Joulukalenteri 2015 luukku 6

Hyvää itsenäisyyspäivää! Itsenäisyyspäivän kunniaksi mä leivoin eilen ihania mustikkamuffinsseja kesällä poimituista mustikoista, joita oli pakkasessa vielä jäljellä. Mulla oli hieno suunnitelma tehdä sokerikuorrutteella niiden päälle Suomen liput, mutta se sitten vähän jäi. Onneksi löysin sekä sinisiä että valkoisia vuokia, niin pystyi niillä vähän taiteilemaan. Ohje täältä, vähän tomusokeria päälle ja voilá! Ensi kerralla ehkä vähän vähemmän rasvaa ja enemmän sokeria ja mustikkaa. Hyvältä silti maistui! 

Tänään me ollaan käyty itsenäisyyspäivälounaalla vanhainkodissa ja chillisti katseltu telkkaria. Illalla taas vähän herkutellaan, lakkaan äidin kynnet ja totta kai silmä kovana seurataan Linnan juhlia, ihaillaan ja kauhistellaan juhlapukuja ja tunnistetaan julkkiksia, sekä yritetään bongata meidän äidin serkku, joka on tänä vuonna saanut kutsun Linnaan! Ja koska yllä olevassa kuvassa on oikein nätti ja viimeistelty kokonaisuus niiden muffinssien valioyksilöistä, pitää loppuun laittaa vielä kuva siitä, miltä nuo todellisuudessa näyttivät uunista tullessaan...:D Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikki! ♥

Joulukalenteri 2015 luukku 5

Joulu, ja talvi muutenkin on mahtavaa lukuaikaa. Ulkona on kylmää ja pimeää, mutta sisällä voi kääriytyä vilttiin joululahjaksi saamissaan lökäreissä ja villasukissa, ja kuuman glögi- tai kaakaokupposen saattelemana uppoudu ihanan joululahjakirjan maailmaan. Ihana kuva, eikö? Tänään meidän joulukalenterissa onkin vuorossa mahtava jouluinen kirjavinkki, John Greenin, Maureen Johnsonin ja Lauren Myraclen Let It Snow - Three Holiday Romances. Kirja koostuu kolmesta erillisestä tarinasta, jotka kaikki sijoittuvat samaan paikkaan ja samaan iltaan. On jouluaatto, ja suurin lumimyrsky vuosikymmeniin aiheuttaa ongelmia kirjan henkilöille. Kolme rakkaustarinaa, jotka upeasti ja nerokkaasti nivoutuvat yhteen ja muodostavat hienon kokonaisuuden. Itse luin tämän kirjan viime kesänä, juuri silloin kun oli ne pari hellepäivää heinäkuussa, ja yllättävän hyvin siinä aurinkoa ottaessa pystyi eläytymään jouluiseen liikenteen pysäyttävään lumimyräkkään. 

Kirjaa ei vielä ole suomennettu, mutta kyllä tuo englanniksikin meni ihan tosta noin vaan. Jotenkin en tässä osaa sitä kuvata sanoin, mutta ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, mitä olen lukenut. Sellainen, jota koko ajan haluaa päästä takaisin lukemaan, ja loppuun päästyä sisälle tuntuu syntyvän aukko, jota ei voi mikään muu kirja täyttää. Osta lahjaksi, lue itse, tai tee niin kuin minä pari vuotta sitten Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli -kirjan kanssa, molemmat. Tätä kirjaa en voi kuin suositella, ja olen varma, että joulufiilis on taattu! Ja vaikkei tämä nyt tähän sinänsä liitykään, tästä kirjasta kirjoitin enkun abikurssilla arvostelun, joka sai yhtä pilkkua vajaat täydet pisteet!

Joulukalenteri 2015 luukku 4

Selailin koulun koneelta löytyviä vanhoja tiedostoja, ja löysin tämän joulutarinan alun, päivätty 4.12.2008, siis tasan seitsemän vuotta sitten. Silloin 11-vuotias Sanna oli viimeisen kerran muokannut tarinaa otsikolla Joulupakettien mysteeri (tai no, tarkalleen ottaen jOULUPAKETTIEN mysteeri). Ilmeisesti mä olin loput kirjoitustunnit poissa, ehkä Thaimaan-matkalla, ja tarina jäi kesken. Sääli sinänsä, tästä olisi tullut tosi hyvä. Mutta, otsikkona Joulupakettien mysteeri, alkaa näin:

***

”Joulupuu on rakennettu

Joulu on jo ovella

Namusia ripustettu

Onpi kuusen oksille”

Joululaulut kuuluivat naapuriin, kun Kuusisten perheessä juhlittiin jouluaattoa.

Perheen kuopus, kaksivuotias Nanna ei vielä osannut kunnolla sanoja, joten hän lauloi omalla tavallaan:

”Joulupuu on lakennettu

Joulu on jo ovella

Samu Silkka liputtettu

Onpi kuusen oksille”

Pöytä oli katettu hienosti. Oli kinkkua, kalkkunaa, laatikoita, kastiketta, rosollia ja paljon muuta. Pöytäliina oli vaihdettu punaiseen puuvillaliinaan, ja servietit olivat hopeisissa renkaissa. Vihreä kuusi oli tuotu suoraan Korvatunturilta, ja sitä koristi punaiset ja kullan- ja hopeanväriset pallot ja kullanvärinen muovitähti, johon silmä heti tarttui.

                 

Nanna Kuusinen ei tietty ollut ihan yksin kotona. Koko perhe oli koolla; vanhemmat Eva ja Julius, vanhempi tytär Mari, hänen kaksoisveljensä Jesse ja esikoinen Joona.  Joona oli muuttanut jo pois kotoa, mutta joulut hän viettää aina perheensä kanssa.

                  

Kuusen alla oli paljon lahjoja, kaiken kokoisia ja – muotoisia. Kaikki lapset odottivat innokkaana lahjojen avaamista, mutta Julius sanoi kieltävästi: "Lahjat saa avata vasta, kun olen tullut kaupasta. Kuka haluaa tulla mukaan?"

No kaikki halusivat. Ovet ja ikkunat suljettiin, etteivät ruoat jäähtyisi. 

***

Miten tarina jatkuu? Kirjoita tarinalle loppu tai heitä ideoita, mitä niille paketeille oikein käy. Heitä kommenttia tai lähetä sähköpostia. Jos tulee (hyviä) ehdotuksia tarinanjatkolle, niin parhaan julkaisen myöhemmin joulukalenterissa. Sen kummempaa aikarajaa en laita. Joten luovuutta kehiin, haluan kuulla mitä teidän päässänne liikkuu! Muuten joudun varmaan kirjoittamaan tämän itse loppuun, joka on vähän pöhköä, 18-vuotias Sanna kirjoittaa ja ajattelee ehkä hieman eri tavalla kuin 11-vuotias. Ehkä.

Olkaa rohkeita, olkaa luovia. Ihan mitä tahansa saa mulle lähettää, otan jokaisen viestin ilolla vastaan. Teidän tarinointeja odotellessa! <3

Joulukalenteri 2015 luukku 3

Jouluherkkujen suhteen mä olen aina ollut todella perinteinen. Lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikkoa, kinkut, lohet ja rosollit (tai ainakin ne rosollin vaaleanpunaiset kermavaahdot!). Pipareita ja joulutorttuja, tähtinä ja kukkasina, aina luumuhillolla. Viime vuonna mukaan liittyi aivan älyttömän herkullinen bataattilaatikko, jota meinataan tänä vuonna äidin kanssa tehdä ihan itse muiden laatikoiden mukana. 

Viime joulun aikaan bongasin yhdestä mun lempiblogista, But I'm a Human Not a Sandwich:sta joulutortut vuohenjuusto-viikunahillotäytteellä. Tänä vuonna samat tortut ilmestyivät mun Instafeediin, ja koska kaapissa nyt sattui olemaan viikunahilloa, oli niitä pakko kokeilla. Yksinkertaista: taikinaa, siivu vuohenjuustoa, kasa viikunahilloa, taittelu ja uuniin. Vähän tuli vaaleita, kun ei kananmunaa kaapista löytynyt, mutta ihan sama. Mielenkiintoisen makuista, ihan syötävääkin! Voisin harkita tekeväni perinteisten luumutorttujen rinnalle myös ihan tavallisia torttuja tuolla viikunahillollakin. Mutta kyllä näitä voisi toisenkin kerran tehdä!


Mitä vähän erikoisempia herkkuja teidän joulupöydästä löytyy? :)

Joulukalenteri 2015 luukku 2

Tämän päivän luukussa esittelen mun joulukynnet! Sain siis synttärilahjaksi aivan ihanaa punaista kynsilakkaa, ja mun oli pakko päästä kokeilemaan niitä. Ajatus alkoi siinä vähän sitten lentää, ja kohta olikin jo lumiukot kynsissä! Vähän ovat sotkuiset (oikea käsi edelleen lumiukotta, kun jänskättää että miten sekin saadaan onnistumaan), ja kuvat tärähtäneet, mutta eikös pointti kuitenkin tule ihan selväksi tästäkin!

Pohjalle laitoin siis ihanan jouluista kirkkaanpunaista kynsilakkaa, ja sen päälle hopeista hilelakkaa. Keskisormeen väsäilin valkoisella lumiukon ja mustalla hatun ja silmät ja suun ja napit ja luudan (minkä takia lumiukolla edes on luuta?). Etusormeen ja nimettömään vähän lumisadetta valkoisella. Tarkoitus oli vähän hopeaa laittaa mukaan myös, mutta se nyt vähän jäi. Ehkä joku toinen kerta sitten :D.

Miltä näyttää joulukynnet, siis jos ajatellaan jos ne olisivat onnistuneet? Ajattelin vielä ainakin yhdet joulukynnet tehdä ja täällä joulukalenterissa esitellä, miltä teille kuulostaa? :) Ja koska kynsiteemaan nyt päästiin, käykää kurkkaamassa Lapsellista-blogin joulukalenterista ihanat "Frozen"-kynnet, noita mäkin voisin kokeilla!

Joulukalenteri 2015 luukku 1

Tästä tää nyt sitten lähtee, mun elämän ensimmäinen blogijoulukalenteri. Tulevien luukkujen takaa paljastuu niin ruoka-, meikki-, kynsi- kuin valokuvausjuttujakin. Muutama videokin on tulossa, ja välillä ihan vain höpöttelyä. Tavoitteena on julkaista nämä joulukalenteriluukut aina aamupäivästä, koska aamullahan se joulukalenterin luukut muutenkin avataan. Mutta älkää nyt tappako mua, jos jostain syystä luukku ilmestyykin vasta illemmalla. Mutta hei, eikö olekin hieno joulukalenterikuva? :D Juu myönnetään, vähän ylimuokattu (taas), kun tota eilen hehkulampun valossa kuvailin ja valo inhottavasti heijastui tuohon poroon ja kaikkea... Mutta siinä on joulua, yhtään joulukuusenkoristetta en vaan siihen löytänyt, höh!

Tänään mulla ei ollut nyt tähän mitään tämän ihmeellisempää, tällainen joulukalenterikauden avaus tässä. Edelleenkin jos tässä joulukuun aikana teille tulee ideoita ja ehdotuksia, otan niitä erittäin mieluusti vastaan. Mutta nyt saa virallisesti hypettää joulukauden alkua. Hyvää joulukuuta ihmiset! ♥