BEST OF INSTAGRAM 2016

Käykö teille ikinä niin, että julkaisette kuvan Instaan ja jäätte vain tuijottelemaan sitä, miten kaunis se on? Koska täällä on yksi käsi erittäin ylhäällä! Mä en ole sellainen ihminen, joka postailee kaikennäköisiä arkiotoksia Instaan, vaan sinne päätyy ne mun mielestä parhaimmat tai muuten vaan julkaisemisen arvoiset kuvat, joista jotkut todella nousevat ylitse muiden, ainakin omasta mielestä. Joten niin kuin varmasti on jo tässä vaiheessa tullutkin erittäin selväksi, niin halusin omistaa niille helmille ihan oman postauksensa! Blogeissa näin alkuvuodesta näkyy muutenkin todella paljon erilaisia koostepostauksia, eli nyt on hyvä tekosyykin niitä omia lemppareita esitellä. Julkaisen Instagramissa paljon blogipostausten kuvia uutta postaussa julkaistessa, mutta olen nyt tarkoituksella jättänyt nämä jo alunperin blogissa esiintyneet kuvat pois tästä ja keskittynyt niihin ainoastaan (tai ainakin alunperin) Instassa julkaistuihin. Niitä lempiblogikuvia näkyi esimerkiksi mun uusimmassa vuosikatsauksessa!

Alkuvuodesta julkaisin ilmeisen paljon niin peiliselfieitä kuin käsi naaman edessä -selfieitä, haha! Tuo eka kuva oli kai muuten vuoden ensimmäinen Insta-selfie ja tuo kuvassa näkyvä asu, vaikka näkyykin vähän huonosti, on aivan ihana, yksi lemppariasukokonaisuuksistani. Siitä en ole vielä omaa Narnia-postausta tehnytkään! Kevättalvella tuli myös otettua upeita kuvia Lällyn rannasta, ja huhtikuussa lähdettiin San Franciscon upean kauniisiin maisemiin! Ihan tuon keskimmäisen kuvan katsominen herättää niin kovan hingun lähteä takaisin, etten kestä! Viimeisin kuva on snäppiotos matikan ylppäreitä edeltävältä päivältä, kun kertailin Stoassa kurssia 11. Ihana välillä näyttää näin freesiltä ilman meikkiä!

San Franciscosta tulikin ostettua sen verran meikkejä, että niitä piti sitten päästä testailemaan vähän enemmänkin ja toki taltioida naamakuvien muodossa! Keväällä käytiin seurakunnan nuorten kesken Virossa, ja valmistauduttiin ylioppilasjuhliin. Ostin ihanan kirkkaanliilan huulipunan Nyxiltä ja sain naurut Puistolan Alepalla hengailleiden poikien "hienovaraisesta" "LIILAA HUULIPUNAA" -kommentista! Neljäs ja viides kuva ovat lakkiaisten seuraavalta päivältä, ja yhdet lempiselffeistäni koko vuodelta, nuo läpiharjatut kiharat ovat niin ihanat, ja parin päivän tällingeissä olon jälkeen oli ihana rentoutua ilman meikkiä, suihkunraikkaana puhtailla ja suorilla hiuksilla. Kesäkuussa Aatu-muru kävi meillä kylässä, ja chillailtiin koirakaverin kanssa oikein urakalla ja spämmättiin Snäppiä! Ja totta kai Korkeasaaressa otettu kuva baen kanssa on pakko lisätä tähän listaan, ihana ♥

Kesällä oltiin Lontoossa, jossa toki tuli Instaa päiviteltyä ihan kiitettävästä. Julkaistiin vähän bts-materiaalia uuden bannerin kuvauksista, reissattiin tien päällä ympäri Suomea ja mökkeiltiin kotimaan kesää ihaillen. Syksyllä ihasteltiin jälleen kasvanutta kissaperhettä, siis katsokaa noita söpöläisiä!

Loppukesästä oltiin Rodoksella, jossa myöskin tuli vähän enemmän päiviteltyä, koska oikeasti nuo upeat maisemat, kirkas vesi ja ennen kaikkea RUOKA! Toi ruokakuva on varmaan mun ehdoton suosikkikuva koko vuodelta, maailman ihaninta kreikkalaista salaattia ja pitaleipää ja dippejä aaaaah tahtoisin vain. Tässä nuo kaksi ensimmäistä kuvaa ovat myöskin mun lemppariselfieitä, etenkin tuo toinen. Toki siinä on värien muokkailussa käytetty vähän vapaampaa kättä, mutta on se oma naama ja omat meikit tuossa harvinaisen edustavia myöskin! Tuo on juuri sellainen kuva, mitä omahyväisyyksisään voi tuijotella salaa vähän pidempäänkin :D Syksyllä tuli myös kummeilleni uusi perheenjäsen, ja kyllä se pikku-Edwin sydämen valloitti jo ensitapaamisella. Ja tuo viimeinen kuva ja tuo ihana Kat von D:n huulipuna sävyssä Outlaw, iiiiiiiiiihana ♥

Että sellainen kuvapläjäys ja katsaus mun Instagramin saloihin (hehheh no pun intended). Ja ennen kuin joku alkaa ihmettelemään, miten yksi jaksaa hehkuttaa itseään ja omaa naamaansa niin maan perkeleesti, niin mä olen viime aikoina kovasti yrittänyt muistutella itseäni ja teitäkin (jos tämän postauksen muistatte), että on ihan hyvä välillä korostaa niitä omia hyviä puolia ja vahvuuksia eikä aina vaan valitella, oli kyse sitten omasta naamasta, blogitekstistä tai kehittelemästäsi reseptistä. Voin sanoa, että on paljon hauskempaa kuin niihin puutteisiin ja "virheisiin" keskittyminen! Ja näistä tuhottoman monesta selfiestäkin kolme mun lempparia ovat täysin meikittömiä ja omasta mielestä parempia kuin monet meikilliset kuvat, nauttikaa siitä omasta luonnonkauniista naamastanne ihmiset!

Ja hei, jos joku teistä on tehnyt jotain tän tyyppistä postausta omista lempikuvistanne tai Instafeedistänne tjsp, niin linkkailkaa ihmeessä tuohon alas, kävisin erittäin mielelläni katsomassa!

Ja ratkaisin muuten mun edellisen postauksen ongelman, lifestyle kuulostaa edelleen jotenkin väärältä omaan korvaan vaikka suhteellisen kuvaava sana onkin. Mun blogi onkin tästä lähtien lifestyleish!

Seuraa Pannariblogia (ja meitsiä) Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

Sittenkin lifestyle-bloggaaja

Itsensä luokitteleminen on aina ollut mulle vaikeaa. En osaa kertoa, millaista musiikkia teen enkä kuvailla itseäni lyhyesti. Edes tavalliseen "mitä kuuluu?" -kysymykseen vastaaminen on äärimmäisen tuskaista: mitä tuo haluaa tietää, mitä mä kehtaan kertoa, mitäs mä olenkaan tehnyt viime päivinä, mitä mulle muka oikeasti kuuluu? Sama juttu blogin kanssa. Aina kun linkkaan blogini jonnekin, jossa pyydetään kuvailemaan blogia lyhyesti, alkaa korvissa soida kauhuleffamusiikit. En mä osaa kuvailla blogiani, mene katsomaan ja muodosta oma mielipiteesi. 

Olen aina inhonnut sanaa lifestyle-blogi, kaihtanut sitä ainakin omalla kohdallani. Lifestyle-blogi kuulostaa jotenkin niin persoonattomalta: pelkistetyltä tusinablogilta, joissa kaikissa kirjoitellaan samanlaisia postauksia ja pelkkiä pinnallisuuksia. Toisaalta lifestyle-bloggaaja kuulostaa kauniilta, menestyvältä ihmiseltä, joka kuntoilee ja jolla on niin mielenkiintoinen elämä, että tuhannet ihmiset haluavat sitä seurata täysin ulkopuolisina. En mä osaa kuvitella itseäni tai blogiani noiden sanojen piiriin.

Mutta eihän se niin mene. Blogi voi olla mielenkiintoinen ja hyvä ilman painotusta perhe-elämään, ruokaan, kuntoiluun tai kauneuteen. Ja bloggaajan on oltava myös hyvä, kun saa lukijat kiinnostumaan ihan itsestään ja omasta elämästään ilman sen kummempia krumeluureja. Eikä tosiasiassa varmaan yksikään lifestyle-blogi koostu pelkästään "mitä tein tänään" -tyylisistä postauksista. Lifestyle-blogiin kuuluu se omien ajatuksien ja mielipiteiden esiintuominen, lukijoiden inspirointi tai ihan vaan hyvän mielen levittäminen. Kaikki hyviä asioita, joita ei munkaan pitäisi lähteä väheksymään ja joita ehdottomasti myös mun blogissa on. Eikä yksikään blogi ole ikinä samanlainen kuin joku muu, vaikka ne samaan kategoriaan laitettaisiinkin. Joten toissayönä jälleen tuskaillessani blogini kuvailun kanssa myönsin ja hyväksyin asian: minun blogini on lifestyle-blogi. 

Siis. Minkälainen blogi tämä Pannariblogi oikein on? Kirjoitan täällä päivistäni ja fiiliksistäni, matkoista ja tapahtumista, kissoista ja kavereista, valokuvausta ja ruoanlaittoa unohtamatta. Kirjoitan elämästä. Sitähän se lifestyle on, elämää. Välillä pelkkää pintaa ja välillä syväluotaus suoraan ytimeen. 

Hei, olen Sanna. Kirjoitan blogia nimeltä Pancake Palace, lifestyle-blogia. Se on minunnäköinen ja ainutlaatuinen, juuri sellainen kuin minä sinä päivänä haluan sen olevan. Silti se on lifestyle-blogi. Ja se on ihan hyvä asia. vaikka mulla onkin erittäin suuria vaikeuksia hyväksyä asia. Mutta ehkä tästäkin identiteettikriisistä selvitään. Someday. Sen kuitenkin tiedän, että kun tämän postauksen nyt julkaisen ja jaan maailmalle, esittelen blogini ensimmäistä kertaa lifestyle-blogina. Minun lifestyle-bloginani.

(vaikka se vähän kirpaiseekin)

VUOSIKATSAUS 2016

Vuosi on vaihtunut (ylläriylläri), ja vihdoin on mun blogin vuosikatsauksen vuoro! Tätä on tässä melkein viikon verran tullutkin tehtyä, kyllä siinä aikaa saa kulumaan kun selaa jokaisen postauksen läpi, joita vuonna 2016 oli siis 128 kappaletta, ja sieltä etsiä ne helmet niin kuvien kuin tekstienkin suhteen, ja saada vähän käsitystä, että mitä tuolloin on oikein tullutkaan tehtyä!

TAMMIKUU

8 postausta

Lue ainakin: Sinne jäi arki

Tammikuussa elämä muuttui. Mulla oli mun vihoviimeinen koulupäivä, ja riemuitsin arjen kahleista irtautumisesta. Ja onneksi voin sanoa, että edelleen olen ihan samoissa fiiliksissä! Muutaman kerran viikossa mieluisissa töissä käymisessä ei ole ollenkaan samaa inhokerrointa kuin kouluun aikaisin heräämisessä, läksyjen ja kokeiden ja lukemisen stressaamisessa ja kaikessa, mistä tuossa postauksessa puhuin. Tammikuussa kerrottiin kuulumisia, surettiin julkkiskuolemien vuoden alkua (Alan Rickman ♥) ja kirjoiteltiin vielä vähän lisää kuulumisia. Tammikuussa me myös vihdoin ostettiin lentoliput Lontooseen ja alettiin tosissaan suunnitella matkaa!

HELMIKUU

6 postausta

Lue ainakin: PENKKARIT '16

Helmikuussa oli vielä vähän hiljaisempaa, kun ylppärit painoivat päälle, ja vaikka lukeminen ei kovin aktiivista ollutkaan, en voinut antaa itselleni lupaa bloggailuun, kun oli pakko muka lukea. Päästiin kuitenkin taas asukuvailemaan ja esittelemään pitkään toivelistalla olleita juttuja, valokuvailtiin, monen postauksen verran, ja ihmeteltiin (taas vaihteeksi) että mihin se aika oikein katoaakaan. Helmikuussa oli myös ne penkkarit!

MAALISKUU

7 postausta

Lue ainakin: Tästä se sitten taas lähtee

Maaliskuussa oli viimeiset ylppärirutistukset, joten blogi päivittyi edelleen vähän vähemmän. Postaukset koostuivat sitten kuulumishöpöttelyistä, kissakuvista, ylioppilaskokeiden tulosten fiilistelystä ja tulevaisuuden pohdinnasta. Maaliskuussa äiti osti meille myös tabletin, ja mä innostuin ottamaan selfieitä ja vihdoin myös sain mahdollisuuden tehdä itselleni Snapchatin! Edelleen saa mut lisätä ja mulle laittaa snäppejä, sannapannari olen tosiaan siellä.

HUHTIKUU

8 postausta

Lue ainakin: Miten handlaat pitkän lennon?

Huhtikuussa olin vihdoin vapaalla ja koulu oli ohi, mutta meillä oli kerrassaan maailman ihanin San Franciscon -matka tyttökuoron kanssa, jonka takia postausmäärä jäi taas hieman pienemmäksi. Huhtikuussa oli myös abiristeily, joka puolestaan ei jättänyt mulle yhtä hyviä fiiliksiä. Kuukauden aikana fiilisteltiin kevättä, tehtiin pitkä mutta ihana kävelylenkki, jaoin maailman herkullisimman ja melkein vegaanisen avokadopastan reseptin sekä vinkkejä, miten selvitä pitkästä lennosta, panikoitiin lakkiaispukeutumista ja chillailtiin kotosalla menkkakivuissa. Niin ja ostin ensimmäisen vappupalloni vuosiin! ♥ Huhtikuussa alkoi blogi selkeästi taas nousta kuopastaan ja sisällön laatu kohota, vaikka kappalemääräisesti postauksia ei  vielä niin paljoa tullutkaan.

TOUKOKUU

15 postausta

Lue ainakin: San Francisco, Minä olisin äänestänyt Islantia

Toukokuussa pääsinkin sitten vähän paremmin postailun makuun! Postailin meidän upeasta San Franciscon matkasta, useampaankin otteeseen, esitin mielipiteeni vuoden Euroviisuista ja jaoin omat viisulempparit viime vuosien varrelta, esittelin ylioppilastulokseni yhdessä vuoden luetuimmista postauksistani ja valmistauduin lakkiaisiini ahkerasti siivoten ja lahjatoiveita pohtien. Kävin myös Korkeasaaressa ja seurakunnan kanssa Virossa, ja kokeilin vaihteeksi valokuvailua kakkosobjektiivillani.

keskimmäinen kuva: Liisi Järveläinen Photography

KESÄKUU

10 postausta

Lue ainakin: The ylioppilas

Kesäkuussa oli sitten ne mun lakkiaiset, ja kerroin niin fiiliksiä lukiosta valmistumisestani kuin jaoin upeita ylioppilaskuvianikin. Välissä kävin Lällyssä ja meillä kävi ihana Aatu-koira parin päivän visiitillä. Ostin uuden objektiivin, joka siitä asti on ollut oma rakkaani upean kuvanlaatunsa ansiosta, näin supermahtavat Anssi Kelan ja Maija Vilkkumaan Radio Aallon Helsinki-päivän ilmaiskonsertissa. Kesäkuussa tein myös ensimmäisen bucket listini, julkaisin asupostauksia ja valokuvailin. Käytiin myös monen vuoden suunnittelun jälkeen siellä Lontoossa!

HEINÄKUU

9 postausta

Lue ainakin: It's London baby!, Tätä on Suomen kesä

Heinäkuussa päästiin vihdoin fiilistelemään meidän maailman mahtavinta Lontoon-matkaa! Oltiin Kaislan kanssa myös kuvailemassa kovasti ja saatiinkin blogiin uusi banneri ja ulkoasu. Heinäkuussa nautittiin kesästä ja sen kauneudesta ja listattiin lempparikesäbiisejä, laitettiin superhelppoa ja herkullista ja melkein terveellistäkin sekamättöruokaa ja toki esiteltiin sieltä Lontoosta ostettuja asuja. Voi Primark ♥

ELOKUU

13 postausta

Lue ainakin: Rodos, Muista elämässäsi aina silitellä kisuja

Elokuussa me reissattiin vaihteeksi Rodokselle, ensimmäiselle rantalomalle ikuisuuksiin! Kreikka-kuulumisten lisäksi postailin vielä viimeiset kuva- ja muistelupläjäykset niin Lontoosta kuin San Franciscostakin, muun muassa meidän ihanasta vierailusta Harry Potter -studioilla! Joukkoon mahtui toki niitä perinteisiä kissojen kuvilla höystettyjä fiilispostauksia, ja yksi ihana kuvausreissu lähimetsään Tiinan kanssa, jolta tuli maailman mainiointa kuvasaalista jotka osittain edelleen odottaa julkaisuaan, haha! Käytiin äidin kanssa myös sieniretkellä ja pidettiin Jassun kanssa Frendit-maratonia ihanimman vuohenjuustosalaatin saattelemana.

SYYSKUU

8 postausta

Lue ainakin: Mitä tarkoittaa ortodoksisuus?

Syyskuussa vastailin vihdoin, yli vuoden odotuksen jälkeen, teidän esittämiin kysymyksiin ortodoksisuudesta. Postaus lopulta nousi mun blogin kaikkien aikojen luetuimmaksi postaukseksi, ja sitä jaettiin kovasti esimerkiksi meidän seurakunnan sosiaalisilla medioissa! Aivan mahtavaa siis, kiitos teille kaikille siitä. Muuten postailu jäi vähän hieman vähemmälle, kun uppouduin lukemaan Pottereita enkä suonut aikaa sellaisille turhuuksille kuin internet, haha! Käytiin me kuitenkin myös Kissojen yössä vuosien meinaamisen jälkeen, ja jaoin teille niitä ihania asukuvia, mitä Tiinan kanssa siellä metsäretkellä otettiin. Niin ja aloitinhan mä syyskuussa työt! Silloin olin aivan innoissani ensimmäisen työvuoroni ja koulutukseni jälkeen, ja olen kyllä edelleenkin ♥

LOKAKUU

6 postausta

Lue ainakin: Elämäni ensimmäinen rakkaus

Lokakuussa luin Potterit loppuun ja aloitin puolestani Twilightit monen vuoden tauon jälkeen, ja koukutuin uudestaan, haha! Otettiin jälleen kerran ihania asukuvia ja kuvia noin muutenkin (kissakuvia unohtamatta!), ja fiilisteltiin syksyä. Vähän taas alkoi olla hiljaisempaa, työtahti kun alkoi kiristyä tuossa välissä, kun tein muutaman viikon keikan päiväkodissa eikä mulla ollut reilun kuukauden aikana kuin kolme vapaapäivää. Ehdin mä kuitenkin jakaa teille superherkullisen, vähän erilaisen ja todella edullisen (kasvis)tortillaohjeen!

MARRASKUU

7 postausta

Lue ainakin: Onnea yksivuotiaalle Kertulle ♥

Marraskuussa minä täytin yhdeksäntoista (!!!), ja rakas kummityttöni täytti vuoden (!!!!!!!!), joten täysin sopivasti vietin synttäreitä häntä juhliessani. Pikku pirpana oli kasvanut kauheasti, ja ei kauaa mennytkään tuosta päivästä kun hän alkoi jo ihan itse kävelemään! Samoihin aikoihin loppui tarhapestini, ja vihdoinkin minulla oli aikaa jopa nukkua. Listasin toki synttärilahjatoiveitani, shoppailin meikkejä, fiilisteltiin puolestaan talvea ja alkukuusta näin jo toista kertaa superduperhyperihananmahtavan Billy Talentin! Joten sanottakoon, että marraskuuhun mahtui aika tavalla kaikkea supermahtavaa ohjelmaa! (ehkä sen huomaa jo tästä huutomerkkien ylikäytöstä...hups!)

JOULUKUU

31 postausta

Lue ainakin: Nightwish - ensimmäinen rakkauteni

Joulukuu näyttikin sitten postauslukemiltaan täysin erilaiselta, ja siitä onkin kiittäminen joulukalenterille! Mä olen todella ylpeä tästä mun viimeisimmästä joulukalenterista, joka päivälle sain postauksen julkaistua ja lähes aina ihan ajallaan, ja ne iltaan myöhästyneet postaukset johtuivat lähinnä teknisistä ongelmista ja netin puutteesta, eikä omasta laiskuudesta. Jos et ollut mukana seuraamassa joulukalenteria, niin siellä muun muassa listattiin 24 talvista ja jouluista puuhaa, jotka suuri osa sopivat vallan mainiosti myös tammikuuhun, kerrottiin kolmeosainen joulutarina, ja ideoitiin gift in a jar -lahjat uusilla täytteillä! Kirjoitin megajättipostauksen Nightwishista ja siitä, millainen fani olen vuosien saatossa ollut, muistoja ja hienoja hetkiä bändiin liittyen ja siitä, miksi juuri se on ollut lempibändini lähes koko elämäni, lempibiisejä tietenkään unohtamatta! Myös tuo postaus on ollut vuosia to do -listalla, ja on niin upeaa että se on vihdoin ihmisten ilmoilla teidän kaikkien luettavana, vaikka totta kai aina tuntuu, että olisi ollut vielä niin paljon, mitä ei tuossa tullut sanottua. Yhdeltä istumalta tuonkin postauksen kirjoitin, mutta ehkä niinhän ne parhaat luomukset syntyvät! Kaiken tämän lisäksi me käytiin Tukholmassa, loin ihanan ruokasalaatin, ja pohdin sitä, mitä mennyt vuosi on antanut ja mitä tuleva tuo tullessaan.

Kyllä taas hämmästyy, miten aika kuluu niin nopeaan. Tuntuu, että vaikka noita toukokuun postauksia olisi kirjoitellut ihan viime viikolla, vaikka todellisuudessa siitä on jo kahdeksan kuukautta! Vuosi on ollut ilmeisesti aika täynnä matkustusta, kisuja, kavereita, valokuvausta, ylppärikiireitä, työkiireitä ja vähän milloin mitäkin. Ja vaikka tuolla alkuvuodesta olikin hiljaisempaa ja ylppäreiden käydessä päälle bloggaaminen jäi hieman sivuun, alkoi tässä selaillessa tuntua, että olen vähän unohtanut, miten postailla ihan perus kuulumisia! Mutta mun mielestä bloggaaminen on eniten kiinni siitä fiiliksestä ja rutiinista, pidemmän tauon jälkeen on vaikeampi lähteä kirjoittamaan, mutta kun vauhtiin pääsee niin kirjoitettavaa löytyy vaikka millä mitalla. Nyt on kuitenkin 2016 pantu (ainakin melkein) pussiin, joten eiköhän käännytä nokka kohti tulevaa!

Olitteko te mukana Pannariblogissa vuonna 2016? Mitkä postaukset teillä sykähdytti tai muuten jäi mieleen? Mitä te haluaisitte täällä nähdä vuonna 2017? ♥

Uusi vuosi

Meidän uusi vuosi sujui oikeastaan aika rennosti. Aattona olin töissä, josta suuntasin sitten Alelle viettämään juhlaa. Tein itselleni ihanat nachomätöt, eli ihan yksinkertaisesti nachopedillä tacomaustettua jauhelihaa, itse tehtyä guacamolea, salsaa, kermaviiliä ja juustoraastetta, ja voin sanoa että oli ihan pa-ras-ta! Siinä me sitten herkuteltiin ja katsottiin telkkarista sitä uuden vuoden konserttilähetystä (ihan vaan Tiisun takia ♥). Vuosi vaihtui, kävin rappukäytävän ikkunasta räpsäisemässä muutaman ("muutaman") kuvan ilotulituksista, katselin pari jaksoa Modernia perhettä ja painuin nukkumaan.

Uudenvuodenpäivänä käytiin sitten ensin Verkkokaupassa vähän ostoksilla ja kuvailemassa katolla, ja siitä Fredalle juuri avattuun uuteen Luckiefun's-ravintolaan! Siellä oli ehkä yksi parhaista sushibuffista missä olen käynyt, ja ihan syötävät lämpimätkin ruoat! Nyt tosiaan avajaisviikon ajan siellä on kaikki puoleen hintaan, joten luultavasti mennään vielä tämän viikon aikana uudestaan, kun tuo tarjous on vielä voimassa. Oli kyllä niin ihanaa sushia, niin montaa eri lajia!

Vuosikatsaus on kovaa vauhtia tulossa, sen tekemisessä on vaan ollut niin paljon työtä ja muuten ollut menoa ja väsyä (ja Moderni perhe -koukkua), ettei ole tänä vuonna vielä tullutkaan postailtua! Mutta ideoita ja onneksi myös kuvamateriaalia löytyy, kunhan ne tänne saan vain laitettua. Eli hiljaisuuteen ei missään nimessä olla täällä Pannariblogissa vajoamassa! Hyvää vuotta 2017 nyt kuitenkin teille kaikille, palaillaan sitten viimeistään sen vuosikatsauksen merkeissä!

Mitä jäi käteen ja mitä seuraavaksi

On se vaan uskomatonta, että tänään on uudenvuodenaatto! Se on varmaan merkki siitä, että on vanhenemassa, kun aika kuluu aina vaan nopeammin ja jutut, joista ei tunnu olevan niin pitkää aikaa on tapahtunut jo monta vuotta sitten. Tulipa sekava lause, mutta viesti varmasti tuli selväksi, haha! Varsinainen vuosikatsauskin on totta kai blogiin tulossa kunhan sen ensin saan vain tehdyksi. mutta nyt ensin vähän vapaampaa pohdintaa niin vuodesta 2016 kuin 2017:kin.

Aamulla katselin @annikeuttaja:n mystorya Snapchatissa, ja itsekin pani ajattelemaan, kun hän kuvaili, millaista olisi kuvailla vuotta 2016 henkilölle, joka olisi ollut vuoden 2015 lopusta asti koomassa ja heräisi nyt. Koska kuka olisi vuosi sitten kuvitellut, että joo, ensi vuonna kuolee noin miljoona megaluokan julkkista, näyttelijöitä ja laulajia ja sensellaisia, Leonardo DiCaprio vihdoin voittaa Oscarinsa, britit päättää häippästä EU:sta ensimmäisenä maana koskaan, ja Yhdysvaltain seuraava presidentti on se Diilin juontaja, jolla ei ole minkäännäköistä poliittista uraa takanaan? Mutta onneksi mulla on takana ihan hyvä vuosi, sain hyvät yo-paperit ja kivan työpaikan, pääsin reissaamaan ja rentoutumaan.

Nyt loppuva vuosihan on ollut tosi erilainen aikaisemiin verrattuna. Oon tänä vuonna ollut vain muutaman päivän verran koulussa, ja vapaita ehdin viettää monen monta kuukautta, kunnes syksyllä aloin käydä vihdoin töissä. Kai sitä tässä on otettu sitten vähän askelia muutoksiin ja aikuisuuteen, hui kuinka pelottavaa! On se kyllä outoa ajatella, että 12 vuotta on käynyt koulussa ja viettänyt päivänsä siellä istuen, tehnyt läksyjä (tai ollut tekemättä viimeiseen pisteeseen asti :D) ja lukenut kokeisiin (tai ollut lukematta... hups!), eikä enää olekaan. Mutta kyllä se on rehellisesti sanottava, että ei ole ikävä! Se kun toiset puhuvat koeviikoista ja rankoista jaksoista saa mut tajuamaan, että olen kyllä iloinen, että olen saanut sen lukionkin suoritettua ja jättää taakseni, eikä ne aamuherätyksetkään ole koskaan ollut mulle sopivia. Musta tuntuu, että vuonna 2016 olen nukkunut paremmin (ja huomattavasti enemmän...) kuin ikinä ja ollut huomattavasti virkeämpi, kun on saanut nukkua pidempään ja herätä useimmiten silloin, kun se on tuntunut itselle sopivalta. 

Ensi vuotta lähdetään jatkamaan varmaan aika samalla kaavalla. Mulla on kiva työpaikka, johon on oikeasti kiva mennä, ja onhan se mukavaa, kun säännöllisesti sinne tilille rapsahtaa vähän enemmän kuin sen opintotuen verran rahaa. Ensi syksynä toivoisin kuitenkin aloittavani koulun, vaikka itse koulutussuuntaus on edelleen yhtä hämänrän peitossa kuin vuosi sittenkin. Viime syksynähän mulla jäi suomen kielen pääsykokeista 5 pistettä puuttumaan sisäänpääsystä, vaikka lukemiseni oli ollut hyvin lähellä olematonta, joten jos mä nyt lukisin edes ne kirjat kerran läpi, niin olisi hyvin mahdollista, että voisin ensi syksynä olla sitten siellä sisällä! Omaan kotiin muutosta olen haaveillut ja puhunut jo pitkään, joten ehkä vuonna 2017 olisi myös senkin aika. Ja kun vihdoin joku päivä pääsen omaan kotiin, saan vihdoin ottaa myös ikioman kisumisun. Ja jos nyt kuvittelitte, että mun blogissa on paljon kissajuttuja ja -kuvia, niin odottakaa vaan sitä päivää kun mulla on oma nelijalkainen karvakasa käppäilemässä kämpilläni!

Ensi vuodesta tulee toivottavasti myös parempi blogivuosi, tänä vuonna kun oli postaaminen aika ajoin vähän harvempaa ja hiljaisempaa. Nyt mulla on kuitenkin ollut tosi hyvät postausvibat, ja ideoita riittää kyllä vielä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti myös sitä intoa! Näin uudenvuoden aikoihin olen tavannut aikaisemmin uudistaa blogin ulkoasua, mutta nyt ei ainakaan vielä ole sen aika. Ei ole tiedossa uusia bannerikuvauksia, enkä totta puhuen ole vielä niin kyllästynyt tähän nykyiseen, että olisi pakottava tarve tehdä sille suurempia mullistuksia. Ja vielä pitää tietysti kiittää teitä jokaista, jotka olette mun juttujani lueskellut kuluneen vuoden aikana, jättäneet ihania kommentteja ja eläneet mukana! Toivottavasti jaksatte mukana jatkossakin, ja jatkatte palautteen ja kommenttien antamista. Ja hei, jos teillä on jotain postaustoivetta tai muuta, mitä haluaisitte mun blogin puolella ensi vuonna nähdä, niin siitä vaan heittelemään, musta on aina mahtavaa vastata toiveisiin ja samalla inspiroitua itsekin uusilla tavoilla. Kiitos kaksituhattakuudestatoista, ja tervetuloa seuraavaa perään ♥

kuvituksena mun eilisen (ja toissapäivän) asua, ne näytti mun mielestä vaan niin esteettisiltä tossa tuolilla lojuessaan, haha!

Nightwish - ensimmäinen rakkauteni

Mulla on kova postauskuume ollut päällä jo monta päivää, ja pää tuntuu pursuavan hajanaisista ajatuksista ja ideoista. Maanantaina televisiosta tuli ensin Nightwishin keikkataltiointi, josta onnistuin nähdä osan viimeisestä biisistä, ja sen jälkeen To Nightwish With Love  -fanidokumentti, jonka pääsin näkemään ensimmäistä kertaa ja ihan kokonaisuudessaan. Nyt olen koko viikon kuunnellut lähes ainoastaan Nightwishia nonstoppina, palauttanut muistiini näiden biisien ja tämän bändin koko ihanuuden ja sen, miksi olen lähes koko elämäni pitänyt juuri Nightwishia lempibändinä. Joten onko vielä vaikea arvata, mistä olen hingunnut kirjoittaa myös blogin puolelle?

Angels Fall First, julkaistu 1997

Omat lempparit: Elvenpath, Angels Fall First, Erämaajärvi

Mun ja Nightwishin yhteisen matkan alulla (olipa kliseistä ja mukarunollista) ei ole mitään selkeää lähtöpistettä. Mun lapsuus oli videokasettien kulta-aikaa, ja iskä tapasi tallennella videoille paljon myös televisioituja keikkoja. Niitä me sitten katseltiin, oli Nylon Beatia ja Tiktakkia, ja oli Nightwishia. Eli lähtökohtaisesti se kai on iskän ansiota, että olen alkanut kuunnella Nightwishia ja tykästynyt siihen niin kovin. Meillä oli videoilla kaksi Nightwishin keikkaa tallennettuna, Raumanmeren juhannus vuodelta 2003, ja Pakkahuoneen keikan livetaltiointi, joka julkaistiin myös From Wishes to Eternity -live-dvd:llä vuonna 2000. Taidettiin katsoa enemmän tuota Pakkahuoneen keikkaa, koska mun lemppari oli juuri se toinen vähän vieraampi, "se missä Tarjalla on valkoset vaatteet". Jättihitti Nemo julkaistiin samoihin aikoihin keväällä 2004, kun mä olin syksyllä aloittamassa ekan luokan. Totta kai juuri se biisi jäi mun päähän kun radiossa soitettiin, enkä muita biisejä sen ja Sleeping Sunin lisäksi pahemmin tunnistanut. Siinä mä sitten suruissani kyselin iskältä, että miksi näillä videoilla ei ole Nemoa kun mä haluan kuulla sen. Ei ihan mahtunut mun kuusivuotiaan aivoihin, että vuonna 2000 kuvatulla keikalla ei ehkä esitetty vuonna 2004 julkaistua biisiä!

Oceanborn, julkaistu 1998

Omat lempparit: Stargazers, Walking In The Air

Siitä se mun fanitus pikkuhiljaa varmaan lähti, ja vaikka en vieläkään todennäköisesti hirveän montaa kappaletta nimeltä tiennyt, olen kuitenkin jo tokan luokan ystäväkirjaani kirjoittanut lempibändin kohdalle Nighwish, ilman sitä t:tä. Koska kuka kahdeksanvuotias muka noin vaikean sanan osaisi kirjoittaa ihan itse, cmon! Mulla ei ole muistikuvia kohusta, kun Tarja lähti bändistä vuonna 2005, vaikka en mä tuolloin tainnut muutenkaan uutisia seurata. Sen mä kyllä muistan, kun iskä ilmoitti ettei Pluto enää ole planeetta vuonna 2006! Mutta nyt mä taidan vähän ajautua sivuraiteille, muistelu on vaan niin mukavaa! 

Wishmaster, julkaistu 2000

Omat lempparit: kaikki The Kinslayer, Dead Boy's Poem (kaunein kappale ikinä ♥), FantasMic

Uskomatonta kyllä, iskä osti meidän ihkaensimmäiset Nightwishin levyt vasta mun ollessa ehkä yhdeksän tai kymmenen. Tätä ennen oltiin katseltu niitä videoita ja katseltu koneelta musiikki- ja keikkavideoita, ja toki kuunneltu radiota ahkerasti. Mutta sitten iskä tosiaan osti Nightwishin toisen levyn Oceanborn, ja Highest Hopes -kokoelmalevyn. Noita kuunneltiin meillä ahkerasti, kokoelma kulki mun mukana ulkomaanreissuilla kannettavan levysoittimen mukana ja sanoja opeteltiin kovasti. Noilla levyillä on edelleen erityinen paikka sydämessäni niinä ensimmäisinä lempilevyinäni, ensimmäisinä Nightwish-levyinäni.

Century Child, julkaistu 2002

Omat lempparit: Ever Dream (♥), Slaying The Dreamer, The Phantom of the Opera (etenkin live-versio, kuunnelkaa tämä ja vapiskaa!)

Jossain vaiheessa äiti osti meille kotiin tietokoneen, ja aloin käyttää vapaa-aikaani koneen edessä istuskellen ja Nightwishia Youtubesta kuunnellen. Olin jo silloin huono tutustumaan ennestään vieraaseen musiikkiin, ja sieltä Youtubesta kuuntelin tosiaan vain niitä tuttuja kipaleita, jotka ovat noilla kahdella aiemmin mainitsemallani levyllä. Jossain vaiheessa bongasin She Is My Sin -biisin liveversion (juurikin siltä RMJ-keikalta, jossa Tarjalla on valkoiset vaatteet), ja rakastuin siihen. Lueskelin tietokoneella istuskellessani ahkerasti Nightwishin Wikipedia-sivua, ja puolivakavissani pohdin, josko osallistuisin silloin televisiossa uudestaan pyörineeseen Tupla tai kuitti -ohjelmaan Nightwish-tietämykselläni. Sain tietää, että Nightwishilla on yksi suomenkielinenkin kappale. Kuuntelin Kuolema tekee taiteilijan -biisin kerran Youtubesta ja luin sanat netistä, ja osasin sen jo ulkoa. Sanat ainakin, melodia meni vähän sinne päin.

Once (p-a-r-a-s), julkaistu 2004

Omat lempparit: Dark Chest of Wonders (♥), Planet Hell, Ghost Love Score (paras biisi i-ki-nä), Kuolema tekee taiteilijan, Higher Than Hope (siis tähän voisin ihan oikeasti listata jokaisen tän levyn biisin, maailman paras levy hands down)

Ehkä neljännellä luokalla halusin alkaa ostaa itse itselleni Nightwishin levyjä. Ensimmäinen itse omilla rahoillani ostama levy oli Wishmaster, huolellisen taustatutkimuksen perusteella, koska sillä oli eniten mulle entuudestaan tuttuja biisejä. Seuraavaksi ostin Century Child -levyn, siinä oli täysin loogisesti toiseksi eniten tuttuja biisejä. Minua toki pelotti, että ne vieraat biisit olisivat huonoja ja minua harmittaisi levyjen osto. Plot twist: eivät olleet, eikä harmittanut. Löysin uusia lemppareita ja levysoittimeni sisäötö alkoi vaihdella vähän enemmän. Nightwishin ensimmäiseltä levyltä Angels Fall First oli tuolla mulle tutulla kokoelmalla vain yksi biisi, ja sen ostettuani eräs luokkalaiseni ilmaisi mielipiteensä, että mitä järkeä on ostaa levy, jolta tuntee vain yhden kappaleen etukäteen. Pikkuhiljaa sain haalittua levyt kasaan ja faniuteni syveni. Once-levyn ostettuani skippasin aina Creek Mary's Blood -ja Ghost Love Score -kappaleet, ensimmäinen kun kestää kahdeksan ja puoli minuuttia ja  jälkimmäinen kymmenen. Eräänä kesäisenä mökkireissulla aloin kuuntelemaan varsinkin Ghost Love Scorea sitten kuitenkin, enkä enää käsittänyt miten olin voinut sen noin vain ohittaa. Ghost Love Score on siitä asti ollut kiistattomasti mun kaikkien aikojen lempibiisi Dead Boy's Poemin ohella. Jos et ole sitä vielä kuullut, suosittelen ehdottomasti. Se vaan on täydellinen kokonaisuus kaikkea, ja kymmenen minuuttia menee sen kanssa niin nopeasti, että jopa sen pystyy ihan helposti kuunnella monta kertaa putkeen.

Dark Passion Play, julkaistu 2007

Omat lempparit: Eva, the Islander (♥), The Poet and the Pendulum

Aneten liityttyä bändiin aloin kaikota kaikkea Nightwishiin liittyvää, "uuteen Nightwishiin" siis. Inhosin Anettea ja hänen ääntään, ja sitä miten bändi ei yksinkertaisesti ole sama ilman Tarjaa. Nyt olin erittäin tarkka, että lempibändin kohdalle kirjoitin niissä ystäväkirjoissa "vanha Nightwish". Aneten kanssa levytettyä Dark Passion Play -albumia en edes harkinnut ostavani. Jossain vaiheessa kuitenkin osallistuin johonkin Systeri-lehden kilpailuun, jonka palkintona oli Nightwishin Lokikirja-julkaisu, joka sisälsi siis kaikki Nightwishin albumit tuohon Dark Passion Playhin asti. Ja voitteko uskoa että mä voitin sen! Sain sitten lopulta myös tuon DPP:n. Imaginaerum-levyn ilmestyttyä olin jo vähän enemmän tunnelmissa mukana, vaikka en edelleenkään pitänyt "uutta Nightwishia" lempparina. Levyä en ostanut itselleni enkä hyllyyni kaivannut, mutta äitipä osti sen mulle joululahjaksi ja kovasti olin siitä iloinen! Siinä sitten rakastuin myös nykyaikaiseen Nightwishiin vähän enemmän, ja Imaginaerum -leffan tullessa olin jo ihan messissä. Siinä vaan kävi sitten niin, että kun elokuva tuli teattereihin, en saanut ketään mun mukaan sitä katsomaan, ja kun vihdoin sain, ei sitä enää esitetty kuin arkiaamuisin kun olin itse koulussa. Lopulta ostin sen sitten DVD:llä ja sain Kaislankin katsomaan sen mun kanssa, kun ekan katselukerran jälkeen olin sitä mieltä, että ehkä hänkin voisi siitä pitää. 

Imaginaerum, julkaistu 2011 (tämä on mun virallinen ruoanlaittomusa!)

Omat lempparit: Taikatalvi (♥), I Want My Tears Back, Turn Loose the Mermaids

Lukiossa en enää kokenut tarvetta luokitella fanitustani uuden ja vanhan Nightwishin välillä, vaikka Tarja-fani olenkin nyt ja varmasti aina, sekä Tarjan upean äänen ja ihan biisienkin puolesta. Sain Essiltä 17-vuotissynttärilahjaksi lipun katsomaan Nightwishin Wackenin-keikan livetaltiointia Tennispalatsiin, jossa olivat paikalla itse Jukka ja Floor! Me toisaalta innostuttiin järjettömästi jo siinä vaiheessa, kun nähtiin Nightwishin manageri Ewo Pohjola kulkevan meidän ohi. Jukka oli ihana kun päästiin näytöksen jälkeen juttelemaan ja halaamaan ja vaihtelemaan nimmareita, ehkä ihanin fanitapaaminen kenenkään kanssa ikinä! Meillä oli seuraavana päivänä bilsan koe, ja vaikka lukeminen olikin luokkaa puoli tuntia yhden aikaan yöllä, oli Floor ja Jukka antamassa meille voimaa kokeessa nimmareiden muodossa ja onnistuttiin molemmat saamaan ysit! Vanhojen tansseihin valmistautuminen meni sutjakasti, kun samana iltana Radio Rock soitti ennakkoon seuraavana päivänä julkaistun Élan-sinkun Nightwishin uusimmalta Endless Forms Most Beautiful -levyltä. Itse levyn ostin ensimmäistä kertaa heti julkaisupäivänä ja pari tuntia myöhemmin sain siihen nimmarit Forumissa järjestetyssä tilaisuudessa. 

'

Endless Forms Most Beautiful, julkaistu 2015

Omat lempparit: Shudder Before the Beautiful, My Walden, Edema Ruh

Vihdoin kesällä 2015 näin Nightwishin ensimmäistä kertaa keikalla Tampereen Ratinalla, josta kirjoitinkin silloin ison postauksen. Vieläkään en voi uskoa tuota ihanaa tapahtumaa todeksi. Sen jälkeen on ollut vakaasti tarkoitus olla mennä katsomaan Nightwishia ensin Baronalle Espooseen ja sitten Himokselle, mutta rahan- tai seuranpuutteen vuoksi ne ovat kaatuneet. Ensi kerralla sitten seuraavan levyn tultua voi miksi siihenkin on niin monta vuotta nyyh. 

Tulipa sanottua niin paljon mutta kuitenkin niin vähän. Vuosia mulla on ollut tarkoituksena kirjoittaa blogiin tarina musta ja Nightwishista, ja tässä se nyt on. Silti tuntuu, että niin paljon tässä jää sanomatta, niin paljon tunnetta ja niin monta muistoa ja oivallusta ja mielipidettä jää ulkopuolelle, mutta kai sen on pakko mennä niin. Ja nyt, kaikki muut Nightwish-fanit ilmottautuu kommentteihin niin voidaan fiilistellä yhdessä! Ja jos sulla on joku toinen bändi, jonka kanssa sulla on yhtä pitkä ja tunteikas historia, olisin otettu jos jakaisit sen kanssani! Musiikki on hienoimpia asioita maailmassa, ja varsinkin sellainen musiikki, joka merkkaa ihmiselle yhtä paljon kuin Nightwish merkitsee mulle.