Vuosikausiin mulla ei ole juuri ollut eroa arjen ja viikonloppujen välillä. Viikonloput meni töissä ja koulutöitä tehdessä, vapaapäiviä oli vähän siellä ja täällä. Alkusyksystä olin joka viikonloppu ainakin jommankumman päivän töissä, kun taas arki täyttyi koulujutuista. Samalla viikonloppuihin osui paljon muutakin ohjelmaa, mökkireissuja ja kohtaamisia läheisten kanssa.
Huomasin, että vaikka kuinka suunnittelin, en koskaan saanut viikonloppuisin koulutöitäni edistettyä. Mun viikonloput oli niin täynnä muuta ohjelmaa ja ne vain vilahtivat ohi. Jossain vaiheessa tein tietoisen päätöksen, että hoidan kouluhommani arkena ja jätän viikonloput niistä vapaaksi ihan hyvällä omallatunnolla. Lokakuun lopun jälkeen jäin töistä pois, ja mun viikonloput tyhjentyivät täysin.
Ja mä olen nauttinut tästä täysin sydämin. Ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan mulla on selkeästi arki ja viikonloppu. Arkena panostetaan hommiin, viikonloppuna rentoudutaan ja unohdetaan kaikki velvollisuudet. Tietenkään näin täysipäiväisenä opiskelijana tämä ei aina ihan täysin toteudu, mutta yllättävän hyvin mä olen onnistunut tässä pysymään.
Nykyään odotan viikonloppuja ihan uudella innolla: rauhallisia aamuja, parempia aamupaloja, leffailtoja. Ja pienen breikin jälkeen on taas intoa aloittaa uusi opiskeluviikko. Ellei sitten käy niin kuin tällä viikolla, että maanantaina on vähän vaikea lähteä taas käyntiin. Sitten otetaan vaan uusi yritys tiistaina!
Tänä viikonloppuna ollaan nukuttu myöhään, katsottu kaksi Disney-leffaa ja kolme Vain elämää -jaksoa, tehty pizzaa ja käyty kävelyllä. Olen myös valmistellut kahden päivän päästä alkavaa joulukalenteria, hurjaa! Ja huomenna jatketaan taas viikonlopun jälkeen arkipanostusta. Kuulostaa hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti