Kauhistellen tajusin, että kohta tämä jo loppuu

Jokin aika sitten tajusin, että mun aika Ranskassa on pian oikeasti ohi. Että suurin osa mun harjoittelusta on jo takana, että enää ei olla aloittelemassa ja totuttelemassa uuteen arkeen vaan ollaan syvällä elämässä sitä.

Kun mä tajusin tuon asian, jokin niksahti uuteen asentoon. Siinä missä aikaisemmin tuli jatkuvasti mietittyä kaikkia asioita, joita olisi vielä hauska ja mahdollista tehdä, tuntuu nyt ettei enää ole aikaa. Että turha haaveilla ja pohdiskella elämää täällä kun ei mitään kuitenkaan enää ehdi.

Mulla on vähän huono tapa muutenkin elää tulevaisuudessa ja haaveilla. Nyt mun katse on jo tiukasti kotona, vapaassa toukokuussa ja kiireisessä kesässä. Olen haaveillut kesän mökkireissuista ja suunnitellut tulevia valmistujaisia. Mietin Helsingin ravintoloita, äidin vappusimaa ja Euroviisuja. 

Samalla myös mulla alkaa ensimmäistä kertaa painaa pieni koti-ikävä päälle. Ranska on ollut hyvä ja olen täällä viihtynyt, mutta hitto miten ihanaa on palata Suomeen. En ole koskaan elämässäni ollut näin pitkää aikaa pois kotoa ja Helsingistä aiemmin. 

Ehkä osaltaan näihin fiiliksiin vaikuttaa myös se, että olen täällä vähän yksinäinen. Olen löytänyt täältä onneksi kyllä kivoja tyyppejä, mutta ei mulla kuitenkaan mitään isoa kaveriporukkaa täällä ole. Tartun ehkä vähän liikaakin siihen, että viihdyn itsekseni ja tykkään olla kotona, ja vaikka tulisikin tilaisuus sosialisointiin, en jaksa siihen aina tarttua. Muutenkaan en ole sellainen ihminen, joka ottaisi tehtäväkseen etsiä itselleen uusia ystäviä. Silti välillä on ihan rehellisesti tylsää, kun päädyn hengaamaan viikonlopun vuoroin tietokoneella, vuoroin puhelimella. Tehnyt parit koulutehtävät ja tiskannut parit tiskit, katsonut päivän aikana viisitoista Youtube-videota ja neljä jaksoa Gilmoren tyttöjä. Pelannut vuoron perään kaikkia Wordlen sisarpelejä (Semantle on uusi lemppari, nopeatahtisemmista Globle!).

Tätä kirjoittaessani tavallista työarkea on jäljellä 3 viikkoa ja kotiinpaluuseen on alle kuusi. Aikaa siis vielä on tehdä ihan mitä vaan. Ja nyt kun olen hetken vellonut itsesäälissä ja nyyhkyttänyt, miten kaikki on tylsää ja mälsää ja miten haluan vain kotiin, voin taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa ilon irti Ranska-elämästä, nyt kun täällä vielä olen. Ja vaikka vihdoinkin viimeistellä sen Mitä pakkasin mukaan neljäksi kuukaudeksi Ranskaan -postauksen.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Kun palaan kotiin, aion...

...mennä mökille. Ai että mä odotan tätä. Tahdon hypätä autoon, ajaa kukkivia teitä pitkin pihaan, saunoa ja uida, kuunnella hiljaisuutta ja hengittää raikasta ilmaa. Okei, mä palaan kotiin vapun tienoilla, joten ilmat saattavat olla silloin vielä vähän viileät, mutta heti kun vain voin!

...ostaa Fazerinaa. Mulla on mukana sinistä pähkinäsuklaata ja Geishaa ja Dumlea ja ruisleipää, mutta Fazerinaa ei ole.

...juoda hanavettä harvinaisen suurella nautinnolla. Ei Ranskan hanavesi pahaa ole, mutta ei yhtään niin hyvää.

...ottaa pitkän kuuman suihkun ihan kaikessa rauhassa, täällä ei kuuma vesi riitä sellaiseen.

...laittaa kaikkia mahdollisia uuniruokia!

...käydä kaikissa lempiravintoloissa.

...kuunnella radiota ja katsoa televisiota.

...mennä Suomenlinnaan ja Jyväskylään ja Cittariin ja Tokmannille.

...ja niin paljon muuta. Mun kotiinpaluuseen on alle kaksi kuukautta, ja kaikeksi onnekseni mulla on koko toukokuu vapaata ennen kesätöiden alkua. Toukokuussa aion nähdä kaikkia rakkaita ystäviä ja läheisiä monen kuukauden tauon jälkeen ja matkustaa halki Suomen heidän perässään. Aion kutsua ihmisiä kylään (ja kutsua itseni kylään), kierrellä katuja ja kauppoja, halata tiukasti ja huokailla, miten ihana on olla kotona. Aion lähteä kuvaamaan kirsikkapuita ja pitää hitonmoiset Euroviisubileet, ainakin itselleni. Aion juhlia valmistumista (omaani ja ystävien), ai niin ja tosiaan valmistua. Aion ihastella ikiomaa kotiani ja samalla valmistella muuttoa. Kesä on hullunmyllyä töissä ja mökillä ja kesässä ja syksyllä koittavat uudet seikkailut.

Onpa jännää.

Huomaako, että lämpimät kevätkelit ja luennolla katsottu saunavideo sai vähän aikaan kesäkuumetta?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Puoliväli saavutettu: mitä kuuluu Ranskaan

Helmikuu vilahti silmissä. Tammikuun viimeisistä päivistä maaliskuun alkuun mulla oli lähes koko ajan vieraita mun luona käymässä täällä Caenissa. Rakkaiden kanssa tutustuttiin kaupunkiin oikein urakalla, piipahdin Pariisissa ja kierrettiin Normandian aluetta oikein urakalla. Nyt totuttelen taas tavalliseen Ranska-arkeen itsekseni ja havahdun siihen, että mun harjoittelu on jo puolessa välissä. 

Enkä mä tässä tilanteessa voi sanoa mitään muuta kuin että kaikki ihmiset olivat taaskin oikeassa, että edelleenkin on totta, kuinka nopeasti aika kuluu. Tuntuu, että töissä olen hiljalleen päässyt vauhtiin ja tottunut hyvin rutiiniin, ja enää on viisi opetusviikkoa jäljellä. Kahden kuukauden päästä olen jo kotona.

Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt Ranskassa tosi hyvin. Caenista on tullut tuttu ja turvallinen pesä, pieni ja rauhallinen kaupunki, josta aina kuitenkin löytää uutta nähtävää ja koettavaa. Ja jälleen reissatessa tuli joka kerta kotiin palatessa tunne, että todellakin palaa kotiin. Tämä kaupunki on hurmannut mut kivikaduillaan ja keskiaikaisilla linnoillaan, ranskalaiseen leipomokulttuuriin olen ehtinyt jo täysin tottua ja auringonlaskut ovat ihania. Eikä yhtään haittaa, että lämpöä on ulkona parhaimmillaan 15 astetta, kirsikkapuut kukkivat ja aurinko laskee seitsemältä.

Ja nyt kun tässä kuulumisia vaihdellaan, on mulla muutakin raportoitavaa, joka ei liity harjoitteluun millään lailla. Tammikuun lopussa sain mun gradun kommentteineen esitarkastuksesta, ja vaihtelevalla ahkeruuden tasolla kävin niitä helmikuun aikana läpi, tein muutoksia ja korjauksia. Kuun viimeiset päivät pistin vähän isompaa vaihdetta päälle, korjasin kaiken mitä jaksoin ja sivuutin loput, kirjoitin uusia kappaleita ja kävin jokaisen lähdeviitteen läpi. Ja tämän viikon tiistaina palautin mun gradun. Ihan hullua ajatella, että 14 kuukautta gradu on ollut enemmän tai vähemmän mun mielen päällä, ja nyt se on kokonaan ohi ja tehty, enää ei voi tehdä muutoksia eikä tuunailla, nyt vain odotetaan tuomiota, haha!

Muuten elämä on täällä aika tasaista. Olen lukenut kirjoja ja yrittänyt vähän opiskella, olen tehnyt töitä ja herkutellut. Ja siis kyllä mä odotan innolla kotiinpaluuta ja Helsinkiä ja Suomea ja kesää ja mökkiä ja kaikkea. Mutta on täällä hyvä olla vielä toiset kaksi kuukautta.

Kuukausi sitten julkaisemassani postauksessa hehkutin, miten tulisin kotiin jo "ensi kuun jälkeen". Nyt se on jo ensi kuussa! Hurjaa.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Kuukausi Ranskassa

Niin se aika tosiaan kuluu. Tänään tulee täyteen tasan kuukausi siitä, kun matkustin talvisesta Helsingistä (Suomen mittapuulla) keväiseen Caeniin.

Tuo päivä oli aivan kamala. Oikeastaan olin koko edellisen viikon ollut enemmän tai vähemmän hermoraunio, ja mitä enemmän yritin ajatella asiaa, sitä vaikeampi mun oli keksiä yhtään syytä, miksi ylipäätään haluaisin lähteä neljäksi kuukaudeksi ulkomaille, pois kaikesta tutusta ja turvallisesta, pois omasta kodista ja omasta kulttuurista ja ennen kaikkea omista läheisistä.

Tuo kaikki ahdistus kulminoitui lopulta matkapäivän iltaan. Aikainen aamuherätys ja hyvästit lentokentällä menivät yllättävän helposti, lennon myöhästyminen ei vaivannut ja kaikki hoitui kuitenkin melko sujuvasti, vaikka Pariisin juna-asemalla ei osattukaan englantia (hyvää esimakua tulevaan) ja istuin junassa ensin vahingossa väärälle paikalle.

Mutta kun lopulta kolmen tunnin yöunien ja kolmentoista tunnin matkustamisen jälkeen saavuin perille, väsyneenä ja nälkäisenä ja yksin, kaikki purkautui. Viimeisillä voimillani raahauduin kauppaan ja suihkuun ja vain itkin lohduttomasti. Mietin, olinko tehnyt kauhean virheen, ärsyynnyin ajatellessani, miten jos vaikka päättäisinkin palata saman tien kotiin, olisi mulla taas edessäni tuo pitkä raskas matka. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni todella toivoin ja odotin, että aika tosiaan kuluisi niin nopeasti kuin kaikki kauhistelevat. Lopulta laitoin Frendit pyörimään puhelimesta, suljin silmät ja onnistuin rauhoittumaan ja nukahtamaan.

Kiitän onneani, että tuon ensimmäisen illan jälkeen kaikki on sujunut hyvin. Kuukauden jälkeen alan päästä kiinni työhön ja omiin rutiineihin, ymmärrän ympäröivää yhteiskuntaa koko ajan vähän paremmin, eikä mulla ole enää jatkuvasti sellainen outo, vieras olo, etten kuuluisi tänne, että kaikkea uutta on koko ajan niin paljon, että olisi vain ajan kysymys, kunnes putoaisin reunan yli.

Moni asia on myös helpottanut mun sopeutumista. Vaikka kaupungilla ei pärjääkään ilman ranskan taitoa, on mun pääkieli töissä suomi. Saan siis puhua suomea ihan kasvokkain lähes päivittäin, ja olen jo saanut yhden suomalaisen ystävänkin täältä (moi, jos luet tätä!). Opin tuntemaan kaupunkia jatkuvasti paremmin, tietyt lempparivakkaripaikat on jo löytyneet, ja kun pohja on luotu, uusien tutkiminen ja löytäminen helpottuu koko ajan. Ja leipomoherkut, niiden kanssa ollaankin jo tehty oikein läheistä tuttavuutta, haha!

Olen myös edelleen äärimmäisen iloinen suloisesta kodistani, ja ennen kaikkea olen jälleen kerran saanut todeta, miten hyvin loppujen lopuksi viihdyn myös ihan itsekseni. Toki samaan hengenvetoon voin todeta, että tämä viikko on ollut ihan erityisen ihana, kun mun äiti on käymässä. Sen vuoksi mua ehkä vähän pelottaakin, kuinka vaikea mun on hänen lähtönsä jälkeen sitten taas palata siihen "ihanaan yksinoloon", että iskeekö kaikki sitten taas entistä raskaampana päälle.

Ehkä kaiken kiteyttää kuitenkin ihan hyvin yksi asia. Vietettiin viime viikonloppu Pariisissa. Ja vaikka mun ensivaikutelma kaupungista (jossa olen kerran aikaisemmin käynyt monta vuotta sitten) oli innostus aidon suurkaupungin tunnelmasta ja yhtäaikainen haikeus takaisin Lontooseen, alkoi valtavan ja vieraan kaupungin elämä tuntua pian kaoottiselta ja vähän ahdistavalta. Ja kun sunnuntai-iltana juna kuljetti meidät takaisin rauhalliseen Normandiaan, tuntui ihan siltä, kuin olisi kotiin palannut.

(vaikka voisin mä tänne vähän paremmat shoppailumahdollisuudet toki ottaa.)

Kuukausi takana, alle kolme jäljellä. Ja nyt kun ollaan helmikuun puolella ja Ranska-elämä päättyy huhtikuun lopulla, voidaan sanoa että jäljellä on enää yksi kokonainen kalenterikuukausi, haha!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Ranskan asuntoesittely

Oi tämän postauksen kirjoittamista olenkin odottanut, nimittäin Ranskassa oloni asuinpaikan esittelyä! Sainkin mun asuinmuodosta jo jonkin verran kysymyksiä esimerkiksi Instagramin puolella. Päädyin vuokraamaan itselleni täksi neljäksi kuukaudeksi asunnon Airbnb:n kautta. Airbnb on toki esimerkiksi tavallista vuokra-asuntoa hinnakkaampi, mutta tulee näin lyhytaikaisessa käytössä ihan superpaljon kätevämmäksi. Mun ei tarvitse huolehtia kalusteista tai sähkö- tai vuokrasopimuksista, vaan riitti että toin paikalle itseni. Ja loppupeleissä hinta ei ole niin korkea, ettei siitä neljän kuukauden ajan selviäisi.

Mun asunto oli siis valmiiksi kalustettu ja varusteltu. Täältä löytyi huonekalut, petivaatteet, pyyhkeet, astiat ja ruoanlaittovälineet. Noin viikon kokemuksella voinkin todeta, että vaikka tavaraa on osin vähän niukasti, löytyy täältä kaikki tarpeelliset perusasiat. Lakanoita ja pyyhkeitä on yhdet, astioita on useampia. Eniten toivomisen varaa olisi ruoanlaittovälineissä: kattilat ovat pieniä ja kannettomia ja esimerkiksi keittiösakset kävin ostamassa. Kylppäri on toimiva mutta aika pieni: suihkussa mahtuu juuri olemaan (niin kauan kuin lämmintä vettä vain riittää), ja lavuaari on niin pikkiriikkinen, että tasapainottelen hammaskuppiani mieluummin keittiön pöydällä.

Kaiken kaikkiaan olen ihan äärimmäisen tyytyväinen mun asuntooni. Mulla on tilava keittiö, uunia ei ole, mutta pakastelokero oli mukava yllätys. Säilytystilaa on todella runsaasti, enemmän kuin tarvitsenkaan, ja parisängyssä on mukava nukkua ja nojatuolissa loikoilla. Kokovartalopeilin kautta saa myös hyvät peiliselfiet otettua!

Eniten rakastan asunnon sisustuksen harmonista vaaleaa sävymaailmaa, mun henkiselle hyvinvoinnille tekee todella paljon se, että mun ympäristö on kaunis. Mun tekeekin jatkuvasti mieli kaivaa kamera esiin ja ottaa asunnosta ja sisustuksesta kuvia, haha! Eli niitä varmasti tulee somessa näkymään jatkossakin :D 

Ja okei, ehkä vähän huijasin. Vielä enemmän saatan nimittäin rakastaa asunnon isoja ikkunoita, joista tulee valtavasti valoa sisään, ja sitä, että näen ikkunasta muutakin kuin vastapäisen seinän niin kuin kotona. Musta on ihana katsella ikkunasta ylös vastapäisten talojen kattoja ja kaikenlaisia koloja ja nurkkauksia. Musta on ihana katsoa, kun sade ropisee ikkunaa vasten tai kun aurinko laskiessaan värjää taivaan upeilla sävyillään (ja vain hetkeä tämän kirjoittamisen jälkeen päädyin seisoskelemaan pariksikymmeneksi minuutiksi ihailemaan ja kuvailemaan upeaa auringonlaskua koko päivän kestäneen sateen jälkeen).

Kun purin tavarani toisena päivänäni, tein myös pikkiriikkistä uudelleensisustamista. Siirsin toisen ruokapöydän tuolin oven viereen, jotta voin siinä istuen laittaa kengät jalkaan ja ottaa pois, vaihdoin (vielä ainakin tyhjän) hyllykön paikkaa sängyn päädystä ikkunan alle ja siirsin nojatuolia hieman sivummalle. Ihonhoitotuotteeni järjestin sängyn viereen lipaston päälle ja meikit toisen hyllykön päälle peilin viereen, astioita hyödyntäen. Musta on aivan ihana päästä tekemään pientä tuunausta ja järjestelemään tavaroita juuri mulle sopivaan tyyliin, vaikka asunto onkin jonkun muun sisustama ja kalusteita on hyvin rajallisesti. 

Mitä tykkäät mun väliaikaiskodista?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Mä muutin Ranskaan

Terveisiä täältä Euroopan toiselta reunalta! Pitkän (kauhunsekaisen) odotuksen ja suunnittelun jälkeen viimein maanantaina koitti se päivä, kun keräsin kimpsuni ja kampsuni, hyppäsin autoon ja lentokoneeseen ja taksiin ja junaan ja toiseen taksiin ja matkustin talvisesta koti-Helsingistäni Caeniin, Ranskan Normandiaan.

Matka oli kohtalaisen sujuva mutta PITKÄ. Herätyskello soi 3.30 noin kolmen tunnin yöunien jälkeen, kotoa lähdimme puoli viiden jälkeen ja lentokin oli tunteroisen verran myöhässä, kun kentällä oli ruuhkaa. Lopulta olin perillä kämpälläni puoli viiden aikaan (paikallista aikaa), eli matkustamiseen upposi noin 13 tuntia.

Tiistaina piipahdin sitten virkistäytyneenä yliopistolla. Tutustuin suomen kielen opettajiin ja käytiin läpi, miltä mun kevät harjoittelijana näyttääkään. Muuten mulla alkaa varsinaiset työt vasta ensi viikolla, joten tämä loppuviikko on ollut mulle loikoilua, asettumista ja uuteen ympäristöön tutustumista. Ja rennosti olen ottanutkin! Olen nukkunut pitkään ja katsonut Youtube-videoita ja Gilmoren tyttöjä.

Tästä nyt lähtee mun kevät suomen kielen opetusharjoittelijana Caenin yliopistossa! Olen päivitellyt enemmän kuulumisia jo Instagramin puolella (nimimerkkini on siellä sannalovesfood jos et vielä seuraa, kaikki stoorit tallentuvat Ranska-kohokohtiin!), ja myös tänne blogiin tulee runsaasti Ranska-aiheista sisältöä seuraavan neljän kuukauden aikana. Tämä oli nyt tällainen ensitervehdys, syvempiin aiheisiin keskitytään tulevissa postauksissa. Ihana kun olet mukana seurailemassa mun seikkailua, kaikki postaustoiveet ja aiheideat otetaan lämmöllä vastaan! <3

Lue myös:

Mä muutan Ranskaan!

Au pair -kesä Lontoossa: kootut postaukset

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa