Lomalle!

Huomenna me lähdetään äidin kanssa ensimmäiselle yhteiselle kunnon ulkomaanmatkalle yli kahteen ja puoleen vuoteen Rodokselle! Viimeksi oltiin yhdessä siis Thaimaassa uutenavuotena 2014, ja vaikka mä olen ehtinyt tässä välissä matkustaa vaikka missä eri porukoilla, on tämä ollut äidille aivan liian pitkä tauko pysyä Itämeren rannikon alueella. Mutta huomenaamuna seitsemältä lähtee meidän lento Rodokselle, ja puolenpäivän aikaan olemme jo pulikoimassa altaassa ja maistelemmassa fetajuustoja. Voi Kreikka ja kreikkalaiset ruoat, en malta odottaa että pääsen joka päivä syömään kunnon fetajuustoa ja tsatsikia <3 Luvassa on paljon auringonottoa, uimista, shoppailua ja herkutttelua, ja ihanasta Kreikasta ja kolmenkymmenenkolmen asteen lämpötiloissa nauttimista. Tästä tulee ihana todellinen irtiottoloma ennen syksyllä alkavia töitä, ja mä olen vaan niin innoissani! Seuraavan viikon aikana tänne bloginkin puolelle tulee jo valmiiksi kirjoitettuja postauksia, ja jos reaaliaikaiset matkakuulumiset kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti mennä seuraamaan mua niin Instagramissa (sannalovesfood) kuin Snapchatissakin (sannapannari)! Nyt mä muokkaan vielä vähän kuvia ja menen nukkumaan, palaillaan ensi viikolla lomakuulumisten parissa!

MUIR WOODS NATIONAL MONUMENT

Ennen viimeistä Lontoo-postausta heitetäänpä väliin viimeiset San Francisco -postaukset! Tosiaan ensimmäisenä kokonaisena päivänä perillä meillä ei ollut lainkaan yhteistä ohjelmaa, vaan kaikki viettivät sen perheidensä kanssa kaupunkiin tutustuen. Meidät tosiaan vietiin ihailemaan Golden Gate Bridgeä, syömään herkullista papuburgeria (♥♥♥ ikävä tuota burgeria), ja lopuksi katsomaan punapuita Muir Woodsiin, kerrassaan valtavaan luonnonpuistoon, jossa kasvoi juuri noita punapuita (haha melkein rimmasi :D).

Puistossa oli käsittämättömän kaunista, kun auringonvalo tuli puiden lehtien välistä ja jossain virtasi mininen koski. Opittiin, että punapuut kasvavat aina viiden tai kuuden puun piireissä, ja että niiden sisältämä tanniini suojaa niitä tulelta. Puistossa oli iso kukkula, jonka huipulle kulki polku, ja ne otimme tehtäväksemme kiivetä tuota polkua. Ja kova kiipeäminen siinä olikin, tunnin verran talsittiin ylämäkeä, välillä haistellen laakerinlehtiä ja välillä räpsien kuvia niin taianomaisista näkymistä, kun askel kerrallaan päästiin aina ylemmäs ja ylemmäs. Samalla juteltiin, tutustuttiin toisiimme ja sitä kautta kulttuureihimme.

Lopulta me sitten päästiin ylös, vaikkakin todennäköisesti loppumatka menikin vähän vaihtoehtoista reittiä jyrkkyydestä päätellen. Huipulta näki puiden lävitse kauas alas, ja edessä päin avautui näkymä suoraan Tyynelle valtamerelle. Siinä me istuttiin vähän aikaa hengähtämässä, ylpeitä itsestämme ihailemassa maisemaa. Nähtiin kyltistä, että matkaa alas oli noin 1,6 mailia, eli noin kaksi ja puoli kilometriä me oltiin kävelty sinne ylös!

Ja sitten lähdettiin kapuamaan takaisin alaspäin, edelleen jutellen, vähän vähemmän kuvia otellen. Neljäkymmentäviisi minuuttia myöhemmin oltiin takaisin alhaalla. Jalkoja särki ja kengät hiersivät jo hieman. Käytiin vessassa ja lahjatavarakaupassa, katseltiin vielä vähän ympärillemme tuossa kauniissa puistossa, johon me muuten päästiin kansallispuistoviikon takia ilmaiseksi! Ja en kyllä yhtään voi ihmetellä, miksi meidät vietiin tuohon paikkaan, oli se vaan niin kaunista. Pitkän päivän jälkeen nukahdin kotimatkalla autoon. Tämä päivä oli aika hieno aloitus yhdelle elämäni hienoimmista reissuista.

Frendejä ja frendejä

En edes tiedä kuinka kauan me ollaan Jassun kanssa suunniteltu päivästä, jolloin vain katsoisimme Frendejä tuntikausia putkeen, tekisimme herkullista ruokaa ja antaisimme hierontoja. Eilen me kuitenkin otettiin itseämme niskasta kiinni, ja tänään oli lopulta se päivä. Ensin me pyörähdettiin Itiksessä ja ainakin teoriassa shoppailtiin, Sitten käytiin kaupassa, ja köröteltiin bussilla Jassun kerrassaan ihanaan kotiin. Keitettiin riisiä, lämmitettiin kanaa ja tehtiin supermahti kesäsalaatti, jota ei vaan voinut syödä liikaa. Salaattiin heitettiin kurkun ja avokadon lisäksi mansikoita, viinirypäleitä, cashewpähkinöitä ja Pirkan vuohenjuustokuutioita, jotka toivoisin löytäneeni jo kauan sitten. Balsamicokastiketta päälle ja täydellinen salaatti oli valmis!

Syötiin rauhassa ja paljon, ja katsottiin sellaiset seitsemän jaksoa Frendejä pienten teknisten ongelmien saattelemana. Aloitettiin alusta, ja jo on nähty peukkulimu, Janice ja hirvisukat sekä ruma alaston mies. Lopulta kello oli niin paljon, että minä lähdin kotiin. Ihana päivä oli ihanan kaverin, ihanan ruoan ja ihanan Netflixin kanssa, pitää ottaa pian uudestaan!

Muista elämässäsi aina silitellä kisuja

Eilen mulla oli suoraan sanottuna huono päivä. Mikään suunnitelma ei enää pitänyt, asiat vain kasaantuivat ja yhtäkkiä kaikki vain kaatui niskaan. Lohduttomana soitin murulleni, ja lohtu tuli. Kävimme anopilla syömässä, rupattelemassa ja silittelemässä kissoja. Nappasimme matkalla parit karkit ja Pokemonit, illalla katselimme televisiota ja herkuttelimme ruoalla, joka ei loppupeleissä ollutkaan ihan niin herkullista. Mutta ei se haittaa, seura oli parasta eikä ollut enää kauhean paha mieli. Oon varmaan sanonut tämänkin aikaisemmin, mutta jos tulee paha mieli, niin mene silittelemään kissoja. Tällä kertaa kissat olivat vielä kiltillä päällä, ja tahtoivat tulla silitetyksi. Win win! Tästäkin päivästä tulee supermahtava päivä, mutta siitä kuulette varmasti lisää myöhemmin. Toivottavasti teillä kaikilla on mukava sunnuntaipäivä! Ja arvatkaa mitä. Mulla on tällä hetkellä äärettömän hyvä fiilis. Olen herännyt aikaisin virkeänä, saan bloggailla rauhassa heti aamusta, ja rinnassa se tunne, mikä taas muistuttaa, miksi mä tätä blogia kirjoitan. Tämä inspiraatio ja kirjoitusrauha on kerrassaan ihana tunne, vaikka välillä tuntuukin ettei tästä tule mitään, ja puolipakolla pitää postailla, ettei tauot venähdä mahdottoman pituisiksi. Mutta kun pääsee vauhtiin, niin ei sitä enää pysäytä mikään. Edessä mahtava päivä, mahtavaa seuraa ja mahtavaa tekemistä. Nyt tuntuu, että kaikki on hyvin.

niin ja hei muuten, meitsi sai töitä!!! ja sitä ennen kolmen päivän päästä Kreikkaan. kyllä tää tästä :)

Warner Bros. Studio Tour London - The Making of Harry Potter

Meidän ensimmäisen kokopäivän ohjelma Lontoossa oli yksinkertainen ja upea: Warner Brosin Harry Potter -studiot Leavesdenissä, Lontoon ulkopuolella. Bussilla ajelimme aamupäivästä sinne jo Potter-fiilistelyn aloittaen, ja jo ennen kuin päästiin sisään, oli vibat huipussaan. Sisääntuloaulassa oli upeasti leffojen hahmojen muotokuvia, sekä pääkolmikon kädenjäljet saveen painettuna (arvatkaas, kenellä on samankokoinen käsi Emma Watsonin kanssa?). Katosta roikkui lentävä auto ja kun käytiin nopeasti kurkkaamassa kauppa, oli mun päällimmäinen (ja ainoa) reaktio "voinko mä saada kaiken". Ennen kiertelyä meille näytettiin video, jossa nuo samaiset näyttelijät vähän pohjustivat tätä koko hommaa, ja sitten aukesivat portit Suureen saliin. 

Studiolla oli siis ihkaoikeat alkuperäiset lavasteet elokuvista. Siellä oli kaikki. Oli tupapöydät ja opettajat, Murjottavan Myrtin kaapu ja sieppi riippumassa katosta. Joulutanssiaispuvut ja koristeet ja Vernon-sedän harmaantuvat viikset. Oli Iseeviot-peiliä ja näkymättömyysviittaa, Lihava leidi ja kolmivelhoturnajaismalja. Oli pukuja ja pienesineitä ja kaikkea mahdollista mitä on leffoissa nähty. Pihalla kökötti massiivinen Poikittaislinjan bussi ja Tylypahkan silta, ja päästiin vierailemaan Dursleyjen kirjeiden täyttämään olohuoneeseen. Oli olentojen päämalleja, Hirviökirjaa hirviöistä, thestraleja ja Hämäkäk. Oli laituri 9 3/4, Tylypahkan juna, Harry ja Ron mässäilemässä herkuilla kärrystä, ja laukkukärry puoliksi seinän läpi. Viistokujalla oli Ollivanders ja Weasleyjen pilailupuoti, Pottereiden kotitalo Godricin notkossa oli kuin tuhon jäljiltä, kirjaimellisesti. Taikasauvoja oli varmaan tuhansia, jokaisessa eri nimi. Oli koko Tylypahka pienoiskoossa. Kahvilassa oli mahdollisuus ostaa kermakaljaa (jota me ei ostettu, nyyh), ja kaupasta sai suklaasammakoita ja jokamaunrakeita. Niin kuin myös taikasauvoja ja tupavaatteita ja kelmien karttoja ja ihan kaikkea. 

Kaisla osti herkkuja ja postimerkkejä, mä ostin puuttuvat kirjat ja Hunajaherttuan toffeeta (nam). Paluumatkalla katsoimme bussissa Viisasten kiveä, ihan parasta. Sinä, joka rakastat Potteria ja aiot joku päivä matkata Englantiin, käy tuolla. Meillä oli upea päivä ja upea kokemus, voisin mennä heti uudestaan!

Jalkoihin sattuu ja elämä hymyilee

Viime postauksesta on kulunut viikko, ja voin sanoa, etten tänä aikana pahemmin ole uhrannut ajatusta blogille. Olen viettänyt aikaa rakkaani kanssa, käynyt hakemassa pizzoja Kotipizzasta, ja häkeltynyt työkuvioista. Keskiviikkona mulla oli kaksi erittäin hyvin mennyttä työhaastattelua, ja torstaina mulle ihan yllättäen soitettiin kolmannesta paikasta, olisinko kiinnostunut töistä. Nyt olen kaksi päivää myynyt ahkerasti ruokaa Kauppatorilla! Ja pakko sanoa, että on ollut mukavaa vaihtelua käydä töissä puolen vuoden vapaiden jälkeen. Toki työ on omalla tavallaan todella rankkaa, mutta nyt tietää kuluttaneensa päivän johonkin hyödylliseen ja todella ansainneen täydellisen oikeuden lahnailuun iltaisin. Puolentoista viikon päässä häämöttävä Kreikan-matkakin tuntuu varmasti palkitsevammalta ja rentouttavammalta parin viikon työrutistuksen jälkeen. Mutta kyllä silti ottaa koville, hikeä valuu oudoissa paikoissa ja jalat ovat päivän päätteeksi ihan hellinä!

Mutta en mä nyt teitäkään aio unohtaa. Lontoosta kuulette taas pian ja ehkä jostain muustakin. Vaikka verkkohiljaisuutta onkin ilmassa, ei ajatuksenvirta katkea mihinkään. Paitsi nyt, kun painun nukkumaan. Öitä kamut!