maanantai 9. elokuuta 2021

Heihei hiukset: ensifiilikset lyhyellä tukalla

Neljä viikkoa sitten maanantaina tein ehkä dramaattisimman muutoksen mun hiuksiin ikinä. Mä leikkasin ne. Lyhyiksi.

Ehdin jo varmaan kahden vuoden aikana suunnitella isompaa hiustenleikkausta. Mun ikuinen värjäyskierre alkoi olla toivotonta, eikä puhkikulutettuun ja alun perin raidoitettuun epätasaiseen tukkaan mikään enää oikein tehonnut. Päätin kasvattaa oman värin ja leikata sitten, kun omaa väriä olisi siihen tarpeeksi.

Heinäkuussa oli ystävän häät ja kaasoilua, jonka kätevästi asetin itselleni takarajaksi hiusmuutokselle. Niinpä mä hääviikolla marssin kampaajalle, valmiina elämäni muutokseen. Ja hei, oli muuten nopein kampaajakäynti ikinä! Olen tottunut istumaan kampaajalla tuntikausia vaalentamassa ja värjäämässä ja sävyttämässä. Nyt kun ei tehty muuta kun pestiin ja leikattiin ja kuivattiin, olin ulkona neljässäkymmenessä minuutissa!

Ja se lopputulos? Ei ollutkaan ihan niin lyhyt kuin pelkäsin! Vähän jätettiin latvoihin vielä vanhaa värjättyä, mutta se ei onneksi näytä yhtään pahalta, kun tämä mun viimeksi värjätty kupariin hennosti taittava sointuu hyvin omaan väriin. Toisaalta nyt kun latvat ovat vielä vaaleammat, en ole yhtään osannut sisäistää ja hahmottaa, että mun tukka on kuitenkin melkein kokonaan omaa väriä tässä vaiheessa.

Hiuksissa on edelleen pitkän tukan fiilistä. Nämä saa hartioiden taakse tai vaikka korkealle ponnarille! Se on kyllä ollut ehdoton pelastus varsinkin kesän kovimmilla helteillä, että sai hiukset kokonaan pois niskasta ylös nukkuessa. 

Eikä mun ole tarvinnut täysin menettää mun pitkän tukan identiteettiä, vaikka selän kautta kädellä saakin aika ylös hapuilla, että osuu hiuskarvoihin. 

Silti on tämä vaan niin paljon helpompaa. Peseminen on kyllä ainakin melkein yhtä työlästä ja kuivuminen yhtä hidasta. Mutta mun suurin yllätys ja järkytys, jota en yhtään osannut odottaa, on se, että nämä eivät mene takkuun! Pahasti ainakaan. Pitkät blondatut hiukset olivat aina ihan sekaisin, jos niitä piti auki. Nyt saatan aamulla nousta sängystä hiuksilla, joilla saattaisi jopa lähteä sellaisenaan ulos. Pahimmatkin sotkut selviävät ihan vaan parilla harjan vedolla. Lisäksi mun pesuväli on ihan puolivahingossa pidentynyt kahdesta päivästä kolmeen tai jopa neljään, kun ei tämä tunnu niin vaativasti kaipaavan yhtä aktiivista pesua näyttääkseen siistiltä.

Mutta ennen kaikkea mä todella tykkään siltä, miltä tämä pituus näyttää. Lyhyempi malli tuntuu vaan jotenkin ryhdikkäämmältä ja siistimmältä, kun pitempi vaan oli. Mulle tulee välillä ihan sellainen illuusio, että olisin yhtäkkiä cool tällaisella coolin mittaisella tukalla.

Kampaajaa seuraavana päivänä kävin ostamassa Glitteristä vihreän hiuspannan, jota olen käyttänyt ihan superpaljon. Ennen en ole pystynyt käyttämään pantoja ollenkaan, mutta nyt kerrankin löytyi sellainen, josta ei tule päänsärkyä ja joka oikeasti näyttää kivalta! Ja nimenomaan tykkään erityisesti tästä pantatyylistä juuri lyhyemmillä hiuksilla. Niin ihana saada hiukset pois kasvoilta ilman ponnaria.

Seuraavan kerran ajattelin suunnata kampaajalle jo syksyllä tai alkutalvesta, josko pääsisin eroon lopuistakin väreistä. Sitten voitaisiin mennä vielä vähän lyhyemmäksi, apua! Tässä prosessissa on kyllä ehdottomasti auttanut paitsi vuosien henkinen valmistautuminen, myös se, että kertaalleen leikkasin jo enemmän pois, joten muutos ei tuntunut enää niin dramaattiselta. Syksyllä 2020 leikkasin alaselkään ulottuvat hiukset hieman ylle rinnan jääviksi. Siitä pituudesta jäätiin tällä kertaa ehkä vain reilu kymmenen senttiä. Fiilis on kuitenkin ihan eri!

Hauska muuten nähdä, minkälaiset hiukset mulla on vaikka viiden vuoden päästä, että tykästynkö todella lyhyempään malliin. Olen koko elämäni niin intensiivisesti aina vaan kasvattanut ja kasvattanut, että tuntuu ihan hassulta miettiä jotain muuta vaihtoehtoa ja jotain "mallin" ylläpitämistä! Katsotaan kuinka villiksi tästä hurjastunkaan, tekisikö esimerkiksi otsis vielä comebackin, hui!

Mikä on ollut suurin hiusmuutos, minkä sä olet tehnyt?

Liity lukijaksi tästä!

3 kommenttia:

  1. Moi! Ihanat hiukset tuli! Itse olen uskaltanut vain kerran leikata lyhyeksi, jonka jälkeen totesin, etteivät lyhyet hiukset sovi minulle. Kiva blogi sulla! :)

    Emilia
    emiliakristiina.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ihanasta kommentista! <3 Haha, ainakin olet kokeillut niin tiedät!

      Poista
  2. Upea tukka ja ihana sinä! ♥ Mun suurin hiusmuutos oli vuonna 2018, kun leikkasin armeijaa varten (super)lyhyen tukan. En ole nutturaihmisiä, joten ainoa vaihtoehto oli leikata korvan yläosaan asti lyhyelle siilille. Päälaella oli sitten vähän pidempää (noin 7 cm) hiusta. Ja lähtötilanne oli pitkä polkkatukka. Mutta ihastuin silloin niin palavasti lyhyeen tukkaan, ettei ole tullut kasvatettua takaisin. :)

    VastaaPoista