Rahapäiväkirja 3: Miten tienaan ja kulutan opiskelijana?

Ensimmäinen rahapäiväkirja täällä, toinen täällä

Alkuvuodesta huomasin kuluttavani ihan liikaa rahaa ruokaan. Kävin ruokakaupassa lähes päivittäin, eikä suunnitelmallisuus ollut ihan huipussaan. Totesin, että mun oli pakko alkaa tekemään ruokaostoksia keskitetymmin, harkitusti harvemmin ja enemmän kerrallaan. Tuolloin oltiin sopivasti kuun vaihteessa, ja keksin yhdistää tähän pitkästä aikaa rahaseurannan.

Viimeksi olen pitänyt rahapäiväkirjaa yli vuosi sitten ja ensimmäinen osa ilmestyi helmikuussa 2018. Tuossa ensimmäisessä selitin myös taustatietoa mun elämisestä ja taloudesta, ja sama pätee pitkälti edelleen, mutta pieni kertaus ei ole koskaan pahitteeksi. Olen yliopisto-opiskelija, ja asun yksin miniyksiössä Helsingissä. Mulla on pienet tulot mutta myös hyvin pienet menot, ja olen onnekkaassa asemassa, ettei mulla vielä toistaiseksi ole vielä ollut kertaakaan oikeasti tiukkaa rahan kanssa. Mä laitan rahaa aina säästöön kun vain mahdollista, ja mun äiti omasta tahdostaan on aina valmis tukemaan mua taloudellisesti. Tuolloin pari vuotta sitten mä laitoin lähes poikkeuksesta jokaisesta palkasta 100-200 euroa säästöön kaksi kertaa kuukaudessa. Viimeisen ehkä noin vuoden aikana mun palkkatulot ovat jääneet vähän pienemmiksi, joten joka kuukausi en välttämättä saa säästöön ollenkaan. Myös nyt keväällä töiden jäädessä kokonaan pois kuukaudeksi on talouskin luonnollisesti vähän tiukemmilla. Mä onneksi pärjään opinto- ja asumistuella tosi pitkälle, mulla on hyvin niitä aiemmin mainittuja säästöjä, ja kesällä onneksi mulla on mahtava kesätyö tiedossa ja turvaamassa mun toimeentuen.

Karanteeniolosuhteet ovat luonnollisesti muutenkin hieman vaikuttaneet mun talouteen niin suuntaan kuin toiseenkin. Palkkatulojen väheneminen koronan vuoksi ei vielä maaliskuussa näkynyt. Kotoilun lisääntyessä kotona laitettujen aterioiden määrä on noussut, joten kauppaan on mennyt enemmän rahaa. Yliopiston edullisia lounaita ei puolestaan kuun toisen viikon jälkeen ole tullut syötyä. Toisaalta kaikki turha kulutus on muutenkin jäänyt pois, eikä mun tullut ostettua ruoan lisäksi juuri mitään koko kuussa.

Tämän kuukausiraportin aion teidän kommenttien ja toiveiden pohjalta toteuttaa samaan tyyliin, kuin tuon ensimmäisenkin rahapäiväkirjan. Erittelen kategorioittain, miten paljon mulla on mennyt rahaa esimerkiksi ruokakauppaan tai viihteeseen, ja lopussa summaan kaikki tulot ja menot yhteen ja katson, miten maaliskuu rahan osalta oikein menikään. Samalla yritän vähän valottaa mun kulutustottumusten taustoja.

Mihin käytin rahaa maaliskuussa 2020 yksinasuvana helsinkiläisopiskelijana?

Kuten alussa totesin, maaliskuussa pyrin keskittämään ruokaostoksiani ja käyttämään rahaa fiksummin ruokaan. Tämä onnistui osittain, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Kuukauden aikana kävin ruokakaupassa yhteensä 12 kertaa (joskus useamman kerran päivän aikana). Näistä viisi kertaa oli S-marketissa, kerran Lidlissä, kaksi kertaa Alepassa ja neljä kertaa K-ryhmän kaupoissa. 

Ruokakauppaan mulla meni kuukauden aikana yhteensä 226,77 €.

Mä syön ulkona suhteellisen säännöllisesti, ja niin tein myös maaliskuussa. Usein mun ravintolareissut menevät kuitenkin niin, että esimerkiksi äidin kanssa ravintolassa syödessäni äiti tarjoaa mulle ruoan. Itsekseni kävin maaliskuun aikana ravintolassa kolme kertaa, kaksi kertaa Hesessä (hakemassa töihin purtavaa haha) ja kerran läheisessä kiinalaisessa.

Ravintoloihin mulla meni kuukauden aikana yhteensä 25,50 €.

Maaliskuun ensimmäinen viikko oli mulla "lomaa", joten kotoilin jo ennen poikkeusolojen alkamista. Toisellakaan viikolla mulla ei poikkeuksellisesti ollut yhtään luentoa (kun se ainoa oli koronaan liittymättömistä syistä peruttu). Kävin silti tuon yhden viikon aikana jokaisena arkipäivänä yliopistolla syömässä edulliset opiskelijalounaat. Sen jälkeen yliopistolle ei ole ollutkaan asiaa, kuten ei myöskään sen ruokaloihin.

Yliopiston ravintolaan mulla meni kuukauden aikana 13 €.

Mulla menee tililtä suoraveloituksena kuukaudessa kolmeen eri paikkaan: Netflix, Spotify Premium sekä viiden dollarin kuukausilahjoitus Orphan Kitten Club -eläinsuojelujärjestölle. Lisäksi kävin yhtenä päivänä Tokmannilla ostelemassa ison kasan ihonhoitotuotteita ihan vaan, koska teki mieli. Näiden lisäksi en ostanut koko kuussa mitään ylimääräistä tai ainakaan mitään, mitä ei saa tavallisesta ruokakaupasta.

Palveluihin ja muihin tuotteisiin mulla meni kuukauden aikana yhteensä 47,97 €.

Pakollisia, toistuvia menoja mulla ei maaliskuussa juuri ollut. Mulla tulee sähkölasku neljä kertaa vuodessa, kotivakuutuksen maksan kerran vuodessa ja matkakortin lataan kahdesta kolmeen kertaa vuodessa. Mun äiti myös maksaa edelleen mun puhelinlaskun. Ainoa toistuva meno mulla maaliskuussa oli siis vuokra. Tämän summan lisään kokonaissummaan.

Mun tulot koostuvat kahdesta osasta: Kelan tuista ja palkkatuloista. Kelalta saan opintotuen täysmääräisenä sekä asumistukea myös täysmääräisenä eli 80% vuokrani suuruudesta. Vakityöstäni saan palkan kaksi kertaa kuussa, ja se vaihtelee aina kuukausittain tehtyjen tuntien mukaan. Maaliskuulle mahtui yksi hyvin pieni palkka ja yksi melko hyvä palkka. Lisäksi sain vielä kolmannesta paikasta pienen kertaluontoisen palkan, koska kirjoitan tarinoita kirkkomme lasten- ja nuortenlehteen. Kokonaisuudessaan maaliskuu oli tulojen kannalta oikein hyvä kuukausi, ja mun oli mahdollisuus laittaa hyvä summa säästöönkin.

MAALISKUUN MENOT YHTEENSÄ 676,89 €.

MAALISKUUN TULOT YHTEENSÄ 916,51 €.

RAHAA JÄÄNYT YLI 239,62 €.

Mua taas vähän jännitti nämä laskelmat, kun olin niin usein käynyt ruokaostoksilla. Kaiken kaikkiaan mä kuitenkin selviän vähällä, eikä tämän kuukauden aikana tullut ostettua ollenkaan esimerkiksi meikkejä tai vaatteita, en matkustellut tai käynyt leffassa tai Ikeassa. Tähän tyyliin mennään varmasti vielä toistaiseksi, on ihan lohdullista näin konkreettisesti nähdä, että vaikka poikkeusolojen takia tulot tippuvat, vähenevät myös menotkin. Samoin on myös ihana tietää, että vaikka palkat jäisivät kokonaan pois, selviäisin mä tuilla ja vain vähän säästöihin kajoamalla ihan hyvin jättämällä turhat ostelut pois, eikä tekisi tiukkaa. Ja taas korostan täysillä sitä, että olen todella onnekkaassa asemassa siinä, että mulla on superedullinen vuokra, ja mun äiti on valmis tukemaan mua vaikken sitä välttämättä aina tarvitsisikaan selvitäkseni. Olen myös onnellinen, että maaliskuulta jäi reilusti rahaa yli, koska huhti- ja toukokuun tilanne on todennäköisesti täysin toinen.

Muutenkin on hauska nähdä, miten poikkeusolot ovat vaikuttaneet mun kulutukseen. Yleensä Lidl on mun vakkarikauppa S-marketin ohella, sieltä saa tietyt tuotteet huomattavasti edullisemmin ja se on mun työmatkan varrella. Nyt kun työt ovat jääneet pois, niin ovat myös Lidl-visiitit! Maaliskuussa tuli myös enemmän käytyä pienemmissä Alepoissa ja K-marketeissa, aina kun ei jaksanut kävellä kauemmas isompaan kauppaan tai muuten vaan kävi ohikävellessä piipahtamassa ostoksilla.

Näitä katsauksia on tosi kiva tehdä aina välillä, ja neljäs osakin on varmasti tulossa joskus tulevaisuudessa. Jos tän myötä teille tuli mieleen jotain kysymyksiä tai muita juttuja, joita teitä kiinnostaisi tietää juuri mun rahankäyttöön liittyen, laittakaa ihmeessä kommenttia, niin vastailen niihin viimeistään sitten seuraavassa osassa.

Miten viime aikojen rajoitukset ovat vaikuttaneet teidän kulutukseen?

Kuvituksena vanhoja kämppäkuvia yli vuoden takaa, lähiaikoina saatte taas ajantasaista kämppäesittelyä!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Entä jos en olekaan se, joka luulin olevani?

Käytiin tässä yksi myöhäisilta ystäväni kanssa taas vaihteeksi syvällisiä keskusteluja. Päädyin puimaan ärtymystäni siitä, kun ihmiset kuin harrastuksenaan kritisoivat toisia. Tarkoitan siis ihmettelyä, että jollakulla on liikaa meikkiä tai hassut vaatteet, kommentteja tutun tai tuntemattoman painosta tai ruokavaliosta, kummastelua jonkun sisustuksesta tai musiikkimausta tai elämänvalinnoista. Sitä, että kommentoidaan kriittisesti jonkun ihmisen ulkonäköä tai arkisia ja kenen tahansa ulkopuolisen kannalta mitättömiä valintoja.

Seuraavalla hetkellä mulla putosi kivi mahaan, kun ystäväni kevyesti totesi mun harrastavan samaa, että kyllä mäkin osaan olla kriittinen muita ihmisiä kohtaan. Totuus iski vasten kasvoja ja syöksi mut itsetutkiskelun syvyyksiin.

Totta, mä olen suorasanainen ja äänekäs, etenkin lähimpieni kanssa, tapaan ajoittain ilmaista mielipiteitäni voimakkaasti ja mun suusta saattaa välillä livahtaa viattomia vitsejä, jotka jollekin toiselle ovat hyvän maun rajoilla. Mun Facebook-muistelopostauksessani totesinkin, että nuorempana olen ollut netissäkin vähän liian näsäviisas (ai kamala kun mä vihasin tuota sanaa silloin, ja nyt pikkuhiljaa ymmärrän, miten osuva se silti oli) ja jopa töykeä. Kuitenkin viime vuosina olen tietoisesti pyrkinyt eroon alun kaltaisesta kommentoinnista ja liiasta negatiivisuudesta, ymmärtää ihmisiä ja yksilöitä ja kaikkien erilaisuutta ja moninaisuutta ja tiedostaa, että mun on turha kommentoida ja murehtia asioita, jotka eivät vaikuta muhun eivätkä keneenkään muuhunkaan.

Siksi tuntui niin pahalta tajuta, että olen epäonnistunut. Että olen loukannut toisia ihmisiä niillä samoilla käytösmalleilla, jotka mua itseäni loukkaavat. Että olen ollut niin sokea tälle käytökselle, että vaikka tietenkin tiedän ystäväni olevan oikeassa, en silti saa päähäni esimerkkejä, milloin näin olen toiminut. Että tiedän, miten piikittelevä välillä saatan olla, mutten osaa keksiä sille vaihtoehtoa. Että jossain seurassa siitä piikittelevyydestä on tullut jopa automaatio, tapa jolla ehkä saattaa joskus saada naurut aikaiseksi mutta joka pitemmän päälle alkaa nakertaa.

En mä tietenkään tahallani ketään koskaan tahtoisi loukata. Mä olen sellainen ihminen, joka aina pyrkii olemaan toisille mukava, joka kaihtaa jokaista mahdollista riitaa ja konfliktia ja sen vuoksi helposti on mieluummin hiljaa kuin puolustaa itseään ja sanoo vastaan. Ja samalla toki toivon, että kaikki mitä sanon otettaisiin vastaan lämmöllä ja rakkaudella, niin kuin mä sen tarkoitan. Mutta vaikka itsekin tiedän, että toinen tarkoittaa pelkkää hyvää, kyllä se sattuu jos sisältö tai äänensävy välittävät mulle toista viestiä.

Muistan myös tarha- ja peruskouluajat, kun kaikki oli kilpailua ja kettuilua. Itse jäin aina alakynteen, ja opin että ollakseen cool pitää osata heittää vitsiä muiden kustannuksella. Koulumaailma oli osaltaan niin karu ja lapset osasivat oikeasti olla ilkeitä, mutta jotenkin tuo sama ajatusmalli on jäänyt mulla alitajuntaan ja se inhottaa mua ihan kauheasti. Iina Hyttinen kirjoittikin tästä viime päivinä hyvin, miten ainakin mun lapsuudessa lähtökohdat kaikkeen tuntui olevan negatiiviset tai vähintään kriittiset. Se on hakattu niin tiukasti mun mieleen, että tunnistan aina ne pilkalle ja ivalle oivalliset tilanteet, ja hämmästyn, kun joku osaa vastata lämmöllä, rakkaudella ja kehuilla.

Mä en halua olla enää sellainen. Mä olen niin kovasti yrittänyt olla olematta sellainen. Ja olen onnellinen, että tämä tuli puheeksi, jotta voin ja osaan kiinnittää asiaan entistä enemmän huomiota ja kehittää itseäni. Mä haluaisin olla se ihminen, jota ajatellessa ihmisille tulee mieleen sellaiset sanat kuin mukava, ystävällinen tai välittävä. En se, jonka reaktiota tai napautusta joutuisi jännittämään tai jonka seurassa pitäisi olla varautunut.

Mä olen iloinen tästä herätyksestä. Kukaan ei ole täydellinen, eikä minkään luonteenpiirteen suhteen tarvitsekaan olla täysin absoluuttinen. Mutta tässä yritän parantaa tapojani, yrittää entisestään lähestyä asioita ja ennen kaikkea toisia ihmisiä positiivisen kautta. Entistä enemmän kohdella toisia niin kuin itse tahtoisin itseäni kohdeltavan, tällä ajatuksella olen jo vuosia yrittänyt edetä. Ehkä seuraavaksi voisi sitten taas yrittää opetella avaamaan suunsa kun jokin harmittaa ja puolustamaan itseään pelkän nieleskelyn sijaan. Tavallaan hassua ajatella, miten mussa on nämä kaksi hyvin vastakkaista luonteenpiirrettä, jotka ilmenevät eri yhteyksissä ja eri seurassa. Ehkä se on sitä kultaisen keskitien hakemista.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Karanteenin luottoasu ja paluu metsään

Mä oon pari viime yötä ollut kotikotona äidin luona. Mulla oli eilen etäpianotunti, ja äidin luona mulla on ainoa mahdollisuus päästä pianon ääreen tällä hetkellä. Muutenkin nyt kun kökötellään kaikki päivät sisällä, on pieni maisemanvaihdos muutenkin ollut ihan tervetullut. Täällä on saanut ravata useamman huoneen väliä, vaihtaa paikkaa keittiön pöydän äärestä sohvalle ja takaisin ja hikoilla selfieitä ottaessa aurinkoa vasten. Tätä kirjoittaessani kello on kuusi iltapäivällä, mulla on edelleen pyjama päällä ja aamutossut jalassa, eikä se edes vaivaa mua niin kuin kotona ehkä tekisi!

Tästä ihan mahtava aasinsilta tän postauksen väljään aiheeseen, koska nimittäin kotona mä en jaksa makoilla koko päivää yöpuvussa tai edes verkkareissa joka päivä, vaikken minnekään olisikaan lähdössä. Viime viikolla mulla pari päivää olikin tarpeeksi verkkareilua. Kaivoin kaapista mun lempparikesähousut, pitkät ja ohuet ja rennot, jotka toimivat viileilläkin keleillä vallan mainiosti sukkisten kanssa. Ne ovat ihan yhtä rennot päällä kuin ne verkkaritkin, mutta joiden kanssa tulee ehkä vähän huolitellumpi olo. Kaveriksi vielä rento arkipaita, ja heti tulee ryhdistäytyneempi olo.

Eilen sitten käytiin karanteenin piristykseksi rakkaan ystäväni kanssa metsälenkillä (turvavälistä huolehtien), ja napattiin siinä samalla muutamat kuvat juuri tämän samaisen asun kanssa. Ei olla pitkään aikaan oltukaan kuvailemassa, ja oon taas niin innoissani näistä kuvista! Viime aikoina tuntuu, että on ihan liikaa tullut postailtua pelkkiä kännykkäkuvia tai sitten kaiveltua vanhoja arkistoja, eikä talvella otetuissa kuvissa muutenkaan ole sitä samaa fiilistä. Näistä lähimetsässä otetuista kuvista puolestani innostuin ihan täysillä. Edellisistä kuvauksista tuolla samassa paikassa olikin jo ihan liian pitkä aika, kesällä kyllä pitää ottaa taas uusiksi!

Housut aiemmin täällä, samankaltaiset täällä

Paita aiemmin täällä

Oon mä tässä kotoillessa ollut tuon lenkin lisäksikin ihan kohtuullisen ahkera. On ollut etäluentoa, -laulutuntia ja -pianotuntia. Olen käsitellyt kandiaineistoa ja treenannut soittamista. Olen myös jatkanut jälleen yhtä ikuisuusprojektia, ja käynyt urakalla läpi koneen kuvia, poistellut turhia ja ennen kaikkea valikoinut kehitettäväksi lähteviä. Mä olen viimeksi kehittänyt valokuvia melkein kolme vuotta sitten, joten nyt onkin jo todella korkea aika! Kolmen vuoden aikana mun elämään on tullut  paljon uusia rakkaita ihmisiä, ja mun kodin valokuvaseinäkin kaipaa jo kipeästi päivitystä. Ehkä mä nyt saan tänkin projektin pian valmisteltua kun vauhtiin pääsen, että pääsen kohta taas hypistelemään ihania kuvia ja muistelemaan kaikkia ihania hetkiä kaikkien ihanien rakkaiden kanssa. Mulla vaan tällaiset projektit venähtävät, mä tahtoisin aina saada hommat kerralla tehtyä, ja kun se ei onnistu, ei mun tule edes aloitettua. Sama on nyt vähän tuon kandinkin kanssa, sitä kun ei kerralla raapaista kasaan, niin koko työmaa tuntuu vaan liian valtavalta!

Meneekö teillä karanteenipäivät verkkareissa ja yökkäreissä?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Poikkeuspäiviä & linkkaa blogisi!

Siis vitsi miten ihanan rento, aurinkoinen viikonloppu takana! Viime päivinä on (eilisen lumisateesta huolimatta) tuntunut ihan keväältä, parasta. Maanantaina mulla oli viimeinen työpäivä toistaiseksi, ja pari seuraavaa päivää pysyttelinkin kiltisti ihan vaan kotona. Torstaina oli kuitenkin pakko saada jo vähän raitista ilmaa ja päästä näkemään se kuuluisa aurinko, ja lähdin puolenpäivän aikaan reippaana kävelylle. Nautin täysin siemauksin lämpimästä kevätilmasta ja kirkkaasta auringosta, kuuntelin podcasteja ja höpöttelin kaverin kanssa tunnin videopuhelun. Lopulta olin ulkona kaksi tuntia, en kovin pitkää lenkkiä edes tehnyt, kävelin vaan kaikessa rauhassa ja piipahdin matkalla kaupassa. Oli ihan parasta, ja kotiinpalattua oli just täydellisen väsynyt, että sitten jaksoikin vaan maata. Toki illalla aloin taas kaivata tuota ihanaa ulkoilmaa sen verran, että tein vielä pienen iltakävelyn pimeässä. 

Perjantaina kävin pienellä kauppareissulla ja eilen äidin luona syömässä, mutta muuten olen ollut taas ihan kiltisti sisätiloissa. Tämä on myös suunnitelma tuleville päiville: pari isompaa kauppareissua viikkoon ja ihania aurinkoisia kävelylenkkejä, mutta muuten kotona oleskelua ja ulkonakin turvavälin huomioimista. Ensi viikolla, kuten varmaan joka viikko tästä lähin, aion myös viettää pari yötä äidin luona. Mun soittotunnit ovat kaikki tulevat viikot etänä, ja äidin luona mulla on ainoa pääsy pianon ääreen. Lisäksi onhan se nyt parasta, että jos kerta pitää eristäytyä, niin ainakin on useampi huone siihen, ikkunat joista näkyy muutakin kuin vastapäiset seinät, ja isot metsät heti oven ulkopuolella, jonne voi rauhassa mennä samoilemaan ilman pelkoa ruuhkasta.

Muutenkin tämä etäily on lähtenyt mulla oikeastaan ihan hyvin käyntiin. Mä olen herännyt viimeistään kymmeneltä joka aamu, mulle siis oikeasti ihan täydellisesti ihanan aikaisin. Olen syönyt kunnon aamupalan joka aamu, jonka turvin olen jaksanut pitkälle päivää. Opiskeluun olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa, mutta mun kandin työstäminen on ehdottomasti edinnyt ihan sikana viime päivinä. Telkkaria on kyllä katsottu, teidän vinkin myötä katsoin eilen ekan jakson The Good Doctoria (ja varmasti tulen katsomaan lisääkin), tänään ollaan katsottu Poirotia ja Remppaa vai muuttoa, vihdoinkin telkkarista näytetään Kanada-versiota ainaisen (tylsemmän) jenkkiversion sijaan! Niin ja huomaahan tämän lisääntyneen vapaa-ajan myös siinä, että nyt on jo toinen viikko putkeen kolmen postauksen viikkotahdilla. Tämähän kyllä varmasti johtuu karantenisoinnin sijaan ennemmin juuri vähentyneestä koulustressistä ja ylipäätään vauhtiin pääsemisestä. Tämä on kyllä sellainen tahti, jota haluaisin yrittää ylläpitää. Selailin taas tänään vaihteeksi mun postauksia muutaman vuoden takaa, ja jotain niin ihanaa fiilistä niissä on, enemmän rentoa arkikuulumisrupattelua, ja kesäpostausten kesäkuvien kesäfiilis, kohta on kesä!

Haha, tämä alkaa vähän jo riistäytyä käsistä. Mä taidan tästä seuraavaksi ryhtyä tiskaamaan ja kuuntelemaan podeja, väsäämään iltapalaa ja vaihtamaan tulppaanien veden. Jep, vihdoinkin antauduin keväälle ja ostin vuoden ekat tulppaanit! Ja ne ovat niin ihanat, ostin illalla ihan pienessä nupussa, ja aamulla ne olivat auenneet ja puhjenneet niin kauniiseen kukkaan. Tulevat päivät ja viikot tulevat olemaan täynnä opiskelua ja aamupalaleipiä koskenlaskijalla ja kananmunalla, pitkiä videopuheluita kavereiden kanssa, musisointia ja kävelylenkkejä, Netflixiä ja siivousta. Jotta tämän poikkeustilan takia ei hajoa pää, aion ottaa tästä kaiken irti ja keskittyä kotoilun positiivisiin puoliin, luonnollisesti vastuullisuudesta ja turvallisuudesta tinkimättä. Ehkä suurimmaksi haasteeksi saattaa muodostua se, että saisin päivässä opiskeltua enemmänkin kuin sen puoli tuntia ja oikeasti etenisin hommissani aikataulussa ilman järjetöntä stressiä, haha.

Ja hei, tässä kun on aikaa nyt myös paneutua siihen blogien lukemiseen, kaipaisin ihan niitä uusia tuttavuuksia ja vanhoja unohtuneita! Mun mielestä nykyään on myös ihan hirveän vaikeaa löytää blogeja, ja iso osa muutama vuosi sitten aktiivisina olleista on jo lopettanut. Välillä myös tekisi mieli lukea enemmän ihan tällaisia perusharrastelijablogeja eikä pelkästään niitä isoja ammattiblogeja. Eli linkkaa alas blogisi jos sulla on sellainen, ihan mihin teemaan liittyvä! Lupaan tulla kurkkaamaan ja heittelemään kommentteja ♡

Mites teidän poikkeusviikkonne on sujunut?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

NETFLIXIN PARHAAT

Edellinen sarjalempparipostaukseni täällä

Jos joskus voi puhua ikuisuuspostauksesta, niin nyt. Mulla on tämä postaus ollut mielen sopukoiden pohjassa ollut to do -listalla valehtelematta varmaan viisi vuotta, siitä asti kun nämä Netflix-suosikkipostaukset olivat pinnalla. Nyt lopulta totesin meidän kaikkien kotonalagailuajan massiivisesti lisäännyttyän, että now or never. Tähän olen siis koonnut kaikki mun lempparisarjat, joita Netflixistä katson, sekä muutamat ihan jees sarjat, joita olen ainakin aloitellut. Ootte varmaan nämä kaikki jo katsoneet läpi, en mä niin poikkeuksellinen sarjavinkkeineni ole. Ehkä voidaan yhdessä sitten hehkuttaa näitä ihania sarjoja!

Frendit

Siis pakkohan tämä lista on avata tällä. Mulla itse asiassa on kaikki kaudet myös DVD:llä, kun keräsin ne itselleni joskus 6 vuotta sitten ennen omaa Netflix-aikakauttani (ja jopa ennen, kuin Frendit edes tulivat kokonaisuudessaan Netflixiin, voitteko kuvitella aikaa, jolloin Frendejä ei ole ollut Netflixissä?). Ei tätä varmaan tarvitse perustella enempää. Sarja, jonka on katsonut läpi useammin kuin pystyy muistamaan. Sarja, jota katsoessa pystyy ärsyttämään kaveria lausumalla jokaisen repliikin puoli sekuntia etuajassa. Sarja, joka on legenda ihan omassa sarjassaan. Eipä mulla muuta tähän ole lisättävääkään, Frendit vaan on.

Ensisilmäyksellä (eli HIMYM)

Omalla tavallaan niin nerokas ja hauska ja hieno. Tää sarja saa mulla superbonuspisteet jatkuvuudesta ja yhteneväisyydestä. Vielä en ole kauhean montaa kertaa läpi katsonut, mutta vielä ehtii.

Moderni perhe

Siis tää on todellinen hyvän mielen sarja. Just sellainen sarja, jota tämä maailma kaipaa. Tätä katsoessa on niin ihana ajatella, että kaikki on oikeasti hyvin, että vaikka jakson aikana tapahtuisi mitä, lopuksi kaikki on hyvin. Tästä puuttuu lähes kokonaan kaikki ärsyttävät isot ihmissuhdedraamat, ja sarjaa katsoessa päädyn aina nauramaan ääneen. Siksi todellinen hyvän mielen sarja. Maailman suurin miinus vaan siitä, että yhdestoista ja viimeinen kausi ei ole vielä edes ilmestynyt kokonaisuudessaan, kymppikausi ei ole vielä tullut Netflixiin, ja kaiken lisäksi Netflix on mennyt poistamaan ensimmäiset neljä kautta. Nyyh.

Full House

Aloin katsoa tätä viime syksynä, ja rakastuin ihan täysin. Tätä on esitetty vuosina 1987-1995, eli se on ehtinyt jo loppua ennen mun syntymää. Silti sen raffista kasari-ysäritunnelmasta tulee mulle niin nostalgiset fiilikset, joihin on ihana sukeltaa. Tätä katsoessa myös tulee aina niin läpeensä onnellinen olo, etten kestä. Lisäksi musta tällainen perhesarja on ihan mahtava, jossa myös lapsihahmot ovat oikeasti keskiössä ja tasa-arvoisessa asemassa aikuispäähenkilöiden kanssa. 

Full Housesta on myös tehty vuonna 2016 alkanut spin off Fuller House, jossa esiintyy suurin osa alkuperäisen sarjan hahmoista ja näyttelijöistä. Samalle tasolle se ei tietenkään alkuperäisen kanssa yllä, mutta varsinkin sarjan edetessä rakastuin tähänkin. Fuller House on Netflix Original, ja viidennen eli viimeisen kauden toinen puolisko ilmestynee tässä lähiaikoina. Sitä odotellessa aloitinkin emosarjan toisen kierroksen.

Valehtelevat viettelijät (eli Pretty Little Liars)

Siirrytään komedioista draamaan. Aloin katsoa tätä ihan puoliläpällä neljä vuotta sitten, ja jäin saman tien koukkuun. Joo, tämä sarja on vähän teini ja tosi monimutkainen ja jopa kaukaa haettu, mutta samalla niin koukuttava ja tuottaa ihan omanlaisensa fiiliksen. Mä ahmin tätä aikanani ihan hurjalla syötöllä, ja sitten illalla pimeässä kodissa nukkumaanmennessä mua aina alkoi pelottaa, haha. Kolmatta kertaa olen jo tätä aloitellut alusta, ja tämän sarjan juonikuviot ovat kyllä kieltämättä välillä sen verran mielenkiintoisia, että useampi katselukerta on täysin perusteltuja, että pääsee oikeasti kärryille siitä, mitä onkaan tapahtunut. Suosittelen vahvasti antamaan tälle mahdollisuuden. Tämä onkin loppulistalta ainoa, jonka olen katsonut kokonaan läpi, seuraavat ovat jääneet toistaiseksi kesken syystä tai toisesta.

Riverdale

Ekan kauden ahmin muutamassa päivässä pari vuotta sitten, sen jälkeen vauhti on jämähtänyt sen verran, että olen edelleenkin kakkoskaudessa. Monet ovat puhuneet sarjan laadun epätasaisuudesta, mutta mulla välillä käy näin, että innostun jostain sarjasta ihan täysin ja sitten unohdan sen määräämättömän pitkäksi ajaksi. Kyllä mä tän pariin vielä palaan.

You

Tämän kanssa sama, yhdessä viikonlopussa katsottiin eka kausi loppuun, tokaa kautta aloittelin, mutta palasin sitten komedian pariin. En oikein tiedä mitä tästä ajatella, tää on ehdottomasti koukuttava mutta niin kiero ja ajoittain superällö. Mun on muutenkin tosi vaikea missään asettua pahisten puolelle, joka mulla muodostui ongelmaksi myös Breaking Badin kanssa (jonka ekan kauden katsoin Lontoossa ollessani ja jonka tahtoisin kyllä vielä joskus katsoa loppuun). Joku päivä mä kyllä vielä palaan tämänkin pariin.

13 syytä (eli 13 Reasons Why)

Tän sarjan kanssa mulla on käynyt aika lailla samalla tavalla. Katsoin ekan kauden Lontoossa asuessani: metromatkat olivat pitkiä ja netittömiä, ja tän sarjan pystyi Netflixissä lataamaan offline-tilassa katsottavaksi, joten tästä tuli mun metrovakkari. Myöhemmin jo kotiin palattuani ilmestyi toinen kausi, enkä vain ole saanut siitäkään katsottua muutamaa jaksoa enempää. Oon selkeästi huono muuten vaan katsomaan synkkiä sarjoja, vaikka ne mua kiinnostaisivatkin. Toistan taas itseäni, mutta someday!

Mitä sarjoja te tykkäätte katsoa? Mulla olisi listalla Netflixin ulkopuolelta vielä ainakin Rillit huurussa (tarkoitus olisi saada kaverilta DVD:t lainaan) ja HBO Nordicilta The Act (koska Patricia Arquette!) ja Chernobyl, jos sen joskus itselleni vielä lataan. Mullahan on myös Viaplay ja CMore käytössäni, mutta en mä osaa niitä selailla kun Netflix tuntuu niin omalta. Ja mä oon muutenkin sellainen tyyppi, joka ihan mielellään katsoo niitä samoja, hyväksi havaittuja sarjoja aina uudestaan läpi. Mutta ehdottomasti jos on hyviä vinkkejä etenkin komediasarjojen suhteen tarjota, niin vinkatkaa ihmeessä! Ja voidaan muutenkin heitellä ideoita hyvistä sarjoista, että saadaan kaikki tekemistä karanteenisimulaatioihimme. Ja muistakaa kurkata tuo edellinen sarjalistaukseni, kaikkia oon itse katsonut DVD:ltä mutta esim. House löytyy nykyään Viaplaysta!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

10 vuotta Facebookissa - mistä päivittelin vuonna 2010?

Noin vuosi sitten bongasin Saijiksen ihan mahtavan postauksen, jossa hän kaivoi esiin vanhoja Facebookin tilapäivityksiään. Tuota lukiessani mä tiesin, että tahdon toteuttaa postauksen samalla idealla. Mä liityin Facebookiin 12-vuotiaana (kahdeksan kuukautta alaikäisenä!), kolmanneksi viimeisenä mun luokkalaisista. Vuonna 2010 Facebook oli muutenkin hyvin eri paikka, ja sinne tuli päivittäin päiviteltyä kaikenlaisia asioita. Totesinkin jo tuolloin vuosi sitten, että tämän postauksen haluan säästää mun Facebookin 10-vuotispäivälle, joka joskus myöhemmin keväällä olisi tulossa. 

Ja viime viikolla se päivä ihan puolivahingossa sitten saapuikin: mä olen ollut 10 vuotta Facebookissa (tai niin kuin tuolloin sanottiin, feississä). Sen kunniaksi kaivankin noilta aktiivisimmilta alkuvuosilta muutamat mielenkiintoisimmat ja geneerisimmät tilapäivitykset ja reagoin niihin tässä! Mun oli tarkoitus tämä postaus julkaista jo tuolloin merkkipäivänä, mutta tässä nyt sattuneesta syystä pari edellistä postausta kiilasivat edelle. Mutta, ootteko valmiita nostalgiavyöryyn ja hienoiseen myötähäpeään? Mä en tiedä, oonko. Tässä valikoidut tilapäivitykset vuosilta 2010-2011, maustettuna ensimmäisen vuoden valikoiduilla profiilikuvia (koska sekin piti päivittää usein).

hmm...

Tämä oli ensimmäinen tilapäivitykseni heti tilin luomiseni jälkeen. Facebook oli hämmentävä paikka!

FORKS ON OIKEEST OLEMASSA!!! *(ja linkki Forksin kaupungin Wikipedia-sivuun)*

Pienen Twilight-fanin viikon kohokohta.

njam....

Tämä saattoi liittyä aiemmin samana päivänä julkaistuun päivitykseen siitä, että olin menossa kasvohoitoon. Mutta kuka kuvailee kasvohoitoa sanalla njam? Sanna 12v, get it together.

LIIAN KUUMA!!!! tänne läkähtyy ku ilta-aurinko paistaa ikkunoista sisää ja mittari näyttää kolmeaviittä. Ja House on niii epärealistinen, mut silti pakko kattoo :PPP

Tämä oli pakko ottaa mukaan ihan vaan sen takia, että olen viime aikoina tapittanut Housea taas urakalla, pakko kattoo!!

Has no one told you she's not breathing, hello...

Tää oli mun erikoisuus, irralliset biisinlyriikat ilman mitään kontekstia tai yhteyttä todelliseen elämään. Varsinkin tällaiset synkemmät katkelmat varmaan vaikuttivat semisti huolestuttavilta. Ei hätää ihmiset, fiilistelen vaan hyvää musaa!

lähtee mökille kolmex yöks ilman konetta

Omg apua, selviix ees hengis?

huoh... *kommenteissa: "väsytti..."*

Some things never change.

Tykkää tilastani niin kirjoitan nimesi penaalini. Laita ♥ jos haluat sydämmen perään :):)) kerro myös jos haluat itsesi mainittavan matikan vihkoni kannessa =)=)))

Tämän tyylisiä julkaisuja oli tyyliin kolme kahden päivän sisällä.

50 sivuu luettavana bilsan kokeeseen, mieluumin nukkuis... 

I feel you sis.

jee! Kännykä

llä feissis! 

Huomatkaa rivinvaihto. Tää oli kyllä elämänmullistava hetki mulle, enää ei tarvinnut odottaa, että pääsi kotiin koneen äärelle vaan voi datailla ihan koko päivän!

ruoka o hyvää :)♥

Niin o :)<3

mua väsyttää :P ja kaikkii kiinnosti (; 

Todennäköisesti.

mu wilma lagii... taiku siel näkyy ne merkinnät, mut ei niit huomautuksii ja nään et sinne on tullu hissan koenumerot mut en nää minkä oon saanu!! argh

Vitsi miten siistiä olis, jos pääsis vielä näkemään kaikki vanhat Wilma-merkinnät!

hienoa isabella holm :D taas kerran ;) 

Salkkarit taisivat mennä tunteisiin. Ja mikä on tää juttu noiden silmäniskuhymiöiden kanssa?

Maani: Slovenia

Olenko käynyt siellä?: oon

Kuinka monta kertaa?: emt... yli 5, ehk 10? entiä :D

Aijotko käydä siellä koskaan?: jjuu vrm :)

Voitko asua siellä?: kkai... ? :)

kommentoi ''█'' niin annan sinulle maan:D

Hämmentävää tässä oli se, etten koskaan ole käynyt Sloveniassa. Oonko kopsannut suoraan kaverilta ja unohtanut vaihtaa omat vastaukseni? Emme ehkä saa koskaan tietää.

Pakko sanoa, että tämän postauksen kokoaminen otti vähän sydämestä. Ensinnäkin, minä (mun kavereiden mukana) olin aktiivinen tuolloin alkuvuosina. Siis aktiivinen. Mulla taisi mennä tunti selatessani vain tuon ensimmäisen vuoden läpi Facebook-seinälläni. Itse päivittelin lähes joka päivä jonkinlaisia tilapäivityksiä (erittäin laadukkaita, kuten edellä näkee). Siihen päälle kaikki kavereiden mun seinällä julkaisemat kirjoitukset ja jatkuvat kiertopostaukset, joihin tägäiltiin kavereita. Kamaa oli siis paljon!

Ehkä enemmän mua kuitenki häiritsi mun oma nettikäyttäytymiseni. 12-vuotias Sanna oli Facebookissa vielä ihan lapsi, ja se kyllä näkyi. Näsäviisastelin kommenteissa enkä muutenkaan ollut aina kaikista kohteliain somekäyttäjä. Sainkin tästä paljon vastakommenttia koululaisiltani, ja mun kaverit varmasti muistavat tämän edelleen, itse en vain silloin tätä tajunnut. Onneksi kymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon muutosta, ja uskon osaavani käyttäytyä kunnioittavammin muita kohtaan somessa kirjoitellessani. Ja onneksi heti jo vuoteen 2012 päästessä (jolloin olin jo 14-vuotias kasiluokkalainen) alkoi sisältö muuttua huomattavasti siedettävämmäksi!

Olipa kyllä aika pläjäys! Tätä oli kaikesta huolimatta kyllä tosi hauska tehdä, ja ehkä tälle voisi joskus jonkinlaisen jatko-osankin väsätä. Tällä viikolla onkin tulossa vielä toinen samantyylinen postaus, nimittäin näiden kuvien innoittamana! Muutenkin mulla on iso kasa postauksia suunnitelmissa lähiaikoina toteutettavaksi, kun kandia työstäessä ja muiden kurssien loputtua nyt hennoo blogillekin käyttää aikaa. Ainakin kämppäpostauksia olisi tarkoitus julkaista ihan liian pitkän tauon jälkeen! Laittakaa ihmeessä myös postaustoiveita tulemaan, jos teillä sellaisia on, olisi ihan mahtava niitäkin toteutella ja kuulla, millainen sisältö teitä kiinnostaisi.

Milloin te liityitte Facebookiin? Ootteko uskaltaneet käydä selailemassa vanhoja julkaisuja?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)