Täysin ikäiseni

Tämäkin postaus on ollut eräänlainen ikuisuusprojekti, jota aloin päässäni suunnittelemaan jo täyttäessäni seitsemäntoista. Nyt alkaa eräänlainen deadline pikkuhiljaa painaa päälle, ja jotain pitäisi tähän keksiä kirjoitettavaa. Vielä kun saisi selville, mitä itse ajattelee.

Ensimmäinen shokki tuli alkuvuodesta, kun ystäväni yksi toisensa jälkeen alkoivat täyttää 18. Toinen siinä vaiheessa, kun tajusin heidän pääsevän baariin ihan omilla papereillaan. Kolmas, kun he ilmoittivat päässeensä läpi inssistä ja saaneensa kortin kouraan. Joka vuosi sitä ehtii tottua jo omaan vanhenemiseensa, kun muut ikätoverit saavat lisänumeroita ikiinsä aina kuukausia mua ennen. Mutta neljäs järkytys alkaa pikkuhiljaa taas kalvaa. 

Minä täytän huomenna 18. Siis muutaman tunnin kuluttua. Silloin minusta tulee täysi-ikäinen. Silloin en enää tarvitse äidin allekirjoituksia - edes niitä väärennettyjä - lippulappusiin, en tarvitse huoltajaa ulkomaanmatkoille. Silloin saan ostaa arvan tai mennä ikärajallisillekin keikoille, saan ajaa autoa. Sitten kun olen saanut kortin, siis, sitten kun olen käynyt autokoulun.  

Silloin joudun maksamaan hammashoidosta, ja laivan buffetista joudun pulittamaan yli kaksikymmentä euroa enemmän, vaikken usko kulutukseni kauheasti lisääntyneen.  

Silloin olen itsestäni vastuussa. Vain minä, aivan yksin. Silloin minulta odotetaan asioita, silloin minulta velvoitetaan asioita. Ja se jos joku kauhistuttaa. 

Koko elämäni olen ollut alaikäinen. Olen tottunut alaikäisyyteeni, olen viihtynyt alaikäisenä. Harvassa ovat rajoitteet, jotka alaikäisyydessä mua on häirinnyt. Koko elämäni olen ollut alaikäinen, ja nyt en yhtäkkiä koskaan enää olisikaan. Minun on omaksuttava uusi rooli: täysi-ikäinen. Jollekin synonyymi sanalle aikuinen. 

Mutta älkööt huoliko, aikuista minusta ei ole tulossa pitkään aikaan, jos koskaan! Toki päivittäin minussa tapahtuu pientä kypsymistä ja viisastumista, onneksi. Mutta se tietty lapsekkuus, lapsenmielisyys, lapsellisuus on yksi suurimpia rikkauksia ja voimavaroja tässä elämässä. Se, että uskaltaa nauraa, itkeä, leikkiä ja mokata. Ymmärrys siitä, ettei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti. Uskallus tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa. Jos joku vaikuttaa sun mielestä siistiltä, tee se kaikella maailman ylpeydellä. Jos joku ei osaa arvostaa sitä ja on katsovinaan sua itsestään alaspäin, se vain tarkoittaa sitä, että niiltä puuttuu jotain minkä sä olet onneksi onnistunut säilyttämään. Pienet lapset eivät osaa pohtia, mitä muut heistä ajattelevat. Miksi meidänkään pitäisi?

Huomenna mä aion nukkua pitkään, syödä hyvin, ostaa arvan ja ehkä lototakin ja nauttia elämästä. Niin kuin tässä postauksessa kävi varmasti aika selväksi, en baariin enkä Alkoonkaan ole suuntaamassa, vaikka henkkarit antaisivatkin myöten. Mutta faktahan on se, ettei mun elämä huomisesta eteenpäin ole kauheasti muuttumassa. Olen huomenna varmasti täysin sama ihminen kuin tänäänkin. Satun vaan aina ajoinnjärkyttymään kun yritän sulattaa tietoa siitä, että todella on marraskuun kahdeskymmenespäivä, ihan niin kuin viimekin vuonna kerroin tehneeni. Huominen voisi olla yksi päivä muiden joukossa, mutta saa siitä vähän erityisen tehdä. Vaikken tämän päivän jälkeen koskaan olekaan alaikäinen, olen mä aina edes jossain määrin lapsi. Ei sen kasvavan numeron tarvitse tehdä musta aina vaan vanhempaa. Mä olen juuri sellainen kuin olen ja haluan olla, eikä iän nyt sinänsä pitäisi vaikuttaa siihen mitenkään. Kukaan ei voi määrätä, millainen kahdeksantoistavuotiaan kuuluu olla: huomenna olen ihan oikeasti 18. Se on riittävä peruste sille, että mä olen juuri sellainen, millainen 18 kuuluukin, sellainenhan mä olen.

Mutten onneksi vielä. Tämän illan saan vielä nauttia seitsemäntoista ikävuoden viimeisistä hetkistä. Lopulta en tehnytkään sitä museo-ynnämuutalaikäisilleilmaisetasiat-kierrosta , mutta ei kai sille nyt voi mitään. Olen mä tämän kahdeksantoista vuoden alaikäisyyden aikana ehtiny tehdä kaikenlaista. Ja ihan hyvin on mennyt, näin omasta mielestä. Huomenna postailen sitten vähän synttärimeisingeistä, nyt hyvää yötä rakkahat <3

#sjginromania

Vihdoin ollaan taas koto-Suomessa. Hieno reissu takana, täynnä upeita paikkoja, ainutlaatuisia kokemuksia, kymmeniä tunteja bussissa istumista, tuhansia itse kunkin räpsimiä valokuvia, huonoja läppiä ja kolmen ruokalajin aterioita (siis oikeasti, miten mun enää pitäisi pärjätä pelkällä pääruoalla?). Koska kuvia kertyi ihan kiitettävästi tuolta reissulta varsinkin parilta ensimmäiseltä päivältä, laitan vain tietyn päivän kuvat ennen siitä päivästä kertovaa tekstipätkää. Selkeää? ;)

Keskiviikkona herätys oli tosiaan 2:45, 3:22 lähdettiin ajamaan kotoa. 3:28 oltiin Itiksessä, otettiin kanttori kyytiin ja 3:46 saavuttiin lentokentälle. Tarkat ajat ihan vaan koska käsittämättömän nopeasti päästiin, kello kolmelta ei ihan hirveästi ruuhkaa tai punaisia valoja ole! Check-in oltiin tehty supermodernisti etukäteen netissä, ja boarding passina toimi kännykän näytöllä oleva QR-koodi. Kauhistuttavaa. Yhteisestä matkakassasta ostettiin kaikille aamupalaa, ja kuudelta lähti kone kiitämään Müncheniä päin. Vaihto Bukarestiin, jossa meitä odotti aurinko ja hyvinkin mahdollisesti parikymmentä astetta lämpöä. Syötiin, käytiin kaupassa ja asetuttiin seuraavaksi seitsemäksi tunniksi bussiin. Taukopaikalle saapuessamme aurinko oli juuri laskemaisillaan, ja se puoli tuntia meni lähes kokonaan valokuvia ottaessa. Oltiin yhdeksän aikaan perillä Iasissa. Yövyimme paikallisen teologiopiston hotellissa, jossa meidät myös joka päivä ruokittiin. Huoneet olivat ihanat, ja kokonainen kerros oli varattu meidän seurueelle.

Torstaina kiertelimme kaupungin kirkkoja ja luostareita, teimme pienen kierroksen paikalliseen kauppakeskukseen, ja myöhemmin illalla lauloimme kuoron kanssa eräässä erittäin kauniissa kirkossa yhdessä paikallisen mieskuoron kanssa. Osa kappaleista meni superhyvin ja osa ei ihan, mutta ihan siistiä se kuitenkin oli. Päästiin paikallisiin televisiouutisiinkiin!

Perjantaina lähdimme aikaisin bussilla matkaan. Koko päivä meni bussilla kierrellen ja vieraillen useissa luostareissa lähellä Karpaatteja. Kuulimme historiaa vanhoista kirkoista ja niiden upeista maalauksista, otimme (totta kai) paaaljon valokuvia ja saimme vierailla luostareiden kaupoissakin ja vähän shoppailla, hehe. Yövyimme yhdessä luostarissa, jonka hotellihuoneet olivat myöskin erittäin mukavat. Söimme illallista ja aamulla aamupalaa, käväisimme palveluksissa ja kiersimme paikkoja. Taas bussiin ja useiden luostareiden kautta takaisin Iasiin illalliselle.

Sunnuntaiaamuna lähdimme läheiselle kirkolle, jossa osallistuimme liturgiaan ja jossa me lauloimme osan laulettavista osioista. On se Romanian meininki ihan erilaista Suomeen verrattuna, kirkkoja varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin Helsingissä ihan pienellä alueella, tämäkin kirkko oli todella iso, ja loppupalveluksesta aivan täynnä! Siis kuvitelkaa Suomessa vaikka porukka jossain klubilla odottamassa keikkaa, ja sitten kuvitelkaa sama tungos kirkkoon. Useissa kirkoissa oli jopa kaiuttimet ulkopuolella niitä varten, jotka eivät sisälle mahdu. Palvelus kesti pidempään kuin Suomessa ja ihmiset olivat selkeästi hartaampia, ulkoisestikin huomasi, kuinka iso ja tärkeä juttu heille oli olla siellä. Lounas, kotiinviemisiä romanialaisilta, joiden kanssa olimme kiertäneet ja jotka tätä matkaa olivat olleet järjestämässä, lisää kaupunkikiertelyä. Lopulta pääsimme taas shoppailemaan. Mitään en kuitenkaan löytänyt, vaikka enemmän tai vähemmän lupaavaa kamaa näinkin. Sephorasta bongasin ihanan tummanpunaisen huulipunan, jollaista olenkin jonkun aikaa jo etsinyt (kestää pitkään ja kuluu pois todella nätisti!), ja paikallisesta hypermarketista mun oli pakko ostaa sellainen iso apinapehmo, se oli vaan niin söpö ja pehmoinen ja halpa, etten millään voinut jättää sitä sinne! Vielä vietettiin viimeistä iltaa yhdessä romanialaisten teologiopiskelijoiden, joihin olimme jo ehtineet matkalla tutustua, kanssa. Leikimme niin Lälly-leikkejä kuin romanialaisten omia leikkejä, tanssimme ja lauloimme. 

Osa nukkui ja osa ei, ja kolmelta aamuyöllä alkoi kotimatka. Apina, joka nyttemmin on ristitty Tossavaiseksi, toimi bussissa vallan mainiosti mun ja Rauhan tyynynä, ja kuuden tunnin ajomatka meni yllättävän nopeasti, kun torkkui suurimman osan matkaa. Lufthansa lakkoili, mutta pääsimme kuin pääsimmekin kotiin, ja vielä aikaisemmin kuin alunperin oli tarkoitus. Ehkä näin oli tarkoitettu. Hieno oli kuitenkin reissu, koettiin paljon ja tutustuimme ja lähennyimme matkaporukan kesken paljon. En tiedä, lähtisinkö Romaniaan uudestaan, kulkukoiria ja -kissoja (joista yksi auton alle jäänenä :( ) ja likaiset huoltoasemat. Olen kuitenkin erittäin onnellinen, että tällä kertaa lähdin.

Instagramista löytyy paljon matkakuvia hashtagilla #sjginromania, ja Pöllökän seikkailut mun Instassa löytää tägeillä #pöllökkämatkustaa ja #pöllökkäseikkailee!

Hello there, stranger!

Hei hou ihmiset! Vähän on tämä bloggailu taas jäänyt. Ei ole ollut aikaa, en ole ollut kotona, ei ole ollut jaksamista tai inspiraatiota. Kooste Romanian-reissusta on valmis, mutta kuvat vielä muokkaamatta. Lisäksi tällä viikolla olisi tulossa hieman laajempi ja diipimpi teksti, joka on ainakin ajatuksen tasolla ollut suunnitteilla varmaan vuoden. Mutta yritän nyt tästä taas aktivoitua, en yhtään tiedä taas, meneekö tuleva koeviikko lukemiseen vai bloggailuun, niin kuin yleensä (voitte arvata, kumpi näistä vaihtoehdoista on se kannattavampi ja kumpi se mieluisampi).

Eilinen oli aikamoinen päivä. Unenpöpperössä katsoin ylppäreiden tulokset, kun ne vihdoin saapuivat. Enkku tuli E:nä takaisin, niin kuin oletettua, ja psyka lähtee uusintaan, vähän ikävää mutta onneksi nyt on kuitenkin ihan kiitettävästi jo tietoa pohjalla! Oli kuorokonsertti Vaskivuoren lukiossa yhdessä heidän kuorojensa kanssa, ja ilta olikin superjännittävä, niin hyvässä kuin pahassakin. Anteeksi tällainen salamyhkäisyys, mutta kerron tästä varmasti lisää myöhemmin, ihan vielä en viitsi. Kaikesta ikävästä huolimatta kuitenkin ilta täynnä rakkautta ja lämpöä. 

Perjantaina onkin sitten mun synttäreiden vuoro, eli nyt vietetään viimeisiä hetkiä alaikäisyyttä. On tää vaan kauheaa, miten nopeasti aika menee. Yhtäkkiä saakin (ja joutuukin) tehdä kaikenlaista, mihin ei aikaisemmin riittänyt ikä. Ihmiset kyselee, mitä haluan lahjaksi enkä mä tiedä (okei kyllä mulle aina välillä tulee kaikennäköisiä ideoita mieleen :3). Elämme erittäin jänniä aikoja siis.

Jonkinlaista joulukalenteria myös suunnittelin tälle vuodelle. Muutaman idean olen jo saanut, joita lähteä toteuttamaan, mutta jos on jotain mitä te ehdottomasti haluaisitte täällä mun blogissa nähdä, laittakee kommenttia tuohon alas niin otan erittäin vakavaan harkintaan. Mutta nyt, hyvää loppuiltaa kaikille ♥

Kuvat Instagramini kätköistä, nimimerkki @sannalovesfood! ♥

HOU HOU HOU, SIBELIUS-LUKION KUOROJEN JOULULEVY ON TULLUT!

Juuri niin! Viime talvena äänitetty ja suurilla tunteilla ja taidoilla varustettu Sibelius-lukion kolmen upean kuoron joululevy on nyt tullut. Levyllä laulaa siis tyttökuoro (jossa minäkin siis olen mukana, en tosin levyllä mutta...:D), sekakuoro ja kamarikuoro. Kerran olen kuunnellut sen nyt läpi ja on kyllä kultaa! 

Joten, haluatko levyn itsellesi? Jos mä oisin sä, niin todellakin sanoisin joo! Levy maksaa 15 euroa, ja niitä saa ostaa suoraan vaikka minulta. Ja jos ostat minulta, menee tuosta levyn hinnasta 10 euroa minun henkilökohtaiseen matkakassaani meidän tyttökuoron ensi keväistä San Franciscon matkaa varten, toisin sanoen jokainen mun myymä levy vähentää sitä summaa, jonka minä (mun äiti) joutuu lopupeleissä tuosta matkasta maksamaan. Ja vaikkei nyt mun matkan tukeminen kiinnostaisikaan, niin tuolla levyllä on sen verran upeaa kamaa kaikilta kuoroilta, että kannattaa ostaa! Jos kiinnostuit, niin laita ihmeessä viestiä vaikka sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen tai ask.fm:n kautta, ihan miten vaan viesti tulee perille. Tämän levyn myötä joulufiilis (ja pintaan nouseva rakkaus musiikkia kohtaan) on taattu!

Niin ja muuten, ensi viikon maanantaina 16.11. tyttökuorolla on yhteiskonsertti Vaskivuoren lukion tyttökuoron kanssa Vaskivuoren lukiolla Vantaan Myyrmäessä! Showtime 19:00, liput 10€ kipale, joita myös saa multa! Ovelta ei kannata ostaa, koska silloin rahat menevät Vaskikselle eikä mulle, eikä me suinkaan sitä haluta, eihän? ;) Ja kyseessä ei siis ole joulukeikka vaan ihan tavallinen kuorokonsertti, tervetuloa!

Tykkää Sibelius-lukion tyttökuoron Facebook-sivusta, niin pysyt aina kartalla meidän kuoron menoista ja meiningeistä ♥

Täällä ollaan!

Takana 20 tuntia lähes yhtäjaksoista valvomista, viisi tuntia lentokoneessa istumista ja melkein seitsemän tuntia bussilla köröttelyä takana. Moooonta (aika hienoakin) otettua valokuvaa, korvista putoavien kuulokkeiden ja epämukavien asentojen keskeyttämiä torkkuja, ja huonoja juttuja. Ja nyt vihdoin ollaan saavuttu määränpäähämme Iasiin, Pohjois-Romaniaan. Sain koneen lainaan, mutten sen kummemmin ala nyt postailemaan. Sen verran kuitenkin kerron, että Instagram päivittyy ahkerasti, Pöllökän näkökulmasta nimittäin! Tähän mennessä Pöllökkä on päässyt ihailemaan jo niin lentokoneita kuin upeita vuoristomaisemia. Instagram-tili on siis @sannalovesfood, linkki on niin sivupalkissa kuin tuossa muutama sana sitten nimimerkkiäni painamalla, ja hashtagien #pöllökkäseikkailee ja #pöllökkämatkustaa takaa löytyy. Ihan vain koska en osannut päättää kumpaa käyttäisin. Siellä olisi pitänyt olla jo kolme kuvaa Pöllökän seikkailuista, mutta koska toisen kuvan julkaisu ei ollutkaan onnistunut, pääsin sen lataamaan vasta nyt ja kolmannen kuvan laitan sitten aamulla luultavimmin. Sinne nyt kaikki kuitenkin siis seurailemaan, ja tarkemmin matkasta tulen sitten ensi viikolla kertoilemaan! Hyvää yötä kamuset <3 

Lähtöterveiset

Heippa taas! Vähän on ollut hiljaista täällä, on vaan ollut superkiire, ja niinä ei niin kiireisinä hetkinä ei lähde juttu millään luistamaan. Mulla oli viime viikolla yökoulu ja Lälly-reissu putkeen, ja muutenkin aina piti olla jossain menossa. Kiire helpottaa pikkuhiljaa sitten viikon päästä, sillä huomenna lähdetään Helsingin ortodoksisen seurakunnan nuorisokuoron ja Uspenskin nuorten kanssa Romanian reissulle. Kiire reissu tulossa, konetta en aio ottaa sinne mukaan, eli seuraavan kerran tänne postailen taas viikon kuluttua. Majapaikassamme kuitenkin on kuulemma erinomainen nettiyhteys, joten Instagram luultavimmin päivittyy vähän ahkerammin. Sinne siis kaikki seuraamaan nimimerkkiä @sannalovesfood (ja ehkä jopa otetaan käyttöön joku hieno matkahasgtag, kunhan vain saataisiin siitä sovittua)! Ja blogin Facebook-sivusta kannattaa myös tykätä, sinnekin saattaa jotain päivittyä. Ja onhan mulla se Twitterkin, jota olen alkanut käyttämään. Sinne siis kaikki seurailemaan matkakuulumisia!

Huomenna fresh herätys kello kaksi neljäkymmentäviisi, ja tuntuu että yhtäkkiä kaikki mun vaatteet, joita pitäisi pakata ovat likaisia. Kiire ilta tulossa siis, ja suht aikaisin pitäisi sänkyynkin yrittää päästä. Tänään oli koulukuvaus jeejee, ja oon ollut superväsynyt koko päivän! Toivottavasti tämä nukahtaminen nyt sitten onnistuu helposti ja saisin edes sen viisi tuntia unta. Olisin oikeasti voinut mennä nukkumaan vaikka pari tuntia sitten, mutta oli pakko pakata ja sillee. No mutta nyt, hyvää yötä ihanaiset! ♥