tiistai 31. tammikuuta 2023

Vuosi 2022

Ehdinpäs tammikuun aikana, ha! Viime vuodelta mulla jäi blogin vuosikatsaus kokonaan tekemättä, kun joulukuu oli täynnä gradukiireitä ja tammikuun alussa muutin Ranskaa, pitkä perinne unohtui siinä sivussa ja jäi lopulta kokonaan. Ja vaikka nytkin ollaan jo eletty kahdeksan prosenttia vuodesta 2023, palataan vielä edellisvuoden fiiliksiin. Sillä 2022 todella oli yksi elämäni suurimmista vuosista, täynnä suuria elämänmuutoksia ja aikuistumisen askeleita.


TAMMIKUU

Uudenvuoden juhlinnat jätin väliin, sillä halusin pysyä terveenä suurta lähtöäni varten. Tammikuun kolmantena päivänä suuntasin nokan kohti Caenia ja polkaisin käyntiin Ranska-kevääni. Tutustuin uuteen kotikaupunkiini, aloitin harjoittelun Caenin yliopistossa, tein kotia Airbnb-kämppään ja hämmästelin kevätkelejä. Päivittelin aktiivisesti Instagramia, katsoin paljon Gilmoren tyttöjä, luin Agatha Christietä ja aloitin viimeiset yliopistokurssini. Viime päivinä olen hämmästellyt sitä, että Ranskaan-lähdöstä alkaa oikeasti olla vuosi, ja ensimmäistä kertaa tuota kevättä tulee jopa ikävä. Tein yhden päiväreissun Mont St. Michelin luostarisaarelle (jonka upeat maisemat olivat sankan sumun peitossa) ja yksi viikonloppu vietettiin äidin kanssa parin tunnin junamatkan päässä Pariisissa.


HELMIKUU

Mulla oli läheisiä kylässä lähes koko helmikuun. Vietin kevätlomaa ja yksi viikonloppu käytettiin Normandian alueen kiertämiseen vuokra-autolla – yksi parhaista ja erityisimmistä reissuista mitä olen kokenut. Nähtiin monta kirkkoa, sotamuseota ja maihinnousurantaa. Tuuli tuuli ja sade kasteli (juuri tuolloin oli Englannissa iso myrsky joka tuntui kyllä Ranskankin rannikolla), mutta kokemus oli korvaamaton. Käytiin myös läheisessä Ikeassa, best! Kuun loppua kohden kelit alkoivat lämmetä, ja joinain päivänä tarkeni jopa ilman takkia.


MAALISKUU

Maaliskuu oli harjoitteluni ainoa kuukausi, jonka vietin käytännössä kokonaisuudessaan yksin Ranskassa. Kuun ekana päivänä palautin graduni ja voin kyllä sanoa, että tuntui varsin hyvältä saada iso työmaa vihdoin päätökseen ja taakseen, vaikka koulutöitä toki vielä muuten olikin jonkin verran jäljellä. Maaliskuussa alkoi olla jo satunnaisia t-paitakelejä ja nautin elämästä uuteen kotikaupunkiini tutustuen. Työt piti kiireisenä, aurinko paistoi ja elämä oli kivaa.


HUHTIKUU

Kuun vaihde oltiin Pariisissa, ja voitte vaan kuvitella mun reaktion, kun edellisten viikkojen liki-helteiden jälkeen herään aprillipäivänä lumisateeseen! Ei ollut sinä talvena satanut tuolla alueella aiemmin lunta eikä toki tuonkaan jälkeen, eli olihan tuokin kokemus. Ehkä ihmeellisintä oli myöntää itselleni, että vaikka kaikki aina hehkuttavat Pariisia, ei tuo kaupunki noiden kevään lyhyiden reissujen aikana saanut mun sydäntäni itselleen. Kun juna saapui rauhalliseen Caeniin, tuli mulle lämmin olo, kuin oisi kotiin palannut.

Huhtikuussa koitti myös odotettu ulkomaanmatka, kun hypättiin äidin kanssa laivaan ja seilattiin kanaalin yli Englantiin. Kertasin tuon menomatkan kaikki kommellukset tässä postauksessa, oli nimittäin todellakin yksi elämäni kauheimmista matkapäivistä, jolloin kaikki meni mönkään, olo oli huono ja stressitasot korkealla. Onneksi kuitenkin lopulta päästiin kohteeseen, vietettiin vajaa viikko Lontoossa ja yksi yö Portsmouthissa. Tässä vaiheessa tiesin myös jo viettäväni tulevan talven Lontoossa, joten käytiin tsekkaamassa myös mun nykyinen yliopisto!

Palattiin pääsiäiseksi Caeniin, nautittiin nyt jo todella kesäisestä pikkukaupungista ja tein viimeiset työhommat. Kuun lopussa pakkasin matkalaukkuni ja (jälleen pienten vastoinkäymisten saattelemana) matkustin vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen kotiin. Vaikka olin viihtynyt Ranskassa, oli koti-ikävä ja yksinäisyys ehtinyt kasvaa melko suureksi. Sujahdin elämään Helsingissä saman tien ja tuntui, kuin en olisi poissa ollutkaan. Näin ystäviä ja läheisiä. menin katsomaan Nightwishin Helsingin-konserttia, käytiin herkuttelemassa mun siskon uudessa ravintolassa heti avajaispäivänä ja juhlin kuun vaihteessa viimeistä opiskelijavappuani.


TOUKOKUU

Toukokuussa kalenteri oli töiden osalta vielä tyhjä, mutta mä pysyin kiireisenä ja nautin lomasta ja Suomessa olosta. Reissasin kotimaassa ja korkkasin mökkikesän, kävin elämäni ensimmäistä kertaa Lapissa (Rovaniemellä, se on Lappia!), juhlin äitienpäivää, katsoin Euroviisuja ja näin rakkaita läheisiä. Sivussa raavin haikein mielin kasaan myös viimeiset yliopisto-opintoni. Toukokuussa kevät kiiruhti Suomeenkin, elämä oli vapaata ja vaan ihan parasta. Kuvailtiin kirsikankukkia Marjon (@muronki) kanssa ja ostin uuden puhelimen.


KESÄKUU

Kesäkuussa alkoikin sitten kiireinen arki kokopäivätöiden myötä. Se myös tarkoitti sitä, että vähistä vapaista otettiin kaikki irti. Söin enemmän jätskiä kuin osaan laskea, juhlin ystävän valmistujaisia, vietin aikaa perheen ja ystävien kanssa ja kävin perinteisellä kaveriporukan mökkireissulla. Ai niin, ja leikkasin mun hiukset! Se oli kyllä hurjan iso muutos, kun hiukset olivat yhtäkkiä lyhyemmät kuin koskaan ja niiden käsittely muuttui täysin, mutta nopeasti ne ovat siitä taas kasvaneet. Näin Evanescencen Tampereella ja vietin juhannusiltaa Lintsillä käyskennellen. Tehtiin päiväreissu Tallinnaan ja sain lopulta loputin suoritusmerkinnät kirjattua ja VALMISTUIN. Käsittämätöntä. Kesäkuun lopussa myös irtisanoin vuokrasopimukseni ja aloin toden teolla valmistautua muuttoon (ainakin henkisesti).


HEINÄKUU

Valmistumisprosessi oli lopulta melko nopea: todistus saapui noudettavasti muistaakseni jo samalla viikolla virallisesta valmistumispäivästä. Kävin työn puolesta Tuskassa ja tein ehkä urani tähän asti merkityksellisimmän haastattelun Marko Hietalan kanssa. Junan ja auton kyydissä tuli vietettyä päivä jos toinenkin, juhlittiin monet juhlat ja naurettiin monet naurut. Sitä perinteistä kesää edelleen (ainakin mulla viime vuosien aikana): paljon töitä ja välissä paljon elämää. Muutto eteni pikkuhiljaa, kunnes loppukuusta rykäistiin edellinen asunto tyhjäksi ja toinen hyvin täyteen.


ELOKUU

Elokuu jatkui yhtä kiireisenä, ja vaikka olisin kuinka tahtonut vain jäädä kotiin järjestelemään paikkoja ja oikeasti laittamaan kotia, oli mulla lopulta koko kuun aikana muistaakseni yksi vapaapäivä ihan vain kotona olemiseen. Juhlittiin mun valmistujaisia, joista tuli vastoinkäymisistä huolimatta oikein ihanat juhlat. Nautin mökkielämästä ja viimeisistä kesähetkistä. Töissä oli säpinää Vesa-Matti Loirin kuoleman myötä. Päivä kerrallaan kotikin alkoi näyttää vähän enemmän kodilta. Kesän kiireiden ohella some jäi mulla lähes täysin sivuun päivittämisen osalta. Loppukuun kolmen yön mökkireissu kaikessa rauhassa tarjosi upean hengähdystauon ja pysähtymisen. 


SYYSKUU

Syyskuussa ehdin vihdoin antaa enemmän aikaa kodinlaitolle. Jatkoin töissä satunnaisilla vuoroilla, ja saatiinkin lisää säpinää, kun kuningatar Elisabet kuoli. Meillä oli myös ala-asteen luokkakokous, oli supermahtava nähdä tyyppejä, joiden kanssa nähtiin viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten! Oltiin kaikki aika lailla (ylläri) kasvettu tässä välissä ja oli upea nähdä, mihin suuntiin elämä oli itse kunkin vienyt. 

Siivousta ja sisustusta motivoimaan aloimme suunnitella tupareita, jotka toistaiseksi ovat edelleen pitämättä, kun edellisenä päivänä sain "vihdoin" positiivisen koronatestituloksen. Samalla jouduin perumaan odotetun kaveritapaamisen ja parin yön Tallinnan-reissun ja sen sijaan makasin seitsemän päivää neljän seinän sisällä. Vaikka sairastaminen ja odotettujen menojen peruuntuminen ärsytti, kotoilu itsessään meni ihan mukavasti: mua sivistettiin kuuden Star Wars -elokuvan avulla, ja uudessa asunnossa kököttäminen oli astetta mukavampaa, kun pystyi vaihtelemaan sängyn ja sohvan väliä. Mun tauti oli onneksi melko helposti siedettävää laatua eikä sen kurjempi kuin tavallinen nuhakuume, mutta sitkeä yskä jäi vaivaamaan vielä pariksi viikoksi toipumisen jälkeenkin.


LOKAKUU

Kaikeksi onneksi ennätin toipua parahiksi KAUAN odotettua Kreikan-matkaa varten. Matka oli alun perin tarkoitus toteuttaa vappuna 2020, ja oltiin kaikki niin onnellisia, että päästiin vihdoin lähtemään. Teki todella hyvää olla pitkästä aikaa isolla porukalla reissussa ja nautittiin suuresti Kreetan helteistä.

Kreikasta paluun jälkeen ehdin olla kotona pari päivää, ennen kuin koitti muutto Lontooseen. Ja siinähän loppukuu sitten menikin. Tein pesää uuteen kotiini ja tutustuin uuteen työhöni. Muuten uuteen kaupunkiin sopeutuminen oli helppoa, sillä Lontoohan ei mulle todellisuudessa ollut uusi: asuin täällä kolme kuukautta vuonna 2017 ja olen lomaillut Lontoossa monesti sitä ennen ja sen jälkeen. Samanlaista uutuudenviehätystä ei siis tällä kertaa ollut kuin Ranskassa.


MARRASKUU

Marraskuussa mua tuli piristämään ensin ystävä, sitten äiti. Turisteiltiin ja shoppailtiin. Näin livenä sekä Evanescencen, Within Temptationin (ekaa kertaa!) ja Nightwishin. Tehtiin päiväreissu Windsoriin ja vierailtiin Windsorin linnassa (nähtiin kuningatar Elisabetin ja hänen perheenjäsentensä haudat ja kirkko, jossa muun muassa prinssi Harry ja Meghan menivät naimisiin). Blogi täytti 10 vuotta ja minä 25. Vähän oli haikeaa viettää synttäreitä ekaa kertaa muualla kuin kotona, mutta onneksi mulla oli äiti seurana. Syötiin pastaa ja kakkua, kävin vaaleanpunaisessa kylvyssä ja katsoin Crownia. Äidin lähdettyä kotiin alkoi mulla oma koti-ikävä ja yksinäisyys painaa päälle ja avauduinkin asiasta Instan puolella. 

Marraskuussa julkaisin myös mun ensimmäisen kokovertailuvideon Instagramin keloihin ja innostuin todella keskittymään kehopositiivisuussisältöön. Tuo eka kela lähtikin ihan viraaliksi, se toi mulle yli sata uutta seuraajaa ja näyttökerrat ovat tällä hetkellä 140 tuhannessa. Sitä seuranneet videot eivät ole samanlaiseen menestykseen (toistaiseksi) yltäneet, mutta tuon yhden videon kiinnostus antoi mulle todella puhtia luoda enemmän vastaavanlaista sisältöä. Arvokkaita on myös olleet teidän kanssa käydyt keskustelut, ne ovat todistaneet mulle entisestään, että tällaista sisältöä kaivataan. Mä en ole nähnyt munkaltaisia vartaloita missään somessa, joten nyt mä tahdon itse olla se tyyppi.


JOULUKUU

Joulukuussa surkea koti-ikävä vaihtui innostukseen siitä, että ihan kohta olen taas kotona. Tuntui, että vietin kaiken vapaa-aikani vaatekaupoissa, kun etsin joululahjoja ja kuvasin kokovertailuvideoita. Muutama päivä ennen kotiinpaluutani satoi Englannissa lunta ja koko maa meni kaaokseen. Myös me Lontoossa pysyttiin pari päivää etäopetuksessa kun yliopistolle ei yksinkertaisesti päässyt julkisen liikenteen ongelmien vuoksi. Kaikesta huolimatta lumesta tuli raikas ja kotoisa fiilis.

Lakkoja kyllä riitti ihan ilman luntakin, ja stressikerrokset olivat semisti korkealla, kun yritin selvittää tieni lentokentälle. Loppu hyvin kaikki hyvin, selvisin kentälle ja KOTIIN. Ehdin nauttia kotoilusta, Helsingin viimeisistä lumista ja ystävien näkemisestä kokonaiset 30 tuntia, kunnes kuume nousi ja pistettiin jälleen sairastupa pystyyn. Tällä kertaa jouduin jättämään väliin muun muassa Raskasta joulua -konsertin Tampereella ja päädyin antamaan liput ilmaiseksi pois, ettei ne menneet hukkaan. Varsinainen tauti talttui onneksi jälleen nopeasti, mutta yskä oli pahempi kuin koskaan. Kuiva yskä piti mua hereillä öisin eikä mikään tuntunut auttavan. Menetin myös ääneni sopivasti juuri ennen pyhiä. Kotoillessa maratoonasin Chicago Mediä Viaplaysta ja neuloin joululahjoiksi pantoja ja pipoja, paksulla langalla ja paksuilla puikoilla sai todella nopeasti valmiiksi.

Kaikesta huolimatta päästiin onneksi viettämään joulua suunnitellusti, nähtiin melkein kaikkia perheenjäseniä ja ostettiin myös meidän ensimmäinen ihkaoikea joulukuusi! Meillä oli ihana joulu, olin onnesta soikea että sain vain olla kotona. Olin myös ihan rakastunut mun syksyllä ostamaani pirteän liilaan pitkään makuupussitakkiin, joka pääsi nyt ensimmäistä kertaa käyttöön, se on niin kaunis ja mukava ja ihana. Käytiin Ikea-treffeillä ja kävin kummeilla yökylässä. Uuttavuotta vietettiin vielä juustoja syöden, ja keskiyöksi kiiruhdettiin kotiin katsomaan ilotulituksia ikkunasta.

***

Yritin tähän loppuun keksiä yhtä sanaa, jolla kuvata vuotta 2022, mutta se ei taida onnistua. Vuoteen mahtui kaksi muuttoa ulkomaille, neljä kotia, avoliitto ja kaukosuhde, valmistuminen ja opiskelijaelämän taakse jättäminen, matkustusta, töitä, somea, ystäviä ja läheisiä. Eniten mielessä nyt pyörii tuota kuvaamaan out of my comfort zone. Vuosi oli täynnä uskallusta ja hyppyjä tuntemattomaan, isoja muutoksia ja askeleita kohti aikuisuutta, puolet vuodesta vietin Suomen ulkopuolella kaukana omasta elämästä ja omista ihmisistä. 

Lontoo-elämää on vielä kaksi kuukautta jäljellä ja innolla odotan, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Sen jälkeen kuitenkin otan lämmöllä ja suurella sydämellä vastaan ihan sen tavallisen kotielämän, arjen Suomessa, oman kodin ja ne omat ihmiset. Vuonna 2022 ja vielä nyt alkuvuodesta 2023 saan taskuun nuoruuden suuria seikkailuja joita muistella vanhana. Sen jälkeen tekee hyvä ihan vain olla ja aloittaa se loppuelämä.

Miten sä kuvailisit sun vuotta 2022? Ja hei vielä tosi myöhässä virallisesti täällä blogissakin, ihanaa uutta vuotta ja valoisaa helmikuuta!