Hyvästi Pannariblogi

Postaus tehty yhteistyössä Zonerin kanssa: oma domain saatu Zonerilta blogiyhteistyön myötä

Mulla on takana bloggailua tässä vaiheessa yli kuusi vuotta. Kuusi vuotta mä olen teille tänne kirjoitellut, jakanut kuvia, kertonut tarinoita ja päästänyt teidät osaksi elämääni. Kuuden vuoden jälkeen voisi luulla, että olisin jo jonkin sortin puoliammattilainen, mutta todellisuudessahan mun blogini on edelleen pieni ja kodikas yhteisö, johon toivottavasti on kaikkien helppo tulla ja jossa tekin viihdytte. 

Tällä viikolla mä otin kuitenkin yhden askeleen lähemmäs hieman ammattimaisempaa (nauran täällä itsekseni tuolle sanalle, minäkö ammattimainen?) otetta ja suuntaa. Mulla on nimittäin vihdoin oma domain! 

Domain ei ollut koskaan asia, jota olisin vakavissani harkinnut omalle kohdalleni. Mä olin tyytyväinen pitempään osoitteeseen ja blogspot.fi-päätteeseen. Se oli merkki turvallisesta Blogger-kodista ja tykkäsin siitä. Osoitteen alkuosa toimi myös täydellisenä lempinimenä blogille, ja ihanasti olen nähnyt, miten muutkin ovat rennosti ottaneet Pannariblogin osaksi sanavarastoaan.

Kuitenkin kun Zonerilta otettiin muhun yhteyttä ja mulle tarjottiin yhteistyön merkeissä ikiomaa domainia, mä en nähnyt syytä kieltäytyä. Mä olen huomannut, että jopa kaltaisteni pikkubloggaajien keskuudessa oma domain on nykyään sääntö eikä poikkeus, ja meitä blogspot-päätteellä bloggaavia oli enää kourallinen säkissä. Kieltämättä myös ajatus lyhyemmästä osoitteesta, jota kännykällä näpytellessä ei kuluisi puolta ikuisuutta, ei tuntunut erityisen vastenmieliseltä.

Hieman oli haikeaa luopua Pannariblogista osoitteena, ja jopa harkitsin ottavani domainiksi osoitteen pannariblogi.fi. Se olisi ollut söpö ja selvän suomenkielinen osoite, josta olisin kovasti tykännyt. Itse blogin nimeä en kuitenkaan ole muuttamassa, ja teidän nykyisten ja tulevien lukijoiden kannaltahan on kaikista helpoin ratkaisu, että osoite on sama kuin blogin nimi. 

Mä olin todella tyytyväinen Zonerin kanssa työskentelyyn, mun sähköposteihin vastattiin lähes aina ennätysvauhtia, jopa minuuttien sisällä, ja heidän valmiin ohjeistuksen avulla mun oli äärettömän helppoa asentaa domain käyttöön omatoimisesti yhden junamatkan aikana. Joten jos siellä on kanssabloggaajia, jotka ovat harkinneet (tai viimeistään tämän postauksen myötä alkavat harkita) omaa domainia, mä täysin sydämin suosittelen Zonerin puoleen kääntymistä. Domainhaun kautta pystyt kätevästi tsekkaamaan, onko sun miettimä osoite vapaata riistaa, ja varaamaan sen itsellesi. Mä itse tosiaan sain domainini yhteistyön kautta, mutta esimerkiksi domain viideksi vuodeksi kaikkine kuluineen maksaa 75 euroa, jolloin vuosi- tai kuukausihinta jää hyvin pieneksi (vertauksena esimerkiksi Netflixiin saat viidessä vuodessa kulutettua 600 euroa, hui!).

Tässä samalla päätin hieman myös piristää blogin ulkoasua. Mitään suurta muutosta ei jälleen ole tapahtunut, mutta pieni freesaus aina piristää ainakin omaa fiilistä. Toivottavasti viimeistään kesällä päästään sen verran kuvailemaan, että saan kokonaan uuden kuvan banneria varten, haha! 

Eli tiivistettynä, pannariblogi.blogspot.fi on nykyään pancakepalace.fi! Vanhalla osoitteella edelleen löytää perille, eli kaikki vanhat linkit toimivat eikä tämä vaadi teiltä mitään toimia, nyt mulla on vaan vähän kompaktimpi ja helpommin muistettava osoite. Mä päivittelen tässä uutta osoitetta myös someihini kunhan muistan, mutta onneksi tosiaan vanhakin edelleen toimii.

Siispä, tervetuloa taas askeleen kehittyneempään Pannariblogiin! Ja niin, ei se Pannariblogi taida kuitenkaan koskaan mihinkään hävitä, vaikkei enää sitä osoiterivillä luekaan. Mitä te olette mieltä tästä muutoksesta? ♡

Psst..! Jos kiinnostaa blogin nimen tarina ja se, miten tästä blogista tuli Pancake Palace, siitä lisää löytyy täältä!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

12 bloggaajaa, 12 lausetta

Postausta mukana tekemässä ollut: Aatun polku, Happy little things, HENNA M., Home & Style by E, Katja's Life, NOORANTALA, Pauline, peut-être, Revontulipalo, SanniiJuliaa, Sofia Ida Anneli 

Me tehtiin meidän bloggaajaryhmän kanssa marraskuussa yhteistyössä Q&A-postaus, ja siitä asti ollaan suunniteltu seuraavaa yhteistyötä. Tänään siis vuorossa perinteinen jatka lausetta -postaus, johon ollaan kaikki keksitty yksi lauseenalku. Näitä postauksia on tiputellut meidän blogeihin viime päivinä, ja osa on vielä tulossa. Ihan heti ei siis lukeminen lopu kesken!

Täydellinen kevätpäivä... ei kauheasti muuta vaadi kuin auringon. Valo antaa niin paljon energiaa ja inspiraatiota kaikkeen mahdolliseen!

Viimeksi innostuin... läpsyvoitosta. Oon nyt Lällyssä, ja luonnollisesti pelaillaan täällä paljon kaikenlaista. Saatan olla ehkä vähän kilpailuhenkinen, niin on ihan parasta kun pärjää ja voittaa :D

Tarvitsen päivittäin... hiusharjaa! Mulla on paljon tukkaa, ja se menee superhelposti takkuun varsinkin näin talvella, kun on päällä takit ja pipot ja kaulaliinat. Puoli vuotta mulla onkin mennyt melkein päivittäin letit päässä, juuri tämän takkuuntumisen estämiseksi. Mulla myös alkaa helposti päätä särkeä ja muutenkin tulee epämukava olo, jos hiukset takkuuntuvat, joten vähintään joka-aamuinen hiustenharjaussessio on ehdoton.

Maailmassa eniten ihailen... ihmisiä, jotka uskaltavat olla juuri sellaisia kuin ovat, ja ihmisiä, jotka epäitsekkäästi ajattelevat toisia ihmisiä ja jotka ovat valmiita tekemään asioita toisten puolesta. Sellaisia, jotka järkkäävät pieniä ylläreitä vaikkei olisi synttärit, ja jotka saattavat muuten vaan tiskata sun tiskit tai hieroa sun hartioita ilman vastapalveluksia, koska toiselle tulee siitä hyvä fiilis. Tällainen ihminen mäkin pyrin olemaan, vaikken aina osaakaan.

Paras puoleni on... ehkä mun positiivisuus ja optimistisuus ja avoimuus. Vaikkei sitäkään aina jaksa olla iloinen, niin eniten ehkä tuntemattomilta tulee palautetta mun hymystä ja pirteydestä.

Arvostan muissa ihmisissä... rehellisyyttä ja muiden kunnioittamista. Ja laulutaitoa, niin kuin ihan oikeasti. 

Mieluiten vedän jalkaani... oikein mukavat tennarit. Talvi on niin tylsää aikaa, kun monta kuukautta on ne tasan samat kengät jalassa. Keväällä kun vaihtaa ekaa kertaa tennareihin, huomaa myös miten painavat talvikengät ovat!

Talvi-ihoni pelastaja oli... Lumenen Lähde-seerumi. Niin isot plussat tolle tuotteelle, mä olen ihan unohtanut, miltä oikeasti kuiva iho tuntuu! Tietenkin myös kun tätä ekaa kertaa kokeilin olin vähän skeptinen. Myöhemmin kuitenkin jos olen laiskuuksissani mennyt pelkällä pesulla ja rasvalla ja jättänyt seerumit kokonaan välistä, mietin miten oon vuosia selvinnyt näin! Seerumit ovat kyllä jääneet mun päivittäiseen kasvojenhoitorutiiniin jäädäkseen.

En koskaan unohda sitä päivää, kun... törmättiin sattumalta Toni Wirtaseen kahvilassa. Tai kun mun rakas kummityttöni syntyi. Näitä löytyy.

Viimeisen kahden vuoden aikana minusta on tullut... rohkeampi, avoimempi, kokeneempi, vanhempi (hehe), nätimpi, ja itsenäisempi. 

Juuri nyt... pelaan kavereita vastaan FightListia kännykällä. Jos kaipaat uutta kännykkäpeliä, niin tässä on vahva suositus!

Tämän postauksen tehtyäni aion... ehkä mennä ottamaan päikkärit. Ensi yönä onkin sitten pääsiäisyö, joka tarkoittaa bileiden lisäksi valvomista. Viime pääsiäisenä mentiin seitsemän aikaan aamulla  nukkumaan, ja herättiin ysiltä aamiaiselle, joten päikkärit vois olla tosi jees.

Nyt oon siis ollut torstaista asti Lällyssä, ja fiilis vaan nousee pääsiäisen lähestyessä. En malta odottaa ensi yötä, pääsiäisyö on vaan niin upea juhla! Pääsen laittautumaan nätiksi ja laittamaan ihanan mekon päälle, laulamaan hauskoja, hienoja ja ihan mahdottomia lauluja, vastailemaan pääsiäistervehdyksiin eri kielillä, päättämään paaston ja herkuttelemaan yöllä oikein toden teolla, ja juhlia. Oi pääsiäinen, sinua on odotettu.

Ja kyllä, kuvissa on Lällyn ranta ja laiturin päässä oleva avanto, jossa mäkin kävin eilen kastautumassa. Instasta löytyy todistusmateriaalia epäilijöille, haha!

Ihanaa lauantai-iltaa ja vihdoin huomenna koittavaa pääsiäistä kaikille <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

JOULUKYSYMYKSIÄ VIDEOLLA REVONTULIPALON KANSSA | PANNARIKALENTERI 2017 LUUKKU 5

Tämän päivän luukussa onkin jotain superspessua ja jotain, mitä mä en ole koskaan tehnyt! Me kuvattiin Revontulipalo-blogin Lindan kanssa teille video. Pyydettiin teitä laittamaan meille somessa kysymyksiä jouluun liittyen, joihin me sitten vastattiin videolla. Oli semisti outoa höpötellä kameralle, ja vielä oudompaa oli editoida tätä koko hommaa ja seurailla meitä! Taas oli pieniä teknisiä vaikeuksia messissä, mutta toivottavasti me onnistuttiin teitä viihdyttämään! Jos upotettu video ei näy, niin videon näet myös tämän linkin kautta.

Myös Lindalla ilmestyy hänen joulukalenterissaan toinen video, mikä me kuvattiin yhdessä, nimittäin piparkakkutalonkasauskisa! Kannattaa myös ehdottomasti käydä tuokin video kurkkaamassa. Mä katsoin sen äsken itse ekaa kertaa, ja saatoin naurahtaa itsellenikin hieman!

Tämä mun video ei muuten nyt ilmestynytkään mulla tuolle mun vanhalle musakanavalle, vaan olen luonut ihan uuden kanavan, jonne jatkossa aion jakaa kaikki muut videot, oli ne sitten tägejä, haasteita tai ihan perusvlogeja. Menkää siis seuraamaan myös tuota toista kanavaa, niin oot heti kärryillä, kun sinne jotain julkaisen!

Tällaista meillä siis tänään! Mitä tykkäätte videoista, vai pitäisikö pysyä ihan vaan tässä perinteisessä kirjoittelussa?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Q&A: Mitä bloggaajat halusivat tietää toisistaan?

Olettekin ehkä jostain kuulleetkin huhua, että meillä on "muutaman" kanssabloggaajan kesken Whatsapp-ryhmä, jossa jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, annetaan vinkkejä ja vertaistukea bloggaamiseen ja muuten vaan jaetaan kuulumisia. Näin muutaman kuukauden jälkeen päätettiin ottaa tästä suhteellisen tiiviistä ja aktiivisesta ryhmästä todella ilo irti teidänkin kannalta, ja toteuttaa yhteinen postaus. Päädyttiin tekemään kysymyspostaus eli Q&A: jokainen mukanaollut bloggaaja sai keksiä oman kysymyksen, ja näihin me kaikki sitten yhdessä omilla tahoillamme vastasimme. Postaus on siis toteutettu yhdessä Revontulipalon, SanniiJuliaan, Aatun polun, Happy Little Thingsin, Sofia Ida Annelin, Peut-êtren, All the Little Snowflakesin, Making It Beautifulin, Home and Style by E:n, Milla T:n, Katja's Lifen, Paulinen, Sea of Dreamsin ja Tuuli K Marian kanssa, joten käykää ehdottomasti (tämän luettuanne toki) kurkkaamassa, miten he vastasivat näihin samoihin kysymyksiin!

Mihin kiinnität uusissa ihmisissä ensimmäisenä huomiota? Mulla on välillä kausia, jolloin kiinnitän ihmisissä huomiota eri asioihin. Yksi juttu mitä tykkään ainakin tarkkailla on kulmakarvat, haha! Mutta näin yleisesti ottaen en oikeasti osaa sanoa. Ehkä se yleinen olemus ja asenne muita ihmisiä kohtaan. Hyvin nopeasti luon uudesta ihmisestä oman tulkintani, vaikuttaako tämä ystävälliseltä, ylimieliseltä, suositulta vai ujolta. Aloitinko tämän postauksen tarpeeksi epämääräisellä vastauksella? :D

Milloin aloitit bloggaamisen ja miksi? Jos missasit mun maanantain synttäripostauksen, niin mun blogihan täytti juuri puolipyöreät viisi vuotta! Yhtenä iltana meidän seurakunnan nuortenillassa Nupissa me kirjoitettiin kaikki yhdessä terveisiä meidän nuorten blogiin, ja kotiin päästyäni päätin itsekin perustaa oman. Alkuperäinen suunnitelma oli hankkia uusi alusta markkinoidakseni mun musiikkia, mutta vähän eri suuntaan se siitä kuitenkin lähti kehittymään!

Kenen toisen bloggaajan kanssa haluaisit tehdä postauksen? ...voisin vastata tähän vaan että palataan asiaan joulukalenterissa!

Mitä asiaa et missään tilanteessa tai tapauksessa koskaan tekisi? Vetäisi kännejä. Tietoisesti tekisi pahaa ystävälleni. Tilaisi kahvia tai smetanapizzaa.  The list goes on.

Oletko joskus poiminut kukkakimppua ja vienyt sen jollekin sulle tärkeälle ihmiselle? Aivan ihana kysymys! Ja aivan varmasti olen, pienenä tykkäsin aina ilahduttaa äitiä erilaisilla yllätyksillä, ja ihan varmaan on pari kukkakimppuakin tullut kerättyä muutenkin kuin äitienpäivänä.

Mitkä ovat bloggaamisen parhaita ja huonoimpia puolia? Parasta on oman luovuuden toteuttaminen, itsensä ilmaisu ja haastaminen ja tietty ylpeys omasta tuotannostaan. Parasta on myös kaikki ihana palaute, mitä saan, pitkät kommentit ja kauniit sanat. Huonointa on ajoittainen stressi, paine saada hyvää materiaalia ulos hyvään tahtiin. Mä en esimerkiksi halua pitää viikkoa pitempää taukoa postausten välillä, joka sitten saattaa oikein kiireisenä ajanjaksona tarkoittaa sitä, että seitsemäntenä päivänä puolipakolla yrittää saada jotain julkaistua. Tässä on enemmän siis kyse siitä, että voin itse olla itseeni tyytyväinen ja täyttää ne vaatimukset, jotka olen itselleni asettanut.

Mikä on lempparisi omista postauksistasi? Ainakin Itsestäänselvä, Miten ei valmistautua ylioppilaskirjoituksiin, Nightwish - ensimmäinen rakkauteni, Entä mun oma vartalo?, Niistä virheistä ja Täysin ikäiseni (voitteko uskoa, että tuokin postaus täyttää tänään kaksi vuotta?) nyt ainakin. Niin kuin sanoin, mä suhtaudun aikaansaannoksiini suurella ylpeydellä, haha! Jos ette muuten ole huomanneet, mun yläpalkin infosivulta löytyy iso kasa linkkejä mun lempparipostauksiin ja muutenkin mahdollisesti hyödyllisiin tai erityisiin postauksiin!

Näetkö itsesi bloggaamassa vielä vanhemmalla iällä? Sitähän ei koskaan tiedä! Mutta kyllä mä tällä hetkellä pidän bloggaamisesta oikein paljon, tahdon tässä kehittyä ja viedä blogiani eteenpäin, enkä aio harkitakaan tästä luopumista vielä pitkään, pitkään aikaan. Saa nähdä, jos vielä eläkeiässä tänne päivittelen asukuvia ja mielipiteitä, haha!

Miten läheisesi suhtautuvat bloggaamiseesi? Eivät oikein mitenkään. Mun äiti ei ymmärrä mistään teknologiaan ja internetiin liittyvästä mitään, eikä mun blogista ole kysellyt pahemmin mitään muuten kuin kesällä sen lehtijutun yhteydessä. Silloinkaan ei tainneet selitykset ihan mennä perille, että mitä se mun blogin pitäminen oikeasti tarkoittaa! Kaverit tietää että kirjoittelen ja kuvaan, ja että jos tehdään yhdessä jotain kivaa niin se todennäköisesti päätyy tänne, heidän luvallaan toki!

Mikä on vahvin muisto lapsuudestasi? En vahvimmasta tiedä, mutta käykö yksi ensimmäisistä? Mulla oli pienenä sellaiset hienot Nalle Puh -dominokortit, ja niillä sitten leikin äidin sängyllä. Yksi putosi lattialle, ja mä lähdin sen perään niin äkkiä, että vetäisin pääni vitriinikaapin lasista läpi! Äiti säikähti tietysti ihan kauheasti, mutta mä en tainnut edes itkeä :D

Jos saisit elämäsi aikana toteuttaa yhden toivomuksesi, mikä se olisi? Ehkä niinkin yksinkertainen, että minä ja mun läheiset saataisiin elää elämämme onnellisina. Että hyviä asioita tapahtuisi ja voitaisiin olla tyytyväisiä siihen, miten asiat ovat ilman suurempia huolia.

Kuka televisiohahmo muistuttaa sinua eniten? Apua en mä tiedä! Mä en ole ikinä osannut verrata itseäni mihinkään kuvitteellisiin hahmoihin. Yhtenä tuli mieleen Joey Tribbiani, jolla ei aina hoksota ihan kaikista nopeiten, mutta jolle hänelle rakkaat ihmiset ovat tärkeintä maailmassa ja joiden puolesta hän oikeasti olisi valmis tekemään mitä vaan. Jokainen ansaitsee Joeyn kaltaisen ystävän ja mä teen parhaani että olisin samanlainen mun ystävilleni. Toisaalta taas tekisi mieli sanoa näihin aina Pikku Myy, koska Pikku Myy on vaan pieni ja itsepäinen ja ihana.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä? Toivottavasti valmistuneena, onnellisena ja hyvässä elämäntilanteessa. Ja mulla olisi kissa. Ehdottomasti kissa.

Mikä motivoi sua bloggaamaan? Se ihana fiilis, kun saa vaivalla ja rakkaudella tehdyn postauksen valmiiksi ja pääsee jakamaan sen maailmalle. Mä olen luova sielu, parasta on luoda ja jakaa luomisiaan, oli se sitten biisejä tai mielipidekirjoituksia.

Mitä asiaa monet eivät susta tiedä? Mä ihan tosissani aina kun katson Vain elämää suunnittelen mielessäni, minkä biisin ja millaisen version mä itse vetäisin kyseiseltä artistilta. Sitten jossain vaiheessa tajuan, että hyvin epätodennäköisesti pääsisin koskaan noiden tyyppien kanssa ohjelmaan, kerta he ovat jo olleet siellä. Kyllä, se on mun suurin ongelmakohta näissä suunnitelmissa. Mä myös aina lempibändieni keikoille mennessä kirjoitan heille pitkät kirjeet, mitä heidän musiikkinsa mulle merkitsee ja miten tärkeä kyseinen bändi mulle on. Hyvin ovelasti aina myös lisään omat yhteystietoni mukaan, haha! En kuitenkaan melkein koskaan näitä kirjeitä saa annettua eteenpäin.

Nyt tiedätte taas musta vähän enemmän, tätä oli ihan superhauska tehdä, kun pääsi taas jakamaan ei ehkä niin tavallisiakin juttuja itsestään. Ja iso kiitos vielä teille, jotka mun kanssa yhdessä tätä postausta olitte toteuttamassa!

Millainen yhteistyöpostaus meidän pitäisi seuraavaksi toteuttaa?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Harmaampaa hiusta (alekoodi!)

Viime viikon torstaina kävin taas Hair by Avassa jatkamassa hiustenhopeoimisprosessia. Neljän ja puolen tunnin aikana Annica uurasti oikein ahkerasti, että mun itsepäinen juuri saatiin saman väriseksi muun tukan kanssa. Mun hiukset vaativat monta vaalennusta, värjäystä ja sävytystä, mutta taas ollaan lähempänä tavoitetta. Hiukset ovat nyt ehdottomasti tasaisemmat ja ehkä hieman tummemmat ja harmaammat kuin ennen tätä käyntiä. Edellisestä käynnistänihän muuten kirjoitin täällä, jos et ole huomannut! 

Sunnuntain seurakunnan järjestämässä laskiaistapahtumassa nakitin Johannan ottamaan kuvat mun uudesta tukasta. En ollut tosiaan pessyt tuossa välissä hiuksia ollenkaan, kun ankaran käsittelysession jälkeen halusin antaa päänahkani vähän levähtää. Ja taas näissä hiuskuvissa mulla on sekasotkukiharat, mä en vaan pysty olla kolmea päivää letittämättä tätä pehkoa, varsinkaan näin talviaikaan! 

Mitäs tykkäätte, näyttääkö teistä paremmalta kuin ennen? Ja älkää unohtako mun alekoodia, Hair by Avasta saatte nimittäin 20 prosentin alennuksen, kun mainitset koodin "pannari"! Tarkemmat infot löytyy mun edellisestä tukkapostauksesta, ja Hair by Avan Facebook-sivuille pääset tästä. Teille muistutuksena mulla on myös tuolla sivupalkissa maininta tästä mun koodista, ja sitä painamalla pääset tähän postaukseen. 

Mulla on nyt ihan kokonaan vapaa viikonloppu, en tiedä milloin viimeksi olisi sellainen ollut! Käytiin tänään lounaalla Amarillossa, kun mun teki mieli kunnon ravintolahampparia. Tänään myös ilmestyi uusi Nintendo Switch -pelikonsoli, josta tulee varmasti juttua myöhemmin. Mut hei, hyvää viikonloppua kaverit! ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

Lähemmäs unelmatukkaa (+ alennuskoodi Hair by Avaan!)

Olenkin ehkä täällä aiemminkin vuosien saatossa maininnut, että mulla on todella pitkään ollut haaveissa ihana hopeisen vaalea tukka. Mulla on luonnostaan aika tummanvaalea, perinteisen suomalainen maantienharmaa tukka, jota olen ala-asteelta raidoittanut blondiksi. Niinpä kun viime aikoina olen esittänyt tätä toivettani hopeista hiuksista, suurin osa kampaajista on ylipuhunut mut edelleen vain raidoittamaan, kun vaalennus on niin rankka prosessi ja raidat piilottaa juurikasvun niin paljon paremmin. Jossain vaiheessa myös havahduin siihen, että mun unelmien tukka tulee maksamaankin aika tavalla, että kerrankin saisin, mitä oikeasti haluan. 

Nyt kun mä olen alkanut käydä töissä ja saada ihan säännöllisesti tilintäytettä, oon aina vaan enemmän miettinyt kampaaja-ajan varaamista ja oikeasti tuumasta toimeen ryhtymistä. Pari viikkoa sitten ryhdyinkin soittelemaan ja kyselemään eri kampaamojen hinta-arvioita mun muodonmuutokselle. Mun lähtötilanne oli siis ihan kauhea: varmaan 7 sentin juurikasvu, kellastuneet blondaukset ja se vihreä väri joka oikein tiukasti oli jäänyt mun tukkaan ilmeisesti pysyäkseen. Ennen värjäystä pitäisi siis ainakin vaalentaa että saataisiin yhtään mitään aikaiseksi, ja muutenkin aikaimoisella tuuripelillä mennään kun koskaan ei tiedä mitä eteen sattuu.

Mutta ilmeisesti joku korkeampi voima puuttuikin peliin, kun jokin aika sitten sain Facebookissa ilmoituksen, että olin arvonnan kautta voittanut ilmaisen värin ja leikkauksen Hair by Avaan! Siis minä, voittanut, ilmaiseksi! Siinä oli kyllä loppupäivä hymyssä pidättelemistä, siis mikä palkinto ja mikä ajoitus! Ehkä tästä huutomerkkien määrästä voinettekin päätellä, että erittäin iloinen voittaja olinkin. Laitoin sitten viestiä, selitin hiusväritoiveeni ja epätoivoisen lähtötilanteen ihan kuvien kanssa. Sovittiin sitten aika, värin ja leikkauksen sain tosiaan ilmaiseksi ja esikäsittelyt ja muut maksaisin sitten itse, säästäisin kuitenkin parisensataa euroa, niin muutama kymppi ei tuntunut missään!

Tiistaina mulla sitten oli tää mun kampaaja-aika Hair by Avassa Katajanokalla. Siellä Annica otti mut vastaan, ja ryhdyttiin heti hommiin! Ensin vaalennettiin mun tukkaa varmaan pari tuntia, mulla tuota karvaa kun on sen verran, että aineen levittämiseen saatiin uppoamaan ihan kohtuullisesti aikaa. Meillä se kuitenkin kului rennon leppoisasti rupatellen vähän milloin mistäkin. Tehtiin yhdessä sukunimivisaa, juteltiin työpaikoista ja koulusta. Annica on tosiaan mua vain vuotta vanhempi, niin yhteisiä puheenaiheita löydettiinkin ihan mukavasti, hän oli ihanaa juttuseuraa noiden tuntien aikana eikä pelkkä työtään hoitava asiakaspalvelija! Samoissa tiloissa toimii myös Kauneusstudio Ellen, ja samaan aikaan mun tukkahoidon aikana siinä vieressä puuhailtiinkin kynsiä. 

Vaalennuksen jälkeen mun tukka oli latvoista ihanan vaalea, melkein valkoinen, kun juuressa mun luontainen punapigmentti iski vahvasti läpi tummankeltaisena. Tässä vaiheessa olin tosiaan ollut jo lähemmäs sen kolme tuntia kampaamonpenkillä, ja laitettiin seuraavaksi väri päähän. Nyt jo onneksi alkoi näyttää vähän paremmalta, ja mulla alkoi toivo heräillä, että ehkä tästä saadaan vielä jotain hienoa. Onneksi mun peppu ei tällä kertaa ehtinyt puutua niin pahasti, ja hiustenpesun yhteydessä sain nauttia vielä iiihanasta päähieronnasta! Samalla Annica teki mun hiuksiin vielä Eslabondexx-hoidon, ettei mun ankarasti käsitellyt hiukset putoaisi päästä. 

Ja tällainen siitä sitten tuli, kuivana ja suorana. Toki väri ei vielä ole ihan tasainen eikä ihan sitä mitä hakemaan lähdettiin (sekä tässä kuvassa ja valaistuksessa näyttää kummallisen vihertävältä), mutta ottaen huomioon mun lähtötilanne päästiin jo tosi lähelle! Toivottavasti seuraavalla kerralla päästään jo lähemmäs maalia, saa nähdä kuinka pitkä prosessi tästä lopulta saadaan, nyt on kuitenkin ainakin se saatu potkaistua käyntiin. Ja kyllä mä tästä tykkään, ihailen tukkaani peilistä ja letin päästä pilkottavia latvoja, joihin on saatu juuri se sävy mitä mä olen vuodet toivonut! Ja vaikka hopea on ollut mun haavetukkaväri jo ikuisuuden, oon mä kuitenkin aina jäänyt itsekseni miettimään, että mitä jos se näyttääkin ihan kauhealta mun päässä. Onneksi ei tarvitse siitä enää huolehtia, koska näin kolmen päivän jälkeen olen kyllä ikionnellinen, että tähän vihdoin ryhdyin. Multa tässä samalla lähti myös reilu kymmenen senttiä pituutta, ja vaikka on ollut tosi outoa totutella ainakin omasta mielestä reilusti lyhyempään karvoitukseen, on tämä tällaisenakin niin ihana. Oon löytänyt uutta intoa erilaisiin kampauksiin, kun enää ei ponnarillekaan vetäminen vaadi yhtä suurta kädenliikettä! Mutta summa summarum, mun uusi tukka on i-ha-na, ja lähiaikoina siitä tulee toivottavasti vielä ihanampi.

Ja nyt mulla on teillekin jotain ihanaa, nimittäin mun blogin ihka ensimmäinen alennuskoodi! Me haluttiin antaa teille, mun ihanille lukijoillekin tästä jotain ekstrakivaa, niinpä koodilla "pannari" saatte 20% alennusta kaikista Annican palveluista! Toi on kyllä ihan mukava hinnanpudotus, jolla minäkin edelleen erittäin hiuksekkaana saisin vaikka värjäyksen alle satasella. Tiedusteluja ja ajanvarauksia voitte tehdä Hair by Avan Facebook-sivujen kautta tai numerosta 0452115010. Muistakaa myös seurata Hair by Avaa Instagramissa (@hhairbyava), siellä näette myös mun muodonmuutoskuvan!

Mitäs tykkäätte tässä vaiheessa mun päästä? Millainen hiustyyli teillä on tällä kertaa haaveissa?

Seuraa Pannariblogia (ja mua!) Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!