Joka vuosi mä missaan auringonkukat, en ole vielä kertaakaan päässyt loppukesästä kuvaamaan auringonkukkapellolle keltaiseen loisteeseen. Kirsikankukkien kanssa mä kuitenkin onnistun!
Tajusin viime viikolla, että kirsikankukka-aika on ihan kohta tulossa. Katsottiin, että kelit ovat lämpenemässä, eli kukat ovat tulossa, ja sovittiinkin kuvaustreffit jo ennen kukkien puhkemista.
Helatorstaina oli vuoden tähän mennessä lämpimin päivä, ja kun me saavuttiin Roihuvuoreen, oli kirsikkapuisto jo täydessä loistossaan. Lähdettiin taktisesti liikkeelle melko aikaisin, mutta selkeästi saavuttiin päivän suosituimpaan kohteeseen. Paikalla oli paljon ihailijoita, valokuvaajia ja piknikkeilijöitä, joten ihmisiä ehdottomasti sai varoa. Ajettiin kuitenkin myöhemmin päivällä vielä ohi, ja onneksi kuitenkin alun perin saavuttiin paikalle jo ennen yhtätoista eikä vasta iltapäivällä, huh!
Eipä väkijoukko meitä kuitenkaan haitannut. Otettiin iso kasa ihania kuvia, kuvakulmilla kun saa hyvin ihmiset piiloon ja voi vain nauttia pinkistä taustasta. Oli myös oikeasti ihan törkeän kuuma, sukkahousut kävivät nopeasti tukaliksi ja suorassa paisteessa todellakin paahtui. Vähän siinä naureskeltiinkin, että vaikka mä joka vuosi odotan kesää ja lämpöä, niin miten mä oikeasti taas kestän kymmenen asteen päästä, kun jo hädin tuskin 20 asteen kelissä alkaa raja tulla jo vastaan. Tässä muistelen, miten aikaisempina vuosina on kirsikankukkia kuvaillessa näpit jäätynyt ja villapaidalla ollaan värjöitelty ilman takkia. Aika upeaa siis kuitenkin, että tänä vuonna näiden kukinta osui oikeasti lämpimille päiville.
Mutta oli meillä ihana aamupäivä. Onnea on ystävä, jonka kanssa voi keskittyä valokuvailuun ja hullujen luovien ideoiden toteuttamiseen. Vaikka eihän tässä siis mitään ihan hirveän hullua ja luovaa ollutkaan, kovasti yritystä kuitenkin. Mulla oli jokin luova visio peilin kanssa kuvaamisesta, joka ei kuitenkaan ihan käytännössä toteutunut. Ihan siistejä otoksia kuitenkin saatiin! Ja muutenkin on vaan parasta nauttia ystävän seurasta ja hengailla rennosti. Näinä aikoina ystäviä ei kuitenkaan ihan liiaksi pääse näkemään. Ai niin, ja tajusin muuten vasta kuvien ottamisen jälkeen, että olin unohtanut kokonaan laittaa huulipunaa. Onneksi menee ihan hyvin ilmankin!
Kirsikkapuistoilun kanssa treffasin vielä äidin kanssa ja käytiin meidän vakkarikesäravintolassa syömässä. Mietittiin vähän ulkona syömistä, mutta mulla ei ollut hattua ja merenrannassa tuuli sen verran kovaa, että sisällä viihdyttiin vallan mainiosti. Oli aika hauska huomata, että oltiin vahingossa pukeuduttu äidin kanssa ihan samantyylisiin vaatteisiin sukkia myöten!
Seuraavaksi haaveilen kesäisestä kuvaushetkestä vihreiden koivujen lomassa, ja jollain villikukkapellolla, ja ehkä tänä vuonna päästään lopulta näkemään ne auringonkukatkin. Kaiken kaikkiaan odotan niin innolla kaikkia kesän seikkailuja, kuvailuhetkiä, päiviä ja viikonloppuja ystävien kanssa, järven liplatusta, lämpimiä tuulahduksia ja mökkiteitä. Kesäkesäkesä!
Aiempien vuosien kukkaloistoa:
