isolta ajatella tätä kokonaan lopullisena. Ja mistä sitäkään tietää, että oikeasti onnistun vuoden päästä valmistumaan. Elämä saattaa heittää eteen vielä ihan mitä tahansa (ja vähintäänkin Helsingin yliopiston aikataulut herättävät suurta epäluottamusta).


Tällä hetkellä on hyvä tässä. Tutussa opiskelija-arjessa, jonka raadollisuus ei ihan vielä ole päässyt sulattamaan hermoja (kun en vielä ole mitään oikeasti ehtinyt tehdä). Tästä lähtee taas to do -listat ja aikatauluttaminen, ja ankara gradutaisto. Kohta mä taas valitan, miten on kiire eikä osaa eikä jaksa, mutta sen aika ei onneksi ole ihan vielä.

Mulla oli muuten tänään mun ensimmäinen lähiluento sitten helmikuun 2020, ja pakko sanoa, että oon ihan iloinen, että jatkossa taas etäillään! Toki on turvallista ja mukavaa olla ruudun takana piilossa, mutta etäluennot kotona tarjoavat taas niin paljon sitä mun toitottamaa vapautta. Heti tuli tänään kriisi, miten iski nälkä juuri luennolle lähtiessä, etäillessä olisin voinut vain heittää ruokaa mikroon ja syödä luennon aikana. Oon myös niin kova säheltäjä ja tykkään puuhailla kaikkea muuta samalla, ja luokassa pitää kuitenkin koko ajan varoa häiritsemästä muita. Hassulta toki tuntuu, jos koko loppuopiskeluaika olisi vain etää, eikä sitä fyysistä yliopistokokemusta enää saisi, mutta rehellisesti mä kyllä oikeasti tykkään tästäkin.

Muita opiskelijoita siellä, mitkä ovat teidän fiilikset?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Kesälomareissu Turkuun + kuvapäiväkirja

Mulla alkoi kesäloma (eli päättyi kesätyöt) reilu viikko sitten, ja lomailen nyt kaksi viikkoa ennen opintojen alkamista. Pienen loman kunniaksi tahdottiin tehdä pieni matka. Koska ulkomaille ei vieläkään pääse, päätettiin siis matkustaa kotimaassa. Varattiin siis majapaikka pariksi yöksi, ja viime viikon maanantaiaamuna ajettiin äidin kanssa Turkuun. 

Turku on meille molemmille kohtalaisen vieras kaupunki, joten oli kyllä semisti turistifiilis. Yövyttiin vaatimattomassa mutta oikein mukavassa bed and breakfastissa keskustan kupeessa, jonka pienistä jaetuista kylppäreistä tuli mulle ihan laivafiilis. Keskustori, tavallisesti avara mutta nyt suuren rempan keskellä, puolestaan muistutti mua Tukholmasta.

Otettiin matka suhteellisen rennosti. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului lähinnä kävelyä, kiinalaista ruokaa ja kakkua. Pysähdyttiin kahville Gaggui-kahvilaan, ja oli niin suloinen paikka! Otin vadelmajuustokakun ja kaakaon, ja oli ihan supernamia.


Toisena päivänä me suunnattiin Naantalin vanhaan kaupunkiin. Kesäsesonki alkoi olla jo ohi, joten koko paikka oli ihan tyhjä. Silti koko paikka oli todella suloinen, ja sää ihan mahtava. Vietettiin hyvä hetki kirkkoa ihmettelemässä ja kierrellen hautuumaata, lounastettiin buffetissa ja pujoteltiin puutalojen keskellä. Illemmalla lähdettiin taas kävellen kaupungille, ja syötiin pizzaa joen rannalla, niin kuin moni teistä ehdottikin!


Keskiviikkona oli meidän toisen "isomman" kohteen vuoro. Kierreltiin Turun linnassa aamupäivä, tosin vain esilinnan puolella, kun ei enää jaksettu lähteä toista puolta kiertämään. Sitten olikin vuorossa ehkä yksi mun eniten odottamista kohteista, nimittäin Raision Ikea! Joo, ei ehkä normaalisti matkata lomareissulla Ikeaan. Mulla oli kuitenkin joka tapauksessa tarve Ikea-visiitille, me oltiin autolla liikenteessä ja meistä oli hauska käydä kurkistamassa meille kokonaan uusi ja vieras Ikea. Ei saatu lopulta mukaan, mitä tultiin hakemaan, mutta luonnollisesti pari ekstrajuttua löytyi.

Alun perin meidän oli tarkoitus keskiviikkona siirtyä seuraavaan, ennalta määräämättömään kohteeseen, mutta lopulta otettiin vielä yksi ekstrayö Turussa, josta ajettiin torstaina kotiin. Oltiin jo puolenpäivän aikaan kotona, ja Instaseuraajat ehkä huomasivatkin, että mä vietin sitten loppupäivän ahkerasti siivoillen ja järjestellen. Perjantaina päästiin sitten lopulta myöskin Vantaan Ikeaan, ja sain hommattua uuden hyllyn, jota edellisessä postauksessa jo esittelinkin.

On se kaikenlainen reissaaminen ja tietty arjen pakoilu vaan niin tarpeellista ja ihanaa ainakin mulle. Ensi viikonloppuna käydään taas pienellä reissulla loman lopun kunniaksi, ja vapaa opiskeluaikataulu mahdollistaa vielä yhden ekstrapyrähdyksen ensi viikolla. 

Ja jep, maanantaina mulla onkin syksyn ensimmäinen luento. Tänään mä ylitin itseni ja OIKEASTI edistin jälleen mun graduaineistoa. Pienikin rutistus tuntuu isolta tässä vaiheessa, ja ensi viikolla mun ei ainakaan tarvitse sanoa ohjaajalle, etten olisi saanut loman aikana mitään aikaiseksi, haha. Mutta vähän tässä alkaa kauhistuttaa tuleva syksy, tajusin nimittäin tässä yksi päivä että mulla on tosiaan kolme kuukautta aikaa käytännössä kirjoittaa gradu. Syksyn mittaan onkin sitten varmasti luvassa taas opiskelu- ja graduaiheista sisältöä niin täällä blogissa kuin Instankin puolella!

Ootko sä reissannut kesän aikana kotimaassa?


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)