perjantai 16. syyskuuta 2022

Neljä kuukautta Ranskassa: mitä jäi käteen, mitä seuraavaksi

Palasin Ranskasta kotiin lähes viisi kuukautta sitten. Ensimmäisten viikkojen, jopa kuukausien aikana hyppäsin suoraan arkeen ja omaan elämään ja Ranska-aika tuntui kaukaiselta muistolta.

Nyt olen huomannut, että kultaiset Ranskan-muistot ovat tehneet tiensä takaisin. Pyykätessä mietin, kuinka Caenissa kävin itsepalvelupesuloissa. Ruokakaupassa muistelen kevään ruokaostoksiani ja vakiosyömisiäni. Aika alkaa pikkuhiljaa todella kullata muistoja.

Ei sillä, että että mun aika Ranskassa olisi ollut jotenkin kurjaa. Muistelen lämmöllä mun suloista, vaaleaa ja simppeliä asuntoa ja sen upeita maisemia. Viihdyin töissä ja rakastin käydä keskusteluja opiskelijoiden kanssa milloin mistäkin suomeen ja Suomeen liittyvästä asiasta. Elämä oli omalla tavallaan rauhallista. Mulla oli hyvät rutiinit, luin paljon kirjoja, näin ja koin uusia asioita, pääsin käyttämään ranskaa ja saada maistiaista ranskalaisesta kulttuurista. Todella nopeasti sitä tottui hakemaan tuoreet patongit ja pullat lähileipomosta, haha!

Mutta oli se myös raskasta. Mulla oli todella pienet sosiaaliset piirit, ja kun kaikki läheiset olivat kaukana, olin mä aika yksinäinen. Olen myös tosi huono tietoisesti luomaan uusia ystävyyssuhteita enkä kovasti jaksanut varta vasten lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin. Mulla oli toisinaan myös todella rankkaa töissä, kun tiettyjen ihmisten kanssa ei vaan tullut juttuun niin hyvin kuin olisi toivonut. Ranska-aikana todella korostui, miten tärkeä osa jaksamista ja esimerkiksi työhyvinvointia toimivat ihmissuhteet ovat.

Ilolla (ja kauhulla) lähdin alkuvuodesta Ranskaan ja suurella ilolla tulin myös huhtikuussa kotiin. Pääsin toteuttamaan haaveeni ulkomailla asumisesta (vielä kerran) ja olin niin kiitollinen siitä. 

Mutta niin siinä salakavalasti käy, että kun yksi haave toteutuu, toinen ilmaantuu. Onnea kokeillaan, hakemus lähetetään. Nokka suunnataan jälleen uuteen suuntaan. Kuukauden päästä tämä nokka suunnataan takaisin vanhaan kotipaikkaan, lempikaupunkiin, Lontooseen.

Mä aion tehdä tämän kaiken nimittäin taas uudestaan. Kuukauden päästä muutan talveksi Lontooseen, tekemään suomen kielen opetusharjoittelua University College Londonissa. Mulla on vuokrasopimus, iso kasa lentolippuja ja vielä enemmän kutkuttavia vapaa-ajan suunnitelmia. 

Kylmät kodit ja korkeat hinnat kauhistuttavat, mutta musta on ihana palata Lontooseen ja larpata brittiä, saada vielä kerran kokea tavallinen arki toisessa maassa. Käydä töissä ja ruokakaupassa, katsoa maan televisiota ja seurata uutisia, luoda taas vähän uudenlaisia muistoja.

Ranska-postauksia mulla on vielä luonnoksissa ja työn alla odottamassa. Mutta kun ne saa julki, päästään me vielä jatkamaan samalla teemalla ❤


Seuraathan jo Instagramissa @sannalovesfood?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti