perjantai 13. marraskuuta 2020

Pancake Palace 8 vuotta! Mitä blogi on antanut minulle

Hyvää syntymäpäivää blogi! Pikkuinen blogini on kasvanut jo reippaaksi tokaluokkalaiseksi ja viettää tänään kahdeksanvuotissyntymäpäiväänsä. Ihan käsittämätöntä, kahdeksan vuotta on jo niin paljon, kahden vuoden päästä ollaan jo kympissä.

Kahdeksan vuoden aikana blogi on kokenut ja muuttunut paljon. Pitkä matka on kuljettu ekasta postauksesta nykytilanteeseen, ja toivottavasti matka ja kehitys jatkuu vielä pitkälle eteenpäin. 

Vielä enemmän kahdeksan vuoden aikana on tapahtunut kirjoittajalle. Sanomattakin lienee selvää, että melkein viisitoistavuotias ysiluokkalainen eli hieman erilaista elämää kuin nyt pian kaksikymmentäkolmevuotias. Ja kaikkien näiden vuosien muutosten ja elämänvaiheiden mukana on kulkenut tämä blogi, tavalla tai toisella.

Vaikka mun blogi edelleenkin on hyvin pikkuinen, on se antanut mulle ihan todella paljon. Blogiin olen päässyt kirjoittamaan itseäni mietityttävistä aiheista ja synnyttänyt ihan mahtavaa keskustelua. Erityisesti on kiinnostanut puhe kehopositiivisuudesta, alkoholittomuudesta, uskonnosta ja minikodista. Näiden postausten myötä mua on haastateltu Iltalehteen, Ylelle, Amis-lehteen ja Moreenimediaan. Ensimmäiseksi mainitun myötä mun naama päätyi kanteen asti!

Blogin avulla olen päässyt harjoittamaan itselleni tärkeitä taitoja, kirjoittamista, itseilmaisua, valokuvaamista ja somea. Blogi on mulle taidonnäyte, ikään kuin oma portfolioni. Samalla se on päiväkirja, johon kurkistamalla pääsee todella näkemään, millainen ihminen täällä ruudun takana oikeasti on. Näiden myötä blogi on avannut mulle vielä enemmän ovia. Tuskin olisin koskaan päässyt töihin Iltalehden kokoiseen valtakunnalliseen suurmediaan vailla alan kokemusta, jos en olisi blogini avulla pystynyt näyttämään osaamistani.

Blogin myötä olen myös päässyt verkostoitumaan ja tutustumaan ihaniin ihmisiin! Sydänystäviä en ole somen kautta itselleni löytänyt, mutta moneen ihmiseen olen päässyt tutustumaan ja viettämään aikaa, joita ilman somea olisin tuskin koskaan tavannut. Mulla on myös liuta ihmisiä, joita en ole koskaan oikeasti tavannut, mutta jotka juuri someyhteyksien kautta tuntuvat kuin kavereilta.

Parasta blogissa on, että pystyy vaikuttamaan ihmisiin. Juuri suhun. Että saan jollekulle hymyn kasvoille. Mitä muuta sitä voi pyytääkään!

Tänään kakussa oli kahdeksan kynttilää Pannariblogin kunniaksi. Viikon päästä mun vuoro! Toki mä saatan ehkä tarvita lisää kynttilöitä...

Lue myös:

6-vuotispostaus: Blogi numeroina

5-vuotispostaus: Blogin tarina


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

8 kommenttia:

  1. Paljon onnea 8-vuotiaalle blogille! Sun postauksia lukee aina mielellään, sillä kirjoitat hyvin ja aidolla otteella. Musta on myös aivan mahtavaa, miten oot käsitellyt vaikeampiakin aiheita, kuten alkoholittomuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Tosi ihana kuulla 💕 Puhuttavammat aiheet ovat aina omia lemppareita!

      Poista
  2. Paljon onnea blogille! Ootte jo niin pitkän taipaleen kulkenu yhdessä <3

    VastaaPoista
  3. Onnittelut niin sinulle kuin blogillekin! 8) Kyllä tää on antoisaa hommaa ja tuo elämään niin paljon hyvää! Mä aloitin bloggaamisen vuonna 2013 joten itselläkin jo hyvin pitkä taival takana :) Enää ei postaustahti ja mahdollisuudet oo sama, lopettaminenkin on käynyt mielessä, mutta ei tätä hommaa vaan osaa lopettaa. Oon kai kasvanut jotenkin kiinni tähän <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! Sullakin kyllä upea blogiura takana <3 Ja tää on siitä hyvä harrastus, että onneksi pystyy välillä toteuttamaan vähän rennommallakin kädellä.

      Poista
  4. Vau, paljon onnea 8-vuotiaalle blogille! Täällä myös yksi joka mielellään lukee siun postauksia :)

    Miusta on tosi hienoa, että kasvu ja eri elämänvaiheet näkyvät blogissa. Itsellä bloggaamista on takana yli kymmenen vuotta, mutta aina muutaman vuoden välein koen jonkin eksistentiaalisen kriisin ja aloitan taas puhtaalta pöydältä - niin kuin nyt taas kävi. Vähän jo harmittaa, että aikoinaan poistin kokonaan yläasteikäisen miun kirjoittaman blogin, koska olisi ihana lukea sitä nyt yli kaksikymppisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon, ihana kuulla! Mä kyllä todella rakastan sitä, että muistot ja elämän eri vaiheet ovat täällä tallessa. On ihanaa palata vanhoihin kirjoituksiin, niin paljon unohtuisi jos ne eivät olisi täällä tallessa! Ja esimerkiksi itsestäni 17-vuotiaana saattaa muuten olla vähän erilainen mielikuva kuin mikä tulee 17-vuotiaan minun kirjoittamista blogiteksteistä :D

      Poista