perjantai 7. elokuuta 2015

Miksi en saa ajatella olevani kaunis?

Mä olen omasta mielestäni kaunis. En joka hetki, en joka kuvassa. Olen kuitenkin tyytyväinen omaan ulkonäkööni, eikä se ole koskaan aiheuttanut mulle stressiä. Saatan jäädä illalla seisomaan peilin eteen ihailemaan täydellisiä huulipunauksiani ja kerrankin onnistuneita kulmiani, koska en halua pestä meikkejä pois. (Viikonloppu)aamuisin saatan jäädä pohtimaan, kannattaako mun sittenkään ruveta niitä rajauksia tekemään, kun ilmankin näytän näin hyvältä. Joskus jään ihailemaan uutta kuvaa Instassani, koska mä oon vaan niin nätti.


 Mä myös tiedostan, etten mä aina ole kuitenkaan niin hyvännäköinen. Usein alkaa ärsyttää, kun ei ne meikit olekaan mukana. Usein alkaa kadehtia muiden pettämätöntä ulkonäköä. Mutta mulle se ei ole koskaan ollut ongelma. Mä aamuisin mieluummin nukun niin pitkään kuin mahdollista, kuin heräisin aikaisemmin meikkaamaan (tai syömään...). Mulle ei ole ylitsepääsemätöntä lähteä ihmisten ilmoille, vaikka näyttäisin miltä, enkä vaadi kavereitani poistamaan hauskoja ryhmäkuvia Facebookista, ihan vaan koska se ei omasta mielestäni onnistunut. Saatan jopa itse lisätä sellaisen kuvan itsestäni, jossa en omasta mielestäni ole kaunis, jos siinä on jotain muuta, miksi haluan sen muille jakaa.


Silti, mä olen omasta mielestäni kaunis. Ajatus, joka ei yhteiskunnan mielestä ole oikeutettu. Kaikista mediassa liikkuvista itsetuntoa kohottavista saarnoista huolimatta emme saa ajatella itsemme olevan hyvännäköinen. Sama pätee itsensä kehumiseen ylipäätään. Ei saa myöntää tietävänsä omia vahvuuksiaan, oli se sitten matemaattinen päättelykyky, äidinkielen kielioppi tai viehättävä ulkonäkö. Mutta herranjestas jos erehdyt sanomaan ääneen, että mä osaan puhua viittä kieltä virheettömästi tai että mulla on hyvät tissit, niin olet itsekeskeinen, omahyväinen, huono ihminen. Sun pitää sanoa se kierrellen. Niin olen kuullut itsestäni sanottavan, en mä itse ole ollenkaan niin varma että se olisi totta, onhan tuo naapurin Marjatta niin hervottoman seksikäs, älykkyysosamääräkin hipoo kahtasataa, eihän minulla ole mitään varaa kehua itseäni hänen rinnallaan. 


Monta kertaa olen joutunut tilanteeseen, jossa olen joutunut vähättelemään omia hyviä puoliani. Vaikka joku tulisi kehumaan, kuinka upean kaunis olen jossain kuvassa, ei minun ole suotavaa olla samaa mieltä, siitä huolimatta vaikka olisinkin. Samoin on muissa ominaisuuksissa. En esimerkiksi mielelläni mainitse peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoni olevan 9,86, koska kysyjän keskiarvo todennäköisesti on ollut alhaisempi ja hän saattaisi kuvitella minun ajattelevan olevan jollain tavalla häntä parempi. On coolia olla välittämättä liikaa koulunkäynnistä, normaalia tulla kokeeseen asenteella "en ole koko kurssilla tehnyt yhtään tehtävää läksyjä, kai tämän voi uusia": Lukiossa onneksi porukka on motivoituneempaa koulunkäyntiin ja hyviä numeroja arvostetaan enemmän. Silti sitä tuntee olevansa sosiaalisesti alemmalla tasolla, kun on lukenut kappaleen etukäteen, ei raavi esitelmää kasaa edellisenä yönä tai osaa täydellisesti vastata koekysymykseen. Toki ovat ne fiksut ja menestyneetkin suosittuja, he eivät vain näe lainkaan vaivaa hyvien numeroidensa eteen ja ehtivät rälläämään kavereidensa kanssa. En tietenkään halua ketään tällä syyllistää, esitän asiat suuresti kärjistäen. Tämä on kuitenkin ilmiö, jonka olen yleisesti todennut.


Ensin tämän postauksen tarkoitus oli vain esitellä Insta-selfieitäni, joista pidän erityisesti. Sitten aloin paasaamaan kauneudesta, ja lopulta homma vähän räjähti käsiin. Ehkä te kuitenkin ymmärrätte mun pointin. Se ei ole häpeä tietää, missä on hyvä tai mitkä ovat omia vahvuuksia. Jos otat itsestäsi hyvän kuvan, ei ole väärin sanoa sitä ääneen. Koska tuskin kukaan lisää itsestään kuvia, joissa ajattelee olevan sysiruma, voidaan päätellä kaikkien salaa ajattelevan niin. Jokaisella meistä on ne hyvät puolet eikä ole huono asia tiedostaa ne. 


Mä olen omasta mielestäni kaunis, ja tämän postauksen olen kuvittanut niillä Instagram-otoksilla, joissa olen omasta mielestäni erityisen hyvännäköinen. Sanokaa mua itsekkääksi, heittäkää "omakehu haisee" -kommentteja. Mua ei kiinnosta. Olisi liian kliseistä kirjoittaa tähän I'm sexy and I know it, mutta mä luotan siihen, että ymmärrätte pointin. 


Ja teillä jokaisella, jonka tämän postauksen luette, on varmasti itsestänne joku kuva, josta pidätte erityisen paljon. Hyvä huulipunapäivä, onnistuneet kiharat, tai luonnollisen kaunis naama. Linkkailkaa niitä mulle, ja mä käyn katsomassa ja kommentoimassa. Postaus, Instagram-linkki, Askin profiilikuva, mitä näitä nyt löytyy. Käyn katsomassa jokaisen. Ehkä joku, joka tavallisesti ajattelee itseään jollain lailla vähempiarvoisena, lukee tämän, rohkaistuu ja tajuaa, että itsensä kehuminen on sallittua. Sitten koen olevani onnistunut.

Olethan käynyt jo kysymässä ortodoksisuudesta? Vielä ehtii!

16 kommenttia:

  1. Mulle tuli tosi hyvä mieli tästä postauksesta :D Olisi ihanaa jos ihmiset ajattelisi näin, se heijastuu ulospäin ja pelkästään sekin saa jo näyttämään paljon paremmalta. Oot oikeassa, oot kaunis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Oot ihan oikeassa, liika epävarmuus ei anna hyvää kuvaa kenestäkään. Mutta ihana kommentti, mulle tulee tosi hyvä mieli siitä että sulle tuli hyvä mieli, oon yhtä hymyä täällä :D

      Poista
  2. Tämä postaus oli kyllä erityisen mietityttävä. Minun on pitänyt jo pitkän aikaa kirjoittaa postausta tästä samasta aiheesta, kuinka itseään ei voi pitää kauniina ilman sen olevan itsekehua. Ihanaa kun joku ajattelee samalla lailla :D Tykkäsin kovasti (:

    http://millakaroliinas.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, mahtavaa etten ole yksin tän kanssa! Ja kirjoita ihmeessä, ja sitten linkkaat sen mulle, haluan lukea! Käyn kurkkaamassa sun blogisi! :)

      Poista
  3. Minusta on äärimmäisen ihanaa lukea tälläistä nuoren naisen tekstiä. Maailmassa on nykypäivänä aivan liikee epävarmuutta, ihanaa huomata että jotkut osaavat arvostaa itseään juuri sellaisena kuin ovat <3 jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! Näitä kommentteja on todella ihana lukea <3

      Poista
  4. Ihana postaus :) itellä menee vähä sillai että joka toinen viikko pidän itteäni kauniina ja joka toinen viikko näytän mielestäni järkyttävältä..

    joo en itekkää tykkää sanoo yläasteen ka:tani (about 9.7) ääneen. enkä kyllä lukion tokan vuodenkaan joka oli jotai 9.2 . ja sit ku saa kymppejä kursseista nii kaverit vaa on "no tietty SÄ sait kympin" ite kyllä väsään suurimman osan jutuista vikana iltana mutta sillon iha hikihatussa. eipä liittyny aiheeseen mutta ihan sama XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D joo mulla menee kyllä kans vähän samalla tavalla...:D

      Ja joo kyllä mullakin on ollut juuri tollanen inhottavaa, että se oma koulumenestys käännetään jotenkin itseään vastaan. Annoin tossa tekstissä kyllä vähän väärän vaikutelman, en mäkään oo koskaan erityisemmin panostanut, yläasteella kuuntelin tunneilla ja luin kokeisiin edellisenä päivänä, välitunnilla vielä kova pänttäys ja kokeista ysejä ja kymppejä. Eihän se ollut mitään verrattuna kavereihin, jotka lukivat monta päivää etukäteen ja saivat seiskoja ja kaseja. Mutta silti, kiitos paljon ihanasta kommentista!

      Poista
  5. Ihana tää postaus! =) Ja sä oot oikeesti kaunis :)) Mä rupesin nyt miettimään josko itsekin kyseisestä aiheesta jotain kirjottaisin, mulla vaan on se etten oikeestaan enää pidä itseeni kauniina itsetunnon romahtamisen takia :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! Ja kirjoita vaan, vaikka eri näkökulmasta. Ja kuka tietää, ehkä sen jälkeen alat nähdä itsesikin eri kulmasta :)

      Poista
  6. Tosi hyvä postaus ja samoilla linjoilla mennään! :) ei se, että pidät itseäsi kauniina tarkoita ettetkö pitäisi myös muita tai että se olisi mitenkään itsekeskeistä. Tästä aiheesta ajattelin kirjoittaa itsekin ja nyt sain lisäboostia siihen sinulta! :)

    http://m-stay-fresh.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos ja hienoa kuulla! Kirjoita hei ihmeessä, ja tule sitten linkkaamaan se myös mulle niin tuun lukemaan! :)

      Poista
  7. Oon niin samaa mieltä! Olen mielestäni kaunis, en mikään jokakundin unelma, mutta kaikkineen virheineen mitkä syntyessäni jo sain, kannan ylpeydellä. Olen ainutlaatuinen.
    Tiedostan hyvinkin, että en ikinä pääsisi maailman kauneimpien naisten top 10 ilman ehostusta ja pientä reeniä, ehkä sitä tekotukkaa pitäis myös laittaa ja hiukset värjätä. Ei sillä ole merkitystä kuinka moni ihminen pitää minua kauniina, kun tiedän itse olevani kaunis. On olemassa superkauniita ihmisiä luonnostaan, ja pystyn hyvällä omalla tunnolla aidosti kehumaan heitä. Siltikään se ei tee minusta ihmisenä vähempiarvoisempaa, kun en ole niin virheetön. Olisi hyvä, että jokainen ihminen tiedostaisi olevansa ulkoisesti myös kaunis. Sillä kauneutta on niin monenlaista, ja muottejakin niin paljon enemmän, mitä media antaa ymmärtää. Kaikki ei sovi julkisuuden antamaan muottiin, mutta onneks ei tarvitsekaan. Sinäkin olet tosi kaunis ja hyvää tekstiä oli :) Laitetaan ihmiset hei yhdessä hyvä kiertään ja laitan pienen haasteen kaikille tämän minun kommentin nähneille:
    ELIKKÄS!! Kun tuolla kaupungilla/kylillä kävellään, ja jos ihmisiä siinä samalla vähän vilkaistaan niin yritetään nähdä jokaisessa ihmisessä jotain kaunista. Se voi olla kaunis hymy, upeat silmät, ihastuttavat hymykuopat, kivat hampaat, kroppa tai ihan mitä vain. IHMINEN, joka näyttää täysin vastakkaiselta ulkonäöltään kuin missit yms kauneudella myyvät tyypit, niin katso mikä hänessä on kaunista. Jos nähdään sairas ihminen vaikka jo kauempaa, niin pysähdytään hetkeks ihan miettimään kuinka kaunis hän on, vaikkei ihan siltä median asettamalta "timantilta" näytäkkään. Paikalle pysähtyessä voi yhtäkkiä huomata sairaankin ihmisen kauneuden, kun katsoo itse eri valossa hieman erilaisemmalla asenteella. :) Vaikutat ihan mielettömältä mimmiltä, jatka samalla asenteella.

    P.S Mun piti siitä vielä mainita, että hienoo olis jos tää yhteiskunta saatais sellaiseen malliin, että jokainen saa pitää ja sanoa itseään kauniiksi, mutta ketään muita ei saa pitää vähempiarvoisempana sen takia että itse on oman mielestään vaan tän planeetan timantti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on upea kommentti, sulla on upea ajatusmaailma ja hienon haasteen heitit ilmoille! Teen illalla vielä toisen postauksen ikään kuin tämän jatkoksi, saanko siteerata tätä sun hienoa kommenttia siinä? Kiitos tästä!

      Poista
  8. Kai tähän saa kirjottaa ihan randomina?

    En yleensä lue blogeja, mutta pidin tästä postauksesta. Itselläni on takana hirveä nuoruus rumana ihmisenä, jolloin kaikki nauroivat päin näköä rumuuttani ja kertoivat myös (päivittäin), kuinka ruma olen. Lopulta sitten muutuinkin "oikeasti rumaksi". Vaati muutaman vuoden lääkärihoitoa (ihotautilääkkeet + kallonkutistaja) päästä takaisin elävienkirjoihin, jotta pystyy lähtemään sinne ihmisten ilmoille ilman meikkiä ja ylipäätään katsomaan peiliin. Sieltä onkin sitten jäänyt se pelko, että jos nyt kauheasti katsoo omaa kuvaansa peilistä tai ottaa selfieitä (saati näyttelee niitä muille!), niin että joku näkee tekevän niin, tuntuu että heti muut ajattelevat "mikä tuokin luulee olevansa? Vtun ruma urpo!"

    Joten kyllä, juuri tuo tekstissäsi mainitsemasi "velvollisuus" vähätellä itseään muiden kehuttua, heijastuu vahvasti elämässä. Joskus, jos on jossain juhlissa osunut muiden kanssa samaan kuvaan, ja näitä kuvia näkee sitten myöhemmin, tuntuu pakottavalta tarpeelta sanoa "Onpa hirveä kuva minusta, näytän ihan karsealta muihin verrattuna!" vaikka oikeasti kuva olisi ihan ok, tai jopa niin päin, että näyttäisin mielestäni paremmalta, kuin ne muut siinä kuvassa.

    Jotkut on kai vaan tottuneet olemaan siinä ruman ihmisen roolissa, jolloin tuntuu, että kaikki toisenlainen itse annettu palaute omasta ulkonäöstä on jotenkin väärin ja saa muut tirskumaan?

    Ps. näytät tosi kauniilta noissa kuvissa, hienoa, että tiedostat sen itsekin. :)

    - Elsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon, ikävä kuulla että olet joutunut tuollaista haukkumista kokemaan. Ja mä olen täysin samaa mieltä noista ryhmäkuvista, ihmisillä kun on se tapa sanoa että "tulipa taas aivan kamala kuva musta", ja kun viisi ihmistä sanoo samaa itsestään, en mä voi sen jälkeen sanoa, että musta mä oon onnistunut tässä kuvassa tosi hyvin.

      Poista