torstai 11. helmikuuta 2021

Alkuvuoden huiput ja huonot

Tätä vuotta on takana jo kuusi viikkoa! Toisaalta taas voi ihmetellä miten nopeasti aika menee, mutta samalla kyllä joulusta ja uudestavuodesta tuntuu olevan jo ikuisuus. Näihin kuuteen viikkoon on mahtunut todella paljon kaikkea, joten otetaanpa pieni katsaus huippuhetkiin ja ei niin kivoihin juttuihin.

PLUSSA: Nighwishin keväälle kaavailtu livestream-keikka. Tämä varsinaisesti julkistettiin jo joulukuussa, mutta ostin oman lippuni viime viikolla. Ihan parasta nähdä oma lempparibändi ja kuulla uudet biisit vihdoinkin livenä, vaikkakin live tässä tapauksessa tarkoittaa nykymaailman sallimaa livestream-järjestelyä.

MIINUS: Marko Hietalan lähtö bändistä. Tämä tuli hurjan isona yllätyksenä ja uutiseen on todella pitänyt hetki sopeutua. Enemmän mun fiiliksiä aiheeseen liittyen voit lukea tästä Insta-postauksesta ja tästä mun Iltalehteen kirjoittamasta näkökulmasta.


MIINUS: Mun kotona on ihan älyttömän kylmä ja tätäkin kirjoittaessa mulla on tuplakerros vaatteita päällä. Silti kädet jäätyy, hommien tekeminen kun ei oikein hanskat kädessä luista. Ainakin pysyy vesi lasissa viileänä!

PLUSSA: Nämä kaikki upeat talvipäivät ja vaaleanpunaiset taivaat.


PLUSSA: Modernin perheen viimeinen kausi tuli Netflixiin!

MIINUS: ...ja Frendit poistui. Pitää varmaan käydä kaivamassa DVD:t talteen äidin luota, niin voi tarvittaessa tyydyttää Frendit-nälkää. Onneksi telkkarissa pyörii koko ajan uusinnat, niin ei tarvitse ihan kokonaan ilman olla!


MIINUS: Ihan älyttömän paljon kouluhommaa. Viisi kurssia ja graduseminaari päälle vie kyllä voimat. 

PLUSSA: Viikottaiset ja päivittäiset to do -listat ja oikeasti tehokas fiilis, kun pääsee ruksimaan kohtia pois. Auttaa tosi paljon siihen ainaiseen "en ole taaskaan saanut mitään aikaiseksi" -fiilikseen, kun konkreettisesti pystyy seuraamaan omaa edistymistään.

MIINUS: Rintaliivit (ainoat käytössä olevat ja oikeasti sopivat) hajosivat. Rupesin kesken työvuoron ihmettelemään, kun joku hankasi, ja osoittautui että kaarituki oli katkennut ja tullut läpi.

PLUSSA: Ostin sitten tilalle uudet, söpöt ja todella rennot bralette-tyyliset rintsikat, jotka tuntuvat oikeasti mukavalta päällä ja sopivat jopa mun vartalolle.


MIINUS: Jatkuva kotoilu. Ehkä noin puolet päivistä menee niin, etten poistu kotoa ollenkaan.

PLUSSA: Olen alkuvuoden mittaan kehittänyt entisestään omia rutiinejani. Mulla on listat ja tavoitteet kirjattuna kaikkeen mahdolliseen (mun sisäinen järjestysintoilija rakastaa tätä) ja olen onnistunut muun muassa rajaamaan kunnon kauppareissut kertaan viikkoon.


MIINUS: Huonot päivät, pahat mielet ja meltdownit.

PLUSSA: Hyvät päivät, arjen helmet ja kaikki pienet asiat, jotka tekevät iloiseksi ja onnelliseksi.


MIINUS: Monia läheisiä en ole päässyt näkemään pitkään aikaan, ja yhdistettynä etäopiskeluun mä vietän tosi paljon aikaa yksin kotona.

PLUSSA: Onneksi kuitenkin arkeen mahtuu myös niitä superihania hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa, silloin voi todella irtautua tylsästä arjesta ja nauttia!


MIINUS: Lähipiirissä on paljon surua, huolta ja murhetta, jotka tietenkin ovat vaikuttaneet paljon myös muhun ja mun mielialaan.

PLUSSA: Voin kuitenkin olla todella kiitollinen siitä, että mun omassa elämässä mulla on asiat loppujen lopuksi ihan älyttömän hyvin, voin olla todella onnellinen kaikesta, mitä mulla on ja mitä saan elämässäni tehdä.

Ja loppuun pitää vielä lisätä kasa ekstraplussia ilman negatiivisia vastineita, päällimmäiset fiilikset jäävät kuitenkin positiivisen puolelle!

+ Disney+ ja mahtavien leffojen katselu. Viime viikonloppuna katsottiin Pocahontas ja Aladdin, seuraavaksi listalla voisi olla Mulan - edellisestä kerrasta on nimittäin sen verran kauan, ettei mulla ole siitä mitään muistikuvia!

+ Tällä hetkellä olen lukemassa vuoden kuudetta kirjaa ja neljättä sukkaparia. Musta on ihanaa, että lukeminen on pysynyt mukana kiireisestä arjesta huolimatta. Ja hei ensi joulun eka lahjakin tehty!

+ Laskiaispullat.

+ Sukkakiharat.

+ Kaikki ihanat herkkuruoat, mitä on tullut syötyä.

+ Selkeästi rajattu vapaa-aika etenkin viikonloppuisin, silloin ei kouluhommia edes ajatella! Maanantaina saattaa sitten olla jopa ihan kiva palata ahertamaan (ja täyttämään to do -listoja).

+ Hyvä fiilis töissä ja se, ettei vuoroja ole ollut liikaa.

Miten sun vuosi on lähtenyt käyntiin? Tiputa alas kommentteihin yksi sun positiivinen ja yksi negatiivinen! Tai vaikka kaksi positiivista, jos niikseen tulee :D

Liity lukijaksi tästä!

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Etäopiskelijan my day

Mä vilautin etäarkirutiinipostauksessani ajatusta my day -postauksesta, ja te todella innostuitte ideasta! Rupesin siis heti toteuttamaan, ja tämän viikon keskiviikkona kuvailinkin pitkin päivää ja kirjasin ylös mun koko päivän. Mitkään kaksi päivää eivät luonnollisesti ole täysin samanlaisia, mutta aika tavanomaiset rutiinit kuitenkin multakin löytyy. Tässä siis mun enemmän tai vähemmän tavanomainen keskiviikko!

9.35 soi herätyskello ensimmäisen kerran. Painan torkkua viiden minuutin välein tasaan asti ja jään makoilemaan. Eka luento alkaa vasta kahdeltatoista, joten tänään ei ole kauhea kiire nousta.

10.00 Saan silmät auki. Selailen hetken puhelinta, tarkistan Instagramin ja vastailen edellisenä iltana julkaistun postauksen kommentteihin. 

10.30 Nousen sängystä. Laitan Nightwishia soimaan ja biletän itsekseni kylppärissä. Näin polkaistaan päivä hyvin käyntiin! Käyn pissalla, pesen hampaat, käyn spontaanissa pikasuihkussa, teen ihonhoitorutiinini, puen päälle ja harjaan hiukset. Olin edellisenä yönä kokeillut ensimmäistä kertaa sukkakiharoita, ja vitsi nämä onnistuivat ihanasti!

11.00 Petaan sängyn ja totean, että tahdon imuroida heti. Imurointi oli päivän tehtävälistalla anyways ja tahdoin aloittaa päivän puhtaassa kodissa! Ennen imurointia pyyhin pöytää, ja vähän ironisesti onnistun pudottamaan lasin lattialle. Siinä sitten lakaisin lempilasini muruset ennen imuriin tarttumista! Imuroinnin jälkeen pääsin vihdoinkin väsäämään itselleni aamupalaa.

11.45 Vihdoinkin ruokaa! Istahdan aamupalaleipieni kanssa tietokoneen ääreen ja alan näpyttelemään juutalaisuutta käsittelevää koulutehtävää, jonka dedis ei ole vielä pariin viikkoon. Mulla oli kuitenkin tavallista rennompi viikko, joten ehdin tehdä hommia vähän myös varastoon. 

12.15 Ei-kristilliset uskonnolliset yhteisöt Suomessa -kurssin luento alkaa. Luentoa seuratessa puuhastelen vähän kaikkea: syön aamupalani loppuun, neulon maanantaina aloittamaani sukkaa, täyttelen uutta bujo-tyylistä muistivihkoani ja teen pikameikit. En mä tänäänkään poistunut kotoa kauppareissua enempää, mutta välillä todella tekee mieli meikata ihan vain huvin vuoksi. Olihan toki kiva meikata ihan tämän postauksenkin vuoksi, ja nämä kiharat innostivat tälläytymään. Mutta tuona päivänä oli sellainen fiilis, että olisin varmaan meikannut ihan muutenkin.

13.45 Luento loppuu. Otan muutamat selfiet ja aloitan tämän postauksen kirjoittamista. Soittelen äidin kanssa ja jatkan aamulla aloittamaa juutalaisuustekstiä.

14.30 Ranskan luento. Luennon ohessa lämmitän jämiä lounaaksi ja neulon sukan valmiiksi. 

16.30 Tokan luennon jälkeen chillailen hetken aikaa. Makoilen puhelinta selaillen, täyttelen bujovihkoani ja listailen tärkeitä päivämääriä. 

17.30 Luen yhden artikkelin ja aloitan toista sukkaa. Selailen vähän lisää puhelinta ja sovin ensi viikolle haastatteluja kouluprojektia varten. 

18.30 Jämähdän tietokoneen eteen. Katson Youtube-videoita ja täyttelen bujovihkoani. Tämä vihko on mulla siis ihan uusi juttu, jonka ostin vasta tällä viikolla. Olen viime aikoina kuitenkin innostunut tekemään niin paljon listoja ja aikatauluja, että tahdoin omistaa näille merkinnöille ihan kokonaan oman vihon.

19.30 Saan lopultakin aikaiseksi lähteä kauppaan koko illan vitkuttelun jälkeen. Ulkona on kylmempi mitä kuvittelin, joten piti laittaa ekstrapaljon kerroksia päälle. Vien roskat ja hyppään bussiin, ja bussista jäädessä tajuan jättäneeni antaumuksella tekemäni kauppalistan kotiin! Kauppareissun aikana kuulokkeissa pyörii podcast.

20.30 Kaupasta kotiin. Olen ottanut tavaksi yrittää tehdä viikon ruokaostokset kerralla. Painoi liikaa ja maksoi ihan liikaa, mutta selvisin enkä unohtanut listalta kuin vain pari juttua! Lepään hetken, ennen kuin laitan Salkkarit pyörimään ja alan tiskata ja laittaa ruokaa. Mä jäin yhdessä vaiheessa Salkkareissa ihan sikana jälkeen, mutta nyt olen ottanut tavaksi aina tiskatessa katsoa Cmoresta Salkkareita. Olen nyt menossa syksyn 2019 jaksoissa, haha! Mutta tämä kyllä saa jopa innostumaan tiskaamisesta.     

21.40 Vihdoinkin ruoka-aika! Tänään luvassa uunilohta ja riisiä. Ruokaillessa katson Salkkari-jakson loppuun ja videota Youtubesta.

22.00 Vielä ei väsytä, vaikka periaatteessa mikään ei enää pidättele mua menemästä nukkumaan. Täyttelen bujovihkoa, suunnittelen kouluhommia, kirjoitan seuraavan päivän to do -listaa ja tätä postausta ja jään hetkeksi selailemaan puhelinta.

23.00 Saan aikaiseksi mennä tekemään iltatoimet. Musta tuntuu, että haisen kauheasti hielle, joten menen pikasuihkuun (vaikka en koskaan käy kahta kertaa päivän aikana suihkussa ellei ole ihan pakko!). Pesen naaman ja hampaat ja väsään aamuisesta innostuneena uudet sukkakiharat itselleni. Uppoudun internetin syövereihin ja alan selailla juttua,  miten selvitä hengissä eri tilanteissa. Luen hetken vielä kirjaa ennen nukkumaanmenoa. 

01.30 Vähän venähti tämä ilta, en mä yleensä valvo näin myöhään nykyään, mutta edellisen viikonlopun iltavuorot vaikuttivat unirytmiin. Nyt kuitenkin valot pois ja nukkumaan! Seuraavana päivänä mun ainoa luento oli vasta iltapäivällä, joten nukuinkin antoisasti yhteentoista.

Siinä oli mun keskiviikko 3.2.2021! Jos ei muuta niin näitte ainakin hyvän vilauksen mun kämpästä, kun ei sitä muualla nykyään oikein tule hengailua :D

Millaisia teidän arkipäivät ovat?

Liity lukijaksi tästä!

tiistai 2. helmikuuta 2021

Vegaaniviikko: ruokalista ja fiiliksiä

Muutama viikko sitten asetin itselleni haasteen ja pidin vegaaniviikon. Tarkoitus oli siis syödä täysin vegaanisesti yhden viikon ajan. 

Mä olen tehnyt samanlaisia tempauksia aiemminkin, erityisesti paaston aikaan, jolloin ortodoksisen kirkon tapoihin kuuluu jättää pois kaikki eläinperäinen ravinto. Muutenkin syön arjessa hyvin kasvispainotteisesti, enkä osta lihaa kotiin edes viikottain.

Sen sijaan mun haaste on maitotuotteet. Juusto erityisesti. Mä rakastan juustoa, kulutan juustoa ihan älyttömiä määriä, syön juustoa lähes joka aterialla. Parhaimmillaan mulla on kahdeksaa eri juustoa samanaikaisesti jääkaapissa. Juusto on aivan ihanaa, mutta ei välttämättä kaikista terveellisin vaihtoehto runsaissa määrin. Vielä enemmän halusin haastaa itseni kehittämään herkullisia ruokia, joihin ei tarvita juustoa tuomaan makua. Vegaanijuustot eivät mua houkuta lainkaan, joten vegaanihaaste tarkoittaa mulle juustottomuutta.

Muutenkin maitotuotteet ovat mun käytetyin eläinperäinen ruokaryhmä. Jos herkuttelen, syön suklaata. Aamupalaksi syön joko juustoleipiä tai jogurttia. Parhaat kastikkeet tehdään creme fraicheen, kermaviiliin tai kreikkalaiseen jogurttiin. Ja se juusto. Muista eläinperäisistä tuotteista syön aika paljon kalaa ja mereneläviä ja aika ajoin aamupalakananmunan. Jauhelihaa tai kanaa ostan kotiin aina kun huvittaa, mutten tosiaan joka viikko.

Vegaaniviikolla en siis ostanut mitään epävegaanista itselleni ja pyrin parhaani mukaan syödä täysin vegaanisesti. Pari poikkeusta viikkoon mahtui, kun edelliseltä viikolta oli jäänyt ruokaa vielä yli enkä tietenkään tahtonut niitä heittää hukkaan vain sen takia, että ne olivat epävegaanisia. Tässä siis katsausta mun viikon ruokalistaan:

Maanantai

Aamupalaksi söin jälkiuunileipää hummuksella ja kurkulla. Lounaaksi söin viikonlopulta jäänyttä pastaa, jonka seassa oli hieman parmesaania, sitä lukuun ottamatta oli täysin kasviperäinen tomaattipasta. Päivälliseksi tein ihan superhyvää tortillaa! Tortilloihin laitan tavallisestikin papuja täytteeksi, mutta tällä kertaa juusto jäi pois ja creme fraiche vaihtui soijavastineeseen. Lisäksi tortillaan mahtui muun muassa itsetehtyä tuoresalsaa ja guacamolea. Illalla herkuttelin vielä Alpron suklaavanukkaalla!

Tiistai

Aamu alkoi Alpron mustikkajogurtilla myslin ja banaanin kera. Tämä ei kyllä muhun oikein uponnut, soijajugut eivät vain ole mun makuun, eikä mun viimeksi ostama mysli ole ollut mitään parasta mahdollista. Lounaaksi vetäisin tortilloita edellisillan tapaan, ja iltaa vietettiin kaverin luona valmisruokien turvin. Paistettiin ranskalaisia ja Apetitin mexican-kasvisnugetteja, ihan parhaita! Lisukkeena ketsuppia, vegemajoneesia ja salaattia. Hyvä ateria oli, juuri tällaisia valmisherkkuja mulla on tapana syödä ihan normiarjessakin.

Keskiviikko

Aamupalaleivän päällä jälleen hummusta, salaattia ja kurkkua ja lounaaksi edelleen tortillaa. Päivälliseksi söin viikonlopulta jäänyttä lohta ja perunamuusia, joten tässä oli viikon toinen epävege ateria. Illalla napostelin nachoja ja vanukasta.

Torstai

Torstaiaamuna mustikkasoijajogurtti oli saanut kaverikseen uutta, parempaa mysliä ja samaa banaania, oli vähän parempaa, mutta silti ei tuo jogurtti kunnon kreikkalaista päässyt korvaamaan. Lounaaksi söin vielä viikonlopun lohta, ja iltapäivällä ajattelin herkutella kaakaolla, mutta ei sekään oikein toiminut iKaffeen tehtynä. Illalla tein munakoisopastaa, tämä on myös yksi mun arkiruokavakkareita, joskin tällä kertaa juustotta. Meinasin lisätä tomaattikastikkeeseen myös kaurakermaa, mutta jätin tällä kertaa välistä. Se kuitenkin toimisi todella hyvin!

Perjantai

Aamupalaksi söin klementiiniä ja avokadotoastia, avokadosössössä oli siis luultavasti seassa sitruunamehua, chilihiutaleita, suolaa, pippuria, öljyä, etikkaa. Lounaaksi eilistä pastaa ja illalla pakastepizzaa ja salaattia! Itselleni ostin Apetitin vegejauhispizzaa, olen tätä aiemminkin ostanut ja on ihan jees, mutta ei ihan parasta mahdollista.

Lauantai

Ruisleipää ja hummusta hedelmien kera jälleen aamulla, lounaaksi edelleen munakoisopastaa. Illaksi ostin kaupassa myytäviä Beijing8-dumplingseja, joita olin mietiskellyt jo vaikka kuinka pitkään! Vegaaninen vaihtoehto sisälsi soijapapua ja sitruunaruohoa, lisukkeeksi keitin vihreitä papuja. Iltapalaksi naposteltiin vielä nachoja ja tortilladippijämiä sekä vanukasta.

Sunnuntai

Aamupalaksi söin jälleen avokadotoastia mangohillollisen soijajogurtin kanssa. Päiväruoaksi tein mun lempparisalaattia bataatilla ja kikherneillä. Jostain syystä salaatti ei kuitenkaan ollut yhtä hyvää kuin tavallisesti, kenties fetan puuttumisen vuoksi. Illalla herkuteltiin vielä sorbetilla.

Mitkä fiilikset vegaaniviikosta jäi? Alkuun vegaanisuus tuntui ihan älyttömän helpolta, ja viikkoon mahtuikin paljon tosi herkullisia ruokia, joiden vegaanisuutta ei tullut edes ajateltua. Tein esimerkiksi sunnuntaina taas tortillaa, jälleen täysin vegaanisesti, kerta toimii niin hyvin myös ilman juustoa ja soijafrachella. Vaikeinta vegeilyssä on aamupalat, koin että jokaisesta aamupalasta olisin saanut paljon maukkaamman ja täyttävämmän maitotuotteita tai kananmunaa lisäämällä (joskin avokadotoast menee sellaisenaankin vallan mainiosti). 

Kuitenkin esimerkiksi kermat ja creme fraichet on vallan helppoa korvata kaura- tai soijaversioilla, aiemmin olen turvautunut maidollisiin ennen kaikkea hinnan vuoksi. Tässä pyrin valitsemaan vegaanisen vaihtoehdon yhä useammin kaupassa.

Ensi viikon sunnuntaista alkaakin pääsiäiseen valmistava suuri paasto, jolloin aion ehdottomasti lisätä vegaanisen ruoan osuutta omassa kulutuksessani. En ehkä heti lähde tavoittelemaan täyttä puolentoista kuukauden vegeilyä. Voisin ehkä pyrkiä jättämään lihan kokonaan pois ja säästää maitotuotteet ja kalaruoat ensisijaisesti viikonlopuille. 

Mä en usko, että musta koskaan tulee täysin vegaania. Kasvisruokailu on kuitenkin äärimmäisen hyvä tapa elää ekologisemmin ja tahdonkin pyrkiä syömään mahdollisimman kasvispainotteisesti jatkossakin, varsinkin kun monesti kasvis- ja kalavaihtoehdot ovat mun mielestä liharuokia parempia. Tällaiset vegaaniviikot haastavat mahtavasti laajentamaan omaa reseptivarastoa ja innostavat kokeilemaan kokonaan uusia ruokia!

Syötkö sä paljon kasvisruokaa?

Liity lukijaksi tästä!

tiistai 26. tammikuuta 2021

Etäopiskelun rutiinit

Viime syksyn (ja edelleen tämän kevään) toistuvin aihe oli sopeutuminen uuteen arkeen. Miten opiskelu on lähtenyt käyntiin poikkeusajan keskellä, entä miltä näyttää työt? Tänään ajattelinkin tehdä katsauksen siihen, miltä arki näyttää nykyään ja millaisia uusia rutiineja olen itselleni muodostanut.

Meillä siirryttiin yliopistolla maaliskuussa kokonaan etäopetukseen, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Viimeksi siis olen ollut fyysisesti läsnä luennolla helmikuussa. Tuntuu toisaalta ihan käsittämättömältä ajatukselta, etten ole ollut luokkasalissa melkein vuoteen. Toisaalta paluu takaisin "normaaliin" opetukseen tuntuu vielä kaukaisemmalta. Humanistinen tiedekunta on ilmoittanut järjestävänsä tämän kevään opetuksen etänä, ja ensi syksyn tilanne on käsittääkseni vielä auki.

Mun kaikki luennot toteutetaan siis Zoomin välityksellä. Alkusyksystä taisin kerran käydä yliopistolla syömässä ja kerran hakemassa lukuvuositarran opiskelijakorttiini. En siis ole käynyt yliopistolla fyysisesti kuukausiin. Viime keväänä mun opiskelu oli todella itsenäistä joka tapauksessa, kun työstin ainoastaan kandia, joten etäopiskelu ei juuri tuonut siihen muutosta. Nyt viime syksystä kuitenkin olen päässyt kokeilemaan ihan täysipäiväistä etäopiskeluarkea kotona neljän seinän sisällä.

Mulle etäopiskelu on tuntunut yllättävän luontevalta eikä mulle ole tässä neljän opiskelukuukauden aikana tullut missään vaiheessa suurta kaipuuta luentosaleihin ja vanhaan arkeen. Eniten etäily tuntuu ehkä siinä, että pitää oikeasti itse ruokkia itsensä kolme kertaa päivässä, itse keksiä mitä syö ja laittaa ruokaa. Nyt todella tajuaa, mikä helpotus puoli-ilmainen yliopistoruokailu olikaan. Toisaalta ei mua sekään haittaa, sillä kotona teen itselleni parempaa ruokaa! Myös alituinen kotoilu on toisinaan vähän ankeaa ja välillä kaipaa sitä, että oli syy poistua kotoa ja ehkä pukea muutakin kuin verkkarit. Viime kesän muutto isompaan asuntoon tuli kyllä ihan täydelliseen aikaan, etäarki vanhassa minikodissa olisi varmasti tuntunut paljon ankeammalta.

Joka tapauksessa etäopiskelu tuntuu sopivan mulle. Aamulla tietenkin on helppoa nukkua pitkään, käydä nopeasti tekemässä aamutoimet ja asettua koneen ääreen syömään aamupalaa samalla kun seuraa luentoa. Mun on muutenkin todella vaikea keskittyä kuuntelemaan ja seuraamaan luentoa vain paikallaan istuen, ja Zoom-luennoilla on helppo laittaa kamera ja mikrofoni pois ja puuhailla samalla muita juttuja ilman, että tarvitsee pelätä häiritsevänsä muita. Tavallisesti luentojen aikaan mulla onkin tapana syödä, siivota, meikata tai neuloa sukkaa - eikä kurssitovereideni tai opettajan tarvitse koskaan tietää! Monille etäluennoilla istuminen tuntuu kuitenkin todella raskaalta, ja monet opettajat ottavat tämän todella hyvin huomioon pitämällä esimerkiksi pieniä jaloittelubreikkejä kesken luennon. Luentoja mulla on tässä periodissa kuusi kappaletta neljänä päivänä viikossa, ja perjantait jäävät kokonaan itsenäiselle työlle tai jopa vapaa-ajalle!

Tämän lukuvuoden aikana olen myös tietoisesti pyrkinyt muodostamaan itselleni selkeät rutiinit ja päiväohjelmat, joita seurata. Nyt kun kulkemiseen ei kulu aikaa enkä enää vietä iltoja harrastustenkaan parissa, mulla on näennäisesti ennätysmäärät vapaa-aikaa. Samalla mulla on ihan älyttömän paljon tehtävää kursseja varten, jotka ilman kunnon suunnitelmaa tuntuvat pelottavalta, epämääräiseltä työtaakalta. 

Olen siis ottanut tavaksi joka viikko tehdä to do -listan, johon kirjaan kaikki koulutehtävät, jotka mun pitää viikon aikana tehdä. Merkitsen siis jokaisen luettavan artikkelin sivumäärineen ja kaikki muut hommat jokaiselta kurssilta, jotta pystyn kunnolla hahmottamaan kaiken enkä havahdu luentoa edeltävänä iltana siihen, että olisi pitänyt lukea tämä ja kirjoittaa tuo ja valmistella tämä, niin kuin ennen saattoi tapahtua. Lisäksi pyrin tuohon listaan hahmottelemaan, minä päivänä mun tulee tehdä mitäkin. 

Tuo to do -lista on auttanut mua ihan älyttömästi arjen hallinnassa ja stressin kanssa. Mä hahmotan, mitä mun pitää juuri tänään tehdä, mitkä ovat kiireellisiä ja mitkä voin hyvillä mielin jättää huomiselle tai loppuviikkoon. Lisäksi lista motivoi mua ihan hirveästi tekemään noita asioita ihan sen takia, että pääsen ruksailemaan lisää kohtia tehdyiksi! Olen myös suunnitellut listan ajoitukset niin, että pyrin jättämään viikonloput kokonaan vapaaksi, koska en silloin kuitenkaan saisi mitään aikaiseksi. Tässäkin olen onnistunut todella hyvin viime kuukaudet. Lista auttaa mua paremmin myös vapauttamaan illat rentoutumiselle, kun tiedän, missä kohtaa olen tehnyt yhdelle päivälle tarpeeksi.

Aloitin tämän to do -listojen tekemisen alkusyksystä, ja sillä on ollut todella suuri merkitys mun arjen hallinnassa. Mä kaipaan järjestystä ja visuaalista hahmotusta, ja to do -listan avulla mä näen yhdellä silmäyksellä toisaalta kaiken, mitä mun pitää tehdä, mutta toisaalta myös kaikki ne asiat, mitkä olen jo saanut suoritettua. Nykyään mä teenkin listoja ihan kaikkeen. Mulla on lista kevään deadlineista ja maisteriopintojen aikana käytävistä kursseista, teen nykyään aina suunnitelmallisen ja harkitun kauppalistan ruokaostoksille, ja tällä viikolla aloin tehdä myös erillisiä päiväkohtaisia to do -listoja! En tiedä, kuinka pitkäksi aikaa tämä tapa jää ylle, mutta on päivälistakin hauska lisä. Ainakin saa enemmän poisruksattavaa, kun päivälistaan voi merkitä esimerkiksi ruokailut, blogi- ja instajulkaisut ja suihkussa käynnit.

Töiden suhteen mulla on sen verran hyvä onni, että saan onneksi mennä toimistolle tekemään töitä. Vaikka opiskelu sujuukin hyvin kotona, kahdeksan tunnin työvuorot vaativat maisemanvaihdoksen, kaksi isoa näyttöä ja hiiren! Alkusyksystä olin töissä joka sunnuntai ja joka toinen lauantai, mikä kävi aika rankaksi tiiviin opiskeluarjen ja vapaa-ajan ylläpitämisen rinnalla. Loppuvuodesta pidin pari kuukautta vapaata töistä, ja nyt teen yleensä yhden vuoron melkein joka viikonloppu. Tämä tahti vaikuttaa nyt juuri sopivalle, ja ehdin välillä rauhassa hengähtää tekemättä liian suurta lovea tilin saldoon.

Tämä postaus nyt vähän venähti, mutta ainakin tuli käytyä suhteellisen kattavasti kaikki läpi! Tällä hetkellä mulla on kenties toimivampi arki kuin koskaan tietoisten pyrkimysten ja aikataulutuksen ansiosta. Joten vaikka harmittaakin, ettei kavereita tule nähtyä yliopistolla ja välillä ärsyttää, että ruokaa pitää laittaa ihan joka ikinen päivä, en mä juuri kaipaa varsinaiseen lähiopetukseen. Näiden olosuhteiden valossa nämä järjestelyt toimivat mulle just hyvin.

Opiskeletko tai työskenteletkö sä tällä hetkellä etänä? Miltä sun arki näyttää? Ja hei, kiinnostaisiko teitä joskus vaikka my day -tyylinen postaus mun tyypillisestä etäopiskelupäivästä vai onko ne jo ihan last season?

Ihanaa viikkoa just sulle ♥️

Liity lukijaksi tästä!

keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Joululoman 10 parasta & paluu arkeen

Moikka tyypit! Tällä viikolla on mullakin pyörähtänyt arki taas loman jälkeen käyntiin. Ja kovaa pyörähtikin! Kahden päivän jälkeen mulla on seuraavalle viikolle jo 120 sivua lukemista, kahden sivun kirjoitelma ja sivun mittainen näkökulmateksti to do -listalla. Luvassa on siis äärimmäisen kiireinen kevät, joten yritän heti alusta pitää hyvää opiskelurytmiä päällä. Viimeistään ensi viikolla mun on tarkoitus julkaista postaus mun etäopiskelurutiinista tämän "uuden arjen" keskellä, joten jos siihen liittyen teillä on kysymyksiä, niitä saa ehdottomasti mulle laittaa!

Eilen mä pidin ankaran siivouspäivän: lakaisin lattiat (mun imuri on niin huono, että saan yksinkertaisesti parempaa jälkeä harjalla ja rikkalapiolla, rip selkä), pesin neljä koneellista pyykkiä, vein kaikki roskat ja kierrätettävät ja pullot ja paristot ja laitoin koko kämpän kuntoon. Ostin lisäksi piristykseksi vielä spontaanisti neilikkakimpun ja vuoden ensimmäisen laskiaispullan! Aamulla oli sitten taas niin ihana herätä siistiin kotiin. Ainoa ikävä puoli on, että mun asunnossa on viime aikoina ollut ihan järkyttävän kylmä. Olen joutunut nukkumaan verkkarit ja sukat jalassa, kun tavallisesti tyydyn pelkkään yöpaitaan, ja päivisin saatan usein pukeutua kahteen villapaitaan.

Nyt keskiviikkoiltana mulla on tämän viikon luennot käyty ja kaikki vuoden kurssit startattu, ja ihan rehellisesti mä olen jo ihan valmis uuteen lomaan! Ehkä kaiken kaikkiaan meillä oli niin ihana joululoma, että paluu arkeen tuntuu jotenkin kankealta, varsinkin kun kaikki uudet kurssit eivät onnistu motivoimaan ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Tahdon siis ottaa vielä pienen hetken fiilistelylle ja kerrata, mitä kaikkea ihanaa mun noin kuukauden joululomaan mahtuikaan!

♡ Vietettiin pisin yhteinen loma ikinä. Oli vaan parasta ikinä herätä joka aamu aikaisin toisen vierestä ja mennä yhdessä nukkumaan, tavallisessa arjessa kun tämä ei meillä onnistu. Ja kun vietettiin yli viikko koko ajan yhdessä, oli mun ainakin helppo irtautua kaikesta muusta ja rentoutua ihan täysin. Toisen palatessa töihin oli mulla vielä kaksi viikkoa omaa lomaa jäljellä, mutta ei se enää tuntunut yhtään samalta. Seuraavaa yhteistä lomaa niin kovin odotellessa!

♡ Irtauduin puhelimesta. Tähän vaikutti ehdottomasti tuo edellinen kohta, yksin ollessa kännykkää tulee selattua ihan koko ajan, mutta seurassa on puhelin niin helppo vain unohtaa. Mun keskimääräinen päivittäinen ruutuaika putosi loman aikana seitsemästä tunnista kolmeen, ja oli niin ihanaa todella jättää puhelin huomiotta. 

♡ Herkuttelin ihan täysillä. Jouluruoka maistui tällä kertaa jotenkin erityisen hyvältä! Lomalla tuli syötyä urakalla myös juustoa ja pipareita, ja uudeksi vuodeksi väsäsin ihan älyttömän hyviä hodareita. 

♡ Innostuin lukemaan kirjoja taas kunnolla. Aloitin yhtä kauan odottamaani kirjaa muistaakseni joulukuun alkupuolella, ja kuukauden aikana luin neljä kokonaista kirjaa! Mulla tuli koluttua läpi Ransom Riggsin Conference of the birds (ihan paras, onneksi seuraava, joskin viimeinen, osa sarjasta ilmestyy kuukauden päästä), John Greenin Abundance of Katherines (tämä oli odottanut mun hyllyssä vuosia, tykkään todella John Greenin tavasta kirjoittaa, nämä kirjat ovat todella nerokkaita ja hauskoja vaikkeivät juonellisesti välttämättä niin rikkaita), Agatha Christien Salainen vastustaja (loman viimeisinä päivinä uppouduin tähän kirjaan täysin ja luin 235 sivua yhden päivän aikana!!) ja Jennifer E. Smithin Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea (en koskaan lue tämäntyylisiä kirjoja enkä oikein tykännyt kerronnasta, mutta tämä oli silti kevyt ja nopea luettava). Nyt mulla on menossa Agatha Christien Simeon Leen testamentti ja seuraavana vuoroaan odottaa John Greenin tuorein, Kilpikonnan kuorella. Saa nähdä kauanko lukuinto säilyy opiskeluarjen keskellä, mutta ainakin tämä on mahtava vaihtoehko kännykän ainaiselle selailulle.

♡ Neuloin sukkia. Viimeistelin yhdet joululahjasukat ja innostuin vihdoinkin kokeilemaan kirjoneuletta kauan kaavailemiini Marimekko-sukkiin. Unikko-kuvioisista tuli aivan liian kireät joten annoin ne eteenpäin, mutta tulossa olevat Räsymatot ovat kyllä yhdet omat suosikit ja tulevat varmasti käyttöön.

♡ Katsottiin kaikki Potter-elokuvat. Katsottiin Viisasten kivi ihan spontaanisti ja päädyttiin sitten seuraavan reilun viikon aikana katsomaan loputkin. Olin ihan unohtanut, miten hyviä nuo elokuvat ovatkaan, mutta samalla harmitti, miten moni juonen kannalta todella tärkeä asia oli täysin sivuutettu elokuvissa. Kun oltiin saatu kaikki kahdeksan katsottua, sain kunnon identiteettikriisin kun tuosta ihanasta tavasta piti luopua, ja aloin jopa nähdä Potter-aiheisia unia!

♡ Yllätin läheisiäni. Perhettä ja ystäviä on vuoden aikana tullut luonnollisesti nähtyä tavallista vähemmän, joten sitä suuremmalla syyllä tahdoin joulun aikaan käydä piipahtamassa rakkaiden luona. Kävin aatonaattona, joulupäivänä ja tapanina nopeasti pyörähtämässä spontaanisti oven takana pudottamassa itse rakkaudella tehtyjä lahjoja. Oli niin ihanaa ilahduttaa läheisiä ja myös nopeasti nähdä itselle rakkaita ihmisiä!

♡ Löysin ihan uuden motivaation somehommiin. Joulukalenterin jälkeen oli todella aika uudistua, ja rupesin kirjaamaan ylös postausideoita niin blogiin kuin instaankin. Ihan hetkessä mulla oli kasassa vaikka kuinka pitkä lista aiheita, joista olen todella innoissani. Olen myös innostunut ottamaan kotona itsestäni kuvia jalustan ja itselaukaisimen avulla ja pyrkinyt todella ottamaan ilon irti lisääntyneestä päivän valosta. Olenkin nyt todella paljon tyytyväisempi viimeisiin Insta-julkaisuihin mitä olin joulukuussa.

♡ Ulkoilin ja nautin talvesta. Kävin luistelemassa (enkä edes kaatunut!) ja pitkällä lumisella kävelylenkillä ystävän kanssa.

♡ Nautin hyvästä seurasta, aikaisista aamuista, sikeistä yöunista, pitkistä automatkoista, true crime -tarinoista, uusista resepteistä, lumisista maisemista ja siitä, että elämässä on oikeastaan kaikki aika hyvin ja olen todellakin onnellinen juuri tässä ja nyt.

Mitä teillä jäi joululomasta mieleen? 

Superiso kiitos vielä kaikille viime tekstin lukeneille ja siitä palautetta antaneille, olette parhaita ja teidän kommentit tekevät mut ihan älyttömän onnelliseksi! Ja sinä, juuri sinä, muista aina, että olet upea ja täydellinen, kun olet vain oma aito itsesi. Muuta ei siihen vaadita ♥️

Liity lukijaksi tästä!

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Enää en aio laihistella

Mä olen tottunut laihistamaan kuvissa. Mä olen tehnyt sitä niin kauan kuin muistan, ainakin koko kahdeksanvuotisen blogiurani ellen pidempäänkin. Eikä laihistelu ole aina rajoittunut pelkkiin kuviin, siitä on tullut niin vankka tapa, että saatan arjessa vetää vatsaa sisään ihan huomaamattanikin. Kaikki mun pömpön takia.

Pienikokoisuudestani huolimatta mulla on aina ollut (ainakin omasta mielestäni) pieni pömppö, joka viimeisen vuoden aikana on kasvanut jälleen lihomisen myötä. Lihominen ei ole kuitenkaan kasvattanut tätä epävarmuutta pömppöni suhteen, sillä olin ihan yhtä epävarma, ellen jopa epävarmempi, 25 kiloa sitten kuin olen nyt. 

Joten aina kun kamera kuvaa, vatsa vedetään sisään. Kaikki muut ovat kuvissaan niin kauniita ja hoikkia, en mä kehtaa julkisesti läskejäni esitellä. Hoikempi on kauniimpi, tasainen vatsa on viehättävämpi kuin möykkykasa, eikö niin?

Ei ole niin. On ihan totta, että kuvissa ja somessa kaikki tuntuvat olevan niin atleettisia eikä mun kaltaisia möykkymahoja ole missään. Stereotyyppisillä pluskoonkin naisilla vatsa tuntuu olevan sileä ja jäävän rintoja kapeammaksi, kenelläkään ei tunnu olevan tällaista synnynnäistä neljännen kuun vauvamahaa. Vaikka somessa ne neljännen kuun "niin isot" vauvamahatkin tuntuvat jäävän mulle kakkoseksi.

Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita, tai ainakaan pitäisi tarkoittaa, sitä, ettei näille möykkymahoille olisi sijaa somessa. Sen sijaan olen yrittänyt muuttaa ajatusmaailmaani siihen, että ehkä se on juuri mun tehtävä näyttää myös toisenlaista vartaloa. Mä olen kokenut, ettei mun vartaloni ole sopiva, koska kaikki mitä itse olen nähnyt ovat olleet erilaisia, yhdenlaisia. Kollektiivinen ajatusmaailma muuttuu sillä, että tuodaan kaikki muu näkyväksi.

Monelle tässä oli varmasti pitkä lista kliseitä ja itsestäänselvyyksiä, mutta itseni kannalta pyrin aloittamaan tällä muutosta. Tulevaisuuden kuvissa tahdon tuoda enemmän näkyviin mun ihan rehellistä vartaloa, pömppöineen ja möykkyineen. Tietenkin mahat ovat siitä kummallisia otuksia, että päivästä ja vuorokaudenajasta ja kuun asennosta riippuen ne näyttävät erilaiselta, vaatetuksesta tietenkin puhumattakaan. Ja kuten ehkä näistäkin kuvista saattaa huomata, ei laihistelu ole ihan yhtä helppoa, kun mua on vähän enemmän. Mutta eipä se mitään haittaakaan. Pakon edessä laihistelu saattaa olla todella tukalaa joskus, joten miksi sellaista harrastaakaan. Tahdon oppia rakastamaan ja arvostamaan omaa kehoani enemmän juuri sellaisena kuin se on ilman kommervenkkejä.

Jos teillä on omia pömppötarinoita tai muita kokemuksia ulkonäköpaineisiin tai kehopositiivisuuteen liittyen, olisi ihan mahtava kuulla niitä kommenttikentässä tai vaikka Instagramin yksityisviesteissä! Ollaan yhdessä se muutos, jota maailma kaipaa. ♥️

Mä katson näitä kuvia itsestäni, joissa annan mahamöykkyjeni näkyä peittelemättä. Ja arvatkaa mitä? Mä näytän ihan helvetin hyvältä.

Lue myös nämä:

Liity lukijaksi tästä!