lauantai 6. maaliskuuta 2021

Vuosi etänä

Viime viikolla tuli kuluneeksi vuosi mun viimeisestä luennosta lähiopetuksessa. Vuonna 2020 kolmas opetusperiodi päättyi helmikuun viimeisellä viikolla, tuolla viikolla mulla oli vielä kaksi luentoa ja yksi tentti. Maaliskuun ensimmäisellä viikolla oli taukoviikko, jonka vietin rennosti kotona siivoillen, tentteihin lukien ja kavereiden kanssa hengaillen. Nukuin aamuisin pitkään ja söin joka päivä lounasta yliopistolla. Maaliskuun toisella viikolla alkoi nelosperiodi ja mun viikon ainoa luento oli peruttu muistaakseni opettajan jonkun menon takia. Myöhemmin tuolla viikolla koko yliopisto siirtyi etäopetukseen.

Ja näin ollaan nyt jatkettu vuoden verran, eikä loppua vähään aikaan näy. Viime kevät oli aika pehmeä lasku koko hommaan. Mulla ei tosiaan ollut enää tuossa vaiheessa muita kursseja tai luentoja kuin kandin proseminaari, eli olisin joka tapauksessa opiskellut enimmäkseen kotona itsenäisesti. Proseminaariluennot sovellettiin nopealla aikataululla etäkaavaan, ja tavallaan luentokeskusteluista tuli jopa rennompia, kun voitiin joustaa tavallisista aikatauluista.

Syyskuussa alkoikin sitten täysipäiväinen etäopiskelu. Neljästä kuuteen luentoa viikossa oman tietokoneen ääressä. Opettajien monologeja, yhteistä keskustelua ja breakout roomeja vaihtelevalla menestyksellä.

Olenkin sanonut jo aikaisemmin, mutta mä olen loppujen lopuksi todella tykännyt etäluennoista ja tottunut tähän uuteen normaaliin todella nopeasti. Musta on kiva, että voin aamulla rauhassa syödä aamupalaa ja valmistautua samalla kun seuraan luentoa. Zoom-puheluiden aikana mä piirtelen, meikkailen, kokkailen, neulon sukkia, siivoan ja teen vaikka jos mitä. Mikki ja kamera kiinni ei tarvitse pelätä häiritsevänsä ketään ja pystyy itse keskittymään paremmin, kun ei tarvitse vain istua hiljaa paikoillaan. Eikä mun tule edes selailtua puhelinta juuri tunneilla, kun puuhailen kaikkia muita juttuja. Voisin siis sanoa, että keskityn jopa paremmin näillä etäluennoilla.

Tässä vaiheessa olen tosiaankin tottunut niin täysin tähän uuteen etäilyyn, etten osaa edes kuvitella paluuta vanhaan malliin. Saa tosin nähdä, ehdinkö enää ikinä pääsemään luentosaliin opettajien lurituksia kuuntelemaan. Ensi vuonna on suunnitelmien mukaan mun viimeinen opiskeluvuosi, ja Helsingin yliopisto on jo ilmoittanut järjestävänsä syksyn opetuksen ensisijaisesti etänä.

Välillä kaipaan mahdollisuutta päästä vaikka kirjastoon pänttäämään omaa neljää seinää karkuun, ja viimeistään nyt on saanut huomata, miten suuri helpotus Unicafen lounaat ovat olleet. Ja siis onhan se oikeasti sääli, jos koko loppuopiskeluaika menee etänä, siinä vaiheessa etäilyä olisi ollut melkein puolet koko yliopistoajastani. Olen lukenut ja kuullut paljon muiden opiskelijoiden kokemuksia, joilla ei ole yhtä positiiviset fiilikset tästä kaikesta ja voin olla todella kiitollinen, etten koe oman mielenterveyteni tai opintojeni kärsineen tästä muutoksesta. Voin kuitenkin kuvitella, miten eri aloilla tai esimerkiksi peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa tilanne on konkreettisestikin aivan eri.

Koen, että meillä opettajat ovat onnistuneet ottamaan tämän erikoisen tilanteen huomioon ja luomaan toimivia ratkaisuja etäluentojen järjestämisessä. Sovelletaan, käydään paljon yhteistä keskustelua ja pidetään jaloittelutaukoja luentojen keskellä. Ja siis mun luonteelle on ihan parasta, ettei enää tarvitse jännittää ja stressata viittaamista, vaan on täysin okei ja jopa suositeltavaa vaan spontaanisti ryhtyä puhumaan, kun keksii jotain sanottavaa.

Mä olen viime aikoina kirjoitellut enemmänkin tästä etäopiskeluarjesta ja yliopisto-opiskelusta ylipäätään, ja olette ilmeisesti tykänneet! Jos teillä on joku näkökulma, josta tahtoisitte lukea, otan mielellään ideoita toteutukseen!

Opiskeletko sä tällä hetkellä etänä? Miten sä olet sopeutunut muutokseen? Entä miten teidän opettajanne ovat pärjänneet?

Kuvissa talven vakkariasu! Marraskuussa ostettu uusi talvitakki, jota suunnittelin käyttäväni lämpimämmillä talvikeleillä mutta joka on pitänyt läpi talven ja paukkupakkastenkin lämpimänä, uusi iso ja pehmoinen collegepaita, joka on päällä monta kertaa viikossa, ja vanhat kengät, joista pohja lähtee irti ja jolle vihdoinkin sain muutama viikko sitten ostettua korvaajat.

Niin ja psst..! Huomenna sunnuntaina olen mukana ONL:n Insta-livessä puhumassa nuorten vaikuttamismahdollisuuksista. Jos kiinnostaa, tule seurailemaan @onlry1943-kanavalle kello 17.30.


Lue myös:

"Ai mitä sä opiskelet?"

Etäopiskelijan my day

Etäopiskelun rutiinit

Lukio vs. yliopisto


Liity lukijaksi tästä!

4 kommenttia:

  1. Kun opinnot olivat jo valmiiksi lähinnä kandin ja gradun itsenäistä kirjoittamista, ei etäopiskelumoodiin siirtyminen viime keväänä tuonut elämään oikeastaan minkäänlaista muutosta. Toki olin yhä toipumassa masennuksesta ja kolmannen vuoden jälkeisestä uupumuksesta, joten opinnot etenivät edelleen hemmetin hitaasti.

    Pakko sanoa, että tähän mennessä koronavuosi antoi itselle pienen tauon jatkuvasta "opinnot pitää edetä nyt" -ahdistuksesta ja kun sain luvan kanssa jättää opinnot hetkeksi syrjään ihan kokonaan, sain tilaa ajatella omia opintoja ja työelämähaaveita. Varmaan ekaa kertaa moneen vuoteen oon nyt motivoitunut opintojen suhteen ja tuntuu, että kandin saaminen kasaan on mahdollista, mielenkiintoista ja tavoite, jonka haluan saavuttaa. Oon myös enemmän ookoo opintojen viivästymisen kanssa ja ahdistus ja häpeä siihen liittyen on vähentynyt huomattavasti. Jotain hyvää siis koronastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon sun kommentista, ihana kuulla, että kaiken keskellä koronakriisi on onnistunut tarjoamaan sulle hengähdystauon <3

      Poista
  2. Mä oon ollut edellisen kerran yliopistossa 10.3.2020, milloin mulla oli kandiohjaus. Sen jälkeen oon käynyt yliopistolla vain kerran elokuussa, kun kävin hakemassa uuden lukuvuositarran opiskelijakorttiini. Oon tavallaan sopeutunut etäopiskeluun, mutta tavallaan en sitten yhtään. Pystyn kyllä opiskelemaan itsenäisesti, ja saan jopa kohtuullisen hyvin asioita aikaiseksi, mutta musta on todella kurjaa, että esimerkiksi tällä hetkellä mulla ei ole yhtään perusluentoja, vaan kaikki opiskelu on itsenäistä esseen kirjoittamista, tenttiin lukemista jne. eli vuorovaikutusta ei ole yhtään. Osittain mun kohdalla on kyse huonosta tuuristakin, sillä yritin kursseille, joissa olisi ollut luento-oopetusta, mutta en mahtunut niille mukaan. Koen kuitenkin, että niilläkin kursseilla, joilla omalla kohdallani on etäluentoja ollut, homma ei oikein ole toiminut. Ainoa kurssi mikä viimeisen vuoden aikana on mielestäni järjestetty hyvin oli kandiseminaari, josta ehti olla noin puolet lähiopetuksena. Muilla etäkursseilla joille oon osallistunut on koko ajan ollut jotain säätöä: asioille kuten vaikka lukupiirille tai tietyille tehtäville ei ole ollut kunnon aikatauluja vaan niitä on tullut yllättäen eteen (hankalaa töissä käyvälle), ohjeet ovat olleet sekavia, opet eivät ole osanneet käyttää zoomia, luennot ovat olleet yksitoikkoisia, tehtävät pelkkiä esseitä... Myös mun hyvinvointi on mennyt huonompaan suuntaan, kun satunnaisia kontakteja ei juuri ole ja moni tuttu on etäaikana "kadonnut" niin että kuulumisten vaihto on muuttunut yksipuoliseksi kyselyksi mun suunnalta. Kaiken tämän ja vähän muunkin vuoksi en nykyään toivo muuta kuin että lähiopetukseen palattaisiin edes osittain mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ikävää, ettet ole onnistunut osallistumaan luennoille ollenkaan! Mulla onneksi on pääasiassa myönteisiä kokemuksia etäluentojen toteutuksesta. Tuosta olen myös monelta kuullut, että kurssikavereiden kanssa kuulumisten vaihto ja vuorovaikutus on näin etänä jäänyt ihan kokonaan pois. Toivottavasti päästään taas pikkuhiljaa palaamaan normaaliin!

      Poista