15 minuutin tomaatti-katkarapugnocchit

Mulla on noin miljoona eri reseptiä ja ruoka-aiheista postausta suunnitteilla ja arkistoihin unohdettuina. Tällä viikolla kuitenkin tuli kokeiltua niin namia ruokaa, että piti päästä heti jakamaan teillekin (ja kirjoittamaan tänne itselleni muistiin). Taisin syödä ensimmäistä kertaa gnoccheja, eli siis perunasta tehtyjä "pasta"mykyjä, kun asuin Lontoossa. Siitä asti olen yrittänyt etsiä niitä kaupasta, tuloksetta. 

Tänä keväänä onnistuin kuin onnistuinkin lopulta bongaamaan tuoreita gnoccheja K-kaupan tuorepastahyllyltä. Ekalla kerralla tein vain tavallisen voi-valkosipuliversion, johon olen aikaisemmin käyttänyt ihan vain gnocchi-nimellä kulkevaa pastaa. Mulla pasta on viime vuosina ollut aika lailla pääasiallinen ravinto, ja nyt viime aikoina olen tietoisesti yrittänyt kehitellä enemmän muita ruokia.

Alkuviikosta mulla oli sitten taas ihan kauhea kriisi sen suhteen, mitä teen ruoaksi. Polveilevan pohdinnan tuloksena päädyin kokeilemaan yhdistelmää, jota en ollut koskaan aiemmin kokeillut ja jonka toimivuudesta mulla ei ollut mitään takuuta: gnoccheja, katkarapuja ja tomaattikastike. Todennäköisyydet tämän ruoan suhteen olivat aika lailla fiftyfifty, ja sain kyllä yllättyä miten herkullista siitä tulikaan!

Vaikka gnocchit muistuttavatkin pastaa, ovat ne paljon täyttävämpiä. Yhdestä kaupan 500 gramman pussista riittää hyvin kahteen annokseen. Lisäksi niiden valmistus on ihan superhelppoa, kun keittoaika on huimat kaksi minuuttia. Katkarapuja mulla oli valmiiksi pakkasessa, ja otin ne hyvissä ajoin sulamaan, jotta ne olivat käyttövalmiita ryhtyessäni kokkailemaan. Katkiksiahan, ainakaan näitä pakkasen esikypsennettyjä, ei myöskään tule paistaa tai muutenkaan liikaa keittää vaan ihan nopeasti käyttää pannulla, etteivät ne sitkastu. Tämän ruoan valmistuksen hitain osio olikin odotella veden kiehumista, ja katkarapujen sulattamista lukuunottamatta valmistukseen kuluu alusta loppuun helposti alle vartti. Ja on hyvää. 

Mä menin tämän reseptin kanssa vähän "mitä kaapista löytyy" -tyylillä, eli soveltaminen on aina, noh, soveliasta!

15 minuutin tomaatti-katkarapugnocchit, 2 annosta

Pussi gnoccheja (500g)

Purkki säilyketomaatteja (itse ostin Muttin kuorittuja kirsikkatomaatteja, mutta tällä tuskin on niin väliä)

Sulatettuja katkarapuja (ei mitään hajua minkä verran, puoli pussia, 200g? sen verran mikä tuntuu sopivalta)

Punasipulia

1/2-1 chili

Valkosipulinkynsi

Suolaa, pippuria, yrttimaustetta

Päälle parmesaania

Laita kattilaan vesi kiehumaan. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili ja kuullota pannulla öljyssä. Lisää katkaravut, tölkkitomaatit ja mausteet pannulle samaan aikaan, kun kaadat gnocchit kiehuvaan, suolattuun veteen. Anna kiehua paketin ohjeen mukaan pari minuuttia ja valuta. Laita gnocchit ja kastike sekaisin, annostele, tarjoile parmesaanin kanssa ja nauti. Ihan älyttömän iisiä.

Joku päivä mä otan tästä vielä taiteellisemman ruokakuvan, mutta nyt mennään tällä ainokaisella. Mun ei nimittäin ollut todellakaan tarkoitus jakaa tätä ohjetta, kun en yhtään etukäteen tiennyt, että onnistuisiko tämä kokeilu ylipäätään. Onnistui, vallan mainiosti. Nam.

Mikä on sun lemppari uusi ruoka, jonka olet löytänyt?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Esittelyssä meikkinurkka

Eilen mä vietin mun ainokaisen vapaapäiväni lähes täysin siivotessa. Pyykkäsin, imuroin, kuurasin lattioita rätillä ja järjestin ikkunalautani ja siinä sivussa myös meikkinurkkani. Innostuin uudesta siististä ikkunalaudasta ja meikkipisteestä (ja siististä kodista muutenkin) niin paljon, että napsaisin saman tien kuvat ja päätin ottaa viikonlopun projektiksi vihdoinkin postata tästä mun pienestä meikkinurkastani.

Tämä on tosiaan ikuisuusprojekti. Julkaistessani kotiesittelyni maaliskuussa 2018 olin aikeissa heti perään tehdä meikkinurkkausesittelyn. Kirjoitin tuon postauksen valmiiksi syyskuussa 2018, se on edelleen luonnoksissa ja unohdin sen olemassaolon täysin ihan liian pitkäksi aikaa. Tässä parin vuoden aikana olen järjestänyt meikit monta kertaa uudestaan ja taas uudestaan. Järjestyksen vaihtaminen on virkistävää, mutta samalla mulla on ihan liikaa meikkejä, joita on mahdoton saada järkevästi esille. Aina välillä siis karsin meikkejä, heitän tyhjiä (vastahakoisesti) roskikseen ja vähemmällä käytöllä olevia kuskaan kylppäriin piiloon.

Jotta tämä prosessi ja kaikki läpikäydyt vaihtoehdot tulisi mahdollisimman selväksi, esittelen seuraavissa kuvissa muutamat aiemmat järjestykset. Niitä on siis varmasti ollut enemmänkin, mutta näistä onnistuin nyt kaivamaan kuvat. Ensimmäinen näistä on tuolta maaliskuulta 2018, toinen marraskuulta 2018 ja kolmas maaliskuulta 2020. Neljäntenä on sitten tämä tämänhetkinen asetelma.

Mun meikkinurkka siis koostuu muutamasta toimivasta peruselementistä. Peili on Ikean Karmsund, tätä oon nähnyt monella meikkipeilinä enkä ihmettele ollenkaan. Itse peili on todella hyvänkokoinen ja alle saa hyvin laitettua tavaraa säilöön. Peilin kulmaa pystyy myös säätämään helposti ruuvien kuitenkaan löystymättä. Musta teräs myös sopii mun sisustukseen tosi hyvin ja on mun mielestä todella nätti. Peilin alla mulla on tuollainen Tigerista (tai Targetista, mulla on näitä monta eri paikoista) ostettu muovilokerikko, jossa mulla on muutamat lempipunat, rajauskynät, puuterit ja aurinkopuuterit ja poskipunat sekä meikkivoiteet.

Vieressä mulla on tällainen Ikean metallinen taso, jota yritin hakea mutten kerta kaikkiaan löytänyt. Se kuitenkin helpottaa ihan hirveästi, että pystyy kätevästi kasaamaan purkkeja päällekkäin siististi ja näin säästää tilaa. Loput meikkituotteet mulla on sitten paletteja lukuunottamatta järjestelty näihin Ikean metallisiin kukkaruukkuihin. Isoimmassa on kaikki siveltimet, yhdessä on nudehuulipunat, yhdessä kirkkaat ja tummat huulipunat ja yhdessä kaikki muut pitkulaiset meikit, kuten ripsarit, kulmakynät, peitevoiteet ja nestemäiset luomivärit.

Sitten vielä mulla on nämä pari Jyskin muovikoria, joita mulla on toistakymmentä ympäri mun pikkukotia eri kokoisina. Ne ovat ihan todella käteviä, mulla on näissä koreissa mausteita ja alusvaatteita ja vaikka mitä. Toisessa korissa mulla on siis ponnarit ja hiusdonitsit ja toisessa luomiväripaletit.

Alun perin mulla oli järjestys tosiaan tämän nykyisen kaltainen, että valkoinen hylly ja peili olivat vierekkäin ikkunaa vasten. Myöhemmin siirsin valkoisen hyllyn seinää vasten, jotta meikkipiste vei vähemmän tilaa ja peilin sai lähemmäksi. Nyt kuitenkin parin vuoden jälkeen palasin tähän alkuperäisasetelmaan, ja on ihan sikapaljon helpompaa, kun hyllyn alle saa laitettua tavaraa eikä taaempana olevia tarvitse vaivalla kaivaa esiin. Sekään ei haittaa että peili on kauempana, vaan on itse asiassa kätevämpää, kun sen saa sitten paremmin käännettyä meikkaamista varten. Tämänhetkisellä asetelmalla tämä ei myöskään vie niin paljoa tilaa kuin alun perin, kun meikkien määrä on vähentynyt ja luomiväripaletit ovat siististi korissa.

Mulle ikkunalauta on ollut paras ja oikeastaan ainoa mahdollinen paikka säilyttää mun suurta meikkivarastoa, tässä ne ovat helposti saatavilla ja esillä, kun keittiön pöydän ääressä meikkaan luonnonvalossa. Suurin uhka tässä kuitenkin on auringonvalo, jota varsinkin kesällä paistaa suoraan sisään juuri missä mun meikit ovat. Erinäisiä suojamenetelmiä olen yrittänyt keksiä, ja enimmäkseen auringonvaloa olen lähinnä huulipunilta blokannut isoimmilla luomiväripaleteilla. Monista mun paleteista selvästi huomaakin, miten ne ovat auringossa haalistuneet. Nyt mä kuitenkin keksin laittaa ison, harvakseltaan käytetyn lehtiöni sinitarralla kiinni ikkunaan meikkien taakse. Nyt mun meikit ovat enemmän tai vähemmän suojassa auringolta, eikä täällä ole onneksi yhtään sen hämärämpää vaikka pieni osa ikkunasta onkin peitetty.

Meikkinurkkaus on ehdottomasti yksi mun lempiasioita mun kodissani, ja musta on ihana järjestellä sitä ja ihailla sitä, kun se kerrankin on järjestyksessä! Mua myös ihan hirveästi kiinnostaa, miten teillä on meikit järjestetty? Harvalla ehkä on yhtä laajaa valikoimaa kuin mulla, mutta varmasti teistäkin moni on joutunut keksimään luovia meikkipisteratkaisuja pienissä kodeissanne. Kertokaa ihmeessä alla, miten teillä toimii!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

PALAUTETTU

...kandidaatintutkielmani nimittäin! Olen koko työn unohtanut lähes kokonaan pariksi viikoksi, välillä palannut hetkeksi sen pariin tekemään viimeiset viilaukset. Tänään vielä selasin työn kerran läpi, korjasin muutamat lyöntivirheet ja huonosti muotoillut lauseet ja kirjoitin sen saamarin tiivistelmän. Ja palautin. Nyt se on ohi, nyt se on palautettu.

Tuntuu kyllä ihan sikahassulta, että tässä tämä nyt oli. Nyt on kaikki kandidaatintutkinnon työt tehty ja olen viimeisiä arviointeja vaille valmis kandidaatti. Todella hassua, mutta kai se on pakko uskoa. Vaikka hommat ei vieläkään tähän lopu. Nyt pitäisi keksiä, miten nuo kaikki opintokokonaisuudet saadaan rekisteröityä että voin oikeasti valmistua, kun kukaan ei oikein ole osannut konkreettisesti mulle neuvoa, miten se tapahtuu. Ehkä sen takia mä olen tutkintoa vailla vielä elokuussakin, saa nähdä.

Voi apua! Ei mulla muuta, huomenna palataan taas viikonlopun jälkeen töihin ja toivottavasti joku päivä ensi viikolla enemmän näiden ihanien kuvien tunnelmiin, koska kirsikankukat ovat parhaita. Ihanaa viikkoa kaverit, kohta on kesä ja kohta mä virallisesti valmistun!

Reaaliaikainen kandidaatintutkielman palautus on muuten seuraavat 24 tuntia nähtävissä mun Insta-stooreissa hyvin ruhtinaallisin tunnelmin, käyttäjäni on nimeltään @sannalovesfood !

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Hei hei opiskelu, tervetuloa työt!

Huh, tulikin pidettyä ihan ansaitusti vähän pidempi breikki postaamisesta. Kiirettä silti on pitänyt! Viime viikon lopun pidin lomaa ihan muuten vaan, en murehtinut kouluhommia enkä mitään muutakaan, olin vaan. Maanantaina mulla sitten alkoikin ihan oikeat kesätyöt.

Aion tarkemmin ehkä kertoa mun kesätöistä vielä myöhemmin, mutta tähän väliin vähän ensifiiliksiä. Mulla on nyt viisi työpäivää takana, ja ihan käsittämätöntä, miten paljon näihin päiviin on ehtinyt jo mahtua. Pääsin oikeisiin hommiin jo heti ekana päivänä, ja viikon päivänä on järjestelmät ja menetelmät ja oma työskentelytyyli ja työyhteisö alkanut jo tulla tutuiksi. Olen jo nyt saanut olla ylpeä työni tuloksesta, olen ollut tehokas ja saanut ihanaa palautetta. Tämä kaikki ensimmäisen viikon jälkeen. Hullua nähdä, mitä kaikkea seuraavaan kolmeen kuukauteen ja kolmeen viikkoon mahtuukaan.

Samalla on ollut mielenkiintoista asettua ihan siihen perinteiseen päivätyörytmiin. Opiskellessa päivärytmi on aika vapaa, kun luentoja ja läsnäolopakkoja ei juurikaan ole ja hommia tehdään (tai yleensä ei tehdä) ihan oman fiiliksen mukaan. Nyt on joka aamu ollut herätys 7.30, olen syönyt aamupalan ja meikannut ja lähtenyt yhdeksäksi töihin, puolenpäivän maisasa syönyt lounasta ja tullut iltapäivällä kaupan kautta kotiin. Sitten kun on vielä laitettava ruokaa ja syötävä ja yritettävä mennä hyvissä ajoin nukkumaan ettei aamulla väsyttäisi, niin ei mulla arkipäivinä juuri ole vapaa-aikaa. Viimeisillä voimilla on sitten raahauduttu pesemään meikit ja kömmitty peiton alle, eikä blogi ole käynyt mielessä. Omaa tietokonettani en avannut kertaakaan puoleentoista viikkoon, en blogin takia enkä koulutöiden takia.

Opinnot alkavat olla pulkassa. Yksi kurssi odottaa vielä arviointia ja se kandi pitäisi viimeistellä. Tänään olen yrittänyt lukea sitä läpi, ja vaikka vielä on hiottavaa ja lisättävää niin kyllä mä aika hemmetin ylpeä olen siitä, mitä olen saanut aikaiseksi. Yritän nyt tänä viikonloppuna saada sen valmiiksi, sitten se on ohi.

Arki on todella kyllä muuttunut, ja vaikka kaiholla välillä muistelenkin chilliä kotikevättä ja menneiden vuosien pitkiä rentoja kesälomia, oon mä tästäkin aika innoissani. Nyt on hyvä totutella tähän uuteen normaaliin. Kesän jälkeen mulla on iso kasa lisää kokemusta ja miljoona tarinaa kerrottavana. Eikä se tavallista isompi palkkakuittikaan haittaa. Heh.

Miten teillä menee? Alkaako jo kesälomat lähestyä?

Vappu tämäkin vappu

Piti tulla hyppäämään tänne hetkeksi ja toivottaa teille kaikille hyvää vappua! Tänä(kään) vuonna ei vietetä opiskelijavappua kavereiden kanssa ja oma lakkikin unohtui. Tämä tosiaan on jo tullut tavaksi: vaikka tämä on jo mun neljäs vappu ylioppilaana ja kolmas opiskelijana, oli viime vuosi ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa vappu haalareissa ja oma lakki päässä. Perinteisesti ollaan oltu reissussa kaikki vaput, ja niin olisi tälläkin hetkellä ollut tarkoitus nauttia Kreikan auringosta.

Kiva vappu kuitenkin on varmasti luvassa. Ollaan jo juotu äidin tekemää simaa ja ostettu munkit, luvassa herkuttelua ja rentoa oleskelua. Mulla alkaa maanantaina kesätyöt, joiden parissa seuraavat neljä kuukautta menevätkin. Nyt mä siis pidän huimat viisi päivää kesälomaa ja yritän parhaani mukaan nollata ja rentoutua ja eristäytyä kaikista paineista ja stressinaiheista. Lomafiiliksissä oon ollutkin, kännykkä on jäänyt sivuun ja tänään oikeasti harkitsin päikkäreitä ilman tippaakaan syyllisyyttä!

Nyt mä laitan kännykän taas pois ja irrottaudun arjesta loppuillaksi. Kivaa vappua kaverit! ♡

Mistä mä haaveilen just nyt

Voi jos jotain mä olen, niin haaveilija. Mä rakastan suunnitella asioita, pieniä juttuja ja mahtavia tulevaisuuden suunnitelmia jotka tuskin koskaan tulevat toteutumaan. Ja ihan oikeasti se suunnittelu ja haaveilu on mun lemppariasia. Jos jutut pannaan käytäntöön, ei niistä kuitenkaan tule yhtä ihania mitä oli haaveillut. Ja kaikista suurimpana, mistä enää haaveilla, jos kaikki onkin jo toteutettu?

Tällä hetkellä mä luonnollisesti haaveilen kandin saamisesta valmiiksi ja valmistumisesta. Nämä alkavat olla jo suhteellisen realistisia tavoitteita: ensimmäinen olisi kiinni päivistä ja jälkimmäinen viikoista. Kandiksi valmistuminen ei itsessään ole mitenkään villi ja innostava haave, kun kuitenkin opinnot jatkuvat samaan tahtiin syksyllä maisteritutkinnon parissa. Yksi päivä kuitenkin innostuin, että millaisen blogipostauksen kirjoitan sitten kun oikeasti valmistun. Tai millaiset kuvaussessiot pidetään kavereiden kanssa, kun ikuistetaan tämä saavutus. Tällaiset asiat saavat mut ihan innostumaan!

Nyt myös mun tuoreen Remppa vai muutto Vancouver -fanituksen (josta puhuinkin jo Instan puolella ja sain ihan sikana vastauksia, tekin taidatte olla ihan yhtä koukussa kuin minäkin!) myötä olen innostunut suunnittelemaan mun tulevaa kotia. Mulla ei siis ole muutto ajankohtainen vielä todennäköisesti vuosiin, mutta olen silti lähes päivittäin selailemassa asuntoilmoituksia - joskus keskustan vuokrakaksioita, joskus myytäviä kolmioita Itä-Helsingistä, joskus isoja omakotitaloja. Ja pakko kyllä todeta, että kivoja kämppiä ei vaan tunnu olevan, ja kaikki maksaa ihan käsittämättömän paljon! Mun omaa kotia ei ihan hirveästi pysty enää sisustamaan, joten olenkin nyt suunnannut tätä kuumetta äidin kotiin. Kesän aikana olisi kovasti tarkoitus käydä kaikki varastot ja kaapit läpi ja laittaa sisustusta ja kalustusta uusiksi! Toki tämä sama suunnitelma on ollut jo vuosikausia, saa nähdä miten nyt käy.

Nyt mulla on kuitenkin uusi, konkreettisempi ja ajankohtaisempi haave ollut enemmän ja enemmän mielessä. Mähän olin tosiaan muutama vuosi sitten Lontoossa au pairina (jonka ajalta kaikki tämän postauksen kuvat muuten ovat!), ja siitä asti olen haikaillut ulkomaille asumaan vielä kerran pieneksi pätkäksi. Loogisin ja ehkä helpoiten toteutettavissa oleva rakonen sille on opintojen aikana. Nyt olenkin ruvennut kaavailemaan, että lähtisin harjoitteluun ulkomaille. Mulla alkaa mun maisterivaihe tosiaan nyt syksyllä ja se kestää kaksi vuotta, eli joskus ensi vuoden aikana olisi varmaan kaikista todennäköisin ajankohta. Nyt oonkin sitten kovasti yrittänyt ottaa selvää kaikista mahdollisista vaihtoehdoista, tehtävistä ja kohteista. Kaikki on vielä aivan täysin auki, mutta ehkä se siitä. Haluaisin kuitenkin tässä mahdollisimman pian saada kerättyä itselleni kaiken mahdollisen informaation ja alkaa tehdä alustavaa suunnitelmaa, jotta osaan sitten ajoittaa opintoni ja rakentaa tutkintoni kaikista järkevimmällä tavalla niin, ettei ulkomaille lähtö sotkisi mun opintoja Suomessa ihan järkyttävästi. Jonnekin Eurooppaan tahtoisin lähteä ihan vaan korkeintaan muutamaksi kuukaudeksi. Päädynkö sitten Britteihin, Itävaltaan vai Tanskaan vai jonnekin ihan muualle, sitä ei vielä tiedä kukaan.

Millaisia haaveita teillä on just nyt? Ja hei, jos kellään on vinkkejä tai kokemusta harjoittelusta ulkomailla (tai vaikka vaihto-opiskelusta, vaikka se ei mun ykkössuunnitelma olekaan), niin jakakaa ihmeessä ajatuksia, mä otan mielelläni kaikki vinkit vastaan! Niin ja kertauksena vielä niille, jotka eivät tiedä tai muista, mä opiskelen suomen kieltä Helsingin yliopistossa. Enemmän kerroin mun opinnoistani täällä ja vastailin teidän kysymyksiin!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)