Radio Aallon Helsinki-päivän konsertti 2016

Ensiksi, hyvää Helsinki-päivää te kaikki hesalaiset ja stadilaiset ja ihan vain helsinkiläiset! Niin kuin joka vuosi, myös tänään oli upea Radio Aallon järjestämä ilmaiskonsertti Kaisaniemen puistossa, ja ensimmäistä kertaa myös mä olin mukana. Mut veti paikalle Anssi Kela ja Maija Vilkkumaa, voi juku mitkä laulajat ilmaiseksi nähtävissä ja kuultavissa, huhhuh!

Robin aloitti konsertin 13:30, ja juuri samoihin aikoihin löysimme tiemme jonoon. Jokainen esiintyjä esiintyi neljäkymmentä minuuttia, ja välissä oli aina vartin tauko ennen seuraavaa. Kun Robin veteli viimeisiään, pääsimme me vihdoin alueelle sisään, siitä syystä ainoa Robin-kuva mun kamerassa on tyhjästä lavasta, nyyh. Me suuntasimme anniskelualueelle, jossa oli hieman vähemmän porukkaa ja siitä syystä myös paremmat näköalat. Anssi Kela tuli lavalle ja aaaaaaaaaaah ♥

Milla paukahti kuuluviin, ja meitsi oli heti ihan messissä. Anssi Kela on vaan jotenkin niin ihanan positiivinen pakkaus, siitä tulee sitä positiivista energiaa ja mulle ainakin tulee tosi hyvä mieli ihan vaan Kelastista katsellessa! Setti oli upea, hittiä toisensa perään ja bändilläkin oli selvästi mahtava fiilis lavalla, joka paransi mun omaa kokemustakin entisestään. Viimeisenä esitetty Nummela oli aivan hirvittävän kaunis ja koskettava versio, jota hiljennyin vaan kuuntelemaan ja laulamaan, kun meitä laulatettiin. Ihan lopussa tuli suurensuuri ongelma, kun vieressämme oli Radio Aallon oma pieni alue, ja Robin tuli siihen haastateltavaksi. Siinä mun piti sitten pohtia, otanko hyviä kuvia ehkä kolmen metrin päässä musta seisovasta Robinista, kun hän siinä vielä oli, vai nauttisinko rauhassa Anssi Kelan viimeisistä sävelistä. Siispä mä nappasin yhden kuvan Robinista ja syvennyin takaisin Nummelaan. 

 Anssi Kela lopetti, Robin poistui studiotilasta, ja hetkeä myöhemmin tilalle asteli itse J. Karjalainen. Mua ei juurikaan kiinnostanut juuri keikkansa aloittanut JVG, joten jäin stalkkailemaan Karjalaista. Jossain vaiheessa hän katseli muhun päin, kun nojailin aitaan ja räpsin kuvia. Mä vilkutin hänelle, ja hän vilkutti mulle takaisin. Siinä tuli taas semmoinen teinifanisydämenpumputusfiilis, J. Karjalainen näki mut ja vilkutti mulle, iik! Jostain ihmeen syystä JVG:n lopetettua väki alkoi väljetä ja suunnata toiseen suuntaan. Mun onni, mä lähdin lavaa kohti ja pääsinkin lopulta anniskelualueen aitaan kiinni, joka tosin oli itse lavasta hyvän matkan päässä, silti mä olin nyt paljon paremmalla paikalla kuin Anssi Kelan esiintyessä. Aloin jo innostua toden teolla, kohta mä oikeasti näen Maija Vilkkumaan ihan ihkaelävänä mun edessäni esiintymässä.

Ja pian se siinä olikin, Maija Vilkkumaa. Nainen, jonka biisien mukana oon laulanut ihan innoissani jo päiväkodista asti. Muistan kun tarhassa laulettiin kavereiden kanssa Mun elämää, voi niitä aikoja. Maija Vilkkumaan musa on aina ollut mulle hirveän tärkeää ja supermahtavaa, ja kun tuo nainen oli mun edessä ihan oikeasti laulamassa, mä aloin itkemään. Ajattelin, että se olisi voinut johtua keikan avausbiisistä, Liian kauan on viime aikoina saanut mut helposti itkemään kun olen alkanut kuuntelemaan niitä sanoja todella. Kun mulla oli vielä Satumaa-tangon aikana vaikeuksia pidätellä kyyneleitä, oli mun pakko todeta, että se johtui Maijasta. Upea nainen, upea keikka. Lauloin niin kovaa jokaisen biisin jokaisen sanan mukana, että jossain vaiheessa alkoi kurkkuun sattua. Mutta pakko oli jatkaa laulamista, en kai mä Maija Vilkkumaan keikalla voi hiljaakaan olla. Kiitos vielä Maija ihanasta keikasta ja kokemuksesta, kannatti todella jäädä sua katsomaan vaikka yksin olinkin. Me vielä nähdään uudestaan! (ja haluaako joku arvata, mitä olen tehnyt tätä postausta kirjoittaessa? kyllä, popittanut Maija Vilkkumaata Youtubesta, parasta!

Maijan keikan jälkeen olin niin väsynyt ja uupunut, että meinasin lähteä jo kotiin päin. Sen sijaan kävin hakemassa ilmaisen pizzapalan ja jäin kuuntelemaan sitä ihanaa ja käytännössä jo mun kaveria J. Karjalaista. Vähän harmitti, kun keikka koostui niin suurelta osin hänen uudemmasta tuotannosta, jota mä en niin hyvin tunne. Onneksi lopuksi oli se mun kauan odottama Hän, Villejä lupiineja ja se klassikko, Sekaisin. Kannatti jäädä!

Tämän kaiken J. Karjalaista lukuun ottamatta tallensin aktiivisesti Snapchattiin, Maijan jälkeen multa loppui akku ikävä kyllä. Siellä on videota ja kuvaa jos minkälaista, menkää ihmeessä kurkkimaan mun mystorya, sannapannari olen snäpin puolella! Keikalta jäi mukaan Kela -t-paita ja Ei-kassi, mahtava fiilis ja palava halu päästä Maijan ja Anssin keikoille vielä uudestaan. Kiitos Radio Aalto, kiitos maailman parhaat esiintyjät, toivottavasti nähdään myös ensi vuonna yhtä hyvällä kattauksella.

KESÄN 2016 BUCKET LIST

Mä en ole ikinä tehnyt näitä bucket listeja eli vähän niin kuin to do -listoja, mitä monissa blogeissa ja muissa lähteissä on nähty vaikka millä mitalla. Ajattelin, että tällä kertaa tämä olisi kuitenkin ihan hauska, vaikka onkin vähän sitä main streamia jota vastaan mä niin kovasti luonnollisesti olen. Näin saa vähän hahmoteltua, mitä kaikkea sitä olisikaan mielessä tälle kesälle, eikä syksyllä harmitella etten tajunnut tuotakaan tehdä kertaakaan ennen syystuulia. Ja saattoi tämän postauksen taustalla olla myös tekosyy julkaista nämä ihanan kesäiset kuvat ennen elokuuta!

Tänä kesänä mä tahdon...

...käydä rannalla ja ruskettua. En tainnut viime kesänä käydä rannalla kertaakaan, ja se vääryys pitää korjata ehdottomasti tänä kesänä. Talviturkki tuli heitettyä jo tällä viikolla Lällyssä, mutta kyllä tänä kesänä pitää uudestaankin päästä pulahtamaan. Tähän kohtaan sisältyy myös se, että tänä kesänä aion välttää palamista. Lontoosta meinaan ostaa hellehatun auringolta suojaamaan, ja aurinkorasvat kyllä tulee heti käyttöön kun säät muuttuvat sen mukaisiksi.

...olla ulkona. Mulla on paha taipumus jäädä sisälle vaikka sää olisi mitä mainioin, ihan vaan koska en keksi mitään paikkaa minne mennä. Tässä kohtaa mukaan astuu uusi ongelma, koska heinäkuun alussa ne kolme ihmistä, joiden kanssa eniten vietän aikaa äitini lisäksi häippäsevät pois kaupungista, yksi kuukaudeksi Lappiin ja kaksi vuodeksi armeijaan. Vähän jo pelottaa tuo mikä on edessä, mutta ehkä nyt on hyvä aika alkaa viettää enemmän aikaa niiden muiden rakkaiden ystävien kanssa, joita ei ole viime aikoina niin paljoa nähnyt. Tai ehkä mä rupean lenkkeilemään, saisi kuntoakin kohotettua!

...siivota. Mua oikeasti pelottaa ja surettaa tuleva vuosi inttileskeyttä, varsinkin kun me tavallisesti vietetään todella paljon aikaa yhdessä Alen kanssa. Mä kuitenkin yritän ottaa hyödyn tästä lisääntyvästä yksinäisyyden määrästä ja tehdä supersiivouksen mun huoneessa. Ennen juhlia mä järjestin jo mun koko kirjahyllyn ja muutamat laatikot uudestaan. Nyt jäljellä on mun häpeällisen täydet ja sekalaiset ja sotkuiset kaapit, ja kauhulla odotan siellä mua odottavaa pölyn määrää, mulla kun jo aikaisemmista siivouksista tuli kauheat allergiaoireet juuri siitä ilmassa leijailleesta pölystä. Kuitenkin en malta odottaa, että taas pääsen täyttämään jätesäkkejä ja kirppislakanoita kaikella tuolla krääsällä, mitä kaapeista löytyy, ja samalla tehdä rutkasti lisää säilytystilaa vaatteilleni, koska tänä kesänä mä aion myös...

...shoppailla. Tämä kohta painottuu ehkä eniten meidän kauan odotettuun Lontoon-matkaan, jonne me lähdetään jo 60 lyhyen tunnin kuluttua! Tätä matkaa varten ollaan säästetty kolme vuotta, ja kun ylppäreistä nyt tuli loputkin täytteet matkabudjettiin, voidaan olla varmoja, että lähtiessä kohtuullisen tyhjät matkalaukkumme hipovat painorajoituksia takaisin palatessamme, tai ainakin vetoketjujen asettamia rajoituksia, jos ei muuta. Listalla on ainakin hattuja, laukkuja, meikkejä ja ehkä se kauan himoittu Polaroid-kamera!

...nauttia todellisesta parisuhdeajasta. Toki niinä viikonloppuina, kun kulta tulee kotiin, haluaa hän tehdä omia juttujaankin, mutta mä en aio tuhlata niitä meidän harvoja yhteisiä hetkiä koneella kököttämiseen tai Candy Crushin pelaamiseen.

...etsiä töitä, ja toivottavasti saadakin. Mulla on tulossa nyt ilmeisesti välivuosi, niin olisihan se ihan kiva jotain tekemistäkin saada! Samalla pitäisi hahmotella niitä tulevaisuuden suunnitelmia, jotta ensi vuonna sitä pääsisi ehkä opiskelemaankin!

...omistautua blogille. Mulla on pitkä lista postauksia, jotka mun on pitänyt vaikka kuinka kauan saada julkaistua, kunhan ne ensin tekisin. Olen taas innostunut bloggailusta ihan uudella tavalla, ja en malta odottaa, että pääsen taas uudistamaan tätä jo vähän vanhaksi käynyttä ulkoasua, kunhan Kaisla vaan ottaa mulle uuden bannerikuvan!

...valokuvata. Niin kuin olen jo tuhannesti ehtinyt hehkuttaa ja tulen vielä hehkuttamaankin, mutta tuo mun uusi objektiivi on saanut mut innostumaan ihan uudella tavalla etenkin henkilökuvauksesta. Sitä aion siis harrastaa enemmänkin, ja jos joku haluaa mun linssin eteen niin laittakaa ihmeessä viestiä tulemaan, olisi ihan mahtavaa saada vähän kokemusta siitäkin, vaikka ihan amatöörihän mä olenkin.

...lukea kirjoja. Taas yhden hyvän kirjan verran innostuin lukemisesta, ja nyt kesällä voisi sitäkin tehdä enemmän. On ihanaa olla sellaisessa tilanteessa, ettei missään takaraivossa ole sitä painostavaa tunnetta, että koko ajan pitäisi olla lukemassa jotain koulukirjaa, ja saa ihan vapaasti lukea niitä hyviä kirjoja tai vaikka

...katsoa Netflixiä ihan liikaa. Niin kuin eilen mainitsin, olen nyt koukuttunut Valehteleviin viettelijöihin. Äsken tarkistaessani Wikipediasta, kuinka monta kautta niitä oikein onkaan (kaikki ei kai ole edes Netflixissä, apua?!), ja vahingossa luin spoilereita, jotka kovasti nyt yritän unohtaa. Yllättävän paljon mä kuitenkin tykkään tästä sarjasta, en todellakaan olisi osannut sitä odottaa, haha!

...soittaa pianoa. Sekin on ollut yksi niistä asioista, joita olen kovasti laiminlyönyt. Kesällä aion kuitenkin opetella ne kappaleet, joita en keväällä ehtinyt/jaksanut opetella, ja paljon muitakin. Ja ihan soittaa vaan, omaksi ilokseni, koska se jos mikä on ihanaa. Katusoittamaankin olisi ihana päästä, vaikka mun kitarataidotkaan eivät niin upeat olekaan. Jos vain saisi jonkun seuraksi.

Tuntuu, että olisin unohtanut jotain, mutta ehkä tässä on nyt ne tärkeimmät, unohtamatta toki niitä tärkeimpiä: mansikoiden syömistä, mökkeilyä ja todellista kesärentoilua. Lisäksi toiveissa olisi käydä vielä Lällyssä ja ehkä nähdä Nighwish! Ja ei mua niin kauheasti harmita, vaikkei kaikki kohdat toteutuisikaan, kunhan voin jälkikäteen sanoa nauttineeni tästä kesästä 2016.

Ja vielä tuosta kirppistelystä puheen ollen, me ollaan äidin kanssa menossa  huomenaamuna Aleksis Kiven kadun kirpparille myymään vanhoja vaatteita, lehtiä ja muuta sälää, tulkaa ihmeessä kaikki moikkaamaan ja katsomaan, mitä meillä oikein on tarjolla!

Koirakaveri

Meillä on aivan mahtava kaveri kylässä tällä hetkellä. Sukulaispoika Aatu tuli eilen aamulla, ja palaa kotiin huomenissa. Aatun kanssa me ollaan lenkkeilty ja spurttailtu, ja mäkin olen oppinut uusia asioita mun lähiympäristöstä. Ehkä pitäisi lenkkeillä enemmän. Ehkä. Me ollaan makoiltu sohvalla ja sängyllä ja katsottu mun uutta koukutuksen kohdetta, Valehtelevia viettelijöitä. Jep, kolme jaksoa putkeen, sekä eilen että tänään. Aatu nukkui mun kanssa koko yön, välillä jaloissa ja välillä vieressä, ja aina joskus päivälläkin tulee syliin hengaamaan. Snapchat on helissyt ihan liikaa (sannapannari olen siellä, vinkvink), mutta voi hellanlettas kun Aatu-vauva on niin söpö pikkumuru. Ei se oikeasti ole vauva eikä välttämättä edes pieni, mutta söpö. Ja vähän nössö, se ei pääse sängyllekään hyppäämään itse vaan se pitää nostaa siihen. Aika söpöä ♥

Kurkistus Narniaan 31: Yo-jatkotyyli

Paita Stockmann (Vero Moda) / Farkut Only / Kengät Etnies

Lauantaina mun yo-juhlien jälkeen en lähtenyt kavereiden kanssa varsinaisille jatkoille, vaan ihan viettämään mukavaa iltaa ja nauttimaan hyvästä ruoasta kullan kanssa Vapianoon, ihan koska viime aikoina olen nähnyt Snapchatissa ja Instagramissa niiiin paljon kuvia sieltä, että oli itsekin pakko päästä. Heitin mekon nurkkaan ja tungin lakin reppuun, ja pitkän päivän jälkeen oli se vaan niin ihanaa käppäillä kaupungilla farkuissa ja tennareissa. Ennen syömistä nakkasin kuitenkin Alelle kameran kouraan ja heitin lakin päähän. Tällainen vähän rennompi yo-tyyli, eikö?

Vapianossa kun kokki kysyi laitetaanko parmesaania, sanoin että joo, paljon. Hän naurahti ja sanoi, että laitetaan. Ja niin hän laittoi. Oli hyvää.❤

The ylioppilas

Eilen oli päätähuimaava päivä. On se niin kummaa, että yhtä päivää suunnittelee niin pitkään a antaumuksella, ja sitten se on muutamassa tunnissa ohi - eikä yhtään suunnitelmien mukaan, tietenkään. Salaatit jäi tekemättä ja kakut koskematta, ei yhtään haitannut vaikka yksi levisikin lattialle. Oli se vaan käsittämätöntä olla lopulta itse siinä tilanteessa, että lakki kädessä kävelee hakemaan ylioppilaan kansiota ja se päässä ottaa myöhemmin kasan onnittelevia vieraita ruusujen kanssa vastaan. Mutta niin me vaan lakit päähän vedettiin, vaikkei kaikesta kaikkea tiedettykään. Vähän haikeat on fiilikset, kun ei enää näe suurta osaa ihmisistä joiden kanssa on viimeiset kolme vuotta samassa talossa viettänyt, eikä niitä ihania opettajia joita on aikakin puolikkaalla korvalla kuunnellut niin monia tunteja. Enää en ole sibeliuslukiolainen, enkä Sibelius-lukion tyttökuorolainen, ja se vasta harmittaa. Vahvasti oli suunnitelmissa, että syksyllä naamioidun ykköseksi ja sniikkaisin takaisin kuoron riveihin. Sibelius-lukio oli kyllä hieno vaihe elämässäni, ja olen niin onnellinen että juuri sinne päädyin. Kiitos opeille kaikesta siitä tiedosta, minkä olen onnistunut päähäni jättämään. Kiitos maailman parhaalle Sibiksen tyttökuorolle ja sen ihan maailman parhaalle johtajalle. Kiitos kavereille ja mukaville puolitutuille. Kiitos sulle, joka kehuit mun omaa biisiä maratonissa ja sulle, joka tulit kysymään onko kaikki okei, kun näytin surulliselta. Joku joskus kysyi, että olenko tyytyväinen kouluvalintaani. En mä tän tyytyväisempi olisi voinut olla.

Mulla on vielä ainakin yksi juhlapostaus tulossa, mutta nämä kuvat olivat aivan liian ihania tungettavaksi muiden kuvien ja muiden juttujen sekaan. Ihan vahingossa kuitenkin tässä ryhdyin syvälliseksi. Kiitos kaikista, jotka tulivat juhliin tai muuten onnittelivat. Kiitos mahtavista lahjoista ja korteista ja viesteistä. Kiitos Hilpille aivan supermahtavista kuvista meitsistä ja Maikulle supermahtavista kuvista musta mun tyttöjen kanssa, joita oli niin ihana nähdä ja jotka olivat niin kauniina, ja joiden oma vuoro valmistua on pian ja sitten mäkin pääsen vierailemaan niiden juhlissa. Huomenna meikä lähtee Lällyyn ja seuraavalla viikolla Lontooseen, nyt minä teen muutaman postauksen varastoon ja lähden Kaislan toisiin juhliin yhden viikonlopun aikana. Kiitos ja kumarrus ♥

Uusi rakkausobjektiivi ja kaverit koekaniineina

Eilen kävin Verkkokaupassa palkitsemassa itseni ahkerasta siivouksesta ja laittamassa etukäteen saamani ylioppilaslahjarahat hyvään käyttöön, ja ostin hyvin kauan haaveissa olleen Olympuksen 45-millisen objektiivin. Reilun vuorokauden omistuksen jälkeen olen hyvin rakastunut, ja tämän muotokuviin erityisesti tarkoitetun objektiivin myötä innostuin ihan uudella tasolla ihmisten kuvaamisesta. Tänään näin ihania Tiinaa ja Julia, jotka suostuivat mun kameran eteen. Näitä tyttöjä oli vaan niin ihana kuvata, ja tällä objektiivilla oli täyttä unelmaa! Ihanaa että jatkossa blogissakin näkyy tämäntasoisia kuvia, mahtavaa. Olen objektiivirakastunut ♥ Ja vielä kerran suuri kiitos Julille ja Tiinalle ihanasta päivästä ja kuvailuseurasta! Ja nyt kun mä olen innostunut tästä henkilökuvaamisesta, niin jos joku kaveri (tai vaikka tuntematon, siinähän sitten tutustutaan!) haluaa mun linssin eteen, niin viestiä vaan tulemaan tai hihasta nykäisemään, tätä mä haluan tehdä enemmänkin!

Mitä te tykkäätte näistä kuvista? Mä ainakin olen ihan rakastunut, ellei se jo tekstistä selvinnyt :D