Tältä näyttää L-koon nainen

Törmäsittekin ehkä muutama viikko sitten tähän Daily Mailin juttuun, jossa kerrottiin yhdysvaltalainen naisesta, joka puki päällensä monen eri koon housut ja huomasi, että koilla 6 ja 12 ei näytä hänen päällään olevan mitään eroa? Julkaisemallaan kuvalla hän yrittää herättää ihmiset tajuamaan, ettei kauppojen vaatekoilla todellisuudessa ole suurtakaan eroa. Nainen on työskennellyt nuorten tyttöjen kanssa, joilla on ollut merkittäviä itsetunto-ongelmia ulkonäkönsä suhteen ja joista aivan liian moni on sairastunut syömishäiriöön saadakseen painoaan pudotettua ja näin mahtuakseen pienempiin vaatteisiin. Kuva saikin paljon huomiota ja sai ihmiset ajattelemaan, miten paljon vaatevalmistajien määrittelemät vaatekoot vaikuttavatkaan nuorten (ja miksei vanhempienkin ihmisten) minäkuvaan ja itsetuntoon. 

Keskiviikkoiltana selailin tavalliseen tapaan Facebook-seinääni, ja silmääni osui tämä Äityleissä julkaistu päivitys, jossa ulkomuodostaan epävarma nainen pyysi L-kokoisia naisia laittamaan itsestään hyvän mielen kokovartalokuvia ja näyttämään rohkeasti koko komeutensa. Mä olen itse aina ollut pienikokoinen molempiin suuntiin, ja M:nkin vaate saattaa mun päällä näyttää teltalta. Joten kun mä klikkasin tuon julkaisun kommentit auki, odotin näkeväni liudan hieman isompikokoisten naisten kuvia. 

Mä ihan rehellisesti sanottuna järkytyin. Lähes kaikki kuvat esittivät hoikkaa, sopusuhtaista ja kaunista naista, jota en ikimaailmassa sanoisi isokokoiseksi. Se, että he eivät ehkä ole niissä surullisen kuuluisissa liian monen äxän mallinmitoissa ei mun mielestä tarkoita samaa kuin Large. Luultavasti noistakin naisista suuri osa tuntee jonkinasteista epävarmuutta itsestään ja ulkomuodostaan, koska käyttävät "lihavien naisten" L-kokoisia vaatteita. Siis ihan oikeasti, mun mielestä tässä maailmassa on jotain todella pahasti vialla, jos tämän näköisiä naisia kutsutaan isokokoisiksi. Ei ihme, että nuorilla on ulkonäköpaineita, jos kokolappu väittää näin pahasti omia silmiä vastaan. 

Mä näin tässä asiassa jotain todella väärää, jotain mistä halusin puhua täällä blogin puolella ja ehkä vaikuttaa johonkuhun, ehkä helpottaa jonkun epävarmuudesta kärsivän yksilön oloa edes vähän. Niinpä mä otin yhteyttä moneen naiseen, jotka olivat oman kuvansa tuossa ketjussa jakaneet, ja pyysin heidän kuvaansa lainaan tätä postausta varten. Viestini saivat onneksi mahdottoman hyvän vastaanoton, enkä joutunut kuulemaan yhtään kielteistä vastausta. Heistä monet olivat hämmästelleet tätä samaa asiaa kuin minäkin, ja yhtä lailla näkivät tässä aiheen, josta on puhuttava.

Nämä kuvissa esiintyvät 28 suomalaista naista ovat ihania, kaunisvartaloisia, upeita naisia. Heitä en ketään ikinä milloinkaan kutsuisi isokokoiseksi tai edes tajuaisi ajatella lihavana. Ja jokainen nainen näissä kuvissa sanoo käyttävänsä kokojen L/XL vaatteita. 

Kiitos teille 28 ihanalle ihmiselle, jotka lähditte tähän mun projektiin rohkeasti mukaan ja annoitte minulle kuvanne käyttöön hyvään tarkoitukseen. Myönnettäköön, että seuraavana aamuna heräsin tietämättä mitä ajatella siitä, että olin myöhäisillan käyttänyt pyydellen tuntemattomien naisten kuvia Facebookissa! Mutta onneksi nämä upeat naiset pystyivät ohittamaan epäluuloisuutensa ja näkivät viestini jonain sellaisena, mihin kannattaa tarttua. 

Ulkonäkö ei ole tärkeintä maailmassa, tai edes toiseksi tärkeintä. Mutta minä itse ainakin valehtelisin jos väittäisin, etteikö se vaikuttaisi muhun tai siihen, mitä ajattelen itsestäni lainkaan. Me ollaan kaikki upeita ilmestyksiä maan päällä, oltiin sitten äksässiä tai triplaäksälliä. Mutta älä missään nimessä määrittele itseäsi tai arvoasi sen mukaan, mitä vaatteidesi kokolappu sanoo. Koska se on täyttä sanonkomitä ja yhtä tyhjän kanssa.

Ja jos nyt kaikesta huolimatta susta tuntuu, että sulta löytyy vähän ylimääräistä, niin ota rennosti ja kuuntele tämä Tiisun helmi. Tai vaikkei oliskaan niin kuuntele silti. Asioita ei kannata ottaa turhan vakavasti.

Seuraa Pannariblogia (ja mua!) Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

Kun me kokeiltiin valomaalausta

Me ollaan pitkään haluttu Kaislan kanssa kokeilla valomaalausta, varsinkin nyt kun meillä on molemmilla kunnon kamerat, joilla mahdollisesti voitaisiin saada jotain aikaiseksikin. Ensimmäisen kerran ajatus heitettiin ilmoille viime talvena, mutta siinä ylppärikiireiden keskellä se vain unohtui kokonaan. Kesällä oli taas niin paljon valoisampaa, ettei idea tuntunut sopivalta. Nyt talven synkkyys on kuitenkin taas täällä, ja päätettiin kokeilla.

Jos valomaalaus on sulle ennestään vieras käsite, tarkoittaa se yksinkertaisesti sitä, että laitetaan kameraan pitkä valotusaika ja piirrellään valolla, esimerkiksi taskulampulla kuvioita niin, että ne kaikki sitten tallentuu siihen kuvaan. Tätä tekniikkaa ihmiset käyttävät usein esimerkiksi uutena vuotena piirrellessään niillä tähtisadetikuilla sydämiä ja toistensa nimiä!

Päätettiin lähteä kuvailemaan taas Laajasalon Öljysatamaan, missä oltiin viimeksi kesällä kuvailemassa blogiini uutta banneria, ja josta näkee upeasti meren yli keskustan valot. Öljysatama on siis noin muutenkin aika upea kuvauspaikka, niin kesällä kuin talvellakin. Meidän kuvausreissu oli juuri sinä päivänä reilu viikko sitten, kun tänne Helsinkiin satoi taas paljon lunta. Toisaalta se tarkoitti sitä, että maisemat olivat todella kauniita, kun puut peittyivät lumimassoihin ja kirkkaalta pimeältä taivaalta loisti kuu. Toisaalta se tarkoitti sitä, että me oltiin valittu juuri se päivä, kun oli noin kymmenen astetta kylmempää kuin edellisenä tarpoaksemme kilometrikaupalla lumen keskellä pakkasessa kylmässä autiossa paikassa valokuvaamaan.

Matkan varrella tuli otettua enemmän kuvia mitä vastaan tuli ihmisiä tai autoja, jäätiin ihailemaan (tai ainakin mä jäin!) talven kauneutta ja meren takana näkyvää Helsingin keskustaa ja Suomenlinnan kirkkoa, jonka huomattiin olevan majakka. Päästiin lopulta samaan paikkaan, missä kesällä kuvailtiin. Tässä vaiheessa oltiin jo aika kylmissämme reilun puolen tunnin hangen keskellä kävelyn jälkeen. Tässä vaiheessa me myös tajuttiin, että olisi ehkä voinut tutustua paremmin niihin kameran asetuksiin vähän lämpimämmissä olosuhteissa, tai edes selvittää miten se valomaalaus meidän kameroillamme toteutetaan. Parin testikuvan jälkeen todettiin myös, että tätähän oltaisiin voitu harjoitella ihan sisätiloissakin. Aika pian siinä sitten lopulta kyllästyttiin palelemiseen ja sovittiin, että kokeillaan joku toinen kerta vähän vähemmällä palelulla. Niinpä mun kameraan jäänyt (lähes) ainoa valomaalauskuva näyttääkin tältä:

Mutta ehkä joku päivä mä opin kameran asetuksilla pelailun, ja saan hämärässä ihan siistejäkin kuvia. Sitten voidaan ihailla täällä vähän toisenlaisia valomaalausteoksia! Mutta kyllä mun Olympukseni selvisi tuolla talven pimeydessä ihan kiitettävästi automaattiasetuksillakin. Minun onnekseni.

Oletteko te kokeilleet valomaalausta ja ihan oikeasti onnistuneet? :D Ja nyt jos jollain on siellä joku "kameran manuaaliasetukset for dummies" -opas niin äkkiä tänne!

Seuraa Pannariblogia (ja mua) Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

BEST OF INSTAGRAM 2016

Käykö teille ikinä niin, että julkaisette kuvan Instaan ja jäätte vain tuijottelemaan sitä, miten kaunis se on? Koska täällä on yksi käsi erittäin ylhäällä! Mä en ole sellainen ihminen, joka postailee kaikennäköisiä arkiotoksia Instaan, vaan sinne päätyy ne mun mielestä parhaimmat tai muuten vaan julkaisemisen arvoiset kuvat, joista jotkut todella nousevat ylitse muiden, ainakin omasta mielestä. Joten niin kuin varmasti on jo tässä vaiheessa tullutkin erittäin selväksi, niin halusin omistaa niille helmille ihan oman postauksensa! Blogeissa näin alkuvuodesta näkyy muutenkin todella paljon erilaisia koostepostauksia, eli nyt on hyvä tekosyykin niitä omia lemppareita esitellä. Julkaisen Instagramissa paljon blogipostausten kuvia uutta postaussa julkaistessa, mutta olen nyt tarkoituksella jättänyt nämä jo alunperin blogissa esiintyneet kuvat pois tästä ja keskittynyt niihin ainoastaan (tai ainakin alunperin) Instassa julkaistuihin. Niitä lempiblogikuvia näkyi esimerkiksi mun uusimmassa vuosikatsauksessa!

Alkuvuodesta julkaisin ilmeisen paljon niin peiliselfieitä kuin käsi naaman edessä -selfieitä, haha! Tuo eka kuva oli kai muuten vuoden ensimmäinen Insta-selfie ja tuo kuvassa näkyvä asu, vaikka näkyykin vähän huonosti, on aivan ihana, yksi lemppariasukokonaisuuksistani. Siitä en ole vielä omaa Narnia-postausta tehnytkään! Kevättalvella tuli myös otettua upeita kuvia Lällyn rannasta, ja huhtikuussa lähdettiin San Franciscon upean kauniisiin maisemiin! Ihan tuon keskimmäisen kuvan katsominen herättää niin kovan hingun lähteä takaisin, etten kestä! Viimeisin kuva on snäppiotos matikan ylppäreitä edeltävältä päivältä, kun kertailin Stoassa kurssia 11. Ihana välillä näyttää näin freesiltä ilman meikkiä!

San Franciscosta tulikin ostettua sen verran meikkejä, että niitä piti sitten päästä testailemaan vähän enemmänkin ja toki taltioida naamakuvien muodossa! Keväällä käytiin seurakunnan nuorten kesken Virossa, ja valmistauduttiin ylioppilasjuhliin. Ostin ihanan kirkkaanliilan huulipunan Nyxiltä ja sain naurut Puistolan Alepalla hengailleiden poikien "hienovaraisesta" "LIILAA HUULIPUNAA" -kommentista! Neljäs ja viides kuva ovat lakkiaisten seuraavalta päivältä, ja yhdet lempiselffeistäni koko vuodelta, nuo läpiharjatut kiharat ovat niin ihanat, ja parin päivän tällingeissä olon jälkeen oli ihana rentoutua ilman meikkiä, suihkunraikkaana puhtailla ja suorilla hiuksilla. Kesäkuussa Aatu-muru kävi meillä kylässä, ja chillailtiin koirakaverin kanssa oikein urakalla ja spämmättiin Snäppiä! Ja totta kai Korkeasaaressa otettu kuva baen kanssa on pakko lisätä tähän listaan, ihana ♥

Kesällä oltiin Lontoossa, jossa toki tuli Instaa päiviteltyä ihan kiitettävästä. Julkaistiin vähän bts-materiaalia uuden bannerin kuvauksista, reissattiin tien päällä ympäri Suomea ja mökkeiltiin kotimaan kesää ihaillen. Syksyllä ihasteltiin jälleen kasvanutta kissaperhettä, siis katsokaa noita söpöläisiä!

Loppukesästä oltiin Rodoksella, jossa myöskin tuli vähän enemmän päiviteltyä, koska oikeasti nuo upeat maisemat, kirkas vesi ja ennen kaikkea RUOKA! Toi ruokakuva on varmaan mun ehdoton suosikkikuva koko vuodelta, maailman ihaninta kreikkalaista salaattia ja pitaleipää ja dippejä aaaaah tahtoisin vain. Tässä nuo kaksi ensimmäistä kuvaa ovat myöskin mun lemppariselfieitä, etenkin tuo toinen. Toki siinä on värien muokkailussa käytetty vähän vapaampaa kättä, mutta on se oma naama ja omat meikit tuossa harvinaisen edustavia myöskin! Tuo on juuri sellainen kuva, mitä omahyväisyyksisään voi tuijotella salaa vähän pidempäänkin :D Syksyllä tuli myös kummeilleni uusi perheenjäsen, ja kyllä se pikku-Edwin sydämen valloitti jo ensitapaamisella. Ja tuo viimeinen kuva ja tuo ihana Kat von D:n huulipuna sävyssä Outlaw, iiiiiiiiiihana ♥

Että sellainen kuvapläjäys ja katsaus mun Instagramin saloihin (hehheh no pun intended). Ja ennen kuin joku alkaa ihmettelemään, miten yksi jaksaa hehkuttaa itseään ja omaa naamaansa niin maan perkeleesti, niin mä olen viime aikoina kovasti yrittänyt muistutella itseäni ja teitäkin (jos tämän postauksen muistatte), että on ihan hyvä välillä korostaa niitä omia hyviä puolia ja vahvuuksia eikä aina vaan valitella, oli kyse sitten omasta naamasta, blogitekstistä tai kehittelemästäsi reseptistä. Voin sanoa, että on paljon hauskempaa kuin niihin puutteisiin ja "virheisiin" keskittyminen! Ja näistä tuhottoman monesta selfiestäkin kolme mun lempparia ovat täysin meikittömiä ja omasta mielestä parempia kuin monet meikilliset kuvat, nauttikaa siitä omasta luonnonkauniista naamastanne ihmiset!

Ja hei, jos joku teistä on tehnyt jotain tän tyyppistä postausta omista lempikuvistanne tai Instafeedistänne tjsp, niin linkkailkaa ihmeessä tuohon alas, kävisin erittäin mielelläni katsomassa!

Ja ratkaisin muuten mun edellisen postauksen ongelman, lifestyle kuulostaa edelleen jotenkin väärältä omaan korvaan vaikka suhteellisen kuvaava sana onkin. Mun blogi onkin tästä lähtien lifestyleish!

Seuraa Pannariblogia (ja meitsiä) Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

Sittenkin lifestyle-bloggaaja

Itsensä luokitteleminen on aina ollut mulle vaikeaa. En osaa kertoa, millaista musiikkia teen enkä kuvailla itseäni lyhyesti. Edes tavalliseen "mitä kuuluu?" -kysymykseen vastaaminen on äärimmäisen tuskaista: mitä tuo haluaa tietää, mitä mä kehtaan kertoa, mitäs mä olenkaan tehnyt viime päivinä, mitä mulle muka oikeasti kuuluu? Sama juttu blogin kanssa. Aina kun linkkaan blogini jonnekin, jossa pyydetään kuvailemaan blogia lyhyesti, alkaa korvissa soida kauhuleffamusiikit. En mä osaa kuvailla blogiani, mene katsomaan ja muodosta oma mielipiteesi. 

Olen aina inhonnut sanaa lifestyle-blogi, kaihtanut sitä ainakin omalla kohdallani. Lifestyle-blogi kuulostaa jotenkin niin persoonattomalta: pelkistetyltä tusinablogilta, joissa kaikissa kirjoitellaan samanlaisia postauksia ja pelkkiä pinnallisuuksia. Toisaalta lifestyle-bloggaaja kuulostaa kauniilta, menestyvältä ihmiseltä, joka kuntoilee ja jolla on niin mielenkiintoinen elämä, että tuhannet ihmiset haluavat sitä seurata täysin ulkopuolisina. En mä osaa kuvitella itseäni tai blogiani noiden sanojen piiriin.

Mutta eihän se niin mene. Blogi voi olla mielenkiintoinen ja hyvä ilman painotusta perhe-elämään, ruokaan, kuntoiluun tai kauneuteen. Ja bloggaajan on oltava myös hyvä, kun saa lukijat kiinnostumaan ihan itsestään ja omasta elämästään ilman sen kummempia krumeluureja. Eikä tosiasiassa varmaan yksikään lifestyle-blogi koostu pelkästään "mitä tein tänään" -tyylisistä postauksista. Lifestyle-blogiin kuuluu se omien ajatuksien ja mielipiteiden esiintuominen, lukijoiden inspirointi tai ihan vaan hyvän mielen levittäminen. Kaikki hyviä asioita, joita ei munkaan pitäisi lähteä väheksymään ja joita ehdottomasti myös mun blogissa on. Eikä yksikään blogi ole ikinä samanlainen kuin joku muu, vaikka ne samaan kategoriaan laitettaisiinkin. Joten toissayönä jälleen tuskaillessani blogini kuvailun kanssa myönsin ja hyväksyin asian: minun blogini on lifestyle-blogi. 

Siis. Minkälainen blogi tämä Pannariblogi oikein on? Kirjoitan täällä päivistäni ja fiiliksistäni, matkoista ja tapahtumista, kissoista ja kavereista, valokuvausta ja ruoanlaittoa unohtamatta. Kirjoitan elämästä. Sitähän se lifestyle on, elämää. Välillä pelkkää pintaa ja välillä syväluotaus suoraan ytimeen. 

Hei, olen Sanna. Kirjoitan blogia nimeltä Pancake Palace, lifestyle-blogia. Se on minunnäköinen ja ainutlaatuinen, juuri sellainen kuin minä sinä päivänä haluan sen olevan. Silti se on lifestyle-blogi. Ja se on ihan hyvä asia. vaikka mulla onkin erittäin suuria vaikeuksia hyväksyä asia. Mutta ehkä tästäkin identiteettikriisistä selvitään. Someday. Sen kuitenkin tiedän, että kun tämän postauksen nyt julkaisen ja jaan maailmalle, esittelen blogini ensimmäistä kertaa lifestyle-blogina. Minun lifestyle-bloginani.

(vaikka se vähän kirpaiseekin)

VUOSIKATSAUS 2016

Vuosi on vaihtunut (ylläriylläri), ja vihdoin on mun blogin vuosikatsauksen vuoro! Tätä on tässä melkein viikon verran tullutkin tehtyä, kyllä siinä aikaa saa kulumaan kun selaa jokaisen postauksen läpi, joita vuonna 2016 oli siis 128 kappaletta, ja sieltä etsiä ne helmet niin kuvien kuin tekstienkin suhteen, ja saada vähän käsitystä, että mitä tuolloin on oikein tullutkaan tehtyä!

TAMMIKUU

8 postausta

Lue ainakin: Sinne jäi arki

Tammikuussa elämä muuttui. Mulla oli mun vihoviimeinen koulupäivä, ja riemuitsin arjen kahleista irtautumisesta. Ja onneksi voin sanoa, että edelleen olen ihan samoissa fiiliksissä! Muutaman kerran viikossa mieluisissa töissä käymisessä ei ole ollenkaan samaa inhokerrointa kuin kouluun aikaisin heräämisessä, läksyjen ja kokeiden ja lukemisen stressaamisessa ja kaikessa, mistä tuossa postauksessa puhuin. Tammikuussa kerrottiin kuulumisia, surettiin julkkiskuolemien vuoden alkua (Alan Rickman ♥) ja kirjoiteltiin vielä vähän lisää kuulumisia. Tammikuussa me myös vihdoin ostettiin lentoliput Lontooseen ja alettiin tosissaan suunnitella matkaa!

HELMIKUU

6 postausta

Lue ainakin: PENKKARIT '16

Helmikuussa oli vielä vähän hiljaisempaa, kun ylppärit painoivat päälle, ja vaikka lukeminen ei kovin aktiivista ollutkaan, en voinut antaa itselleni lupaa bloggailuun, kun oli pakko muka lukea. Päästiin kuitenkin taas asukuvailemaan ja esittelemään pitkään toivelistalla olleita juttuja, valokuvailtiin, monen postauksen verran, ja ihmeteltiin (taas vaihteeksi) että mihin se aika oikein katoaakaan. Helmikuussa oli myös ne penkkarit!

MAALISKUU

7 postausta

Lue ainakin: Tästä se sitten taas lähtee

Maaliskuussa oli viimeiset ylppärirutistukset, joten blogi päivittyi edelleen vähän vähemmän. Postaukset koostuivat sitten kuulumishöpöttelyistä, kissakuvista, ylioppilaskokeiden tulosten fiilistelystä ja tulevaisuuden pohdinnasta. Maaliskuussa äiti osti meille myös tabletin, ja mä innostuin ottamaan selfieitä ja vihdoin myös sain mahdollisuuden tehdä itselleni Snapchatin! Edelleen saa mut lisätä ja mulle laittaa snäppejä, sannapannari olen tosiaan siellä.

HUHTIKUU

8 postausta

Lue ainakin: Miten handlaat pitkän lennon?

Huhtikuussa olin vihdoin vapaalla ja koulu oli ohi, mutta meillä oli kerrassaan maailman ihanin San Franciscon -matka tyttökuoron kanssa, jonka takia postausmäärä jäi taas hieman pienemmäksi. Huhtikuussa oli myös abiristeily, joka puolestaan ei jättänyt mulle yhtä hyviä fiiliksiä. Kuukauden aikana fiilisteltiin kevättä, tehtiin pitkä mutta ihana kävelylenkki, jaoin maailman herkullisimman ja melkein vegaanisen avokadopastan reseptin sekä vinkkejä, miten selvitä pitkästä lennosta, panikoitiin lakkiaispukeutumista ja chillailtiin kotosalla menkkakivuissa. Niin ja ostin ensimmäisen vappupalloni vuosiin! ♥ Huhtikuussa alkoi blogi selkeästi taas nousta kuopastaan ja sisällön laatu kohota, vaikka kappalemääräisesti postauksia ei  vielä niin paljoa tullutkaan.

TOUKOKUU

15 postausta

Lue ainakin: San Francisco, Minä olisin äänestänyt Islantia

Toukokuussa pääsinkin sitten vähän paremmin postailun makuun! Postailin meidän upeasta San Franciscon matkasta, useampaankin otteeseen, esitin mielipiteeni vuoden Euroviisuista ja jaoin omat viisulempparit viime vuosien varrelta, esittelin ylioppilastulokseni yhdessä vuoden luetuimmista postauksistani ja valmistauduin lakkiaisiini ahkerasti siivoten ja lahjatoiveita pohtien. Kävin myös Korkeasaaressa ja seurakunnan kanssa Virossa, ja kokeilin vaihteeksi valokuvailua kakkosobjektiivillani.

keskimmäinen kuva: Liisi Järveläinen Photography

KESÄKUU

10 postausta

Lue ainakin: The ylioppilas

Kesäkuussa oli sitten ne mun lakkiaiset, ja kerroin niin fiiliksiä lukiosta valmistumisestani kuin jaoin upeita ylioppilaskuvianikin. Välissä kävin Lällyssä ja meillä kävi ihana Aatu-koira parin päivän visiitillä. Ostin uuden objektiivin, joka siitä asti on ollut oma rakkaani upean kuvanlaatunsa ansiosta, näin supermahtavat Anssi Kelan ja Maija Vilkkumaan Radio Aallon Helsinki-päivän ilmaiskonsertissa. Kesäkuussa tein myös ensimmäisen bucket listini, julkaisin asupostauksia ja valokuvailin. Käytiin myös monen vuoden suunnittelun jälkeen siellä Lontoossa!

HEINÄKUU

9 postausta

Lue ainakin: It's London baby!, Tätä on Suomen kesä

Heinäkuussa päästiin vihdoin fiilistelemään meidän maailman mahtavinta Lontoon-matkaa! Oltiin Kaislan kanssa myös kuvailemassa kovasti ja saatiinkin blogiin uusi banneri ja ulkoasu. Heinäkuussa nautittiin kesästä ja sen kauneudesta ja listattiin lempparikesäbiisejä, laitettiin superhelppoa ja herkullista ja melkein terveellistäkin sekamättöruokaa ja toki esiteltiin sieltä Lontoosta ostettuja asuja. Voi Primark ♥

ELOKUU

13 postausta

Lue ainakin: Rodos, Muista elämässäsi aina silitellä kisuja

Elokuussa me reissattiin vaihteeksi Rodokselle, ensimmäiselle rantalomalle ikuisuuksiin! Kreikka-kuulumisten lisäksi postailin vielä viimeiset kuva- ja muistelupläjäykset niin Lontoosta kuin San Franciscostakin, muun muassa meidän ihanasta vierailusta Harry Potter -studioilla! Joukkoon mahtui toki niitä perinteisiä kissojen kuvilla höystettyjä fiilispostauksia, ja yksi ihana kuvausreissu lähimetsään Tiinan kanssa, jolta tuli maailman mainiointa kuvasaalista jotka osittain edelleen odottaa julkaisuaan, haha! Käytiin äidin kanssa myös sieniretkellä ja pidettiin Jassun kanssa Frendit-maratonia ihanimman vuohenjuustosalaatin saattelemana.

SYYSKUU

8 postausta

Lue ainakin: Mitä tarkoittaa ortodoksisuus?

Syyskuussa vastailin vihdoin, yli vuoden odotuksen jälkeen, teidän esittämiin kysymyksiin ortodoksisuudesta. Postaus lopulta nousi mun blogin kaikkien aikojen luetuimmaksi postaukseksi, ja sitä jaettiin kovasti esimerkiksi meidän seurakunnan sosiaalisilla medioissa! Aivan mahtavaa siis, kiitos teille kaikille siitä. Muuten postailu jäi vähän hieman vähemmälle, kun uppouduin lukemaan Pottereita enkä suonut aikaa sellaisille turhuuksille kuin internet, haha! Käytiin me kuitenkin myös Kissojen yössä vuosien meinaamisen jälkeen, ja jaoin teille niitä ihania asukuvia, mitä Tiinan kanssa siellä metsäretkellä otettiin. Niin ja aloitinhan mä syyskuussa työt! Silloin olin aivan innoissani ensimmäisen työvuoroni ja koulutukseni jälkeen, ja olen kyllä edelleenkin ♥

LOKAKUU

6 postausta

Lue ainakin: Elämäni ensimmäinen rakkaus

Lokakuussa luin Potterit loppuun ja aloitin puolestani Twilightit monen vuoden tauon jälkeen, ja koukutuin uudestaan, haha! Otettiin jälleen kerran ihania asukuvia ja kuvia noin muutenkin (kissakuvia unohtamatta!), ja fiilisteltiin syksyä. Vähän taas alkoi olla hiljaisempaa, työtahti kun alkoi kiristyä tuossa välissä, kun tein muutaman viikon keikan päiväkodissa eikä mulla ollut reilun kuukauden aikana kuin kolme vapaapäivää. Ehdin mä kuitenkin jakaa teille superherkullisen, vähän erilaisen ja todella edullisen (kasvis)tortillaohjeen!

MARRASKUU

7 postausta

Lue ainakin: Onnea yksivuotiaalle Kertulle ♥

Marraskuussa minä täytin yhdeksäntoista (!!!), ja rakas kummityttöni täytti vuoden (!!!!!!!!), joten täysin sopivasti vietin synttäreitä häntä juhliessani. Pikku pirpana oli kasvanut kauheasti, ja ei kauaa mennytkään tuosta päivästä kun hän alkoi jo ihan itse kävelemään! Samoihin aikoihin loppui tarhapestini, ja vihdoinkin minulla oli aikaa jopa nukkua. Listasin toki synttärilahjatoiveitani, shoppailin meikkejä, fiilisteltiin puolestaan talvea ja alkukuusta näin jo toista kertaa superduperhyperihananmahtavan Billy Talentin! Joten sanottakoon, että marraskuuhun mahtui aika tavalla kaikkea supermahtavaa ohjelmaa! (ehkä sen huomaa jo tästä huutomerkkien ylikäytöstä...hups!)

JOULUKUU

31 postausta

Lue ainakin: Nightwish - ensimmäinen rakkauteni

Joulukuu näyttikin sitten postauslukemiltaan täysin erilaiselta, ja siitä onkin kiittäminen joulukalenterille! Mä olen todella ylpeä tästä mun viimeisimmästä joulukalenterista, joka päivälle sain postauksen julkaistua ja lähes aina ihan ajallaan, ja ne iltaan myöhästyneet postaukset johtuivat lähinnä teknisistä ongelmista ja netin puutteesta, eikä omasta laiskuudesta. Jos et ollut mukana seuraamassa joulukalenteria, niin siellä muun muassa listattiin 24 talvista ja jouluista puuhaa, jotka suuri osa sopivat vallan mainiosti myös tammikuuhun, kerrottiin kolmeosainen joulutarina, ja ideoitiin gift in a jar -lahjat uusilla täytteillä! Kirjoitin megajättipostauksen Nightwishista ja siitä, millainen fani olen vuosien saatossa ollut, muistoja ja hienoja hetkiä bändiin liittyen ja siitä, miksi juuri se on ollut lempibändini lähes koko elämäni, lempibiisejä tietenkään unohtamatta! Myös tuo postaus on ollut vuosia to do -listalla, ja on niin upeaa että se on vihdoin ihmisten ilmoilla teidän kaikkien luettavana, vaikka totta kai aina tuntuu, että olisi ollut vielä niin paljon, mitä ei tuossa tullut sanottua. Yhdeltä istumalta tuonkin postauksen kirjoitin, mutta ehkä niinhän ne parhaat luomukset syntyvät! Kaiken tämän lisäksi me käytiin Tukholmassa, loin ihanan ruokasalaatin, ja pohdin sitä, mitä mennyt vuosi on antanut ja mitä tuleva tuo tullessaan.

Kyllä taas hämmästyy, miten aika kuluu niin nopeaan. Tuntuu, että vaikka noita toukokuun postauksia olisi kirjoitellut ihan viime viikolla, vaikka todellisuudessa siitä on jo kahdeksan kuukautta! Vuosi on ollut ilmeisesti aika täynnä matkustusta, kisuja, kavereita, valokuvausta, ylppärikiireitä, työkiireitä ja vähän milloin mitäkin. Ja vaikka tuolla alkuvuodesta olikin hiljaisempaa ja ylppäreiden käydessä päälle bloggaaminen jäi hieman sivuun, alkoi tässä selaillessa tuntua, että olen vähän unohtanut, miten postailla ihan perus kuulumisia! Mutta mun mielestä bloggaaminen on eniten kiinni siitä fiiliksestä ja rutiinista, pidemmän tauon jälkeen on vaikeampi lähteä kirjoittamaan, mutta kun vauhtiin pääsee niin kirjoitettavaa löytyy vaikka millä mitalla. Nyt on kuitenkin 2016 pantu (ainakin melkein) pussiin, joten eiköhän käännytä nokka kohti tulevaa!

Olitteko te mukana Pannariblogissa vuonna 2016? Mitkä postaukset teillä sykähdytti tai muuten jäi mieleen? Mitä te haluaisitte täällä nähdä vuonna 2017? ♥

Uusi vuosi

Meidän uusi vuosi sujui oikeastaan aika rennosti. Aattona olin töissä, josta suuntasin sitten Alelle viettämään juhlaa. Tein itselleni ihanat nachomätöt, eli ihan yksinkertaisesti nachopedillä tacomaustettua jauhelihaa, itse tehtyä guacamolea, salsaa, kermaviiliä ja juustoraastetta, ja voin sanoa että oli ihan pa-ras-ta! Siinä me sitten herkuteltiin ja katsottiin telkkarista sitä uuden vuoden konserttilähetystä (ihan vaan Tiisun takia ♥). Vuosi vaihtui, kävin rappukäytävän ikkunasta räpsäisemässä muutaman ("muutaman") kuvan ilotulituksista, katselin pari jaksoa Modernia perhettä ja painuin nukkumaan.

Uudenvuodenpäivänä käytiin sitten ensin Verkkokaupassa vähän ostoksilla ja kuvailemassa katolla, ja siitä Fredalle juuri avattuun uuteen Luckiefun's-ravintolaan! Siellä oli ehkä yksi parhaista sushibuffista missä olen käynyt, ja ihan syötävät lämpimätkin ruoat! Nyt tosiaan avajaisviikon ajan siellä on kaikki puoleen hintaan, joten luultavasti mennään vielä tämän viikon aikana uudestaan, kun tuo tarjous on vielä voimassa. Oli kyllä niin ihanaa sushia, niin montaa eri lajia!

Vuosikatsaus on kovaa vauhtia tulossa, sen tekemisessä on vaan ollut niin paljon työtä ja muuten ollut menoa ja väsyä (ja Moderni perhe -koukkua), ettei ole tänä vuonna vielä tullutkaan postailtua! Mutta ideoita ja onneksi myös kuvamateriaalia löytyy, kunhan ne tänne saan vain laitettua. Eli hiljaisuuteen ei missään nimessä olla täällä Pannariblogissa vajoamassa! Hyvää vuotta 2017 nyt kuitenkin teille kaikille, palaillaan sitten viimeistään sen vuosikatsauksen merkeissä!