Aamuhetki

Viime viikot ovat olleet mulle sekä kiireisiä, että täysin lomailua. Mä en ole viettänyt aikaa kotona nimeksikään, ja normaalirutiinit ovat yksinkertaisesti kadonneet. Kämppä on suhteellisen kaaoksessa juuri edellämainitusta syystä, olen sluibaillut aiemmin niin tunnollisesta ihonhoitorutiinistani, ja meikkauskerrat heinäkuun aikana ovat varmaan yhden käden sormilla laskettavissa. Niinpä musta oli tänä aamuna aivan ihana herättyäni istahtaa keittiönpöytäni ääreen (jonka juuri eilen illalla raivasin), laittaa puurolautanen nenäni eteen, ja meikata samalla, kun mätin aamupalaa naamaan, ihan niin kuin melkein jokaikinen kouluaamu viime lukuvuonna. 

Ja ihan niin kuin melkein jokaisena kouluaamuna, mulla tuli ihan pikkasen kiire, joten lapioin puuron suuhun supernopeasti, viimeistelin pikameikkini bussissa, ja tämän postauksen kuvankin otin vasta illalla. Suunnittelin jopa syöväni puuroa näin iltapalaksikin, ihan vain että saisin tuon aamutilanteen lavastetuksi ja napattua kuvat tätä postausta varten, mutta mulla ei kuitenkaan enää ollut niin puurofiilis.

Mä rakastan kesää ja lomaa ihan täysillä, enkä ole haikaillut koulun alkua ollenkaan, vaan puolestani kauhistellut ihan täysillä lähestyvää syksyä ja talvea ja pimeyttä ja ankeutta. Mutta pakko sanoa, että ihana on pitkästä aikaa taas palata niihin tuttuihin rutiineihin. Hopeareunus?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Iltauinnilla

Maanantai-iltana töiden jälkeen otin bussin Porvooseen, ja karkasin kaupungin kiirettä maaseudun rauhaan. Ystäväni ja hänen perheensä kanssa me grillattiin ja hengattiin, ja käytiin lopuksi vielä pulahtamassa joessa. Ilta oli kaunis, maaseutuympäristö niin suloisen rauhallista, vesi todella lämmintä ja tunnelma ihan mahtava. Illan päätteeksi pystytettiin takapihalle vielä teltta, johon tehtiin oikein mukava pesä seuraavaksi yöksi. Aamulla herättiin liian aikaisin porottavaan aamuaurinkoon ja hikiseen telttaan, ja ylös noustiin viimeistään siinä vaiheessa, kun täysin tuntematon koira tuli meidän luo, nuuhki hieman ja lähti pois. Okei, ei me oikeasti vielä silloinkaan noustu ylös, mutta oli toi silti aika outoa, vieläkään ei tiedetä mistä se koira siihen oli oikein saapunut! Syötiin aamupala, käytiin puolestaan aamu-uinnilla, ja suunnattiin kierrokselle Porvoon vanhaan kaupunkiin, josta puolestani postasin keskiviikkona.

Tuon yhden reissun aikana sain uusien asioiden listalta ruksattua pois siis yöpymisen teltassa sekä joessa uimisen (koska en todellakaan muista koskaan aiemmin kumpaakaan tehneeni). Mulla on ollut ihan mahtava kesäloma, ja se on juuri tällaisten hetkien ansiota. Mun teki tänä kesänä kovasti mieli nukkua yö ulkona, joten tähän keksittiin juuri tuo teltta. Nyt me ollaan äidin luona järjestelty parveketta uusiksi viime päivinä, joten ehdottomasti aion sinnekin vielä yhdeksi yöksi patjan tänä kesänä raahata! Mua vaan pelottaa, että kohta tulee taas kylmä, enkä tätä ehdi ennen sitä toteuttaa. En oo vielä valmis syksyyn ja uuteen talveen!

Viime päivinä mä olen käynyt uimassa viitenä päivänä putkeen, viettänyt yöni missä tahansa muualla paitsi kotona, syönyt jonkun muun laittamaa ruokaa (ja polttanut ensimmäisen kokkaamani aterian ikuisuuksiin), nauttinut kesäilloista (ja kuumista päivistä) siellä tuunatulla parvekkeella, nukkunut pitkään, katsonut lentoturmatutkintaa, ja vain ollut. Lomagame going strong.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Kesä-Porvoo ja puutalot

Eilen me tehtiin pikapyrähdys Porvoon vanhaan kaupunkiin. Reilun tunnin verran kierreltiin ja käppäiltiin, syötiin jätskit ja kuvailtiin. Mä en edes muista, milloin olisin viimeksi Porvoossa ollut, enkä kestä miten söppänä tuo vanha kaupunki oikein onkaan! Vanhat, värikkäät puu- ja kivitalot on vaan mun heikkous. Ehdottomasti tänä kesänä pitää vielä tuolla piipahtaa paremmalla ajalla.

Mikä on sun lempparikesäkohde Suomessa? 

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Brighton Priden aikaan | AU PAIR -KESÄ

Näin Helsingin Pride-juhlinnan jälkeen oonkin erittäin ajoissa postailemassa vihdoin meidän melkein vuoden takaisesta Brightonin-päiväreissusta! Viime kesänä Lontoo-aikanani tein tosiaan neljä päiväreissua lähipaikkakunnille. Rochesterista voit lukea täältä ja St Albansista täällä, Cambridgen postaus puolestaan odottaa vielä aikaansa, ja tänään on Brightonin vuoro!

Vielä pitää sanoa, miten helppoa tällainen reissaaminen Englannissa olikaan. Menopaluujunaliput sai ihan superhalvalla (jos en ihan väärin muista, niin kalleimmat menopaluuliput kahdelle hengelle, jotka ostin, taisivat olla alle 30 puntaa kokonaisuudessaan), ja avoin lippu mahdollisti aikataulujen muokkaamisen lennossa oman fiiliksen pohjalta. Voitiin siis lähteä kotiin silloin, kun siltä illalla tuntui, ilman ärsyttävää ajan tappamista tai puolestaan kiirehtimistä.

Mutta Brighton. Yhtenä elokuisena päivänä otettiin päivän kohteeksi paljon puhuttu Brighton meren rannalla. Juna oli reilun tunnin matkan ihan täynnä, ja vasta perille päästyämme tajusimme, että olimme osuneet paikalle juuri Pride-viikonloppuna, ja kaikki nuo junamatkustajat olivat saapuneet bilekaupunkinakin tunnettuun Brightoniin juhlintaan osallistuakseen.

Ja kyllä Brightonissa Pride näkyikin. Oli koristeita ja lippuja, erikoistarjouksia ja, kaikista olennaisimmin, juhlakansaa. Merenranta oli ihan täynnä porukkaa. Suurimmat riennot kuitenkin taisivat osua toiselle päivälle, joten mitään kreisibailuja tai järjetöntä väentungosta ei kaduilla ollut. Englantilaiseen tapaan aurinkoiseenkin päivään osui sadekuuro, joka saattoi myös osaltaan siirtää porukkaa enemmän sisätiloihin.

Mutta oli Brighton ihana! Sitä helsinkiläisenä on niin tottunut siihen, että merenranta on pienen matkan päässä ja sinne on aina helppo vain mennä, että on ihan hassua ajatella, että porukka matkustaa ympäri Englantia Brightoniin ihan meren takia. Kuitenkin pitkän Lontoo-pätkän jälkeen oli itsellekin ihana päästä meren ääreen.

Päivän aikana käveltiin rannalla, kurkattiin luonnollisesti muutamat kaupat, ja hengailtiin Brighton Pierillä. Pitkältä laiturilta ostettiin herkulliset crepet, nautiskeltiin huvipuistomaisesta tunnelmasta kioskien, pelikoneiden ja laitteiden keskellä, ja loppuillasta otettiin jopa hennatatskat! Omani onnistuin sotkemaan melkein heti, enkä lopulta ottanut siitä yhtään kuvaa.

Ehkä parasta kuitenkin Brightonissa: auringonlasku. Tämä maisema vilahti jo tämän postauksen kuvissa, mutta oikeasti, onko upeampaa, kuin loppukesän auringonlaskut? Pimeän tultua mentiin vielä uudestaan pyörähtämään Pierillä, ennen kuin lopulta lähdettiin kotiin.

Uskoisin mun ja Brightonin teiden vielä kohtaavan joku päivä, kaupunki oli ihan sikasuloinen värikkäine taloineen, ja siellä olisi varmasti vielä paljon lisää nähtävää. Vielä olisi tosiaan näistä Englanti-reissupostauksista Cambridge jäljellä, ehkä sekin saadaan pian hoidettua pois alta!

Onko Brighton teille tuttu paikka? Mitä suosittelisitte siellä?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Onnellinen

Voi vitsit. Tuntuu, että viime aikoina olen kertonut kuulumisia viikoittain: pari viikkoa sitten listasin edellisviikon parhaita, ja viime viikolla hehkutin mun viettämää ihanaa lomaviikkoa. Mutta jos totta puhutaan, mulla on viime aikoina ollut aika hyviä viikkoja, täynnä puuhaa ja ihania muistoja. (sidenote: kuinkahan monta kertaa aion vielä sanoa "viikko" tämän postauksen aikana?)

Ja voi nyt taas. Viime lauantai oli ihan hullu päivä, enkä vieläkään osaa ajatella sitä todeksi. Nightwish oli ihan käsittämätön, biisit olivat ihania, koko esitys oli aivan mahtava ja lopuksi onnistuin saamaan settilistankin itselleni muistoksi. Toisesta rivistä jopa näin ihan kohtalaisesti, vaikka näin lyhyenä ihmisenä se ero ensimmäisen ja toisen rivin välillä onkin aika iso. Vietin iltaa hyvällä porukalla, tein useammankin uuden tuttavuuden ja onneksi pääsin myös hyvin takaisin kotiin, vaikkakin vasta kolmelta yöllä. Nightwish itse pyysi keikan aluksi kaikkia laittamaan kännykät pois ja nauttimaan keikasta ilman teknologiaa, ja näin teinkin, ja otin vain pari kuvaa viimeisen biisin aikana muistoksi upeasta illasta.

Seuraavana päivänä vietinkin ihan maailman ihanimman päivän viiden tunnin yöunilla Korkeasaaressa rakkaiden ihmisten kanssa. Tuo sunnuntai Korkeasaaressa oli varmasti yksi tämän kesän parhaista päivistä, ja mun huulille nousee edelleenkin superleveä hymy, kun tuota retkeä ajattelen. Taas voin näin kornisti todeta, että olen todella onnellinen, että pääsen elämässäni nauttimaan näin hyvien tyyppien seurasta.

Alkuviikosta olikin sitten tämän kesän viimeinen leiri. Mulla on ollut ihan paras Lälly-kesä (varsinkin kun viime vuoden täysin lällytöntä kesää pääsi tänä kesänä paikkaamaan kolmella leirillä), ja ihan on haikeat fiilikset siitä, että seuraavaa leiriä saa odotella vielä kuukausia. Mutta hei, onneksi aina pääsee kuitenkin takaisin! Eilen tehtiin vielä päiväreissu Forssaan moikkaamassa pitkästä aikaa sukulaisia. Muutama tuntia autolla ajelua, ja muutama tunti ihanaa kuulumisten vaihtelua. 

Vaikken tänäkään kesänä ole varsinaisesti tehnyt mitään suurta ja mullistavaa, olen mä todella nauttinut kesästä. Mä olen tehnyt asioita ja käynyt paikoissa, pitänyt itseni kiireisenä ja luonut muistoja. Joten vaikka tämän kesän vietin ihan koto-Suomessa ilman suuria suunnitelmia, syksyllä olen silti monta kokemusta rikkaampi ja mulla on tarinoita kerrottavana. Ja onneksi tätä kesää on vielä kokonainen kuukausi jäljellä ennen kouluunpaluuta, joka tuntuu aina tulevan joka tapauksessa liian aikaisin, mutta jota myöskin alan pikkuhiljaa jo odottaa.

Ehkä kuvistakin voi päätellä, että alun perin oli tarkoitus vain pikaisesti tulla hehkuttamaan upeaa Nightwish-keikkaa, mutta postauksen julkaisun venyessä tuli aina vaan lisää ihania juttuja, joista oli pakko mainita, ja näin tämä vähän paisui. Mutta ehkä se on ihan ok. <3

Millainen sun kesä 2018 on tähän mennessä ollut?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

HERE WE GO AGAIN

Tänään oli se niin pitkään odotettu päivä, nimittäin Mamma Mian jatko-osan ensi-ilta! Otettiin varaslähtö fiilistelyyn jo eilen, ja katsottiin viime yönä vielä alkuperäinen Mamma Mia, että oltiin varmasti tänään oikeassa tunnelmassa. Me päätettiin jo aikaa sitten, että mentäisiin heti ensimmäiseen näytökseen elokuva katsomaan, ja niin me tänä aamuna oltiinkin yhdeltätoista Scape-salissa valmiina.

Mitään en halua elokuvasta paljastaa, mutta sen voin sanoa, että ainakin elokuva oli hyvin erilainen, mitä mulla oli mielessä! Ensimmäinen osa tulee jatkossakin olemaan mun ehdoton lempileffa, mutta varmasti tämä kakkonenkin tulee hommattua omaksi sitten aikanaan DVD:llä. Nyt mulla on loppupäivän ollut vaan jotenkin tosi haikea olo, ja samalla tullut pyöriteltyä tota elokuvaa mielessä koko päivän. Ehdottomasti kyllä suosittelen katsomaan, mutta varautukaa todelliseen tunteiden vuoristorataan!

Huomenna onkin sitten taas iso päivä, nimittäin vielä kauemmin odotettu Nightwish-konsertti! Mä oon ollut elämässäni, uskomatonta kyllä, vain kerran aiemmin Nightwishin keikalla (tuon keikan tunnelmista voit lukea täältä lisää), ja se oli sellaista euforiaa, etten yhtään osaa huomiseenkaan suhtautua mitenkään todentuntuisesti. Lahteen on huomiseksi luvattu koko päiväksi sadetta ja ukkosta, mutta toivotaan todella, ettei huonot kelit pääse haittaamaan meidän keikkaelämystä.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)