tiistai 19. marraskuuta 2019

Viikonloppu Saarenmaalla & marraskuulumisia


Jälleen takana yksi reissu täynnä bussissa istumista, laulamista, kavereiden kanssa rentoilua, kirkkojen kiertämistä (joissa kaikissa oli sama askeettinen ulkomuoto ja valkoinen ja turkoosi värimaailma) ja ihanaa yhdessäoloa. Lähdettiin aikaisin perjantaiaamuna laivalla Tallinnaan, josta jatkettiin bussilla ja lautalla Kuressaareen Saarenmaalle. Meidän hotellissa oli uima-allasosasto ja sauna, jonne päästiin heti ensimmäisenä iltana rentoutumaan pitkän matkan jälkeen. Katsottiin tietysti myös jalkapalloa ja laulettiin jopa karaokea, huonolla menestyksellä tosin. Viikonlopun aikana osallistuttiin myös kahteen palvelukseen, ja koska paikallisissa kirkoissa lämmitys vaihtelee vähäisestä olemattomaan, höyrystyi hengitys toppatakeissa laulaessamme. Päivät olivat pitkiä ja yöt lyhyitä, ja sunnuntai-iltana paluumatkalla olin niin väsynyt, että olisin voinut nukahtaa laivaan. Harvoin tuntuvat yöunet niin hyviltä, kuin tuon reissun jälkeen omassa sängyssä kaikessa rauhassa! Pääsin reissun aikana myös hyödyntämään pariin otteeseen ensimmäisen yliopistovuoteni aikana kertyneitä viron kielen taitojani, ja oli ihana huomata, miten paljon ainakin ymmärsin, vaikka puhumista en kovinkaan paljon päässyt harrastamaan.

Nyt on reissusta saatu toipua pari päivää, ja arki on melkein jälleen normaalia. Eilen aloitin suursiivouksen, järjestin kaikki kaappini ja kirjahyllyni, ja sain kassillisen täyteen poisannettavia vaatteita. Nyt mun pitää opetella taas opetella suunnistamaan uudelleenjärjestetyssä (ja huomattavasti vähemmän täyteenahdetussa) vaatekaapissani, kun eri vaatteet ovat vaihtaneet paikkaansa! Tämä alkuviikko oli siinä mielessä täydellinen sauma kauankaivatulle siivoukselle ja järjestelylle, sillä huomenna on mun syntymäpäiväni ja tahdon herätä siistiin kotiin. Ihan käsittämätöntä, ei mulla ole ollenkaan synttärifiilis, mutta sieltä se vaan muutaman tunnin kuluttua saapuu! Meidän perheessä synttärit ovat aina olleet iso juttu ja tällekin vuodelle on muutamat juhlinnat kaavailtu. Mahtava tekosyy viettää laatuaikaa rakkaiden ihmisten seurassa <3 Kakskytkaks, täältä tullaan!

Ihana oli taas pitkästä aikaa kirjoitella ihan muuten vaan kuulumisia, mulla on ollut ikävä näitä. Tällaisia on myös ihan parasta lukea myöhemmin, ihan tavallisia arkikuulumisia! 

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

tiistai 12. marraskuuta 2019

Viime viikolla...


Melkein unohdin yhden tärkeän menon.

Unohdin yhden menon peruuntumisen.

Treenasin joululauluja.

Äänestin seurakuntavaaleissa.

Katsoin elämäni toisen Star Wars -elokuvan (aiemmin olin nähnyt seiskan, nyt katsoin ensimmäisen).


Söin Unicafessa neljä kertaa, tavallisesti tänä syksynä olen viikon aikana käynyt Unicafessa vain kerran, ehkä kaksi.

Pänttäsin ja opiskelin ihan kauheasti (siltä ainakin tuntui).

Tein elämäni ensimmäisen akvaariotentin. Oli kyllä ihan mukavaa tehdä tentti enemmän tai vähemmän omien aikataulujen mukaan omassa rauhassa, ja vielä tietokoneella!

Vietin kauan kaivattua laatuaikaa perheen kanssa ensimmäistä kertaa liian pitkään aikaan koko porukalla. Onneksi saatiin samalla tehtyä monenlaisia jatkosuunnitelmia heti lähitulevaisuuteen ♥️


Juhlin, lauloin ja vietin aikaa ystävien kanssa.

Katsoin Netflixiä, sillei sopivia määriä.

Suunnittelin (ensi viikolla koittavia!) synttäreitäni!

Hämmästyin, miten yhtenä iltana puoliksi vahvasti inspiroituneena ja puoliksi pakolla loppuunsaatettu postaukseni poiki älyttömän monta ihanaa ja samanhenkistä kommenttia teiltä rakkailta lukijoiltani. Oli ihana huomata, että teitä siellä edelleen oikeasti on näennäisestä hiljaisuudesta huolimatta, ja että ehkä blogeille on paikka vielä tulevaisuudessakin ♥️

Avauduin pitkästä aikaa taas kunnolla niin Insta-stooreissa kuin blogissakin, ja pääsin taas käymään kunnon keskustelua aiheesta, tällä kertaa ensisijaisesti yksityisviestien kautta. Tämä on juuri yksi niistä parhaista asioista bloggaamisessa: löytää asia, josta kirjoittaminen herättää intohimoa, argumentoida ja ilmaista itseään kirjallisessa muodossa parhaansa mukaan, hioa yksittäisiä lause- ja sanamuotoja niin, että ajatus välittyisi mahdollisimman hyvin myös vastaanottajalle, ja kaiken päälle käydä vielä jatkokeskusteluja niiden kanssa, jotka ovat uhranneet kallisarvoista aikaansa mun tuotosteni lukemiseen!

Niin ja paljon kaikkea muuta. Mitä sä oot viime aikoina puuhaillut?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

perjantai 8. marraskuuta 2019

Hesari, pidetään kaikki kirkot tasavertaisina

Bongasin tänään Hesarin eilen julkaiseman jutun siitä, miten kirkko päätti laskea vaaditun kummimäärän yhteen entisestä kahdesta. Uutinen itsessään oli ihan mielenkiintoinen. Tapa, miten se oli kirjoitettu, puolestaan jäi mua häiritsemään sen verran, että avauduttuani ensin kavereilleni avauduin myös Insta-stooreihin. Halusin kuitenkin vielä jakaa tuon saman avautumiseni blogin puolella, hieman täydennettynä.

Nimittäin.

Jutussa ei missään vaiheessa suoraan ilmaista, että kyse on evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen päätöksestä, ja koskee kummiutta evankelis-luterilaisessa seurakunnassa. Joo, se tulee kiertoteitse ilmi, kun jutussa mainitaan, että kummin tulee olla evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Hesarilta odottaisin kuitenkin täsmällisyyttä ja kyseessä olevan kirkkokunnan mainitsemista viimeistään heti ingressissä, se kun on huomattavan olennainen tieto uutisen informaatioarvon kannalta. Esimerkiksi ortodoksisessa kirkossa kummeja ei koskaan ole jäsenelle vaadittu yhtä enempää, ja suurta kummilukua jopa kaihdetaan. Kahden kummin minimi on ollut tähän asti nimenomaan evankelis-luterilaisen kirkon tapa, josta nyt on päätetty luopua.

Varsinainen ongelma ei kuitenkaan mun mielestä ole edes uutisen potentiaalisessa harhaanjohtavuudessa ja epätäsmällisyydessä, sillä "kyllähän kaikki nyt tajuavat, että kyse on ev.lut.-kirkosta". Ongelma on tuossa kyseenomaisessa ajatusmallissa: evankelisluterilaisuus on normi, itsestäänselvyys, jonka mainitseminen on turhaa, koska viesti menee muutenkin perille. 

Tuo tausta-ajatus sivuuttaa kaikki muut kristilliset kirkot (joita muuten on Suomessa aika monta muutakin kuin evankelis-luterilainen), niiden käytänteet ja näkemykset täysin, ja asettaa ne vähäpätöisemmiksi. Evankelisluterilaisuus on selviö, oletusarvo, kaikki muut poikkeuksia.


Itse luonnollisesti puhun nyt ortodoksin näkökulmasta, mutta sillä ei oikeasti pitäisi olla mitään väliä tämän asian suhteen. Kyseessä ei ole valtio, tai jokin yleisesti kaikkia kirkkoja koskeva taho, jonka muutokset vaikuttaisivat yksiselitteisesti kaikkiin. Kyseessä on yhden kirkon toimintaa koskeva muutos, joka ei liity muihin kirkkoihin mitenkään. Tällainen yhden kirkon priorisointi ja normittaminen voisi mennä läpi esimerkiksi Kirkon ja kaupungin kaltaisessa vakaumuksellisessa lehdessä, mutta ei Helsingin sanomien kaltaisessa valtakunnallisessa, Suomen suurimmassa sanomalehdessä.

Evankelis-luterilainen kirkko on Suomessa suurin, mutta ei ainoa, ei tärkein, eikä oletusarvo - eikä edes ainoa, jolla on esimerkiksi oikeus kirkollisveron keräämiseen tai jonka tunnustaman uskonnon mukaisen oppiaineen voi kirjoittaa ylioppilaskokeessa. Kirkko ei ole synonyymi evankelisluterilaisuuden kanssa, ei edes Suomessa. Vaikka suurin osa suomalaisista kuuluukin yhteen tiettyyn kirkkokuntaan, on se silti kirkko monien joukossa, eikä sillä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ole erityisasemaa, jonka myötä muut kirkot ovat epäolennaisia poikkeuksia. Se, että suomalainen kristitty tai kirkko on evankelis-luterilainen, on merkittävä tilastollinen todennäköisyys, ei automaatio. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Joku voisi olla sitä mieltä, että nostan ison haloon tyhjästä. Helsingin sanomien kaltaiselta valtavirtamedian edustajalta odotan kuitenkin täsmällistä, laadukasta journalismia, joka ei sorru turhiin olettamuksiin ja yleistyksiin. Hesarilla on niin laaja levikki tässä maassa, että sillä on valtavan merkittävä asema tietoisten ja tiedostamattomien asenteiden, mielikuvien ja käsitysten luomisessa. Ollaan jatkossa jooko tarkempia ja pidetään kiinni täsmällisestä tiedonvälityksestä.

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 7. marraskuuta 2019

Kannattaako enää blogata?

2019 on ollut mun aktiivisen bloggaamiseni huonoin blogivuosi. Keväällä oli kauhea kiire koulutöiden kanssa, kesällä oli kauhea kiire milloin töissä, milloin reissussa, milloin missäkin menossa, syksyllä on taas kauhea kiire kouluhommien kanssa. Ja kun kerran vauhti hyytyy, on uudelleenkiihdyttäminen ihan tavattoman vaikeaa. Mulla on aina ollut tavoitteena pitää postausväli korkeintaan viikossa, ja kesän ja syksyn mittaan huomasin lähes aina sunnuntaisin havahtuvani juuri tuohon viikon valomerkkiin. Sisältöä olisi kiva luoda, mutta ideoita ei enää tulvinut eikä aikaa ja jaksamista arjen keskellä löytynyt blogiin panostamiseen.


Viime aikoina bloggaaminen on kuitenkin alkanut kutkutella ja päivittäinen himo päästä kirjoittamaan on tehnyt paluunsa. En edelleenkään tiedä, mistä kirjoittaisin - mutta pakko keksiä jotain, siksi koska tahdon! Ja kun tämäkin postaus alkoi kuin itsestään muodostua mun päässäni, ei  mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin keskiviikon myöhäisillassa nukkumaanmenon sijaan avata kone ja ryhtyä kirjoittamaan.

Mutta onko bloggaamisessa enää mitään järkeä? Kukaan ei lue enää blogeja, kukaan ei enää kirjoita blogeja. Ensin porukka siirtyi YouTubeen ja nyt Instagramiin, ja omakin blogien seuranta ja etenkin kommentointi on jäänyt todella pahasti. Välillä panostamiseen on vaikea löytää motivaatiota, kun näyttökerrat vain laskevat ja vuorovaikutus heikkenee.


Mutta kun mä tykkään tehdä tätä. Joo, välillä on hiljaisempia kausia, välillä ne yksittäisetkin postaukset alkavat tuntua pakkopullalta. Mutta välillä sormet rupeavat suorastaan syyhyämään, että pääsee kirjoittamaan, ja mieleen alkaa tulvia ideoita toisensa perään. Tämä on mahtava itseilmaisun keino, mä rakastan katsoa oman työni jälkeä, ja onhan blogi nyt ihan mahtava päiväkirja, jonka avulla on helppo palata vuosien takaisiin kuulumisiin. Välillä bloggaaminen ei nappaa ihan yhtä tiukasti kuin joskus, mutta koskaan en lopettamista ole harkinnut. Tästä mä tykkään.


Ehkä tämä tästä, olen pikkuhiljaa taas saanut postausideoita kerättyä ylös, ja ehkä saan niitä jopa julkaistakin useammin kuin viikon välein. Mun blogi-intoa on myös kasvattanut nyt se, kun vihdoinkin sain ulkoasua päivitettyä ja bannerin vaihdettua! Edellinen ehti olla (eri muunnelmina) yli kaksi vuotta, kun en vaan saanut mitään tilalle. Ja vaikka sitä pitkään rakastinkin, siihenkin kyllästyin ajan myötä. Nyt mulla on uusi banneri, uusi harmonisempi värimaailma, jonka kanssa postaustenkaan kuvat eivät välttämättä lähde niin herkästi riitelemään. Kyllä mä tähänkin vielä kyllästyn, uskokaa pois, mutta nyt olen onnellinen ♡

Ja  hei tyypit, heittäkää ihmeessä postaustoiveita ja joulukalenteriehdotuksia, jos tulee jotain mieleen, mulla on pari (ainakin omasta mielestäni) ihan hyvää postausideaa jo mielessä ja jopa toteutuksessa!

Onko bloggaaminen jo ihan kuollut genre?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 31. lokakuuta 2019

Melkein marraskuu

Jep, melkein marraskuu. Vastahan lokakuu ja syyskuu ja elokuu ja heinäkuu ja tammikuu alkoi. Vastahan kesä loppui, ilmat viilenivät ja lehdet alkoivat vähän kellertää. Musta tuntuu, että tänä syksynä ei ollut kunnon ruskaa ollenkaan, tai sitten vain missasin sen. Vähän oli keltaista ja ruskeaa siellä täällä ja yhtäkkiä kaikki olikin jo maassa.

Jostain syystä ajan kuluminen ja syksyn eteneminen, eikä edes pimeät illat ole ahdistaneet mua niin valtavasti kuin yleensä. Tällä hetkellä mä olen ihan iloisin mielin toivottamassa tervetulleeksi marraskuun ja joulukuun ja uuden vuoden, synttärit ja miljoonat muut synttärit ja joulun, pimeyden ja kylmyyden. Kyllä se jossain vaiheessa taas kaatuu päälle ja viimeistään keväällä tajuaa, miten pitkä talvi on ollut takana, mutta vielä olen ihan toiveikas.


Tällä viikolla alkoi myös tämän lukuvuoden toinen periodi, joka on mulla onneksi vaikuttaa kevyemmältä kuin ensimmäinen. Hommaa varmasti riittää, mutta nyt mulla on vain kolme kurssia ykkösperiodin viiteen verrattuna - kunhan saan edellisistäkin loput suoritettua loppuun! Mulla on optimiset toiveet, että harvempaan kurssiin ehtii panostaa paremmin, mutta samalla on toiveet ainakin vähän vähemmän stressaavasta, lisääntyneestä vapaa-ajasta. Katsotaan, kuinka makeasti pääsen kuukauden päästä nauramaan näille tavoitteille, haha!

Marraskuu on meillä myöskin todellinen juhlakuu. Mun omiin synttäreihin on enää kolme viikkoa (kaksikymmentä päivää!!), joita toki juhlitaan ainakin pariin otteeseen erilaisilla porukoilla. Lisäksi marraskuuhun mahtuu vaikka kuinka monet lähipiirin synttärit (okei ainakin yhdet villit lastensynttärit) sun muuta juhlintaa, joten juhlakausi päästään potkaisemaan käyntiin jo hyvissä ajoin ennen joulua. Joulukaan ei muuten yhtäkkiä enää stressaakaan mua taas, niin kuin on koko vuoden tehnyt. Jotenkin syksyn ensimmäinen vastaantullut joululaulu onnistui laukaisemaan lämpöisen joulufiiliksen <3


Mun marraskuu lähtee huomenna käyntiin leirillä (ihana päästä leirille vielä kerran tälle vuodelle!), jatkuu seuraavan viikon tenttistressillä ja sitä seuraavana viikkona koittavalla Viron-matkalla! Marraskuissa on muutenkin yleensä se hyvä puoli, että loppuvuosi on usein niin täynnä erilaista menoa ja tapahtumaa, ettei vuodenajalle ominaisia paskoja puolia edes ehdi jäädä masistelemaan. 

Tl;dr summa summarum yhteenveto: marraskuu voi olla ihan jees, tervetuloa vuoden viimeinen kuudennes. Ja kohta mulla on synttärit jipii! Ei sillä, että niillä olisi mitään väliä, mutta onpahan vaan :D

Miten teidän syksy on mennyt? <3

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 28. lokakuuta 2019

Viikko Lontoossa - syksyinen matkapäiväkirja


Olotila on tällä hetkellä väsynyt mutta ihan onnellinen. Palattiin viime yönä reissusta, ja aion jälleen yllättää itseni ja julkaista matkapostauksen saman tien! Kukakohan musta on oikein tullut, kun toukokuun Pietarin-reissusta postasin kaksi päivää matkaltapaluun jälkeen ja elokuun Tukholman-matkastakin saman viikon aikana.

Yllätin itseni tämän reissun suhteen myös toisella tapaa, en nimittäin ottanut kameraa ollenkaan mukaan. Kuvailin kuitenkin kännykällä oikein antaumuksella reissun aikana, ja tämänkin postauksen räjähtäneestä kuvasaldosta on jo monta karsittu pois. Itse postauksen toteutan New York -postauksesta tuttuun tapaan päiväkirjamaisesti, niin ehkä säästytään mulle ominaisilta turhilta höpötyksiltä sen verran mitä mahdollista (ihan niin kuin se ei olisi tässä vaiheessa jo turha toivo).


Maanantai 21.10.

Herätys viideltä, kentällä kuuden jälkeen, lento kahdeksalta. Onnistuin torkahtamaan hetkeksi ennen laskeutumista, perille päästyämme täytimme vatsamme ja otimme parin tunnin päikkärit. Eka päivä meni juuri matkasta ja aikaisesta heräämisestä johtuen rennosti, ja ainoa suunniteltu ohjelmamme päivälle olikin Primark. Illalla kylvyn kautta aikaisin nukkumaan.

Tiistai 22.10.

Itä-Lontoo-päivä! Tätä päivää olin suunnitellut jo varmaan vuoden, ja tälle päivälle meillä olikin selkein ohjelma suunniteltuna. Junalla Stratfordiin, shoppailua Primarkissa ja Morphe-kaupassa (!!!), lounas Nando'sissa (en osannut päättää joten otin saman kuin aina: portobello-halloumihamppari salaatilla ja papusekoituksella). Sitten otettiin bussi mun vanhoille kotikulmille, esittelin äidille mun vanhan kotikadun ja näytin talon, jossa aikanani asuin, kävelin vanhaa tuttua reittiä metrolle ja bongasin lempparikahvilan. Väsyneenä kuitenkin skipattiin kahvit ja kakkuset ja palattiin kotiin lepäämään loppuillaksi.

Keskiviikko 23.10.

Lisää shoppailua! Aamu alkoi Primarkissa (ylläripylläri, kolmas eri Primark kolmeen päivään), lounastettiin ja otettiin päivälevot. Illalla lähdettiin kiertelemään Sohoon, pujoteltiin ihania pikkukatuja ja piipahdettiin söpöissä kaupoissa, ja syötiin nuudeleita China Townissa.

Torstai 24.10.

Aamusta tehtiin Pimlico-kierros, jonka jälkeen päästin äidin lepäämään ja lähdin yksin Oxford Streetille mitäpä muutakaan kuin kiertämään kauppoja. Mitään ei tarttunut mukaan, vaikka Pull & Bearista bongasinkin maailman ihanimman mekon jonka perään edelleen haikailen, mutta jossa ei vaan ollut mun kokoa ja jonka kaula-aukko oli mun varustukselle aivan liian avonainen.


Perjantai 25.10.

Aamusta pyörähdettiin Victoria & Albert Museumissa kiertämässä Mary Quant -näyttely. Siitä King's Crossille Harry Potter -kauppaan ja British Libraryn lahjatavarakauppaan - ihan mun lempparipaikat, jotka pitää joka kerta käydä kurkkaamassa! Illalla vielä, you guessed it, myöhäinen kierros Primarkissa. Ja tähän väliin mun on pakko puolustaa itseäni: vaikka hengattiin Primarkissa melkeinpä päivittäin, en mä perus alkkareiden ja sukkien ja muiden vastaavien lisäksi ostanut kuin kaksi varsinaista vaatetta: ihanan collegepaidan, jota olen käyttänyt joka päivä, ja treenipöksyt joita oikeasti käytän kotona oleskeluun, kauan etsityt seuralaiset edellisille pöksyilleni, joita olen rakastanut vuosien aikana suuresti, mutta joissa on tätä nykyä huomattavasti enemmän reikiä kuin olisi tarpeen.

Lauantai 26.10.

Notting Hill ja Portobello Roadin markkinat, ihmispaljous ja syötävän suloiset pastellitalot. Reissun ensimmäiset (ja ainoat) fish and chipsit, mä voisin syödä pubiruokaa viikottain jos vain Suomessa olisi siihen samanlaiset mahdollisuudet (ja jos annoksesta ei tarvitsisi maksaa 15 tai 20 euroa). Illalla lähdettiin käymään Covent Gardenissa kaatosateessa, ja päädyttiin lämmittelemään niin takkejamme kuin sielujamme iki-ihanaan Forrest Gump -teemaiseen Bubba Gump Shrimp -ravintolaan! Tuossa ravintolassa ei vaan voi olla huonolla tuulella, vaikka leffaa syömisen ohessa sivusilmällä seuratessani meinasikin pari tippaa tirahtaa linssiin. Voi Forrest!

Sunnuntai 27.10. 

Bussilla Piccadilly Circusiin, kävelylenkki Regent Streetiä pitkin Oxford Streetille ja sen toiseen päähän ja lopulta kakkuselle muun muassa Ellin hehkuttamaan supersöpöön Élan Cafeseen (jonka nimi nykyään taitaa taiteillusti olla EL&N Cafe). Viimeisteltiin pakkaukset ja lähdettiin matkalle kohti junaa ja lentokenttää. Kentällä vetäistiin kananuudelikeitot. jonotettiin parinsadan muun suomalaisen kanssa lähtöportille niin kuin vain meidän kansa osaa, herkuttelin koneessa susheilla, katsoin Netflixiä ja jopa luin tenttiin! Kone lähti myöhässä mutta saapui etuajassa, laukku pyöri jo hihnalla kun sen luo päästiin, ja napattiin taksi niin, että oltiin kotona jo tunnin sisällä laskeutumisesta, keskellä yötä toki. 

Missä sä olet viimeksi ollut reissussa? Minne tahtoisit seuraavaksi lähteä?

Mulla heräsi muuten ihan täydet joulufiilikset Lontoossa ja samalla inspikset joulukalenteria varten! Saa nähdä, mitä tälle vuodelle keksitään ♡

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Lontoo bucket list - mitä aiotaan tehdä viikon loman aikana

Apua, mä en voi uskoa, että me lähdetään Lontooseen jo h u o m e n n a! Lontoo on mun ikilempparikaupunki ja tässä vaiheessa jo sen verran tuttu, että mulla on aika hyvät suunnitelmat siitä, mitä tahdon tällä kertaa tehdä ja nähdä. Samalla lähden tälle reissulle ehkä vähän rennommalla asenteella nimenomaan lomailemaan, Lontoossa olen kuitenkin ollut niin monta kertaa ja varmasti tulenkin takaisin palaamaan vielä monesti, niin ei ole stressiä saada mahdollisimman paljon aikaiseksi ja tehdä ja nähdä ja sulloa koko viikko täyteen ohjelmaan. On mulla kuitenkin jo lista mielessä, mitä kaikkea toivon meidän Lontoo-viikon sisältävän, ja vaikka en otakaan painetta jokaikisen kohdan toteutumisesta, odotan mä näitä kaikkia innolla.


✰ Primark. On ehkä vähän surullista aloittaa lista tällä, mutta niin se vaan on. Nyt kun mä olen jo ehtinyt viime vuosina tottua Primarkin valikoimaan ja hintatasoon, ei mun edes tee mieli shoppailla kotona. Tuskin ihan hirveästi tavaraa tulen tällä kertaa ostamaan (tai niin mä ainakin tässä vaiheessa vielä luulen), mutta voi kun mä odotan, että pääsen pitkästä aikaa taas Primarkiin (jo heti huomenna!!) ♡ Lontoon shoppailumahdollisuudet innostaa muutenkin, esimerkiksi Stradivariuksesta olen monesti tehnyt löytöjä hyvään hintaan, unohtamatta tietenkään Superdrugin kaltaisia halpojen meikkien keitaita.


✰ Syödä hyvin. Me asutaan mun tädin luona, jonka kokkailuja on aina yhtä ihana syödä. Lontoossa on kuitenkin ihan valtavasti ihania ravintoloita: Nando's on ikilemppari, Wasabin ja Itsun herkulliset ja edulliset take away -sushit, Five Guysin hampparit, joiden perään olen kuolannut aina viime maaliskuun Nykin reissulta asti. Tällä reissulla meinataan vihdoin myös kokeilla Lontoon Forrest Gump -teemaista Bubba Gump Shrimp -ravintolaa (oltiin New Yorkissa ja vaikka hinnat luonnollisesti olivat taivaissa, on ravintolan teema vaan niin ihana <3), ja mua kiinnostaisi myös Gordon Ramsayn uusi pizzaravintola. Voi voi, viikko alkaa käydä lyhyeksi.

✰ Oman kohtansa listalla saa myös Lontoon söpöt kahvilat. Peggy Porchen Cakes saatiin yliviivattua listalta jo viime reissulla, mutta supersuloinen Elan Café on vielä kokeilematta, vaikka ohi monesti olenkin bussilla ajanut. Käykää vaikka tsekkaamassa Ellin kyseisestä kahvilasta tekemä postaus, eikö vaikutakin houkuttelevalta! Sky Garden on myöskin ollut vuosia mun listalla, ja tälläkin kertaa meillä jäi liput sinne varaamatta, mutta ehkä onnistutaan pääsemään sisään ilman varausta?


✰ Itä-Lontoo-kierros. Pitkään olen jo suunnitellut paluuta vanhoille "kotikulmilleni", ja onneksi sain äidinkin innostumaan ideasta. Ensin Stratfordiin Westfield-kauppakeskukseen (johon on avattu Lontoon ensimmäinen Morphe-kauppa!!), siitä bussilla Leytoniin kurkkaamaan vanhat kotikulmat, ja kävelylenkki Leytonstoneen, jossa on muun muassa mun lempparikahvila The Wild Goose Bakery, josta sain kerran kolme vuotta sitten maailman ihaninta porkkanakakkua, josta olen haaveillut siitä asti!

✰ Kävisin läpi vanhat vakkaripaikat: Harry Potter -kauppa King's Crossin aseman laiturilla 9 3/4, British Libraryn lahjatavarakauppa ja Covent Garden. Muita lemppareita ovat brick Lane Market, Camden Market ja Notting Hill ja Portobello Road Market (markkinoita kun Lontoossa riittää), saa nähdä kuinka innoissamme olemme kuitenkaan niitä kiertämässä syyssäillä. Toisaalta tällä hetkellä ensi viikolle on luvattu oikeinkin mukavia säitä, ainakin koto-Suomeen verrattuna, että ehkä sitä vietetään aikaa ulkona ihan mielelläänkin!


✰ Greenwich. Mä olen käynyt Greenwichissä viimeksi ihan pienenä, joten kiva mennä pitkästä aikaan ihan kuin uuteen paikkaan!

✰ Lontoossa pitää tietenkin joitain näytöksiä nähdä, vielä vaan ei yhtään tiedetä, mitä! Potter taitaa tälläkin kertaa jäädä välistä, kun se ei äitiä taida pahemmin kiinnostaa. Vähän oon miettinyt esimerkiksi Waitressia tai The Play That Goes Wrongia, mutta valikoimathan ovat valtavat! Jos teillä on vinkkejä Lontoossa pyörivistä näytelmistä tai musikaaleista, joista voi nauttia ja pysyä kärryillä rajallisemmallakin kielitaidolla, vinkatkaa ihmeessä, äiti kun on huolissaan ettei ymmärrä  :D


✰ Oikeasti odotan vain täydelliseen Lontoo-fiilikseen uppoutumista, Oxford Streetin, Regent Streetin, Carnaby Streetin ja Piccadilly Circusin seilaamista, kerrosbusseja ja undergroundeja! Me ei viime visiitillä kuljettu undergroundilla ollenkaan ja mulla on sitä ihan ikävä, kun Lontoo-kesänäni metro oli mun ensisijainen kulkuneuvoni, voi kuinka monta tuntia Lontoossa tulikaan kulutettua metrossa istuen, katsellen Netflixiä offlinessa tai kuunnellessa musiikkia! Lontoo on vaan unelma, en voi uskoa, että kohta olen taas aivan-kuin-kotona ♥️

Jos Lontoo-kuulumiset kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti seurailla mun instaa ensi viikolla (@sannalovesfood!), varmasti ainakin stooreja päivittelen ahkerasti. Iikiikiik ei enää monta tuntia, 11 tunnin päästä ollaan jo koneessa ja 14 tunnin päästä perillä! Lontoo, here I come!

Tsekatkaa myös mun keväällä kirjoittamani samankaltainen, hypoteettinen Lontoon to do -lista!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

tiistai 15. lokakuuta 2019

Internetyliannostus

Tiedättekö sen tunteen, kun netissä ja somessa eläminen menee vaan yli? Kaikki päivät kuluu ruutuja tuijotellessa, ensin konetta ja sitten televisiota ja ihan koko ajan sitä kännykkää. Mulla se tuntuu vähintään toistuvana päänsärkynä ja vaikeutena rauhoittua ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. 


Viime viikolla päivittelin yhtä koulutyötä varten Instagramiin muun muassa someaddiktiosta (jos haluatte kurkata kyseisen työni, se löytyy nimimerkillä @somenaddikti). Koska työn toteutus oli sosiaalisen median kanavan kautta, oli mun pakko roikkua somessa muutenkin kuin tavallisesti omaksi huvikseni. Viimeisimpään julkaisuuni pohdin sosiaalisen ja digitaalisen median normalisaatiota, ja sitä, miten etenkään meidän sukupolvi ei edes osaa kyseenalaistaa sen olemassaoloa ja asemaa, koska se on (melkein) aina ollut ja tulee aina olemaan.


Sunnuntai-iltana olin väsynyt lyhyen yön ja pitkän päivän jäljiltä, huonosti syöneenä ja koulutehtävistä stressaantuneena. Mun päätä oli särkenyt koko päivän ja tahdoin vain nukkumaan, mutta piti opiskella ja piti kirjoittaa ja piti julkaista, stoorit eivät latautuneet ja kaikki ahdisti. Lopulta pääsin nukkumaan, yliväsyneenä ja levottomana. Aamulla heräsin täysien unien jälkeen samaan päänsärkyyn.

Mua ahdisti kännykän selailu ja tietokoneen ruudun tuijottaminen, ja olisin halunnut edes hetkeksi irrottautua. Mutta. Mulla ei ollut vaihtoehtoa.


En kiistä, ettekö itsekin olisi somesta sen verran riippuvainen, että olisi vaikea luopua tavasta tarkistaa ilmoitukset ja selailla stooreja ja etusivuja edes päiväksi. Mutta kyse ei ollut edes siitä. Mulla oli eilen kaksi artikkelia luettavana, kaksi kotitehtävää tehtävänä, yksi kirjoitus kirjoitettavana ja tuon Instagram-lopputyön viimeistelyt viimeisteltävänä. Kaikki netissä. 

Joo onhan se valtavan kätevää, että kaikki materiaalit ovat netissä, aina mukana ilman isoja kirjakasoja tai monistenippuja. Mutta joinain päivinä, kuten eilen ja toissapäivinä, se tuntui valtavan ahdistavalta, ettei anneta edes vaihtoehtoja. Vapaa-ajalla menee tyhjänpäiväiseen selailuun, kavereiden kanssa keskusteluun ja esimerkiksi blogin päivittelyyn todella paljon aikaa kiinni näytössä. Joskus kaipaisin edes koulutehtävien tuomaa pakotetta irrottautua onlinesta.


Väsymyksestä ja toista päivää jatkuvasta päänsärystä, joka ei koko päivänä varsinaisesti helpottanut, huolimatta päätin kerralla panostaa mahdollisimman paljon. Rupesin käymään päivän tehtävälistaani läpi heti herättyäni sängystä käsin. Lähdin luennolle, ja sen jälkeen kirjastoon muutamaksi tunniksi. Kuuden aikaan totesin, että olin tehnyt töitä tarpeeksi yhdelle päivälle (melkein kahdeksan tuntia lähes putkeen on mulle jo saavutus!) ja päätin ansainneeni vapaan illan. Lähdin syömään herkullista sushia ulos, koska en jaksanut kokata. Kotiin päästyäni katsoin pari jaksoa Full Housea Netflixistä (koska en mä Netflixistä sentään voi pitää takoa), ja sammutin valot jo kymmeneltä.

Tänään mulla on ollut ihan superpitkä päivä, päivä alkoi yhdeksältä aamulla luennolla ja päättyy yhdeksältä illalla töihin, ja olen ollut tänäänkin valtavan väsynyt aikaisen heräämisen vuoksi. Fiilis on kuitenkin ollut todella paljon parempi. Eilisen rutistuksen jälkeen mun tehtävien kouluhommien määrä on kutistunut murto-osaan, ja stressi helpotti niin paljon, että ryhdyin heti kirjoittamaan jopa kahta eri blogipostausta. Tällä viikolla mulla on ohjelmassa yhden minisarjan läpi katsominen ruotsin tunnille, viestinnän vertaisarvioinnin kirjoittaminen ja ehkä pari espanjan tehtävää. Siinä kaikki kouluhommat koko viikolle, voitteko uskoa. 


Ensi viikolla koittava perioditauko tulee mulla todella tarpeeseen, ja niin myös sen mukanaan tuoma Lontoon-reissu(!!!). Täydelliseen sometaukoon en pysty ihan jo kavereiden kanssa kommunikoinnin vuoksi, mutta tuon reissun ajaksi suunnittelin poistavani Facebook-sovelluksen kokonaan puhelimestani, siellä harvoin on mitään äärimmäisen tähdellistä sisältöä vaan pelkkää ajantappoviihdettä. Ulkomailla on muutenkin hyvä etääntyä somesta, kun nettiä on rajoitettu ja tekemistä riittää muutenkin. Lontoo-viikon aikana mun pitää kyllä tosin tenttiinkin lukea, mutta miten ihanaa onkaan, että tenttimateriaalini on paitsi suomeksi (mikä helpotus kaikkien englanninkielisten akateemisten artikkelien jälkeen), myös ihan oikeiden kirjojen muodossa!

Kyllä me tästä vielä noustaan ja löydetään elämää internetin ulkopuoleltakin.

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Miten menee?

Ihan mukavasti. Musta tuntuu, että ainaisen stressaamisen sijaan alan pikkuhiljaa päästä hyvin kärryille kouluhommien suhteen, ainakin näin aikataulullisesti. Ensimmäistä periodia on kaksi viikkoa jäljellä (minne aika ja alkusyksy onkaan mennyt!), ja yhdestä kurssista mulla on enää lopputyö tekemättä. Tuon kurssin aiheet ja lopputyöni liittyy vahvasti somen maailmaan, ja toivottavasti pääsen jakamaan aikaansaannoksiani myös teidän kanssanne, kunhan saan työn aloitettua! Paljon on pitänyt lukea tieteellisiä artikkeleita, ja englanninkieliset ovat jopa mun kielipäällä puhdasta tuskaa. Onneksi vastapainona suomenkieliset sitten menevät yllättävänkin helposti!


Kahden viikon päästähän me lähdetäänkin sitten jo Lontooseen! Sitä en kyllä meinaa uskoa, että enää kaksi viikkoa reissuun, en malta odottaa! Lontoo on mun ikilemppari (hyvin yllättävää, eikö?), ja koko syksyn olen haaveillut ja himoinnut kaupoista ja ravintoloista ja kulttuurielämyksistä ja ihan pelkästä Lontoo-tunnelmasta. Mulla on jo pitkään ollut aikeissa kirjoittaa tarkempi postaus kaikesta, mitä meinataan tällä reissulla Lontoossa tehdä, mutta tällä mun onnettomalla postaustahdilla se on hieman jäänyt. Mutta hei, jos ei ensi viikolla niin viimeistään sitä seuraavalla! Lontoo on kuin toinen koti ja olen niin onnellinen, että pääsen taas piipahtamaan takaisin <3


Myös nyt, kun kelit ovat viilenneet ja kesä on selvästi ohi, on mun ollut jotenkin helpompi antaa ajan kulua ja ruveta odottamaan kunnon syksyä ja talvea ja joulua. Mä en ole erityisen innoissani kylmästä enkä etenkään ainaisesta pimeydestä, mutta onneksi noistakin ajoista pystyy nauttimaan, ja seuraava kesä tulee taas supernopeasti! Koko vuoden mua vaivannut jouluahdistus on myös taas kuin nappia painamalla kääntynyt päälaelleen, ja olen jopa alkanut odottamaan taas joulua, maltillisesti kuitenkin.

Joulun jälkeen mulla on aina stressilevelit taivaissa koko juhlan suhteen, kun koulukiireiden ja lahjaostosten ja siivousten ohella on pitänyt keksiä joulukalenteriin sisältöä. Joka vuosi mä pohdin vaihtoehtoista toteutustapaa, mutta joka vuosi päädyn kuitenkin innostumaan jälleen perinteisestä joulukalenterista. Jonkinlaisen muutoksen tarvitsen kuitenkin tänä vuonna, ja aika pian pitäisi sitä alkaa suunnittelemaan. Ehkä tietyn teeman ympärille rakentuva joulukalenteri, ehkä blogin sijaan instajoulukalenteri, ehkä kuitenkin pelkkä adventtikalenteri ja lisäksi jonkin verran jouluteemaisia postauksia? Mä tiedän, että puolet teistä on jo aivan innoissaan joulusta, ja loppujen mielestä tällainen pohdinta on aivan liian aikaista, mutta jättäkää ihmeessä pohdintojanne tuohon alas. Teidän luettavaksi mä sisältöä teen, joten mielelläni kuulen myös teidän mielipiteitänne.


Muuten mun arki on ollut aika tavallista ja mukavaa, mitä nyt yhdestä antibioottikuurista tai kokonaisesta kolmesta missatusta Hullut päivät -päivästä! Siis ihan uskomatonta, mä yleensä käyn joka päivä Hullareilla ja tänä vuonna vain kahtena päivänä. Tänäänkin oli tarkoitus käydä, mutta unohdin ihan kokonaan ja muistin vasta, kun tavaratalo oli jo suljettu. Tuskin sieltä mitään olisi mukaan tarttunutkaan, mutta hassua silti murtaa omia perinteitään. Ollaan myös äidin kanssa jo ruvettu suunnittelemaan mun synttäreitä, joihin on vielä puolitoista kuukautta aikaa. Ainakin meillä tehdään jotakin hyvissä ajoin!

Siinäpä mun kuulumiset viime ajoilta. Miten sulla menee? Kerro kommenteissa sun viikostasi, niin voidaan vaihdella kuulumisia <3

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Miten selvitä vastoinkäymisistä

Voi mikä viikonloppu ollut takana. Perjantaina mulla oli tosi mukava päivä, kunnes myöhään illalla olin jo menossa nukkumaan ja laitoin kännykän latautumaan. Se ei sitten alkanutkaan lataamaan, valittaen "akun liian matalaa lämpötilaa". Siinä sitten yliväsyneenä rupesin selvittelemään tilannetta, ja päädyin tulokseen, että puhelin vaatii ihan huoltoa. Puhelin on nyt siis ihan käyttökelvoton, kun akkua on 1% jäljellä eikä lataus toimi. Työn ja tuskan kautta sain vanhan puhelimeni tilapäisesti käyttöön, ja näin parin päivän käytön jälkeen muistaa taas hyvin, miksi tästä halusin keväällä vaihtaa pois.

Lauantaiaamuna heräsin ekstra-aikaisin vain tajutakseni, että paikka, jonne puhelimen voi viedä huoltoon, on auki vain arkisin, eikä viikonloppuna asian eteen voi tehdä yhtään mitään. Menin koko päiväksi töihin, ja töiden jälkeen väsyneenä vielä kauppaan. Ja tästä ne varsinaiset vastoinkäymiset vasta alkoivatkin. (toim. huom.: teksti saattaa sisältää pieniä määriä sarkasmia, ja on otettava vastaan asiankuuluvalla asennoitumisella.)


Mun ruoanlaitto kulminoituu kahden merkittävän tekijän ympärille: mausteiden ja juuston. Okei kolmen, heitetään pasta vielä tuohon joukkoon. Tästä syystä mulla on aina oltava kotona tuoretta chiliä ja valkosipulia, sekä jääkaapissa vähintään parmesaania ja kunnon britticheddaria, mielellään myös fetaa ja vuohenjuustoa. Kuluneen viikon aikana mun varastot olivat päässeet huolestuttavasti ehtymään, ja kaipasin epätoivoisesti nimenomaan chiliä, valkosipulia ja cheddaria.

Chilihyllylle päästyäni mun piti räpyttää muutaman kerran ja koluta hyllyt ekstrahuolellisesti läpi, mutta totta se oli. Punaisia irtochilejä, joita aina ostan, oli jäljellä tasan yksi pieni ruipelo. Kun enempää ei löytynyt, totesin tuon yhden miniyksilön riittävän tämän yhden illan tarpeisiini. Tuo miniyksilö painoi vain viisi grammaa, ja hinnaksi olisi tullut huimat viisi senttiä. Punnitusvaaka oli ilmeisesti kuitenkin sitä mieltä, että tämä on liian vähän, eikä tulostanut hintalappua. Melkein jo itkua niellen oli minun lopulta nieltävä tappioni ja lähdettävä heviosastolta chilittä, laittaen illan ruokailusuunnitelmani uusiksi, sillä kaikki vaihtoehtoni olisivat kaivanneet chiliä mausteeksi.

Siirryin juustohyllylle, vain kohdatakseni seuraavan tappion: myös cheddar oli loppu. Se paras, herkullinen ja uskomattomalla hinta-laatusuhteella siunattu Tescon extra mature British cheddar. Tämä oli jo liikaa, ja luovutin kauppareissun suhteen lähes täysin. Unohdin lopulta ostaa sen valkosipulinkin!

Tänään päivä oli onneksi jo hieman kauniimpi. Cheddar oli toisessakin kaupassa loppu ja unohdin taas ne valkosipulit, mutta chilivarastoni sain taas hetkeksi täytettyä ja voin jälleen olla onnellinen. 


Okei jos ihan tosissaan puhutaan, niin olin mä eilen aika huonolla tuulella puhelimeni takia. Lisäksi iso kasa kouluhommia painoi päälle ja muutenkin väsytti ja ärsytti. Hetken sulateltuani aloin kuitenkin asettaa asioita perspektiiviin. Kouluhommat saisin hoidettua eikä mulla tällä hetkellä niin paljoa työn alla ollutkaan. Puhelimeni menisi huoltoon, toivottavasti takuun piikkiin, jos ei niin maksaisin huoltokulut. Huollossa tuskin menisi kauan kunhan arki vain koittaisi. Tietojen mahdollinen pyyhkiytyminen huolestutti, mutta kameralla otetut kuvat olivat onneksi muistikortilla tallessa, ja sovelluksiin tallennetut tiedot pysyvätkin tallessa. Ja jos jotain äitini on opettanut minulle, niin vaikka olisi tiukkaa ja on hyvä olla säästäväinen ja kuluttaa harkitusti, on raha loppupeleissä kuitenkin vain rahaa, eikä sen takia kannata liian pitkään murehtia ainakaan tällaisessa tilanteessa. Ja hei, vaikka vanha puhelimeni takkuaakin ja kamera on huono ja sovellukset sammuilevat ja itse puhelinkin sammuilee, kyllä tällä tämän hetken pärjää ja se tekee tehtävänsä vallan mainiosti. Ja joo, ei tuo epäonnistunut kauppareissu kuolemanväsyneenä ja chilittömänä auttanut mun olotilaa, mutta eipä se mua saanut romahtamaankaan.

TD;DR: Välillä stressaa ja vituttaa ja se on ihan ok, mutta hetken masistelun jälkeen on hyvä kokeilla kääntää asiat ympäri ja keskittyä positiivisiin. Aina se ei ole helppoa eikä mahdollista, mutta tällaisiin pieniin suuriin ongelmiin, jotka mun maailmaani ovat ravisuttaneet ja joilla ei loppupeleissä ole mitään merkitystä, se auttaa kovasti. Ja tänään oli oikein mukava päivä, unohtuneista valkosipuleista ja cheddarin puutteesta huolimatta.

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 23. syyskuuta 2019

Meikittä koko kansan edessä

Joku teistä saattoikin huomata, että juttu, johon mua oltiin haastateltu, ilmestyi tänään Ylen nettisivuilla. Juttu käsitteli alkoholia ja alkoholittomuutta, nuorten juomisen vähenemistä ja kuitenkin edelleen tapahtuvaa alkoholittomuuden kyseenalaistamista. Mä kirjoitin samoista aiheista blogiin viime vuoden keväällä, ja tuota artikkelia varten jaoin omia kokemuksiani siitä, millaista on olla alkoholiton juovassa yhteiskunnassa. Mä saatan palata aiheeseen vielä myöhemmin, ehkä täällä tai sitten Instan storyjen puolella. Nyt kuitenkin haluan lyhyesti puhua toisesta asiasta, joka mulla liittyi tähän haastattelukokemukseen.

Mä sain siis sähköpostiini haastattelupyynnön keskiviikkoiltapäivänä, ja haastattelu toteutettiin heti torstaina päivällä. Viestin lukiessani olin odottamassa pianotuntiani, jonka jälkeen äiti tuli hakemaan minut luokseen yöksi. Torstaiaamulla mulla oli heti aamusta sitten menoa, ja sovittiinkin haastatteluajankohta heti siihen perään. Mä en päässyt siis käymään ollenkaan kotona haastattelukutsun ja varsinaisen haastattelun välissä, jonka tajusin heti viestin saadessani. Mikä ajatus mulle tuli mieleen melkein heti tuota viestiä lukiessani? "Apua, mulla ei ole meikkejä mukana!"

Mä olen monen monta kertaa kirjoittanut luonnollisuudesta ja kauneudesta ja siitä, miten itsevarmuuden pitäisi koostua muustakin kuin ulkoisista tekijöistä ja miten meikittömyyden ei tarvitsisi olla outoa tai hävettävää tai aiheuttaa ihmisessä itsessään epämukavuutta. Mä olen sitä niin julistanut, mutta silti kompastun itse ihan niihin samoihin ajatuksiin. 

Enkä mä usko, että tässä tilanteessa olisin ainoa, jolle tulisi nämä epävarmuudet mieleen. Mun meikitön naamani ilmestyisi kuitenkin Suomen suurimman uutismedian fiidiin koko valtakunnan katseltavaksi. Kyllähän silloin olisi ihan kiva näyttää edes jokseenkin nätiltä.

Kuva: Katriina Laine / Yle

Juuri näiden ajatusten takia mä totesin, että on jälleen kerran aika haastaa itsensä ja lähteä maailmalle ylpeänä ja meikittömänä. Rehellisesti sanottuna ei mulla oikeastaan ollut vaihtoehtojakaan, olisin joko voinut turhasti hankaloittaa suunnitelmia käymällä kaupoilla tai hakemassa meikkini kotoa, tai kieltäytyä koko hommasta sen takia, etten päässyt tälläytymään.

Lopulta mulla oli väsynyt, meikitön naama, eriparisukat ja housut, joita käytän muutaman kerran vuodessa. Mun ulkoinen olemus olisi siis ollut täysin eri, jos olisin rauhassa päässyt valmistautumaan haastatteluun kotona. Olisiko sillä kuitenkaan ollut loppujen lopuksi mitään väliä? Eipä oikeastaan. 

Ensinnäkin, tällä kriisillä oli mitään merkitystä ainoastaan mun pään sisässä. Toiseksi, ihmiset joita en tunne vilkaisevat tuota kuvaa ehkä kerran ja sen jälkeen unohtavat koko homman. 

Mä rakastan meikkaamista ja ulkonäölläni leikkimistä. Mä en kuitenkaan koskaan halua kokea luonnollista ulkonäköäni huonommaksi tai kelvottomammaksi, tai määritellä itseäni vaihtoehtoisen ulkonäön perusteella. Me ollaan täysin samoja ihmisiä huolimatta siitä, miltä me juuri sinä päivänä  näytetään. Me saadaan kulkea ja elää päiväämme täysissä tällingeissä tai ilman huulirasvaakaan tai ihan millä tahansa välimuodolla, eikä sen tarvitse vaikuttaa siihen, miten muut näkevät meidät eikä liioin siihen, miten me näemme itsemme. 

Mä kirjoitin tästä aiheesta ihan oman postauksensa jo melkein pari vuotta sitten (ja se on edelleen yksi omia lemppareitani), joten sen sijaan, että rupeisin kiertelemään ja kaartelemaan ja keksimään uusia tapoja sanoa samaa asiaa, lainaan vain itseäni:

Jos sä heräät aamulla tunteella, että on vaan pakko meikata ennen kuin voi lähteä ulos, ja ajatus meikittömästä naamasta herättää sussa jonkinasteista epävarmuutta, jätä ne meikit suosiolla pois. Haasta itsesi ja muistuta itseäsi, että maailma näyttää ihan samalta naturellinakin. Kukaan ei synny tälläytyneenä eikä siitä luopuminen edes päiväksi vaikuta kenenkään ihmisarvoon pätkän vertaa, ei huonompaan eikä parempaan. Äläkä jätä meikkaamista siksi, että joku muu näkee että pystyt siihen. Tee se itsesi vuoksi. Ei me ketään muuta varten täällä eletä.

Ja niin mä valitsin haastaa itseni ja lähteä tähän uuteen kokemukseen meikittä. Koska ei sillä loppupeleissä ole oikeasti mitään väliä.

maanantai 16. syyskuuta 2019

Viimeinen mökkireissu

Me ollaan pikkuhiljaa muodostamassa hienoa perinnettä: yksi kesän viimeinen mökkireissu syyskuussa, kun koulut ovat jo alkaneet ja sää alkaa muistuttaa jo enemmän syksyä kuin hellekesää. Yksi viimeinen irtiotto vuoden ensimmäisten koulustressien keskellä, viikonloppu lökäreissä telkkarin edessä kutoen yöhön asti, saunoen ja herkutellen, ehkä vähän jopa opiskellen ja kuitenkin täysin nollaten.


Meillä oli ihana viikonloppu. Otettiin 808 kuvaa miljöönä ihana metsä ja lande, syötiin mökkiruokaa ja nachoja ja muffinsseja, kerrostettiin villasukkia ja kastauduttiin järvessä. Nyt on kuvasaldoa loppuvuoden postauksiin ja rento olo. Kesä on nyt saatu onnellisesti taputeltua, eikä tunnu ihan niin pahalta toivottaa syksy tervetulleeksi. Onhan tää ihan järkyttävää yrittää sopeutua parinkympin paikkeilla pyörineistä lämpötilaista tasaiseen kahteentoista, mutta onneksi syksylläkin on puolensa. Ja jos ei muuta, niin 35 päivää Lontooseen ja 65 päivää mun synttäreihin! Ei sillä, että laskisin.

Hyvää syksyä kaverit ♡

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 9. syyskuuta 2019

Kesä loppuu - mitä jää? | Tämän hetken odotetuimmat

Tuli syyskuu ja arki, ja niin tulivat sateet ja jo astetta pimeämmät illat. Mä olen puhunut niin paljon kesärakkaudestani ja kesänulkopuolistenaikojen kammostani, että luotan sen jo menneen perille. Viime vuonna näihin aikoihin haastoin itseni keksimään viisi hyvää asiaa syksystä. Tällä kertaa haluan piristää itseäni keskittymällä kaikkiin niihin ihaniin asioihin, jotka ovat tulossa kesän loputtua ja vuodenaikojen edetessä (kuvituksena kuitenkin vielä ihania kesähetkiä helteiseltä heinäkuulta!).


⬦ Aloitetaan pienellä mutta jokavuotisella lempparilla, nimittäin Hullut Päivät lokakuussa! Löytöjä ei Hullareilta tule enää tehtyä yhtä paljon kuin aiempina vuosina, mutta Hullut päivät ovat meillä oikea perhetraditio, jota innolla odotan joka kevät ja joka syksy. Viime syksynä Hullareiden aikaan lokakuun puolessavälissä oli muuten vielä niin lämmin, että ulkona tarkeni ilman takkia 17 asteen lämmössä!

⬦ Pian Hullujen päivien jälkeen onkin mun tällä hetkellä eniten odottamani viikon vuoro, nimittäin lokakuun lopussa lähdetään Lontooseen! Mä kärsin jo siitä, etten ole päässyt Lontooseen melkein puoleentoista vuoteen, keväistä parin tunnin välilaskua lukuunottamatta. Lontoo on mun ikilemppari, mä lasken melkein jo päiviä ja suunnittelen matkalaukun sisältöä ja päivien ohjelmaa, viimeisimmästä ajattelin tehdä kokonaan oman postauksensa! Hauska muuten taas nähdä, miten perinteinen englantilainen ilmasto pääsee yllättämään, mä kun en ole käynyt kymmeneen vuoteen Lontoossa muuten kuin kesällä. Sadetakki tulee ainakin mukaan, lämpötilojen mukaan pitää valikoida kengiksi joko vedenkestävät nilkkurit tai kumpparit.


⬦ Marraskuun 20. päivä on minun 22. syntymäpäiväni! Vuosi vuodelta odotan synttäreitä aina vähemmän, mutta onhan oma syntymäpäivä nyt mahtava juhla ja piristys pimeään arkeen. Toivottavasti tänä vuonna pääsen juhlimaan kivemmissä merkeissä kuin viime vuonna, kun ankaran tappoflunssani pahin päivä osui juuri synttäreilleni. Marraskuu on meillä todellinen juhlakuukausi, kun samalle kuukaudelle osuu monet synttärit ja juhlallisuudet (ja varaslähtö otetaan itse asiassa jo lokakuussa!). Pimeästä syksystä ei siis merkkipäiviä meillä puutu.

⬦ Joulu. Joulu ei myöskään tunnu enää kuuluvan lempijuhliini siihen liittyvän stressin ja kaaoksen ja kiireen ja pimeyden vuoksi. Silti sitä salakavalasti alkaa loppuvuodesta päästä tunnelmaan tuikkivien valojen ja kanelimausteisten kaakaoiden avulla. Yhtä asiaa joulusesongissa mä kuitenkin todella odotan, nimittäin sitä, kun luvan kanssa saa aamusta iltaan luukuttaa Raskasta joulua -musaa! Raskasta joulua on ihan mahtava projekti ja kyseisen tuotannon biisit ovat joulua parhaimmillaan. Viime vuonna oli mun ensimmäinen oikea Raskasta joulua -konserttikin (kun ihkaensimmäiseni kaksi vuotta sitten päättyi vähän vähemmän hehkeästi), ja suunnitelmissa olisi lähteä tänäkin vuonna.


⬦ Pääsiäinen! Pääsiäiseen mä puolestani olen laskenut päiviä (tai ainakin kuukausia) edellisen pääsiäiskauden lopusta asti, ja enää reilu seitsemän kuukautta jäljellä ♡ Pääsiäinen on vuoden suurin juhla ja niin kokonaisvaltainen että pelkästä ajatuksestakin innostuu. Pääsiäinen ♥️

⬦ Nightwishin uusi albumi joskus ensi keväänä ja etenkin sitä seuraava maailmankiertue, saa nähdä minne päin (Suomea) tällä kertaa päädytään yleisöön! Olen taas viime päivinä lukemani elokuussa lukemani Nightwish-kirjan innoittamana katsellut oikein urakalla Nightwish-livetaltiointeja, enkä malta odottaa, että pääsen tuon kokemaan taas uudestaan.

⬦ Ensi kesä taas reilun kahdeksan kuukauden päästä ♥️


Toki syksyssä ja talvessa innostun samoista asioista edelleen, mitä edellisvuoden listassa tuli mainittua: pehmeistä neuleista ja collegeista, koti-illoista sisällä tv:n ääressä ilman morkkista siitä, että pitäisi olla ulkona nauttimassa auringosta, raittiista ilmasta ja rutiineista. Kaikesta huolimatta mä olen niin onnellinen, että saan asua Suomessa ja nauttia neljän vuodenajan ihanista puolista.

Mitä sä odotat tällä hetkellä? ♥️

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)