sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Sinkkuus ei ole se huonompi vaihtoehto

Näin tällä viikolla Instagramissa, kun Tuuli kirjoitti upean tekstin sinkkuudesta ja parisuhteista. Halusin heti osallistua keskusteluun, aiheesta kun tuli yhdessä vaiheessa puhuttua kavereiden kanssa enemmänkin.


Muutama vuosi sitten olin sinkku, ja ehkä onnellisempi kuin koskaan sen astisessa elämässäni. Mulla oli söpö oma koti, jossa asuin ensimmäistä kertaa ihan yksin ja sain luoda itselleni omannäköistä arkea. Mulla oli mielenkiintoiset opinnot, jotka toki luonnollisesti enemmän tai vähemmän säännöllisesti hajottivat, mutta tuntuivat silti juuri omilta. Mulla oli valtavan upeita ystäviä, myös uusia ihania sellaisia, vaikka en olisi aiemmin uskonutkaan ystävystyväni enää kenenkään kanssa, varsinkaan näin syvästi.

Yhden ystävän kanssa toki meidän säännöllinen keskustelunaihe oli, miten ihanaa olisi, jos joskus olisi joku ihminen, jota halia, pussata ja rakastaa. Joku jolle olisit kaikista tärkein ja jonka kanssa saisit onnellisena jakaa elämää. Sellaista perushaaveilua ja vaaleanpunaisten taivaiden maalailua. Mietittiin, millaisten tyyppien kanssa päädyttäisiin lopulta yhteen, vai päädyttäisiinkö ollenkaan.


Samalla me todettiin, että emme tahdo seurustella vain seurustelun vuoksi, eikä varsinaisesti edes lähteä etsimään ketään. Me todettiin, että vaikka seurustelu olisi kivaa, ei meidän elämä sinkkuina ole yhtään sen huonompaa tai vähäarvoisempaa. Että jos löydetään kiva tyyppi, johon rakastutaan, olisi se ihanaa. Jos ei, niin olisi silti ihanaa.

Sittemmin löysin juuri tällaisen ihanan ihmisen. Silti edelleen mun ajatukset ovat samanlaiset. Kyllä, olen äärimmäisen rakastunut ja tässä vaiheessa ajatus hänestä luopumisesta on vähintäänkin kauhistuttava.


Silti en koe, että mun elämä olisi ollut jotenkin merkittävästi huonompaa aiemmin. Tai että se olisi, jos en koskaan olisi tähän parisuhteeseen päätynyt. Toisen osapuolenkin kanssa tämä tuli aiemmin tällä viikolla puheeksi, kun ryhdyttiin pohtimaan, että tarvitsemmeko toisiamme. Oltiin yhtä mieltä siitä, että jos joutuisimme eroamaan, olisi se paskaa. Mutta en mä pärjäisi elämässä yhtään tämän huonommin, vaikka en parisuhteessa olisikaan. Haluan toisen elämääni, hyvin suureen rooliin. En mä hänestä kuitenkaan ole riippuvainen, avuton ilman.


Parisuhde tekee musta onnellisen. Onnellinen olin kuitenkin jo sitä ennenkin.


Mikä on siis tämän kirjoituksen pointti? Älkää lähtekö hakemaan kumppania tai tyytykö kehen tahansa pelkän parisuhteen vuoksi, vain koska haluatte "jonkun". Lähtekää parisuhteeseen vasta, kun tai jos haluatte juuri sen yhden ihmisen. Jos sellaista ihmistä ei vastaan tule, on yksinelo aina parempi vaihtoehto kuin joku "pienempi paha".


Sinkkuudessa ei ole mitään hävettävää, vähäteltävää tai harmiteltavaa. Itseämme varten me täällä kuitenkin eletään.


Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?


Liity lukijaksi tästä!

tiistai 29. kesäkuuta 2021

Ei se gradu itsekseen valmistu

Niin, eipä valmistu ei. Silti mä tiesin varsin hyvin, että kun mun seminaari ja graduprosessi kestää tammikuusta joulukuuhun, en mä siinä neljän kuukauden kesätauon aikana aikaiseksi mitään saa.

Viimeksi olen työstänyt graduani muistaakseni huhtikuussa, siis reilu kaksi kuukautta sitten. Sen jälkeen on ollut muut kouluhommat ja työt ja kesä ja olisi kiva lomatakin välillä. Gradu on mielessä ehkä viimeisenä, kun ruokakauppaankaan ei aina tunnu ehtivän.

Ja kun nyt kesällä pitäisi kuitenkin oikeasti saada jotain aikaiseksi, kevään aikana kun en ihan kauhean pitkälle saanut edettyä. Mun tavoite olisi kesän aikana saada aineisto käsiteltyä ja litteroitua, niin syksyllä pääsisi sitten heti vauhtiin, analysoimaan ja kirjoittamaan. Mutta kun ei millään jaksaisi.

Aina välillä olen päättänyt, että huomenna panostan, ensi viikolla panostan. Aina kuitenkin se "vapaa" aika valuu pois, enkä kuitenkaan tahdo omasta hyvinvoinnistani tinkiä tämän vuoksi. Ja kun ei ole mitään varsinaista akuuttia deadlinea jossa pysyä, on sen työstämisen kanssa niin helppo lipsua.

Eilen mä taas päätin, että tällä viikolla jatkan. Päätin, että loppuarkiviikon kuuntelen ja kirjaan ja litteroin aineistoani joka päivä edes vähäsen, sen verran mitä ehtii. Että ainakin saan jotain tehtyä, edes jotenkin taas pallon rullaamaan. Samalla mietin, että tuleekohan tästäkään nyt taas mitään.

Tänä aamuna heräsin oikein innoissani, että nyt mä edistän mun gradua, nyt mä kirjaan ja litteroin! Mutta taas, tuleeko tästä nyt taaskaan mitään, ehtiikö into lopahtaa ennen alkamista.

Avasin koneen, avasin tiedostot, ja into katosi. En halunnut sitten yhtään mitään tekemistä koko projektin kanssa. 

Silti oli pakko tehdä edes jotain.

Laitoin nauhan pyörimään, etsin oikean kohdan ja lähdin kirjaamaan.

Ja vitsi se olikin kivaa. Pääsin heti draiviin, tein havaintoja ja keksin analyysikulmia.

Lopulta ehdin tehdä hommia ehkä kymmenen minuuttia, ennen kuin piti lopettaa(, kirjoittaa tämä teksti) ja lähteä töihin. Mutta oon niin onnellinen, että sain homman polkaistua taas käyntiin, ja ennen kaikkea siitä, että nyt haluan palata aineiston pariin ja jatkaa huomennakin. Edes kymmenellä minuutilla päivässä saa kuitenkin paljon aikaiseksi, jos päiviä kertyy.

Valmistuminen, täältä tullaan!


Liity lukijaksi tästä!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

8 kummallista tapaani

☆ Mä en osaa kävellä portaita. Alas ainakaan. Tämä on niin kummallinen asia, tämä on kaikille mun läheisille hyvin tuttu asia ja uusienkin ihmisten kanssa tulee usein puheeksi, sillä mä en vaan pysty enkä kykene kävelemään portaita normaalisti alas, vaan meen hidasta vauhtia yksi askel kerrallaan ja aina vasen jalka edellä. Mä en tiedä mistä tämä johtuu, mutta olen tehnyt näin kai yläasteelta asti. Portaita kävellessä pidän aina kädellä kiinni, valitsen hissin aina jos mahdollista, ja pitkissä portaissa alaspäin saattaa oikeasti paniikki lähetä. Välillä tuntuu, että menetän tasapainon, tai sitten mulla on vaan niin heikot lihakset jaloissa, ettei portaiden kiipeily onnistu. Niin kummallista!

☆ Aina kun luen suomeksi käännettyä kirjaa, jään mielessäni kääntämään tekstiä takaisin englanniksi ja pohtimaan, miten joku kohta on alkuperäisteoksessa sanottu. Tämä automaattinen tapa on erityisen hämmentävä silloin, kun tajuan lukevani kirjaa, joka on alun perinkin suomeksi kirjoitettu. 

☆ Tiedättekö, kun esimerkiksi opettajilla saattaa sähköposteissa tai jossain virallisemmissa julkisissa tiedoissa etu- ja sukunimen lisäksi myös keskimmäis(t)en nim(i)en ensimmäinen kirjain? Mä jään aina pohtimaan, mikä nimi on kyseessä! Sitten aina tuntuu, ettei tuon ikäiselle ja tuon tyyppiselle tunnu olevan tuolla kirjaimella löytyvää sopivaa nimeä. Hyvä harrastus jolle ei koskaan löydy oikeita vastauksia.

☆ Mä en pysty nukkumaan selälläni. Siis miten ihmiset tekevät niin? Huomaan aina kyllä, miten rennolta ja kivuttomalta selällä makaaminen tuntuu, mutta mä en pysty nukkumaan niin. Kylkiasentokin tuntuu jo vaikealta, mun on nukuttava aina mahallani, vatsa ja rintakehä vasten patjaa on turvallinen olo. Mä olen muutenkin huono nukahtamaan, ja jossain lentokoneessa on mahdoton nukkua ainakaan yhtään pitempää pätkää niin huonossa asennossa.

☆ Okei, olen mä muutenkin todella huono nukkumaan. Mulla tosiaan kestää aina ikuisuus nukahtaa, vaikka olisin kuinka väsynyt (millaisia taikavoimia niillä ihmisillä on, jotka pystyvät nukahtamaan minuutissa tai tyyliin kesken lauseen?). Mä en myöskään muista, että olisin koskaan elämässäni nukkunut kokonaista yötä heräämättä kertaakaan, tämäkin ajatus kuulostaa musta ihan vieraalta. 

Olen muutenkin aika levoton nukkuja, heräilen tosiaan tosi paljon ja näen usein enemmän tai vähemmän stressaavia unia, joiden jäljiltä ei ole aina kovin levännyt olo. Alan esimerkiksi aamuyöstä unissani esimerkiksi jännittämään ja suunnittelemaan seuraavan päivän ohjelmaa tai puoliunessa stressaamaan, että pitäisi jo nousta, vaikka kello olisi tyyliin kolme aamuyöllä.

☆ Mä en myöskään osaa istua jalat suorassa, en siis mitenkään. Istuinpa ruokapöytään, työpöydän ääreen tai vaikka pianoa soittamaan, mulla jo laskeutumisvaiheessa automaattisesti nousee toinen jalka koukkuun jollain tavalla. Yleensä istun jalat ristissä sylissä tai toinen polvi koukussa, mutta vähintään tuolin jalkojen poikkipuihin nojaten. Ihan kamalaa olisi olla jossain todella virallisessa tilaisuudessa, jossa pitäisi istua nätisti. Mulla selvästi on jokin asentovamma koko kropan suhteen, heh. 

☆ Oikeakielisyys ja oikeinkirjoitukseen liittyvät jutut ovat aina olleet mun vahvuuksia. Yhtä asiaa en kuitenkaan osaa en siis millään, ja se on sana vihreä. Mulla menee nuo keskikonsonantit kirjoittaessa aina ihan tuurilla. Joko mun pitää tarkkaan mutustella sanaa etukäteen suussa, tai sitten tuurilla kirjoitan, tarkastelen jälkeä, huomaan kirjoittaneeni virheä ja sitten korjaan. Everytime.

☆ Samankaltainen juttu on Instagramin kysymysboksien kanssa. Tiedättekö, kun stooreissa on erikseen kysely-loota (jossa siis kaksi vaihtoehtoa joita klikata) ja kysymykset-loota (johon ihmiset voivat laittaa kysymyksiä/vastauksia/mitä lie)? Ihan mahdotonta. Klikkaan aina ensin väärää, kun olen laittamassa toista. Joka kerta. Instagram saisi nimetä ne selkeämmin.

Jos tarkemmin lähtisi miettimään, löytyisi näitä varmasti miljoona lisää, mennään nyt kuitenkin näillä. Ehkä joku päivä keksin toisen samanlaisen listan ja teen jatko-osan näille! Ja nyt mä haluan todellakin tietää, olenko mä yksin näiden kanssa vai samastutteko te johonkin kohtaan? Ja laittakaa ihmeessä teidän kummallisia tapoja ja ominaisuuksia, olen varma että meillä jokaisella on jonkinlaisia outouksia hihassa.

Liity lukijaksi tästä!

tiistai 8. kesäkuuta 2021

Ihanin kesäpäivä Porvoossa


Sunnuntaina todellakin käynnistettiin kesäkausi. Vietettiin päivä Porvoossa, ehkä kesäkaupungeista ihanimmista. Sää oli upea, vaikka paahteessa tarpoessa 26 lämpöastetta alkoi todella tuntua. Ja ihana vanha kaupunki! Porvoon vanha kaupunki on kyllä ihanin kaikista, syötävän suloisen väriset puutalot, mukulakivikadut, pellot ja kukkapuskat. Kunnon maalaisunelma. Nähtiin hevosia ja kuunneltiin, kun kaveriporukka istui piknikillä kitara kädessä laulaen. Kiivettiin lintutorniin maailman pelottavimpia, kapeita, jyrkkiä ja harvoja portaita pitkin. Syötiin illalliseksi burgeria, koska kaikki muut ravintolat olivat kuuden jälkeen sunnuntaina jo ehtineet sulkeutua. Aloin haaveilla Porvoossa asumisesta vaikka yhden kesän ajan joskus. Toinen päiväreissu ainakin tähän kesään mulle vielä mahtuisi!

Sanoin viikonloppuna kaverille samaa, mitä olen aikaisemmin stooreissakin sanonut. Kesällä musta tuntuu multa. Kesällä mä olen kaikista omimmillani, herään henkiin ja koen, että olisin palannut kotiin. Kesä tuntuu niin oikealta kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja olen niin onnellinen, että se on nyt täällä. Olen jo nauttinut täysin rinnoin t-paitakeleistä, lämpimistä tuulenpuuskista ja kukoistavasta luonnosta (tekisi mieli koko ajan kävellä kännykkä kädessä taltioimassa tuota ihanuutta). Eilen alkoi sataa kesken kuvaussession, eikä edes tihkusta kastuneena tullut kylmä.

Vielä odotan pitkiä automatkoja musiikin pauhatessa, huoltoasemapysähdyksiä, uusia perunoita ja kotimaisia mansikoita (ostin viikonloppuna jo ekat, nam!), piknikeitä ja myöhäisiä iltoja. Puhumattakaan mökkireissuista, järvistä ja laitureista, kalojen hypähdyksistä ja lintujen pyrähdyksistä jossain kaukaisuudessa, loputtoman värikkäistä auringonlaskuista, saunasta ja uinnista, grilliruoista ja metsämarjoista, lomasta, lomasta, lomasta, edes muutaman päivän verran.

Kiitos kesä, kun tulit. En pysty kiitollisuuttani koskaan sanoiksi täysin pukemaan.


Liity lukijaksi tästä!

sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Totuus kokolapuista: vaatekaapin kartoitus

Mä olen puhunut täällä ja Instagramin puolella paljon vaatekoista, siitä miten yhdessä kaupassa tai yhden vaatekoon kohdalla M on liian iso, toisessa 42 ei mahdu päälle. 

Saman sain huomata jälleen tällä viikolla, kun yritin etsiä itselleni juhlamekkoa (joka on työmaa jo itsessään). Ainoa kunnollinen valikoima tuntuu olevan Halosella, sielläkin tosin mun tarpeisiin hyvin surkea. Eniten mua sielläkin häiritsi juhlamekkojen mitoitus. Löysin kaksi ihanaa mekkoa, jotka melkein olisin itselleni huolinut. Kuitenkin toisessa suurin koko oli XL ja toisessa 42, eikä kumpikaan näistä mahtunut mun päälleni. Lopulta yksi mekko lähti mulla mukaan, isoille tytöille tarkoitetusta Zizzi-vaatekaupasta. Mekko oli heidän S-kokoa, joka vastaa kokoa 42-44. Mulla tuo kyseinen mekko lähtee vielä kavennukseen, eli oli mulle liian iso, vaikka Halosella vastaava koko oli liian pieni.

Siitä ei ole kauaa, kun itse vaatekaupassa arvoin XS:n ja S:n välillä, joten tuntuu käsittämättömältä, että nykyään vertailu on yhä useammin 42:n ja 44:n välillä. Käsittämättömältä useastakin syystä. Se, etten mäkään välttämättä mahdu kauppojen isoimpiin kokoihin, saa mut tajuamaan, kuinka iso osa väestöstä näin rajautuu pois. Mutta silti samaan aikaan mulla on käytössä vanhoja ja jopa uusiakin vaatteita edelleen S-koossa. Hämmentävää, eikö?

Halusin nyt konkreettisesti vertailla mun vaatekaapista löytyviä vaatteita ja niiden kokolappuja, ja sen avulla havainnollistaa tätä täydellistä epäloogisuutta. Uusimmat kuvat on otettu tänään, vanhimmat elokuussa. Jokainen näissä kuvissa näkyvä vaatekappale on mulla aktiivisessa käytössä ja mahtuu mun päälle, ellen toisin mainitse. Osa näistä on ollut käytössä vuosikausia, osa on hiljattain ostettu. Näkyykö tämä ero kokolapuissa? Sen saa nähdä. 


COLLEGEPAITA S (MANGO), FARKUT S (BIKBOK SOPHIA)

Kuvien collegepaita on ehkä mun suosikkivaatteeni ja etenkin kylmempään vuodenaikaan lähes päivittäisessä käytössä. Mä olen rakenteeltani kovin pienikokoinen ihminen, joten tällaisissa rennoissa, vähän oversize-vaatteissa otan S-koon, kun ei tarvitse huolehtia, että puristaako tisseistä tai mahasta.

Farkut ovat tässä listassa siinä mielessä poikkeus, että vaikka saan ne hyvin päälleni (kuten kuvista näkyy), kiristävät ne sen verran, etteivät ne enää juuri päälle eksy. Kun ostin nuo pari vuotta sitten, oli tuo S mulle jopa turhan iso, paitsi iltaa kohti, kun turvotuksen ja täyden mahan myötä saattoi nappi vähän kiristää. Kävin tässä yksi päivä huvikseni sovittamassa, ja jos nyt ostaisin saman mallin pöksyt, lähtisi mulla mukaan L-koko.


T-PAITA S (PRIMARK), HOUSUT M (CUBUS)

Housut ostin viime kesänä, kun olin melko lailla samankokoinen kuin nyt. Rakastuin näihin housuihin vaivuttuani epätoivoon muiden kauppojen liian pienien housujen kanssa, sillä näissä M oli mulle jopa turhan reilu! Myymälöistä ei kuitenkaan enää S-kokoa löytynyt sovitettavaksi, joten nämä isommat lähtivät mukaan. Nämä ovat aivan ihanan rennot päällä, kun eivät purista yhtään mistään. Joskus meinaa istuessa nousta vyötärö ihan tisseihin asti, kun valmiiksi korkealla vyötäröllä on leveyden puolesta vielä liikkumavaraa.

Primarkin t-paitoja mulla on tosiaan iso kasa kaikissa mahdollisissa väreissä, kun olen monta vuotta sitten Lontoosta ostanut. Ne ovat pääsääntöisesti mulla kokoa S tai 36 ja edelleen käytössä.


T-PAITA S (VERO MODA), FARKUT M (BIK BOK PEACHY)

Näistä farkuista kirjoitin oman postauksensa täällä, sieltä voi lukea lisää! Näistä mulla on tosiaan koko M, joka on ihan sopiva. Ruoan jälkeen näistäkin kyllä pitää nappia avata. 


MEKKO 40 (NANSO), SADETAKKI S (PRISMA: HC)

Tämä ihana Nanson pellavamekko on suhteellisen tuore lisäys mun vaatekaappiin. Mulla oli tämän kanssa hyvin tyypillinen ongelma, niin kuin aina tällaisten napitettavien, joustamattomien yläosien kanssa. Mun vartalo (siis esimerkiksi hartiat ja vatsa) olisi ollut kokoa 36, mutta tissit mahtuivat vasta kokoon 40. Ostin siis suosiolla isomman koon, ja mekko on mukavan rento päällä. Sadetakki on ollut mulla vuosia, ja edelleen on sopivan löysä päällä.


HUPPARI L, LÖKÄRIT M (PIECES)

Tätä supermukavaa oloasusettiä kävin Vilassa sovittamassa, ja lopulta tilasin söpömmän värin ja pienen alennuksen perässä Zalandolta. Halusin rennon ja mukavan kokonaisuuden, ja yläosassa L oli juuri sellainen, ilmava ja puristamaton. Alaosassa L kuitenkin pussitti vähän turhaan, joten ostin M:n. Rakastan näitä todella, housuissa on niin ihanan korkea vyötärö ja täydellinen istuvuus!


TAKKI M, MEKKO S (LINDEX)

Kevättakki on tänä vuonna ostettu, kun edelliset jäivät kaikki pieneksi. Olin todella yllättynyt, kun sekä tässä että toisessa harkitsemassani Lindexin takissa mulle istui M. Tästä mekosta sovitin kaupassa myös M-kokoa, mutta se oli selvästi ihan liian iso mulle.

Ei kuitenkaan tämän pohjalta oleteta, että Lindex kokonaisuudessaan olisi "kokoystävällisempi". Selitinkin aiemmin stooreissa, kuinka sovitin yksiä suoria, joustamattomia housuja, joista muistaakseni edes koko 44 eivät menneet kiinni. 


T-PAITA S (KIRPPIS), HOUSUT 42 (LINDEX)

Myös nämä rennot kesähousut ovat Lindexistä. Näistäkin lähti mukaan koko 42, muistaakseni 38 oli liian pieni eikä kokoa 40 ollutkaan. Tämä 42 on mulle kuitenkin täydellisen sopiva, mulla kuitenkin eniten massaa tuntuu olevan tissien ohella vatsan ja takapuolen alueella. T-paita on selästä avoin, joten koon suhteen ei ole niin tarkkaa. Se on kuitenkin myös esimerkiksi hihoista varsin mukava ja hyvä päällä.


T-PAITA 32 (PRIMARK), HAME XS (TORILTA)

Nämä ovatkin erityisen hauska kaksikko, yksi mun suurimmista kesäasusuosikeista ja edelleen käytössä. Hameen bongasin Lontoosta markkinoilta, ja rakastuin ihan täysin. Myynnissä taisi olla vain yksi kappale, XS-koossa (ja kolmen punnan hinnalla), ja se sitten lähti mukaan. Vyötärö on aika kireä, kun sen vetää päälle (ja jonkinnäköistä ääntä siitä saattaa välillä lähteäkin), päällä se on kuitenkin varsin mukava.

Näitä paitoja mulla on kaksi kappaletta, valkoinen koossa 34 ja musta koossa 32. Ne olivat käsittääkseni oversize-malleja (näin ainakin koista päättelen), mutta itse tykkäsin enemmän istuvasta mallista, joten otin reippaasti pienet koot mukaan. Nämä ovat tosi cropattuja, ja ulottuvat juuri ja juuri tissien alle. Näin korkeavyötäröisen alaosan kanssa ne ovat kuitenkin varsin ihania! Ja kyllä, edelleen mahtuu mulla tissit tuohon pikkupaitaan, vaikka ostohetkestä onkin jo kolme vuotta.


TALVITAKKI 42 (DIDRIKSSON), COLLEGE L (BIKBOK), HOUSUT S (VERO MODA)

Mun viime vuonna vielä käytössä ollut talvitakki oli muistaakseni S-koossa. Siksi oli hurjaa viime syksynä lähteä ostamaan uutta, kun joka ikinen sovittamani takki oli vielä koossa 40 liian kireä lantiolta. Sen takia ehkä juuri yllätyinkin, kun keväällä löysin välikausitakin, joka sopi M-koossa.

Talvella ostetusta college-paidasta olisin voinut ottaa pienemmänkin koon, mutta halusin oikein ison ja rennon oversize-paidan, johon hautautua kylmillä keleillä kotoillessa. Suorat rusettihousut mulla on ollut jo monta vuotta. Aiemmin tämä olivat jopa liian isot ilman vyötärölle solmittua rusettia, nyt kyllä pysyisivät päällä ilmankin.

Siinä siis nähtiin, mun aktiivisessa käytössä oleva vaatekaappi, jonka koot vaihtelevat XS:stä L:ään ja 32:sta 42:een. Ehkä tämä selittää, miksi en halua tilata vaatteita netistä, kun koista ei oikeasti koskaan voi tietää.

Mulla on tähän loppuun vain yksi kysymys teille: Samastutteko?


Liity lukijaksi tästä!

tiistai 18. toukokuuta 2021

Euroviisut 2021: Sokkoensireaktiot

Tällä viikolla koittaa vihdoin pitkän odotuksen jälkeen Euroviisut, ensimmäinen semifinaali nähdään jo tänä iltana! Ollaan töissä suunniteltu ja julkaistu jo vaikka mitä viisumeininkejä, mutta pakko niitä oli tuoda myös tänne blogin puolelle.

Kaksi vuotta sitten tein tämän saman postauksen, jossa kuuntelin kaikki kisakappaleet sokkona läpi ja kirjoitin tiiviisti mielipiteeni niistä. Ja samalla kaavalla mennään tälläkin kertaa!

Kuuntelin siis biisit sokkona, joten en kuunnellessa ja kirjoittaessa tiennyt biisin nimeä tai esittäjämaata. Osaan heitin enemmän tai vähemmän sivistyneitä arvauksia esimerkiksi kielen tai biisin tyylin perusteella, ja kun jälkikäteen lisäsin esittäjämaan ja biisin tiedot jokaisen biisin kohdalle, saatoin vielä kommentoida tältä kantilta.

1. Islanti: Daði og Gagnamagnið - 10 Years. Okei tämä spoilaantui mulla väkisin, kun laitoin soittolistaa Spotifysta pyörimään. Kyseessä on siis Islanti ja Daði og Gagnamagnið. Kyseinen esittäjähän oli viime vuoden ennakkosuosikki, ja ehdottomasti sama fiilis jatkuu tälläkin biisillä. Menevä ja toimiva, tykkään, tämä on hyvinkin mahdollisesti kärkikahinoissa! Hyvä biitti ja ihan mahtava instrumentaalisoolo. Uu mitkä taustakuorot! Ja on tämän laulajan ääni ja vaibikin aika suloinen. Hyvä!

2. Ruotsi: Tusse - Voices. Only Tearsdrops -vibat introssa melodian ja fiiliksen suhteen. Laulaja kuulostaa natiivilta englannin puhujalta (ARVASIN ETTÄ KUN NÄIN SANON, KYSEESSÄ ONKIN RUOTSALAINEN). Ja huh mikä autotune, onneksi sellaista ei kai viisulavalla hyödynnetä. Aika basic hitaampi poppiviisu, tuskin kymmenen minuutin päästä juuri mitään muistan. Ihan hyvä, mutta tylsä. Voin jo kuvitella tän maailmanparannuskoreografian.

3. San Marino: Senhit ft. Flo Rida - Adrenalina. Nonnin balkanilaista diskomeininkiä, Kreikkaa tai jotain sitä aluetta. Adrenaline! AI TÄÄ ON SE FLO RIDA -BIISI, vitsi kun en muista minkä maan kanssa hän oli lyöttäytynyt yhteen. Ihan toimiva biisi, vähän tulee jotkut JLo- tai Eleni Foureira -vibat. Erikoinen yhdistelmä viisuihin, en tiedä miten tähän on päädytty tai että miten viisuyleisö tämän ottaa vastaan. Ihan jees, mutta suhteellisen tylsä. 

4. Kypros: Elena Tsagrinou - El Diablo. El Diablo, tää on joku katkera eksä -biisi. Mystistä diskovibaa ja wannabe-räppiä. Kyllä tän tahdissa alkaa tanssimaan. Kertsi ja säkeistö eivät jotenkin ihan mätsää. 3, mukaansatempaavasta kertosäkeestä plussa, muuten melko heikko. Tämän kertosäe on muuten ensimmäisen kuuntelukerrankin jälkeen jäänyt soimaan päähän, siinä mielessä siis hyvinkin onnistunut.

5. Yhdistynyt kuningaskunta: James Newman - Embers. Ihana kesäbiisi! Kertsin nostatus oli heikko, taustalauluista tulee Disney-fiiliksiä. Laulajasta tykkään, tulee hyvä mieli. Jos lavaesitykseen ei kuulu kesäistä keltaista ja vihreää, oon vähän pettynyt. 

6. Sveitsi: Gjon's Tears - Tout l'Univers. Balladi ja synkistelyä. Ilmeisesti tää on ranskaa, laulaja ei vaan artikuloi pätkääkään ja muutenkin laulaa vähän turhan hissukasti. Mutta välillä tämä ei sitten kuulosta yhtään ranskalta. Tässä kappaleessa voisi olla potentiaalia, mutta kaikki on tehty vähän puoliteholla. Tämän esitys näkyy mun mielessä mustavalkoisena. Ei jatkoon.

7. Liettua: The Roop - Discoteque. Hmm, mystistä ja seksikästä. Turkin 2019 edustaja Serhat feat Vidal. Tässä on samaa mysteerifiilistä kuin joissain 2000-luvun alkupuolen kappaleissa. Dance alone? Kyllä tänkin tahdissa hytkyy, mutta ei kuitenkaan ole ihan mun kuppini teetä. 

8. Kreikka: Stefania - Last Dance. Näitä hämyisiä (melkein-)balladeita tuntuu olevan joka raossa. Tulihan tässäkin biitti mukaan, ja lisää tanssiteemaa. Eipä tämäkään mua erityisesti vakuuta.

9. Italia: Måneskin - Zitti E Buoni (minkä ihmeen takia italialaisesiintyjällä on ruotsalaismallinen nimi?). Tällä on sentään vahva alku, vanhaa kunnon rock'n'rollia. Odotin vahvaa naisääntä, joten italiaa laulava mies oli ehkä vähän pettymys. Plussaa kuitenkin omasta (kauniista) kielestä. Siis tämä on hyvä, ei mene perinteistä Euroviisu-kaavaa eikä yritä keksiä pyörää uudestaan, vaan turvautuu vanhaan kunnon rokkiin. Kunnon kitaraa ja rumpukomppia on ihana kuunnella, tykkään biisistä koko ajan enemmän. Tästä tulee hyvä mieli! En kuitenkaan osaa kuvitella tätä kappaletta yhtään viisuissa, ja lavashow varmaan pilaa tämän hehkutuksen. 

10. Latvia: Samanta Tina - The Moon Is Rising. No tämä sitten on outo. Laulajalla on iso ääni ja se halutaan näyttää. Mä en oikein tiedä mitä tästä sanoa. Tokassa säkeistössä fiilis vaihtuu ihan täysin. You got something to say say it to my face. Laulaja on selkeä bad ass bitch, mutta biisi on taas vähän heikomman puoleinen ja jopa hieman sekava. 

11. Malta: Destiny - Je Me Casse. Haha, ihan alusta tuli mieleen pappamericano. Tässä on sitten toisenlainen bad ass bitch, tästä tykkään enemmän, tässä on ihan aitoa asennetta ilman mitään ylimääräistä todistelua. Ja ilmeisesti superhyvä viesti! Kertsin jälkeinen droppi kyllä taas vähän latisti fiiliksen, tätä en viime vuosien musatrendeissä ole ymmärtänyt. Toimiva tarina ja aiheeseen sopiva toteutus, räppikohta on hyvä vaikka kuulostaa TOSI paljon Avril Lavignen ja Nicki Minajin Dumb Blondea (kai?? vai jotain toista biisiä). Onko biisin nimi nyt sit ranskaa? Naisvoimaa! 

12. Moldova: Natalia Gordienko - Sugar. Olen jo puolessa välissä biisiä enkä keksi mitään sanottavaa. Perusdiskopoppimeininki tosi geneerisellä kaavalla. Nääh. Nyt kuuntelin sanoja ja ilmeisesti jotain rakkauden ja kosketuksen perään kerjäämistä, tuplanääh. 

13. Irlanti: Lesley Roy - Maps. Tässäkin on ihanaa Disney-fiilistä! Toiveikasta seikkailua. Sanat tosin ovat suhteellisen epäomaperäiset, Saara Aallon Monstersiakin mukana. Tämä on ihan suoraan jostain uudemmasta Disney-tuotannosta. Tai miksei vähän vanhemmastakin, good old Hannah Montana. Erottuu juuri sopivalla tavalla joukosta, ei ole liian euroviisumainen. Tykkään! 

14. Australia: Montaigne - Technicolour.  Ihan hauska konsepti, joku tässä ei kuitenkaan aivan nappaa. Mistä tämä oikein kertoo, time to take off our clothes? Ei yhtään sovi fiilikseen. Tässä on paljon hyvää, paljon ei niin hyvää. Ainakin tämä osaa laulaa. Ja hei vihdoinkin me saatiin modulaatio, oliko eka tähän mennessä! Best. 

15. Belgia: Hooverphonic - The Wrong Place. Ensitahtien perusteella ei taas erotu joukosta millään tavalla. Ihan hyvä biisi, tykkään kyllä. En näe tälle kuitenkaan suurta menestystä. 

16. Bulgaria: Victoria - Growing Up Is Getting Old. Ihanat jouset. Ihana ääni. Odotan innolla, mihin suuntaan biisi etenee, alku lupaa mahdollisuuksia. Wau, miten isoja äänimaisemia, mutta silti niin simppeli kokonaisuus. Ihana biisi, jäi vähän vaisuksi. 

17. Romania: Roxen - Amnesia. Tämän laulutyyli ei taas muhun uppoa. Jälleen yksi tusinaviisu. Ihan jees, kyllä tätä kuuntelee. 

18. Israel: Eden Alene - Set Me Free. Miksi jokainen kappale alkaa samalla tavalla? Näillä ei kyllä voiteta, kun on niin monta samanlaista. Oli tämäkin hyvä ja kasvoi mukavasti. Loppua kohden oli oikein hyvä meininki. 

19. Kroatia: Albina - Tick-Tock. Ja taas. Tämä on kovin euroviisu. Tällainen underground-meininki ei mulle toimi. Ihan ok mutta ei. 

20. Azerbaijan: Efendi - Mata Hari. Eteläeurooppalainen asennemimmi, vaiko itä. Kleopatra! Kulunutta mutta mikäs siinä. Tämäkin on hyvin euroviisu, mutta ainakin tässä on menoa ja sitä asennetta. Olen tästä siinä mielessä onnellinen, koska ilman tällaisia biisejä ei ole Euroviisuja. Ja vähän helpottaa tätä iänikuista kaukokaipuuta. Ja ai vitsi mikä loppunostatus, ihan mahtava!

21. Ukraina: Go_A - Shum. Ja perään slaavimeininkiä. Tavallaan aina kyllä mielessäni annan lisäpisteitä heille, jotka lähtevät kieleen omalla kielellään, vaikka englanninkielistä kappaleista itsekin yleensä tykkään. Ihan hyvä folk-meno, omaan musiikkimakuun ei kuitenkaan ihan iske. 

22. Ranska: Barbara Pravi - Voilà. Ranskaa, ihanaa! Ranskaa, jota mä jopa ymmärrän. Kaunista ja jotenkin perinteisen ranskalaisen mystistä ja pahaenteistä. Tästä mä kyllä tykkään! 

23. Norja: TIX - Fallen Angel. Tämän väitän olevan natiivi englanninkielinen. Aika peruspoppia, ulospäin iloista mutta sisältä haikeaa ja surkeaa. Ja modulaatiota. Tämä on tällainen kunnon poikabändibiisi. 

24. Venäjä: Manizha - Russian Woman. Venäjää ja englantia, eipä näitä kaksikielisiä juuri vielä ollutkaan. No for me. 

25. Georgia: Tornike Kipiani - You. Vähän tylsä biisi. Tässä on vähän kaikenlaista, mutta kokonaisuus jää kovin vaisuksi. Tämä ei lähde oikein missään vaiheessa kunnolla käyntiin, koko ajan odottaa jotain enemmän. 

26. Puola: Rafal - The Ride. Taas mulla meni koko biisi mitään kirjoittamatta. Siinäpä meni. Ihan mukava kipale mutta suhteellisen mitäänsanomaton. 

27. Tanska: Fyr Og Flamme – Øve Os På Hinanden. Tämä on hauska! Onko tämä norjaa vai tanskaa? Tässä hytkyy ihan huomaamatta mukana, ihanaa iloista kasarimenoa. Tykkään tosi paljon! Tämän toivon menestyvän, vaikka ei mennäkään englannilla. Pohjoismaat muutenkin tosi harvoin laulavat omalla kielellä viisuissa, joten tämä on aivan ihana. Todellinen kesähitti. Loppu oli tosin vähän antiklimaattinen. Mutta silti, yes from me!

28. Slovenia: Ana Soklic - Amen. Sitten taas vähän synkistelyä. Hello 2.0. Ei kun tämähän onkin motivaatiota, onko tämä gospelia? Vautsi, jotenkin en osannut tätä odottaa. Tykkäsin. 

29. Portugali: The Black Mamba - Love Is On My Side. Aika suloinen käheä ääni. Tästä tulee vähän mieleen Alankomaiden vuoden 2013 Birds, ja Christina Aguileran Beautiful! Tässä on jotain todella klassista ja yksinkertaisuudessaan toimivaa. Tykkään tästä. 

30. Itävalta: Vincent Bueno - Amen. Ai lisää aamenta (SITÄPÄ JUURI). Ihan hyvä biisi, hyvät soundit ja sointukuviot ja harmoniat. Tässäkin on Beautiful-fiilistä melodiassa? Hyvä biisi, mutta ehkä vähän tylsä. 

31. Alankomaat: Jeangu Mocrooy - Birth Of A New Age. Onpa jännä ääni! Ja siisti taustakuoro. You know my broccoli, haha. Oispa. Tässä on myös jotain disneymäistä. Ihan toimiva hyvän fiiliksen biisi.

32. Pohjois-Makedonia: Vasil – Here I Stand. Tämä on alun perusteella sitten ihan muuten vaan musikaalibiisi. Okei tämä alkaa pikkuhiljaa menettää tehoaan. Ihan suloinen  mutta meh. Ainakin loppu oli vakuuttava. 

33. Viro: Uku Suviste – The Lucky One. Stoori ei ainakaan innosta tippaakaan, niin tylsät sanat. Better off alone joojoo. Epäomaperäisyydessään heikko. 

34. Albania: Anxhela Peristeri – Karma. Taas vähän tylsä slaavi(?)kappale. Ei jää mieleen, en oikein tykännyt. 

35. Tsekki: Benny Cristo – Omaga. Laulajan taidot ei ihan riitä tähän biisiin, vaikka toisaalta se onkin varmaan osa charmia. Ihan suloinen biisi, ihan hyvä fiilis. Mutta siihen se taitaa jäädäkin. Tulispa seuraavaksi taas joku bängeri. 

36. Espanja: Blas Cantó – Voy A Quedarme. Alku on hyvin Adele tai Christina Perri. Oi mitä espanjaa, kyllä kiitos! Tätä on ihana kuunnella, Marcos Serrano -fläsärit (tai miksei nyt ihan vaan Fran Perea). Tämä olikin oikein hyvä kappale, ja toki ihana espanja. 

37. Suomi: Blind Channel – Dark Side. Haha, aloin miettiä miten kuulosti tutulta biisi, mutta sieltähän tuli Suomi! Tämän biisin olen toki kuullut jo monta kertaa, joten ensireaktioista ei enää voi kuulla. Mutta voi vitsi kun tämä tuntuu niin hyvältä kaikkien näiden lässyttelybiisien läpi. Itsessään Dark Side ei mun lempibiisi kyllä ole. Mä olen kuitenkin henkeen ja vereen raskaan musiikin tyttö, joten tämä on juuri sitä, mitä viisuihin tarvitsenkin. Mitä enemmän tätä biisiä kuuntelee, sitä enemmän siitä tykkään. Toimiva, hyvät korvamatokoukut ja juuri sopivasti rokkia että tekee mieli lähteä vaikka moshaamaan. Ei Suomi tällä voita, mutta kovasti toivon meille finaalipaikkaa. Kun seuralaiset ovat mitä on, yllätyn todella jos sitä ei tule. 

38. Saksa: Jendrix – I Don't Feel Hate. Haha, nyt muuttui fiilis sitten ihan täysin! Tämä on oikein hauska, vaikka välillä toteutus tuntuukin vähän ontuvan. Tuo välikohta ei tunnu istuvan tähän pomppivaan tunnelmaan ollenkaan. Mutta vitsi, tämän biisin kanssa on ainakin uskallettu pitää hauskaa. Jotain tästä kuitenkin jää puuttumaan, tässä olisi potentiaalia niin paljon enempään. Vitsi mikä radiojuonto keskellä, tässä ainakin on käytetty luovuutta. 

Tässä näköjään on käynyt niin, että osallistujia on 39 mutta virallisella soittolistalla on vain 38 kappaletta. Tässä välissä siis selvitän edellisten kappaleiden maat, jonka jälkeen kuuntelen vielä puuttuvan 39. maan edustuskappaleen. 

...

Ilmeisesti Spotify-listalta on syystä tai toisesta tipahtanut Serbian edustusbiisi, kuunnellaan se vielä tähän loppuun.

39. Serbia: Hurricane – Loco Loco. Aika hauska, miten nämä huutavat omaa nimeään biisin alussa. Ihanaa tyttöbändienergiaa. Tämäkin on jälleen hyvin perinteinen Euroviisu-tanssibiisi. Hauska kappale. 

Olipas siinä taas musiikkia! Yleinen taso ei tänäkään vuonna vakuuta, mutta  moni näistä varmasti paranisi useammalla kuuntelulla. Mun suurimmat suosikit ovat Islanti, Tanska ja Suomi. Tarkoitus ei ole vetää yhtään kotiin päin, ja näissäkin tosiaan kaikissa enemmän tai vähemmän tiesin biisin esittäjämaan. Nämä ovat kuitenkin ehdottomasti menevimmät ja tarttuvimmat kappaleet tästä kasasta, ne jotka parhaiten hytkyttävät ja saavat pikku-Sannan mukaansa. 

Näiden lisäksi positiivisesti ovat jääneet mieleen Espanja, Ranska, Italia ja Bulgaria. Rahoittajamaat harvemmin menestyvät (ja tuskin tälläkään kertaa), mutta ainakin biisit toimivat vallan mainiosti. Tuttuun tapaan nuo kolme ensimmäistä myös laulavat omalla kielellään, he harvemmin turvautuvat yhtä herkästi englantiin kuin muut maat.

Ai että ai että, miten innoissani jo olen! Mulla on koko viikko aamuvuoroa, joten semifinaalit jäävät seuraavalle päivälle katsottavaksi. Melkein meinasi käydä finaalinkin suhteen samoin, jolloin olisin missannut kaiken jännityksen ja töissä sitten seuraavana päivänä spoilaantunut. Onnistuin kuitenkin lopulta saamaan sunnuntaiaamun vapaaksi, ja pystyn lauantai-iltana viisuilla ihan kaikessa rauhassa, bingoilla ja napostella. Väsään taas oman viisubingoni, jonka jaan teille sitten Insta-stoorien puolella. Pääsette sitten täyttelemään omiannekin!

Me muuten kirjoitettiin Iltalehteen arvostelut näistä kaikista kappaleista, annettiin arvosanat ja kruunattiin meidän oma voittaja! Pääset lukemaan jutun täältä, jos haluat jatkoa näille mun pohdinnoille (vähän ehkä siistimpiä versioita, hahhah!). 

Mikä näistä on sun lemppari?

Ensimmäinen semifinaali TV1:llä tänään klo 22.00. Toinen semifinaali torstaina samaan aikaan, ja finaali lauantaina!

Liity lukijaksi tästä!