Tämä blogi on ollut mulla olemassa pian 8 vuotta. Olen päivittänyt tätä ahkerasti yli kuusi vuotta. Ja kun tuolloin kuusi vuotta sitten todella pääsin vauhtiin, tein itseni kanssa sopimuksen, ettei mun postausväli missään nimessä venyisi yli viikkoon.
Vuosikausia mulla tuo onnistui, niin että joukossa oli ehkä yksi kahdeksan ja yksi kymmenen päivän väli. Muuten mä aina viimeistään seitsemäntenä päivänä suorastaan pakotin itseni julkaisemaan jotain. Tietenkin postaustahti oli ihanteellisesti muutenkin huomattavasti tiheämpi, joten yleensä ei näistä joutunut stressaamaan.
Mä en tiedä, mitä tapahtui viimeisen vuoden tai kahden aikana. Tai ehkä tiedän. Musta on tullut mukavuudenhaluisempi ja laiskempi. Jos mua väsyttää, päätä särkee tai on iso kasa muita hommia odottamassa, mä en ala kaiken tuon ohessa stressaamaan blogin kanssa vain, että saisin viikottaisen postaukseni ulos. Tämä on tietenkin ihan hyvä asia, että yritän pitää omasta jaksamisestani ja hyvinvoinnistani huolta.
Mutta kun kerran alkaa lipsumaan, siihen on niin helppo palata aina uudestaan ja uudestaan. Nykyään se on suorastaan ihme, jos mun postausväli jää alle seitsemän päivän, ja pidempiä taukoja tulee yhä useammin ja useammin. Edelleen mä silti seitsemäntenä päivänä ryhdyn miettimään, mitä tänään postaisin ja missä välissä. Yhä on kuitenkin helpompaa siirtää blogihommat seuraavaan tai sitä seuraavaan päivään.
Ja niinhän se on, että mitä vähemmän postailee, sitä vähemmän tekee mieli postailla. Ei tule uusia ideoita, ei tule sitä ihanaa innostusta. Sitä vaan putoaa täysin kelkasta. Mulla on taas viikkokausia luonnoksissa odottaneita puolivalmiita postauksia, kuukausia tehtävälistalla olleita ideoita, joita en vaan ole saanut aikaiseksi toteuttaa. Kesällä myös Blogger uudistui, ja tätä opetellessa tuntuu postauksen mekaaninenkin kirjoittaminen ja muotoileminen ärsyttävältä työmaalta.
Ja sitten on se toinen aspekti. Lukeeko kukaan enää blogeja? Lukeeko kukaan enää mun blogia? Löytääkö tänne enää kukaan? Onko bloggaaminen täysin vanhentunut somen muoto, ala jolla pärjäävät enää vain ne, jotka onnistuivat vuosia sitten luomaan vakaan pohjan ja laajan yleisön sivulleen? Onko kaikki toiminta nyt keskittynyt Instagramiin ja Tiktokiin ja muualle? Onko tässä enää mitään järkeä?
Hyvin samaa pohdintaa siis kuin vuosi sittenkin melko lailla samoihin aikoihin. Mä itsekin innostun Instagramista koko ajan vain enemmän ja yritän siellä panostaa, ja koko blogi tuntuu jotenkin täysin turhalta siihen verrattuna. Mä todella tahtoisin panostaa blogiini, ja mä todella tahtoisin, että tänne löytäisi yhä useampi ihminen kiinnostavan sisällön perässä. Mutta en tiedä, miten se enää onnistuisi. Varsinkaan, jos suunta on tämä eikä mulla tunnu olevan enää mitään annettavaa.
Kaiholla ajattelen muutaman vuoden takaista blogimaailmaa, jossa lukemat ja etenkin vuorovaikutus blogin ja lukijoiden välillä ja vuorovaikutus eri bloggaajien välillä olivat ihan eri luokkaa. Niin moni tuon ajan blogeista on kuopattu ja unohdettu, enkä halua oman blogini päätyvän niiden joukkoon.
Ehkä ennen kaikkea kyse on siitä, että työn ja koulun ohella en vaan enää osaa ja pysty laittamaan aikaa ja energiaa blogiin entisaikojen tapaan. Sillä heti, kun vähänkin tuntuu lomalta ja vapaalta, nousee blogi mieleen ja kaikki ihanat postausideatkin. Ei ole sattumaa, että tulen kirjoittelemaan juuri tänään, kun eilen sain kahdesta isosta koulutyöstä jälkimmäisenkin palautettua ja kodin siivottua ja tänään kalenteri näyttää pelkkää tyhjää.
Voi siis olla, että saatuani tämän tekstin valmiiksi ryhdyn heti työstämään toista. Tiedän myös varmasti, että nämä tässä postauksessa esittämäni ajatukset tulevat aina palaamaan takaisin mieleeni. Nyt mulla kuitenkin on pitkästä aikaa hyvä fiilis ja intoa tehdä. Toivottavasti se pysyy.
Olen myös alkanut ideoida tulevaa joulukalenteriakin, jos sulla on toiveita, mitä tahtoisit joulukalenterissa nähdä, voit laittaa alle kommenttia tai viestiä vaikka Instagramissa! Joulukalenteri toteutetaan viime vuoden tavoin sekä Instassa että blogin puolella. <3
