Turha(ko) postaus

"Teach me passion, for I fear it's gone

Show me love, hold the lorn

Some much more I wanted to give to the ones who love me

I'm sorry

Time will tell this bitter farewell

I lived no more to shame

Nor me

Nor you

And you

I wish I didn't feel for you anymore."

Nyt tulee postaus, joka jonkun mielestä ehkä olisi pitänyt jättää kirjoittamatta. Mutta mä olen tyhmä, jos kirjoitan ja olen tyhmä jos en kirjoita joten mitä menetettävää mulla tässä on? Ehkä olisi kannattanut kirjoittaa tämä pari viikkoa sitten, mutta ehkä joku sen nytkin bongaa, vähän myöhässä tosin.

Kysehän on tietenkin tästä. Mun edellinen postaus Mun ikioma muru ♥ linkattiin kaikkien tuntemalle keskustelupalstalle, vauva.fi:n aihe vapaa -osiolle. Sieltä useat sadat (?!) löysivät tiensä mun blogiin, ja jättivät kommentteja niin blogin puolelle kuin keskusteluunkin. Koko keskustelun voitte lukea tuosta linkistä, mutta mä mielelläni esittäisin mielipiteeni muutamaan kommenttiini. Nostakaa haloo sitten tästäkin, mutta mä nyt sanon sanottavani.

1.) Anonyymi: "Ällösöpörakastuminen voi olla ihan liikkistä, mutta miksi pitää lässyttää ihan kuin pieni lapsi? "Mä oon vähän tymmä, sä oot vähän tymmä, sitten me ollaan tymmiä yhessä ja sitten tulee paha mieli :((" öööh ja ikä oli? 6v?"

Koko postaushan oli lapsenmielisesti kirjoitettu, samanlaisella äänensävyllä kuin lapsille ja koiranpennuille puhutaan. Jotkut saattavat tulkita tämän lässyttämiseksi. Tätä mä en ota mitenkään negatiivisesti, ennen julkaisua pelkäsin enemmän, jos joku lukee postauksen normaalilla kokousäänellä, silloinhan siitä menee koko idea! Tymmä taas on sana, mitä me murun kanssa käytetään usein. Joskus sanon vahingossa tyhmä, ja yks on heti korjaamassa :D. Tämä postaus oli suunnattu murulle luettavaksi, ja halusin kirjoittaa sen samaan tyyliin, kuin suoraan hänelle puhuisin. Me usein puhutaan vauvatyylillä, se on meidän mielestä hauskaa ja söpöä. Ei me kuitenkaan aina niin puhuta, osataan me oikeastikin kommunikoida! En myöskään puhu tähän tyyliin kavereideni kanssa, enkä kovinkaan paljoa puhu murustani kavereilleni, ainakaan tähän sävyyn! Tää on täysin meidän oma juttu, muu maailma sitten erikseen. Joten ellet ole muruni, et ole todennäköisesti kuullut mun lässyttävän sinulle hänestä, etkä myöskään ole nähnyt meitä julkisesti "tunkemassa kieltä toistemme kurkkuihin" tai "imuttelemassa toistemme kauloja fritsuille", niinkuin eräs toinen anonyymi mainitsi, sellaista emme tee. Teinikihloja emme myöskään suunnittele, olemme tyytyväisiä tämänhetkiseen tilanteeseemme. Ei sillä, että meidän teille kuuluisi raportoida elämänhetkistämme :)

Yksi päivä kauhistelin mun kavereiden kanssa, että ensi vuonna täytetään jo 18. Itse yritän aina ottaa hetkestä mahdollisimman paljon irti, ja kauhistuttaa miten nopeasti aika kuluu! Musta olisi ihanaa olla vielä kuusivuotias. Joku muu päättäisi, mitä laitetaan päälle ja ruoka tuotaisiin valmiina nenän eteen. Kaipaan sitä, kun ei tiennyt mistään mitään, ei tarvinnut huolehtia mistään, kaikki meni niinkuin pitikin ihan itsestään! Lapsuus on ihanaa aikaa ja niin mielelläni eläisin sen uudestaan. Ei mitään negatiivista tässä kommentissa, vaikka ehkä anonyymi sen sellaiseksi tarkoittikin! :)

2.) Anonyymi: ""ja hei ihmiset kaikki, oon hämmentyny, julkasin tän tunti sitten ja jo sata näyttökertaa, mitä ihmettä ! :'DD"

Mistäköhän johtuu... :)"

Tässä kommentoija siis viittaa kommenttiin, jonka itse olin jättänyt blogiin. Kommentoija myöskin ajattelee sen johtuvan tuosta vauva.fi:n keskustelusta. Kuitenkin blogini linkattiin tuonne vasta pari päivää myöhemmin, joten nuo ensimmäiset parisataa näyttökertaa koostuivat ilmeisesti yksinkertaisesti mun Facebook-kavereista ja linkin mun Askista bonganneista. Vauva.fi:n kävijöiden piikki näkyi selvästi myöhemmin. 

Blogin alkuvaiheissa yksittäisen postauksen katselukerrat pyörivät viidenkympin tienoilla. Myöhemmin luvut kasvoivat sataseen, jopa lähelle kahtasataa, kuitenkaan koskaan sitä rikkomatta. Tän uusimman postauksen katselukerrat näyttää tällä hetkellä 1012 !!!!!!! En olisi ikinä voinut kuvitella noin suuria lukuja, joten ainoa mitä voin sanoa on KIITOS VAUVA.FI! ♥ Saa nähdä, miten vaikuttaa jos vaikuttaa tuleviin lukijamääriin! :)

**********

3.) Anonyymi: "Ai kamala.. onkohan tämä "muru" antanut siunauksen sille, että hänen asioitaan saa kertoa kaikelle kansalle?"

On. Luki tekstin ensimmäisenä ja tykkäsi. Vähän muokkasin hänen toiveidensa mukaan. Kaikki mitä oon kirjoittanut hänestä on hänen luvallaan. Oon myös kommentteja poistanut hänen toiveestaan. 

Muru itse on aiemmissa postauksissa toivonut, että hänestä saisi kirjottaa enemmän, joten omistin hänelle jo toisen kokonaan hänestä kertovan postauksen! :)

4.) Anonyymi: "Veikkaan, että tän keskustelun alottaja ei tunne ko. blogia pitävää tyttöä.. Mä tunnen jotenkuten hänet ja hän on todella mukava ihminen ja sattuu olemaan rakastunut, antaa toisten elää! Selvästikkään ei keskustelun alottajalla ole koskaan syvää rakastumista omalle kohalle sattunut tai sitten muuten vaan keksimällä haluaa keksiä viattomista ihmisitä paskaa koska nettikiusaaminenhan on niin "in". Valoja (:"

Kiitos ihana! Teitä oli muitakin, jotka puolustitte mua tuolla. Haluaisin tietää, kuka olet, paljasta itsesi jos uskallat! :3 

Mutta tässä on hyvä pointti. Jos asettaudun tässä täysin ulkopuoliseksi, niin netissä on liian helppo puhua paskaa ihmisistä, piittaamatta siitä, tunnetko henkilöt ja ovatko sanomasi asiat mistään kotoisin. Eihän kukaan koskaan saa tietää, että se on juuri sinä, joka anonyyminä haukut sitä naapurin Perttiä, jolla nyt sattuu olemaan pyöreämmät posket kuin sinulla, joka olet oikea hevosnaama. Julistakaamme siis Pertti läskiksi koko virtuaalimaailman todistaessa! Sitten Pertti loukkaantuu ja menee pienentämään niitä suloisia pullaposkia, jolloin Pertti on pinnallinen ja suuttuu leikistä. Jos Pertti ei taas tee mitään, on hän "ym". Eli ynnä muuta. No further comments.

                                                **********

5.) Anonyymi: "sinä oot ihan samanlainen pikkuteini siis :D syvä rakastuminen nimenomaan ei oo tollast lässytystä (fbssä joka kuvassa ja seinät täynnä plus blogissa). Syvä rakkaus ei tarvitse julkista selontekoa. p.s. Blogin kirjoittaja jo jakaa tätä keskustelya facebookissaan :) hetki kuuluisuutta"

Tämä kommentti on vastaus tuohon edelliseen. Kommentoija ilmeisesti Facebook-kaverini, miksei siellä kommentoinut? :) Hänellä on myös ilmeisesti valikoiva silmä mun julkaisuiden suhteen. Facebookissa loppujen lopuksi meistä on hyvin vähän kuvia. Enkä mä siellä ole tietääkseni lässyttänyt, haha! Toki jokainen tulkitsee asiat omalla tavallaan ja kyseinen henkilö tulkitsee minut nyt näin. Blogissani olen kirjoittanut kaksi pelkästään muruani koskevaa postausta. Kaksi, vähän päälle kolmestakymmenestä. Ei se nyt niin paljoa ole. Itse oon aina ollut sitä vastaan, että kaikki laitetaan nettiin, metrossa nuollaan toinen hiusrajasta varpaisiin ja koko maailman pitää tietää kuinka ihana se oma kulta on, mitä kaikkea tänään ollaan tehty ja miten taas riideltiin ja sovittiin ja voi kamala kun kortsut loppuivat mikäs nyt avuksi ollaan oltu kaksi viikkoa yhdessä joten oikea aika teinikihloille! Ei. Ehkä olen vähän viime aikoina siitä lipsunut, mutta sillekin on taas omat syynsä. Joka tapauksessa olen ollut murunki kanssa jo pitkään suht vakavassa parisuhteessa, joten eikö se aika outoa olisi, jos se ei missään mulla näkyisi? :D

6.) Anonyymi: "Tunnen blogin pitäjän ja on kyllä ihan mukava tyttö! Oikeestaan tää blogi sai muuttamaan mun mielipiteen hänestä huonompaan.."

Sinä myös, kuka olet? :D Hämmentävä kommentti, alkaa positiivisesti, mutta lopussa en enää tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Et ilmeisesti tunne mua kovin hyvin, jos blogini muuttaa mielipidettäsi musta? Ja jos nyt kerran vaikutan blogissani erilaiselta, siis huonolla tavalla, niin mistä tämä johtuu? Olenhan kuitenkin aina oma itseni, blogissa ja oikeassa maailmassa! :)

**********

7.) Anonyymi: "haha, on muuten helvetin rasittava ihminen ihan oikeassa elämässä. :D ihan hirvee myötähäpeä tuli tätä lukiessa. saman ikäinen olen tosiaan ja en kyllä koskaan ole ihan tälle tasolle laskenut oman poikaystävän kanssa."

Sunkin kohdalla olisi kiva tietää, kuka olet. Mikä musta tekee rasittavan? Minkä takia hengaat mun kanssa, jos olen mielestäsi rasittava? Mistä tiedät mun olevan rasittava, jos et mun kanssa hengaa? :D En tiedä mistä tuo myötähäpeän tunteesi kumpuaa, en löydä mitään, mitä postauksessani pitäisi hävetä :( mutta kiitos kuitenkin mielipiteestäsi! :)

Kommentteja otetaan edelleen mielellään vastaan, ihan mistä tahansa! :) Saa sanoa mielipiteensä nimellisenä tai nimettömänä, blogissa tai Facebookissa tai missä tahansa. Kysymyksiä saa esittää ja kaikkeen pyrin vastaamaan :) Kaikki asiat pystyy kuitenkin sanomaan myös asialliseen sävyyn. Jos ei, eivät ne mainitsemisen arvoisia ole. Toivon teille kaikille kuitenkin viihtyisiä hetkiä blogini parissa, kun olet tätä eksynyt lukemaan! Yritän nyt kesällä taas hieman aktiivisemmin tätä päivitellä, sain netinkin koneeseen, jes! 

Kuvat viime kesältä

A lonely soul

An ocean soul

A lonely soul

An ocean soul!

Mun ikioma muru! ♥

Mun muru on ihan hassu.

Mun muru herättää mut aina yöllä, kun se kierähtää halimaan mua.

Mun muru laittaa aina hajuvettä joka on miesten hajuvettä mutta se haisee naisten hajuvedeltä. Muru myös väärinkäyttää deodoranttia. Mut mun muru tuoksuu silti aina tosi ihanalle.

Mun murulla on myös aina tosi pehmee ja sileä iho. Sitä on kiva paijata.

Muru kävi neljän päivän aikana viisi kertaa Burger Kingissä. Ja kaksi kertaa Arnold'sissa. Ja sitten se ihmettelee, kun sillä ei ole rahaa.

Mun muru tykkää ostella juttuja ja sitten myydä niitä. Tällä hetkellä se on innostunut kirjoista. Mun mielestä kirjat ovat paljon parempaa ajanvietettä kuin pleikan hakkaaminen. Olen tyytyväinen, että hän on aikansa pelattuaan päätynyt myymään kaikki pelikonsolinsa. More time for me ;) or not...

Mun muru rakastaa pehmoleluja. Sillä on sänky niitä täynnä. Melkein kaikki ovat joko mun antamia tai mun. Se on kanssa antanut mulle tosi monta pehmolelua. Muru on myös tosi hyvä nimeämään sekä omia että mun pehmoleluja. Meillä on Nallukka, Pöllökkä, Siilikkä, Pässikkä, Apinukka ja Elava. Eli Elefanttiorava. Meille on ainakin selvää, miten tulemme nimeämään myös tulevat pehmolelumme. Ja lemmikkimme. Ja kymmenen lastamme *köhköh*.

Mun muru on allerginen kalalle. Tai oli. Muttei se syö sitä vieläkään. Silti se rakastaa sushia.

Se ei myöskään tykkää jätskistä. Paitsi jos sitä löytyy niiden pakastimesta. Sitten ne katoaa sieltä alta aikayksikön.

Mun muru on uhkarohkea terveytensä suhteen. Se meni veljensä futismatsiin, vaikka satoi vettä. Ja sillä oli 39,5 astetta kuumetta. Sitten se sanoo että ei se ole pipi, on vaan vähän kuumetta ja kamala yskä mutta en mä pipi ole. Eikä se edes laita takkia päälle.

 

Mun murua ärsyttää kun se joutuu aina odottamaan mua. Vaikka itepähän tulee aina hirveesti etuajassa (ja mä vain erittäin harvoin myöhässä xd). Sitten se suuttuu mulle. Silloin mä annan sille iiiison halin ja sanon että mä rakastan sitä ja sitten se on taas mun oma ihana muruseni. <3

Mun muru on välillä vähän tymmä. Ja mäkin oon välillä vähän tymmä. Ja sitten me tehdään tymmiä asioita. Ja sitten meillä on paha mieli. Mutta onneksi me sitten tulemme järkiimme ja pyydämme anteeksi. Sitten me ollaan taas ihania :3

Mun muru on superihana ja superavulias. Se laitto mulle kengät jalkaan ja solmi nauhat ja auttoi mua laittamaan takin päälle ja nosti mun housuja ja otti mun kengät pois jalasta, koska mun kynnet olivat märät :) Ja tänä aamuna muru laittoi mulle sukat jalkaan. Ilman mitään syytä. En edes pyytänyt :D KIITOOS!! <3

Joskus me sovitaan murun kanssa, että ollaan koko päivä ja ilta vaan kotona, katsottaisiin leffaa ja herkuteltaisiin ja halittaisiin, eikä noustaisi sängystä mihinkään, koska muru on vähän pipi ja sen pitää levätä. Sitten me kumminkin lähdetään Itikseen ja isille ja kauppaan. Mutta on meillä silti kivaa! :)

Me katsotaan murun kanssa aina välillä kotona leffaa. Joskus se leffa on aika huono. Tai tylsä. Ja kello usein jo aika paljon. Sitten mä nukahdan. Murusta ei ole kivaa, että mä nukahdan mutta mä en voi sille mitään. Sitten se peittelee mut sänkyyn ja herättää mut kiltisti pusulla ja halilla kun leffa loppuu.

 

Muru tykkää balsamicosta. Tosi paljon. Sen takia sitä ei saa jättää tekemään salaattia ilman valvontaa.

Mun muru on GameStopin kanta-asiakas. Kirjaimellisesti. Ne työntekijät varmaan tuntee jo sen. Kerran se sano niille, että se on -95 vaikka se on -97. Senkin huijaripuijari >:(

Mun muru soitti mulle illalla ja kysyi, että "Onko tämä Sanna Elina Katariina Salo?" Minä kysyin, että kuka kysyy. Hän kertoi. Minä kysyin, että mitä asiaa hänellä oli. Hän sanoi, että hänellä on jo aika pitkään ollut sellainen tunne, että hän rakastaa minua. Sitten muru meni takaisin lukemaan Nälkäpeliä, murun piti vain sanoa tuo.

Muru on pelastaja. Se soitti mulle 7:28 että hyvää huomenta. Mun metro olisi lähtenyt 7:28. Ilman murua olisin nukkunut pahasti pommiin. Onneksi muru herätti mut, ja juoksin ja ehdin seuraavaan metroon (eikä kukaan enää koskaan ikinä väitä että oon hidas, 8 minuuttia sikeästä unesta metroon.) enkä edes myöhästynyt koulusta :)

Mun muru on kaikista maailman muruista kaikista ihanin muru. <3

Hope is hope hope

Tänään on ollut huono päivä. Eilenkin oli huono päivä. Tarkemmin ajatellen koko viikko on mennyt aika lailla perseelleen. On tullut riideltyä ihmisten kanssa, ikävöityä, surettua, itkettyä, valvottua, lintsattua laulutunti, petyttyä, järkytyttyä, kaivattua, koettua kipua, loukkaannuttua, mutta myös naurettua, laulettua, suudeltua, halailtua, luettua, soitettua, juteltua, haaveiltua, yllätyttyä, ilahduttua, sillä uskokaa tai älkää, on niissä huonoissakin päivissä aina jotain hyvää. Tällä hetkellä perusfiilis on kuitenkin aaaika alhaalla.

Eilen tein työhakemuksia (jipiii); hain Helsingin kaupungille varhaiskasvatusavustajaksi sekä kirjastoapulaiseksi. Voisi vielä harkita sitä Ylen Siisti kesäduuni -juttua vai mikä lie olikaan, sinnehän kaivattiin bloggaajia ;). Eilen tuli myös tulokset seurakunnan leirihausta. Mut oli valittu yhdelle lastenleirille, ja myönnän, olin pettynyt. Olisin kovasti toivonut kriparille pääsyä, eikä näin käynyt. Lastenleirikin kestää vaan neljä päivää... Lisäksi ihmettelen, miten todella monet meidän ikäiset (-97) on valittu juuri lastenleireille, koska yleensä ne ovat lähinnä 16 vuotta täyttävien (-98) juttuja. Monet tuttuni, joita ei viime kesänä palkattu ollenkaan, tai jotka eivät töihin menneet, pääsivät tänä kesänä kripalle, joka tietysti harmittaa, itse todella kuvittelin pääseväni kripalle, niin paljon hyvää palautetta olen saanut työnteostani. Varasijalle jääneitäkin ihmettelen, miksi varasija, kun viime kesänä hommat hoidettiin leirillä paremmin kuin mallikkaasti? Mutta anyways, en tässä halua katkeroitua, joten onnea kaikille töihin päässeille ja varasijakin parempi kuin ei mitään, usein niiltäkin töihin päästään :).

Se on käsittämätöntä, miten jotain ihmistä voi ikävöidä niin paljon. Varsinkin niin lyhyen eron jälkeen. Mutta se on musertavaa, kun jotain ihmistä todella kaipaat, eikä vastausta kuulu kiihkeästä tavoittelusta huolimatta. Onneksi huonoina hetkinä voi rakentaa itselleen kuplan, oman maailman, jossa kaikki asiat on hyvin ja murheet on pelkkiä ulkopuolisen, pahan maailman juoruja. Omassa kuplassaan voi elää toivossa ajattelematta sen olevan turhaa. Omassa kuplassa ei vaivuta epätoivoon, koska ehkä vielä joku päivä... Omassa kuplassa uskotaan siihen, mitä oma sydän sanoo toisen suun sijaan. Kaikkeen maailman mahtavimmatkaan kuplat eivät kuitenkaan pysty, ja todellisuus onnistuu musertamaan niskaan sille mitään mahtamattomana. Mutta toivo, se ei lannistu koskaan. Winners never quit and quitters never win, right? Ehkä tästäkin vielä selvitään :) Aino karpalo-kinuskijäätelö auttaa ;) aaaaah tää on muuten hyväääää!!! *_*

Tänään aloitin rakkausaiheisen kuvistyön. Tehtävänantona oli jonkun biisin pohjalta tehdä rakkausaiheinen akryylimaalaus. Itse alkulähteeksi otin lempikappaleeni, Nightwishin Ghost Love Scoren, ja siitä erityisesti lauseen "My fall will be for you". Tuo lause on monella tapaa itselleni todella tärkeä, ja poikaystävänkin kanssa usein sitä käytetään. Myöhemmin sille kuvalle keksin yhteyksiä useampaankin kappaleeseen. Valmiin työn ja stoorin sen takana voin joskus postata tänne, niin paljon siitä tykkään tässä vaiheessa! Saa nyt nähä, lyijykynäluonnos oli kyllä hieno mutta todennäköisesti sen onnistun maalaamalla taas pilaamaan (y)

Uni paras lääke on myös suruun, joten sitä nauttikaamme oikein olan takaa! Tänä iltana ajattelin nyt nopeasti tehdä psykan läksyt ja mennä suoraan nukkumaan (eiliselle anolle, pesin hiukseni eilen joten tänään minun ei sitä tarvitse tehdä :) ) ! Saa nyt nähdä kuitenkin, aina noi mun aikaisinnukkumaanmenosuunnitelmat vähän kariutuu... :D Mutta nyt hyvää yötä ni alla. Ja muistakaa.

Toivoasi et saa menettää vaikka mitään muuta jäljelle ei jää. Sinulla on minut. Egotrippi - Nämä ajat eivät ole meitä varten

den fotona post

Eilen ja tänään oon saanut vihdoinkin ladattua järkkärin kuvia koneelle, joten saatte nyt nauttia niistä täällä! :D Ja siis kuvat on enimmäkseen näiden parin päivän ajalta, kunnon "taidekuvia"...:'D ehkä mä saan jonnekki jotain tekstiäkin tungettua....:)

Eli näin meni meidän viikonloppu:

ensin oli kevät...

...mutta sitten ei ollutkaan.

Lauantai-iltana kuvailimme kumppanini ihania kotieläimiä, joita myös kissoiksi ja koiraksi kutsutaan....

 

 

...samalla kun odotimme pizzaa kypsyväksi.

Myöhemmin illalla sitten söimme pizzaa katsoen mukavasti American Pie : Wedding -elokuvaa.

Seuraavana päivänä pizza tehtiin itse

ja tottakai leivontaan liittyviä taidekuvia piti ottaman

kuten myös asuntoon...

...ja sen sisustukseen liittyviä taidekuvia.

Pizzan syönnin jälkeen vuorossa oli viiden tunnin kuorotreenit, jossa muun muassa lauloimme näitä Sibeliuksen ja Nicole Willisin teoksia.

Finlandia-hymniä on muuten aivan ihana laulaa kakkossopraanossa...
tästä biisistä tulee heti todella isänmaallinen olo :D

Ankaran laulurupeaman jälkeen suunnattiin kotiin, ja tottahan toki peilillä varustetussa hississä nyt edes yksi kuva piti ottaa, kun kamera kerran mukana oli :)

ja kotona sitten tehtiin äidin ideasta tortillaa :)

Seuraava yö nukuttiin hyvin mutta lyhyesti, kun juteltiin pikkutunneille saakka :D Onneksi pitkän koulupäivän jälkeen pääsi kotiin pötköttelemään

ja ottamaan satunnaisia taidekuvia

tämä kuva oli puhdas vahinko, otin satunnaisen kuvan tarkistaakseni
tarkkuuden. Tästähän tuli aika taiteellinen otos (minähän siis kun
miellän kaiken taiteelliseksi :D)

ja aika söpöjäkin kuvia :3

Tämän nallen sain Kaislalta monta vuotta sitten
joululahjaksi, ja siitä lähtien se on
sinitarralla roikkunut mun sängynpääsyssä :)♥

Tottakai jossain vaiheessa pitää päästä vanhojen kunnon peiliposekuvien kimppuun :D

...ja uusi profiilikuvakin samaan syssyyn hommattiin. Sain jo muuten ihanan viisaaltakuulostavia kommentteja, ja nyt soi päässä CAUSE I'M EAAASEEEEY, EEASY LIKE A MONDAY AAAAFTERNOOOON :'D

ja profiilikuvalle kaveri. ihanasti ylipitkä otsis tulee silmille ♥♥

Sitten vielä pari hassua tekstiviestiä

ja näin olemme saapuneet kuvakierroksemme loppuun. Tähän päivään on kuulunut väsymystä, iloa, draamaa, järkytyksiä, nälkää, halpoja kerrosaterioita, burger kingien kavereita candy kingejä, suoran yhtälöitä, väärinkäsityksiä, totuuksien paljastumisia, hämmennystä, loukkaantumisia, asiattomuuksia, musiikkia ja kuolemaa, pianonpimputusta, pörrösukkia (joista mun piti laittaa tänne toinenkin kuva mutta se on kännykässä prkl), kom-teattereita, puuttuvia palasia, italialaisia maltalaismiehiä, sivistyssanoja, järjestelmäkameroita, poikaystäviä, turhaa odotusta ja viimeisimpänä eikä suihkhan vähäisimpänä, bloggausta. Nyt minä menen suihkuun ja siitä suoraan nukkumaan ennen kuin paha täti tulee ja ryövää sänkyni joten adios amigos!! 

Ja mä todellakin toivoisin teiltä edes jonkinnäköistä kommenttia, niitä voi mulle tohon ihan anonyymistikin laittaa. Siis kun kerran olette tänne blogiini eksyneet, niin mielenkiinnosta kuulisin, mitä ajatuksia nämä höpötykseni (ja kuvailuni) teissä herättävät >:) ja mä tiedän että teitä lukijoita on joten, ihan mitä tahansa palautetta tai kritiikkiä tai kommenttia, mitä vaan! Mutta nyt, finally, hyvää yötä ihmiset! ♥

Se ensimmäinen vuodenaika ♥

Tältä näytti (/näytin) viime huhtikuussa. Tänään mulla oli sama
takki päällä, vaikka viime vuonna tähän aikaan oli metri lunta xd

Kevät.

Se tunne, kun aamulla herää auringonpaisteeseen ja kirkkaansiniseen taivaaseen.

Se tunne, kun päälläsi on kevyempi takkisi, eikä kylmästä ole tietoakaan.

Se tunne, kun ulkoilu on paitsi siedettävä, myös haluttava ja tavoiteltava ajanviettotapa, kun ratikan sijasta kävelet pidempää reittiä, tai ehkä jäät aikaisemmalla pysäkillä.

Kevät on aurinkoa.

Kevät on lämpöä.

Kevät on aurinkolasien kaivaminen laukusta, kun valo häikäisee ruokalan ikkunasta.

Kevät on enne tulevasta kesästä.

Kevät on se tunne, kun maailma hymyilee, kaikki tuntuu menevän hienosti eikä mikään voi pysäyttää sua!

Kevät on täällä <3

Löysin ihanan huivin!! ♥

Kevät on uudistuksen aikaa. Ensimmäinen uudistukseni oli uusi tukka! Kärsimättömänä ja rahansäästöön pyrkivänä otin torstai-iltana sakset käteen, muotoilin jakauksen ja leikkasin. Tukkaa lähti aika kiitettävästi, siis pituudeltaan, siis edestä. Ja ainoa mitä voin sanoa, tää on ihana! <3 Tulee paljon söpömpi ja kauniimpi olo, kun on ihanasti hiukset silmien peittona (hehheh kuulostaa tosi emolta xd). Mä tykkään yhdistää otsatukan tummempaan silmämeikkiin ja ehkä vähän "rokimpiin" vaatteisiin (siis jos mun vaatteista niin voi sanoa...). Mut anyway, gettaatte pointin. :)





Vuodenaikojen vaihteluun mulla liittyy oleellisesti bloggaus ja valokuvaus. Ainakin ajatuksen tasolla. Vastasatanut lumi tai ensimmäiset pilkahdukset kevätauringosta herättää sisäisen valokuvaajani horroksestaan kaikista voimakkaimmin. Silloin ainakin teoriassa haluan tallentaa kaiken, mitä näen. Usein esteeksi asettuu aika, tai pikemminkin sen puute. Valokuviakaan ei saa, kun koulun jälkeen ei ehdi/jaksa/kykene lähtemään ulos järkkärin kanssa kuvailemaan. Toivottavasti tän viikonlopun aika saadaan ees jotain edistystä! :D

Kuvistyöni aiheesta "Perhosen voima". Ehkä tänkin
voin jotenkin liittää kevätaiheeseeni :D

Toinen ajankohtainen asia kevääseen liittyen. Kesätyöt. Kesätyöhaku. Tämän viikon olen kuumeisesti odotellut seurakunnalta kirjekuorta. Kirjekuorta, jonka avattuani saisin tietää, millä kesän leirillä olisin apuohjaajan asemassa. Joka päivä koulussa ollessani, puolen päivän aikaan, olen ahkerasti kysellyt kotona olevilta postin perään. Ei ole tullut, ei vielä tänään. Noh, tänään sitten äiti vastasikin joo, siitä mä vasta innostuin :D Mutta ei, kohtalo päätti toisin (kuulostipa synkältä tässä yhteydessä xd). Kuoressa oli palkkaerittely, olin siis hiihtolomalla lastenleirillä töissä. Eli ei vieläkään tietoa kesän leireilyistä, nyyh! :D Helsingin kaupunginkin kesätyöhaku alkoi maanantaina, enkä sinne uskalla hakea ennen kuin tieto leireistä tulee. Kaupungin töistä kiinnostukseni heräsi kirjastoapulaisen ja päiväkotityön kohdalla :)

mun historia-panos-
tus ♥ kun käsiteltiin
muinaista Egyptiä,
joka tunti soi päässä
Nightwishin The
Pharaoh Sails To
Orion, siinä mainit-
tiin Horus, niin kuin
myöskin tunnilla ;)

Nelosjakso on ollut kiva. Psykologia on kivaa, kuvataide on kivaa, historia on kivaa (niin kuin kuvasta näkee :'D). Musiikki ja kulttuuri -kurssi ei ole erityisen kivaa (1. kurssista en edes tiedä, pääsinkö läpi...). En malta edes odottaa ensi jaksoa, kun pitkästä aikaa äidinkieltä! 

koristelin muku-tunnilla psykan
vihkoa...kertoo jotain (y)

Nyt tämä tyttö painuu pikkuhiljaa pehkuihin (päätin panostaa ja kerrankin mennä aikasin nukkumaan ;) ). Saa nyt nähdä, mitä tästäkin suunnitelmasta tulee. Ehkä innostun siivoamaan tai tekemään läksyjä tai lukemaan... Tänään soitin kunnolla pianoa pitkästä aikaa, Evanescencea ja tosi paljon omia, ei oo ihan kokonaan päässy unohtumaan ♥ ! Ehkä kohta saatte jotain uutta, who knows...;)

Paipai!! :*

 tässä Arabiankatu toukokuussa 2013...

...ja maaliskuussa 2014... lievää samankaltaisuutta :D