Vuosi 2022

Ehdinpäs tammikuun aikana, ha! Viime vuodelta mulla jäi blogin vuosikatsaus kokonaan tekemättä, kun joulukuu oli täynnä gradukiireitä ja tammikuun alussa muutin Ranskaa, pitkä perinne unohtui siinä sivussa ja jäi lopulta kokonaan. Ja vaikka nytkin ollaan jo eletty kahdeksan prosenttia vuodesta 2023, palataan vielä edellisvuoden fiiliksiin. Sillä 2022 todella oli yksi elämäni suurimmista vuosista, täynnä suuria elämänmuutoksia ja aikuistumisen askeleita.

TAMMIKUU

Uudenvuoden juhlinnat jätin väliin, sillä halusin pysyä terveenä suurta lähtöäni varten. Tammikuun kolmantena päivänä suuntasin nokan kohti Caenia ja polkaisin käyntiin Ranska-kevääni. Tutustuin uuteen kotikaupunkiini, aloitin harjoittelun Caenin yliopistossa, tein kotia Airbnb-kämppään ja hämmästelin kevätkelejä. Päivittelin aktiivisesti Instagramia, katsoin paljon Gilmoren tyttöjä, luin Agatha Christietä ja aloitin viimeiset yliopistokurssini. Viime päivinä olen hämmästellyt sitä, että Ranskaan-lähdöstä alkaa oikeasti olla vuosi, ja ensimmäistä kertaa tuota kevättä tulee jopa ikävä. Tein yhden päiväreissun Mont St. Michelin luostarisaarelle (jonka upeat maisemat olivat sankan sumun peitossa) ja yksi viikonloppu vietettiin äidin kanssa parin tunnin junamatkan päässä Pariisissa.

HELMIKUU

Mulla oli läheisiä kylässä lähes koko helmikuun. Vietin kevätlomaa ja yksi viikonloppu käytettiin Normandian alueen kiertämiseen vuokra-autolla – yksi parhaista ja erityisimmistä reissuista mitä olen kokenut. Nähtiin monta kirkkoa, sotamuseota ja maihinnousurantaa. Tuuli tuuli ja sade kasteli (juuri tuolloin oli Englannissa iso myrsky joka tuntui kyllä Ranskankin rannikolla), mutta kokemus oli korvaamaton. Käytiin myös läheisessä Ikeassa, best! Kuun loppua kohden kelit alkoivat lämmetä, ja joinain päivänä tarkeni jopa ilman takkia.

MAALISKUU

Maaliskuu oli harjoitteluni ainoa kuukausi, jonka vietin käytännössä kokonaisuudessaan yksin Ranskassa. Kuun ekana päivänä palautin graduni ja voin kyllä sanoa, että tuntui varsin hyvältä saada iso työmaa vihdoin päätökseen ja taakseen, vaikka koulutöitä toki vielä muuten olikin jonkin verran jäljellä. Maaliskuussa alkoi olla jo satunnaisia t-paitakelejä ja nautin elämästä uuteen kotikaupunkiini tutustuen. Työt piti kiireisenä, aurinko paistoi ja elämä oli kivaa.

HUHTIKUU

Kuun vaihde oltiin Pariisissa, ja voitte vaan kuvitella mun reaktion, kun edellisten viikkojen liki-helteiden jälkeen herään aprillipäivänä lumisateeseen! Ei ollut sinä talvena satanut tuolla alueella aiemmin lunta eikä toki tuonkaan jälkeen, eli olihan tuokin kokemus. Ehkä ihmeellisintä oli myöntää itselleni, että vaikka kaikki aina hehkuttavat Pariisia, ei tuo kaupunki noiden kevään lyhyiden reissujen aikana saanut mun sydäntäni itselleen. Kun juna saapui rauhalliseen Caeniin, tuli mulle lämmin olo, kuin oisi kotiin palannut.

Huhtikuussa koitti myös odotettu ulkomaanmatka, kun hypättiin äidin kanssa laivaan ja seilattiin kanaalin yli Englantiin. Kertasin tuon menomatkan kaikki kommellukset tässä postauksessa, oli nimittäin todellakin yksi elämäni kauheimmista matkapäivistä, jolloin kaikki meni mönkään, olo oli huono ja stressitasot korkealla. Onneksi kuitenkin lopulta päästiin kohteeseen, vietettiin vajaa viikko Lontoossa ja yksi yö Portsmouthissa. Tässä vaiheessa tiesin myös jo viettäväni tulevan talven Lontoossa, joten käytiin tsekkaamassa myös mun nykyinen yliopisto!

Palattiin pääsiäiseksi Caeniin, nautittiin nyt jo todella kesäisestä pikkukaupungista ja tein viimeiset työhommat. Kuun lopussa pakkasin matkalaukkuni ja (jälleen pienten vastoinkäymisten saattelemana) matkustin vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen kotiin. Vaikka olin viihtynyt Ranskassa, oli koti-ikävä ja yksinäisyys ehtinyt kasvaa melko suureksi. Sujahdin elämään Helsingissä saman tien ja tuntui, kuin en olisi poissa ollutkaan. Näin ystäviä ja läheisiä. menin katsomaan Nightwishin Helsingin-konserttia, käytiin herkuttelemassa mun siskon uudessa ravintolassa heti avajaispäivänä ja juhlin kuun vaihteessa viimeistä opiskelijavappuani.

TOUKOKUU

Toukokuussa kalenteri oli töiden osalta vielä tyhjä, mutta mä pysyin kiireisenä ja nautin lomasta ja Suomessa olosta. Reissasin kotimaassa ja korkkasin mökkikesän, kävin elämäni ensimmäistä kertaa Lapissa (Rovaniemellä, se on Lappia!), juhlin äitienpäivää, katsoin Euroviisuja ja näin rakkaita läheisiä. Sivussa raavin haikein mielin kasaan myös viimeiset yliopisto-opintoni. Toukokuussa kevät kiiruhti Suomeenkin, elämä oli vapaata ja vaan ihan parasta. Kuvailtiin kirsikankukkia Marjon (@muronki) kanssa ja ostin uuden puhelimen.

KESÄKUU

Kesäkuussa alkoikin sitten kiireinen arki kokopäivätöiden myötä. Se myös tarkoitti sitä, että vähistä vapaista otettiin kaikki irti. Söin enemmän jätskiä kuin osaan laskea, juhlin ystävän valmistujaisia, vietin aikaa perheen ja ystävien kanssa ja kävin perinteisellä kaveriporukan mökkireissulla. Ai niin, ja leikkasin mun hiukset! Se oli kyllä hurjan iso muutos, kun hiukset olivat yhtäkkiä lyhyemmät kuin koskaan ja niiden käsittely muuttui täysin, mutta nopeasti ne ovat siitä taas kasvaneet. Näin Evanescencen Tampereella ja vietin juhannusiltaa Lintsillä käyskennellen. Tehtiin päiväreissu Tallinnaan ja sain lopulta loputin suoritusmerkinnät kirjattua ja VALMISTUIN. Käsittämätöntä. Kesäkuun lopussa myös irtisanoin vuokrasopimukseni ja aloin toden teolla valmistautua muuttoon (ainakin henkisesti).

HEINÄKUU

Valmistumisprosessi oli lopulta melko nopea: todistus saapui noudettavasti muistaakseni jo samalla viikolla virallisesta valmistumispäivästä. Kävin työn puolesta Tuskassa ja tein ehkä urani tähän asti merkityksellisimmän haastattelun Marko Hietalan kanssa. Junan ja auton kyydissä tuli vietettyä päivä jos toinenkin, juhlittiin monet juhlat ja naurettiin monet naurut. Sitä perinteistä kesää edelleen (ainakin mulla viime vuosien aikana): paljon töitä ja välissä paljon elämää. Muutto eteni pikkuhiljaa, kunnes loppukuusta rykäistiin edellinen asunto tyhjäksi ja toinen hyvin täyteen.

ELOKUU

Elokuu jatkui yhtä kiireisenä, ja vaikka olisin kuinka tahtonut vain jäädä kotiin järjestelemään paikkoja ja oikeasti laittamaan kotia, oli mulla lopulta koko kuun aikana muistaakseni yksi vapaapäivä ihan vain kotona olemiseen. Juhlittiin mun valmistujaisia, joista tuli vastoinkäymisistä huolimatta oikein ihanat juhlat. Nautin mökkielämästä ja viimeisistä kesähetkistä. Töissä oli säpinää Vesa-Matti Loirin kuoleman myötä. Päivä kerrallaan kotikin alkoi näyttää vähän enemmän kodilta. Kesän kiireiden ohella some jäi mulla lähes täysin sivuun päivittämisen osalta. Loppukuun kolmen yön mökkireissu kaikessa rauhassa tarjosi upean hengähdystauon ja pysähtymisen. 

SYYSKUU

Syyskuussa ehdin vihdoin antaa enemmän aikaa kodinlaitolle. Jatkoin töissä satunnaisilla vuoroilla, ja saatiinkin lisää säpinää, kun kuningatar Elisabet kuoli. Meillä oli myös ala-asteen luokkakokous, oli supermahtava nähdä tyyppejä, joiden kanssa nähtiin viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten! Oltiin kaikki aika lailla (ylläri) kasvettu tässä välissä ja oli upea nähdä, mihin suuntiin elämä oli itse kunkin vienyt. 

Siivousta ja sisustusta motivoimaan aloimme suunnitella tupareita, jotka toistaiseksi ovat edelleen pitämättä, kun edellisenä päivänä sain "vihdoin" positiivisen koronatestituloksen. Samalla jouduin perumaan odotetun kaveritapaamisen ja parin yön Tallinnan-reissun ja sen sijaan makasin seitsemän päivää neljän seinän sisällä. Vaikka sairastaminen ja odotettujen menojen peruuntuminen ärsytti, kotoilu itsessään meni ihan mukavasti: mua sivistettiin kuuden Star Wars -elokuvan avulla, ja uudessa asunnossa kököttäminen oli astetta mukavampaa, kun pystyi vaihtelemaan sängyn ja sohvan väliä. Mun tauti oli onneksi melko helposti siedettävää laatua eikä sen kurjempi kuin tavallinen nuhakuume, mutta sitkeä yskä jäi vaivaamaan vielä pariksi viikoksi toipumisen jälkeenkin.

LOKAKUU

Kaikeksi onneksi ennätin toipua parahiksi KAUAN odotettua Kreikan-matkaa varten. Matka oli alun perin tarkoitus toteuttaa vappuna 2020, ja oltiin kaikki niin onnellisia, että päästiin vihdoin lähtemään. Teki todella hyvää olla pitkästä aikaa isolla porukalla reissussa ja nautittiin suuresti Kreetan helteistä.

Kreikasta paluun jälkeen ehdin olla kotona pari päivää, ennen kuin koitti muutto Lontooseen. Ja siinähän loppukuu sitten menikin. Tein pesää uuteen kotiini ja tutustuin uuteen työhöni. Muuten uuteen kaupunkiin sopeutuminen oli helppoa, sillä Lontoohan ei mulle todellisuudessa ollut uusi: asuin täällä kolme kuukautta vuonna 2017 ja olen lomaillut Lontoossa monesti sitä ennen ja sen jälkeen. Samanlaista uutuudenviehätystä ei siis tällä kertaa ollut kuin Ranskassa.

MARRASKUU

Marraskuussa mua tuli piristämään ensin ystävä, sitten äiti. Turisteiltiin ja shoppailtiin. Näin livenä sekä Evanescencen, Within Temptationin (ekaa kertaa!) ja Nightwishin. Tehtiin päiväreissu Windsoriin ja vierailtiin Windsorin linnassa (nähtiin kuningatar Elisabetin ja hänen perheenjäsentensä haudat ja kirkko, jossa muun muassa prinssi Harry ja Meghan menivät naimisiin). Blogi täytti 10 vuotta ja minä 25. Vähän oli haikeaa viettää synttäreitä ekaa kertaa muualla kuin kotona, mutta onneksi mulla oli äiti seurana. Syötiin pastaa ja kakkua, kävin vaaleanpunaisessa kylvyssä ja katsoin Crownia. Äidin lähdettyä kotiin alkoi mulla oma koti-ikävä ja yksinäisyys painaa päälle ja avauduinkin asiasta Instan puolella. 

Marraskuussa julkaisin myös mun ensimmäisen kokovertailuvideon Instagramin keloihin ja innostuin todella keskittymään kehopositiivisuussisältöön. Tuo eka kela lähtikin ihan viraaliksi, se toi mulle yli sata uutta seuraajaa ja näyttökerrat ovat tällä hetkellä 140 tuhannessa. Sitä seuranneet videot eivät ole samanlaiseen menestykseen (toistaiseksi) yltäneet, mutta tuon yhden videon kiinnostus antoi mulle todella puhtia luoda enemmän vastaavanlaista sisältöä. Arvokkaita on myös olleet teidän kanssa käydyt keskustelut, ne ovat todistaneet mulle entisestään, että tällaista sisältöä kaivataan. Mä en ole nähnyt munkaltaisia vartaloita missään somessa, joten nyt mä tahdon itse olla se tyyppi.

JOULUKUU

Joulukuussa surkea koti-ikävä vaihtui innostukseen siitä, että ihan kohta olen taas kotona. Tuntui, että vietin kaiken vapaa-aikani vaatekaupoissa, kun etsin joululahjoja ja kuvasin kokovertailuvideoita. Muutama päivä ennen kotiinpaluutani satoi Englannissa lunta ja koko maa meni kaaokseen. Myös me Lontoossa pysyttiin pari päivää etäopetuksessa kun yliopistolle ei yksinkertaisesti päässyt julkisen liikenteen ongelmien vuoksi. Kaikesta huolimatta lumesta tuli raikas ja kotoisa fiilis.

Lakkoja kyllä riitti ihan ilman luntakin, ja stressikerrokset olivat semisti korkealla, kun yritin selvittää tieni lentokentälle. Loppu hyvin kaikki hyvin, selvisin kentälle ja KOTIIN. Ehdin nauttia kotoilusta, Helsingin viimeisistä lumista ja ystävien näkemisestä kokonaiset 30 tuntia, kunnes kuume nousi ja pistettiin jälleen sairastupa pystyyn. Tällä kertaa jouduin jättämään väliin muun muassa Raskasta joulua -konsertin Tampereella ja päädyin antamaan liput ilmaiseksi pois, ettei ne menneet hukkaan. Varsinainen tauti talttui onneksi jälleen nopeasti, mutta yskä oli pahempi kuin koskaan. Kuiva yskä piti mua hereillä öisin eikä mikään tuntunut auttavan. Menetin myös ääneni sopivasti juuri ennen pyhiä. Kotoillessa maratoonasin Chicago Mediä Viaplaysta ja neuloin joululahjoiksi pantoja ja pipoja, paksulla langalla ja paksuilla puikoilla sai todella nopeasti valmiiksi.

Kaikesta huolimatta päästiin onneksi viettämään joulua suunnitellusti, nähtiin melkein kaikkia perheenjäseniä ja ostettiin myös meidän ensimmäinen ihkaoikea joulukuusi! Meillä oli ihana joulu, olin onnesta soikea että sain vain olla kotona. Olin myös ihan rakastunut mun syksyllä ostamaani pirteän liilaan pitkään makuupussitakkiin, joka pääsi nyt ensimmäistä kertaa käyttöön, se on niin kaunis ja mukava ja ihana. Käytiin Ikea-treffeillä ja kävin kummeilla yökylässä. Uuttavuotta vietettiin vielä juustoja syöden, ja keskiyöksi kiiruhdettiin kotiin katsomaan ilotulituksia ikkunasta.

***

Yritin tähän loppuun keksiä yhtä sanaa, jolla kuvata vuotta 2022, mutta se ei taida onnistua. Vuoteen mahtui kaksi muuttoa ulkomaille, neljä kotia, avoliitto ja kaukosuhde, valmistuminen ja opiskelijaelämän taakse jättäminen, matkustusta, töitä, somea, ystäviä ja läheisiä. Eniten mielessä nyt pyörii tuota kuvaamaan out of my comfort zone. Vuosi oli täynnä uskallusta ja hyppyjä tuntemattomaan, isoja muutoksia ja askeleita kohti aikuisuutta, puolet vuodesta vietin Suomen ulkopuolella kaukana omasta elämästä ja omista ihmisistä. 

Lontoo-elämää on vielä kaksi kuukautta jäljellä ja innolla odotan, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Sen jälkeen kuitenkin otan lämmöllä ja suurella sydämellä vastaan ihan sen tavallisen kotielämän, arjen Suomessa, oman kodin ja ne omat ihmiset. Vuonna 2022 ja vielä nyt alkuvuodesta 2023 saan taskuun nuoruuden suuria seikkailuja joita muistella vanhana. Sen jälkeen tekee hyvä ihan vain olla ja aloittaa se loppuelämä.

Miten sä kuvailisit sun vuotta 2022? Ja hei vielä tosi myöhässä virallisesti täällä blogissakin, ihanaa uutta vuotta ja valoisaa helmikuuta!

BLOGI TÄYTTÄÄ 10 VUOTTA – Mun elämä 2012–2022

Tänään se päivä koitti. Olen koko viikon käynyt mielessäni viimeistä kymmentä vuotta elämästäni läpi tätä postausta varten. Miettinyt kymmenen vuoden takaista itseäni ja elämääni. Kymmenen vuoden takaista, 14-vuotiasta pikku-Sannaa, joka tuli kotiin myöhäisenä tiistai-iltana ja perusti blogin, ilman että tiesi koko hommasta mitään tai edes olisi lukenut ainuttakaan blogia aiemmin.

Tänään tämä blogi, Pancake Palace täyttää 10 vuotta. 10 vuotta kattaa 40 prosenttia koko elämästäni ja tähänastisen elämäni merkittävimmät vuodet. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut mullistus jos toinenkin, olen itsenäistynyt ja kasvanut aikuiseksi ja rakentanut itselleni toimivan elämän. Tähän postaukseen olen koonnut pähkinänkuoreen oman elämäni viimeisen kymmenen vuoden ajalta kohokohtineen, muutoksineen ja kokemuksineen. Koska halki kaiken tämän rinnalla on kulkenut tämä blogi, jonne olen tullut päivittelemään kuulumisiani ja avaamaan sydäntäni.

Jos blogin tarina ja historia kiinnostaa tarkemmin, suosittelen lukaisemaan aiemmat syntymäpäiväpostaukset: 9-vuotispostaus: Kaikkien aikojen luetuimmat postaukset, 8-vuotispostaus: Mitä blogi on antanut minulle, 6-vuotispostaus: Blogi numeroina, 5-vuotispostaus: Blogin tarina. 

Mutta nyt on mun tarinan vuoro.

2012

Syksyllä 2012 olin yhdeksännellä luokalla. Olin kesällä käynyt kriparin ja olin tuore seurakuntanuori. Perustin blogin marraskuussa 2012 viikkoa ennen 15-vuotissyntymäpäivääni, juuri kirkon nuorten illan inspiroimana (koko tarinan voit lukea täältä).

Jälkikäteen ajateltuna tämä (kuten seuraavatkin vuodet) oli hämmentävää aikaa. Teini-ikä ja sen tuomat sisäiset ja ihmissuhdesotkut olivat rankkoja. Tutustuin leireillä uusiin ihmisiin ja suututin vanhoja kavereita "anonyymeilla" blogiavautumisillani.

2013

Peruskoulu loppui, tein ensimmäiset kesätyöni, ensin Alepassa ja myöhemmin lastenleirillä, kävin ensimmäisillä (ja toistaiseksi ainoilla) festareillani ja aloitin opinnot Sibelius-lukiossa musiikkilinjalla. Blogi päivittyi silloin kun jaksoin ja sain aikaiseksi, muutaman kerran vuoden aikana. Sain ensimmäisen älypuhelimeni ja aloin seurustella ensimmäistä kertaa. Loppuvuodesta tein Instagram-tilin. Mun ensimmäinen kuva oli koulun joulupuurosta (jossa oli kanelisydän), ja itse asiassa valtaosa mun ensimmäisistä kuvista oli muutenkin ruoka-aiheisia, tilin nimi oli tuolloin siis varsin perusteltu. Koulussa meni hyvin, tuore parisuhde alkoi nopeasti ailahdella.

2014

Lukio ja kouluarki harrastuksineen kävi raskaammaksi ja parisuhde (silloin kun sitä sellaiseksi saattoi kutsua) hajotti entisestään, muuta sosiaalista elämää mulla ei tosin juuri ollutkaan. Matkustin vuodenvaihteessa äidin kanssa Thaimaahan, keväällä käytiin lukion tyttökuoron kanssa Berliinissä. Kesällä pääsin vauhtiin blogin kanssa ja aloitin säännöllisen ja aktiivisen postailun, milloin mistäkin. Blogin lisäksi innostuin neulomaan. Leikkasin myös otsiksen, joka oli liki söpö.

2015

Arki jatkui pitkälti samanlaisena. Tanssin kuin tanssinkin wanhat, vaikka vaikealta näyttikin, mutta elämäni suurta tähtihetkeä ei siitä tullut. Kesällä olin kuukauden töissä päiväkodissa sekä jopa kahdella leirillä. Pitkä odotus huipentui, kun näin Nightwishin ensimmäistä kertaa livenä. Luin ensimmäisiin ylioppilaskirjoituksiin, jotka olivat syksyllä – englannista tuli odotettu E, psykologia meni penkin alle ja ysin keskiarvosta huolimatta sain B:n. Parisuhde oli virallisesti enemmän off kuin on, mutta olin silti "onnellisempi" kuin monesti aiemmin. Syksyllä liityin virallisesti seurakunnan nuorisokuoroon, tutustuin ihmisiin, joiden kanssa pidän yhtä edelleen ja tehtiin ensimmäinen kuoromatka Romaniaan. Marraskuussa syntyi mun ensimmäinen kummilapseni ja mä täytin 18 vuotta. Merkkipäiväni kynnyksellä sairastuin virtsatietulehdukseen ja tuoreena täysi-ikäisenä pääsin sopimattoman antibiootin ansiosta aamuvisiitille päivystykseen.

2016

Suoritin viimeiset lukiokurssit, aloitin lukuloman ja olin ikionnellinen, että kiireinen ja kuluttava kouluarki oli ainakin toistaiseksi takana. Tällä kertaa olin varsin tyytyväinen kirjoitusten arvosanoihini: pitkästä matikasta tuli E, äikästä L ja pitkästä ranskasta sekä uusitusta psykologiasta M. Aikani Sibelius-lukiossa päättyi upeaan kuoromatkaan San Franciscoon, edelleen tuo reissu on mielessä yhtenä elämäni parhaista. Tehtiin myös kuoromatka etelä-Viroon. Hain yliopistoon lukemaan suomen kieltä, mutta hetkellisen au pair -haaveen vuoksi en lukenut pääsykokeeseen enkä päässyt sisään, vaikka pienestä oli kiinni. Sain lakin ja aloitin välivuoden, ensimmäistä kertaa ilman tietoa siitä, mitä tekisin syksyllä. 

Syksyllä pääsin sekä Seuren että Opteamin (nykyisen Baronan) keikkalistoille ja aloin työskennellä pakopeliyrityksessä sekä keikkailla päiväkodeissa ja kouluissa avustajana. Kävin töissä ahkerasti (kahden keikkatyön ja syksyn leirien myötä mulla oli marraskuussa yhteensä kolme vapaapäivää) ja keräsin mukavaa pesämunaa tulevan itsenäisen elämän varalle. Aloitin autokoulun ja kävin kuorossa ja harrastuksissa. Parisuhde voi paremmin kuin koskaan, ainakin tietyillä mittapuilla, blogi päivittyi lähes päivittäin ja mä olin oikeasti aika tyytyväinen elämääni.

2017

2017 on mun tähänastisen elämän kenties suurin ja merkityksellisin vuosi. Lähes kaikki elämän osa-alueet kääntyivät päälaelleen ja muutos oli ainoastaan positiivista. Päätin jättää epäterveen parisuhteen lopullisesti taakseni, sain ajokortin ja lähdin au pairiksi. Vietin upean kesän Lontoossa, kävin Suomessa tekemässä taas pääsykokeen ja pääsin opiskelemaan. 

Palasin kotiin elokuussa, aloitin suomen kielen opinnot Helsingin yliopistossa ja muutin ensimmäiseen omaan kotiini. Yliopistossa tutustuin uusiin, ihaniin ihmisiin, joista tuli mun parhaita kavereita. Kaikki mun aiemmat läheiset ystävät olivat peruskouluajalta eikä lukiosta mulle jäänyt ketään, kenen kanssa olisin pitänyt tiiviisti yhteyttä. En voi vieläkään uskoa onneani, että yliopisto toi parhaat ihmisensä tielleni jo ensimmäisten päivien aikana.

Syksyllä opinnot, harrastukset, työt ja ystävät pitivät kiireisenä, mutta rakastin mun uutta, itsenäistä elämää. Rakastin mun omaa pientä kotia, rakastin sitä, että koulu alkoi aikaisintaan kymmeneltä ja sain vihdoinkin nukkua, rakastin mun alaa, vaikka tietyt kurssit olivatkin vähän enemmän perseestä kuin toiset. Ja vaikka ero ottikin välillä koville, en missään vaiheessa jäänyt miettimään, olinko tehnyt oikean päätöksen. 2016–2017 oli myös ehdotonta blogien kulta-aikaa ja mullakin pysyi into korkealla ja tahti kovana. Siirryin kolmannelle vuosikymmenelleni monellakin tapaa "aikuistuneena".

2018

Vuosi 2018 jatkui edellisen syksyn tapaan. Opiskelin, kävin töissä ja harrastuksissa, ystäväpiiristä tuli yhä tiiviimpi. Kesä 2018 on jäänyt mieleen yhtenä parhaista. En ollut kokopäivätöissä ja nautin neljän kuukauden vapaudestani täysin rinnoin. Reissasin Bangkokiin, Puolaan ja Lontooseen, mökkeilin ja leireilin. Kiersin Suomea ja vietin paljon aikaa ystävien ja läheisten kanssa. Aloitettiin jokakesäinen mökkireissuperinne kavereiden kanssa, perinne joka edelleen on pidetty tiukasti voimissaan. Rakas toinen kummilapseni syntyi ja aloitin viestinnän sivuaineopinnot. Loppuvuoteen mahtui vielä yksi aivan erityinen kokemus, kun pääsin todistamaan ystäväni lapsen syntymään ja olemaan mukana pienen ihmisenalun ensimmäisissä päivissä. Ja ai niin, näin Nightwishin livenä jopa kahdesti!

2019

Opinnot jatkuivat kovaa tahtia. Matkustin New Yorkiin ja Pietariin, seurasin jääkiekon maailmanmestaruuskisoja ja osallistuin kultajuhliin. Vietin kaksi ihanaa ja raskasta viikkoa hoitamassa 11 kuukauden ikäistä kummilastani. Luvassa oli toinen vapaa kesä, johon mahtui paljon aurinkoisia piknikkejä ja myöhäisiä iltoja. Aloin tapailla nykyistä kumppaniani, ihastuin ja rakastuin. Kandivaiheen viimeinen vuosi alkoi ja aloin suunnitella kanditutkielmaani. Lokakuussa kävin Lontoossa ja marraskuussa Saarenmaalla, eikä vielä ollut aavistustakaan siitä, että reissaaminen jäisi kahdeksi vuodeksi kokonaan.

2020

Vuoden 2020 alussa aloin virallisesti työstää kandidaatintutkielmaa. Maaliskuun puolessa välissä kaikki meni säppiin ja etäily alkoi. Proseminaarikurssi (mun ainoa jäljellä ollut kurssi) ja musiikkiharrastukset siirtyivät etäopetukseen, työt loppuivat, suunnitellut matkat peruuntuivat, tuli etäpääsiäinen ja elämä siirtyi neljän seinän sisälle. 

Vaikka uusi elämäntyyli vaati alkuun sopeutumista, otin mä kotoilun uutena haasteena ja viihdyin ihan hyvin. Yllätin itseni nappaamalla työhaastattelun Iltalehteen ja toukokuussa aloitin unelmatyöpaikassani. Edellisten kesien loikoilu vaihtui ankaraan työntekoon ja säästöjen lihottamiseen. Elokuussa muutin miniasunnostani astetta isompaan (tosin saman rapun sisällä) ja nautin elämästäni kodissa, jossa oli parisänky, pyykinpesukone ja ihan oikea eteinen. Syksy jatkui työskennellen ja etäopiskellen ja todella nautin arjestani, kun sai rauhassa hengailla kotona. Opettelin aikatauluttamaan kouluhommat ja pyhittämään viikonloput vapaiksi. Lopetin musiikkiharrastukseni Pop&Jazz-konservatoriossa, sillä aika, jaksaminen ja motivaatio eivät vain enää riittäneet. Oli haikeaa lopettaa pianotunnit 15 vuoden jälkeen, mutta en mä ollut pystynyt piano-, laulu- ja bänditunneille antamaan tarpeeksi pitkään aikaan.

2021

Vuoden 2021 viimeisessä blogipostauksessa totesin, ettei kyseinen vuosi ollut mulle mitenkään mullistava tai täynnä ihmeellisiä tapahtumia, mutta että se ei ollut mitenkään huono asia. Arki oli ihanan tasaista ja rauhallista: oli töitä ja koulua, lepoa ja rakkautta. Kehitin sujuvia arkirutiineja, mutta samalla pidin itseni hyvällä tavalla kiireisenä. Juhlin kahden rakkaan ystäväpariskunnan häitä ja suunnittelin vuotta 2022, jolloin mullistuksia tulisi taas aivan tarpeeksi. 2021 oli myös graduvuosi, ja etenkin loppuvuodesta tulikin näpyteltyä oikein urakalla.

2022

Ja sitten tullaan tähän vuoteen. Tammikuun alussa pakkasin laukkuni ja muutin Ranskaan. Työskentelin suomen kielen opetusharjoittelijana Caenin yliopistossa kolme ja puoli kuukautta. Puhuin ranskaa päivittäin ja opettelin vieraan kulttuurin tapoja ja käytäntöjä. Pidin hauskaa opiskelijoiden kanssa ja taistelin työyhteisön sisällä. Olin yksinäinen ja kotiinpaluu huhtikuussa tuntui todella hyvältä, mutta näin jälkikäteen olen fiilistellyt, miten olen taas tuotakin kokemusta rikkaampi.

Tulin kotiin ja lomailin kuukauden. Näin rakkaita ihmisiä, kävin ensimmäistä kertaa Lapissa (siis Rovaniemellä, en vielä "oikeasti Lapissa"), reissasin Suomea ja olin niin onnellinen, että olen kotona. Kesä meni taas töissä. Valmistuin ja musta tuli virallisesti filosofian maisteri, suomen kielen ammattilainen. Mökkeilin, maakuntamatkailin, näin rakkaita ja juhlin juhlia. Jätin toisen oman kotini taakseni ja muutin saman katon alle toisen puoliskoni kanssa. 

Syksyllä vietin viikon Kreikassa ja repäisin taas. Nyt olen asunut Lontoossa neljä viikkoa. Olen päässyt alkuun toisen suomen kielen opetusharjoitteluni kanssa ja totutellut uuteen arkeen uudessa paikassa. Blogi päivittyy tällä hetkellä harvakseltaan, mutta pysyy edelleen elossa. Ja nyt on ihan sikasiistiä olla kirjoittamassa pienen blogini 10-VUOTISPOSTAUSTA.

Iso kiitos myös teille kaikille, jotka olette vuosien varrella lukeneet ja kommentoineet mun juttuja, eläneet some-elämää yhdessä niin täällä kuin Instan puolella, sinulle joka kenties tätäkin nyt luet. Olen niin ylpeä ja iloinen kymmenen vuoden takaisesta itsestäni ja yhdestä hetke mielijohteesta, jonka ansiosta me ollaan nyt tässä.

Jos jaksoit lukea tänne asti, olisi mahtava kuulla jotain susta. Kuka sä olet? Miten olet päätynyt tänne? Oletko lukenut blogin juttuja pitkään vai oletko kenties ensimmäistä kertaa käymässä? 

Paljon onnea Pancake Palace. ❤

Seuraa Instagramissa @sannalovesfood

Blogi 9 vuotta! | Kaikkien aikojen luetuimmat postaukset

Loppuvuoden todellinen juhlaputki lähti käyntiin lauantaina, kun mun pienen blogini perustamisesta tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta! Ihan hullua ajatella, että tänne on tallennettuna mun ajatuksia ja höpötyksiä yhdeksän kokonaisen vuoden ajalta. Kun aloitin, olin pelkkä lapsi, vielä 14-vuotias ysiluokkalainen, joka teki ahkerasti musiikkia ja halusi jakaa sitä koko maailmalle. Nyt mä olen pian 24-vuotias yliopisto-opintojani päättävä nuori aikuinen, joka edelleen tekee musiikkia, mutta jonka somesisältö keskittyy aivan muihin juttuihin. 

Blogin kautta olen kehittänyt omaa ilmaisuani, toteuttanut luovuuttani ja saanut omaa ääntäni kuuluviin. Ja vaikka mun blogi on edelleen hyvin pieni, kuten myös muut somekanavani, on mulle muodostunut ihana yhteisö, olen päässyt tutustumaan ja keskustelemaan monien ihanien ihmisten kanssa ja samalla saanut yksittäisten postausten myötä ihan mieletöntä näkyvyyttä. Blogisynttäreiden kunniaksi ajattelin kerrata tässä, mistä on ollut kyse blogini kaikkien aikojen luetuimmissa postauksissa. Tässä siis blogin kymmenen luetuinta postausta!

10. Kannetaan kauneuttamme ylpeydellä ensi vuonnakin (julkaistu 30.12.2017)

Vuosi 2017 oli monien suurten postausten vuosi (jotka ovat mukana myöhemmin tällä listalla), ja tuolloin todella aloin ehkä tiedostamattani luoda suuntaa kehopositiivisuusteemojen ympärille. Vuoden lopun lähestyessä jäin selaamaan noita vanhoja postauksia ja lukemaan kaikkia niitä kymmeniä ihania kommentteja, joita olitte mun postauksiin jättäneet. Tämä postaus oli kiitos jokaiselle, joka oli ollut mun matkassa noita tekstejä lukemassa ja kommentoimassa, ja muistutus siitä, että me ollaan hyviä ja upeita juuri näin, näytetään me miltä tahansa. Tämä postaus ei vanhene koskaan, ja olen todella ylpeä, että se on tällä listalla ♥

9. Voi menkat! (julkaistu 10.4.2015)

Mun ensimmäinen menkka-avautumispostaus! Tätä kirjoittaessani olin 17-vuotias, ja vuosikausia kärsinyt kamalista kuukautisista. Pitkän suunnittelun jälkeen päädyin avaamaan blogin tuon kaiken. Ja siis edelleen jokaisten pahojen menkkojen iskiessä tekisi mieli kirjoittaa samanlainen postaus uudestaan ja uudestaan. Vuonna 2019 julkaisinkin päivitetyn version Totuus menkoista. Nykyään onneksi menkat eivät ole yhtään niin pahat kuin nuorena teininä, mutta ajoittain edelleen nekin osaavat yllättää.

8. Antaa rintojen roikkua vaan (julkaistu 1.7.2018)

Mun free the nipple -postaus! Ei tämäkään siis mihinkään isompaan trendiin varsinaisesti liittynyt, teki mieli vaan avautua. Enää tämä postaus ei mun kohdalla toimi, mun rintamus on kasvanut muun kropan ohella sen verran paljon massaa, että rintsikatta olo on vähintäänkin epämukavaa, ellei kivuliasta. Pääsanoma pysyy silti samana, rintsikoiden käyttö lähtee susta itsestäsi, ei muiden odotuksista tai "säännöistä". Toisaalta musta tuntuu, että nykyään rintsikattomuus on niin tavallista, että koko aihe on jo vähän vanhentunut. Vai onko?

7. 24 uutta talvista puuhaa & arvonta | Pannarikalenteri 2017 luukku 1 (julkaistu 1.12.2017)

Tämän vuoden 2017 blogijoulukalenterin ensimmäisen luukun suosiota voisi luulla selittävän otsikossa oleva maininta arvonnasta. Mutta siinä missä suurin osa tämän listan postauksista on saanut yhden ison kävijäpiikin julkaisunsa aikaan, on tämä kerännyt tasaisesti joka talvi aivan yhtä ison piikin. Eli ehkä ihmiset vaan kaipaavat puuhavinkkejä talveen ja joulunodotukseen? Onneksi tässä on ihan hyviä vinkkejä, ja jos lisää kaipaat, listasin ensimmäiset 24 vinkkiä jo vuonna 2016!.

6. Mitä tarkoittaa ortodoksisuus? (julkaistu 2.9.2016)

Tahdoin aikoinaan kirjoittaa postauksen ortodoksisuuteen liittyen, ja ennen kaikkea vastata kaikkiin niihin kysymyksiin, joita itse kuulen kertoessani olevani ortodoksi. Kysymyksiä kysyin paitsi täällä blogissa, myös Demi.fi-palstalla (voi niitä aikoja), ja vastaukset ovat osin mun omia kokemuksia, osittain netistä poimittuja ja osittain myös tutulta papilta, sillä halusin jakaa ihmisille mahdollisimman pätevää tietoa. Sain seurakunnasta tosi paljon kiitosta tästä postauksesta ja sitä kautta tekstiä myös jaettiin melko paljon, mikä varmasti osittain selittää postauksen suhteellisen korkeat näyttökerrat. Olen tästä postauksesta tosi iloinen, ja musta on ihana päästä kertomaan ortodoksisuudesta muille, joille aihe saattaa olla hyvinkin vieras.

5. Itsestäänselvä (julkaistu 1.1.2015)

Tämä oli varmaankin mun ensimmäinen itselleni isompi ja henkilökohtaisempi pohdiskeleva postaus, jossa avasin ajatuksiani alkoholista ja siitä, miksi en juo. Näin melkein seitsemän vuotta myöhemmin (sos) on edelleen hätkähdyttävä ajatella, että jo tuolloin olin jo täysin tottunut ja kyllästynyt selittelemään omaa juomattomuuttani ja kuuntelemaan muiden ihmettelyjä, vaikka olin itse vielä alaikäinen, juuri 17 vuotta täyttänyt lapsi. Tästäkin aiheesta on sittemmin tullut kirjoitettua enemmänkin, kuten myöhemmin tälläkin listalla näkyy.

Neljän kärkipostauksen näyttökerrat liikkuvat (mulle täysin poikkeuksellisissa) viisinumeroisissa luvuissa, ja niistä jokainen on saanut erityistä näkyvyyttä jossain isommassa kanavassa.

4. Viisitoista ja puoli neliötä kotia (julkaistu 23.3.2018)

Mun ekan kodin esittelypostaus! Tuolloin olin asunut puolisen vuotta omillani pikkuisessa viidentoista ja puolen neliön yksiössäni, ja viihdyin tosi hyvin. Tämän postauksen näyttökerrat ovat tulleet Facebookin Naistenhuone-ryhmästä. Olin laittanut aina välillä kuviani asunnostani pienten asuntojen ketjuihin, ja aina joku ihmetteli, miten voin asua 15,5 neliön kämpässä ja miten se käytännössä toimii. Tämän vuoksi kun sain kämppäpostauksen julkaistua, linkkasin sen röyhkeästi Naistenhuoneelle vastineeksi noille kaikille aiemmille keskusteluille. Vähän nauratti, kun joku valitti kommenteissa, kuinka postauksessa on kuvia pelkästä makuu/olohuoneesta, kun eipä tuollaisessa minikodissa juuri muita huoneita olekaan. Ja vaikka nykyään asun onnellisessi kymmenen lisäneliön kanssa, oli mulla tuossa vanhassa kodissa ehkä jopa kodikkaampi olo, kun sisustus oli valmiimman oloinen mitä olen nykyiseen jaksanut tehdä.

3. Minä ja kaikki virheeni (julkaistu 25.6.2017)

Tämä spontaani postaus, jossa listasin kehoni "epäkohtia" paisui ihan järjettömiin mittakaavoihin, kun heräsin yhtenä aamuna Iltalehden haastattelupyyntöön. Annoin sitten Lontoosta käsin puhelinhaastattelun Iltalehden toimittajalle, ja jutun tultua ulos luonnollisesti väkeä saapui reilusti mun blogiini. Joku jakoi tämän Iltalehden artikkelin myös Naistenhuoneelle, jossa aiheesta käytiin kovasti keskustelua. Tuolloin sain myös ensimaistiaisen iltapäivälehtien rakentavaan lukijapalautteeseen, kun selailin uutisen Facebook-kommentteja. Siellä keski-ikäiset miehet kommentoivat mun ulkonäköä, todistelivat kuinka selvästi feikkaan ja tekivät parannusehdotuksia, kuinka saisin ulkonäköni miellyttämään enemmän vastakkaista sukupuolta, tiedätte kyllä nämä tyypit. On kyllä ollut aikamoinen ympyrä sulkeutuu -hetki, kun kolme vuotta tästä postauksesta olin itse Iltalehdellä toimittajan asemassa.

2. Miksi on outoa olla juomatta? (julkaistu 26. maaliskuuta 2018)

Tämä oli mun toinen kannanotto alkoholikulttuuriin ja omaan juomattomuuteen. Tämäkin postaus sai jättimäisen liikenteensä Naistenhuoneen kautta, mutta ei mun itseni välityksellä! Oli nimittäin aikamoinen hämmennys, kun yhtenä päivänä selailin (luennolla) Facebookia, ja oma naama tulee vastaan Naistenhuoneella. Joku oli siis lukenut mun postauksen ja jakanut sen ryhmässä keskustelunaloituksena. Tuokin hetki lämmitti kyllä ihan todella paljon sydäntä, kun sai taas huomata, että joku oikeasti lukee mun kirjoituksia ja vielä ajattelee, että puhun jotenkin asiaa.

1. Tältä näyttää L-koon nainen (julkaistu 14.1.2017)

Tämä postaus sai inspiraationsa Äitylit-ryhmästä, ja se sai myös näyttökertansa Äityleistä. Tuolloin mun pienikokoisen ja naiivin minäni mieltä järkytti huomata, että L-kokoon pukeutuvat ovat ihan normaalikokoisia, hoikkia ihmisiä, eivätkä isoja ja selvästi ylipainoisia kuten olin aiemmin kuvitellut. Ja tätä samaa asiaa hämmästelen säännöllisesti edelleen, kun olen mennyt siitä, että kaupoista ei löydy tarpeeksi pieniä vaatteita, siihen, ettei kaupoista löydy tarpeeksi suuria vaatteita. Se, että yksi ihminen on saanut kärsiä kummastakin ääripäästä olematta koskaan vaarallisen hoikka tai myöskään selkeästi ylipainoinen on todella hälyttävä merkki siitä, miten suppeat kokovalikoimat tavallisilla vaatekaupoilla on ja miten suuri osa ihmisistä jää niiden asettamien rajojen ulkopuolelle.

Tästä listasta huomaa hyvin, että blogit, varsinkin tällaiset meikäläisen kaltaiset pikkublogit elivät kulta-aikaansa vuonna 2017, silloin näyttökerrat olivat korkeita ja vuorovaikutus aktiivista. Tuolloin vuonna 2017 meillä oli parikin bloggaajaryhmää Whatsappissa, ja niissä aktiivisesti jaettiin postauksiamme, keskusteltiin blogiaiheista ja annettiin toisillemme palautetta. Musta tuntuu, että kaikki muut ovat tainneet jo lopettaa bloginsa tai ainakin jääneet tauolle, ja muutenkin someverkostoituminen on nykyään Instagramin puolella. Itsekin olen jo vuosia säännöllisesti kriiseillyt blogin kanssa ja panostan omassa sisällöntuotannossani aina enemmän Instagramia. Mutta vaikka vuosien takainen päivittäinen tai lähes päivittäinen postaustahti ei enää olisi millään lailla realistista, aion kyllä pitää blogista vielä visusti kiinni. Ja vuoden päästähän meillä on 10-vuotissynttärit juhlittavana, ihan hullua!

Vaikka virallinen syntymäpäivä blogilla oli lauantaina, ajattelin, että tällä viikolla voisin vielä jatkaa teemaan sopivaa sisältöä Instagramin puolella. Voisin vaikka stoorien puolella linkkailla mun kaikkien aikojen lempparipostauksia, kun tässä nyt tuli luetuimmat koottua läpi (ja nyt kun linkkitarran ansiosta mäkin pääsen jakamaan Instassa suoria linkkejä!). 

Paljon onnea kolmosluokkalaiselle, yhdeksänvuotiaalle Pannariblogille! ♥

Aiemmat syntymäpäiväpostaukset:

8-vuotispostaus: Mitä blogi on antanut minulle

6-vuotispostaus: Blogi numeroina

5-vuotispostaus: Blogin tarina

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Hiljainen heinäkuu: täällä taas & suunnitelma jatkoon

Heinäkuussa julkaisin blogiin yhden postauksen ja Instagramiin kuusi. Blogissa oli siis hiljaisin kuukausi seitsemään vuoteen.

Monta kertaa olen täällä todennut, että pyrin pitämään postausvälit korkeintaan viikossa. Viime aikoina olen antanut itseni lipsua tästä enemmän, koska en tahdo pakottamalla vääntää sisältöä vain sisällön vuoksi, jos itsellä ei ole siihen fiilistä tai energiaa.

Heinäkuussa tauko venyi ja venyi, kunnes totesin, että ihan sama. Paine on kovin mun päässäni, ja kesä on muutenkin poikkeuksellista ja hiljaista aikaa. En jaksanut enää laskea päiviä edellisestä postauksesta, vaan annoin itselleni luvan yksinkertaisesti olla postaamatta. Palata näppäimistön ääreen sitten, kun siihen löytyy sitä fiilistä ja sitä energiaa.

Heinäkuu oli mulla täynnä töitä. Mun hatun yli menee todella, miten joku onnistuu yhdistämään täyspäiväisen somettamisen täyspäiväiseen työskentelyyn. Hitto, mun hatun yli menee, miten joku onnistuu yhdistämään täyspäiväisen työskentelyn yhtään mihinkään! Kun kaikki päivät menee töissä, mulla ainakin menee koti ihan sekaisin, kauppareissut ja kokkailut jää, eikä varsinaista vapaa-aikaa tunnu olevan ollenkaan. Varsinkin näin, kun joka viikko tekee eri vuoroa töissä ja sitä mukaa aina kehitetään uudet rutiinit. Vaikka työstäni tykkään, olen todella alkanut odottaa syksyä ja koulujen alkua, että saa taas olla ihan vaan kotona ja vapaasti rakentaa omaa arkea.

Varsinaisten vapaidenkin puolesta mun heinäkuu on ollut köyhää. Siinä missä kesäkuussa tankattiin kaikki mahdolliset vapaat mökki-ilmaa, oli mulla heinäkuun vapaatoiveet niin tiukasti suunniteltuna menojen ympärille, ettei siihen ylimääräistä jäänyt. Siksi mun koti varmaan onkin ollut enemmän tai vähemmän organisoidun kaaoksen tilassa viime viikot, kun en ole itsekään juuri ehtinyt täällä olla.

Mitä kaikkea mun heinäkuuhun sitten on kuulunut? No ainakin...

♡ Rakkaan kummilapsen syntymäpäiväjuhlat ja laatuaikaa perheen kanssa.

♡ Suurin hiusmuutos varmaan ikinä! Seuraava postaus onkin sille omistettu.

♡ Rakkaan ystäväni häiden suunnittelua ja järjestelyä (yhtään väheksymättä oman asun valmistelua ja kriiseilyä).

♡ Tuoreita mansikoita ja kaupan sushia.

♡ Unelmieni haastattelu töissä! En vieläkään voi uskoa, että sain jutella pitkään Nightwishista Tuomas Holopaisen kanssa. Best.

♡ Jopa kaksien uusien rintsikoiden ja yksien bikinien osto. Mikä helpotus, kun kerrankin onnistuu ilman suurta vaivaa löytää itselleen sopivat.

♡ Monta selfietä ja auringonlaskukuvaa.

♡  NE HÄÄT! Ihanimman ystäväni ihanimmat häät, jossa sain kaasoilla oikein urakalla. Ihana oli saada olla niin isossa osassa niin isoa päivää <3

♡ Vuohenjuustosalaattia. Onnistuin vihdoinkin paistamaan vuohenjuustoa ilman, että se suli täysin pannulle!

♡ Kaveriporukan perinteeksi muodostumassa oleva vuotuinen mökkireissu ja paljon frisbeetä (joka lensi naamaan vain kerran).

♡ Ihana spontaani pikarantareissu perheen kanssa, keppien heittelyä (sekin osui vain kerran naamaan), ulpukoiden kalastelua ja niiden uusien bikinien ensiuitto.

♡ Herkullista grilliruokaa (siis miten voi kasviksista tulla grillissä niin herkullisia?).

♡ Toiset ihanat häät, ystävien onni ja hyvä fiilis hyvällä porukalla.

Elokuussa on tahti onneksi vähän kevyempi. Tänä viikonloppuna on luvassa kauan odotettu mökkiviikonloppu kavereiden kanssa. Tätä olen niin kovasti kaivannut, ja tiedän, että ensi viikonloppuna saa nauttia ja nollata ihan täydellisesti, höpöttää ja nauraa ja iloita juuri oikeasta seurasta.

Seuraavalla viikolla onkin Nightwishin Kaisaniemen keikka ja sitä seuraavalla viikolla We Will Rock You -musikaalin näytös. Kieltämättä jännittää ensi kertaa ikuisuuteen (heh) osallistua tällaisiin suuriin tapahtumiin. Liput on kuitenkin ostettu aikaa sitten, enkä näitä halua jättää väliin. Musikaalissa käsittääkseni paikat on jaettu turvavälit huomioiden, ja keikalla jättäydyn tällä kertaa rauhassa kauemmas lavasta, missä on väljempää, enkä tapani mukaan ole änkemässä eturiviin. Uskon, että Nightwish on aivan yhtä täydellinen suunnasta mistä hyvänsä.

Ja hei, vajaan kolmen viikon päästä mulla päättyykin työt tältä kesältä ja alkaa minikesäloma! Kahden viikon verran ehdin hengähtää ennen kuin opinnot taas alkavat täyspäiväisesti. Vitsit mitä luksusta.

Pikkuhiljaa yritän tässä taas myös palailla blogin ja Instan pariin. Olen asettanut itselleni nyt puolitosissani tavoitteen, joka muutaman vuoden takaiseen kuulostaa hieman naurettavalta, mutta viime aikoihin verrattuna jopa kunnianhimoiselta. 

Tarkoitus olisi siis postata blogiin kaksi kertaa viikossa: keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Ehkä tällainen selkeä rytmi toimisi hyvin niin mulle kuin teillekin. Ja toki jos mulla on joskus oikein erityisesti asiaa, saattaa tuohon määrään tulla joinain viikkoina ekstraa, ja tietenkin joskus tuohon kahteen ei vain kykene venymään. Näillä kuitenkin lähdetään taas liikkeelle. Mulla on monta (omasta mielestäni) hyvää postausta jo luonnoksissa, joiden julkaisua odotan ja jännitän kovasti.

Instagram toki kulkee aina mukana. Sinne tulee samoja juttuja kuin blogiin, mutta paljon myös omaa materiaalia. Instaan siis päivittelen joka tapauksessa ahkerammin kuin blogiin. Tulkaa siis mukaan seurailemaan jos tahdotte, olisi ihana saada juuri sutkin mukaan, jos et vielä ole <3

Ja hei, otettaisko loppuun pieni tutustumiskierros? Kuka oot, mistä tuut, mitä sulle kuuluu ihan oikeasti?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Totuus Instagram-kuvien takana

Siis tiedättekö mitä, mä olen suunnitellut tätä postausta vaikka kuinka pitkään ja keksinyt tähän kaikkia hauskoja tarinoita, mutta nyt kun olen tässä aloittamassa kirjoittamista, en meinaa muistaa noista yhtäkään. Selasin kuitenkin äsken Instagram-tiliäni (käykää ottamassa @sannalovesfood seuraukseen jos ei vielä ole!) kevääseen 2017 saakka ja koitin napata sieltä kuvia, joiden taustalla olisi hauskoja tarinoita. Nyt siis kurkistetaan mun instakuvien kulissien taakse!

Alkuperäinen julkaisu täällä

Mulla oli visio ystävänpäiväteemaisesta sydänmeikistä. Meikki kuitenkin meinasi feilata, kuvista ei tullut yhtään mitään, meikkipöytä (ja puoli kämppää muutenkin mun säätämisen ohessa) oli ihan sekasorto ja oltiin jo valmiiksi myöhässä mun äidin luota. Sain lopulta kuvat otettua ja rupesin pohtimaan, viitsinkö lähteä sydämet naamassa. Päädyin sitten vessapaperilla pyyhkimään nuo pois ja nopeasti heitin puuteria päälle peittämään pahimmat punoitukset, haha!

Alkuperäinen julkaisu täällä

Mä olin nähnyt näitä lätäköiden heijastusten kautta otettuja kuvia aikaisemmin, ja aina olen tahtonut ottaa sellaisen itsekin, mutten koskaan tietenkään sitten tajua tai muista. Tällä kertaa huomasin kuitenkin mun perinteisellä auringonlaskukävelyllä, kun yksi kaveriporukka pysähtyi ottamaan samankaltaisia lätäkkökuvia. Mä jäin siinä sitten hengailemaan ja muka ihailemaan maisemia (toki sitäkin) ja odottelin, että he lähtivät ja olivat tarpeeksi kaukana, että pääsin sitten heidän jalanjäljissään ottamaan lätäkkökuvia, haha!

Alkuperäinen julkaisu täällä

Tämä oli ihan täydellinen tilannekuva, kun kesken kuvaussession piti riisua yksi kerrasto, että saisi vähän erilaista asua kuviin. Kuvia selaillessa kuitenkin tykästyin tähän, ja jemmasin sen talteen jotain oikein kylmää talvipäivää varten, jolloin tämän voisi hyvin kaivaa throwbackiksi. Ja niin tein!

Alkuperäinen julkaisu täällä

Näiden kuvien ottamisen jälkeen menin leikkaamaan pullaani kahtia ja pudotin toisen puolikkaan lattialle. Onneksi olin kuitenkin juuri siivonnut lattiat, joten viiden sekunnin säännöllä mentiin! Oli hyvä pulla.

Alkuperäinen julkaisu täällä

Tahdoin lumisadekuvia ja oon ihan älyttömän tyytyväinen, millaisia näistä tuli. Todellisuudessa oltiin jokaisen oton välissä ravistelemassa liikoja lumia pois mun hiuksista ja hanskat kastuivat. Ja siis olin tähän kyllä varautunut, mutta päädyin sitten lainaamaan varalapasiani palelevalle kuvaajalleni :D

Alkuperäinen julkaisu täällä

Tämä kuva otettiin uudenvuoden aikaan iltapäivästä, joten menin ikkunalaudalle maksimoidakseni luonnonvalon. Siinä kömpiessäni jalat koukussa polvi jotenkin niksahti, enkä saanut sitä ollenkaan suoristettua kun sattui niin kamalasti! Mulla aina välillä käy noin, sattuuko teille samoin? Siinä sitten yritin tuskissani saada jalkaa suoraksi, onnistuin, kipu helpotti. Ja koska mä oon mä niin vedin varmaan saman tien uusiksi koukkuun. Hehe.

Alkuperäinen julkaisu täällä

Siis tämä jos mikä oli farssi! Jälleen oltiin joulukuisessa iltapäivässä ja alkoi nopeasti olla jo tosi pimeää. Otin nämä kuvat yksin jalustan kanssa, ja koska mun teknologia ei ole ihan niin edistyksellistä kuin monella muulla, en mä nähnyt ollenkaan, mitä olin tekemässä ja kuvaamassa. Kauheassa kiireessä asettuessani kameran eteen läikytin sitten tuon mun kädessä olevan glögini päälleni ja valkoisille lakanoilleni. Siinä sitten onneksi saatiin kuvat pakettiin, kiskoin vastavaihdetun lakanan pois sängystä ja soitin hädässä äidille, mitä tehdä. Tahranpoistoaine loppui kesken kaiken ja lähdin siinä sitten hakemaan lähikaupasta Vanishia. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin, Vanish teki taikoja eikä lakanasta enää edes pysty sanomaan, mihin kohtaan siihen olisi kaatunut (mustikka)glögiä.

Alkuperäinen julkaisu täällä

Kuvaajani mielestä mulla oli puskapissa-asento (ehkä enemmän vielä muissa kuvissa kuin tässä kyseisessä). Oli tai ei, kuva pääsi blogin banneriksi saakka. Puskapissat kunniaan!

Alkuperäinen julkaisu täällä

Pitihän sitä kerrankin somehaasteeseen osallistua! Mä en omista bleiseriä enkä edes mustaa neuletakkia, joten tällä mentiin. Yritin saada semi-isoja tissejäni vähän siveellisemmiksi sivulle piiloon, ja tuolla neuletakin alla on ihan järjettömät kasat teippiä. Niitä ei ollut ihan niin kiva ottaa pois, heh. 

Alkuperäinen julkaisu täällä

Myös tällaisen lokaatiopeiliselfien olin halunnut ikuisuuden ajan ottaa, ja mökillä tahdoin lopulta toteuttaa! Harmi vaan, että ainoa peili meillä mökillä on tällainen mun naamaakin pienempi miniskidi, joka kaiken lisäksi oli semilikainen. Siinä rannassa sitten kastoin sammalta järveen ja yritin pyyhkiä suurimmat tahrat peilistä pois.

Alkuperäinen julkaisu täällä

Tämä on aika perinteinen: oltiin porukalla piknikillä (silloin kun maailma oli vielä normaali), ja pidettiin kaverin kanssa varmaan tunnin auringonlaskuphotoshootit. Muut siellä taustalla naureskeli meidän touhuille. Mutta hei, tuli ainakin kivoja kuvia!

Alkuperäinen julkaisu täällä

Näiden kuvien julkaisun jälkeen opin, miten julkaistaan kerralla useampi kuva ilman, että kaikki rajautuivat neliöiksi.

Alkuperäinen julkaisu täällä

Ja loppuun vielä klassikko: asetutaan selfietä varten sopivaan asentoon, ettei takana lojuvat tiskit näy.

Mikä näistä oli sun lemppari? Millaisia tarinoita sun kuvien takaa paljastuu?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa