Kissaprintti tuplana

Mulle muodostui viime kesänä lemppariasu sadepäiville: tyllihame, printtipaita ja kumpparit. Viime viikolla kun käytiin Barbie-näyttelyssä, oli juuri sellainen ilma, jolloin tekee mieli vetäistä juuri tuo yhdistelmä päälle. Kumpparit päätin kuitenkin jättää kotiin epäkätevinä ja tarpeettomina, ja sen sijaan päädyin vakkariin, tuplakissaprinttiin.

Jos totta puhutaan, yleensä mun kohdalla tuplakissaprintti on täysi sattuma: kun käytössä on sekä kissareppu että kissatennarit, ne ovat usein samanaikaisesti käytössä ilman sen kummempaa harkintaa. Siihen kun vielä lisätään mun t-paita- ja sukkavarastot, on mulla ollut asuja, joissa on saattanut ehkä olla vähän liiankin monta kissankuvaa. Ehkä.

Tässä asussa tuplaprintti ei kuitenkaan ole häiritsevä, vaan mun mielestä ne jopa täydentävät tässä toisiaan ihan täydellisesti. Kissakuvioisilla Vanseilla tällä kertaa olikin kaverina tämä ihan paras t-paita Meow-tekstillä. Mä hyvin harvoin enää ostan minkäännäköisiä tekstipaitoja, mutta kun tämän viime kesänä Stradivariuksesta bongasin muistaakseni kuudella punnalla, oli se vaan pakko napata mukaan!

Niinpä tällä kertaa otin tyllihameen kaveriksi kissatekstiprinttipaidan, ja täydensin kokomustani mustilla sukkiksilla, joita en käytä melkein koskaan, mutta joista olen alkanut viime aikoina tykkäämään tuomassa särmää asuun! Mun kokomusta ei kuitenkaan koskaan ole täysin kokomusta, niin kuin kuvistakin näkyy, ja tälläkin kertaa viimeistelin kokonaisuuden Barbie-teemaan sopivalla pinkillä huulipunalla. Tämä nestemäinen huulipuna oli pari vuotta sitten ihan mun ehdoton lemppari, mutta viime aikoina jäänyt paitsioon. Mä en vaan enää osaa kunnolla käyttää kirkkaita väriä huulissa, ja yhä useammin mulla on käytössä nudepuna! Ei olisi vuoden 2016 Sanna kyllä tätä päivää koskaan uskonut tulevan :D

T-paita Stradivarius

Hame Seppälä / DIY

Kengät Vans

Huulet The Balm Meet Matt(e) Hughes sävyssä Sentimental

Joku päivä, kun löydän itselleni sen täydellisen sadetakin, esittelen teille mun oikean sadepäivälookin (johon plot twist tulee kuulumaan juuri tämä hame) (joka muuten ennen oli mekko) (mutta siitä lisää sitten). Nyt mennään tällä, satoi tai ei. Hyvin tällä ainakin barbeiltiin!

Kissaprintti, in vai out?

(in. aina in.)

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Valtakunnallinen löytöeläinpäivä ja Hesyn avoimet ovet

Tänään valtakunnallisen löytöeläinpäivän kunniaksi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksellä oli avoimet ovet. Talossa oli myyntipistettä, kirpputoria ja kahvilaa, eläintilat olivat avoinna ja Espoon koiratalostakin oli kaksi kaveria vierailulla. Päästiin tutustumaan Hesyn toimintaan, saatiin esittää kysymyksiä ja nähtiin pari nukutettua kissaakin eläinlääkärin pöydällä. Pienissä kopeissaan elävät kissat olivat suurimmaksi osaksi arkoja, eivätkä nauttineet ihmispaljoudesta, jonka takia ihmisvirtaa sopivasti säännösteltiinkiin. Pihalla kaksi lapinkoiraa, joista toinen tekikin jo esiintymisen mun Instagramissa, sen sijaan olivat maailman suloisempia otuksia, tulivat luo ja todella nätisti ja rauhallisesti nauttivat rapsutuksistaan. Tämä mun kuviin päässyt kaunokainen vaikutti nopean tutustumisen jälkeen sellaiselta kaverilta, jonka jopa minä vannoutuneena kissaihmisenä itselleni huolisin. Hesyllä oli joka tapauksessa monta eläintä odottamassa sitä ikiomaa loppuelämän kotia, ja ehkä joku näistä kilteistä, aikuisista kissoista lähtee minun mukaani, kun vihdoin saamme oman asunnon. Hesy tekee hurjan tärkeää työtä ja mä haluan ehdottomasti olla heidänkin toiminnassaan enemmän mukana, tällainen tapahtuma oli valtavan hieno idea ihmisten kiinnostuksen nostamiseen. Ja hei, katsotaan vielä tuota ihanaa koirakaveria, mikä kiltti söpö!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

Aika ottaa rennosti

Täällä on viime päivinä otettu todella rennosti. Torstaina heräsin huonoon oloon, ja heti ensimmäinen vesilasillinen jonka join tuli saman tien ylös. Etovaa oloa jatkui koko päivän, ja siitä tuli sitten mun ensimmäinen sairaspossaolo töistä! Lääkärintodistusta piti lähteä iltapäivällä hakemaan päivystykseen, ja Ronja, jota pyysin seuraksi päätyi ajamaan koko matkan! Oli kyllä semisti mielenkiintoinen matka Malmille ja takaisin tuoreen kuskin kyydissä mun äidin autossa, haha! Onneksi selvittiin ihan ehjin nahoin me ja auto, eikä edes ajettu pahasti harhaan! Pari päivää sitten lepäilin kotona ja kulutin ahkerasti Täydellisten naisten kausia, voin sanoa koukuttuneeni taas vaihteeksi! Täykkärit on kyllä ollut mun ensimmäinen lempisarjani, ja on se vaan hyvä. Konetta en ole avannut moneen päivään ja tänään raahauduin viimein suihkuun ja laitoin jopa meikkiä naamaan! Välillä on kiva ottaa vaan ihan rennosti ja maratoonata telkkarin edessä. Nyt oon silittelemässä kissoja ja syömässä pizzaa. Rentoa Runebergin iltaa ja uutta viikkoa teille kaikille ❤

Piristystä päivääsi

Oltiin tänään taas kisulandiassa vierailulla. Syötiin herkullista lounasta ja otettiin rennosti. Mä taas innostuin räpsyttelemään kameraani ja yritin (ja epäonnistuin) harjoitella niitä manuaaliasetuksia vähän lisää. Vauvat olivat tänään niin suloisia: Simba antautui täysin kun häntä silittelin, Maisa tuli mun luo kiehnäämään kun halusi oman osansa ja Nemo hengasi mun sylissä kun söin, tosin siinä hänellä taisi olla vaihtoehtoisia motiiveja pelissä. Uudemman tulokkaan Seran kanssa ei olla vielä ihan yhtä tuttavallisia, mutta hän oli oikein ihanan kuvauksellinen niin monella tapaa tänään. Suloisia tapauksia jokainen, eikä mua olisi yhtään haitannut jos yksi olisi kiivennyt vahingossa mun laukkuuni, haha. 

Ihanaa loppuiltaa teille ♥

Kissapiristystä torstai-iltaan

Nyt kyllä meinaa pää räjähtää tämän postauksen kanssa tapellessa. Vieraalla koneella en nyt saa kuvia muokattua, koska tässä ei jostain syystä ole Windowsin omaa kuvanmuokkausohjelmaa (???), eikä nettimuokkausohjelmat halua toimia vaikka kovasti ainakin yritin Flashia päivitellä. Pikkuhiljaa alkaa hermot kiristyä tässä säätäessä, mutta nyt päätin kuitenkin ladata nämä kuvat ihan muokkaamattominakin. Sillä onhan nää kisumisuset ihan hurjan söpöjä vaikka valotus onkin vähän miten sattuu. Oltiin tänään siis taas Alen äidin luona tapaamassa uusia pieniä pentukissoja (ja samalla myös niitä vanhempiakin murusia, siellä on talo täynnä näitä ihania karvakasoja!), joista sain vihdoinkin ensimmäiset kameralla otetut kuvat. Sera on siis tuossa mun sylissä niin söpönä pienenä pikkuisena, ja Scarisa sain ihan hämmästyttävästi monta kuvaa ihan läheltä, kun hän paikallaan katsoi suoraan kameraan. Siis että tällainenkin on ihan todella mahdollista! :D Pikkuvauvat olivat niin suloisia, ja leikkisiä. He eivät kuitenkaan pahemmin viihdy sylissä eikä rapsutettavina, siinä vanhat kisut on kivempia.Tiitus sitten pääsikin mun syliin halittavaksi ja silitettäväksi. Tämä taitaa olla aika kulunutta kamaa mun blogissa, mutta kissat on vaan parhautta. 

Kissojen yössä

Näin alkuun, kiitos. Eilinen postaukseni levisi varsinkin seurakuntapiireissä aika laajasti ja sain oikein mukavaa palautetta siitä, ja näin vuorokauden jälkeen se on vain muutaman kymmenen näyttökerran päässä blogini historian luetuimman tekstin tittelistä. Siispä, kiitos teille jokaiselle, jotka luitte, jaoitte, tykkäsitte ja kommentoitte tai jopa liityitte lukijaksi tai tykkäsitte blogini Facebook-sivusta (jonne pääsee muuten tästä, jos et vielä ole käynyt tykkäämässä!), kaikki lämmittää sydäntä yhtä lailla. Puhumattakaan teistä, jotka mua autoitte tuon postauksen toteuttamisessa ja faktojen pitävyydessä, suurensuuri kiitos avustanne! Mutta hei, asiaan.

Eilen Korkeasaaressa vietettiin Kissojen yötä, jossa siis läpi illan ruokittiin kissaeläimiä ja muitakin yleisön nähden ja oli myös muuta ohjelmaa, ja lipputuotoista osa lahjoitetaan Amurin kissapetojen suojeluun. Me ollaan joka syksy puhuttu Kissojen yöhön menemisestä, mutta aina on sitten tullut jotain, eikä olla päästy. Tänä vuonna vihdoin me sitten mentiin. Otettiin meidän pehmoleopardi Ramseys mukaan katsomaan lajitovereita, ja läpi illan hän matkasi vuoroin mun ja vuoroin Alen repussa katselemassa Korkeasaaren asukkeja. 

Vaikka olikin kyse kissojen yöstä, oli siellä myös muita eläimiä toki esillä. Me käytiin ekana kurkkaamassa pesukarhut, joita ei meidän aikaisemmalla Korkeasaari-visiitillä tänä kesänä ollut esillä, ja siellä ne leikkivät ja peuhasivat yhdessä niin suloisena. Siitä sitten mentiin seuraamaan pikkupandojen ruokintaa, moikkaamaan manuleita ja vilkuilemaan, jos ilves haluaisi näyttäytyä (ei halunnut). Päästiin useimmiten hyville paikoille lasin eteen kameroidemme kanssa, yhdessä innokkaiden pikkulasten kanssa, jotka ilman huolen häivää seilasivat lasia pitkin edestakaisin meidän kenkien päältä kävellen. Ei ole uudet puhtoiset mintunvihreät Converset enää niin puhtoiset, haha. Myös vesikot ja saukot ruokittiin samoihin aikoihin kissapetojen kanssa, ja saatiin katsella niiden leikkiä ruokaherkkujen kimpussa. 

Seikkailtiin ympäri eläintarhaa, nähtiin riikinkukkoja joka kulmalla, ja käytiin hämärätalossa, en edes tiennyt sellaisen olemassaolosta! Vähän myöhemmin oli niitä kaikkien lemppareita näkyvillä. Amurinleopardi istuskeli nurkassa (Ramseys innostui lajitoverinsa kohtaamisesta) ja tiikeri makoili kauempana omassa rauhassa. Nyt päästiin näkemään ilvestäkin, mutta tiikerin luo ei päästy enää takaisin, sitä oli niin paljon ihmisiä katsomassa, että turvallisuussyistä porukkaa ei enää päästetty kulkemaan läpi. Alen veli sai siitäkin kuitenkin pari hyvää kuvaa, ja pikkuhiljaa alettiin lähteä käppäilemään kotia kohti jo siinä kasin maissa. 

Niin ja vielä loppuvinkkinä, jos nyt missasit Kissojen yön, niin se on vielä uudestaan ensi perjantaina 9.9., eli silloin vielä kerkeää! Meillä ainakin oli kivaa, vaikka ei oltukaan kovin kauaa ja eläimet eivät ihan halunnut noudattaa niitä ihmisten aikatauluja. Toki noita kissoja näkee ihan muulloinkin Korkeasaaressa, ja ehkä myös vähän rennompina, kun ei ole ihan niin paljon porukkaa lasin takana tiirailemassa. Ja ihanaa on myös, että tuolla tapahtumalla myös oikeasti osallistutaan kaikki hyväntekeväisyyteen tärkeän asian puolesta.

Muistakaa hymyillä, ihmiset!

Ajattelin ennen Rodos-postausta heittää tähän väliin yhden kunnon kuulumispostauksen! Tuntuu että mä olen kauhean huono näissä, kun aiheet rönsyilee sinne tänne kun on niin paljon mitä tekisi mieli sanoa, mutta samalla ehkä juuri samasta syystä näitä on myös niin vaivatonta tehdä. Tänä aamuna kotoa lähtiessäni satoi, ja oon ehkä vähän outo (jopa itseni mielestä) mutta mä tavallaan tykkäsin siitä. Sateella on tavallaan ihanan raskas ilma mutta kuitenkin raikasta ja helppo hengittää, eikä näin kesällä ole liian kylmäkään vaikka taivas onkin pilvessä. Mulla oli myös eka ajotunti sateella, ja pääsin ekaa kertaa käyttämään tuulilasin pyyhkijöitä! Oon alkanut enemmän ja enemmän viihtyä siellä auton ratissa, liikkeelle lähtö on edelleen aina vähän vaikeeta mutta muuten on sujunut tosi hyvin. Vähän kyllä pelottaa kun tänäänkin ajoin seitsemääkymppiä haha :D

Nyt on omalta osaltaan pikkuhiljaa siirrytty taas vähän arkeen, kun mulla alkoi syksyn osalta piano- ja laulutunnit. Molemmissa mulla on uudet opettajat ja ainakin tähän mennessä oon ihan innoissani. Huomenna mulla alkaa taas bänditunnit suurimmaksi osaksi tutulla porukalla. Oikeasti nämä tunnit alkoivat jo viime viikolla, mutta mähän olin toisella puolella Eurooppaa silloin! Voi nyt tuli taas kaipuu takaisin, niin nopeasti se viikko loppujen lopuksi menee ja vaikka ihana on olla kotona, niin on se lomailukin ihan parasta. 

Loppuun mä haluan vielä kertoa mun aamuisesta metromatkasta. Metrossa oli pieni poika rattaissa isänsä kanssa, joka itki ja huusi. En tiedä oliko hänellä paha mieli vai halusiko huomiota, mutta isällä loppui keinot kesken eikä osannut tehdä mitään vaan jutteli puhelimessa, kun poika vääntelehti rattaissaan. Kun metro saapui päättärille ja menin siihen viereen seisomaan. Katsoin poikaa ja hymyilin hänelle. Poika katsoi mua vähän aikaa hämmentyneenä, ja hymyili leveästi takaisin, eikä kuulunut enää inahdustakaan! Joskus sitä vaan unohtaa että niin helpolla ja yksinkertaisella asialla kuin hymy voi olla niin suuri merkitys ja vaikutus. Muistakaa hymyillä, ihmiset!

Oltiin eilen taas kisulandiassa moikkaamassa kavereita, siitä postauksen kuvitus. Kisut on parhaita. 

Muista elämässäsi aina silitellä kisuja

Eilen mulla oli suoraan sanottuna huono päivä. Mikään suunnitelma ei enää pitänyt, asiat vain kasaantuivat ja yhtäkkiä kaikki vain kaatui niskaan. Lohduttomana soitin murulleni, ja lohtu tuli. Kävimme anopilla syömässä, rupattelemassa ja silittelemässä kissoja. Nappasimme matkalla parit karkit ja Pokemonit, illalla katselimme televisiota ja herkuttelimme ruoalla, joka ei loppupeleissä ollutkaan ihan niin herkullista. Mutta ei se haittaa, seura oli parasta eikä ollut enää kauhean paha mieli. Oon varmaan sanonut tämänkin aikaisemmin, mutta jos tulee paha mieli, niin mene silittelemään kissoja. Tällä kertaa kissat olivat vielä kiltillä päällä, ja tahtoivat tulla silitetyksi. Win win! Tästäkin päivästä tulee supermahtava päivä, mutta siitä kuulette varmasti lisää myöhemmin. Toivottavasti teillä kaikilla on mukava sunnuntaipäivä! Ja arvatkaa mitä. Mulla on tällä hetkellä äärettömän hyvä fiilis. Olen herännyt aikaisin virkeänä, saan bloggailla rauhassa heti aamusta, ja rinnassa se tunne, mikä taas muistuttaa, miksi mä tätä blogia kirjoitan. Tämä inspiraatio ja kirjoitusrauha on kerrassaan ihana tunne, vaikka välillä tuntuukin ettei tästä tule mitään, ja puolipakolla pitää postailla, ettei tauot venähdä mahdottoman pituisiksi. Mutta kun pääsee vauhtiin, niin ei sitä enää pysäytä mikään. Edessä mahtava päivä, mahtavaa seuraa ja mahtavaa tekemistä. Nyt tuntuu, että kaikki on hyvin.

niin ja hei muuten, meitsi sai töitä!!! ja sitä ennen kolmen päivän päästä Kreikkaan. kyllä tää tästä :)

Kisuja ja arkihöpinää

Helou rakkaat! Taas on vähän pitempi tauko takana, niitä on ollut harmillisen paljon viime aikoina. Takana mulla on mahti hiihtolomaviikko Lällyssä, tasaista psykanlukemista, vähemmän tasaista matikanlukua, lepoa ja paaaljon Himymiä. Olen käynyt moikkaamassa kissoja ja hoitanut asioita, tavannut ihmisiä ja ottanut asukuvia. Kokenut monta inspiraation hetkeä blogin suhteen, mutta ajanpuutteen ja väsymyksen myötä jättänyt ne toteuttamatta. Kauhistellut sitä, että ylppärirupeama oikeasti lähtee parin viikon päästä käyntiin, ja ollut käsittämättömän onnellinen siitä, että tasan kuukauden päästä mä olen vapaa kuin taivaan lintu, saan lukea mitä haluan milloin haluan ja tehdä elämälläni juuri sitä mitä itseäni huvittaa. Odottanut tulevaisuutta ja miettinyt, että mitä mä tällä elämällä oikeasti teen. Au pair -haaveet ovat taas heräilleet, niin kuin muuttohaaveetkin. En mä vaan tiedä!

Eilen me oltiin äidin kanssa Kom-ravintolassa katsomassa Gommia ja Pommia, eli M. A. Nummista ja Pedro Hietasta. Mä lähdin mukaan ihan vaan siksi, että äiti on ikuisuuksia puhunut Kom-ravintolan ihanasta vuohenjuustosalaatista. Ruokalista oli kuitenkin päivittynyt, ja me syötiinkin superherkullista kasvislasagnea vuohenjuustolla ja munakoisolla (joka yllättäen ei maistunutkaan pahalta!). Esitys oli mukavan lyhyt, alle tunnin, ja mäkin tiesin pari kappaletta. Ja se ruoka oli i-ha-naaaaaaa. Tuli taas nälkä. Pehmeää vuohenjuustoa ja sopivan makeaa tomaattikastiketta. Ruoka on rakkautta. Toisaalta mulla oli äärimmäisen vahva joukkoonkuulumattomuuden tunne koko illan: me oltiin hienossa osassa Helsinkiä, ja ympärillä oli lähes pelkästään hieman vanhempia naisia, jotka olivat punanneet huulensa ja puhuivat erittäin sivistyneeseen sävyyn hieman ulkosuomalaisella aksentilla vanhoista Euroopan museoista punaviinejään siemaillen, kun minä vieressä teineilen kännykkä kädessäni samalla kun vastapäätä äitini esittelee ystävälleen kätensä ihottumia. En ehkä kestä :D

Ja niin hei, me saatiin tänään vihdoin meidän tyttishupparit! Tämä on niin mukava ja ihana, ja oon niin innoissani, kun en kerta abihupparia saanut eikä mulla mitää muutakaan spessuhupparia ole. Ja tein tänään aivan käsittämättömän ihanaa avokadopastaa, voisin tännekin joku päivä reseptin heittää!

Olikohan tässä tarpeeksi sekalaisesti kaikkea? Huomenna, tai piakkoin nyt ainakin voisin tulla kertomaan teille vähän mun penkkariasusta!

Seuraa Facebookissa, Askissa ja Instagramissa!