lauantai 14. tammikuuta 2017

Tältä näyttää L-koon nainen


Törmäsittekin ehkä muutama viikko sitten tähän Daily Mailin juttuun, jossa kerrottiin yhdysvaltalainen naisesta, joka puki päällensä monen eri koon housut ja huomasi, että koilla 6 ja 12 ei näytä hänen päällään olevan mitään eroa? Julkaisemallaan kuvalla hän yrittää herättää ihmiset tajuamaan, ettei kauppojen vaatekoilla todellisuudessa ole suurtakaan eroa. Nainen on työskennellyt nuorten tyttöjen kanssa, joilla on ollut merkittäviä itsetunto-ongelmia ulkonäkönsä suhteen ja joista aivan liian moni on sairastunut syömishäiriöön saadakseen painoaan pudotettua ja näin mahtuakseen pienempiin vaatteisiin. Kuva saikin paljon huomiota ja sai ihmiset ajattelemaan, miten paljon vaatevalmistajien määrittelemät vaatekoot vaikuttavatkaan nuorten (ja miksei vanhempienkin ihmisten) minäkuvaan ja itsetuntoon. 

Keskiviikkoiltana selailin tavalliseen tapaan Facebook-seinääni, ja silmääni osui tämä Äityleissä julkaistu päivitys, jossa ulkomuodostaan epävarma nainen pyysi L-kokoisia naisia laittamaan itsestään hyvän mielen kokovartalokuvia ja näyttämään rohkeasti koko komeutensa. Mä olen itse aina ollut pienikokoinen molempiin suuntiin, ja M:nkin vaate saattaa mun päällä näyttää teltalta. Joten kun mä klikkasin tuon julkaisun kommentit auki, odotin näkeväni liudan hieman isompikokoisten naisten kuvia. 


Mä ihan rehellisesti sanottuna järkytyin. Lähes kaikki kuvat esittivät hoikkaa, sopusuhtaista ja kaunista naista, jota en ikimaailmassa sanoisi isokokoiseksi. Se, että he eivät ehkä ole niissä surullisen kuuluisissa liian monen äxän mallinmitoissa ei mun mielestä tarkoita samaa kuin Large. Luultavasti noistakin naisista suuri osa tuntee jonkinasteista epävarmuutta itsestään ja ulkomuodostaan, koska käyttävät "lihavien naisten" L-kokoisia vaatteita. Siis ihan oikeasti, mun mielestä tässä maailmassa on jotain todella pahasti vialla, jos tämän näköisiä naisia kutsutaan isokokoisiksi. Ei ihme, että nuorilla on ulkonäköpaineita, jos kokolappu väittää näin pahasti omia silmiä vastaan. 

Mä näin tässä asiassa jotain todella väärää, jotain mistä halusin puhua täällä blogin puolella ja ehkä vaikuttaa johonkuhun, ehkä helpottaa jonkun epävarmuudesta kärsivän yksilön oloa edes vähän. Niinpä mä otin yhteyttä moneen naiseen, jotka olivat oman kuvansa tuossa ketjussa jakaneet, ja pyysin heidän kuvaansa lainaan tätä postausta varten. Viestini saivat onneksi mahdottoman hyvän vastaanoton, enkä joutunut kuulemaan yhtään kielteistä vastausta. Heistä monet olivat hämmästelleet tätä samaa asiaa kuin minäkin, ja yhtä lailla näkivät tässä aiheen, josta on puhuttava.

Nämä kuvissa esiintyvät 28 suomalaista naista ovat ihania, kaunisvartaloisia, upeita naisia. Heitä en ketään ikinä milloinkaan kutsuisi isokokoiseksi tai edes tajuaisi ajatella lihavana. Ja jokainen nainen näissä kuvissa sanoo käyttävänsä kokojen L/XL vaatteita. 


Kiitos teille 28 ihanalle ihmiselle, jotka lähditte tähän mun projektiin rohkeasti mukaan ja annoitte minulle kuvanne käyttöön hyvään tarkoitukseen. Myönnettäköön, että seuraavana aamuna heräsin tietämättä mitä ajatella siitä, että olin myöhäisillan käyttänyt pyydellen tuntemattomien naisten kuvia Facebookissa! Mutta onneksi nämä upeat naiset pystyivät ohittamaan epäluuloisuutensa ja näkivät viestini jonain sellaisena, mihin kannattaa tarttua. 

Ulkonäkö ei ole tärkeintä maailmassa, tai edes toiseksi tärkeintä. Mutta minä itse ainakin valehtelisin jos väittäisin, etteikö se vaikuttaisi muhun tai siihen, mitä ajattelen itsestäni lainkaan. Me ollaan kaikki upeita ilmestyksiä maan päällä, oltiin sitten äksässiä tai triplaäksälliä. Mutta älä missään nimessä määrittele itseäsi tai arvoasi sen mukaan, mitä vaatteidesi kokolappu sanoo. Koska se on täyttä sanonkomitä ja yhtä tyhjän kanssa.

Ja jos nyt kaikesta huolimatta susta tuntuu, että sulta löytyy vähän ylimääräistä, niin ota rennosti ja kuuntele tämä Tiisun helmi. Tai vaikkei oliskaan niin kuuntele silti. Asioita ei kannata ottaa turhan vakavasti.

Seuraa Pannariblogia (ja mua!) Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

29 kommenttia:

  1. Kiitos sulle ihan mahtavasta tekstistä! Tätä oli ilo lukea ja todisti jälleen kerran sen, että kokolappuun ei pidä luottaa sokeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle ihan mahtavasta kommentista! <3 Niinhän se on, pitää osata käyttää myös omia silmiä eikä pelkästään mennä niiden pienten numeroiden tai kirjainten mukaan :D

      Poista
  2. Wau!!!!!!!! Pakko sanoa että mahtavaa että se epävarmuuksissani kirjoittama postaus sai sut kirjoittamaan tän ja kuinka ihanan vastaanoton ja kuvamäärän se sai aikaiseksi ��❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kerran aivan ihanaa, että sen kirjoitit ja oon kyllä todella onnellinen miten hyvin porukka lähti tähän mukaan ja miten hyvin tämä on jo näinkin lyhyessä ajassa otettu vastaan! Kiitos ♥

      Poista
    2. Ja toivottavasti tää helpotti nyt sunkin oloa ja epävarmuutta ja auttaa sua iloitsemaan omasta kauneudestas omassa kropassasi!

      Poista
  3. Tämä on todella tärkeä aihe! Tuli ihan liikuttunut olo kun katsoin kuvia, itsekin koen, että en ole mitenkään erityisen isokokoinen vaikka tänään juuri olin ostamassa housuja ja sovittelin kokoja 40 ja 42 ja ostin myös toppaliivin L-kokoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana kuulla että tykkäsit! Joo, mä kun itse tällaisena midgettinä käytän kokoja 34 ja 36 niin mun korvaan 42 kuulostaa tosi isolta, vaikka eihän se tosiasiassa sitä edes ole!

      Poista
  4. Siis mitä! Kyllä loksahti omakin leuka auki, ihan järkyttävää! Itse olen aina ollut kokoa xs-s, ja monen kuvissa esiintyvän naisen kroppa näyttää omaan silmään myös s-kokoiselta! Järjetöntä ajatella, että muotiliikkeillä ei ole heille mitään muuta tarjota kuin vaatekappaleita L-koon lapuilla -.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mä ajattelin täysin samaa! Mulle ei olis koskaan tullu mieleen että he olisivat M:ää isompia!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  5. Ihan mahtava postaus! Yllätyin kyllä ihan.. siis.. :D Olen sanaton.

    ❀ Cinderella Days ❀

    VastaaPoista
  6. Asiaa puhut! Mä olen itekki L -kokoinen, jos ei ylä- niin ainakin alaosista! Noita kledjuja ko kattoo kauppojen henkareissa niin etenkin pienimmät koot osaavat shokeerata... jotkut ovat tyyliin 8-vuotiaille tarkoitettu. Toki myös pituus voi vaikuttaa, harva 180 -senttinen käyttää S- kokoisia tai pienempiä vaatteita ellei ole sitten alipainoinen...

    Toinen asia joka häiritsee on BMI. Mä olen viimeiset 5 vuotta ainakin ollut sen mukaan lievästi ylipainoinen. Jos totta puhutaan, se skeida ei ota huomioon lihaksikuutta ja muuten vaan erimuotoisuutta kohtaan. Mä olen yläosasta normaalimittainen, alaosasta ylipainoinen. Siksi joudun käyttämään kesälläkin hameen alla vähintään niitä pyöräilyshortseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mulla on tosiaan tässä sitten ihan päinvastaiset kokemukset, kauppojen vaatteet tuntuvat usein liian isoilta, roikkuvat eivätkä istu vaan löllöttävät löysinä, tai sitten ovat ihan selvästi pieniä. Varsinkin housut, kun maha ja takamus on vähän levähtäny mutta jalat ovat lyhyet tikuntyngät. Ja mulla painoindeksi näytti monta vuotta normaalia matalampia painoa tai merkittävää alipainoa, vaikka ihan terve ja normaali oon aina ollut. Nyt oon lihonu normaalipainon mittoihin ja iskee identiteettikriisi!

      Poista
  7. "Luultavasti noistakin naisista suuri osa tuntee jonkinasteista epävarmuutta itsestään ja ulkomuodostaan, koska käyttävät "lihavien naisten" L-kokoisia vaatteita." Aikamoinen oletus, tuo että luultavasti kokevat epävarmuutta itsestään! Itselläni ei ole aiemmin tullut edes mieleen että L Olisi lihavien naisten koko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, huvittuneena luen tätä postausta, jossa xs-s koon naiset kertovat l-koon naisille, että ette te olekaan niin isokokoisia ja siis nauttikaa teidän upeudesta. Ja sitten samaan aikaan kommenttiosiossa julistetaan identtiteettikriisiä lihomisesta. Body positivityn opetus nro 1: isokokoisuus ei ole lähtökohtaisesti jokaisen ihmisen painajainen, vaikka yhteiskunta sen ykköspainajaiseksi asettaisikin. Tekstillä varmasti hyväntahtoinen lähtökohta, vaikka joissain argumenteissa mennään täysin metsään.

      Poista
    2. Minäkään en tätä ennen tiennyt olevani pelottava ja hävettävä large sekä jättiläinen, mutta nauttikaa nyt te 32-36 -kokoiset siitä, kun tiedätte olevanne _oikeasti tosi pieniä midgettejä ja söpöläisiä, ihi_. :D Ajatella, että L-XL -kokoinen nainen ei olekaan välttämättä ohitse vyöryvä vuori, vaan aivan tavallisen näköinen.

      Kyllä minä ainakin osaan katsoa peiliin / astua vaa'alle, ja todeta kokoni siitä. Antaahan jo pituus ihmiselle osviittaa siitä, onko "small", "medium" vai "large", eikä jokainen säikähdä sitä tietoa että ei voikaan laskea itseään miniksi.

      Syntyyköhän tämä ajatusmaailman erilaisuus siitä, että jos sujahtaa kivasti useimpiin perusketjuissa myytäviin mallistoihin, tulee mielikuva siitä että tämä on se oikea muotti mihin on mahduttava ollakseen normaali ja tavallinen? Itse kun helposti saatan roikottaa käsivarrella kolmea eri kokoa sovituskoppiin lähtiessä, tiedän jo ennalta ettei minusta ihmisenä kerro mitään se, mikä lappu tässä mallistossa minulle sopivassa vaatteessa roikkuu. Tiedän jo ihan hyvin, että vaatekoko muuttuu numeroiden sisällä hyvin vähän, enkä jää kellumaan onnesta siinäkään tilanteessa jos sovitan vahingossa jotain minulle liian isoa vaatetta. Se nyt vain sattui olemaan iso. Joskus käy niinkin ettei mikään koko ole sopiva, mikä tietysti harmittaa mutta olen kai jo niin tottunut siihen ettei sekään saa minua pitämään itseäni "ulkomuodostani epävarmana" jolle ei sopinut edes "lihavien naisten vaate". :´D

      Toisaalta tietysti harmillista, että pelko isokokoisuudesta ja lihomisesta on XS-M "päädyssä" näin läsnä. On säälien katsottu, että jotkut raukat ne eivät mahdu samaan kokoon kuin minä ja se on varmasti heille ihan kauhea paikka. Newsflash: Ei ole. :) Tämä asenteellisuus ehkä jossain määrin kuitenkin oli... :/

      Poista
    3. Pituus, luun paksuus, vartalomuoto ja muut seikat vaikuttavat vaatekokoon. Olen tehnyt nyt aikuisiällä valintoja, jotka ovat tehneet elämästäni mukavempaa. Farkut ko eivät sovi munkaltaisille ghettoperseille siis ollenkaan. Olen monesti pitänyt (etenkin siinä peruskoulun aikana) itseäni tän asian takia rumana ja läskinä. Olen tullut nyttemmin siihen lopputulokseen, että BMI-n takia lievästi ylipainoinen mun muuta vartaloa 1.5x suuremman takapuolen takia.

      Nykyään syyllistän itseäni muista seikoista, jotka eivät kuulu tänne. (koska ne liittyvät mielenterveyteeni, ei vartalooni)

      Poista
    4. Ihan siihen perustin tuon kommentin, että niin ketjua selatessa monet puhuivat epävarmuudestaan ulkonäköönsä ja painoonsa liittyen, kuten moni kuvien henkilökin sanoi keskustellessamme yksityisviestein. Osa juuri sanoi, että kokee olevansa ihan normaalikokoinen, ja tuntuu omassa päässä oudolta ja hämmentävältä käyttää large-koon vaatteita. Tietenkin se, miten kokee oman ulkonäkönsä tai painonsa tai ihan minkä tahansa ominaisuuden on täysin yksilöllistä eikä näitä asioita voi missään nimessä yleistää. Toki tekstin olisi aina voinut muotoilla toisella tapaa, mutta tässä puhun nyt kuitenkin omasta näkökulmastani ja miten olen kuullut muiden ajattelevan. Ihan itselläkin on usein pari, kolme kappaletta samaa vaatetta eri koissa sovitettavana, kun ei koskaan tiedä millainen mitoitus kyseisellä valmistajalla kyseisen vaatteen kohdalla on!

      Mutta missään nimessä en ajattele tai halua sanoa, että isokokoisempien ihmisten tulisi hävetä tai olla epävarmoja tai että S:n housuihin mahtuminen pitäisi olla jokaisella tavoitteena, se on monen kohdalla ihan fyysinen mahdottomuus. Tekstin pointti on se, että vaikka vaatteesi sanoo sun olevan iso, ei se välttämättä ole totta, ja vaikka jonkun mittakaavalla olisikin niin sillä ei ole mitään väliä, kunhan osaat itse olla tyytyväinen siihen mitä sinä olet. Piste.

      Poista
  8. Hyvä postaus! :) Et turhaan kysellyt tuntemattomien kuvia. ;) Katsoin tuossa just areenasta inhimillisen tekijän jakson naisista jotka eivät enää suostu laihduttamaan. Tosi kiinnostava. Täältä löytyy, jos kiinnostaa: http://areena.yle.fi/1-3259881

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, kyllä sitä tuli itselle yllätyksenä miten ihanasti kaikki lähtivät mukaan! <3 ja hei kuulostaa mielenkiintoiselta, pitääpäs katsoa jos tuon joskus katsoisi!

      Poista
  9. Aivan mahtavaa tekstiä!!

    aveclotta.blogspot.fi

    VastaaPoista
  10. Oho, tää olikin melko vanha postaus, mutta tuli eteeni suositelluihin postauksiisi, kun luin uusinta tekstiäsi #maharauhasta. Pakko sanoa, että tää on niin tärkeä aihe ja piristi munkin mieltä nykyisenä L/XL-koon naisena. Oon vasta äskettäin tähän kokoon päässyt, ollut koko teini-iän ja nuoren aikuisuuteni S-M-kokoinen (tai enemmänkin vähän eriparivartaloinen, yläosa alkaen S ja alaosa alkaen L), ja kokenut siitä tosi suuria kriisejä. Nyt olen jonkin aikaa ollut vähän paremmalla mielellä asian suhteen ja oon ahminut roppakaupalla kehopositiivisia julkaisuja enkä aio aikaan laihduttaa väen väkisin, mutta liian usein on päiviä kun sitä vaan vihaa itteensä (esim. viime kesä oli paha kun oli koko ajan niin kuuma ja piti vähissä vaatteissa kekkaloida ja ”esitellä” lihonutta olomuotoaan). Mutta näiden kuvien näkeminen ja sen hämmästely, että kyllä on vaatteiden kokolaput pelkkiä numeroita ja kirjaimia vaan, koska tässä näen pelkästään upeita ja rohkeita naisia. Ja juuri se, että sillä ei oikeesti oo mitään väliä mitä se vaatteen kokolappu sanoo. Kunhan se näyttää sun päällä hyvältä ja sä tykkäät siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana vaan, että tulee kommenttia vanhempiinkin postauksiin <3 Ihanaa, että sullakin on alkanut itsetunto kohota. Ihan paras kommentti, kiitos ihan superisti sulle. Puhut täysin asiaa! <3

      Poista