perjantai 7. elokuuta 2020

Nyt mä kai sitten valmistuin

Nyt se vihdoinkin tapahtui, mä valmistuin – kai. Oli nimittäin jälleen vähän hämmentävä sessio.

Mähän sain kaikki opintoni kasaan jo toukokuun puolessavälissä, kun palautin kandini. Meillä kuitenkin kesti saada tietää arvosanat ja vielä paljon pidempään, ennen kuin saatiin ne rekisteriin. Melkein kolme kuukautta myöhemmin kuitenkin kaikki suoritukset ja kokonaisuudet oli saatu kirjattua ja sovittiin kaverin kanssa videopuhelutreffit, että täytetään valmistumislomake ja klikataan lähetä-nappia yhtä aikaa.

Meidän valmistumistreffit oli sitten myöhään tiistai-iltana, kun pääsin töistä kotiin yhdentoista jälkeen. Lomakkeen täyttämiseen meni varmaan puoli tuntia, kun piti kaikki mahdolliset jutut kirjoittaa ja kaivaa siihen. Täytin vielä jonkun kandipalautelomakkeenkin, jossa kyseltiin omista opiskelutavoista ja kokemuksista yliopistossa (ja annoin samalla vähän rakentavaa palautetta).

Kun olin omasta mielestäni valmis, kaivoin huvikseni kameran esiin ajatuksella, että saisin videolle talteen meidän kauan odotetun valmistumisen hetken. Ehkä itse siinä jotain säädin ja klikkasin tallenna-nappia vahingossa tai sivu sääti itse, mutta yhtäkkiä olinkin seuraavalla sivulla, jossa piti vielä ladata suoritusote. Latasin sen, ja yhtäkkiä olin taas seuraavalla sivulla, jossa käytännössä näkyi pelkkää mustaa. 

Tässä vaiheessa vähän jo säikähdin, että oliko koko homma kaatunut ja mun pitäisi aloittaa prosessi alusta. Kaverikin onneksi pääsi sitten samaan näkymään, jossa hänellä tosin näkyi tekstiä ja lisätietoja, mulla tosiaan pelkkä yleisotsikko. Sähköpostiin oli tullut kopio mun lähettämästä lomakkeesta, mutta missään ei varsinaisesti sanottu, että se olisi onnistuneesti lähtenyt eteenpäin asianomaisille tahoille.

Mutta niin, kai se nyt sitten meni läpi ja mä olen vihdoinkin valmistunut! Vielä pitää muutama viikko odotella, että tuo lomake käsitellään ja saan kandidaatin tutkinnostakin merkinnät rekisteriin, ja siitä vielä hetki, ennen kuin saan virallisen todistuksen postissa kotiin. Harmittaa että pitää sitä postia vielä odotella, mutta sattuneesta syystä toimistosta noutaminen ei toistaiseksi ikävä kyllä ole vaihtoehto.

Eihän tuo nettisivun hienoinen toimimattomuus (ja mun oma sähläys) mikään iso juttu ole. Meillä on vaan ollut niin paljon erikoisia ja ärsyttäviä kokemuksia Helsingin yliopiston kanssa siitä, ettei asiat toimi eikä tietoa saa ja asioissa kestää ja kaikki on epäselvää, että alun kevyt asiasta vitsailu on pikkuhiljaa muuttunut ihan aidoksi turhautumiseksi. Voi myös olla, että meillä on sattunut huono tuuri, sillä monilla muilla (varsinkin humanistisen tiedekunnan ulkopuolella) olen kuullut täysin päinvastaisia kokemuksia ja että kaikki sujuu tosi tarkasti ja huolellisesti!

Nyt sitten on enää vähän päälle kolme viikkoa, ennen kuin tämä mun lomaton kesäloma päättyy ja aloitan opinnot maisterivaiheessa. En vieläkään ihan tiedä, mitä kursseja syksyllä aion käydä (tämäkin on yksi työmaa kun mistään ei löydy selvää tietoa eikä kursseja näy valittavana vaikka niitä muka olisikin), mutta ehkä se pikkuhiljaa alkaa tästä selvitä.

Luvassa on kumminkin vielä virallinen valmistumispostaus ja viralliset valmistumiskuvat, kunhan se todistus postissa tulee ja voin lopullisesti jättää kandivaiheen taakseni! Tässä nyt kuitenkin tällainen väliavautuminen.

Muuttoon liittyen, tänään kävin muuten palauttamassa vanhan kodin avaimet. Siitäkin on tulossa vielä oma postauksensa loppuviikon aikana, aika hassulta kyllä tuntuu.

Oletteko tekin saaneet tapella yliopistossa tai omassa oppilaitoksessanne?


Vielä ehdit käydä kysymässä mitä tahansa Q&A-postausta varten!


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

tiistai 4. elokuuta 2020

Muuttopäivä – opiskelija-asunnosta toiseen


Nyt mä olen muuttanut! Uusi asunto tuntuu jo ihan kodilta. Silti tätä on välillä hämmentävä ajatella. Eilen olin illan töissä, ja aina välillä havahduin siihen, että kun lähden kotiin, menenkin eri kotiin kuin aiemmin. Suurin osa tavaroista on 48 tunnin aikana löytänyt omalle paikalleen, ja asunto alkaa hiljalleen muotoutua juuri sellaiseksi kuin haluan. Vielä purkamatta olevat asiat odottavatkin uusia kalusteita, eli ihan hirveästi en ennen ostoskierrosta voikaan enää tehdä!


Muuttopuuhat alkoivat kunnolla perjantaina. Aamulla hinkattiin äidin kanssa kylppäriä, kävin läpi turhaa tavaraa, vein kasan roskia, palautin pulloja ja kirjaston kirjoja ja pesin viisi koneellista pyykkiä. Illalla sitten mun kaverit tuli auttamaan ja pistettiin tohinaksi. Pestiin ikkunat, purettiin sänky ja pakattiin niin paljon kuin vain siinä vaiheessa pystyttiin. Käytiin iltasella vielä lähiseudun kauppakierros pahvilaatikoiden perässä, ja onnistuttiinkin saamaan kolme pahvilaatikkoa kolmesta eri kaupasta. Mun ihanat ystäväni olivat niin tehokkaita, että muutto eteni ilman, että itse ehdin mitään juuri edes tehdä!


Yöksi lähdin evakkoon, ja lauantaina olikin sitten virallinen muuttopäivä! Mun vanha levitettävä sohvasänky lähti äidin mukaan, mutta kaikki muu tuli uuteen asuntoon. Täällä mua tosiaan odotti jo valmiiksi sänky ja pyykinpesukone, ja etenkin tuo sänky helpotti hommaa kyllä ihan valtavasti. Taas ihanat ystäväni tekivät suurimman työn kantaessaan tavaroita uuteen asuntoon paljon kovempaa tahtia mitä itse kykenin. Tunnissa kaikki oli aika lailla jo tuotu, ja mentiin hetkeksi siivoamaan vanhaa asuntoa. Uudella kämpällä laitettiinkin sitten heti kirjahylly kasaan, ja ensimmäisen illan aikana kaikki kirjat, astiat ja vaatteet olivat päässeet omille paikoilleen. Muuttopizzat luonnollisesti käytiin nauttimassa Kotipizzassa.


Eilen mulla tosiaan olikin jo töitä ja on torstaihin asti, joten vaikka kuinka tekisi koko päivä viettää siivoten ja järjestellen, ei mulla nyt ole aikaa kuin muutaman tunnin verran päivässä. Tänään kävin hinkkaamassa vanhan kodin jääkaapin ja uunin kuntoon. En jääkaappia jaksanut lähteä vielä lauantaina siivoamaan ja sulattamaan, joten tarkoituksella jätin sen myöhemmälle. En sitten siinä tajunnut, että lauantain jälkeen mulla katkeaa sähköt ja jääkaappi sulattelee itsensä ihan ilman muakin! Vähän siis pelotti lähteä katsomaan, millaiset tuhot se oli yksinään saanut aikaiseksi, mutta onneksi sulattelu oli tapahtunut siististi ja mun loppuhomma oli hyvin simppeli. Vielä on jäljellä kylpyhuoneen viimeiset jynssäykset, jotka myös näin jälkiviisaana olisi ollut helpompi hoitaa silloin, kun vielä sai valot palamaan haha!

Muuttopäivästä on tulossa muuten myös vlogia, jahka saan sen editoitua! Nämä tän viikon iltavuorot ovat vain siinä mielessä pahoja, että iltapostailuun taipuvaisen bloggaajan on vaikea saada aikataulut sumplittua. Nyt saatte siis tyytyä näihin myöhäisillan postauksiin ja siihen, etten juttuja saa ulos siihen tahtiin kuin tahtoisin! Ensi viikolla onneksi on ihan tavallista aamuvuoroa, johon mennessä olen toivottavasti myös saanut vanhan asuntoni siivottua ja luovutettua pois (apua!), ehkä sitten ehtii postaillakin niin paljon kuin sielu sietää.


Mutta oon mä kyllä tähän uuteen kotiin ihan rakastunut. Vaikka kyse on edelleen pienestä yksiöstä, tuntuu tää mulle ihan jättimäiseltä! Mulla on ihan oikea eteinen, keittiön pöytä ei ole sängyssä kiinni ja mahdun kävelemään edestakaisin monta askelta asunnon halki pujottelematta. Kämppäkulpa ja uutuudenviehätys vetää tällä hetkellä vahvoilla. <3

Mitä sä haluaisit kuulla muutosta ja opiskelija-asumisesta? Heitä postaustoiveesi alas!


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 30. heinäkuuta 2020

Muutto etenee

Täällä alkaa muutto toden teolla konkretisoitua. Muuttopäivään on kaksi päivää. Vuokrasopimus on allekirjoitettu ja sähköt ja kotivakuutukset päivitetty. Olen ostanut uuden petauspatjan ja uudet tyynyt uuden kotini (minulle) uuteen sänkyyn. Olen pessyt uunintauksen ja järjestänyt kaikki ympäriinsä lojuvat tärkeät paperit. Olen heittänyt kymmeniä huulipunia ja muita meikkejä roskikseen ja lajitellut toisen "jos joku nämä itselleen huolisi" -kasan lisäksi.


Suurin urakka tässä on kuitenkin edessä,  nimittäin se varsinainen pakkaaminen ja siivoaminen. Mun asunto on sen verran pieni, etten ihan hirveästi etukäteen viitsi pakata, kun ei laatikot ja muut minnekään mahtuisi. Mulla on muutenkin sen verran vähän tavaraa, ettei siinä muutenkaan (pitäisi) ihan hirveän kauan kestää.

Huomenna alkaa hommat oikein kunnolla, joten sitä ennen pyrin tekemään niin paljon, kuin vain voin varsinaista pakkaamista aloittamatta. Käydä kaappeja ja laatikoita läpi, luopua ja lajitella. Tulevassa asunnossa on onneksi nykyistä enemmän säilytystilaa, mutten halua sinne siltikään viedä mitään oikeasti turhaa. Tämä on mahtava tilaisuus karsia.


Ihan käsittämätöntä, etten kohta asu enää täällä. Tämä on kuitenkin mun ensimmäinen oma kotini, ensimmäinen koti, missä mulla on ollut kaikki valta sisustaa ja elää ja olla ja rakentaa kotia, ensimmäinen koti, jossa olen lähtenyt elämään itsenäistä elämää. Mä olen todella sellainen kaihoilija, että ihan senkin takia pakkaamisen aloittamista haluan pitkittää mahdollisimman pitkälle. Olen tosi innoissani muutosta ja isommasta asunnosta, mutta mun on vain todella vaikeaa käsittää, että samalla mun pitää kokonaan luopua tästä. Että tämän viikon jälkeen en tule viettämään täällä ainuttakaan yötä, kutsu kylään ainuttakaan läheistä, kokkaa ainuttakaan ateriaa.


Ai kauhea, nyt mua alkaa ihan oikeasti surettaa! Samalla kuitenkin tiedän, että uuteen asuntoon siirryttyäni en mä oikeasti jää haikailemaan takaisin. Joka tapauksessa tämä on ollut mulle hyvä koti. <3

No niin, nyt mä lähden jatkamaan krääsän läpikäymistä ennen töihin lähtöä, bai!

Ai niin, jos reaaliaikaiset muuttokuulumiset kiinnostaa, kannattaa laittaa Insta (@sannalovesfood) seurantaan! Stooreihin aion päivitellä ahkerasti tunnelmia ja loinkin jo muutto-kohokohdan, johon muuttostoorit jäävät talteen myöhemmäksikin.


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Treffipäivä



Siitä asti kun viime vuoden keväällä ostin nykyisen Samsung S10 -puhelimeni, olen entistä enemmän kuvaillut pelkällä kännykällä ja kamera on saattanut jäädä koskematta viikkokausiksi. Viime viikonlopun Salon pyörähdyksellä innostuin kuitenkin kameran kanssa kuvaamisesta niin, että halusin äkkiä päästä uudestaan, ja sovittiin ihanan ystäväni Marian kanssa uudet kuvaustreffit.


Kuvailtiin ajan kanssa toisiamme monessa lokaatiossa. Käytiin pizzalla ja lopuksi karattiin vielä sadetta kahvilaan. Höpöteltiin pitkin päivää kaikesta mahdollisesta, herkuteltiin kaakaolla ja pullalla ja iloittiin siitä, että pitkästä aikaa saatiin ihan rauhassa nauttia toistemme seurasta ilman kiirettä mihinkään.

Jossain vaiheessa totesin Marialle, että meillä on niin ihana ja syvä tunnelma, että tuntuu kuin oltaisiin treffeillä. Hän sanoi ajatelleensa juuri ihan samaa. 

Joten tässä vaikka muistutuksena teillekin: lähtekää treffeille kavereidenne kanssa, ottakaa kaikki irti niistä teille rakkaista ihmisistä. Oli nimittäin yksi viime aikojen parhaista päivistä. ♡

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Ihanin kesäpäivä Salossa


Lauantai oli yksi tämän kesän parhaista päivistä, kun lähdettiin kavereiden kesken koko päiväksi Saloon. Kierreltiin paikkoja, otettiin upeita valokuva, naurettiin ja nautittiin. Piipahdettiin Mathildedahlissa, syötiin ehkä maailman parasta kakkua, ihmeteltiin hylättyjä paikkoja ja saatiin erikoista asiakaspalvelua. Ja nähtiin alpakoita! Vaikka päivä oli pitkä ja unet jäivät lyhyiksi, aika vilahti todella nopeasti eikä muakaan ehtinyt edes väsyttää. Kiitos kaverit, kohta uudestaan <3

Mulla ehti postaustaukokin tässä venähtää. Viime viikon tein myöhäistä iltavuoroa, ja näin iltaisin postailevalle se ei tehnyt kauhean tuottoisaa yhtälöä blogin kanssa. Kerrankin kuitenkin totesin, että postaan sitten kun ehdin, enkä halua ottaa liikaa stressiä. Elämä on kuitenkin nauttimista varten.

Ensi viikolla onkin jo muutto, en voi uskoa! Joten ensi viikko tarkoittaakin töiden ohella ankaraa siivoilua, pakkausta ja henkistä valmistautumista. Muutto- ja kämppäaiheisia postauksiakin on sitten tulossa! Lauantailta tuli myös ihan järjettömän upeaa kuvasaldoa, ja sunnuntain spontaanilta kuvausreissulta myös, enkä malta odottaa, että pääsen jakamaan ne kaikki teidän kanssanne tulevissa postauksissa. Vitsi tätä kirjoittaessa alkoi kyllä oikeasti vähän harmittaa, että koko kesä menee töissä, sillä normikesänä tämä olisi juuri se täydellisen hedelmällinen tilanne aktiiviselle postailulle. Tahtoisin vain viettää rauhallisia iltapäiviä blogin parissa! Mutta ehkä niitä hetkiä vielä tulee, syksyllä varmaan taas aktivoituu kun välttelee opiskelua, haha :D

Mutta nyt mä menen suihkuun ja nukkumaan, että jaksan herätä taas aamulla viideltä. Hyvää yötä ja ihanaa viikkoa kaverit!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Kesä ilman lomaa

Tämä kesä on mulle monin tavoin poikkeuksellinen. Kaksi edellistä kesää ovat olleet mulle vapauden juhlaa, neljä kuukautta pelkkää lomaa. Leirejä ja yksittäisiä työvuoroja lukuunottamatta olen huidellut menemään oman mieleni mukaan, mökkeillyt, nähnyt kavereita, sotkenut unirytmini, tapittanut telkkaria, postaillut, tuskastellut kotipäiviä ilman ainuttakaan agendaa, siivoillut, kiertänyt kotimaan ja naapureiden lomakohteita ja täysin nollannut.

Tänä vuonna on toisin. Mä hioin kandintyötäni siihen asti, kun mun työt alkoivat toukokuussa (ja vähän vielä sen jälkeenkin), ja töissä käyn lähes päivittäin, kunnes uusi lukuvuosi taas syksyllä alkaa. Kahdeksan tunnin työvuoro vie voimia sen verran, että sitä ennen tai sen jälkeen ei samana päivänä enää kauheasti jaksa.


Mun kesäloma tiivistyy tänä vuonna vapaapäiviin ja viikonloppuihin, parin yön mökkireissuihin ja spontaaneihin irtiottoihin. Koko kesän pisin vapaaputki kesti neljä päivää, ja ennen syyskuun alkua mulla on tällä hetkellä kalenterissa kuusi päivää, joille en ole vielä suunnitellut mitään konkreettista. Noista kuudestakin päivästä osa menee tulevaan muuttoon valmistautuessa, siivoillessa ja pakkaillessa. Tänä kesänä päiviä ei kulu toimettomana kotona loikoillessa.

Toisaalta näin on ihan hyvä. Olen äärimmäisen kiitollinen (siunattu onnelliineen) tästä työpaikasta, mulla on ollut todella hauskaa, saan paljon oppia ja kokemusta ja tietenkin myös todella tervetullutta tilintäytettä. Samalla kiireisen arjen keskellä pyrkii ottamaan niistä vähistä vapaista kaiken irti ja jollain tavalla saattaa saada jopa enemmän aikaiseksi kuin normikesänä.


Tänään lähden viikonlopuksi mökille, jo kolmatta kertaa tänä kesänä. Edessä on vielä ainakin kaksi mökkiviikonloppua. Väliin mahtuu kotimaanmatkailua, kotikaupunkikierroksia ja yksi muutto. Mahtavan kesätyökesän lisäksi tässä taitaa olla aika upea saldo, vaikka vähän samalla tuntuukin, että kesä menisi kokonaan ohi (miten nyt voi olla jo heinäkuu miten, tuntuu ihan erilaiselta kun takana on kaksi kuukautta töitä ja arkea eikä kahta kuukautta loikoilua).

Korjaan vielä aikaisempaa toteamustani: en ehkä saa enempää aikaiseksi kuin normikesänä. Kiirettä on enemmän, mutta ennen kaikkea kiireen keskellä osaan ehkä rentoutua enemmän. Nauttia. Hypätä spontaanisti järveen, istua hiljaisuudessa ja kuunnella lintujen ja kalojen ääniä. Elää kesää.


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)