Tänään minua piristi:

Tätä kirjoittaessa istun bussissa matkassa Lällyyn. Juu, sanoin eilen, että tänään tulee lisää syyskuvia mun ja Tiinan seikkailuista, mutta bloggaaminen on aina ollut mulle ainakin fiiliskysymys. Oikeastaan niin kuin kaikessa, musta on aina ollut parasta seurata intuitiota, sitä ensifiilistä. Joten koska haluan nyt juuri tänään julkaista tämän postauksen, niin se tulee tänään (ja myös, koska otsikko Eilen minua piristi olisi vaan vähän lame).

Tänään mulla alkoi koulu vasta kahdeltatoista, ja ehdin nukkua pitkään, käydä jopa suihkussa aamulla ja pestä hiuksetkin, syödä aamupalaa ja kuunnella laatumusiikkia kännykän sekoituksella. Minua piristi tänään myös viininpunainen t-paita, jota tässä yksi päivä kovasti etsinkin ponchoni kaveriksi, ja joka tänään löytyi puhtaiden pyykkien joukosta. Ihanaa oli eilen ostettu uusi talvitakkini, ja miten se yhdessä talvikenkieni, liilan (itsetekemäni ♥) tuubikaulaliinan ja mustien pöksyjeni kanssa sai mut näyttämään kerrankin suht tyylikkäältä! Ei noloja printtejä, ei ihan niin toimivia kokeiluja eikä väriyliannostusta. Juu, näytän syksyiseltä koko talven, mutta ei kai se haittaa. Iloa toi myös äikän essee, jossa välillä olin todella epäselkeästi ilmaissut asiaani, mutta josta kuitenkin sain upeat 50 pistettä. <3

Mua piristi Ferrero Rocherit, jotka olivat Hulluilla päivillä "vain" vitosen, ja jotka olivat niiiiin älyttömän hyviä! En muista, milloin olisin viimeksi niitä syönyt. Ostin tänään myös John Greenin pokkariboksin, viisi varmasti upeaa kirjaa kahdellakympillä ei musta oo todellakaan paha! Ihanaa oli ihana sukkaseni, jonka olen joskus kauan sitten saanut ihanalta Ellalta lahjaksi (ja jonka pari on tässäkin tapauksessa oivasti lähtenyt omille teilleen) (ja josta olisin toki voinut ottaa kuvan aamulla, ennen kuin se oli likainen ja hikinen...) ja Stockan caesar-salaatti, jonka söin äsken tässä bussissa körötellessä samalla, kun eilisen Salkkarit pyörivät ruudussa. Suurinta onnea on se, että kohta olen taas Lällyssä, ja että tänään alkoi syysloma. Ulkona on pimeää ja kylmää, mutta iltakirkossa on varmasti taas lämmin, niin lämpötilan kuin tunnelmankin suhteen. 

Idea tähän postaukseen tosiaan lähti noista ihanista suklaapalleroista, ja myöhemmin sukasta, jonka pohjasta löytyi yllättävä viesti ja muisto ihanasta ystävästä (pus!♥). Niin ne asiat vain paisuu, tällä kertaa kokonaiseksi postaukseski. Ja vaikka aina kaikki ei menekään ihan niin hyvin, onneksi aina on niitä asioita jotka tuovat iloa. Niin kuin kaunis auringonlaskun häivähdys, jota liikkuvassa bussissa ei saa kameralla ikuistettua, ei enää kadoksissa olevat kuulokkeet, ja Apulannan tänään julkaistu albumi. Toimii!

Hyvää viikonloppua, huomenna toivottavasti taas palaillaan! Ja hei, nyt vielä ehtii kysyä ortodoksisuudesta, jos jotain kiinnostaa tietää, lupaan antaa asiantuntevia vastauksia! Lisätietoa ja kommentit täällä. ♥

Syksy ja naamakuvat, mitä muutakaan?

Jatketaanpa siitä, mihin eilen jäätiin. Nähtiin tosiaan Tiinan kanssa piiitkästä aikaa, ja mulla totta kai oli taka-ajatuksena kunnon asukuvaussessiot. Ja vaikka Tiina koko ajan valittelikin, ettei muka osaisi kuvata eikä mikään kelpaisi mulle niin kyllä mä niistä kuvista aika tyytyväinen olin, eniten ehkä mättäsivät mun poseeraukset! Ja nämä muutamat lähikuvat oikeasti näyttävät, että ei tämä mun kamera mikään huono ole. Hullun kylmä kyllä oli, mutta vasta kuvien ottamisen jälkeen. Sitten me lähinnä vain kierreltiin ympäri Länsimäkeä ja Mellunmäkeä, kunnes oli pakko mennä kotiin lämmittelemään. Ja koska aina on pakko tunkea tekstin lomaan kaikkea enemmän tai vähemmän epäolennaista, niin tänään vihdoin ostettiin mulle uusi ihana talvitakki, joka menee kyllä huomenna jo päälle!

Näitä kuvia selaillessa totesin, että kyllä näistä vielä yksi postaus huomiseksi riittää! Huomenna on jatkis eli kripan jatkoleiri, eli pitkästä aikaa pääsee taas Lällyyn ♥ Ja ihan siksi, jos joltakulta meni tuo edellinen lause vähän ohi, suunnittelin nyt lähiaikoina vihdoin kirjoittaa sen vastauspostauksen teidän ortodoksisuuskysymysten pohjalta (ja ihan siksi koska pelkään sanovani jotain väärin, aion nakittaa jonkun vastailemaan mun kanssa viikonloppuna. Vapaaehtoisia?). Ja siitä huomisesta postauksesta vielä, Tiina, varaudu pahimpaan ☺

Syksy ja naamakuvat, mitä muuta ihminen elämässä tarvitseekaan? Ja se auringonlasku.

Kurkistus Narniaan #18: Classy

Oho, mä oon näköjään ruvennut käyttämään englanninkielisiä otsikoita, ainakin näissä asupostauksissa. No mutta, mikäs siinä. Tänään alkoi Hullut päivät ja mä olen niiiiin innoissani! Mä olen aina ollut kunnon Hullut päivät -hullu (hehe), ja jos joka päivä ei käy katsomassa uusia tuotteita niin joku on pielessä. Äidin kanssa aina kierretään ruokaosastot joka päivä, maistellaan juustoja ja ostellaan herkkuruokaa. Ja toivottavasti löytyy jotain muutakin. Tänään löytyi yksi asia, jonka olin heti bongannut kuvastosta. Tättädädää, poncho! :

Poncho Stockmann // Paita Stockmann // Housut Bershka // Kengät Anttila

Tuon allaolevan paidankin olen joskus vuosia sitten Hulluilta päiviltä bongannut, mutta en oikein osaa käyttää sitä sen värin ja pyöreän kaula-aukon takia. Onneksi se sopikin sitten yllättävän hyvin tämän mun uuden ponchon kanssa! En sitten tiedä, osaanko tulevaisuudessa yhdistää tätä yhtään minkään muun kanssa..:D

Meillä oli superkivat kuvaussessiot tänään Tiinan kanssa! Kerrankin kunnolliset asukuvat, ja huomenna tulee lisää sepustuksia ja niin naama- kuin maisemakuvia. Ja pakko sanoa, hyvä oli kuvaaja ja tuntuu, että nyt mun kamera pääsi pikkuhiljaa näyttämään oikeasti ne parhaat puolensa. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa kaveria, vaikka tulikin pirun kylmä.

Hyvää yötä, ja niin kuin yksi suosikkibloggaajistani Iina tänään muistuttikin, pukekaa lämpimästi päälle, siellä on oikeasti kylmä! :D

Tänään mulla on ollut äärimmäisen laiska päivä

Tänään mulla on ollut äärimmäisen laiska päivä. Tai no eilen, kun en kuitenkaan saa tätä postausta lauantain puolella julkaistuksi. Puolesta päivästä aina tähän hetkeen saakka (eli sellaiset yksitoista, kaksitoista tuntia) olen lähinnä vain löhönnyt sohvalla, telkkari päällä ja neuletyö kädessä. Muutaman kerran olen noussut tekemään ruokaa, etsimään kadonnutta neulaa tai korjaamaan tyynyjen asentoa. Ja vaikka löhöäminen ja laiskottelu on jossain määrin ihan mukavaa, mua oikeasti ärsyttää tällaiset päivät. En ole saanut mitään aikaiseksi (okei ei nyt niinkään, oon kutonut paaaljon ((tai neulonut, en jaksa välittää oikeista termeistä ja niin päin pois)), ehkä tekin näette niitä täällä joskus tulevaisuudessa), en ole nähnyt ketään, en ole poistunut kotoa, en ole poistunut edes sohvalta lähes ollenkaan. En ole syönyt paljoakaan, koska en ole jaksanut mennä laittamaan ruokaa, ja sitten koska laittamani ruoka ei ollut ihan niin hyvää. Mua häiritsee tällainen saamattomuus, teknologiariippuvuus, se että tietää että olisi asioita mitä voisi tehdä, mutta kännykän selailu ja tv-kanavien vaihtelu on vaan niin paljon helpompaa, vaikka molemmat alkavatkin kyllästyttää ihan liiaksi.

Pari päivää on tullut blogistakin pidettyä taukoa. Ei siksi, ettei olisi ollut aikaa. Eikä siksi, ettei olisi ollut inspiraatiota, pari hyvää postausidistä on nytkin mielessä. En vain ole jaksanut, saanut sitä aikaiseksi. Ei voi kirjoittaa samalla, kun keskittyy tv:n katseluun. Ei jaksa nyt taas avata konetta. On hyvä postausidea, mutta se tuntuu niin työläältä, ettei jaksa edes aloittaa. Mä en osaa olla sellainen prosessikirjoittaja postauksien suhteen, että suunnittelisin ja luonnostelisin ja viilaisin tekstiäni monta päivää. Yleensä ne kirjoitetaan kertaistumalta eikä pahemmin muokata ennen julkaisua. Se on yksi syy, miksi monet postaukset, mistä olen puhunut ja mitä olen lupaillut pitkään eivät tunnu koskaan päätyvän teidän luettaviksi. Mä en saa niitä koskaan kirjoitetuksi, koska se tuntuu liian työläältä, raskaalta, aikaavievältä. Eihän tällainen laiskuri sellaiseen jaksa ryhtyä.

Niin, ei ole mikään hirmuisen hyvä fiilis nyt. Koko päivä on tuntunut menneen ihan hukkaan. Tai no, katsoinhan mä neljä jaksoa Täykkäreitä ja kolme jaksoa Sinkkuelämää, kun sopivasti telkkarista tuli. Ja Hittikärpästä. Ja Doc Martinia. Ja Solsidania. Ja Äitien sotaa - onpa kauhea idea ohjelmalla muuten, naiset arvostelevat toisiaan ja antavat pisteitä sen mukaan, kuka on paras äiti lapsilleen? -, Ensitreffejä alttarilla ja Maija Vilkkumaan Rauhassa -jaksoa toistamiseen. Katsoin mä eilisen Salkkaritkin Katsomosta. Ah, miten kiintoisa päivä! Lisäksi on kauhean yksinäinen olo tällä hetkellä, kun kukaan ei vastaa mun viesteihin ja kaikki Whatsapp-ryhmät ovat olleet eilisestä asti ihan hiljaisia, miten tämä on mahdollista? Ja ärsyttää koska tykkään mennä aikaisin nukkumaan ja vaikka väsyttää niin ei silti voi mennä nukkumaan kun ei jaksa irtautua kännykästä ja tietokoneesta ja televisiosta. Candy Crushin elämät loppuivat (taas), kännykästä on meinannut akku loppua koko päivän, rikkinäisen laturin takia laitteeni piippaa viestittääkseen vuorotellen akun alhaisesta lataustasosta ja siitä, että se on latautumassa. Instaan ei ollut tullut uusia kuvia eikä Askiin uusia vastauksia (joissa molemmissa mua saa muuten vapaasti seurata, ensimmäisessä olen @sannalovesfood ja toisessa @ssssanna, linkit molempiin, niin kuin myös blogin Facebook-sivuille löytyy linkit sivupalkista!), ja ruoka maistui edelleen pahalta, lohipastaan kun ei ruodot hirveän hyvin sovi.

Niinpä päätin sitten lopulta avata koneen ja kirjoittaa rakkaaseen, ihanaan, tuttuun ja turvalliseen blogiini taas vaihteeksi tällaisen valitusvirren, jossa ei ole päätä, ei häntää, ei tarinaa eikä juonta. Vähän erilainen mun päivä -postaus. Meinasin jopa repäistä ja julkaista ensimmäisen postaukseni ikinä ilman yhtään kuvaa, ajatus tuntui todella houkuttelevalta ja jopa vapauttavalta ilman sitä valise kuvat - muokkaa kuvat - lisää kuvat Bloggeriin - asettele kuvat -härdelliä. Mutta ei se ole mun tyyliä, pakko olla ainakin yksi kuva jokaisessa postauksessa. Ai miksi? Koska niin mä tykkään tehdä. Joten kaiken angstin ja turhautumisen ja ahdistuksen ja saamattomuuden keskelle yksi huoleton, supertaiteellinen (ja surkeasti rajattu, kiitos äiti kun osaat pitää kameraa suorassa..!) laivakuva. Koska kyllä mä vähän tykkään siitäkin. Niin ja siitä laiskuudesta, kuva oli valmiiksi muokattu ja otsikoksi kelpasi postauksen ensimmäinen lause, kun päässä pyörii vain Maija Vilkkumaan Eteiseen-kappaleen kertosäe.

Nyt voisi sitten mennä nukkumaan. Hyvää yötä kaverit!

p.s. vuoden sadas postaus, jee!

Kurkistus Narniaan #17: ROYAL

Hame Thaimaasta // Toppi saatu lahjaksi (alunperin kait H&M:stä peräisin) // Neule H&M

Tämän päivän postauksen molemmat päätähdet olen ensi kerran tavannut vuodenvaihteen 2013-14 aikoihin. Mustan topin, kauniine pitsikoristeineen hihoissa ja kaula-aukossa, sain Alelta joululahjaksi tuolloin. Tykästyin paitaan kovin, mutta se oli liian iso, ja tyköistuvan mallinsa vuoksi näytti vähän hupsulta mun päällä. Kunnes vein sen (ja pari muutakin vaatekappalettani) eräänä iltana tutun ompelijan käsittelyyn, ja toppi kapeni täydellisesti.

Joulupäivänä lähdimme lomailemaan äidin kanssa Phuketiin. Ja siellä me kuule shoppailtiin paaaaaaljon. Mekkoja ostin paljon ja vähän päälle, muita vaatekappaleita jonkun verran (kuten ne lähes joka asukuvassa näkyvät, nyt jo erittäin käytetyiltä näyttävät oranssit Converseni, joista en ostopaikastaan huolimatta ole löytänyt vielä yhtään eroavaisuutta aitoihin). Loman loppuvaiheilla bongasin tämän. Väri oli vähän niin ja näin, mutta vaihtoehdoita paras, maksihameen kun halusin joka tapauksessa. Siinäkin oli kuitenkin vähän liikaa löysää venyvässä vyötärönauhassa: pysyi päällä, mutta valui helposti (ja helmalle astuessa oli HOP hame puolessa reittä :'D). Joku aika sitten otin lopulta neulan kauniiseen käteeni ja kavensin ihan itse hamosen itselleni sopivaksi. Nyt sopii. Ja on tää aika ihana asu, vaikka helma onkin jokseenkin lyhkäinen. Jotenkin ylhäinen fiilis tulee kun kirkkaan värinen pitkä helma heiluu. Tykkään. 

Tykkäättekö te?

Auringonlasku merellä

Tässä niitä kuvia, mistä eilen jo puhuinkin. Ihan käsittämättömät maisemat oli kyllä laivan ikkunasta katsellessa, ja vaikka kamera ei täyttä oikeutta niille teekään, en mä kaikkia kuvia viitsinyt vaivautua edes muokkaamaan. Kyllä toi vaan on näkymä, jota kelpaisi ihan vaikka päivittäinkin katsella, eikö?

Tänään on ollut kiva päivä! Sain maailman söpöimmän repun, ihan kamalasti herkkuja, kävin kasvohoidossa (ja melkein nukahdin, hihi ☺), shoppailin (pientä esimakua löytyy Instan puolelta) ja vaaaaikka mitä. Huomenna tulee Narnia-postausta, olisinhan mä voinut sen tänäänkin julkaista mutta kun merikuvia lupasin, niin merikuvia te saatte! Loppuviikosta sitten tarkemmin noita ostoksia ja ehkä Operaatio mummoutuminen -updeittia, hehe ;)