Muuttovlogi ー opiskelijamuutto minikodista toiseen + katsaus nykytilanteeseen

Pian tulee täyteen 13 kuukautta nykyisessä asunnossa eloa. Muutosta on siis jo reilu vuosi aikaa! Kuvasin muuton aikana vlogia, jonka editointi (tai ennen kaikkea itse asiassa siirto puhelimesta koneelle) luonnollisesti vei mulla hieman aikaa ja useamman yrityksen.

Nyt vlogi on kuitenkin julki! Mun vanha asunto oli tosiaan vaivaiset 15,5 neliötä suuri, joten uuden asunnon noin 27 neliötä tuntuivat kerrassaan valtaisilta. Toki vuoden asumisen jälkeen on täälläkin alkanut tila pikkuhiljaa tulla vastaan, mutta on tähän tottuneena hurjaa muistella, millaisia ratkaisuja elo todellisessa minikodissa todellisuudessa vaati. Muistin virkistykseksi pääset kurkkaamaan vanhan asunnon esittelyn täältä.

Ja sitten siihen muuttovlogiin, jei!

Jos videon upotus ei toimi, pääset katsomaan myös tästä linkistä.

Kesä on mulla ainakin ollut yhtä huitelemista. Olen ollut töissä, mökillä ja reissussa, ja tuntuu, että kotona olen käynyt vain pyörähtämässä. Mitään kodinhoidollisia asioita ei siis ole tullut tehtyä tippaakaan.

Nyt kun mulla viikko sitten alkoi loma (!!), alkoi siivous. Eikä vain siivous, vaan yleinen kodin ilmeen piristys ja päivitys. Tiedän, että mulla on edessä taas pitkät ja pimeät syys- ja talvikuukaudet, jotka vietän lähinnä neljän seinän sisässä. Viime talvena tähän alkoi nopeasti kyllästyä, joten nyt tahdon ja kaipaan jotain uutta.

Ennen kaikkea olenkin viime päivät järjestellyt ja yrittänyt luoda entistä tehokkaampia, mutta myös nätimpiä ratkaisuja. Suurin muutos tuli kylppäriin, jonne hommasin uuden hyllyn. Vanha hylly (joka näkyy vanhan asunnon esittelyvideolla) siirtyi siivouskaappiin, jossa kaikki oli aiemmin sekaisin yhdessä laatikossa.

Eteisen hyllyjen tavarat järjestin suuriin nätteihin laatikoihin, ja vähemmän viehättäville lautapeleille tein samalla tilaa kaapin oven taakse. Kirjahyllyn järjestys muuttui vähän rauhallisemmaksi, ja hommasin sen ylle VIHDOINKIN kauan haaveilemani ensimmäisen huonekasvini. Olen niin pitkään haaveillut valuvasta köynnöskasvista juuri tuolle paikalle, joten toivotaan, että onnistun nyt pitämään tämän yksilön hengissä edes hetken verran. Nimiehdotuksia saa hänelle antaa, haha!

Rakastan myös mun uusia vihreitä lakanoita. Koska ajatelkaa, vihreä on vallannut mun sisustuksen ja vaatekaapin ja Insta-feedinkin, mutta nyt vasta sain vihreät lakanat! Nämä ovat niin kauniit, ja sointuvat tänne niin hyvin. 

Olen myös rakastunut noihin vaaleisiin säilytyslaatikoihin, jotka ostin Clasulta. Ne ovat nyt ehkä yksi mun lempiasioita mun kodissa, haha!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Olen ehkä hieman hullu, mutta...

...olen jo todella alkanut odottaa syksyä.

Ei, en ikävöi kylmää enkä pimeyttä. Uusi synkkä talvi niin pian edellisen jälkeen ahdistaa suunnattomasti jo ajatuksena vielä kesäisen auringonpaisteen kesällä.

Ihan ensimmäisenä odotan mun töiden päättymistä ja sunnuntaina alkavaa kahden viikon kesälomaa. Mä olen ehtinyt viime vuosina lomailla ihan liian minimaalisesti, ja jokainen pieni breikki otetaan tässä vaiheessa suurella ilolla vastaan. Luvassa on pari pientä kotimaan pyrähdystä, mutta sen lisäksi varmaankin lähinnä rentoa oloa, siivoamista, ehkä vähän opintojen kirimistä ja pientä mökkeilyä.

Samalla odotan kuitenkin myös arjen alkamista. Sen oikean arjen, sen mihin olen tottunut. Kesän kokopäivätyö on mulle ihan kauhean raskasta, ja tuntuu että kotona vaan pyörähtää nukkumassa, eikä esimerkiksi siivoamiseen ja ruoanlaittoon ole aikaa ja energiaa. Musta on ihana päästä taas opiskelemaan kotoa käsin, luoda vapaasti omat rytmit ja itselle sopiva arki. Ihan varmasti tämäkin hohto karisee hyvin äkkiä, mutta silti. Nyt jo haikeasti ajattelen, että edessä on näillä näkymin mun VIIMEINEN opiskeluvuosi, ennen kuin pitäisi oikeasti aloittaa työelämä niin kuin oikeat aikuiset. En ehkä halua vielä päästää tästä irti.

Odotan muutenkin kaikkia ihania rutiineja, jotka viime syksynä itselleni muodostin. En tänä syksynä aio juuri tehdä töitä. Odotan siis vapaita viikonloppuja, lauantai-iltojen televisio-ohjelmia (looking at you, Masked Singer Suomi), päivittäisiä ja viikottaisia to do -listoja ja selkeää rakennetta arkeen.

Odotan sienireissuja (vaikka viimevuotisenkin sadon loput odottaa vielä pakkasessa), sukkatalkoita ja puikot käsissä vietettyjä luentoja, paluuta kirjojen pariin (en ole tainnut avata tällä hetkellä kesken olevaa kirjaa sitten juhannuksen). Kotona yksin pidettäviä kuvaustuokioita, kun inspiraatio iskee ja sisältöä on tuotettava. Ahkempaa ja tasaisempaa sisällöntuotantoa! Äärimmäisen rauhallista joululomaa, leffamaratoneja, uutta kevättä ja kesää.

Okei nyt mentiin ehkä vähän liian pitkälle, mutta sellaista se mun kanssa tuppaa ehkä vähän olemaan, heh. En tosiaan ole valmis ainaiseen pimeyteen ja koko päivän päällä paistavaan kattolamppuun, paukkupakkasiin ja kerrospukeutumiseen oman kodinkin sisällä, Talvitakkiin, joka aina hinkkaa leuan kohdalta ja maskeihin, joihin hengitys aina höyrystyy ja koko naama kastuu. Ja tietenkin siihen loputtoman tuntuiseen opiskelustressiin ja työn paljouteen, joka lopulta johtaa tuntien kännykän selailuun ja päänsärkyyn. Mutta ei keskitytä niihin.

Ehkä pointti on se, että juuri nyt en jaksa liikaa surea ajan kulumista, vaan elän juuri tässä hetkessä ja yritän keskittyä kaikkeen ihanaan, mikä on tulossa. Ja se, että pitäisi keksiä ehkä vielä kliseisempi tapa ilmaista tuo edellinen.

Onneksi vielä on hetki kesää jäljellä, sanoivat muut mitä vaan.

Millä mielin sä odotat syksyä? ❤

Heihei hiukset: ensifiilikset lyhyellä tukalla

Neljä viikkoa sitten maanantaina tein ehkä dramaattisimman muutoksen mun hiuksiin ikinä. Mä leikkasin ne. Lyhyiksi.

Ehdin jo varmaan kahden vuoden aikana suunnitella isompaa hiustenleikkausta. Mun ikuinen värjäyskierre alkoi olla toivotonta, eikä puhkikulutettuun ja alun perin raidoitettuun epätasaiseen tukkaan mikään enää oikein tehonnut. Päätin kasvattaa oman värin ja leikata sitten, kun omaa väriä olisi siihen tarpeeksi.

Heinäkuussa oli ystävän häät ja kaasoilua, jonka kätevästi asetin itselleni takarajaksi hiusmuutokselle. Niinpä mä hääviikolla marssin kampaajalle, valmiina elämäni muutokseen. Ja hei, oli muuten nopein kampaajakäynti ikinä! Olen tottunut istumaan kampaajalla tuntikausia vaalentamassa ja värjäämässä ja sävyttämässä. Nyt kun ei tehty muuta kun pestiin ja leikattiin ja kuivattiin, olin ulkona neljässäkymmenessä minuutissa!

Ja se lopputulos? Ei ollutkaan ihan niin lyhyt kuin pelkäsin! Vähän jätettiin latvoihin vielä vanhaa värjättyä, mutta se ei onneksi näytä yhtään pahalta, kun tämä mun viimeksi värjätty kupariin hennosti taittava sointuu hyvin omaan väriin. Toisaalta nyt kun latvat ovat vielä vaaleammat, en ole yhtään osannut sisäistää ja hahmottaa, että mun tukka on kuitenkin melkein kokonaan omaa väriä tässä vaiheessa.

Hiuksissa on edelleen pitkän tukan fiilistä. Nämä saa hartioiden taakse tai vaikka korkealle ponnarille! Se on kyllä ollut ehdoton pelastus varsinkin kesän kovimmilla helteillä, että sai hiukset kokonaan pois niskasta ylös nukkuessa. 

Eikä mun ole tarvinnut täysin menettää mun pitkän tukan identiteettiä, vaikka selän kautta kädellä saakin aika ylös hapuilla, että osuu hiuskarvoihin. 

Silti on tämä vaan niin paljon helpompaa. Peseminen on kyllä ainakin melkein yhtä työlästä ja kuivuminen yhtä hidasta. Mutta mun suurin yllätys ja järkytys, jota en yhtään osannut odottaa, on se, että nämä eivät mene takkuun! Pahasti ainakaan. Pitkät blondatut hiukset olivat aina ihan sekaisin, jos niitä piti auki. Nyt saatan aamulla nousta sängystä hiuksilla, joilla saattaisi jopa lähteä sellaisenaan ulos. Pahimmatkin sotkut selviävät ihan vaan parilla harjan vedolla. Lisäksi mun pesuväli on ihan puolivahingossa pidentynyt kahdesta päivästä kolmeen tai jopa neljään, kun ei tämä tunnu niin vaativasti kaipaavan yhtä aktiivista pesua näyttääkseen siistiltä.

Mutta ennen kaikkea mä todella tykkään siltä, miltä tämä pituus näyttää. Lyhyempi malli tuntuu vaan jotenkin ryhdikkäämmältä ja siistimmältä, kun pitempi vaan oli. Mulle tulee välillä ihan sellainen illuusio, että olisin yhtäkkiä cool tällaisella coolin mittaisella tukalla.

Kampaajaa seuraavana päivänä kävin ostamassa Glitteristä vihreän hiuspannan, jota olen käyttänyt ihan superpaljon. Ennen en ole pystynyt käyttämään pantoja ollenkaan, mutta nyt kerrankin löytyi sellainen, josta ei tule päänsärkyä ja joka oikeasti näyttää kivalta! Ja nimenomaan tykkään erityisesti tästä pantatyylistä juuri lyhyemmillä hiuksilla. Niin ihana saada hiukset pois kasvoilta ilman ponnaria.

Seuraavan kerran ajattelin suunnata kampaajalle jo syksyllä tai alkutalvesta, josko pääsisin eroon lopuistakin väreistä. Sitten voitaisiin mennä vielä vähän lyhyemmäksi, apua! Tässä prosessissa on kyllä ehdottomasti auttanut paitsi vuosien henkinen valmistautuminen, myös se, että kertaalleen leikkasin jo enemmän pois, joten muutos ei tuntunut enää niin dramaattiselta. Syksyllä 2020 leikkasin alaselkään ulottuvat hiukset hieman ylle rinnan jääviksi. Siitä pituudesta jäätiin tällä kertaa ehkä vain reilu kymmenen senttiä. Fiilis on kuitenkin ihan eri!

Hauska muuten nähdä, minkälaiset hiukset mulla on vaikka viiden vuoden päästä, että tykästynkö todella lyhyempään malliin. Olen koko elämäni niin intensiivisesti aina vaan kasvattanut ja kasvattanut, että tuntuu ihan hassulta miettiä jotain muuta vaihtoehtoa ja jotain "mallin" ylläpitämistä! Katsotaan kuinka villiksi tästä hurjastunkaan, tekisikö esimerkiksi otsis vielä comebackin, hui!

Mikä on ollut suurin hiusmuutos, minkä sä olet tehnyt?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Hiljainen heinäkuu: täällä taas & suunnitelma jatkoon

Heinäkuussa julkaisin blogiin yhden postauksen ja Instagramiin kuusi. Blogissa oli siis hiljaisin kuukausi seitsemään vuoteen.

Monta kertaa olen täällä todennut, että pyrin pitämään postausvälit korkeintaan viikossa. Viime aikoina olen antanut itseni lipsua tästä enemmän, koska en tahdo pakottamalla vääntää sisältöä vain sisällön vuoksi, jos itsellä ei ole siihen fiilistä tai energiaa.

Heinäkuussa tauko venyi ja venyi, kunnes totesin, että ihan sama. Paine on kovin mun päässäni, ja kesä on muutenkin poikkeuksellista ja hiljaista aikaa. En jaksanut enää laskea päiviä edellisestä postauksesta, vaan annoin itselleni luvan yksinkertaisesti olla postaamatta. Palata näppäimistön ääreen sitten, kun siihen löytyy sitä fiilistä ja sitä energiaa.

Heinäkuu oli mulla täynnä töitä. Mun hatun yli menee todella, miten joku onnistuu yhdistämään täyspäiväisen somettamisen täyspäiväiseen työskentelyyn. Hitto, mun hatun yli menee, miten joku onnistuu yhdistämään täyspäiväisen työskentelyn yhtään mihinkään! Kun kaikki päivät menee töissä, mulla ainakin menee koti ihan sekaisin, kauppareissut ja kokkailut jää, eikä varsinaista vapaa-aikaa tunnu olevan ollenkaan. Varsinkin näin, kun joka viikko tekee eri vuoroa töissä ja sitä mukaa aina kehitetään uudet rutiinit. Vaikka työstäni tykkään, olen todella alkanut odottaa syksyä ja koulujen alkua, että saa taas olla ihan vaan kotona ja vapaasti rakentaa omaa arkea.

Varsinaisten vapaidenkin puolesta mun heinäkuu on ollut köyhää. Siinä missä kesäkuussa tankattiin kaikki mahdolliset vapaat mökki-ilmaa, oli mulla heinäkuun vapaatoiveet niin tiukasti suunniteltuna menojen ympärille, ettei siihen ylimääräistä jäänyt. Siksi mun koti varmaan onkin ollut enemmän tai vähemmän organisoidun kaaoksen tilassa viime viikot, kun en ole itsekään juuri ehtinyt täällä olla.

Mitä kaikkea mun heinäkuuhun sitten on kuulunut? No ainakin...

♡ Rakkaan kummilapsen syntymäpäiväjuhlat ja laatuaikaa perheen kanssa.

♡ Suurin hiusmuutos varmaan ikinä! Seuraava postaus onkin sille omistettu.

♡ Rakkaan ystäväni häiden suunnittelua ja järjestelyä (yhtään väheksymättä oman asun valmistelua ja kriiseilyä).

♡ Tuoreita mansikoita ja kaupan sushia.

♡ Unelmieni haastattelu töissä! En vieläkään voi uskoa, että sain jutella pitkään Nightwishista Tuomas Holopaisen kanssa. Best.

♡ Jopa kaksien uusien rintsikoiden ja yksien bikinien osto. Mikä helpotus, kun kerrankin onnistuu ilman suurta vaivaa löytää itselleen sopivat.

♡ Monta selfietä ja auringonlaskukuvaa.

♡  NE HÄÄT! Ihanimman ystäväni ihanimmat häät, jossa sain kaasoilla oikein urakalla. Ihana oli saada olla niin isossa osassa niin isoa päivää <3

♡ Vuohenjuustosalaattia. Onnistuin vihdoinkin paistamaan vuohenjuustoa ilman, että se suli täysin pannulle!

♡ Kaveriporukan perinteeksi muodostumassa oleva vuotuinen mökkireissu ja paljon frisbeetä (joka lensi naamaan vain kerran).

♡ Ihana spontaani pikarantareissu perheen kanssa, keppien heittelyä (sekin osui vain kerran naamaan), ulpukoiden kalastelua ja niiden uusien bikinien ensiuitto.

♡ Herkullista grilliruokaa (siis miten voi kasviksista tulla grillissä niin herkullisia?).

♡ Toiset ihanat häät, ystävien onni ja hyvä fiilis hyvällä porukalla.

Elokuussa on tahti onneksi vähän kevyempi. Tänä viikonloppuna on luvassa kauan odotettu mökkiviikonloppu kavereiden kanssa. Tätä olen niin kovasti kaivannut, ja tiedän, että ensi viikonloppuna saa nauttia ja nollata ihan täydellisesti, höpöttää ja nauraa ja iloita juuri oikeasta seurasta.

Seuraavalla viikolla onkin Nightwishin Kaisaniemen keikka ja sitä seuraavalla viikolla We Will Rock You -musikaalin näytös. Kieltämättä jännittää ensi kertaa ikuisuuteen (heh) osallistua tällaisiin suuriin tapahtumiin. Liput on kuitenkin ostettu aikaa sitten, enkä näitä halua jättää väliin. Musikaalissa käsittääkseni paikat on jaettu turvavälit huomioiden, ja keikalla jättäydyn tällä kertaa rauhassa kauemmas lavasta, missä on väljempää, enkä tapani mukaan ole änkemässä eturiviin. Uskon, että Nightwish on aivan yhtä täydellinen suunnasta mistä hyvänsä.

Ja hei, vajaan kolmen viikon päästä mulla päättyykin työt tältä kesältä ja alkaa minikesäloma! Kahden viikon verran ehdin hengähtää ennen kuin opinnot taas alkavat täyspäiväisesti. Vitsit mitä luksusta.

Pikkuhiljaa yritän tässä taas myös palailla blogin ja Instan pariin. Olen asettanut itselleni nyt puolitosissani tavoitteen, joka muutaman vuoden takaiseen kuulostaa hieman naurettavalta, mutta viime aikoihin verrattuna jopa kunnianhimoiselta. 

Tarkoitus olisi siis postata blogiin kaksi kertaa viikossa: keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Ehkä tällainen selkeä rytmi toimisi hyvin niin mulle kuin teillekin. Ja toki jos mulla on joskus oikein erityisesti asiaa, saattaa tuohon määrään tulla joinain viikkoina ekstraa, ja tietenkin joskus tuohon kahteen ei vain kykene venymään. Näillä kuitenkin lähdetään taas liikkeelle. Mulla on monta (omasta mielestäni) hyvää postausta jo luonnoksissa, joiden julkaisua odotan ja jännitän kovasti.

Instagram toki kulkee aina mukana. Sinne tulee samoja juttuja kuin blogiin, mutta paljon myös omaa materiaalia. Instaan siis päivittelen joka tapauksessa ahkerammin kuin blogiin. Tulkaa siis mukaan seurailemaan jos tahdotte, olisi ihana saada juuri sutkin mukaan, jos et vielä ole <3

Ja hei, otettaisko loppuun pieni tutustumiskierros? Kuka oot, mistä tuut, mitä sulle kuuluu ihan oikeasti?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa