sunnuntai 26. marraskuuta 2023

Koti, työ ja some: Mitä kaikkea on tapahtunut vuoden aikana

Huh. Yli puoli vuotta viimeisimmästä postauksesta. Tuntuu, että tuo pitää tiedostaa heti tässä aluksi, mutten jaksaisi puolta postausta käyttää kokoon  kuivuneesta postaustahdista valittamiseen. Jonkinlainen päivityspostaus tuntuu kuitenkin tarpeelliselta ennen muihin aiheisiin siirtymistä, joten tässä kuulumisia viimeisen...vuoden(?) ajalta.

Palasin Suomeen

Jos eksyit blogiini nyt ensimmäistä kertaa: Moi, mä olen Sanna. Valmistuin kesällä 2022 suomen kielen maisteriksi ja olen asunut kaksi kertaa ulkomailla työskennellen paikallisessa yliopistossa suomen kielen opetusharjoittelijana. Mun ensimmäinen harjoittelujakso oli Caenissa Ranskassa keväällä 2022, jälkimmäinen viime talvena Lontoossa. 

Lontoossa vietin yhteensä noin viisi kuukautta, ja palasin takaisin kotiin maaliskuun lopulla. Kesti pitkään tottua ajatukseen, ettei kotiinpaluu ollut vain tilapäinen vaihe, että nyt mä oikeasti olen Suomessa enkä ole kohta taas pakkaamassa laukkujani uutta seikkailua varten.

Pikkuhiljaa olen tottunut tavalliseen arkeen. Kuitenkin varsinkin syksyn tullen Lontoo-aika on palannut vahvasti mieleen. Olen vuodenaikanostalginen ihminen ja helppo on palata muistelemaan, missä oli samaan aikaan viime vuonna. Varsinkin syksy Lontoossa oli mulle henkisesti raskas, kevätpuolesta nautin taas todella paljon. 

Toisaalta tuntuu kaukaiselta, että olen joskus asunut muualla kuin täällä kotona. Samalla sitä kuitenkin kliseisesti miettii, että miten noistakin hetkistä on jo vuosi.

Eikä tämä Suomen talven alkanut pimeys helpota yhtään! Toki Lontoossakin lämpötilat putosivat talven aikana lähelle nollaa, mutta päivänvaloa ja aurinkoa saatiin aina muutama tunti enemmän. Eikä siellä tarvinnut herätä ennen auringonnousua lähes koskaan.

Paljon töitä

Kesästä lähtien olen ollut kokopäivätöissä. On ollut ihana päästä työrutiiniin, olla joka päivä töissä samojen työkavereiden kanssa ja pysyä kärryillä menoista ja meiningeistä. Olen ollut nykyisessä työpaikassani jo kolme ja puoli vuotta, mutta mun työskentely on painottunut vahvasti kesiin. Nyt olen ekaa kertaa koko syksyn kokoaikaisesti töissä, ja on ollut hauska elää ihan tavallista arkea ja juhlaa niin kuin kaikki muutkin.

Mutta onhan se kokoaikatyö raskasta. Varsinkin tuohon Lontoo-talveen verrattuna. Yliopistoharjoittelijana mulla oli ehkä 10 tuntia töitä viikossa ja niin paljon aikaa omille harrastuksilleni ja puuhilleni tai ihan vain loikoiluun (varsinkin kun vietin käytännössä kaiken vapaa-aikani yksin, silloin todella pääsi luovuus kukkimaan ja kirjoja tuli kahlattua). Neljänkymmenen tunnin työviikot vaihtelevine vuoroineen kuormittavat ihan eri tavalla.

Ja vaikka pidän työstäni, on mun edelleen todella vaikea tajuta, miten ihmiset tekevät tätä koko elämänsä, käyvät kaupassa ja tekevät ruokaa ja huolehtivat kodista ja perheestä ja omasta hyvinvoinnistaan ja riittävistä yöunista. Iltavuoroviikoilla elän eineksillä ja tiskit valtaavat hiljalleen keittiön ja puhtaat pyykit olohuoneen, kun ei aika ja energia yksinkertaisesti riitä.

Melkein oikea influensseri?

Yksi valtavin muutos viimeisen vuoden aikana on ollut mun sosiaalisen median tilien kasvu. Julkaisin marraskuussa 2022 Instagramiin ensimmäisen videoni, jossa vertailin samalla kokolapulla merkittyjä housuja eri liikkeissä. Tuo video keräsi ihan käsittämättömän määrän näyttökertoja ja toi mun tilille paljon uusia kävijöitä. Tajusin, että olin onnistunut luomaan sisältöä, joka kiinnostaa, ja innostuin tekemään lisää.

Tuosta hetkestä lähtien keskitin mun sisällöt hyvin vahvasti kehopositiivisuuteen. Tuo teema on ollut aina läsnä mun sisällöissä myös täällä blogissa ja aiheeseen liittyvät postaukset ovat olleet omia suosikkejani (ja niitä kaikista luetuimpia), mutta vain yhtenä epäsäännöllisenä palasena sekavaa sillisalaattia.

Rakensin pian vastaavanlaisista kokovertailuvideoista viikottaisen postaussarjan ja rungon mun koko somepresenssille. Oheen aloin tehdä muuta kehopositiivisuuteen, itsevarmuuteen ja self loveen liittyvää sisältöä. Sen myötä mun julkaisemien videoiden määrä kasvoi ja kuvajulkaisuja oli suhteessa vähemmän.

Alkuvuodesta aloin pohtia, että nyt kun joka tapauksessa teen videoita, jotka näyttävät kiinnostavan ihmisiä, ja kun yritän kasvattaa tiliäni, pitäisikö samalla vaivalla tehdä Tiktok-tili ja jakaa ne samat, jo olemassaolevat videot sinne. Olin pitkään karsastanut Tiktokia ja kuullut alustasta paljon pahaa. Lopulta kuitenkin päätin, etten menetä mitään, jos en kokeile. Lähdin Tiktokiin hyvin matalin odotuksin. Latasin sinne samat videot kuin Instagramiinkin ja vapaasti lähdin kokeilemaan myös muita konsepteja. Totesin, että jos en viihdy Tiktokissa, voin aivan hyvin sieltä myös poistua.

Tuon Tiktok-tilin luominen oli yksi parhaista asioista, mitä olen tehnyt. Mun videot lähtivät leviämään siellä paljon paremmin kuin Instagramissa (siellä sitä ensimmäistä videota lukuunottamatta olin tähän asti kerännyt melko heikosti katsojia videoilleni). Mun tili kasvoi nopeasti, mutta ennen kaikkea hämmennyin (ja ilahduin), kuinka aktiivista vuorovaikutus Tiktokissa oli.

Tämän vuoden aikana mun tilit sekä Instagramissa että Tiktokissa ovat kasvaneet todella huimasti. Tiktok meni nopeasti kävijämääriltään mun Instagramin ohi ja varmasti seuraajia valui myös tililtä toiselle. Kevään ja kesän mittaan myös mun Instakin lähti ihanaan nousuun ja nykyään mun videot menestyvät melko samalla tavalla molemmilla alustoilla. 

Viime syksynä mulla oli Instagramissa 800 seuraajaa ja takana oli vuosien yritykset kasvaa ja houkutella ihmisiä mun sisällön pariin. Tätä kirjoittaessa sekä Instagram- että Tiktok-tilit lähestyvät 5000 seuraajaa. Jollekulle tuo voi vaikuttaa pieneltä määrältä, mutta mä olen niin valtavan ylpeä tästä kasvusta. Uskon, että nuo luvut voisivat olla paljon suuremmat, jos olisin onnistunut pitämään tasaisesti kiinni Lontoo-aikojen julkaisutahdista. Kotiinpaluun ja kesätöiden myötä somejutut jäivät pahasti taka-alalle, mutta nyt viime viikkoina olen yrittänyt päästä taas mukaan ainakin lähes päivittäiseen postaustahtiin etenkin Tiktokissa, jossa sisältöä voin edelleen tehdä vähän matalammalla kynnyksellä.

Joku voi myös miettiä, minkä ihmeen takia mä näin hehkutan numeroita ja suosiota. Tämä kaikki on osa suurta unelmaa, josta olen pitkään haaveillut. Mulla on takana vuosien someharrastus, sitä ennen jaoin omaa musiikkiani Youtubeen ihmisten kuultavaksi. Aina olen toivonut, että tavoittaisin mun sisällöllä ihmisiä, pääsisin käymään keskusteluja mulle tärkeistä aiheista, saada tunnustusta kovasta työstäni ja ehkä oikeasti vaikuttaa jonkun toisen ajatusmaailmaan ja elämään.

Nyt mä olen saanut huomata, että tuosta kaikesta on todella tulossa totta. Olen kuluneen vuoden aikana saanut ihan valtavasti ihania viestejä ihmisiltä, jotka ovat oikeasti saaneet jotain irti mun videoista. Ihmiset ovat löytäneet mut, viihtyvät mun sisältöjen parissa ja kuuntelevat, mitä mulla on sanottavaa. Numerot, seuraajat ja viesti-ilmoitukset ovat merkkejä siitä, että teen jotain, millä on merkitystä. Ja mulla on oikeasti hauskaa tätä kaikkea tehdessä.

Tietenkin samalla mulla on harras toive myös saada konkreettista palkkaa tästä vuosikausien työstäni ja ehkä jopa jokin kaunis päivä elättää itseni alalla, keskittyä joka päivä tekemään intohimoisesti mulle tärkeää sisältöä ja elää vapaampaa elämää, joka ei sido mua tiettyyn paikkaan tiettynä kellonaikana. Tänä syksynä olen saanut ottaa ensimmäiset askeleeni tuohon suuntaan. Olen päässyt tekemään ensimmäisen brändiyhteistyöni ja alustavasti keskustelemaan toisista sekä vastaanottanut ensimmäisiä tuotelahjoja. On yksi asia huomata, miten mun sisällöt sykähdyttävät ihan tavallisia ihmisiä ruudun toisella puolella. On päälle toinen asia, että yritykset tajuavat, että mun sisältö voisi olla arvokasta myös heille.

Ja sitten tämä blogi

Vaikka blogi onkin ollut hiljainen, somessa olen selkeästi ollut aktiivisempi kuin koskaan. Vielä pari vuotta sitten mun tavoite oli julkaista uusi blogipostaus vähintään kerran viikossa. Nyt mun pisin tauko venähti lähes seitsemän kuukauden mittaiseksi ja rehellisesti mun on vaikea hahmottaa, mikä funktio tällä blogilla on enää mun somepresenssissä. Blogit ovat suuressa kuvassa menneen talven lumia ja kaiken voi sanoa lyhyemmässä muodossa viraalipotentiaalisilla videoilla.

Ensimmäistä kertaa olen huomannut miettiväni, onko tässä oikeasti mitään järkeä enää. Yrittää pitää blogi väkisin elossa ja potea syyllisyyttä, kun en postaakaan. En silti ole vieläkään valmis tästä luopumaan. Blogi on ollut valtava osa mun identiteettiä jo 11 (!) vuotta. Blogin ansiosta mä ylipäätään olen somessa, täällä on paljon vanhoja mulle tärkeitä tekstejä. Tänne olen vuosikausien ajan taltioinut mun elämääni ja nuo muistot ovat mulle korvaamattomia.

Mulla on pari postausta ollut luonnosvaiheessa vaikka kuinka pitkään ja ne tahdon saada mahdollisimman pian julki, kunhan vain jaksan. Blogi pysyy varmasti jatkossakin enemmän taka-alalla, kun keskityn muihin somealustoihin. Mutta en aio täältä vieläkään lähteä.

Kiitos, jos jaksoit lukea tämän pitkän ja poukkoilevan tekstin tähän asti. Olisi ihana kuulla, mitä kautta olet tänne löytänyt, miksi viihdyt mun sisältöjen parissa ja mitä sä toivoisit tältä blogilta jatkossa. Olisiko joitain asioita, jotka toimisivat paremmin kirjoitetussa muodossa kuin minuutin Tiktok-videona?

Tätä on ollut vähän ikävä. Palaillaan toivottavasti pian, tai ainakin aiemmin kuin ensi kesänä <3


Seuraa Instagramissa ja Tiktokissa @sannalovesfood

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti