Helmikuu vilahti silmissä. Tammikuun viimeisistä päivistä maaliskuun alkuun mulla oli lähes koko ajan vieraita mun luona käymässä täällä Caenissa. Rakkaiden kanssa tutustuttiin kaupunkiin oikein urakalla, piipahdin Pariisissa ja kierrettiin Normandian aluetta oikein urakalla. Nyt totuttelen taas tavalliseen Ranska-arkeen itsekseni ja havahdun siihen, että mun harjoittelu on jo puolessa välissä.
Enkä mä tässä tilanteessa voi sanoa mitään muuta kuin että kaikki ihmiset olivat taaskin oikeassa, että edelleenkin on totta, kuinka nopeasti aika kuluu. Tuntuu, että töissä olen hiljalleen päässyt vauhtiin ja tottunut hyvin rutiiniin, ja enää on viisi opetusviikkoa jäljellä. Kahden kuukauden päästä olen jo kotona.
Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt Ranskassa tosi hyvin. Caenista on tullut tuttu ja turvallinen pesä, pieni ja rauhallinen kaupunki, josta aina kuitenkin löytää uutta nähtävää ja koettavaa. Ja jälleen reissatessa tuli joka kerta kotiin palatessa tunne, että todellakin palaa kotiin. Tämä kaupunki on hurmannut mut kivikaduillaan ja keskiaikaisilla linnoillaan, ranskalaiseen leipomokulttuuriin olen ehtinyt jo täysin tottua ja auringonlaskut ovat ihania. Eikä yhtään haittaa, että lämpöä on ulkona parhaimmillaan 15 astetta, kirsikkapuut kukkivat ja aurinko laskee seitsemältä.
Ja nyt kun tässä kuulumisia vaihdellaan, on mulla muutakin raportoitavaa, joka ei liity harjoitteluun millään lailla. Tammikuun lopussa sain mun gradun kommentteineen esitarkastuksesta, ja vaihtelevalla ahkeruuden tasolla kävin niitä helmikuun aikana läpi, tein muutoksia ja korjauksia. Kuun viimeiset päivät pistin vähän isompaa vaihdetta päälle, korjasin kaiken mitä jaksoin ja sivuutin loput, kirjoitin uusia kappaleita ja kävin jokaisen lähdeviitteen läpi. Ja tämän viikon tiistaina palautin mun gradun. Ihan hullua ajatella, että 14 kuukautta gradu on ollut enemmän tai vähemmän mun mielen päällä, ja nyt se on kokonaan ohi ja tehty, enää ei voi tehdä muutoksia eikä tuunailla, nyt vain odotetaan tuomiota, haha!
Muuten elämä on täällä aika tasaista. Olen lukenut kirjoja ja yrittänyt vähän opiskella, olen tehnyt töitä ja herkutellut. Ja siis kyllä mä odotan innolla kotiinpaluuta ja Helsinkiä ja Suomea ja kesää ja mökkiä ja kaikkea. Mutta on täällä hyvä olla vielä toiset kaksi kuukautta.
Kuukausi sitten julkaisemassani postauksessa hehkutin, miten tulisin kotiin jo "ensi kuun jälkeen". Nyt se on jo ensi kuussa! Hurjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti