sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Kootut au pair -tarinat: Vaikeat sukulaiset

Hurjaa, mun au pair -jaksosta tulee pian jo neljä vuotta! Jos et tuolloin jo ollut menossa mukana, mä vietin kesän 2017 Lontoossa au pairina. Olin kolme kuukautta brittiperheessä, jossa oli 3-, 6- ja 8-vuotiaat lapset.

Postailin meininkejä au pair -kesän aikana ahkerasti tänne blogiin, mutta aika pian kotiinpaluun jälkeen aihe jäi. Yksi päivä tässä taas tuli muisteltua kaikenlaisia tarinoita tuolta kesältä, ja totesin että olisi tosi hauska jakaa näitä myös tänne blogiin!

Mun host-perhe oli siis brittiläinen, mutta hyvin monikulttuurinen, ja lasten isovanhempia oli kotoisin niin Irlannista, Kyprokselta kuin Keniastakin. Mainitsen tämän monikulttuurisuuden paitsi siksi, että multa monesti kysyttiin, olenko suomalaisperheessä, myös siksi, että tämä on olennainen osa mun tässä postauksessa kertomia tarinoitani. Mä tulin pitkälti todella hyvin toimeen kaikkien perheen ystävien ja sukulaisten kanssa, joita tapasin. Yksi vaikeampi tapaus joukossa oli, nimittäin perheen isän äiti.

Perheen isän vanhemmat asuivat isoäidin kotimaassa Kyproksella, joten vieraillessaan Englannissa he asuivat mun host-perheen luona. Mun kesän aikana he olivat muistaakseni kaksi pidempää pätkää meidän luona. Tuo isoisä oli ihan mun lempparityyppi ja tuntui perheestä olevan ainoa, jota oikeasti kiinnosti rupatella mun kanssa ja tutustua muhun eikä puhua aina lähinnä vain mun työstä.

Mutta tuo isoäiti. Ehkä se on jotain kyproslaista äitiyttä ja isoäitiyttä tai jotain, mutta hänellä oli vahvat mielipiteet ja hän sanoi ne suoraan, hienotunteisuudesta välittämättä. Ja niinhän siinä kävi, että muutamaan otteeseen hänellä oli mielenkiintoista sanottavaa musta ja mun työskentelystä.

Yksi puhtaasti mun työntekoon liittyvä tapaus oli kerran, kun host-lapset pelasivat keskenään jotain peliä. Sisaruksilla sitten tunteet luonnollisest siinä kuumeni, kun peli ei mennyt ihan omien kaavailujen mukaan. Mä kovasti yritin kaksikkoa rauhoitella ja yrittää saada tilannetta selviteltyä, mutta eipä heitä kovasti mun rauhanneuvottelut kiinnostaneet. 

Tämä isoäiti siinä sitten rauhallisesti tallustelee paikalle, kysyy multa, tappelevatko lapset (no daa), ja sitten kysyy hymyillen, miksen mä tee tilanteelle mitään. Siinä vähän meinasi tunteet kuumentua mullakin, mutta enpä tainnut mitään sen terävämpää vastausta siihen keksiä.

Toinen, ei loukkaava mutta ainoastaan huvittava kommentti tuli, kun alettiin keskustella mun uskonnosta. Mähän olen tosiaan ortodoksi, ja erinäisistä hallinnollisista sun muista syistä mun uskontokuntaan viitataan englanniksi yleensä nimityksellä Greek Orthodox. Ja kun mä kerroin tälle kyproslaiselle isoäidille olevani Greek Orthodox, hänhän ei millään meinannut uskoa mua, koska enhän mä ole kreikkalainen. Siinä sitten yritin selitellä, että mistä tämä nimitys tulee, mutta en tiedä uskoiko mummo mua todella koskaan. Mä en tiedä, oliko isoäiti itse ortodoksi, he kun muodostavat selkeän uskonnollisen enemmistön Kyproksella. Mun host-perhe oli kuitenkin kristittyjä ja paljon käytiin mielenkiintoisia keskusteluja uskonnosta, niin tämä yksi kommentti jäi jotenkin hyvin huvittavana mieleen.

Valmiiksi monikulttuuriseen perheeseen luonnollisesti tuli lisänä au pairin, siis minun, oma kulttuuri, kieli ja kotimaan tavat. Musta oli ihan parasta jutella perheen kanssa Suomesta, kertoa heille kaikkia juttuja mun maasta ja samalla oppia Briteistä ja heidän tavoistaan, vaikkei tässä nyt niin järin kaukaisia kulttuureita ollakaan. 

Yhtenä päivänä rupesin sitten opettamaan vanhimmalle lapselle vähän suomea. En muista oliko se hänen ideansa vai mun, mutta meillä oli ihan superhauskaa ja hän oli todella innokas oppimaan! Opeteltiin suomeksi numerot ja muutama tavallinen sana tai lause, ja lapsi juoksi sitten haltioissaan ympäri taloa sanomassa hämmentyneille perheenjäsenilleen MINÄ RAKASTAN SINUA.

Noh, tällä samaisella isoäidillä oli tähänkin sanottavaa. Hän melkein suuttui mulle kuullessaan meidän suomituokiosta eikä vaan voinut käsittää, minkä takia mä opetan lapsille suomea, kun eivät he tule sitä koskaan mihinkään tarvitsemaan. Ei ei, lasten pitäisi keskittyä kreikan, hänen äidinkielensä, opiskeluun. Nämä lapset siis muutaman sanan verran osasivat kreikkaa ja mummonsa kanssa aina katsoivat kreikankielisiä lastenvideoita netistä. Isoäiti ei vaan osannut ymmärtää, ettei parinkymmenen minuutin suomisanastoharjotus ollut mitenkään pois lasten kreikan osaamisesta. Ja vitsi kun mua ärsytti, varsinkin kun lapsi oli niin nauttinut siitä, että olin opettanut hänelle muutaman sanan suomea. Mikä idea on edes ulkomaalaisella au pairilla, jos hän ei saa opettaa perheelle mitään omaan kulttuuriinsa liittyvää?

Ai että, olipa hauskaa (ja turhauttavaa) kerrata näitä muistoja. Nyt mun au pair -kesästä on muutenkin kulunut sen verran pitkä aika, että uskallan näistäkin kirjoittaa, vaikka tuskinpa tässä mitään riskiä on, että mun host-perhe yhtäkkiä tänne löytäisi ja tämän tekstin ymmärtäisi tai että joku teistä tunnistaisi, kenestä puhuisin.

En nyt ala tässä lupailemaan uutta postaussarjaa, kun perinteisesti oon niissä niin huono, mutta voisin kyllä verestää muistoja lisääkin toisessa postauksessa, jos teitä kiinnostaa! Multa löytyy samantyylisiä tarinoita lisääkin muun muassa perheen vanhempien kanssa. Toki ihaniakin hetkiä oli vaikka kuinka paljon, ne vaan eivät jää samalla tavalla ikävä kyllä mieleen. Muutenkin jos teillä on kysymyksiä tai postaustoiveita ihan mistä tahansa mun au pair -kesään liittyvästä asiasta, niin laittakaa kommenttia tai yksityisviestiä niin saatanpa laittaa toteutukseen!

Oletko sä ollut au pairina tai lastenhoitajana? Onko kokemuksia vaikeista sukulaisista? :D

Kaikki mun au pair -postaukset löydät tämän linkin takaa!


Liity lukijaksi tästä!

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Lukio vs. yliopisto

Mulla ei ole koskaan ollut samassa taloudessa isompia sisaruksia tai muita, joiden koulupolkua olisin päässyt lähietäisyydeltä seuraamaan. Siispä kun aloitin peruskoulun, en tiennyt yhtään mitä odottaa. Kun siirryin yläasteelle, en tiennyt mitä odottaa. Kun aloitin lukion, ei mulla ollut aavistustakaan, mitä mulla on edessä. Ja kun pääsin yliopistoon, lähdin kohti suurta tuntematonta.

Ja niin on ehkä ollut teidänkin kohdalla, varsinkin tämän viimeisen kohdalla. Mun korvaan ainakin yliopisto on kuulostanut aina niin sivistyneeltä, korkeatasoiselta ja mahtipontiselta, ja musta oli todella outoa kuvitella itseäni, pientä keskenkasvuista itseäni yliopistoon. Ja siis kyllä se edelleen siltä välillä tuntuu. Samalla kuitenkin yliopisto on monella tapaa ihan jotain muuta kuin olin odottanut tai kuvitellut.

Mulla on nyt kolme ja puoli vuotta takana yliopistoarkea, ja siitä vuoden verran etäopetusta. Siis apua, kauemmin kuin koko lukioaika yhteensä! Aika hyvin on siis tullut tutuksi, millaista elämä yliopisto-opiskelijana on. Tämä siis meillä ja mun opinnoissa, monesti olen kuullut muiden alojen opiskelijoita ihan päinvastaisia kokemuksia! Tässä kuitenkin mun kokemuksia, miten lukio-opiskelu ja yliopisto-opiskelu eroavat toisistaan.

Huomautus: Postaus perustuu tositapahtumiin.

LUKIO: Seitsemän kurssia jaksossa on ihan perus, samoin kuin kahdeksan tunnin koulupäivät perättäisiä oppitunteja. Illat sitten kotona ahkerasti läksyjen parissa.

YLIOPISTO: Yliopiston ekana syksynä viron ope kauhisteli, kun meillä oli kuusi kurssia samaan aikaan. On mulla toisaalta nytkin, mutta ensi periodissa neljä ja vuosi sitten tähän aikaan vain yksi. Luentoja on tavallisesti yksi tai kaksi päivässä, hirmupäivinä saattaa olla kolme putkeen ja joskus ei ollenkaan. Varsinainen opiskelu painottuukin sitten sille niin kutsutulle vapaa-ajalle, eikä silloin tekeminen ihan heti lopu.


LUKIO: Oppitunnit on pitkiä, hommaa on paljon, kirjoitukset tulee ja stressitasot kasvaa. Nyt kuitenkin pitää kestää, sellaista lukio on eikä tänne nukkumaan ole tultu. Muistiin palaa opettajan huomautus yläasteella: oppitunti kestää 60 minuuttia, josta opetusta on vähintään 45 minuuttia. Heh.

YLIOPISTO: Toki yliopisto on äärimmäisen rankkaa ja hommaa on paljon. Monilla kursseilla opettajat alkavat jossain vaiheessa kuitenkin voivottelemaan, miten meillä opiskelijoilla on paljon luentoja ja miten opettajat tietävät, miten rankkaa meidän arki on, joten he yrittävät keventää kursseja ja niiden suorituksia kaikin mahdollisin tavoin. Ja seuraavaan hengenvetoon luonnollisesti määräävät kahdeksansivuisia esseitä.


LUKIO: Oppitunnit alkavat pääsääntöisesti kahdeksalta aamulla, joinakin päivinä ehkä vähän myöhemmin. Parasta, jos aamulla saa nukkua yli seitsemään.

YLIOPISTO: Kurssin vetäjä pyytää ensimmäisellä luennolla vuolaasti anteeksi sitä, miten kurssin luennot alkavat jo 9.15 ja yrittää tsempata kaikkia jaksamaan saapua paikalle niinkin aikaisin aamulla.

LUKIO: "No tämähän on teille entuudestaan tuttua asiaa kun tämä on jo ala-asteella käyty, turha siis jäädä sitä sen kummemmin vatvomaan vaan siirrytään eteenpäin."

YLIOPISTO: "Juu, kyllähän tästä aiheesta oli kokonainen kurssi silloin perusopinnoissa, mutta on varmaan ihan hyvä, että kerrataan näitä asioita tässä toisen kurssin verran, kun varmasti on paljon päässyt unohtumaan."


LUKIO: Matikan opettaja käski heittämään välitunnilla ostetun mutakakun roskiin, koska tunnilla ei saa syödä.

YLIOPISTO: Pidätän hengitystä, kun viereisessä pöydässä istuva opiskelija syö luennolla maailman haisevinta lounastaan ja nuolee ruokailunsa päätteeksi sormensa puhtaaksi. Nolona sitten pudistelen päätä, kun opettaja kysyy, onko mulla kaikki okei :D Toki lukiokohtaan lisäyksenä, kaikki opettajat eivät olleet yhtä tiukkoja ja monet kävivät lähikaupasta hakemassa välipalanuudeleita. Niiden haju ei onneksi saanut kuitenkaan kakomaan.


LUKIO: Jakso päättyy, tulee koeviikko ja kuudesta seitsemään tenttiä yhteen syssyyn. Onnea on, jos jakson aikana on ollut esimerkiksi luovan kirjoittamisen kaltainen kurssi, jossa ei ole loppukoetta laisinkaan.

YLIOPISTO: Tentti? Ai mikä tentti? Haha, ai sellaisiakin on vielä olemassa. Ekana syksynä oli kuusi tenttiä, ekana keväänä ehkä kolme. Viimeisen vuoden aikana lopputenttejä on ollut ehkä yksi. Sanokaa tervetuloa esseille, kotitenteille ja niille helvetin oppimispäiväkirjoille. 

LUKIO: Vuodessa on viisi jaksoa, jaksossa ne kuusi kurssia, jokaiselle kurssille ostetaan uudet kirjat. Tili kevenee, avaamattomat kirjat myydään eteenpäin suurella tappiolla ja minimaalinen opintotuki nauraa tilillä päin naamaa.

YLIOPISTO: Opinnot ovat jo neljännessä keväässä ja ostin hiljattain neljännen oppikirjani koko opiskeluaikana. Ja siis tätäkään ei olisi ollut ihan pakko ostaa, helpottaa hommaa vaan huomattavasti. Näistä neljästä kirjasta kolme on ollut kielten tehtäväkirjoja. Muilla kursseilla mitä ei netistä löydy, opettaja skannaa ja lataa Moodleen luettavaksi. Ja onneksi on myös yliopiston kirjasto, josta yleensä löytyy aika hyvin kaikki tarvittava. Tähän lisäksi pitää mainita se fakta, että puolet kurssimateriaaleista on yleensä opettajan itsensä kirjoittamia.


LUKIO: Pakko on opiskella kaikkea ja vähän päälle. Toki paljon jo tässä vaiheessa pystyy omia opintojaan muokkaamaan omien kiinnostusten ja tulevaisuudensuunnitelmien mukaan. Silti sun oletetaan hallitsevan vähän jokaista ainetta.

YLIOPISTO: Etukäteen tuntui ihan hassulta mennä opiskelemaan vain yhtä ainetta, mutta enää en voisi kuvitellakaan olevan toisin! Sitä uppoutuu niin täysin oman alansa opintoihin, ettei sitä edes tajua, ettei kaikki opiskele lingvisteiksi eikä kaikki oikeasti pyöri pelkän kielen ympärillä. Samalla on ihanaa vaihtelua välillä piipahtaa jonkun muun alan kursseilla ja hämmästellä alojen välisiä eroavaisuuksia.


LUKIO: Raskasta arkea tasapainottaa onneksi mukavat lomat: viikko syksyllä (vai oliko se sittenkin pari päivää?), pari viikkoa jouluna, viikko keväällä ja kahden ja puolen kuukauden kesäloma. Toki opintojen loppupuolella lomat kuluivat pitkälti kirjoituksiin lukemiseen, mutta ei ainakaan tarvinnut istua oppitunneilla.

YLIOPISTO: Välillä olen laskeskellut, että yliopistossa on melkein puolet vuodesta lomaa. Joululoma kestää kuukauden ja syksyn ja kevään perioditauot viikon kumpainenkin. Toki nuo ovat teknisesti ottaen tenttiviikkoja, mutta harvemmin mulla kauheasti ohjelmaa perioditauoille osuu, joten entisessä elämässä nuo taukoviikot kuluivatkin reissussa. Pääsiäisenä on vielä viikon vapaa ennen ihanaa neljän kuukauden kesälomaa!

Voi vitsi, olen ihan varma, että unohdin jonkun kohdan tästä. Aika hyvin tässä kumminkin tuli eroavaisuuksia lueteltua! Kaiken kaikkiaan mun mittarissa yliopisto vie lukion ihan kuusnolla, ja vaikka yliopisto-opiskelu on monta kertaa tullut kirottua alimpaan helvettiin, kyllä mä tän valitsisin lukion yli ihan milloin tahansa. Samalla huomaa, miten tottunut yliopistoelämään ja -sanastoon jo olen, oli ihan supervaikea yhtäkkiä puhua kokeista, jaksoista ja oppitunneista, kun on niin tottunut tentteihin, periodeihin ja luentoihin. Ja tiedän myös, että joku vetää herneen nenään, kun puhun yliopiston kohdalla opettajista, mutta mua ei oikeasti kiinnosta, en osaa sanoa paremmin ja tällä tulee harvinaisen hyvin viesti selväksi.

Kanssayliopisto-opiskelijat (nykyiset tahi entiset), mitä lisäisit listaan? Mikä on sulla eri tavalla? Lukiolaiset, mikä kohta yllätti eniten?

Lue myös:

"Ai mitä sä opiskelet?"

Etäopiskelijan my day

Etäopiskelun rutiinit

Liity lukijaksi tästä!

perjantai 19. helmikuuta 2021

Kaukokaipuu & matkailijan vuosi 2020 numeroina

Viime päivinä olen haaveillut. Olen selaillut valokuva-arkistoja, tehnyt samaa aamupalaa kuin New Yorkissa, kuunnellut Lontoo-podcasteja, nähnyt unia suurkaupungin sykkeestä ja muistellut au pair -aikoja. Olen tehnyt matka- bucket listeja, muistellut fiilistä, kun astut ensimmäistä kertaa uuteen hotellihuoneeseen tai kun näet upean öisen kaupungin lentokoneen ikkunasta laskeutuessa. Trooppista tuulahdusta iholla, mustekalaa tai nuudeleita joka aterialla, vieraita kieliä ja uusia muistoja. 

Vuosi 2020 oli varmaan mun elämäni ensimmäinen vuosi, kun en astunut kertaakaan Suomen rajojen ulkopuolelle, ja se jos mikä on hurja ajatus. Vielä hurjemmalta tuntuu, ettei mulla ole oikeasti aavistustakaan, milloin pääsen seuraavan kerran reissuun. Vielä sitäkin hurjemmalta tuntuu, että koko ajatus matkustamisesta niin kuin ennen vanhaan kuulostaa ihan absurdilta ajatukselta.

Kaipuu jonnekin, ihan minne tahansa on kova. Pakoon arkea, pakoon kaikkea tuttua ja turvallista, kohti uudenlaista elämänrytmiä edes hetkeksi. Helpottaa kuitenkin tietää, että tuo kaikki odottaa mua vielä joskus. Sitten mä valloitan maailman.

Ja niin, koska vuosi 2020 oli poikkeuksellisuudessaankin niin poikkeuksellinen, ajattelin vähän katsastaa, miltä se näytti näin intohimoisen maailmanmatkaajan näkökulmasta.

Vuoteen 2020 mahtui...

0 ulkomaan matkaa

1 peruttu ulkomaan matka (vappu Kreetalla)

1 vielä toistaiseksi tuntemattomaan ajankohtaan lykätty ulkomaan matka (Tukholman-risteily, joka ensin siirrettiin maaliskuulta elokuulle ja sitten sinne jonnekin)

piipahdus 7 eri kaupunkiin pääkaupunkiseudun ulkopuolella (Tampere, Lappeenranta, Salo, Imatra, Jyväskylä, Kouvola ja Porvoo)

2 peruttua tapahtumaa kotikaupungissa (Pieni merenneito -musikaali ja We Will Rock You -musikaali)

todella monta "minne sä lähtisit nyt, jos voisit mennä ihan minne vaan" -keskustelunaloitusta

monta haavetta siitä sitten joskus kun

Minne sä lähtisit just nyt, jos voisit mennä ihan minne vaan?

Kuvituksena Pariisi 2015, San Francisco 2016, Lontoo 2016, Rodos 2016 ja Bangkok 2018.

Liity lukijaksi tästä!

tiistai 16. helmikuuta 2021

Ystäväkirjahaaste

Tänään vietetään ilmeisesti kansainvälistä pannukakkupäivää. Onko siis parempaa puheenaihetta kuin pannareista parhain, allekirjoittanut nimittäin, haha! Okei siirrytään suoraan asiaan, yritän vastata tiiviisti.

Ikä: 23 vuotta, kolme kuukautta ja 27 päivää.

Kuinka pitkä olet: Jossain 162 senttimetrin hujakoilla on tainnut lukioaikaiset mittaukset pyöriä.

Silmien väri: Joku sini-viher-harmaasekoitus. Jossain valossa näyttää enemmän siniseltä, jossain taas vihreältä.

Koulupolku: Yhdeksän vuotta kielipainotteisessa peruskoulussa, kolme vuotta Sibelius-lukion musiikkilinjalla, välivuosi ja tällä hetkellä neljäs vuosi suomen kielen opintoja Helsingin yliopistossa. Koulutustasoni on tällä hetkellä alempi korkeakoulututkinto ja humanististen tieteiden kandidaatti.

Keskiarvo: Peruskoulun päättötodistuksessa lukuaineiden keskiarvo oli 9,86, kaikkien aineiden vähän matalampi. Yo-todistuksen keskiarvo oli E ja lukion päättötodistuksesta ei ole aavistustakaan, varmaan jossain kasin ja ysin välillä.

Viihdyitkö koulussa: Ihan ok. Koulunkäynti ja opiskelu oli peruskoulussa mulle helppoa eikä mun tarvinnut juuri tehdä töitä sen eteen. Lukiossa ja yliopistossa onkin sitten tullut haasteita, kun en koskaan oppinut opiskelemaan. Koulu oli muuten kyllä oikeasti aika rankkaa, kun päivät olivat pitkiä ja mulla oli aina kamala nälkä, kiire, väsymys ja stressi. Muutenkin lapset ovat ilkeitä ja suhteet muiden luokkalaisten kanssa olivat välillä vähän niin ja näin. Peruskoulu oli ihan elämän parasta aikaa silloin kun siellä olin, mutta jälkikäteen ei ole tullut lainkaan ikävä. Yliopistossa olen viihtynyt ihan hyvin vaikka välillä onkin ihan liikaa ei-niin-innostavaa tehtävää, mutta ehkä nyt on aika siirtyä seuraavaan kohtaan.

Kotieläimiä: Tällä hetkellä ei yhtään, aikaisemmin yhteensä kolme kissaa.

Lempiväri: Mä en pysty nimeämään yhtä. Rakastan vaaleanpunaista ja kaikkia vaaleansinisen sävyjä mintusta baby bluen kautta laventeliin sekä valkoista. Viime aikoina olen kuitenkin rakastunut tummanvihreään ihan täysin. Tummanvihreä (semmoinen metsänvihreä, ei ruskeaan taittava) on värikäs mutta neutraali ja muistuttaa ihanasti luonnosta ja kesästä.

Onko sinulla sisaruksia: Kaksi isosisarusta!

Pidätkö sukulaisistasi: Mulla on paljon sukulaisia enkä ole kovinkaan läheinen suurimman osan kanssa, mutta kyllä mä todella pidän sukulaisistani ja on ihana törmäillä! Toki kaikkien kanssa en aina tule yhtä hyvin toimeen, mutta se nyt kuuluu asiaan.

Lempivuodenaika: Kesä, aina ja ikuisesti.

Paras lukemasi kirja: Potterit, Twilightit, Neiti Peregrinet, Eikä yksikään pelastunut ja monta muuta. Mahdoton valita. Olen nyt taas hyvässä lukuvauhdissa, ja viime aikoina lukemistani kirjoista suosikkini on ehkä Agatha Christien Salainen vastustaja. Siinä tapahtui todella paljon kaikkea ja yllätinkin itseni lukemalla yhden päivän aikana 235 sivua! En ole vuosiin lukenut yhden päivän aikana noin paljoa ja oli ihana syventyä täysillä hyvään kirjaan. 

Paras näkemäsi elokuva: Mamma Mia on ikisuosikki.

Lempiyhtyeesi: Nightwish on tässä ikisuosikki, ikuisesti!

Mikä biisi soi nyt: Just nyt ääntä pitää telkkari, mutta viimeksi olen kuunnellut Nightwishin Century Child -albumia. Vitsi miten hyvä levy!

Mitä rakastat: Läheisiäni, kesää, juustoa ja Susu-paloja.

Mitä inhoat: Päihteitä, kaikenlaista syrjintää, epätasa-arvoa ja vihapuhetta, mustia karkkeja, aurinkokuivattuja tomaatteja, homejuustoa ja rusinoita.

Mitä odotat tällä hetkellä: Kesää ja maailmaa jossa pääsee matkustamaan.

Harrastatko liikuntaa: Hah, en!

Soitatko mitään soitinta: Olen soittanut pianoa 15 vuotta ja käynyt 10 vuotta laulutunneilla. Vuoden verran harrastin myös kitaransoittoa, mutta nykyään osaan lähinnä niitä helppoja sointuja. Mun musikaalinen lahjakkuus keskittyy siis pianoon ja laulamiseen!

Mitä harrastuksia sinulla on: Enää en käy missään aktiivisesti harrastamassa, mutta tosiaan laulan, soitan pianoa ja musisoin muutenkin ja tietenkin kirjoitan tätä blogia ja päivittelen Instagramia.

Mikä kamera sinulla on: Olympus Pen E-PL7 ja Olympus OM-D E-M5. Eniten kuvaan nykyään kuitenkin kännykällä (Samsung S10).

Syötkö suklaata: No siis joo?

Suklaa vai salmiakki: Suklaa, salmiakin saa vetää pöntöstä alas. Tai tarjota jollekulle joka tykkää, koska ei me haluta tuhlata "hyvää" ruokaa.

Lempijäätelö: Kaikki pähkinäiset, kookosjätski ja melkein kaikki muutkin. Vitsi kun on muuten ikävä banaani-suklaajäätelöä, sitä ei ole ollut kaupoissa ikuisuuksiin!

Sauna: Leirisauna paras sauna. Järvellä tietysti.

Paras paikka missä olet käynyt: No Suomi ja Helsinki ovat tietysti parhaat paikat, mutta kotimaan ulkopuolelta ikilemppari on Lontoo. Lontoo on vaan paras.

Maa, johon haluaisit matkustaa: Lontooseen, Jenkkeihin, Kreikkaan viime keväälle suunnitellulle reissulle, oikeastaan tällä hetkellä ihan mihin vain.

Meikkaatko kouluun: Aina silloin kun tekee mieli. Mikään pakkopulla se ei mulle ole, mutta välillä on vaan hauska laittautua vähän enemmän!

Kadutko jotain: Jotkut pienet asiat jäävät harmittamaan pitkäksikin aikaa, mutta en mä oikeastaan mitään merkittävää kadu.

Haluaisitko muuttaa jotain itsessäsi: See above. Kyllähän sitä aina keksii kaikenlaista ulkoista ja ehkä sisäistäkin, joita muuttamalla itsestä tulisi jotenkin parempi. Oikeasti mun on kuitenkin aika hyvä näin. Ei kun hei, tahtoisin osata kävellä portaita alaspäin. Jep luit oikein, jostain syystä en vaan osaa. Menen aina yhden askelman kerrallaan ihan superhitaasti ja pelkään aina että tasapaino pettää. Tätä on jatkunut yläasteesta asti ja on kyllä todella ärsyttävää.

Lempijuhlasi: Pääsiäinen ja kaikki juhlat, jolloin pääsee näkemään rakkaita ja irtautumaan arkielämästä.

Välitätkö muiden mielipiteistä: Riippuu vähän tilanteesta. Toki esimerkiksi töissä kritiikki jää harmittamaan, mutta en mä kyllä sanoisi että yleisesti ottaen kauheasti välittäisin.

Mistä ostat vaatteesi: Kaupoista, yleensä tarjouksesta. Suurin osa mun vaatekaapista taitaa olla Primarkia, haha!

Tuomitsetko ennen kuin tunnet: Yritän olla tuomitsematta, mutta kyllä sitä kieltämättä aina muodostaa omia mielikuvia ensivaikutelman pohjalta. Sitten tutustutaan ja yritetään unohtaa nuo mihinkään perustumattomat mielikuvat.

Mistä haaveilet: Kesästä, matkustamisesta, häistä ja vauvoista, isommasta asunnosta jossa on isot ikkunat ja paljon valoa ja jonne ei jäädy talvella. Kiitos!

Mitä teet tänään: Mulla on ollut supertehokas päivä, olen kokkaillut ja seurannut luentoja ja tehnyt monta koulutehtävää, joten tämän postauksen julkaisun jälkeen lataan Instaan kuvan ja menen iltatoimien kautta lukemaan kirjaa ja nukkumaan. Hyvää yötä!

Itse bongasin tämän haasteen Iinan ja Emilian blogeista!

Liity lukijaksi tästä!

torstai 11. helmikuuta 2021

Alkuvuoden huiput ja huonot

Tätä vuotta on takana jo kuusi viikkoa! Toisaalta taas voi ihmetellä miten nopeasti aika menee, mutta samalla kyllä joulusta ja uudestavuodesta tuntuu olevan jo ikuisuus. Näihin kuuteen viikkoon on mahtunut todella paljon kaikkea, joten otetaanpa pieni katsaus huippuhetkiin ja ei niin kivoihin juttuihin.

PLUSSA: Nighwishin keväälle kaavailtu livestream-keikka. Tämä varsinaisesti julkistettiin jo joulukuussa, mutta ostin oman lippuni viime viikolla. Ihan parasta nähdä oma lempparibändi ja kuulla uudet biisit vihdoinkin livenä, vaikkakin live tässä tapauksessa tarkoittaa nykymaailman sallimaa livestream-järjestelyä.

MIINUS: Marko Hietalan lähtö bändistä. Tämä tuli hurjan isona yllätyksenä ja uutiseen on todella pitänyt hetki sopeutua. Enemmän mun fiiliksiä aiheeseen liittyen voit lukea tästä Insta-postauksesta ja tästä mun Iltalehteen kirjoittamasta näkökulmasta.


MIINUS: Mun kotona on ihan älyttömän kylmä ja tätäkin kirjoittaessa mulla on tuplakerros vaatteita päällä. Silti kädet jäätyy, hommien tekeminen kun ei oikein hanskat kädessä luista. Ainakin pysyy vesi lasissa viileänä!

PLUSSA: Nämä kaikki upeat talvipäivät ja vaaleanpunaiset taivaat.


PLUSSA: Modernin perheen viimeinen kausi tuli Netflixiin!

MIINUS: ...ja Frendit poistui. Pitää varmaan käydä kaivamassa DVD:t talteen äidin luota, niin voi tarvittaessa tyydyttää Frendit-nälkää. Onneksi telkkarissa pyörii koko ajan uusinnat, niin ei tarvitse ihan kokonaan ilman olla!


MIINUS: Ihan älyttömän paljon kouluhommaa. Viisi kurssia ja graduseminaari päälle vie kyllä voimat. 

PLUSSA: Viikottaiset ja päivittäiset to do -listat ja oikeasti tehokas fiilis, kun pääsee ruksimaan kohtia pois. Auttaa tosi paljon siihen ainaiseen "en ole taaskaan saanut mitään aikaiseksi" -fiilikseen, kun konkreettisesti pystyy seuraamaan omaa edistymistään.

MIINUS: Rintaliivit (ainoat käytössä olevat ja oikeasti sopivat) hajosivat. Rupesin kesken työvuoron ihmettelemään, kun joku hankasi, ja osoittautui että kaarituki oli katkennut ja tullut läpi.

PLUSSA: Ostin sitten tilalle uudet, söpöt ja todella rennot bralette-tyyliset rintsikat, jotka tuntuvat oikeasti mukavalta päällä ja sopivat jopa mun vartalolle.


MIINUS: Jatkuva kotoilu. Ehkä noin puolet päivistä menee niin, etten poistu kotoa ollenkaan.

PLUSSA: Olen alkuvuoden mittaan kehittänyt entisestään omia rutiinejani. Mulla on listat ja tavoitteet kirjattuna kaikkeen mahdolliseen (mun sisäinen järjestysintoilija rakastaa tätä) ja olen onnistunut muun muassa rajaamaan kunnon kauppareissut kertaan viikkoon.


MIINUS: Huonot päivät, pahat mielet ja meltdownit.

PLUSSA: Hyvät päivät, arjen helmet ja kaikki pienet asiat, jotka tekevät iloiseksi ja onnelliseksi.


MIINUS: Monia läheisiä en ole päässyt näkemään pitkään aikaan, ja yhdistettynä etäopiskeluun mä vietän tosi paljon aikaa yksin kotona.

PLUSSA: Onneksi kuitenkin arkeen mahtuu myös niitä superihania hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa, silloin voi todella irtautua tylsästä arjesta ja nauttia!


MIINUS: Lähipiirissä on paljon surua, huolta ja murhetta, jotka tietenkin ovat vaikuttaneet paljon myös muhun ja mun mielialaan.

PLUSSA: Voin kuitenkin olla todella kiitollinen siitä, että mun omassa elämässä mulla on asiat loppujen lopuksi ihan älyttömän hyvin, voin olla todella onnellinen kaikesta, mitä mulla on ja mitä saan elämässäni tehdä.

Ja loppuun pitää vielä lisätä kasa ekstraplussia ilman negatiivisia vastineita, päällimmäiset fiilikset jäävät kuitenkin positiivisen puolelle!

+ Disney+ ja mahtavien leffojen katselu. Viime viikonloppuna katsottiin Pocahontas ja Aladdin, seuraavaksi listalla voisi olla Mulan - edellisestä kerrasta on nimittäin sen verran kauan, ettei mulla ole siitä mitään muistikuvia!

+ Tällä hetkellä olen lukemassa vuoden kuudetta kirjaa ja neljättä sukkaparia. Musta on ihanaa, että lukeminen on pysynyt mukana kiireisestä arjesta huolimatta. Ja hei ensi joulun eka lahjakin tehty!

+ Laskiaispullat.

+ Sukkakiharat.

+ Kaikki ihanat herkkuruoat, mitä on tullut syötyä.

+ Selkeästi rajattu vapaa-aika etenkin viikonloppuisin, silloin ei kouluhommia edes ajatella! Maanantaina saattaa sitten olla jopa ihan kiva palata ahertamaan (ja täyttämään to do -listoja).

+ Hyvä fiilis töissä ja se, ettei vuoroja ole ollut liikaa.

Miten sun vuosi on lähtenyt käyntiin? Tiputa alas kommentteihin yksi sun positiivinen ja yksi negatiivinen! Tai vaikka kaksi positiivista, jos niikseen tulee :D

Liity lukijaksi tästä!

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Etäopiskelijan my day

Mä vilautin etäarkirutiinipostauksessani ajatusta my day -postauksesta, ja te todella innostuitte ideasta! Rupesin siis heti toteuttamaan, ja tämän viikon keskiviikkona kuvailinkin pitkin päivää ja kirjasin ylös mun koko päivän. Mitkään kaksi päivää eivät luonnollisesti ole täysin samanlaisia, mutta aika tavanomaiset rutiinit kuitenkin multakin löytyy. Tässä siis mun enemmän tai vähemmän tavanomainen keskiviikko!

9.35 soi herätyskello ensimmäisen kerran. Painan torkkua viiden minuutin välein tasaan asti ja jään makoilemaan. Eka luento alkaa vasta kahdeltatoista, joten tänään ei ole kauhea kiire nousta.

10.00 Saan silmät auki. Selailen hetken puhelinta, tarkistan Instagramin ja vastailen edellisenä iltana julkaistun postauksen kommentteihin. 

10.30 Nousen sängystä. Laitan Nightwishia soimaan ja biletän itsekseni kylppärissä. Näin polkaistaan päivä hyvin käyntiin! Käyn pissalla, pesen hampaat, käyn spontaanissa pikasuihkussa, teen ihonhoitorutiinini, puen päälle ja harjaan hiukset. Olin edellisenä yönä kokeillut ensimmäistä kertaa sukkakiharoita, ja vitsi nämä onnistuivat ihanasti!

11.00 Petaan sängyn ja totean, että tahdon imuroida heti. Imurointi oli päivän tehtävälistalla anyways ja tahdoin aloittaa päivän puhtaassa kodissa! Ennen imurointia pyyhin pöytää, ja vähän ironisesti onnistun pudottamaan lasin lattialle. Siinä sitten lakaisin lempilasini muruset ennen imuriin tarttumista! Imuroinnin jälkeen pääsin vihdoinkin väsäämään itselleni aamupalaa.

11.45 Vihdoinkin ruokaa! Istahdan aamupalaleipieni kanssa tietokoneen ääreen ja alan näpyttelemään juutalaisuutta käsittelevää koulutehtävää, jonka dedis ei ole vielä pariin viikkoon. Mulla oli kuitenkin tavallista rennompi viikko, joten ehdin tehdä hommia vähän myös varastoon. 

12.15 Ei-kristilliset uskonnolliset yhteisöt Suomessa -kurssin luento alkaa. Luentoa seuratessa puuhastelen vähän kaikkea: syön aamupalani loppuun, neulon maanantaina aloittamaani sukkaa, täyttelen uutta bujo-tyylistä muistivihkoani ja teen pikameikit. En mä tänäänkään poistunut kotoa kauppareissua enempää, mutta välillä todella tekee mieli meikata ihan vain huvin vuoksi. Olihan toki kiva meikata ihan tämän postauksenkin vuoksi, ja nämä kiharat innostivat tälläytymään. Mutta tuona päivänä oli sellainen fiilis, että olisin varmaan meikannut ihan muutenkin.

13.45 Luento loppuu. Otan muutamat selfiet ja aloitan tämän postauksen kirjoittamista. Soittelen äidin kanssa ja jatkan aamulla aloittamaa juutalaisuustekstiä.

14.30 Ranskan luento. Luennon ohessa lämmitän jämiä lounaaksi ja neulon sukan valmiiksi. 

16.30 Tokan luennon jälkeen chillailen hetken aikaa. Makoilen puhelinta selaillen, täyttelen bujovihkoani ja listailen tärkeitä päivämääriä. 

17.30 Luen yhden artikkelin ja aloitan toista sukkaa. Selailen vähän lisää puhelinta ja sovin ensi viikolle haastatteluja kouluprojektia varten. 

18.30 Jämähdän tietokoneen eteen. Katson Youtube-videoita ja täyttelen bujovihkoani. Tämä vihko on mulla siis ihan uusi juttu, jonka ostin vasta tällä viikolla. Olen viime aikoina kuitenkin innostunut tekemään niin paljon listoja ja aikatauluja, että tahdoin omistaa näille merkinnöille ihan kokonaan oman vihon.

19.30 Saan lopultakin aikaiseksi lähteä kauppaan koko illan vitkuttelun jälkeen. Ulkona on kylmempi mitä kuvittelin, joten piti laittaa ekstrapaljon kerroksia päälle. Vien roskat ja hyppään bussiin, ja bussista jäädessä tajuan jättäneeni antaumuksella tekemäni kauppalistan kotiin! Kauppareissun aikana kuulokkeissa pyörii podcast.

20.30 Kaupasta kotiin. Olen ottanut tavaksi yrittää tehdä viikon ruokaostokset kerralla. Painoi liikaa ja maksoi ihan liikaa, mutta selvisin enkä unohtanut listalta kuin vain pari juttua! Lepään hetken, ennen kuin laitan Salkkarit pyörimään ja alan tiskata ja laittaa ruokaa. Mä jäin yhdessä vaiheessa Salkkareissa ihan sikana jälkeen, mutta nyt olen ottanut tavaksi aina tiskatessa katsoa Cmoresta Salkkareita. Olen nyt menossa syksyn 2019 jaksoissa, haha! Mutta tämä kyllä saa jopa innostumaan tiskaamisesta.     

21.40 Vihdoinkin ruoka-aika! Tänään luvassa uunilohta ja riisiä. Ruokaillessa katson Salkkari-jakson loppuun ja videota Youtubesta.

22.00 Vielä ei väsytä, vaikka periaatteessa mikään ei enää pidättele mua menemästä nukkumaan. Täyttelen bujovihkoa, suunnittelen kouluhommia, kirjoitan seuraavan päivän to do -listaa ja tätä postausta ja jään hetkeksi selailemaan puhelinta.

23.00 Saan aikaiseksi mennä tekemään iltatoimet. Musta tuntuu, että haisen kauheasti hielle, joten menen pikasuihkuun (vaikka en koskaan käy kahta kertaa päivän aikana suihkussa ellei ole ihan pakko!). Pesen naaman ja hampaat ja väsään aamuisesta innostuneena uudet sukkakiharat itselleni. Uppoudun internetin syövereihin ja alan selailla juttua,  miten selvitä hengissä eri tilanteissa. Luen hetken vielä kirjaa ennen nukkumaanmenoa. 

01.30 Vähän venähti tämä ilta, en mä yleensä valvo näin myöhään nykyään, mutta edellisen viikonlopun iltavuorot vaikuttivat unirytmiin. Nyt kuitenkin valot pois ja nukkumaan! Seuraavana päivänä mun ainoa luento oli vasta iltapäivällä, joten nukuinkin antoisasti yhteentoista.

Siinä oli mun keskiviikko 3.2.2021! Jos ei muuta niin näitte ainakin hyvän vilauksen mun kämpästä, kun ei sitä muualla nykyään oikein tule hengailua :D

Millaisia teidän arkipäivät ovat?

Liity lukijaksi tästä!

tiistai 2. helmikuuta 2021

Vegaaniviikko: ruokalista ja fiiliksiä

Muutama viikko sitten asetin itselleni haasteen ja pidin vegaaniviikon. Tarkoitus oli siis syödä täysin vegaanisesti yhden viikon ajan. 

Mä olen tehnyt samanlaisia tempauksia aiemminkin, erityisesti paaston aikaan, jolloin ortodoksisen kirkon tapoihin kuuluu jättää pois kaikki eläinperäinen ravinto. Muutenkin syön arjessa hyvin kasvispainotteisesti, enkä osta lihaa kotiin edes viikottain.

Sen sijaan mun haaste on maitotuotteet. Juusto erityisesti. Mä rakastan juustoa, kulutan juustoa ihan älyttömiä määriä, syön juustoa lähes joka aterialla. Parhaimmillaan mulla on kahdeksaa eri juustoa samanaikaisesti jääkaapissa. Juusto on aivan ihanaa, mutta ei välttämättä kaikista terveellisin vaihtoehto runsaissa määrin. Vielä enemmän halusin haastaa itseni kehittämään herkullisia ruokia, joihin ei tarvita juustoa tuomaan makua. Vegaanijuustot eivät mua houkuta lainkaan, joten vegaanihaaste tarkoittaa mulle juustottomuutta.

Muutenkin maitotuotteet ovat mun käytetyin eläinperäinen ruokaryhmä. Jos herkuttelen, syön suklaata. Aamupalaksi syön joko juustoleipiä tai jogurttia. Parhaat kastikkeet tehdään creme fraicheen, kermaviiliin tai kreikkalaiseen jogurttiin. Ja se juusto. Muista eläinperäisistä tuotteista syön aika paljon kalaa ja mereneläviä ja aika ajoin aamupalakananmunan. Jauhelihaa tai kanaa ostan kotiin aina kun huvittaa, mutten tosiaan joka viikko.

Vegaaniviikolla en siis ostanut mitään epävegaanista itselleni ja pyrin parhaani mukaan syödä täysin vegaanisesti. Pari poikkeusta viikkoon mahtui, kun edelliseltä viikolta oli jäänyt ruokaa vielä yli enkä tietenkään tahtonut niitä heittää hukkaan vain sen takia, että ne olivat epävegaanisia. Tässä siis katsausta mun viikon ruokalistaan:

Maanantai

Aamupalaksi söin jälkiuunileipää hummuksella ja kurkulla. Lounaaksi söin viikonlopulta jäänyttä pastaa, jonka seassa oli hieman parmesaania, sitä lukuun ottamatta oli täysin kasviperäinen tomaattipasta. Päivälliseksi tein ihan superhyvää tortillaa! Tortilloihin laitan tavallisestikin papuja täytteeksi, mutta tällä kertaa juusto jäi pois ja creme fraiche vaihtui soijavastineeseen. Lisäksi tortillaan mahtui muun muassa itsetehtyä tuoresalsaa ja guacamolea. Illalla herkuttelin vielä Alpron suklaavanukkaalla!

Tiistai

Aamu alkoi Alpron mustikkajogurtilla myslin ja banaanin kera. Tämä ei kyllä muhun oikein uponnut, soijajugut eivät vain ole mun makuun, eikä mun viimeksi ostama mysli ole ollut mitään parasta mahdollista. Lounaaksi vetäisin tortilloita edellisillan tapaan, ja iltaa vietettiin kaverin luona valmisruokien turvin. Paistettiin ranskalaisia ja Apetitin mexican-kasvisnugetteja, ihan parhaita! Lisukkeena ketsuppia, vegemajoneesia ja salaattia. Hyvä ateria oli, juuri tällaisia valmisherkkuja mulla on tapana syödä ihan normiarjessakin.

Keskiviikko

Aamupalaleivän päällä jälleen hummusta, salaattia ja kurkkua ja lounaaksi edelleen tortillaa. Päivälliseksi söin viikonlopulta jäänyttä lohta ja perunamuusia, joten tässä oli viikon toinen epävege ateria. Illalla napostelin nachoja ja vanukasta.

Torstai

Torstaiaamuna mustikkasoijajogurtti oli saanut kaverikseen uutta, parempaa mysliä ja samaa banaania, oli vähän parempaa, mutta silti ei tuo jogurtti kunnon kreikkalaista päässyt korvaamaan. Lounaaksi söin vielä viikonlopun lohta, ja iltapäivällä ajattelin herkutella kaakaolla, mutta ei sekään oikein toiminut iKaffeen tehtynä. Illalla tein munakoisopastaa, tämä on myös yksi mun arkiruokavakkareita, joskin tällä kertaa juustotta. Meinasin lisätä tomaattikastikkeeseen myös kaurakermaa, mutta jätin tällä kertaa välistä. Se kuitenkin toimisi todella hyvin!

Perjantai

Aamupalaksi söin klementiiniä ja avokadotoastia, avokadosössössä oli siis luultavasti seassa sitruunamehua, chilihiutaleita, suolaa, pippuria, öljyä, etikkaa. Lounaaksi eilistä pastaa ja illalla pakastepizzaa ja salaattia! Itselleni ostin Apetitin vegejauhispizzaa, olen tätä aiemminkin ostanut ja on ihan jees, mutta ei ihan parasta mahdollista.

Lauantai

Ruisleipää ja hummusta hedelmien kera jälleen aamulla, lounaaksi edelleen munakoisopastaa. Illaksi ostin kaupassa myytäviä Beijing8-dumplingseja, joita olin mietiskellyt jo vaikka kuinka pitkään! Vegaaninen vaihtoehto sisälsi soijapapua ja sitruunaruohoa, lisukkeeksi keitin vihreitä papuja. Iltapalaksi naposteltiin vielä nachoja ja tortilladippijämiä sekä vanukasta.

Sunnuntai

Aamupalaksi söin jälleen avokadotoastia mangohillollisen soijajogurtin kanssa. Päiväruoaksi tein mun lempparisalaattia bataatilla ja kikherneillä. Jostain syystä salaatti ei kuitenkaan ollut yhtä hyvää kuin tavallisesti, kenties fetan puuttumisen vuoksi. Illalla herkuteltiin vielä sorbetilla.

Mitkä fiilikset vegaaniviikosta jäi? Alkuun vegaanisuus tuntui ihan älyttömän helpolta, ja viikkoon mahtuikin paljon tosi herkullisia ruokia, joiden vegaanisuutta ei tullut edes ajateltua. Tein esimerkiksi sunnuntaina taas tortillaa, jälleen täysin vegaanisesti, kerta toimii niin hyvin myös ilman juustoa ja soijafrachella. Vaikeinta vegeilyssä on aamupalat, koin että jokaisesta aamupalasta olisin saanut paljon maukkaamman ja täyttävämmän maitotuotteita tai kananmunaa lisäämällä (joskin avokadotoast menee sellaisenaankin vallan mainiosti). 

Kuitenkin esimerkiksi kermat ja creme fraichet on vallan helppoa korvata kaura- tai soijaversioilla, aiemmin olen turvautunut maidollisiin ennen kaikkea hinnan vuoksi. Tässä pyrin valitsemaan vegaanisen vaihtoehdon yhä useammin kaupassa.

Ensi viikon sunnuntaista alkaakin pääsiäiseen valmistava suuri paasto, jolloin aion ehdottomasti lisätä vegaanisen ruoan osuutta omassa kulutuksessani. En ehkä heti lähde tavoittelemaan täyttä puolentoista kuukauden vegeilyä. Voisin ehkä pyrkiä jättämään lihan kokonaan pois ja säästää maitotuotteet ja kalaruoat ensisijaisesti viikonlopuille. 

Mä en usko, että musta koskaan tulee täysin vegaania. Kasvisruokailu on kuitenkin äärimmäisen hyvä tapa elää ekologisemmin ja tahdonkin pyrkiä syömään mahdollisimman kasvispainotteisesti jatkossakin, varsinkin kun monesti kasvis- ja kalavaihtoehdot ovat mun mielestä liharuokia parempia. Tällaiset vegaaniviikot haastavat mahtavasti laajentamaan omaa reseptivarastoa ja innostavat kokeilemaan kokonaan uusia ruokia!

Syötkö sä paljon kasvisruokaa?

Liity lukijaksi tästä!