Karanteenin luottoasu ja paluu metsään

Mä oon pari viime yötä ollut kotikotona äidin luona. Mulla oli eilen etäpianotunti, ja äidin luona mulla on ainoa mahdollisuus päästä pianon ääreen tällä hetkellä. Muutenkin nyt kun kökötellään kaikki päivät sisällä, on pieni maisemanvaihdos muutenkin ollut ihan tervetullut. Täällä on saanut ravata useamman huoneen väliä, vaihtaa paikkaa keittiön pöydän äärestä sohvalle ja takaisin ja hikoilla selfieitä ottaessa aurinkoa vasten. Tätä kirjoittaessani kello on kuusi iltapäivällä, mulla on edelleen pyjama päällä ja aamutossut jalassa, eikä se edes vaivaa mua niin kuin kotona ehkä tekisi!

Tästä ihan mahtava aasinsilta tän postauksen väljään aiheeseen, koska nimittäin kotona mä en jaksa makoilla koko päivää yöpuvussa tai edes verkkareissa joka päivä, vaikken minnekään olisikaan lähdössä. Viime viikolla mulla pari päivää olikin tarpeeksi verkkareilua. Kaivoin kaapista mun lempparikesähousut, pitkät ja ohuet ja rennot, jotka toimivat viileilläkin keleillä vallan mainiosti sukkisten kanssa. Ne ovat ihan yhtä rennot päällä kuin ne verkkaritkin, mutta joiden kanssa tulee ehkä vähän huolitellumpi olo. Kaveriksi vielä rento arkipaita, ja heti tulee ryhdistäytyneempi olo.

Eilen sitten käytiin karanteenin piristykseksi rakkaan ystäväni kanssa metsälenkillä (turvavälistä huolehtien), ja napattiin siinä samalla muutamat kuvat juuri tämän samaisen asun kanssa. Ei olla pitkään aikaan oltukaan kuvailemassa, ja oon taas niin innoissani näistä kuvista! Viime aikoina tuntuu, että on ihan liikaa tullut postailtua pelkkiä kännykkäkuvia tai sitten kaiveltua vanhoja arkistoja, eikä talvella otetuissa kuvissa muutenkaan ole sitä samaa fiilistä. Näistä lähimetsässä otetuista kuvista puolestani innostuin ihan täysillä. Edellisistä kuvauksista tuolla samassa paikassa olikin jo ihan liian pitkä aika, kesällä kyllä pitää ottaa taas uusiksi!

Housut aiemmin täällä, samankaltaiset täällä

Paita aiemmin täällä

Oon mä tässä kotoillessa ollut tuon lenkin lisäksikin ihan kohtuullisen ahkera. On ollut etäluentoa, -laulutuntia ja -pianotuntia. Olen käsitellyt kandiaineistoa ja treenannut soittamista. Olen myös jatkanut jälleen yhtä ikuisuusprojektia, ja käynyt urakalla läpi koneen kuvia, poistellut turhia ja ennen kaikkea valikoinut kehitettäväksi lähteviä. Mä olen viimeksi kehittänyt valokuvia melkein kolme vuotta sitten, joten nyt onkin jo todella korkea aika! Kolmen vuoden aikana mun elämään on tullut  paljon uusia rakkaita ihmisiä, ja mun kodin valokuvaseinäkin kaipaa jo kipeästi päivitystä. Ehkä mä nyt saan tänkin projektin pian valmisteltua kun vauhtiin pääsen, että pääsen kohta taas hypistelemään ihania kuvia ja muistelemaan kaikkia ihania hetkiä kaikkien ihanien rakkaiden kanssa. Mulla vaan tällaiset projektit venähtävät, mä tahtoisin aina saada hommat kerralla tehtyä, ja kun se ei onnistu, ei mun tule edes aloitettua. Sama on nyt vähän tuon kandinkin kanssa, sitä kun ei kerralla raapaista kasaan, niin koko työmaa tuntuu vaan liian valtavalta!

Meneekö teillä karanteenipäivät verkkareissa ja yökkäreissä?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)