Euroviisu-sokkoensireaktiot 2022

Ensi viikolla on EUROVIISUT (!!!), joten nyt on mitä parahin aika mun vuosittaiselle sokkoensireaktiopostaukselle. Oon tehnyt tämän saman postauksen myös vuonna 2021 ja 2019 ja idea on edelleen sama: kuuntelin kaikki viisujen kisakappaleet läpi ja kirjoitin ylös ajatuksiani. Kuuntelin kaikki kappaleet täysin sokkona, eli kuunnellessani en tiennyt esittäjää, biisiä tai edustettavaa maata - maasta saatoin kuitenkin tehdä arvauksia kielen tai yleisen viban mukaan. Sokkouteen poikkeuksen muodosti tietty eka biisi, kun ei soittolistaa saanut käyntiin sitä näkemättä ja tästä tunnistin esittäjän nimen Ruotsin edustajaksi. Mitään näistä kappaleista (Suomea lukuun ottamatta) en kuitenkaan ollut kuunnellut aiemmin tätä ennen.

Kuunneltiin kappaleet läpi pidemmällä automatkalla, ja kirjoitin kommenttini puhelimen muistiinpanoihin ylös. Tästä syystä kommentit on vähän tiiviimmät kuin aikaisempina vuosina, mutta eipä se nyt haittaakaan. Varsinkin loppua kohden myös huomaa, että uusi sanottava alkaa loppua kesken. Pisteytin kaikki kappaleet asteikolla 1-5, jossa 5 on paras.

Mutta asiaan!

1. RUOTSI: Cornelia Jakobs - Hold Me Closer. Tää oli muistaakseni Ruotsi? Tylsä alku, pikkuhiljaa paranee. Lavashowveikkaukseni: laulaja on varmaan yksin lavalla, hienoja valoja pimeyden keskellä. Loppua kohden tästä melkein tykkää. Ei erityinen muttei huonokaan. 3 pistettä.

2. ITÄVALTA: LUMIX feat. PIA MARIA - Halo. Hyvä biitti ja hyvä ääni, biisinä tylsä. 2,5 pistettä.

3. ALANKOMAAT: S10 - De Diepte. Yritän tunnistaa kieltä. Yllätyin naislaulajasta. Ääni ei ihan uppoa muhun. Onko tämä Hollanti? Odotan loppuräjähdystä. Sellaista ei tullut. Biisi kuoli pystyyn. 2 pistettä.

4. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA: Sam Ryder - Space Man. Eka mieslaulaja, vaikuttaa ihan söpöltä. Laulajan korkeat äänet muistuttaa viime vuoden Sveitsiä (Gjon's Tears). Speechless? (hups, se olikin Space Man...) Ihan toimiva biisi, vaikka vähän jää vielä kaipaamaan jotain. Hauska saada naama äänelle. 4 pistettä.

5. KREIKKA: Amanda Tenfjord - Die Together. Hiljaset biisit on aina vähän riski viisuissa, mutta tämä onnistuu pitämään mielenkiinnon. Tykkäsin, odotan liveversion näkemistä. 4 pistettä.

6. ESPANJA: Chanel - SloMo. Lattarimenoa. Hytkyttää hyvin. Tämä on kyllä espanjaa, eli esiintyjämaa varmaan Espanja? Ei mun tyylistä musaa, mutta ei tätä kyllä voi paikoillaan kuunnella. Loppua kohden käy yksitoikkoiseksi. 3 pistettä.

7. RANSKA: Alvan feat. Ahez - Fulenn. Pakollista Egypti/etno/balkanvibaa, mä en ikinä tiedä, miten tätä kuvailisin. Ai oho, tästä tuli discobiisi. Kauhean hajanainen kappale, ei selkeää rakennetta. Ei toimi. 2 pistettä.

8. NORJA: Subwoolfer - Give That Wolf a Banana. Tää ei edellisen jälkeen tuo tarpeeksi mitään uutta. Ei mitään sanottavaa. Hassut sanoitukset, I really like your teeth semirandom. 2 pistettä.

9. UKRAINA: KALUSH - Stefania. Alun melodia mukaili viime vuoden Ukrainan Go_Aa (olipa jännä huomata jälkeenpäin, että tämäkin oli tosiaan Ukraina!). Tää on aika erikoinen, kansanlaulua ja räppiä. It's a no from me. 2 pistettä (vaikka vähän tekisi mieli antaa ykkönen, en mä ehkä nyt kuitenkaan viitsi).

10. KYPROS: Andromache - Ela. Tässäkin sitä etnotyyliä, tämä biisi on joka vuosi. Sijoittaisin tämän jonnekin entisen Jugoslavian alueelle. Aika tylsä. 2 pistettä.

11. BELGIA: Jérémie Makiese - Miss You. Alun viulut voi olla hyvä tai huono merkki. Tää oli vähän pettymys. Semisti Troy Boltonin Bet On It -energiaa yhdistettynä johonkin 2000-luvun alun poikapoppariin, Darin tms. Jää laahaamaan. Tässä olisi potentiaalia paljon enempään mut ei. 2 pistettä (ja päälle plussa söpöstä äänestä).

12. SAN MARINO: Achille Lauro - Stripper. Norjaa? (Siis miksi olin ihan vakuuttunut, että laulukieli olisi norja ja että tää olisi Norjan biisi. Ja sitten se olikin italiaa. Miten???) Englantia. Tää on hauska ja erottuu. Hyvä fiilis. Personal Jesus. Tämä on hauska nähdä lavalla, toivottavasti lavaesitys ei pilaa tätä. 4 pistettä.

13. ITALIA: Mahmood & Blanco - Brividi. Italiaa? Hauska bongailla "sanoja", ainakin sarvikuono tuli ihan selvästi. Italialla tuntuu aina olevan joku mieslaulajaryhmä. Mä tykkään tästä, laulavat hyvin, hyvä biisi. Loppuun olisin kaivannut vielä vähän jotain lisää. 4 pistettä.

14. PUOLA: Ochman - River. Heti alkuun jää kuuntelemaan sanoja. Laulaakohan yhtä hyvin livenä. Ihan hieno, tätäkin odotan livenä. 4 pistettä.

15. TSHEKKI: We Are Domi - Lights Off. Ei kai se koiraansa vaihda, vai kuulinko sanat väärin? Ihan toimiva kipale ja varmaan paranee kuunteluiden myötä, mutta ei taaskaan oikein mun tyyliä. 3 pistettä. 

16. IRLANTI: Brooke - That's Rich. Bye bye boo? Ihan hauska, vähän ehkä kaoottinen mutta toimiva tsipale. 3 pistettä.

17. PORTUGALI: MARO - Saudade, saudade. Portugali? Joo. Mä en oikein tiedä, mitä ajattelen tästä. Jättää hämmentyneeksi. 2 pistettä.

18. VIRO: Stefan - Hope. Muistuttaa Aviciin Hey Brother -biisiä.. Mutta hieno ääni ja ihan hieno biisi joo. Tämä vois jopa pärjätä. 4 pistettä.

19. SVEITSI: Marius Bear - Boys Do Cry. Tällasia samankaltaisia mieslaulajia on ollut nyt tosi paljon. Mutta joka tapauksessa hieno slovari, yksinkertaista mutta kaunista, instrumentaatio tosi hieno. Vähän vielä oisin kaivannut jotain isompaa. 4 pistettä.

20. ARMENIA: Rosa Linn - Snap. Miksi introsta tuli mieleen Rafaelin enkeli :D Mutta tämäkin on kivaa vaihtelua diskopoppijumputukseen, aidompaa fiilistä. Tämä ikävä kyllä taitaa jäädä viisuissa ihan varjoon, vaikka musta tämä onkin oikein hieno. 3 pistettä.

21. ROMANIA: wrs - Llámame. Ja nyt palattiin jumputuksiin. Hola mi bebebe jää päähän. Ei mitään sanottavaa. 2 pistettä.

22. GEORGIA: Circus Mircus - Lock Me In. Hän on vähän outo, ei tästä saa oikein kiinni. Noi avaruusääniefektit käyvät korviin. 2 pistettä.

23. AUSTRALIA: Sheldon Riley - Not The Same. Tällä on hieno ääni. Tahtoisin tykätä tästä enemmän mutta...ei tässä tapahdu mitään? Hieno kappale, mutta jäi vähän puolitiehen. 3 pistettä.

24. LATVIA: Citi Zēni - Eat Your Salad. Tässä on hirveesti kaikkea. Odotan visuaalisesti samanlaista show'ta kuin viime vuoden Saksalla. Vähän oli liikaa kaikkea, tämä ei napannut. 3 pistettä.

25. POHJOIS-MAKEDONIA: Andrea - Circles. Jostain syystä haluan arvata tähän Australiaa, ilman mitään sen kummempaa syytä. Ihan hieno, tätä jäi kuuntelemaan, vaikken kohta varmaan enää muistakaan. 3 pistettä.

26. SAKSA: Malik Harris - Rockstars. Ihan kiva kappale, mutta ei mitään uutta. 3 pistettä.

27. MALTA: Emma Muscat - I Am What I Am. Samat sanat tähän. Ihan kiva biisi ja hieno ääni, ja jos tätä enemmän kuuntelee, varmaan tarttuu ja paranee. Mutta silti tosi basic kappale. I am what I am. 3 pistettä.

28. LIETTUA: Monika LIU - Sentimentai. Tääkin on jotain itäeurooppaa. Mystistä. Tähän unohdin ensireaktioiden aikaan antaa arvosanan, joten poikkeuksellisesti toisen kuuntelun arvosana. 2 pistettä.

29. KROATIA: Mia Dimšić - Guilty Pleasure. Joku tässä kuulostaa tutulta mut en osaa yhdistää. Would you run away. Vähän nukuttava. Tässä vaiheessa odotan jo Rasmusta, saisi vähän energiaa tutusta biisistä. 2 pistettä.

30. AZERBAIDJAN: Nadir Rustamli - Fade To Black. Jaaa slovari. Synkistelyä. Kasvaa nätisti loppua kohden, pelastaa tylsän biisin. Odotan liveversiota. 3 pistettä.

31. SUOMI: The Rasmus - Jezebel. SUOMIII. Kuuntelukokemus kohenisi huomattavasti, jos Lauri vähän treenaisi artikulaatiotaan. Tämä on ehdottomasti parantunut kuunteluiden myötä, mutta ei tämä siltikään erityisen kova ole (mä olin UMK:ssa enemmän team Hurricane). Kitarakuvio ei nappaa muhun. Mutta siis, ei tässä mitään vikaa ole. Ja onhan se ihan lutusta että meillä on ikioma The Rasmus lavalla. Ja tässä joukossa tämä kyllä erottuu edukseen, ei ole muuten rokkia oikein kuulunut. 4 pistettä.

32. ALBANIA: Ronela Hajati - Sekret. Makkaraa, makkaraa. Voiks kuunnella Jezebelin uudestaan? Tää on ei. Ainoo plussa makkarasta. 1 piste.

33. SERBIA: Konstrakta - In corpore sano. Laulaja tarvitsee tosi ison lavapersoonan tähän biisiin. Tää on ei multa. 1 piste.

34. ISLANTI: Systur - Með Hækkandi Sól. Oisko tää islantia? Tämäkin on sinänsä ihan hieno kappale, mutta aika vaisu. 3 pistettä.

35. ISRAEL: Michael Ben David - I.M. Tässä vaiheessa mulla ei ole enää erityistä sanottavaa näille kappaleille. Sanotaan että 2 pistettä.

36. SLOVENIA: LPS - Disko. Uu iskelmähumppaa, ihan tulee vanha kunnon Siltsu mieleen. Tämä on jotenkin ihan hellyttävä. Hytkyttää kivasti. Haluan tälle yhtä söpön lavaesityksen. 3 pistettä.

37. MONTENEGRO: Vladana - Breathe. Tää kasvaa hienosti. Ihan vakuuttava! Tykkäsin, voisin kuunnella uudestaankin. 4 pistettä.

38. TANSKA: REDDI - The Show. Tämähän yllätti. Eka hidastelua ja sitten pikkupala rokkia ja ryhtiä rytmiin. Vie takaisin 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Laulaja ei vaikuta. 2 pistettä.

39. MOLDOVA: Zdob şi Zdud & Fratii Advahov - Trenulețul. Tästä tulee väkisin hyvälle mielelle. Tulee mieleen, kun lapsena kuunneltiin kotona Zorbasta. Tämäkin herättää kiinnostuksen lavashowta kohtaan, oispa rivitansseja tai joku Venäjän mummojen kaltanen starba. Hauska. Hey ho let's go! 4 pistettä.

40. BULGARIA: Intelligent Music Project - Intention. Noni nyt saadaan vähän menoa! Ihanaa että on toinenkin rock-biisi. Ihana tilulilukitarasoolo. Tässä mennään oikein perinteisellä ja mä tykkään. Katotaan millanen liveshow saadaan. 4 pistettä. 

Siinä oli! Yhtään vitosen suoritusta ei nyt saatu, mutta onneksi kumminkin ihan kiitettävä määrä kuunneltavia biisejä. Nämä tässä olivat tosiaan ensireaktioita, ja osan kohdalla mielipide on saattanut vähän ehkä jopa muuttua suuntaan tai toiseen useamman kuuntelun myötä. Tällä hetkellä suosikkejani ovat ainakin Kreikka, Italia, Montenegro ja Bulgaria ja tietty Suomi, Brittien biisi niin ikään on aika hieno. Myös Norja ja Portugali ovat myöhempien kuunteluiden myötä onnistuneet vakuuttamaan sen verran, että nostaisin kakkosesta ainakin kolmoseen. Kuitenkin tätä tekstiä läpikäydessä pakko on sanoa, että suurin osa kappaleista ei tässäkään vaiheessa herätä mussa mitään muistikuvia.

Ensi viikolla on kuitenkin the viikko, ja lopulliset mielipiteethän muodostuvat sitten siinä vaiheessa, kun esitykset näkee viisulavalla! Olisi myös superhauska kuulla, mitkä ovat teidän suosikkeja ja inhokkeja, heittäkää ajatuksia alas tai laittakaa viestiä Instan puolella <3

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Kanaalin yli Englantiin: elämäni kauhein matka

Terkkuja pääsiäislomalta! Ennen mun harjoittelun päättymistä olen saanut nauttia vielä puolentoista viikon lomasta, ja hitto on kyllä pieni irtiotto tullut tarpeeseen. Perinteisesti lomakuulumisiin on mulla kuulunut matkailua suuntaan tai toiseen, ja siinä missä edellisellä lomalla tutustuttiin lähitienoisiin, lähdettiin tällä kertaa seikkailulle ulkomaille. Ranska-kevääni alkupuolella nimittäin kuulin, että Caenista pääsee suoraan laivalla Englantiin, ja pian totesin, että nythän pitää ruveta tuumasta toimeen. Koska siis miten siistiä olisi sanoa, että on seilannut kanaalin yli Ranskasta Englantiin.

Lomaviikon suunnaksi otettiin siis mun ikilempparikaupunkini Lontoo. Ja vaikka meidän reissu oli aivan ihana, oli matka sinne ehkä kamalin ikinä. Let me tell you.

Meillähän haasteet alkoivat jo ennen matkaa, kun meidän menolaivavuoro peruttiin. Kätevästi saatiin kuitenkin uusi varaus tehtyä niin, että oltaisiin perillä jo pari päivää aiemmin. Torstaiaamuna lähdettiinkin sitten aikaisin. Saavuttiin aikataulussa seitsemän jälkeen satamaan, ja heti check inissä meille kerrottiin, että laiva olisi puolitoista tuntia myöhässä. Siinä sitten istuskeltiin ja vähän syötiin aamupalaa. Lopulta päästiin laivaan sisään, ja heti tuli jotenkin tuttu olo. Fiilis oli ihan sama kuin Suomessakin laivalla, josta siitäkin viime kerrasta on mulla kaksi ja puoli vuotta. Meillä oli myös kiva ikkunallinen hytti.

Laivamatka Caenista Portsmouthiin oli noin kuusi tuntia, joten me loikoiltiin hytissä mukavasti. Oltiin oltu hereillä jo monta tuntia enkä ollut syönyt juuri mitään, minkä vuoksi mulla alkoi pikkuhiljaa heikottaa. Lähdettiin sitten ulos kiertämään ja etsimään syötävää, mutta jostain syystä kaikki laivan ruokapaikat olivat sillä hetkellä kiinni eikä myymälästäkään saanut suklaata kummempaa. Laiva heilui myös ihan järkyttävän paljon, tuntui että lattia upposi joka askeleella metrin alaspäin ja tuli taas ylös. Tämä ei helpottanut mun pahoinvointia tippaakaan, ja äkkiä kipitinkin takaisin hyttiin turvalliseen makuuasentoon.

Sain otettua pienet torkut, joista heräsin kun näin uppoavasta laivasta. Pahoinvointi alkoi hiljalleen palata ja äiti lähti metsästämään meille uudestaan syötävää. Saatiinkin ihana satsi ranskalaisia, sipsejä ja vissyä (just mitä mä tällasessa tilanteessa kaipaan), mutta ihan ajoissa ne eivät kuitenkaan ehtineet mua pahoinvoinnilta pelastamaan.

Lopulta laiva saapui Portsmouthiin kolmisen tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Jouduttiin odottamaan lisäksi vielä tosi pitkään, että päästiin laivasta ulos. Seuraava haaste oli päästä satamasta bussiasemalle, josta otettaisiin bussi Lontooseen kahden tunnin matkan päähän. Oltiin jo soittamassa taksia, kunnes yksi sataman työntekijöistä kertoi mulle, että bussi tulee sitä kautta eikä meidän tarvitse lähteä mihinkään. Helpottuneena uskalsin ostaa meille vihdoinkin bussiliput, kun aikatauluongelmien takia oltiin missattu jo kaksi aiempaa bussia, joihin meidän olisi pitänyt ehtiä, enkä ollut aiemmin lippuja siksi vielä ostaa.

Lippujen oston jälkeen jäin kuitenkin ihmettelemään, että meneekö bussi tosiaan sataman kautta, kun siitä ei lue mitään tietoa. Kysyin toisilta työntekijöiltä ja he sitten kertoivat mulle, että ei, meidän pitää ottaa taksi bussiasemalle. Tässä vaiheessa alkoi vähän stressiä pukata, kun bussin lähtöön oli puoli tuntia aikaa ja matkaa bussiasemalle olisi kymmenen minuutin ajomatkan verran. Satamatyöntekijät soittivat meille taksin, ja yksi ajoikin heti pihaan, mutta ennen kuin ehdittiin sen luo, oli joku muu hypännyt sen kyytiin. Kun uutta taksia ei kuulunut, pyysin että meille soitettaisiin uusi taksi. Meille sanottiin, että taksin tulossa kestäisi parikymmentä minuuttia, saman verran kuin meidän bussin lähtöön oli. Puhkesin siinä sitten keskellä satamaa lohduttomaan stressi-itkuun kun tajusin, että kaiken tämän säädön ja kurjuuden jälkeen missattaisiin se viimeinenkin bussi, johon olin jo liput ehtinyt viime hetken korkealla hinnalla ostaa.

Hetken keräilin itseäni, ja kun taksi lopulta saapui, oltiin jo ehditty tehdä uusi suunnitelma matkustaa bussin sijaan junalla. Juna oltiin aiemmin hylätty vaihtoehtona sen hinnan takia, mutta tässä vaiheessa haluttiin vaan päästä perille ja siinä missä seuraavaa bussia olisi pitänyt odottaa tuntikausia, meni junia Lontooseen tasaisesti vartin välein. Taksissa vielä istuttiin ruuhkassa jumissa ties kuinka kauan ja katsottiin, kuinka meidän bussi ajoi vastaan, mutta muuten onneksi loppumatka meni vihdoinkin ilman enempiä ongelmia. Juna oli melkein tyhjä, joten saatiin rauhassa levittäytyä, syödä meidän eväitä, lukea kirjaa ja katsoa ohivilistäviä maisemia niin kauniista englantilaisesta maaseudusta. Lontoon päässä otettiin vielä taksi meidän majapaikkaan, ja rupattelevaiselle kuskille naureskelin että vähän väsyttää, kun ollaan matkustettu viimeiset 15 tuntia.

Ollaan nyt jo palattu takaisin, joten voin sanoa, että menomatka haastoi meitä sen verran, että loppureissu päästiin helpolla. Oltiin Lontoossa viisi päivää ja otettiin ihan rennosti. Kierreltiin kaupungilla ja nautittiin ihanasta keväästä. Kaikkialla oli niin kaunista, kun puut kukkivat ja aurinko paistoi, ja lontoolaisella arkkitehtuurilla on vakituinen paikka mun sydämessäni. Jaettiin vielä paluumatkakin kahtia, ja vietettiin viimeinen yö Portsmouthissa. Hirveästi ei kaupunkia ehditty nähdä (eikä ihan kauheasti rehellisesti vaikuttanut olevan näkemistäkään), mutta aurinko paistoi kauniisti, pikkukujat ja rakennukset olivat suloisia, ja saatiin pubista fish and chipsit ja juomat kahdelle 13 punnalla. Paluumatka laivalla oli varoituksista huolimatta ajallaan, meri oli tyyni ja auringonlasku kerrassaan ihana.

Caeniin oli yllättävän kummallista palata, ja vaikka mä täällä olen kevään aikana viihtynyt, osoitti visiitti Englantiin mulle sen, että mua ei yhtään haittaa palata kohta kotiin. Nyt kuitenkin nautitaan vielä Ranskan keväästä. Täällä on nyt pari päivää ollut yli 20 asteen lämpötilat, ollaan syöty ulkona hihattomissa ja mä poltin jo nahkanikin! Ei huonot pääsiäiskelit siis.

Ihanaa kevättä teille sinne ja ihanaa pääsiäistä, enää muutama tunti juhlaan... ❤

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Muutin neljäksi kuukaudeksi Ranskaan: mitä pakkasin mukaan?

En edes valehtele kun sanon, että muovasin kuukausia tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä pakkaan mukaan Ranskan-harjoittelujaksoni ajaksi. Pohdin asiaa jo hakuprosessin aikana, ja rupesin tekemään konkreettista listaa puhelimen muistiinpanoihin pian sen jäkeen, kun valintani selvisi. Tarkalla suunnittelulla halusin varmistaa sen, että pakkaisin mukaan kaiken sen, mitä neljän kuukauden aikana tarvitsisin, mutta etten ottaisi mukaan mitään ylimääräistä. Tavoitteeni oli siis ehdoton minimi, jolla pärjäisin tarvittaessa koko neljän kuukauden ajan mukavasti.

Pakatessa mun piti ottaa huomioon esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelu (tammikuun alussa kun saattaa olla hyvin eri kelit kuin huhtikuun lopussa), yliopistolle sopiva siisti pukeutuminen ja yhden ison matkalaukun rajat. Halusin myös jättää matkalaukkuun tilaa paluumatkaa ajatellen, sillä tiesin, että tahdon kevään aikana myös shoppailla. Kun vajaa viisi vuotta sitten lähdin viettämään au pair -kesää Lontooseen, pakkasin vaatteita aivan liikaa mukaan ja toki ostin myös todella paljon uutta. Nyt halusin pakata mukaan vain sellaisia vaatteita ja tavaroita, joille tiesin tulevan käyttöä.

Neljän kuukauden harjoittelua on tässä vaiheessa jäljellä enää muutama viikko ja sanoisin, että onnistuin suunnitelmassani ja mitoituksessani varsin hyvin. Matkustin yhdellä isolla matkalaukulla ja repulla, jotka molemmat mahtuivat juuri ja juuri lentoyhtiön painorajoituksiin ja jotka olivat aivan täynnä. Mulla oli kuitenkin mukana paljon esimerkiksi kulutustavaraa, jotka eivät ole enää tulossa takaisin koti-Suomeen, joten näin pystyn takaamaan tilaa myös uusille ostoksille. Olen pärjännyt tavaroillani oikein hyvin, en erityisesti kaipaa kotoa mitään enkä myöskään juuri pakannut mitään ylimääräistä.

Tässä siis ainakin lähes täydellinen lista kaikesta, mitä pakkasin mukaan:

YLÄOSAT

- Vihreä college-paita

- Ruskea neuletakki

- Valkoinen ja musta paksu villapaita

- Vaaleanpunainen ohempi neulepaita

- Raidallinen pitkähihainen

- Raidallinen, sininen, musta ja valkoinen t-paita

Mun vaatekaapin käytetyimmät vaatteet ovat ehdottomasti mukavat neuleet ja college-paidat, joten hyvällä omallatunnolla pakkasin niitä useamman kappaleen mukaan. Varsinkin alkuvuodesta ne eksyvät päälle lähes joka päivä. Tavallisia pitkähihaisia pakkasin mukaan vain yhden, ja neljä t-paitaa saattoi itse asiassa olla jopa vähän liikaa. Näistä raidallinen ja sininen ovat todella rentoja löysiä t-paitoja, ja musta ja valkoinen on takuuvarmasti helppo yhdistää mihin tahansa alaosaan.

ALAOSAT

- Siniset ja mustat farkut

- Siniset ohuet "kesähousut"

- Vaaleanpunainen midihame

- Lyhyt, lyhythihainen vihreä kukkamekko

- Pitkähihainen vihreä maksimekko

- Mustat "biker"-shortsit

Kaksilla erivärisillä farkuilla saa hyvin vaihtelua asuihin (enempää farkkuja en omistakaan), ohuet housut ovat vakkariasu lämpimämmillä keleillä ja hameet ja mekot ovat mulla aina suurkulutuksessa. Nämä kaksi vihreää mekkoa ovat olleet varmaankin mun viimeisen vuoden käytetyimmät vaatteet: ostin molemmat viime keväänä, ja läpi talvenkin ne ovat olleet vähintään viikottain käytössä. Kun kelit lämpenevät, puen helmojen alle aina nuo mustat shortsit. Kaikki tässä näkyvät vaatekappaleet on helppo yhdistellä yllä esiteltyihin neuleisiin ja hame ja housut toki t-paitojen kanssa. 

OLOASUT JA... ASUSTEET?

- Liila hupparisetti

- Valkoinen pitkä yöpaita ja harmaat unishortsit

- Lämpölegginsit

- Treenipöksyt

- Kolmet villasukat

- Alusvaatteet: noin 15 sukat ja alkkarit ja kahdet rintsikat

- Vyö

- Uimapuku

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan mukavia vaatteita, ja hiljalleen mustakin on tullut juuri se ihminen, joka kotiin saapuessaan vaihtaa lökäreihin. Mulla on rennoista vaatteista mukana yhdet verkkarit ja mätsäävä huppari, sekä treenitrikoot, joita kotosalla käytän usein edellisessä kohdassa mainitun vihreän college-paidan kanssa. Talvikeleillä käytän hameiden ja mekkojen kanssa noita paksuja lämpölegginssejä ja vähän lämpimämmällä säällä edellä mainittuja treenipöksyjä.

Tässä kohtaa listaa vastaan tulevatkin ensimmäiset ja ehkä ainoat "turhat" asiat, joita pakkasin mukaan. Kolmelle villasukkaparille oli kotona ehdottomasti käyttöä (yhdet kotisukat, yhdet joita käyttää ulkona kenkien sisällä ja yhdet pitkävartiset, kun kaipaa ekstralämpöä). Täällä ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut niin kylmä, että olisin tarvinnut pitkävartisia villasukkia, kun mun asuntokin on koko ajan ollut ihanan lämmin. Vyötä en arjessa juuri käytä ja uimapuvulle ei tullut kevään aikana tarvetta, mutta koin, että molemmat on hyvä kuitenkin olla olemassa varalla eivätkä ne laukussa kuitenkaan paljon tilaa vieneet.

ULKOVAATTEET JA KASSIT

- Ohut kevättakki

- Välikausinilkkurit

- Pipo, sormikkaat ja kaulahuivi

- Iso Kånken

- Pieni Gaston Lugan reppu

- Kaksi Marimekon kangaskassia

Ennen lähtöä kriiseilin eniten ulkovaatteiden ja erityisesti takin suhteen. Lopulta juuri ennen lähtöä totesin, että tuskin mun tarvitsee varautua pakkasiin, kun joulunakin oli 15 astetta lämmintä, ja toppatakin saa kuitenkin tarvittaessa periltä ostettua. Olenkin vallan hyvin pärjännyt koko kevään tuolla ohuemmalla kevättakilla, kun lämpötila on vaihdellut viiden ja viidentoista asteen välillä. Lähdin Ranskaan myös yksillä ainoilla kengillä, vanhoilla nilkkureilla, joista pohja oli puoliksi irti. Tarkoitus oli ostaa täältä uudet tennarit ja heittää nuo vanhat roskiin, ja näin teinkin, eikä mulla matkustaessa ole yhtään kenkäparia matkalaukun täytteenä, kun ainoat ovat jalassa. Isompi reppu on hyvä matkustukseen ja töihin ja pienemmän pakkasin mukaan kaupungilla kiertelyyn, kangaskassit taas ovat kovassa käytössä esimerkiksi kauppakasseina.

KAMPAUS- JA MEIKKITAVARAT

- Hiusharja, vihreä hiuspanta, hiusdonitseja, ponnareita, pinnejä ja rusettiklipsi

- Peitevoide, puuteri, aurinkopuuteri, kaksi poskipunaa, highlighter-paletti ja kiinnityssuihke

- Kaksi ripsiväriä (musta ja ruskea), kaksi kulmageeliä (ruskea ja kirkas), kulmakynä, eyeliner ja ripsiväri

- Huulipunia (neutraaleja, punaisia ja tummia)

- Siveltimiä ja meikkisieni

- 18 sävyn luomiväripaletti ja taskupeili

Ei-meikkaavalle ihmiselle tämä on varmasti ison näköinen lista, mutta mä todella rajasin meikit ihan minimiin mutta kuitenkin niin, että pärjäisin hyvin useamman kuukauden. En esimerkiksi ottanut mukaan meikkivoidetta, kun en sellaista arjessa käytä, ja luomivärejä on vain tuo yksi paletti. Tässäkin koen hyvin onnistuneeni. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, että jätin kaikki kirkkaammat väripilkut kotiin, Vähän toki tilannetta on täällä meikkikaupoilla korjattu, mutta odotan innolla kotiinpaluuta ja klassista punaista huulipunaa. Hiusosastolla otin mukaan tarvittavat, enkä esimerkiksi ihan turhaan lähtenyt esimerkiksi kiharrinta raahaamaan. Donitseja otin mukaan ehkä vähän liian monta kun en osannut valita, mutta eipä tuo niin vakavaa ole.

MUU KOSMETIIKKA JA HYGIENIA

- Cliniquen meikinpoistoaine, kasvovesi, kosteusvoide ja silmänympärysvoide

- Kaksi Lumenen seerumia, LV:n yövoide, Apo Basen perusvoide ja Vitalis

- Hiusöljy, käsirasva ja vartalorasva

- Siteitä koko ajan tarpeisiin

- Matkapakkauksia ja avaamattomia tuplapakkauksia

Tässä sama kuin edelliseen: jos itse on tottunut käyttämään korkeintaan sitä yhtä all-in-one-rasvaa, voi tämä tuntua liialliselta. Mä olen kuitenkin kovasti hionut mun ihonhoitorutiinia mun kuiville kasvoille sopiviksi: aamu- ja iltarutiiniin kuuluu oma kasvovesi, seerumi ja kasvovoide, erilaiset päivän ja yön tarpeisiin. Lisäksi pakkasin mukaan varapakkauksia ja kaapeista löytyviä matkakokoja, sillä tiesin matkustavani kevään aikana. Myös terveyssiteiden raahaaminen Suomesta on ihmetyttänyt monia, mutta mulla on tähän kaksi perustetta: ensinnäkin nämä Vuokkosten biositeet ovat ihan parhaita eivätkä ärsytä ollenkaan, ja näistä taas vapautuu paluumatkalle tyhjää tilaa matkalaukkuun, kun en näitä kotiin enää raahaa takaisin.

SEKALAISET

- Kalenteri, muistikirja ja penaali

- Kaksi kirjaa, kartta, ristikkolehti ja harjoitustehtäviä

- Särkylääkkeitä, maskeja ja koronatestejä

- Juustohöylä, kuorimaveitsi, tiskiharja ja kynsisakset

- Kaksi Muumi-tyynyliinaa, kaksi kasvopyyhettä ja Ikean kassi

- Keskeneräinen neuletyö

- Sateenvarjo

Tässä on aika perussettiä tarpeellisesta sälästä. Kirjoja otin kaksi kappaletta mukaan, meno- ja paluumatkalle, muuten olen hyödyntänyt täällä yliopiston kirjaston tarjontaa. Maskeja saa täältäkin, mutta Suomesta tuodut hyväksi havaitut maskit taas vapauttavat matkalaukusta tilaa uusille hankinnoille. Muumi-tyynyliinat on ihan täyttä ekstraa, mutta niin ihana pieni pala kotia. Ikean kassi on ollut ihan pelastus, kun pyykkejä pitää roudailla pesulan perässä pitkin kaupunkia! Ja tuosta neuletyöstä, se on edelleen ihan yhtä kesken kuin tänne tullessakin...hups.

RUOAT

- Kaksi boksia Geishaa ja yksi boksi sinistä

- Kaksi levyä Fazerin keltaista pähkinäsuklaata

- Kaksi pussia normi-Ruispaloja, yksi pussi ohuita Ruispaloja ja yksi pussi Jälkiuunileipää

- Joululahja-Toffiffee

- Pipareita

Jännä juttu on se, että kun tiedän kaappien olevan täynnä Suomi-herkkuja, ei niitä ole edes niin tehnyt mieli. Jonkin verran olen näitä silloin tällöin syönyt ja jonkin verran myös vienyt opiskelijoille maistettavaksi, mutta oikeasti suurin osa näistä on kolmen kuukauden jälkeen edelleen kaapissa. Tarkoitus onkin tarjota loput opiskelijoille ja antaa täällä oleville suomalaisille, jotka palaavat kotiin vasta mun jälkeen. Ja näissä taas sama, nämä veivät tullessa matkalaukusta ison tilan, joka nyt on paluumatkaa varten tyhjillään.

Tätä kirjoittaessa huomaan, että listauksen kuvista puuttuu vielä ainakin mun ihana unilelu Nenä-hylje, yksi mun suosikkihuulipunista ja kaikki teknologia (esimerkiksi tietokone. laturit ja vanha matkakaiutin, joka sekin jää tänne). Muuten koen tämän olevan aika hyvä, kattava listaus. Toistan ehkä itseäni, mutta vaikka tavaraa nyt vaikuttaa olevan paljon tätä lukiessa, tulin mä Ranskaan yhdellä matkalaukulla ja yhdellä repulla, koen pakanneeni aika lailla just hyvin tavaraa mukaan neljän kuukauden tarpeisiin ja osa tavaroista ei suunnitellusti palaa enää takaisin Helsinkiin, joten laukussa vapautuu tilaa myös uusille ostoksille. 

Seuraavassa (tai sitä seuraavassa, tai sitä seuraavassa) postauksessa ajattelinkin jakaa, mitä kaikkea olen täältä ostanut! Tulossa on myös pitkästä aikaa postaus kuukauden tuloista ja menoista Ranska-versiona. Nyt kun mun lähtöön on enää muutama viikko, on viimeiset hetket heittää ilmoille myös Ranska-teemaisia postaustoiveita, jos niitä on teillä mielessä!

Miltä tämä lista näyttää teidän silmiin? Mitä ilman sä et voisi neljää kuukautta elää?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Kauhistellen tajusin, että kohta tämä jo loppuu

Jokin aika sitten tajusin, että mun aika Ranskassa on pian oikeasti ohi. Että suurin osa mun harjoittelusta on jo takana, että enää ei olla aloittelemassa ja totuttelemassa uuteen arkeen vaan ollaan syvällä elämässä sitä.

Kun mä tajusin tuon asian, jokin niksahti uuteen asentoon. Siinä missä aikaisemmin tuli jatkuvasti mietittyä kaikkia asioita, joita olisi vielä hauska ja mahdollista tehdä, tuntuu nyt ettei enää ole aikaa. Että turha haaveilla ja pohdiskella elämää täällä kun ei mitään kuitenkaan enää ehdi.

Mulla on vähän huono tapa muutenkin elää tulevaisuudessa ja haaveilla. Nyt mun katse on jo tiukasti kotona, vapaassa toukokuussa ja kiireisessä kesässä. Olen haaveillut kesän mökkireissuista ja suunnitellut tulevia valmistujaisia. Mietin Helsingin ravintoloita, äidin vappusimaa ja Euroviisuja. 

Samalla myös mulla alkaa ensimmäistä kertaa painaa pieni koti-ikävä päälle. Ranska on ollut hyvä ja olen täällä viihtynyt, mutta hitto miten ihanaa on palata Suomeen. En ole koskaan elämässäni ollut näin pitkää aikaa pois kotoa ja Helsingistä aiemmin. 

Ehkä osaltaan näihin fiiliksiin vaikuttaa myös se, että olen täällä vähän yksinäinen. Olen löytänyt täältä onneksi kyllä kivoja tyyppejä, mutta ei mulla kuitenkaan mitään isoa kaveriporukkaa täällä ole. Tartun ehkä vähän liikaakin siihen, että viihdyn itsekseni ja tykkään olla kotona, ja vaikka tulisikin tilaisuus sosialisointiin, en jaksa siihen aina tarttua. Muutenkaan en ole sellainen ihminen, joka ottaisi tehtäväkseen etsiä itselleen uusia ystäviä. Silti välillä on ihan rehellisesti tylsää, kun päädyn hengaamaan viikonlopun vuoroin tietokoneella, vuoroin puhelimella. Tehnyt parit koulutehtävät ja tiskannut parit tiskit, katsonut päivän aikana viisitoista Youtube-videota ja neljä jaksoa Gilmoren tyttöjä. Pelannut vuoron perään kaikkia Wordlen sisarpelejä (Semantle on uusi lemppari, nopeatahtisemmista Globle!).

Tätä kirjoittaessani tavallista työarkea on jäljellä 3 viikkoa ja kotiinpaluuseen on alle kuusi. Aikaa siis vielä on tehdä ihan mitä vaan. Ja nyt kun olen hetken vellonut itsesäälissä ja nyyhkyttänyt, miten kaikki on tylsää ja mälsää ja miten haluan vain kotiin, voin taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa ilon irti Ranska-elämästä, nyt kun täällä vielä olen. Ja vaikka vihdoinkin viimeistellä sen Mitä pakkasin mukaan neljäksi kuukaudeksi Ranskaan -postauksen.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Kun palaan kotiin, aion...

...mennä mökille. Ai että mä odotan tätä. Tahdon hypätä autoon, ajaa kukkivia teitä pitkin pihaan, saunoa ja uida, kuunnella hiljaisuutta ja hengittää raikasta ilmaa. Okei, mä palaan kotiin vapun tienoilla, joten ilmat saattavat olla silloin vielä vähän viileät, mutta heti kun vain voin!

...ostaa Fazerinaa. Mulla on mukana sinistä pähkinäsuklaata ja Geishaa ja Dumlea ja ruisleipää, mutta Fazerinaa ei ole.

...juoda hanavettä harvinaisen suurella nautinnolla. Ei Ranskan hanavesi pahaa ole, mutta ei yhtään niin hyvää.

...ottaa pitkän kuuman suihkun ihan kaikessa rauhassa, täällä ei kuuma vesi riitä sellaiseen.

...laittaa kaikkia mahdollisia uuniruokia!

...käydä kaikissa lempiravintoloissa.

...kuunnella radiota ja katsoa televisiota.

...mennä Suomenlinnaan ja Jyväskylään ja Cittariin ja Tokmannille.

...ja niin paljon muuta. Mun kotiinpaluuseen on alle kaksi kuukautta, ja kaikeksi onnekseni mulla on koko toukokuu vapaata ennen kesätöiden alkua. Toukokuussa aion nähdä kaikkia rakkaita ystäviä ja läheisiä monen kuukauden tauon jälkeen ja matkustaa halki Suomen heidän perässään. Aion kutsua ihmisiä kylään (ja kutsua itseni kylään), kierrellä katuja ja kauppoja, halata tiukasti ja huokailla, miten ihana on olla kotona. Aion lähteä kuvaamaan kirsikkapuita ja pitää hitonmoiset Euroviisubileet, ainakin itselleni. Aion juhlia valmistumista (omaani ja ystävien), ai niin ja tosiaan valmistua. Aion ihastella ikiomaa kotiani ja samalla valmistella muuttoa. Kesä on hullunmyllyä töissä ja mökillä ja kesässä ja syksyllä koittavat uudet seikkailut.

Onpa jännää.

Huomaako, että lämpimät kevätkelit ja luennolla katsottu saunavideo sai vähän aikaan kesäkuumetta?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Puoliväli saavutettu: mitä kuuluu Ranskaan

Helmikuu vilahti silmissä. Tammikuun viimeisistä päivistä maaliskuun alkuun mulla oli lähes koko ajan vieraita mun luona käymässä täällä Caenissa. Rakkaiden kanssa tutustuttiin kaupunkiin oikein urakalla, piipahdin Pariisissa ja kierrettiin Normandian aluetta oikein urakalla. Nyt totuttelen taas tavalliseen Ranska-arkeen itsekseni ja havahdun siihen, että mun harjoittelu on jo puolessa välissä. 

Enkä mä tässä tilanteessa voi sanoa mitään muuta kuin että kaikki ihmiset olivat taaskin oikeassa, että edelleenkin on totta, kuinka nopeasti aika kuluu. Tuntuu, että töissä olen hiljalleen päässyt vauhtiin ja tottunut hyvin rutiiniin, ja enää on viisi opetusviikkoa jäljellä. Kahden kuukauden päästä olen jo kotona.

Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt Ranskassa tosi hyvin. Caenista on tullut tuttu ja turvallinen pesä, pieni ja rauhallinen kaupunki, josta aina kuitenkin löytää uutta nähtävää ja koettavaa. Ja jälleen reissatessa tuli joka kerta kotiin palatessa tunne, että todellakin palaa kotiin. Tämä kaupunki on hurmannut mut kivikaduillaan ja keskiaikaisilla linnoillaan, ranskalaiseen leipomokulttuuriin olen ehtinyt jo täysin tottua ja auringonlaskut ovat ihania. Eikä yhtään haittaa, että lämpöä on ulkona parhaimmillaan 15 astetta, kirsikkapuut kukkivat ja aurinko laskee seitsemältä.

Ja nyt kun tässä kuulumisia vaihdellaan, on mulla muutakin raportoitavaa, joka ei liity harjoitteluun millään lailla. Tammikuun lopussa sain mun gradun kommentteineen esitarkastuksesta, ja vaihtelevalla ahkeruuden tasolla kävin niitä helmikuun aikana läpi, tein muutoksia ja korjauksia. Kuun viimeiset päivät pistin vähän isompaa vaihdetta päälle, korjasin kaiken mitä jaksoin ja sivuutin loput, kirjoitin uusia kappaleita ja kävin jokaisen lähdeviitteen läpi. Ja tämän viikon tiistaina palautin mun gradun. Ihan hullua ajatella, että 14 kuukautta gradu on ollut enemmän tai vähemmän mun mielen päällä, ja nyt se on kokonaan ohi ja tehty, enää ei voi tehdä muutoksia eikä tuunailla, nyt vain odotetaan tuomiota, haha!

Muuten elämä on täällä aika tasaista. Olen lukenut kirjoja ja yrittänyt vähän opiskella, olen tehnyt töitä ja herkutellut. Ja siis kyllä mä odotan innolla kotiinpaluuta ja Helsinkiä ja Suomea ja kesää ja mökkiä ja kaikkea. Mutta on täällä hyvä olla vielä toiset kaksi kuukautta.

Kuukausi sitten julkaisemassani postauksessa hehkutin, miten tulisin kotiin jo "ensi kuun jälkeen". Nyt se on jo ensi kuussa! Hurjaa.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa